GW7

 Vaasasta löytyy huomionarvoinen ravintola. Gustav Wasa on toiminut jo reilu 20 vuotta. Ensin isällä, sitten pojalla ja nyt paikkaa on muutaman vuoden luotsannut nuori keittiömestari Kim Hellman. 
Satavuotta vanhaan hiilikellariin on rakennettu tunnelmallinen, klassinen pöytäliinaravintola.  Ajoimme sinne Iso-Hoon kanssa romanttisesti maanantai-illan viettoon. Eikä ollut mikään hukkareissu. 

Oikeastaan erittäin piristävä välillä poiketa tälläiseen perinteikkääseen tiiliholviravintolaan, nykyään monet ravintolat kun pakkaavat olemaan sisukseltaan niin linjakkaita, graafisia, kolisevia, pöytäliinattomia, vaaleita... GW ei kuitenkaan sorru kitchiin, yltiöromanttisuuteen, eikä ylimääräiseen tilpehööriin,  siksi paikka vaikutti yhtä aikaa romanttiselta, tyylikkäältä ja klassiselta.
  

Tiiliholvin alla, nurkkapöydässä, nautimme erinomaisen aterian, tyylikkään pienieleisen, mutta silti mutkattoman ystävällisen palvelun saattelemana. Keittiömestari on hienosti uudistanut menukonseptin ja ravintolan päätuote onkin nykyään GW7  tasting menu, joka siis sisältää koko ajan,  kauden ja raaka-aineiden mukaan vaihtelevat 7 ruokalajia. Hienoa, että Pohjanmaallakin löytyy tälläistä tarjontaa, kuten IsoHookin sanoi, parasta on juuri se, että yhden pihvin sijaan saat monta pientä makuelämystä.

Mutta koska ravintolassa, vaikka hiukan kuvataankin, ei sentään tehdä muistiinpanoja, on vaikea muistaa iavan tarkasti mitä kaikissa annoksissa oli, mutta yritetään.

Kuukkalikeitto, ruskistetulla voilla oli pehmeä maultaan ja silkkimäisen sileä koostumukseltaan.

Toisena alkuruokana nautimme ahvenballotinen, sydänsimpukoita, juuressipsejä...

Sitten poltettua keltuaista, kampasimpukkaa ja ilmakuivattua kinkkua...Tässä kävi illan ainut harmiton kömmähdys kun keltuaisen kerrottiin ensin olevan "mantelisipsi"...

Ensimmäisenä pääruokana  upean kypsyistä naudan ulkofilettä ja erittäin maistuvaa perunakakkua. Juuri lisäkkeet ovat usein niitä, jotka jäävät maussa tavallisuuden tasolle ja olin hiukan skeptinen nähdessäni palat leikattavaa lämmitettävää perunakakkusta, mutta aivan syyttä, maku oli todella tuore ja herkullinen.

Toisen pääruuan lammas oli saapunut Ilmajoelta. Annoksen päähuomion sinänsä moitteettomalta lampaalta vei kuitenkin tuo aivan superhyvä linssilisuke. Resepti, kiitos!

Juustona  oli Jalasjärveläisen Juustoportin vuohen Gruyereä, mainiolla sipulihillokkeella.

Viimeisestä osiosta eli suklaabrownie rommirusinajäätelöllä ei yllättäen löydy kuvaa. Siinä hiukan moitimme rommirusinajäätelön valintaa suklaan kumppaniksi, haikailimme vaikka ihan simppelin vaniljajäätelön perään.

IsoHoo nautti jonkun lasillisen viiniä, mutta minä olin luvannut ajaa kotiin, joten viinivalinnat jäivät osaltani testaamatta. Kaiken päätteeksi nautimme vielä espresson ja capuccinon (minä olen se moukka).

Tyytyväisiähän me olimme. Jäimme kaipaamaan jonkunlaista keittiön tervehdystä, kuitenkin näinkin pitkä menu kysymyksessä.
Tyytyväisiä siis miljööseen, palveluun ja ruokaan. Aina täytyy muistaa myös missä ollaan ja ketä asiakkaat ovat, luulenpa, että liian 
pikkumaisen suoraan-oppikirjasta oleva tarjoilu saisi pohjalaisen tuntemaan itsensä lähinnä epämukavaksi.

Ravintolaa varatessani paljastui myös kiva yllätys, tajusin Kim Hellmannin olevan Stig Helmannin poika. Stigu taas on pitkän laivauran tehnyt keittiömestari, jonka luukulta minäkin olen kantanut annoksen jos toisenkin. Yksi niitä, jonka kanssa kaikki sujui aina jouhevasti, asiakkaan etu ja toiveet etusijalla. Että terveisiä ja kiitos!

Ravintola löytyy ihan keskeltä Vaasaa, jos vaikka kesällä poikkeatte kaupungissa!

Viimeinen silaus Pekingin ankalle: Luumukastike

Viimeisenä pääsiäispyhänä herkuttelin ja hemmottelin perhettäni Pekingin ankalla. Valmistin sitä tietenkin luottoreseptilläni...tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että olen valmistanut kyseisen ruokalajin peräti kerran aikaisemmin. Tuuri kävi silloin kerrasta ja Nigellan ja Jamien ohjeistuksia hiukan yhdistettynä ruuasta tuli  herkullinen ja mutkattomasti valmistuva, joten en nähnyt mitään syytä lähteä reseptiäni muuttelemaan. Yksityiskohtaiset ohjeet ankan valmistukseen ja  ruokalajiin kuuluvien kiinalaisten lättyjen tekoon kahdellakin tavalla löydät aiemmasta postauksestani Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla.

Mikäli sinussa asuu pieni puuhastelija tai peräti insinööri tai kertakaikkisen perusteellinen ruokahifistelijä, haluat ehkä kokeilla Pekingin ankan toteuttamista vähän pidemmän kaavan kautta, kuten Campasimpukka ja Kammenpyörittäjä. Valmistustapa, joka on kekseliäästi modifioitu alkuperäisestä arotuulessa roikottamisesta Keski-Suomen oloihin, edellyttää kuitenkin esim. kompressoria (niin juuri, tuota pelottavasti pihahtelevaa raskasta tankkia, jonka saa vaikka naulapyssyn soimaan), joten minut pelattiin ulos jo tässä vaiheessa.

Laiska emäntä tekee kuten minä ja antaa uuunin hoidella hommat, ankan runsas rasva pitää sen mehevänä ja kuori rapeutuu pikku penslauksen  avulla juuri sopivasti.

Mutta ainahan jotakin edistysaskelta on otettava. Jo ensimmäisellä kerralla katselin itsetehdyn luumukastikkeen ohjetta Jamieltä, mutta koska silloin oli niin miljoonaa muuta uutta asiaa, tyydyin avamaan pöytään valmiin Hoi Sin kastikepurkin. Ja hyvää oli. Mutta nyt kun  vaihtoehtona oli sekä se, että tuo omatekemä luumukastike, veti luumukastike kirkkaasti ohi,! Että hyvä voi olla siis vielä parempaa! 

Itsetehtyä luumukastiketta oli hiljakkoin väsätty sekä Keittotaitelua-blogissa, että Campasimpukalla, josta kopioin ohjeen omaan käyttööni, siinä kun oli ainesmäärät muutettu jo sopivasti pussilliselle kuivaluumuja, vähän lisäsin mausteiden määrää. Jamie muuten tekee kastikkeen tuoreista... eli vielä tässä on ehkä parantamisen varaa.

Luumukastike -perinteinen kiinalainen maustekastike

200 g kuivattuja luumuja2 dl vettä
1tl tl kiinaista viismaustetta

1tl chilijauhetta
0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl ruokosokeria 
raastettu appelsiinin kuori

Pane kaikki aineet kasariin, luumuja voit saksia vähän pienemmiksi. Keittele miedolla lämmöllä luumut hajoaviksi, 20 min +. Minä lisäsin aina välillä kyllä lisää vettä, sillä eihän me tästä betonia haluta vaan notkeaa kastiketta. Lopuksi vielä survaisin sekaan sauvasekoittimenkin, koska mielestäni luumut olivat liian isoina sattumina.

Sitten vaan kiinalaisen lätyn väliin ankanlihaa ja -nahkaa, kurkkua, kevätsipulia ja luumukastiketta. Ihanaa!

Alkuruuaksi  tein suppilovahveroista kiinalaista sienikeittoa, jonka reseptiä ainakin Ankerias Vipunen odottelee vesi kielellä. Odottavan aika on pitkä, mutta tässä tapauksessa ikuinen, sillä reseptiä ei todellakaan ole tulossa. Olin tutustunut moneen reseptiin netissä ja sitten vielä makuaistini kanssa yritin pelata ja saada oikeaa makua aikaan, koska visio keitosta oli vahva, mutta ei siitä hyvää tullut. Kauniisti sanottuna oli kuulemma kuitenkin "ruokahalua herättävä" ellei varsinaisesti nyt herkullinen. Sori, Ankerias, tee itte parempaa.  Mä voin sitten tehdä sitä seuraavalla kerralla.

Jälkkärinä tarjottu Banoffee sentään oli herkullista. Kondensoidun maitotölkin keittäminen kinuskiksi on se salaisuus, se kinuskin maku on ihanan makea, mutta ei öklö. Erilainen kuin mikään muu kinuski.

Kahvi koukuttaa - Paulig Makupari-palvelu houkuttaa kokeilemaan

Kuva on Paulig Makuparit-kilpailun  (2011) arviointitilaisuudesta, kehittelmästäni suklaapistaasikipposesta, josta tuomaristo mainitsi arvostelussaan, että sille makupariksi valitsemani Paulig Kenya muodosti sen kanssa täydellisen liiton. Kuva Jenni Häyrinen.

Suomalaiset rakastavat kahvia. 

Kahvi kuuluu erottomattomasti juhlaan, ristiäisistä hautajaisiin. Se on on onnistuneen kyläilyn mittari (Keitettihinkö eres kahavit?), kupillinen potkaisee päivän käyntiin, toinen katkaisee työpäivän ja yötyöläiselle antaa uskoa jaksamiseen.

Kahvi taitaa olla myös yksi kulinarismin hotimpia tuotteita tällä hetkellä. Nuorimmat elevät jo aivan toisenlaista kahvikulttuuria, kuin tuo kuvaamani suomalainen kahviperinne. Huoltoaseman sumpit ovat muinaisjäänteitä, kahvilat erikoiskahveineen houkuttavat ja koukuttavat, erilaiset valmistusmenetelmät, -pannut, paahdot, pavut ja jauhatukset saattelevat maailmaan, jossa hifistelijälle jää ammennettavaa jokaiseen uuteen kupposeen. Tiesitkö, että kahvista on löydetty jopa 1000 erilaista verrattuna vaikkapa viiniin, jossa niitä on puolet vähemmän?

Mutta kahvi kuuluu kaikille. Sen aromien monipuolisuus tekee tästä nautintoaineesta myös maistelemisen, ei pelkästään juomisen arvoisen. Kahvikin muodostaa makuliittoja erilaisten kahvin kanssa tarjottavien  syötävien kanssa, makupareja. Sama kahvi maistuu siis erilaiselta eri syötävän  kanssa, toisen aromit hivelevät suklaakakkua, joku taas muodostaa nappiparin korvapuustin kanssa.

Paulig on  luonut  kuluttajille Paulig Makuparit-palvelun. Se auttaa löytämään kullekin kahvilaadulle sopivan kumppanin, etsitkö vaikka omenapiirakalle parasta kahvikaveria?

Palvelun avulla voit löytää täydellisen makuparin kahvillesi, tai toisinpäin, palvelu linkittää myös tarvittaviin resepteihin. Kannattaa käydä klikkailemassa ja tutustumassa ja ennen kaikkea löytöretkeilemässä.

Lihapiirakan seuraksi sopii, niin kotona kuin torillakin, Juhla Mokka Tumma Paahto

Paulig valitsi mukaan viisi reseptiäni, joille se haki  makuparin. Kuvista pääset  klikkaamalla suoraan postaukseen.

Kinuskikakku ja Presidentti. Totta kai.

Kannattaa klikkailla palvelussa, jos vaikka kirjoitat hakusanaksi omenapiirakka, saat yhden Makupari-osuman. Klikkaa sitä, sillä sen takana aukeaa sitten useampia erilaisia reseptisuosituksia aiheesta omenapiirakka.

Amerikkalaistyylinen suklaapikkuleipää odottaa seurakseen Parisien

Palvelussa voit myös arvostella makupareja tai jättää oman ehdotuksesi.

Onnistuneet Macaronleivokset - sitäkin kannattaa juhlistaa Parisien kera

Minä luulen, että otan joka kuukaudelle vakiokahvin rinnalle uuden tuttavuuden ja valmistan sen rinnalle joitakin suositusreseptejä. Sitten maistellaan ja vertaillaan. 

Porkkanapiirakka  hyrähtää uusiin ulottovuuksiin Paulig Mexicon kera nautittuna

Mutta kuten viininkin kanssa, kahvin maisteluun vaikuttaa myös seura ja tunnelma eikä absoluuttisia totuuksia ole, vain henkilökohtaisia mielipiteitä. Asiantuntijat ovat kuitenkin tehneet puolestamme työtä löytääkseen harmonisimmat makuparit, jossa kumpikin osapuoli täydentää jyräämättä toisiaan. Se on varmasti ainakin hyvä lähtökohta nautinnolle.

Yhteistyössä Paulig

Pientä elvistelyä

Kotonani asuu hirmu söpöläinen pääsiäistrulli. 

Määrätietoisen tarmokkaasti tuo trullinpoikanen toteuttaa mm. omat kasvomaalauksensa (naamaan piirtämisestä on unelmoitu aina halloweenistä lähtien, kun äiti aiheutti pienimuotosen trauman omalla kasvomaalauksellaan). Näin äidillä jää enemmän aikaa rakkaalle harrastukselleen, bloggaukselle.

Ja nyt seuraa pienimuotoinen elvistelyosuus, mikäli siihen vaatimaton pohjalainen kykenee, siis pienimuotoisuuteen. Anteeksi etukäteen jos tulee nostettua kissan häntää tarpeettoman tiheään.

Helmikuu oli villi kuukausi, tulikohan silloin pyynnöstä laadittua 3 eri kilpailureseptiä. Maaliskussa oli sitten sadonkorjuu.

Jos siis muistatte....

herkullisen pasta-annokseni Penneä parhaassa seurassa ja siihen liittyvän jälkiruuan Kahvikaverin kirsikkapehmis, jotka valmistin Maggin kilpailuun, niin voin ilokseni kertoa, että arvovaltainen raati valitsi annokseni kilpailun voittajaksi. Näin sanoen:

- Kilpailun voittanut ateria oli onnistunut ja tasapainoinen kokonaisuus – juuri sitä, mitä kilpailussa haettiin: helppo, nopea, herkullinen ja myös ravintoarvoiltaan suositeltava. Resepteissä oli hyödynnetty monipuolisesti tutumpia mutta myös harvinaisempia raaka-aineita, keittiömestari Marko Laine luonnehtii voitokasta ateriakokonaisuutta..

Kakkossijan jakoivat hienosti Iskä kokkaa ja Hellan ja Viinilasin välissä-blogit. Onnittelut!

Kilpailun lehdistötiedote löytyy täältä ja sieltä vielä erillinen tiedote (jonka saat kuvaaklikkaamalla isommaksi)kustakin bloggaajasta, jos haluatte käydä lukemassa.

Palkinnoksi sain tuotepaketin sekä aika hurmaavan kahvinkeittimen, mutta siitä lisää tulossa omassa postauksessa.

Kiitos Maggi!

Olen tainnut pantata tietoa blogissani myös Heinzin järjestämän Pohjoismaiden paras jauhelihakastike -kilpailun tuloksista, vaikka facebookissa olen sitä hehkuttanutkin. Minä siis valmistin kastikkeen, Heinz valitsi sen Suomen edustajaksi ja Facebookissa järjestettiin sitten kova äänestysmittelöö neljän pohjoismaan edustajan kesken. Olin varma, että sorrun ainakin ruotsalaisten jalkoihin. Mutta niin vaan kaikki rakkaat äänestäjäni äänestitte minut voittoon. Voittaja ratkaistiin facebook äänien, ja kastikkeet valmistaneiden ruotsalaisten italialaiskokkien  mielipiteiden yhteistuloksena. Toimituksesta on pieni videonpätkäkin. Huomatkaa kultainen Heinz-pullo!
Kuten tanskalaiset asian ilmaisevat:

I dag er vi stolte af at kunne præsentere Nordens bedste kødsovs. Til lykke til Nanna Rintala fra Finland, din opskrift bragte dig hele vejen til førstepladsen, og rejsen til Bologne er din! 

Bolognaan siis voittomatkalle. Myös Le Creusetin patasetti kuuluu palkintoon, sitä ei kyllä vielä ole toimitusvaikeuksien takia näkynyt.

Mutta kiitos Heinz!

Lisäksi mun kävijämittari heilahti pääsiäisenä yli 600 000, mikä tuntuu aivan mielettömältä. Helmikuussahan blogini täytti 3 vuotta.

Ehkä tässä pitäisi joku arvonta järjestää kaiken kunniaksi, kunhan vain ensin keksin palkinnot. Bolognan matkaani en kyllä anna!

Tumma Tuhmu

Tein tänään suklaakakkua. Koska, kuten ennenkin olen sanonut, suklaakakkureseptejä ei voi koskaan olla liikaa. Jamie -lehti, joka kannessaan lupaa "making you a better cook", julkaisi valloittavan kuuloisen reseptin Chocolate Chai Sandwhich Cake. Minä ristin sen Tummaksi Tuhmuksi.

Ohje on pitkä, mutta ei lopultakaan vaikea ja vasta vuosi sitten Chai Latten makuun päässeenä, en voinut vastustaa ajatusta chaiteestä uutetusta siirapista, jolla väliin tuleva voikreemi maustettiin. Aamusella kaakkua tehdessäni, oli kaikenmoista keskittymiskykyä häiritsevää (häiritsevien tekijöiden keski-ikä kaksi vuotta), joten melko iloisesti unohdin alimmaisesta pohjasta suklaan kokonaan pois, jonka väristäkin huomaa. Pikku juttu... Ohjeen annan kuitenkin niinkuin se olisi kuulunut tehdä, olen kylläkin vääntänyt grammat deseiksi ja jotakin muutakin muutin kun reseptissä oli jotain epäjohdonmukaisuuksia.

Kakku on kyllä suomalaiseen makuun melko angloamerikkalainen, todella makea ja rikkaan raskas, sai minut taas arvostamaan suomalaisia leivonnaisia, joiden maut ovat omaan mieleeni täydellisiä ja raikkaita. Mutta jos rakastat, cupcakejä, cakepopseja, whoopeja ja Arnoldsin tuplasuklaamuffinia, niin mikset sitten tätäkin?

Tumma Tuhmu
12 palaa

kakkupohja
200g tummaa 70% suklaata
275 g huoneenlämpöistä voita
4 dl ruokosokeria
3 munaa
100g mantelijauhoa
 4,4 dl vehnäjauhoa
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
1,5 dl maitoa


Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Yhdistä kaikki kuiva-aineet ensin keskenään, ja sitten sekoita ne voi-sokeri-munaseokseen. Sekoita lopuksi joukkoon maito ja sulatettu suklaa.

Laita kahteen, halkaisijaltaan 20cm (eli aika pieni)  voideltuun ja jauhotettuun (vehnäjauholla) kakkuvuokaan, tai paista peräjälkeen taikina kahdessa erässä kuten minä. Niin ehdit vielä lisätä suklaan toiseen satsiin....

Paista n.30 min.

väliin
Chai-voikreemi
5 kokonaista kardemummansiementä
1 tl jauhettua kardemummaa
5 chai-teepussia
vettä
ripaus mustapippuria myllystä
1dl ruokosokeria
4 dl tomusokeria
100g huoneenlämpöistä voita
100g maustamatonta tuorejuustoa

Valmista ensin chaista uutettu siirappi.
Laita kasariin teepussit, murskatut kardemummansiemenet, mustapippuri ja vettä niin paljon, että ne peittyvät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa 4 minuuttia. Siivilöi teepussit ja mausteet pois, säästä siis "tee".

Laita nyt kasariin ruokosokeri, 1-2 dl teetä ja keittele noin 5 minuttia. Anna jäähtyä siirapiksi.

Vatkaa voi ja tomusokeria sekä 2 rkl chaisiirappia keveäksi vaahdoksi, vaahdota lopuksi joukkoon tuorejuusto.

Päälle
100g tummaa suklaata
2 rkl voita
valkosuklaata

kakun kokoaminen
Laita ensin toinen pohja kakkulautaselle ja levitä paksu voikreemikerros kakulle, eli kaikki mitä sinulla on. Aseta sitten varovasti toinen kakkupohja kanneksi. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, sekoita sileäksi, kiiltäväksi kuorrutteeksi ja valuta kakun päälle. Saa valua seksikkäästi myös reunojen yli. Anna suklaan jäähtyä vielä hiukan ja vuole sitten päälle valkosuklaalastuja koristeeksi.

Ai niin, mistäkö nimi tulee? Saduista, saduista...ai ette pysy kärryillä?

Maitotyttö on tänä vuonna aloittanut tutustumisensa prinsessojen ihmeelliseen maailmaan. Repertuaari on vielä aika suppea, tällä erää mieleen muistuvat vasta Lumikki ja Tuhkimo. Jotka siis ovat Maitotyttö-kielellä valloittavasti Lumi-tyttö ja Tuhmu. Tietenkin!

Pitkäperjantaina kaikki lapset saivat pikkuveliNuutilla syödessämme pääsiäsimunat, pikkutytöt siis Disney-prinsessa munat. Maitotytön munasta kuoriutui hiukan tuntemattomampi prinsessa, elokuvasta prinsessa ja sammakko? 

Maitotyttö tuumasi hahmon nähdessään: "Tumma Tuhmu". Tietenkin.

Ja niin sai suklaakakku suomalaisen nimen. Sen pituinen se.

Hyvää pääsiäistä!...ja ruokaa!

Oi ihana keväisen kirkas pääsiäinen, josta meidän perheessä on muodostunut melko pakanallinen juhla pääsiäisvalakioineen ja trullitteluineen, hieno lepotauko arjen keskellä, aikaa yhdessäoloon...ja ennenkaikkea yhteisitä aterioista nauttimiseen.

Kiireinen pääsiäisenalus on pitänyt huolen siitä, että kaikki pääsiäisenvinkit puuttuvat tästä blogista, muutaman sanan haluan kumminkin sanoa minäkin, vaikkei tässä enää kovin moni maijameikäläisentapaanmyöhäinen tapaa menuja suunnitella, niin onhan se kauppapäivä vielä lauantainakin ja kaksi ihanaa ruokapäivää sen jälkeen.

Lammas on itseoikeutettu valinta pääsiäispöytään. Oman reseptini olen löytänyt jo kymmenisen vuotta sitten brittien ihanaiselta keittiöjumalattarelta Nigellalta. Revitty pääsiäslammas, kuten sitä ennemmin kutsuin, kun en tiennyt vielä mitään oivallisesta nyhtölammas-termistä. Resepti on kääntänyt monen lampaanlihasta piittamattomankin pään, kukapa pystyisi vastustamaan pitkään hautunutta, haarukan alla hajoavaa suussasulavaa lihaa, jota voi eri lisukkeilla muunnella määrättömiin. Resepti on myös ylettömän helppo, vaatii vain aikaa, ei tekemistä. Ja lähes mahdoton ryssiä (huom. viittaus  naapurimaamme rikkaaseen pääsiäiskulttuuriin...)! 

Nyhtölammas onnistuu mistä tahansa paistinpalasta, luulla tai ilman, viulusta , vain paahtopaisti ja fileet kannattaa valmistaa muulla tavoin.

Lampaan valmistaa tänä vuonna äitini, oma kokkausvuoroni on vasta maanantaina. Silloin aion helliä sisaruksiani perheineen Pekingin ankalla, kun sitä kerran onnistuin saksalaismarketin pakastealtaasta saamaan. Teen sitä vasta toiseen kertaan, mutta olen NIIIIIIIIN valmistautunut ottamaan ihastelevat kiitokset vastaan perheeni jäseniltä, jotka eivät edelliskerralla olleet apajilla. Ja uskokaa tai älkää, ankka valmistuu taas kuin itsestään.

Alkuun olen ajatellut hyödyntää pakkassuppiksiani kiinalaiseen sienikeittoon, jonka resepti on vielä hiukan hakusessa. Ja jälkiruuaksi  teen banoffee-torttua.

Koska minulla on näin pitkänäperjantaina vielä hiukan pääsiäissiivotkin kesken, en laajenna tätä koostetta enää. Jälkiruuista vielä kuitenkin sen verran, että mämmi meillä syödään mämminä.

Jälkiruokakavinkiksi on nostettava vielä upean herkullinen ja niin yksinkertainen sitruunaposset. Suolaa ja Hunajaa-blogin Jonna valmisti onnistuneen version myös limestä.

Kevyempää jälkiruokaa  edustaa myös hiljan postaamani Bombayn appelsiinit, kannattaa kokeilla!

Ja huomenna on se ihana päivä kun saan lähettäää maailmalle kaksi suloista pientä trullia toivottelemaan  hyvää pääsiäistä!

Nauttikaa pyhistä!

(Kyllä me kerrattiin Urhon kanssa hiukan kärsimyshistoriaakin ja Urho lauleli eilen pääsiäiskirkossa laulettuja lauluja. Anteeksi, että siivoan tänään!)

Äkkiä ne suppikset sieltä pakkasesta nyt!

Nyt ei oo vielä paniikki. Mutta korkea aika kylläkin. Ota ihan asiaksi, kurkista pakkaseen ja tee tilannearvio, ehkä jopa suunnitelma. Ollaan siinä vaiheessa vuodenkiertoa, että nyt raaskii jo käyttää pois kaikki "säästämäsi" vadelmat, herukat sun muut.

Ja sienet. Kiitos viime vuodenkin upean sienisadon, pakkaseen  on unohtunut on jäänyt vielä useampi pussi suppiksia. Miettikääs miten hyvän makuista, ravintoarvoltaan huippua ja täysin ilmaista raaka-ainetta! Nyt sienikeitot porisemaan ( sitäkin voi tehdä monenlaista; kermaista, kirkasta, juustoista, sipulista, korianterista, aasialaista, venäläistä, kiinalaista...), piirakkapellit, tai täytetyt piirakat, kastikkeet, lihapullien ja -murekkeiden jatke, munakkaat, fritatat, pastat....

...ja risotto. Kermaisen täyteläinen (kylläkin ilman kermaa) suppilovahverorisotto tainnuttaa mauillaan, täyttää vatsan ja saa syöjän huokailemaan onnellisena elämän erinomaisuutta. Risoton valmistusta ei tulisi turhaan mystifioida, se on oikeastaan todella helppoa ja nopeakin valmistaa, vaikkakin se vaatii valmistajaltaan täydellistä parinkymmenen minuutin keskittymistä, lähinnä terapeuttisena riisin sekoitteluna. Tekijänsä sille suoman rakkauden se palkitsee moninkertaisesti lautaselle päästyään.

Oma risottoinspiraatio iski, kun olisi pitänyt lähteä kauppaan, eikä huvittanut ja aloin käydä läpi viikkolehtikasoja, joita en ollut malttanut viedä vielä keräykseen, koska yhä vieläkin minun on pakonomaisesti tarkistettava jokainen lehti reseptihelmien varalta. Siellä se sitten oli, Kodin Kuvalehdessä sopivasti suppilovahveroresepti. Koska risottoriisiä, voita ja parmesaania tapaa olla poikkeúksetta kaapissa, ei kauppareissuakaan tarvittu. Alkuperäisessä reseptissä oli aurinkokuivattuja tomaattia, minulla sopivasti iso kourallinen nahistuneita kirsikkatomaatteja. Tuoreen timjamin korvasin ruohosipulisilpulla.

 

Suppilovahverorisotto
4:lle päruuaksi, 6:lle alkuruuaksi

1/2 litraa pakastettuja suppilovahveroita tai 25-30g kuivattuja
100g voita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
21/2 dl risottoriisiä
6-7 dl kasvislientä
2 dl kuivaa valkoviiniä
10 kirsikkatomaattia
tuoretta timjamia tai ruohosipulia n. 3 rkl
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
1-2 rkl sitruunamehua
100g raastettua parmesaania

Kuullota sienistä ylimääräinen neste pois.
Laita voi sulamaan isoon paistokasariin.
Kuori ja silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kullota sipuleita ruskistamatta pienellä lämmöllä viitisen minuuttia.
Lisää riisi ja kuullota se läpinäkyväksi.
Lisää viini, sekoita hyvin ja anna sen imeytyä viiniin, jatka sitten kasvisliemen lisäämistä desi, kaksi kerrallaan, sekoittele uutterasti, jotta riisin tärkelys irtoaa ja tekee risotosta kermaisen pehmeän. Keittele ja isää nestettä kunnes riisi on kypsää eli vielä puruvastuksen antavaa.
Sekoittele sitten mukaan neljään osaan pilkotut tomaatit ja yrttisilppu. Mausta.
Lopuksi sekoita sekaan parmesanraaste, tarkista maku ja tarjoa välttömästi.

Risoton kuuluu olla valuvan puuromaista. Se koulun kotitaloustunnilla valmistettu irtonaisen kuiva hässäkkä herne-maissi-paprikasekoituksella ja jauhelihalla ei ole risottoa nähnytkään.

Risotto on jumalainen ruokalaji, joka tekee kunniaa aina muutamalle hyvin valitulle raaka-aineelle kerrallaan. Omaan risottooni kuuluvat ehdottomasti kuitenkin aina maun antajina parmesaani, valkoviini ja voi, joskus joku (vanhempani) on moittinut, että vähän liiankin voimakkaasti maistuvat parmesaani ja valkoviini. Mutta ah, juuri tuota makuparia rakastan risotossa (ja onneksi IsoHookin), löydä itsellesi sopivat määrät maistelemalla!