POHJATON PARSAPIIRAKKA JA TILAA JA NOUDA -PALVELUN TESTAUS

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa

Mietin ja mutustelin mielessäni, mitä itselleni ennen kokkaamatonta tekisin parsasta. Parsan, niin kuin monen muunkin raaka-aineen kanssa kun sitä useimmiten palaa klassikoihin. Friteerattua parsaakin olen kokeillut ja hyvää sekin oli, mutta silti mikään ei voita yksinkertaista voisulaa tai hollandaisekastikkeen makua yhdistettynä tuohon vihreään pötkylään.

Pohjaton parsapiirakka osoittautui hyväksi löydöksi. Se on varmasti vähähiilarisen ruokavalion noudattajan ykköspiirakka, vaikka omat vetovoimatekijäni ovat ennemminkin sen nopea valmistelu ilman taikinapohjan kanssa hösäämistä ja tietenkin maku. Mieheni luultavasti väittäisi sen nimen korreloivan ruokahaluni kanssa.

Piirakka irtoaa vuoasta kuin unelma ja on niin kaunis, että sen kyllä kehtaa kantaa kahvipöytään. Vaikka oikeastaan tämä piirakka on kyllä parhaimmillaan keväisellä brunssilla (Huomaatteko, kuinka neonvalot välkkyvät tässä kohtaa: VAPPU! VAPPU!) tai piknikillä. Oivallinen se on myös salaatin kera lounaana tai keveäksi aikuisten illalliseksi.  Tosin ei tämä piiras kyllä sisällä mitään lapsille sopimatontakaan, mutta antakaa kun mä vapaasti pyörryn (heti sen jälkeen, kun olen vetäissyt ison ruksin seinälle), sinä päivänä kun meidän Urho 11 v. tai Maitotyttö 5 v. ilmoittavat haluavansa parsapiirakkaa illalliseksi. Niin ei vain tapahdu tavallisessa, oikeassa elämässä.

POHJATON PARSAPIIRAKKA

400-500 g vihreää, ohutta parsaa

1 punasipuli tai 4-5 vartta kevätsipulia

5 munaa

2 dl kermaa

250 voimakasta juustoraastetta (esim. gruyére, emmental)

 ¼ tl valkopippuria

½ tl suolaa

1 rkl raastettua parmesaania

öljyä piirakkavuoan voiteluun

Laita uuni kuumenemaan 175°. Voitele 22+ cm halkaisijaltaan oleva piirakkavuoka öljyllä ja ripottele pohjalle raastettu parmesaani.

Huuhdo parsat ja katkaise pois puiset tyvet. Pilko varret noin sentin paloiksi, jätä nuppukohdat suuremmiksi ja halutessasi viisi vartta koristeeksi. Hienonna sipuli. Käytin punasipulia, mutta kevätsipuli toimisi varmasti vielä paremmin. Punasipuli ei ollut kovin esteettisen värinen valmiissa piirakassa.

Sekoita kaikki loput aineet yhteen ja lisää parsanpalat sekä sipuli seokseen. Kaada piirakkavuokaan, asettele koristeparsat haluamallasi tavalla ja paista uunissa 60 min. Piirakka on kypsä, kun puutikulla kokeillessa tikkuun ei tartu mitään.

Anna jäähtyä 10 min. ennen leikkaamista.

Tällä viikolla olen kokeillut itselleni muutakin uutta ja kätevää, nimittäin K-Kaupan tilaa ja nouda -palvelua .

Olen niitä ihmisiä, jotka yleensä tykkäävät ruokakaupassa asioinnista. Olen vähän sellainen hyllyjen väleissä samoilija, enkä siksi selviä cittarikäynnistä pienilläkään ostoilla alle tunnissa.

Maanantaina, flunssaisena, miljoonan hoidettavan asian ahdistamana ja väsyneenä kirjauduin paikallisen K-Supermarketin palveluun. Kuinka hienoa olikaan ajaa iltapäivällä kaupan parkkipaikalle (kun ensin olin hakenut Urhon haitaritunnilta ja Maitotytön päiväkodista) ja lähettää tekstari, että täällä ollaan! Pari minuuttia myöhemmin kassit kannettiin autolle ja minä maksoin ostokset siinä omalla autollani pankkikortilla. 

Nyt kun olen rekisteröitynyt palveluun, hoituu tilaaminenkin nopeasti. Ensimmäisellä kokeilukerralla tosin olin hieman hidas, kun etsiskelin ”hyllyiltä” tavaroita. En muistanut, että avokado on hedelmä, eikä kasvis… Tilaaminen kuitenkin nopeutuu koko ajan, kun oma näppäryys kasvaa. Aikaisemmin tehdyn tilaukset voi myös tallentaa niin, että voit muokata ja täydentää sitä seuraavalla kerralla. Ei olisi ollenkaan hullumpi idea tilata vaikkapa kerran viikossa kaikki peruskamat, maidot, juustot, kasvikset jne. kerralla! Kävisi sitten vaan itse hifistelykierroksella kaupan liha- ja kalatiskillä. Vaikka palvelu on maksullinen, väitän, että herätysostosten tekeminen varmasti vähenee ja sitä kautta myös säästöä syntyy.

Vaikeinta palvelun käyttäminen oli mielestäni liha- ja vihannesostoksilla. Esimerkiksi varhaiskaalin määrä piti ilmoittaa kiloissa. Paljonkohan painaa siis kaksi kaalinpäätä? Useissa tuotteissa oli onneksi ilmoitettu arvioitu paino. Esimerkiksi: veriappelsiini 1 kpl n. 300 g. Se oli tervetullut apu! Useat kasvikset kuitenkin ovat esipakatuissa, valmiiksi punnituissa paketeissa, joita on sitten helppo tilata kappalemäärin.

Olin todella tyytyväinen saamaani palveluun. Itse noudattaessa tavaran keräys maksaa 4,60€. Muovipusseista ei veloitettu erikseen. Lisäksi ainakin Seinäjoella on mahdollisuus myös kotiinkuljetukseen. Se olisi maksanut n. 12 euroa (sis. tavaran keruun). Ylipäätään on huippua, että palvelua tarjotaan ympäri Suomen, eikä pelkästään pääkaupunkiseudulla.

Ihan kokonaan en pysty harrastuksestani, eli kaupassa käymisestä luopua, mutta tilaa ja nouda - palvelu helpottaa kyllä hienosti kiirearkea. Ja miettikääpä pyhien aluspäiviä! Joku NIIN ostaa perustarvikkeet tilaa ja nouda -systeemillä!

ZEYTUUN

Kenelle ja koska viimeksi on (ilmainen) vesi tarjoiltu näin kauniisti? Zeytuun nappasi pisteet kotiin jo ensimmäisen vesikannun kohdalla.

Zeytuun on yksi Tampereen ehdoton helmi. Tuomiokirkonkadulla, kivenheiton päässä rautatieasemalta sijaitseva pikkiriikkinen Lähi-idän ravintola ja kahvila on auki 10.30-21. Voit myös tilata annokset kotiin. Kutsuvan tuoreet annokset valmistettiin silmiesi edessä ja 8 h seurueellemme järjestettiin hymyssä suin tuolit, jotta pääsimme ahtautumaan kaikki samaan 6 hengen pöytään. Muutenkin palvelu oli iloista ja ystävällistä. Palvelua.

Paikan sisustuksessa on unohdettu Lähi-idän kliseet ja ruokahalua ja odotuksia nostaakin entisestään paikan raikas, valoisa ja siisti sisustus.

Ja ne annokset! Meze- lautaset olivat ihanan tuhteja ja maut kohdillaan. Taboulleh oli juuri kuten pitääkin, persiljasalaattia aavistuksella bulguria, baba ganoush oli vielä parempaa kuin itse tekemäni ja hummus aivan täydellistä. Falafelit upean mehukkaita. Paikan arabilätyt tulevat kuulemma Turusta; oli ihana kun leivän päälle oli aitoon tyyliin ripoteltu Za'ataria ja sumakkia. 

Enemmän tälläisiä huippu kasvisravintoloita!

Ja ettei kenellekään tulisi mitään väärinkäsityksiä, lisäisin, että Zeytuun, joka on muuten oliivi arabiaksi olisi helmi ihan missä tahansa kaupungissa. Missä tahansa.

KAIKKI MAISTUU PIIMÄVELLILTÄ

Kuva Matti Hautalehto

Mietin, että kumpi se olisi vetävämpi otsikko, tuo ylimmäinen vai Seinäjoen Superkesä. Siitä tässä taitaa olla enemmän kyse kuin piimävellistä. Paitsi nyt niin kuin henkilökohtaisella tasolla. Enempi piimävellistä.

Mutta superkesää tänne lakeuksille toden totta ennustetaan. On Provinssi, on Tangomarkkinat, on Vauhtiajot. On ristuksen suuri ja komia ja upouusi jalkapallostadioni ja  veikkausliigan kultaa puolustava SJK. On ASUNTOMESSUT. Ja joka välis kaikkia isoompaa ja piänempää (muttei koskaan vaatimatoonta) tapausta. Ja meille tuloo taas kesäkanoja. Nuan niinkun henkilökohtaasella tasolla.

Seinäjokista laifstailia esittelöö juuri uunituore (ja tosi hiano!) munkomia -lehti, joka on luettavissa myös verkossa. Outi ja Matti tulivat meille yks tammikuinen päivä ja olivat varmahan kolome tuntia, kun meillä oli niin hauskaa. Ja nuavvaan syntyi juttu munkin komiasta ja viälä vireo kaupan päälle. Videosta selvinnee tuo otsikkokin. Ei kyllä aivan yksinkertaanen juttu, tuo piimävellin tuunaus. Sen vaan sanon.

Nanna kruusaa piimävellin- video

Ja ulukopaikkakuntaalaaset: Suurin osa seinäjokisista puhuu aivan normaalista!

Tervetuloa Seinäjoelle 2016!

KOREALAISET RYPPYPERUNAT GAMJA JORIM

Oon pikkuisen kallellaan ollut jo kauemman aikaa tuonne korealaiseen keittiöön. Sieltä löytyy vaikka mitä ennenkokkaamatonta herkkua. 

Niin kun nämä ihanat, pikkuiset, ryppyiset, tahmeana kiiltelevät pikkuperunat, joita voi syödä sekä lämpinä että kylminä. Mitä pienemmät ja nätimmät perunat, sitä su(o)laisempi makuelämys. Eli uusia perunoita....Niin hullu en ole minäkään, että tuunaisin Suomen kesän superherkut, nuo mustan maan kalpeat mukulat, korealaiseen ulkoasuun, mutta juuri nyt on oikea aika kokeilla näitä, kaupoissa kun alkaa olla tarjolla suht edullisia uusia perunoita muilta mailta. Niitä aina tekee mieli ostaa, mutta eivät ne maultaan kuitenkaan vedä vertoja Suomen siskoilleen, etten kuvittelekaan syöväni mitään pyhä kolminaisuutta tyyliin peruna, voi, tilli ja suola. (Siinä taisi olla kyllä nyt jo neljäskin osapuoli...).

Mutta esimerkiksi israelilaiset tai kreikkalaiset uudet perunat suorastaan säteilevät tässä reseptissä.

Gamja Jorim taitaa olla näiden perunoiden korealainen nimitys  ja ne ovat sellaisia suolaisen makeita. Sopivat vaikka tikun nokasta tarjottavaksi cake popsien tyyliin. Minä en millään, en sitten millään malttanut olla lisäämättä ruokalusikallista Gochujang-chilitahnaa, joten omistani tuli sopivan takapoltteisia x-rated perunoita (ainakaan omat lapseni eivät välitä poltteesta). Mutta ilman chiliäkin makuelämys on hieno.

Korealaiset ryppyperunat Gamja Jorim

1 kg pieniä uusia perunoita (sellaisia ulkolaisia, joissa pysyy kuori pestessä kiinni)
2 rkl öljyä
3 rkl soijakastiketta
2 rkl siirappia (tai sokeria, käytin agavesiirappia)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl gochujang-chilitahnaa
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä

Pese perunat ja kuivaa ne. Lämmitä isossa paistinpannussa öljyä ja laita perunat kypsymään  kannen alle n. 20 minuutiksi, eli kunnes hyvin napakan kypsiä (siis melkein kypsiä). Heiluttele pannua aina
4-5 minuutin välein, että perunat saavat väriä kauttaaltaan. 

Lisää sitten pannulle soija, siirappi ja valkosipuli ja chilitahna jos käytä sitä, ja paista ilman kantta vielä ainakin 5 min. heilutellen, jotta kastike leviää tasaisesti. Perunoiden pitäisi olla lopussa ihanasti tahmaisia, kauniin ruskeita ja kuori on vetäytynyt sillä lailla kivasti ryppyyn.  Vähä kuin sormenpäät kylvyssä. Ja hyvässä suolassa, lisää soijaa, ellei.

Lisää lopuksi seesamiöljy ja -siemenet. Pyöräytä taas pannua sillä kokkien keveällä ranneliikkeellä (tai sitä imitoiden) muutaman kerran ja tarjoile perunat heti tai vaikka vasta huomenna jääkaappikylminä. Molempi parempi.

Pari muuta korealaista inspiraatiota blogistani aikaisemmilta ajoilta:

Korealaiset lihapullat
KFC-Korean Fried Chicken
Korealainen soppa
Pika-Kimchi
Kimchi Bokkeumpap

VOITA KITCHEN AID TAI LOHDUTA ITSEÄSI PITALLA

Pitaleivät on mun makuun. Itsetehdyt varsinkin. Täyttä mystiikka miksi ja kuinka ne pullistuu uunissa ihaniksi, pulleroisiksi taskuiksi. Sisälle voi laittaa lähestulkoon mitä mielesi tekee, mutta nämä mun sitruunapossutäytteiset kyllä osuu  omiin makuhermoihin aikas tujusti. Vähän (paahdettua) paprikaa (joka siis on vähän kuin pekoni, aina hyvä) ja sitten reilulla kauhalla tsatsikia päälle. Sellaista spesiaalitsatsikia jossa on mukana reilusti, niin reilusti fetajuustoa....

Pitaleipien teossa ei todellakaan ole mitään mystiikkaa, ja tämä ruoka on ihan nopea ja näppärä valmistaa arki-iltanakin. Kasviksia ja lihoja voi varioida määräämättömiin. Ja sä tiedät, että mä en tuomitse kaupan pitaleipiäkään, koska meillä niihin turvaudutaan myös aika ajoin, jos tuntuu, ettei oo tarvetta taikinaterapialle. Mun mielestä muuten paras lämmityskeino niille on ihan leivänpaahdin, pistää vaan paahtumaan vielä toisenkin kerran.

Sitruunapossulla ja Apetinajuustotsatsikilla täytettyihin pitaleipiin löytyy resepti täältä. Se on muuten puolaksi 

Domowy chlebek pita z cytrynową wieprzowiną i sosem tzatziki. Edelleen niin käsittämätöntä, että joku ehkä lukee mun laatimaa reseptijuttua puolaksi jossain Puolassa...

Ja sitten vielä se VOITA KITCHEN AID- osio. Tämä on muuten kuuma vinkki ja jos joku tosissaan haluaa kotiinsa tuon keittiökaunottaren, niin nyt olisi melko hyvät tsäänssit.

Apetinan makutiimistä on leivottu tastetwistereitä, eli vuorollamme kerran kuukaudessa tuunaamme jonkun klassikkoreseptin. Yhtenä jujunahan koko sivustossa on, että resepteissä on  useimmiten joku Apetina-tuotteilla tehty twisti.

Apetina.com aloitti myös kampanjan, jossa joka kuukausi jaetaan parhaaksi äänestetylle reseptille joku ihana keittiövempain, tässä kuussa siis tuo Kirchen Aid-klassikko. Osallistuaksesi jaa instagramissa kuva jostakin syötävästä aikaansaannoksesta, jossa joku oma  tastetwistisi #tastetwist. Apetina poimii nuo sivuilleen, jossa kuka tahansa voi käydä äänestämässä niitä. #tastetwist -reseptin ei tarvitse sisältää mitään Apetina tuotteita. Siellä on nyt parhaalla reseptillä vissiin 140 ääntä ja tiedän, että aika monella teistä olis mahdollisuudet saada paljon enemmän jos vähän viel huutelette kansaa äänestämään. 

Hakekaa se Kitchen Aid sieltä Suomeen!

Tai ainakin pirun hyvä pita-ateria resepti....

Kampanja ei ole vielä Suomen sivuilla, joten klikkaa oikean yläkulman aukeavasta maavalikoimasta kohta Global.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

CHORIZO BURGER SUUPALOJA

Odotin niin innolla Kokit ja potit- Hannelen ja ystävänsä , valokuvaaja Johanna Myllymäen kirjaa, sillä tiesin sen olevan pieteetillä tehty. Osasin odottaa upeita kuvia ja inspiroivaa reseptiikkaa, tiesin, että kirja selviää niin kaffipöytälukemisena, yöpöydän hyvien (ruoka)unien lähettiläänä kuin  keittiöäksönin keskellä tahmaisten sormien käännellessä ylellisen paksuja sivuja. Ja kun etulehdellä lukee vielä signeeraus, että Maailman ihanimmalle Nannalle (no taidan olla ainut kenet Maailman ihanin Hannele tuntee!), eihän tämä voi olla kun keittokirjasuosikki.

Tosi vaikeaa ja sittenkin ylettömän helppoa oli valita ensimmäinen kokeiltava resepti. Senhän oli pakko olla  Chorizo open burger. Siinä on ihan muutama raaka-aine, jotka yhdistyy mielettömäksi hampurilaiseksi. Tein sen sitten kuitenkin tuollaiseen sliderstyyliin miniburgeriksi, kun olin näköjään unohtanut ostaa puolet noista vähistäkin aineista, ei tomaattia, ei basilikaa, jotka siis voi hyvin korvata sämpylän yläkannella, varsinkin kun niistä tuli keveän höttöisiä Hannelen ohjeella. Mä tein näitä pitkäperjantain perhebrunssille ja koska lapsia oli mukana 7, joista tiesin, että suurin osa ei välitä mausteisesta chorizosta, tein osan pihveistä naturellina jauhelihasta. Ehkä vähän liiankin naturellina, ainakaan ne eivat chorizopurilaisten rinnalla maistuneet, ei sitten miltään. Taidan kesällä yrittää vääntää chorizomakkaran isoksi pihviksi grillissä!

Eikä sitten muuta tarvittukaan kuin vähän limellä ja suolalla maustettua avokadoa. Täyden kympin resepti! Jos osaisin ranskaa, sanoisin Que magnifique simplicite! Tai varmaan jos lisäis vielä muutaman `'^: Qûe magnifiquè simplicité! Täydestä menee.  (google-kääntäjää ei käytetty eikä kieltä opiskeltu...).

CHORIZO MINIBURGERIT Reseptin esikuva basilikoineen, tomaatteineen ja  alkuperäisellä open burger-idealla kannatta katsoa Suupaloja- kirjasta
8 kpl

8  minibriossisämpylää
4 chorizo raakamakkaraa
2 avokadoa
1 rkl limetin mehua (tai samalla vaikka vähän enemmän)
suolaa

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja limetin mehulla.

Purista makkara pois kuorista ja muotoile 8 pihviksi. paista pihvit paistinpannulla kypsiksi (n. 10 minuuttia).

Leikkaa sämpylät puoliksi ja laita alapuolelle ensin reilusti avokadoa ja sen päälle pihvi. Sitten poikkeamme alkuperäisestä ja laitamme kannen päälle ja kiinnitämme tikulla. Herkut!

Minibriossit (oikein hyvä resepti Suupaloja-kirjasta)
16 kpl

1 dl maitoa
3 tl kuivahiivaa
2-3 tl hunajaa tai siirappia
1 tl suolaa
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
75 g  pehmeää voita 
3 rkl maitoa tai kananmunan keltuainen voiteluun
seesaminsiemeniä (nekin unohtui).

Sekoita maito ja suola ja kananmunat, lisää vehnäjauhojen joukkoon kuivahiiva ja lisää seosta vähitellen nesteen joukkoon. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää kuutioitu, pehmeä voi ja vaivaa vielä 10 min..

Kohota taikina liinan alla kasinkertaiseksi (1 h). Painele taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ja jaa 12-16 osaan. Pyörittele palloiksi ja anna kohota liinan alla n. 45 min.

Voitele maidolla tai keltuaisella. Paista 200 asteisessa uunissa 10 min. Jäähdytä.

Kun nyt tässä ollaan, niin muutama muukin kuva pitkäperjantain brunssilta. Oli syömistä, mutta oli syöjiäkin. Toivottavasti tästä tulee perinne!Nyyttärimeiningillä kenellekään ei muodostu liian raskaaksi.

Ja koska näköjään on pääsiäisen jälkitunnelmissa, niin pakko muistella vielä lankalauantaita, jolloin Pohojanmaalla perinteisesti trullitellaan ja poltetaan pääsiäisvalakioota. Tällä kertaa lähikokkoamme ei saatu kuin savuamaan ja yritin olla näyttämättä pettymystäni, jota voi verrata tunnelmiin Lahden doping-käryjen aikoihin. Kahta kauheammalta tuntui kun illalla nukkumaan mennessä kurkkasin vielä kännykkään ja näin aivan epätodelliset lieskakuvat Ylivieskan parhaillaan palavasta 230v. vanhasta puukirkosta. (Tässä kohtaa voisi ihan viettää pienen hiljaisen hetken).

Mutta  harhautettuani itseni taas sivuraiteille, palaan aiheeseen: Haluan näiden Maitotytön trullikuvien myötä kiittää Hannelea ja Johannaa kauniista keittokirjasta, toivoa sille reipasta myyntiä ja molemmille ja vaikka ihan koko maailmalle aurinkoista, iloista kevättä. (p.s. Kyllä Urho11v.kin pukeutui vielä trulliksi <3).

Aurinkoa kohti!

Hannele Hyvärinen, Johanna Myllymäki: SUUPALOJA Pikkuruokia ja naposteltavaa maailmalta saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Suupaloja facebookissa

WHAT'S COOKING HELSINKI

Lauantaina se selviää. Teurastamolle kokoontuu mahtava porukka bloggaajia nauttimaan hienosta ja kiinnostavasta aamuseminaarista ja iltapäivän Workshopeista. Supermahtavaa nähdä vanhoja tuttuja tehdä uusia.

Tule säkin paikalle.  Klo12-17 on maksuton yleisötilaisuus, jossa pääset katsomaan kun mestarikokit  me ruokabloggaajaat häärätään 4 eri näytöskeittiössä valmistaen suosikkiannoksiamme. Tai mitä sitä nyt puolessa tunnissa kerkiää, näillä taidoilla (Ihan hitosti toivon, että ainakin korealaisia lihapullia). Tarkempi aikataulu löytyy tapahtuma-sivuilta.

Nähdään!