Jonkin sortin nuudelisoppaa

 

Ei hajuakaan ollaanko Pohjois-Vietnamissa, Keski-Laosissa vai Samuraiden teltalla, mutta kai tämä keitto jonnekin Aasian suuntaan suhaa, autenttisuudesta viis. Nyt ei keitelty luista herkullista lientä, eikä sitä löytynyt pakkasestakaan, joten fondit apuun ja pikaherkun tekoon. Nigella ehti jo ennen minua tämän pikakeiton tekoon, mutta eihän mulla tietenkään ollut kaapissa aivan samoja aineita. Koska eihän mulla oo sitä Nigellan kaappiakaan, sitä Pantry'ä, mutta Campasimpukallapa on.

 

 

Jääkaapissa oli sopivasti parin sadan gramman ulkofileepala ja lehtikaalta, nehän kiljui sieltä nuudelikeittoon pääsyä, joten armahdin ne. Kieltämättä keitto kevensi ja lämmitti ihanasti, oikein odotin pääseväni syömään sitä seuraavanakin päivänä.

 

Chilihärkä ja nuudelikeitto

3:lle

keittoon

100g riisinuudeleita

100g lehtikaalta

reilusti korianteria

 

liemeen

1l kanalientä (fondista

2 rkl soijakastiketta

parin sentin pala inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

1 punainen chili

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

 

ulkofilee

200g ulkofileepala

3 tl soijaa

 1/2 tl kanelia

 1cm pätkä inkivääriä kuorittuna ja pilkottuna

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

 

Sekoita lihan marinadiainekset kulhossa ja pistä fileenpala sekaan marinoitumaan vähintään puoleksi tunniksi.

 

Laita liemiainekset tulelle, kiehauta ja jätä sitten hiljakseen porisemaan kansi päällä.

 

Valmista noodelit pakkauksen ohjeen mukaan, valuta lävikössä ja huuhtele kylmällä vedellä kun valmiit. 

 

Lämmitä pinnoitettu pannu tosi kuumaksi ja paista fileen pinnat kiinni joka puolelta. Sen jälkeen käännä lämpö miedommalla ja paista molemmin puolin vielä pari minuuttia, ota sitten leikkuulaudalle vetäytymään.

 

Kiehauta liemi uudestaan. Lisää pienitty ja ruodittu lehtikaali sekä nuudelit. Annostele kulhoon. Leikkaa filee poikkisyin mahdollisimman ohuiksi siivuiksi ja aseta kullekin syöjälle keiton päälle lihasiivut ja viimeistele reilulla määrällä korianteria.

 

Voisit äiti tehdä tätä iskälle joskus!

 

 

 

Maailman kaunein menu

Ainakaan koskaan ei minun laatimani menukokonaisuus ole ollut näin hienosti esillä, kehyksissä vielä ja oikein paspatuurin kera. Isona tauluna. Sanokaa minua lapselliseksi, mutta jotenkin en onnistu kuin huokailemaan kun katson tuota Susan Seppälän menustani virittämää taulua. Että parin päivän kokkausurakka valmisteluineen päivineen on noin kauniisti tiivistetty yhteen kuvaan. Sopivan rosoisena, liitutahraisen rönsyilevänä mutta kuitenkin rytmikkäänä.

Ja mitenkä tuo taulu sai sisältönsä? BSTR Luova Konttori piti asiakkailleen 5v. synttärit ja uusien hienojen toimitilojensa tuparit. Oli VIP-passia, punaista mattoa, DJ:tä, valokuvaajaa ja tietenkin hyvää ruokaa. Tämä aasinsilta saattaa tulla teille yllätyksenä, mutta tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. Yksi BSTR omistajista on nimittäin naapurini ja vielä synnyinpitäjästäni, ja ilmeisen vakuuttunut ruuanlaittotaidoistani. Tai ei ainakaan uskalla muuta olla.

Piti siis saada 150 hengelle näppärää sormisyötävää. Menun tuli pohjautua BSTR asiakkaiden raaka-aineisiin. Paikalle oli hankittava myös astiat, pöytäliinat, valittava viinit ja saatava paikalle tarjoiluapua.

Että apua! Jossain vaiheessa edeltävänä yönä ristin käteni ja ajattelin, että no, huomenna kello kuuteen mennessä kaikki on ohi, syteen tai saveen. (Moinen ajattelutapa erottaa minut ehkä perustavalla tavalla oikeasta catering-palvelusta...)

Tarjoilupöytä sai verhokseen "buffaliinoituksena", jos tiedätte mitä se tarkoittaa (liinat kauttaaltaan maahan asti), mustat lakanat liinat ja pöytä koristeltiin pikku timantein ja kultapaljetein, tuikuin sekä takareunan tyylikkäällä jouluvalosarjalla, tilaisuuden aikana tila oli nimittäin hämyisen tunnelmainen.  Kuvassa vielä valot päällä.

Tarjoilun piti olla tyylikästä, tietenkin herkullista, mutta siinä sai olla ihmisen (c'est moi?) käsityön leima. Tämä tarkoittaa hienosti sanottuna sitä, että esim. lohileivät olivat todellakin kaukana yhdellä muotilla otetuista, uniikkikappaleita toisin sanoen. Mutta maku oli yksi illan tähdistä. Resepti-idea on alunperin Safkaa-kirjasta ja moneen kertaan perhejuhlissa jo testattu. Pirjon Pakarilta löytyi mainio makeahko limppu, Puolukka-kaurakas, joka toimitti alusleivän virkaa, sitten reilusti piparjuuritahnalla maustettua voita, kylmäsavulohta ja kaiken kruununa siivu garia eli pikkelöityä inkivääriä. Leipäsen ulkonäköön antoi haasteen se, että minun oli siivutettava pienet limput käsin, enkä halunnut kauheasti hukata maukasta kuorta, joten leikkasin vain viipaleet suurin piirtein yhtä suuriin palasiin. Josta seurasi, että muodoltaan ne olivat hyvinkin erilaisia.

Kaksi asiaa hankin valmiina, tässä toinen eli juureslastut. Menuussä piti olla alunperin vain lehtikaalisipsejä, mutta kävikin niin, että juhlat osuivat juuri viimeiselle kotimaisen lehtikaalin saatavuusviikolle...lehtikaalta piti saada, mutta hirvet olivat ehtineet ensin. Yllätyksekseni  löysin  Cittarista 5 pussia ja ostin ne ja valmistin sipsit, mutta riittävyyden taatakseni hankin noita juuressipsejä myös. Rahkeet eivät enää riittäneet itsevalmistettuihin viime tipassa. Värikäs juuresputous näytti aika kauniilta lehtikaalisipseineen tarjoilualustalla, jotka ovat muuten kaikille tarjottaville Värimiesten suuria, lähes mustia ja epämääräisen metallinhohtoisia lattialaattoja. 

Kuvalaatu on paikoitellen hiukan heikko, kun kävin äkkiä ennen vieraita napsaisemassa kuvia. Ilmajoen Makkaramestarien jumalainen ilmakuivattu Chorizo sai  suhahtaa minifrittatoihin, jotka valmistin minimuffinivuuassa. Munia (hirveesti munia!),Kuusamon Savupaimenpoika-juustoa ja chorizoa. Tosi simppeli valmistaa. (Note to self: seuraavan kerran kun haluat valmistaa 200 minifrittataa, hanki edes toinen muffinipelti...)  Näistä tykättiin myös kovasti.

Ilmajoen Makkaramestareilta onnistuin saamaan myös ihanaa ilmakuivattua kassleria, joka menee kaikki yleensä ravintoloille. Sehän ei kaverikseen tarvinnut kuin melonikuution. Kuutioidut melonit ja oliivit toimitti Fresh Servant.

Pakko laittaa kuva tuosta kasslerista, se oli niin kaunistakin!Ylistetty olkoon lähituottajat!

Jukolan Juusto avaa kohta kotimaisen Cheddarjuustolan, Cheddaria ei vielä saatu, mutta sen sijaan Emmental Premiumia. Senkin laitoin tikunnokkaan. Kaveriksensa valmistin ihan noista lähiomenapuiden hedelmistä keittelemästäni soseesta omena-membrilloa, joka siis oikeastaan valmistetaan kvitteneistä. Silloin tietenkin omena-etuliite jää pois tuosta Espanjan lahjasta juustotarjottimille.

Ja tietenkin tarjolla oli myös tapenadea ja Pirjon Pakarin huikeaa tomaattikakkoa. Reikäleivän työstö palasiksi oli taas haastavaa, mutta tulipa sitä haluttua särmää...

Juomiksi vissyn lisäksi olin valinnut noutopöytään sattumalta mainiosti sopineet viinit, joiden hienot etiketit olivat vielä lisäbonusta.

 Kahvihuoneessa (joka ei kuitenkaan ollut konttorin "kahvihuone") oli katettu sitten kahvit ja teet. Tarjolla kahta makeaa, Ojalan Pakarin minibebejä (toinen valmistuote) ja Chili -kanelibrownieseja.

Voin rehellisesti sanoa, että minulla kävi mieletön tuuri kun hommasin Sedusta kaksi loppusuoralla olevaa kokkipoikaa kokiksi valmistuvaa nuorta miestä avukseni juhlapaikalle. Minä kun vääntelin tavaroita vadeille, pojat purkivat astiat, kattoivat, asiakkaiden tullessa hoitivat kahvinkeiton, viinien kaatelun, astioiden keruun, astioiden lisäykset, taisivat muutaman viinilasin tiskatakin. Aatulla ja Artulla mieletön asenne, työhön tarvittava silmä ja innostus. Puolta sanaa ei tarvinnut sanoa, kun asiat  jo hoituivat. Myös asiakaspuolella kohteliaasti, avoimesti, ystävällisesti ja ryhdikkäästi. Aikamoisen kultakimpaleen saa, joka nämä pojat joskus ravintolaansa töihin nappaa (luultavasti myös kelpo aviomiehiä/vävyehdokkaita...). En yhtään ihmetellyt kun A:t kertoivat, että olivat hommanneet itselleen paikat kohta alkavaan viimeiseen harjoittelujaksoon sellaisista erinomaisita ravintoloista kuin Seinäjoen Juurella ja Rauman Goto. Kiitos Aatu ja Arttu. Ja menestystä tulevaisuudessa!

Neljän tunnin juhlat päättyivät aikanaan, kuten edeltävänä yönä uumoilinkin. Vaikka paljon sanottu, olin lopulta tyytyväinen omasta puolestani ihan kaikkeen (paitsi nyt ehkä  siihen omaan pohjalaiseen suuruudenhulluuteen, minkä ansiosta tähänkin tuli suostuttua). Varsinkin Menutauluun. Mutta kivalle porukalle oli myös kiva laittaa juhlia!

Harmi vaan, että  BSTR Luova Konttorin sydän, Johnny Booster ei päässyt paikalle, enkä näin ollen päässyt kättelemään, saati yhteiskuvaan elävän legendan kanssa. Onneksi Johnnyn kehystetty kuva antoi edes osviittaa miehen karismasta.

Keep up the excellent work, BSTR!

(Vaikka tässä nyt onkin lueteltu paljon erilaisia yrityksiä, niin en ole saanut asian tiimoilta mitään sponsorointia, jottas tiedätte.)

Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!

Chili-kanelibrownies

Ei voi valittaa. Priimaa tuli. Resepti yleisön pyynnöstä!

Vaikka viime yönä ehdin nukkua vain 2,5 tuntia ja manasin chilikanelibrowniet välillä alimpaan helvettiin, nyt on hyvä olla.  Reseptiä pyydettiin.

Chili-kanelibrownies
(resepti on uuninpellilliselle ja se on gluteiiniton.)
300g voita
4 dl sokeria
4 munaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
400g tummaa suklaata
2 tl chilijauhetta (Ancho chili powder)
1rkl kanelia
2 dl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi valkeaksi vaahdoksi. Lisää  mukaan chili ja kaneli.
Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Kaada seoksen joukkoon sulanut suklaa. Sekoita.
Lisää sitten munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lopuksi kaakaojauhe ja perunajauho.

Kumoa leivinpaperille vuoratulle uuninpellille ja tasoita. Rasvasin leivinpaperin tällä kertaa kun on ollut vähän viimeaikoina huonoja kokemuksia. Tai sitten olen sekoittanut voipaperi ja leivinpaperirullan...

Paista juuri ja juuri kiinteäksi ja anna jäähtyä täysin, vaikka ulkona jos on kylmä, ennen kuin alat leikkauspuuhiin. Browniet kyllä kiinteytyvät vaikka lämpimänä tuntuisi aika löllöltä vielä.

Brownien pintahan halkeilee, joten joskus paloja on mahdoton tosi vaikea saada nätisti leikattua. Tästä satsista halusin minisuupaloja ja koska moisten leikkaaminen keskellä yötä tuntui yliluonnollisen vaikealta, vaihdoinkin veitsen muottiin ja otin pikkupyörylöitä koko taikinasta. Tämä onnistuikin hyvin. Pellillinen on aika ohut eli sopii mainiosti minibrownieseihin, niistä tulee sopusuhtaisen kaunita ylipaksujen tornien sijaan.

Ulkonäköä kohentaa vielä kummasti päälle siivilöity kaakaojauhe tai tomusokeri, tai tässä kaakaotomusokeri, ja veitsellä huolettomasti rouhitut pistaasipähkinät.

Ja se chilikanelinen, kurkussa kaihertava jälkipotku, sese on ihana!

Iloa, oppia ja pettymyksiä

Onpahan viikonloppu takana! En voi sanoa, että aivan ressitön, sen verran jalkoja kivisti aamuisin, että tiesi koko päivän (ja kolme päivää) näytöskeittiössä seisoneensa.

Mutta hauskaa, sitä riitti ja toivottavasti tunnelma välittyi kokkailua seuranneisiinkin. Katselin kameraani kertyneitä kuvia, suurin osa vähistäkin niin niin huonoja, mutta pistänpä pari tunnelmapalaa kuitenkin.

Perjantaina mulla oli kaks omaa näytöstä, muina päivinä toinen oli Top-chef Akseli Herlevin kera, Akselipa sen korianterilla ryyditetyn kikhernesalaatin sinne lautaselle lopulta taikoi ja minä keskityin leipomaan ja jännäämään pitaleipien kohoamista. Jotka kyllä onnistuivat nappiin! Ja lopulta siinä kävi vähän niin, että taisin minä olla siellä keittiössä kokkaamassa Akselin kanssa risottoa ja sunnuntaina Akseli väänti mun vuorolla pastaa ja minä paistelin lisukeleipiä. Jos ei taitotaso  meillä nyt ihan olekaan yhtenäinen, niin luulen, että meitä yhdistää ainakin sama rento asenne. Siinä kun sitten Akseli loihti pastalle kastiketta, yllyin hyvien tuosujen saavuttaessa nenäni kehumaan kohteliaasti, että ei tästä varmaan ainakaan huonompaa tule kun minun alkuperäisestä reseptistäni, johon Akseli tokaisi ponnekkaasti: "Ei varmasti!" 
Että se niistä kokkaustaidoistani... (oikeasti Akselikin taisi mennä hämilleen yleisön -tai ainakin äitini- purskahtaessa nauramaan ja pyysi jälkikäteen anteeksi, ei ollut oikein kuullut mitä sanoin. No en kai minä tuommoisista!)
 Pastanvaihto juontui siitä, että paikalla oli  ihanat Italialaiset herkkupastan maahantuojat Vaasasta, samat, joitka tuovat maahan Hella ja Herkussakin löytyviä artesaanipastoja. Sovellettiin sitten vähän reseptejä. Ja Anna, ota heti sitä valkosuklaapistaasitahnaa myyntiin! To die for! 

Viikonloppu oli myös hieno oppimiskokemus. En nyt tarkoita esiintymistä, vaan sitä, että sain seurata ammattilaisia ihan aitiopaikalta. Enkä tarkoita vain Akselia, joka antoi aika monelle maistelemaan päässeelle ainutlaatuisen elämyksen valmistamalla risottoa uuden sadon Alban tryffelistä, jonka toi mukanaan. 60 euroa, tuo kallisarvoinen pikku pullukka! Ja minä sain huutia kun sekoitin risottoa liian rivakasti!

Siinä nyt sitten risoton päällä jauhettua kultaa...ja vihreä on pistaasijauhetta...

Akseli valmisti myös jumalaista japanilaista tataki-härkää, johon palaan vielä varmasti, kuvia ei kauniista annoksesta näytä olevan (varmasti otin kyllä?). Ja nyt huomaan, ettei ole ainoasta omasta annoksestakaan.

Närpesläisen keittiömestarin Raymond Wesanderin grillatessa lähialueen Simmenthal pihvikarjaa, tein hänelle pari kertaa päivässä myös maustevoita, ryttypottuja ja kasviksia lisukkeeksi. Raymond on niin kova puhumaan, että minäkään en saa sanaa väliin.

Myös 4 eteläpohjalaista keittiömestaria kävi vuorollaan näytöskeittiössä. Sain liittyä seuraan jutustelemaan ja kommentoimaan ruuanvalmistusta. Seurauksena uusi oppi  sisälläni ihan malttamattomasti odottaa kauhan varteen pääsyä.

Teemana oli tietysti lähiruoka, on hienoa että maakunnasta löytyy
ammattilaisia, jotka ovat asiaan paneutuneet ja joidenka keittiöiden tuotokset lähiruokaan ja sesonkiajatteluun perustuvat.

Linna-Hynnilän Jyrki Power Parkista valmisti taidokkaasti Lappajärven kuhaa. Taisi olla tillimajoneesia ja rapeaa palsternakkaa, porkkanahilloketta ja oliko selleripyrettä... joka tapauksessa taivaallista, myös se kuhan toinen puoli, jonka paistoin kotona Jyrkin oppien mukaan (kiitos!).

Juurella-ravintolan Jani Unkeri lähes kädestä pitäen opetti seuraavat annokset menuustaan.  Mutta voitte uskoa, että jos minä olisin päässyt roiskimaan tuota kastiketta tuohon sous videe- kypsennetyn sisäpaistirullan ja härkärilleten päälle, ei komia olis nuan komia! Ja lähilaitumiltahan nämä, melkeni sain pestin myös Janin lehtikaalin tuottajaksi.

Siikaa tartarina ja suolattuna filepalana tyrnin kanssa, annos kuin koru.

Uppalan Kartanon Joni Pukkinen otti ja kylmäsavusti, ihan vaan tavallisessa kattilassa, riimihärkää. Tätä muuten niin kokeilen kotona. Älyttömän hyvää. Älyttömän.

Härmän kylpylän keittiömestari  Pasi Holkkola puhui mun kanssa  samaa kieltä. Siis kirjaimellisesti. Me molemmat paistetHan liha ja käänetHän kun toinen puoli on valamis jne. Tämä hoon päälle puhuminenhan on Härmän ja Kauhavan murteitten ominaispiirre, harvoin vaan tapaa enää alle 80v puhujaa. Tai no ehkä Kauhavalla ja Härmäs...

Janin peuran paahtopaisti ja vuohenmaidosta tehty leipäjuusto ja äiteen keräämät kuivatut suppilovahverot...
Varmaan söisitte...

Viikonloppua piristi myös Campasimpukan ja Kammenpyörittäjän päräyttäminen paikanpäälle. Perjantai-iltana myös kyynelehdin  viinimessujen puolella, siitä jutusta mainitsen myöhemmin. Ne eivät olleet pettymyksen kyyneleitä.

Otsikon pettymys, se viittaa siihen surulliseen tosiasiaan, että yleisö ei löytänyt paikalle näille kolminkertaisille messuille. Ja niin kuin on kirjamessujakin odotettu? Samoin viinimessujen puolella oli nyt myös epasteria, mahdollisuus ostaa maakunnan keittiömestareiden pikkuannoksia 3 euron hintaan. Luultavaa, että messut olivat nyt tässä. Nyyh.

Että täällä olis yks  näytöskeittiökokenut ruokabloggaaja  tulevaisuuden estradia vailla. Voisin kokata vaikka, vaikka Harri Syrjäsen kanssa. Jos olis pakko....

Ai niin CV:hen vois vielä laittaa, että kokemusta myös isosta screenistä!

Ja kiitos kaikki paikalle ehtineet. Luulen, että näytöskeittiötä oli mukava seurata sekä maistella!

Hän -ruokabloggaaja

Kyse ei ole hänestä. Kysehän on ruuasta. Ai niin, ja hänen kohdallaan myös kaikesta siihen liittyvistä silloista, joille uidessaan aasikin on jo ehtinyt hukkua.

Mutta hän ei ole viikkoon ehtinyt postaamaan. Eikä laittamaan ruokaa. Perhe soi sunnuntairuuan(karkkipossu) tähteistä kehiteltyjä erilaisia versioita 3 päivää. Tänään hän vei lapset  ja itsensä Mäkäriin. Huomiseksi on varattu purkkiraviolia.

Hän nimittäin aikoo laittaa ruokaa koko viikonlopun. Herkkumessujen näytöskeittiössä, koska hän on se ruokabloggaaja, vaikka ei ole ehtinyt viikkoon blogata. Sillä lailla epäonnistunut. Mutta kun on ollut. Makkaranpaistoa ja pikaluistelua ja esseen palautusta ja kurssitehtäviä ja ruokaan liittyviä järjestelyasioita jajaja. Ja vähän ratsastusta. Ja sekin kankikuolaimilla. Nyt hukkuu toinenkin aasi. Hän nukkui yhtenä yönä vain kolme tuntia. Seuraavana yönä hänen oli jo pakko nukkua.

Ensi yön hän nukkuu tai jännittää.

Ankerias jo kyseli häneltä  edellisen postauksen kommenteissa, että mitä tarkoittaa näytöskeittiön ohjelmassa hänen kohdalleen merkitty Penneä parhaassa seurassa. Hän sanoi syövänsä makaroonia itsensä kanssa. 

Jotta niin ei kävisi, tulkaa lähimmäiset katsomaan häntä ja nauttimaan messuista.


Hän kokkaa myös pitaleipiä ja lämmintä kikhernesalaattia Akseli Herlevin kanssa.

Ressitöön viikonloppu

Mä ensin teen koneella pari työjuttua. Sitten käyn viikonlopun ruokaostoksilla. Ja toivottavasti ehdin siivota, koska 19.00 ratsastustunnille on ehdittävä, oon joutunu taas perumaan useasti. Huomenna ollaan koko perhe pikaluistelukisoissa tekojäällä. Mä paistan makkaraa, IsoHoo ottaa käsiajanottoa sähköisen järjestelmän pettämisen varalta ja Urho9v pikaluistelee. Tärkeysjärjestys oletettavasti päinvastainen. Toivottavasti Maitotyttö pysyy tallessa koska en kyllä tiedä kuka sitä ehtii kattoa sielä.

Ja luuultavasti lauantai-iltana pitää vielä siisitiä, ja talokin on täynnä yövieraita, Merih, turkkilainen vaihto-oppilas on meillä viikonlopun, kun mumma ja pappa on Helsingissä. Jansku, tytärpuoleni saapuu myös pienen Miko-poikansa kanssa yökylään.

Sunnuntaina IsoHoo saa mennä itsekseen ottamaan niitä käsiaikoja sinne kisoihin ja Urho9v. luistelee vielä yhden matkan. Minä jään kokkaamaan karkkipossua ja muuta mukavaa kun kummipoika perheineen saapuu iltapäivällä kylään.

Tälläinen se on ressitöön viikonloppu meilläpäin.

Se voi olla myös toisenlainen. Herkkumessut on saanut kaveriksi viini-ja olutmessut sekä kirjamessut ja Seinäjoen Areena täyttyy kaikesta ihanasta siis. On olutkoulua ja sushikoulua, kirjailijavieraita, kokkausnäytöksiä ja kakunkoristelua. Ihan taas ovat päästäneet Nannankin estradille viimevuotiseen malliin. Välillä Top Chef Akseli Herlevin kanssa ja välillä itekseni. Tämä RESSITÖN VIIKONLOPPU nimellä kulkeva tapahtuma siis viikon kuluttua 22-24.11 Seinäjoella.

Arvon kommentin ja sinne sähköpostinosoitteen jättäneiden kesken 5kpl 2 hengen lippuparia messuille. Vastausaikaa on maanantaihin 18.11 klo 12 saakka.  Ilmoita siis kommentissa, mikäli liput kiinnostavat.

Ressitöntä viikonloppua kaikille!

Supervalvottu messuarvonta järjestetty rautatieasemalla junaa odotellessa. Annoin kaikille numeron ja sitten tein kyseisen määrän numerolappuja joista nostin yksitellen viisi kappaletta. Onnetar suosi, Aliisaa, NuutinMinnaa, Marjoriita, Lea ja Elinaa. Kaikille ilmoitettu paitsi Elinalle, huhuu, kuinka suhun saa yhteyden?. Nähdään messuilla!