Yes sir, alkaa polttaa ...juustotäytteiset pekonichilit

Pitkin syksyä on olen törmännyt näihin pekoniin kiedottuihin, juustolla täytettyihin chileihin ainakin 3-4 kertaa  eri blogeissa. Anteeksi kaikille asiassa ansioituneille ja vaikutuksen tehneille, nyt en löytänyt enää kuin korianteria- blogin version.

Yhdistelmä nopea/helppo valmistaa ja herkullisuus-oletus ylempiin potensseihin oli laittanut tämän kokeilun oman syksyn listani kärkipäähän. Kunhan vain jumalat olisivat suosiolliset ja cittarissamme olisi sopivia chilejä. Kooltaan ja voimakkuudeltaan. Järkikin jo sanoo, että habaneroa en ala tähän muotoon muokkaamaan.

Ja tänään tuo päivä koitti. Cittarista lähti mukaani  irtomyynnistä 12 espanjalaista mietoa punaista chiliä (kyllä niissäkin on potkua), paketti Philadelpihia tuorejuustoa ja 2 pakettia pekonia. Chilien hintakin oli kohdallaan, maksoivat yhteensä vain vähän yli 2 euroa!

Juustotäytteiset pekonichilit

chilejä / ainakin 2 per henki
Philadelphia tuorejuustoa
1 pekonisiivu per chili

Laita käteesi suojahanskat, niin säästyt silmien, kynnenalusten tai pallien poltteelta.

Halkaise chilit pituussuunnassa toiselta reunaltaan ja poista siemenet.

Pienen veitsen kärjellä sipaise chili täyteen tuorejuustoa ja sulje se alkuperäiseen muotoonsa.

Kääri jokainen chili tiukasti pekonisuikaleeseen.

Aseta pekonit leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista n. 220 asteessa rapsakoiksi. Kannattaa kääntää välillä.

Uunista otettaessa imeytä liika rasva nostamalla pojat talouspaperilla vuoratulle lautaselle.






Pojat odottelemassa pellille pääsyä

Hikoilua uunin kuumuudessa

Itse tein niin, että paiston chilit lähes valmiiksi, ja ennen tarjoilua vielä grillivastuksen alla varmistin rapsakkuuden. Ja nämähän olivat aivan huippuja. juustot pysyivät hyvin sisällä ja maku oli bueno! Olihan näissä vähän näpertämistä, mutta toisaalta kaikki käsityötä, ei tarvinnut sotkea montaa kulhoa tai ottaa esille koneita.

Meillä syötiin siis meksikolaishenkisen aterian lisukkeena. Mutta jos jaksaa väsätä, niin nämähän ovat aivan super partysnackejä dippailtavaksikin.

Hauskinta oli, että osa chileistä oli aivan jumalaisen makeita ja sitten yhtäkkiä tuli taas väkevämpi biitti.
Näihin voi kenties addiktoitua....

... vasikasta wieninleike...

Muistin juuri, miksi en pahemmin koskaan leivittele mitään. Paitsi epäterveellistä, on se myös melkoisen työlästä. Miten ihmeessä ravintolakeittiössä näitä vedetään liukuhihnalta....?

Tosiasia kai kuitenkin on, että jos unohdetaan väsähtäneet huoltoaseman paneroinnit, voi leivitetty leike olla rapeine ilmavine kuorineen parhaimmillaan 10 arvoinen suoritus. Kun viime viikkoisella kauppareissulla iski silmiini cittarissa näillä lakeuksilla harvinaista vasikan ulkofilettä, niin ostettavahan sitä oli. Ensin tutkiskelin italialaista keittokirjaa, jossa vasikasta löytyikin monia reseptejä, mutta sitten muistin monituiset Itävallan hiihtoreissut ja Wiener Schnitzelin parhaimmillaan.

Sitä kohti siis. Nöyränä mutta suurin odotuksin.

Wiener Schnitzel

4kpl

500-600g vasikan ulkofilettä

2 munaa

vehnäjauhoja

korppujauhoja

suolaa

mustapippuria

sitruunalohkoja tai siivuja

reilusti rypsiöljyä (8dl ?),  siis mautonta

Aito Schnitzelhän valmistetaan nimenomaan vasikasta, sisäpaistista tai ulkofileestä. Filettä käytettäessä ei mitään aivan hirmuisen kokoisia jättileikkeitä saa aikaan, mutta ihan soppeleita. Eli leikkaa puhdistettu ulkofile neljäksi, n. 1,5-2cm paksuiseksi pihviksi. Sen jälkeen nuiji pihvi niin ohueksi leikkeeksi kuin saat. Minä käytän tähän ihan omaa pikku nyrkkiäni, mielestäni lihanuija rikkoo lihan pintaa liiaksi. Maustoin lihanpalat suolalla ja pippurilla tässä vaiheessa, vaihtoehtoisesti voit maustaa myös korppujauhot.

Ota esille 3 syvää lautasta. Laita yhteen tarpeeksi vehnäjauhoja (1dl tai enemmän), toiseen rikki vispatut munat ja kolmanteen korppujauhot. Lämmitä paistinpannussa n. 3cl syvyydeltä öljyä n. 180 asteeseen. Leikkeiden tulee kellua, että panerointi pääsee kuohkeutumaan irti lihasta.

Kun öljy on valmista, vie leike kerrallaan kieritettäväksi molemmin puolin vehnäjauhoissa, kananmunissa ja viimeiseksi korppujauheessa ja suoraan pannulle. Paista molempia puolia pari minuuttia, liian kuumassa öljyssä kuorrutus vain palaa. Nosta reikäkauhalla valmis leike talouspaperikerroksen päälle lautaselle, jotta ylijäämä rasva imeytyy pois, eikä pehmitä kuorta. Mikäli teet useampia leikkeleitä, laita leikkeet mietoon uuniin odottelemaan.

Tarjoa runsaiden sitruunalohkojen kera, sitruuna maustaa ihanaisesti rapean leivityksen. Se miksi ihmeessä Suomessa ja Ruotsissa wieninleike tarjoillaan anjoviksen ja kapriksen kanssa menee yli oman tietopohjani. Ken tietää, valaiskoon.

Vähän kotikeittiön amatööri sai aikaan tuollaisia rustiikkeja leikkeitä, mutta sinänsä kuori oli rapea ja onnistunut. Leikkeet näyttävät myös melko paksuilta juuri siksi, että leivitys on molemmin puolin " noussut reilusti irti lihasta, kuten kai kuuluukin. Ja kyllä kuulkaa ero vaan on suuri, onko liha vasikkaa vai jotain muuta. Todella suussasulavaa.

Sitruunan lisäksi tein hyvin saksalaistyyppisen, eli reilusti etikalta maistuvan vihersalaatin ja uunilohkoja  ja porkkanasuikaleita uunissa.  Laittakaa nyt niitä porkkanoita sinne uuninpellille! Niistä tulee NIIN karkkia!

Olipa melkoinen sunnutai-ateria. Ei niin fiini, mutta maalaisesti herkullinen.

Key West Lime Pie eli piirakkaa niin makeaa...

Hamstrasin sitä konsentroitua maitoa, maitotiivistettä, mitä se nyt onkaan, pari viikkoa sitten tekemääni flania varten. Purkkeja jäi siis muutama, joista aion jossain vaiheessa keitellä ainakin kinuskia ja nyt valmistin Key West Lime -piirakkaa kun resepti oli kätevästi purkin takana. (Ja kuva itseasiassa purkin etupuolella.) Hyvä niin, koska reseptejä kyseiselle piirakalle löytyy miljoona variaatiota, kuten flanillekin. Päätin pitäytyä purkin ohjeessa.

Key West Lime -piirakkaa en ollut koskaan maistanut, mutta jostakin olin kyllä tuotteesta tietoinen. Piirakka on siis  Floridan osavaltion virallinen piirakka. Sen resepti alkaa olla ainakin 100 vuotta vanha.  Nimi tulee Key West Lime - hedelmästä, joka eroaa meillä myytävästä limestä väriltään (keltainen, ruskeita pilkkuja) ja hiukan kai maultaankin. Kirpeät limet yhdistetään makeaan kondensoituun maitoon (ja muniin) tuloksena ilman paistamista tai liivatteita hyytyvä  makeankirpeä täyte. Siitä paistetaanko piirakkaa vaiko eikö ja minkälainen pohjan kuuluu olla käydään ilmeisesti kiivaita keskusteluja.

Key West Lime Pie

300g digestiivikeksejä
100g juoksevaa margariinia (arvioin että 2dl)
1tl vanilliinisokeria ( kuvassa vaniljajauhe mutta torttuun tuli sokeri tarkemmin ohjetta katsottuani)
1tl kanelia
I purkki (397g) maitotiivistettä
4 munankeltuaista
1dl limestä puristettua mehua (n. 4 limen mehu)

Sekoita keksit, margariini, vanilja ja kaneli ryynimäiseksi massaksi tehosekoittimessa. Itse en jaksanut konetta kaivella. Pistin keksit suureen minigrip pussiin ja kaulin päältä kunnes keksit murskana, sitten sekoitin aineet kulhossa.

Painele pohja matalan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja paista sitä 5 min 200 asteessa. Anna jäähtyä.

Sekoita munankeltuaiset (älä vispaa, sanoi ohje)), maitotiiviste ja limemehu sileäksi massaksi.  Tein näin, mutta ensikerralla kannatta kyllä vatkata keltuaiset ensin vähän vaahdoksi, muuten niitä on hankala saadaa sekoittumaan taikinaan, massa alkaa nimittäin paksuuntua välittömästi ja keltuaiset meinaa jäädä keltaisiksi pilkuiksi joukkoon. Kyllä mä sitten hädissäni sitä vatkasin kuitenkin. Kaada täyte jäähtyneelle pohjalle ja anna levätä jääkaapissa ainakin 4 tuntia.

Koristele limellä ja tarjoiluun voit käyttää myös kermavaahtoa. Tarjoillaan viileänä.

Oli siis yksinkertaisista yksinkertaisin valmistaa.  Koristelut meni vähän vituralleen, kun mulla on sellainen hieno sitruskuorenleikkuri jolla olis saanu limestä ohuita kuorikierteitä tyylikkäästi päälle. Niin olis, jos vain olisin löytänyt MISSÄ se on. Se siitä siis.

Piirakkaa saivat syödäkseen paikallisen koirayhdistyksen hallituksen jäsenet kokouksessaan. Käyvät hyvin testieläimistä! Piirakkaa jäi vain yksi pala isosta vuuasta (8 syöjää). Eli kai sitten maistui. Minä en nyt sattuneesta syystä saisi tälläisiä makeuksia tällä hetkellä syädä. Mutta sen verran maistoin, että olipas kyllä kohtalaisen makeaa omaan makuuni. Toivottavasti pääsee joskus vielä paikan päälle maistelemaan, kun en ole aikaisemmin hoksannut.

Koristelu ei sykähdytä, mutta meeppä nyt muuttelemaan kun ensimmäisen saat lätkäistyä paikoilleen...oli vaan pakko jatkaa aloitettua teemaa,,,,

Kanatahnaa iltapalasandwhich'iin

Urho6v. ja minä alettiin tehdä iltapalavoikkareita. Ei oikein mikään sytyttänyt, eikä sielä jääkaapissa ollut oikein leikkeleitäkään. Mutta olipahan yksi tähteeksi jäänyt paistettu kananrinta. Miten olisi siis jonkinlainen tuulesta tempaistu kanasandwhich? Siis mulle. Urho6v. tykkää eniten paahtoleivässänsä YLEENSÄ omasta ylähuulesta.

Ja vaikka kuinka yritän vastustella ja pinnistellä , en-sano, en-sano, en-sano...niin nyt se taitaa lipsahtaa... Ja siitä se ajatus sitten lähti: (Tikkurilan takia kärsin nyt vääränvärisestä talosta ainakin seuraavat 10 vuotta!)

Nopsa kanatahna

3-4 sandwhichiin

1 grillattu kananrintaleike pieneksi kuutioituna

2 rkl majoneesia

1rkl amerikkalaista "keltaista" sinappia

n. 10 cm pätkä pieneksi kuutioitua tuorekurkkua 

1 pieni kotimainen omena pieneksi kuutioituna

Pippuria

Kuutioin ensin kaikki aineet ja sekoitin majoneesin ja sinapin kanssa. Tahna oli kuitenkin sen verran rouheaa että päätinkin heittää ainekset pikku Moulinex Multitrioon eli sellaiseen pikkuiseen tehosekoittimeen ja hurruutin hetken aikaa. Näin tahnasta tuli kiva ja levityskelpoinen ja paremmin leivän välissä pysyvä.

Makua ja koostumusta saat muunneltua majoneesin ja sinapin määrällä. Laitoin tuota ämericcäläista sinappia, jonka maulla ei ole mitään tekemistä kotimaisen sinapin kanssa, mutta joka tuo sandwhich muistoja jenkkilästä, sielä kun leivän puolikkaat usein sivellään kyseisellä aineella. Courmet-kokit laittakoot sitten vaikka dijonia.

Kiva iltapalasandwhich tuli kun täytin paahdetut täysjyvävehnäpaahtoleivät tahnalla ja leikkasin kolmioiksi. Näistä tulisi hyviä eväsleipiä. Ihan näin itseni junassa aukomassa eväspussia ja syventymässä kerrankin maistuviin kolmioleipiin ( ei niihin vitriinissä myytäviin kauhistuksiin; mulla on muuten hyvä tonnikalatäyte-ohjekin). Ja kyllä tämä tahna menisi rieskarullissakin tai jossain ruisnapin päällä tarjoillesssa. Bageleissa...

Niin, sen vielä piti sanomani, että täytteen just se jokin oli omena. Älä siis jätä sitä pois!

Urho6v oli jo ekat ylähuulipaahtikset nauttinut, kun valmistauduin omalle iltapalalleni. Ja Urhon alkoikin tehdä sitten vielä mieli "niitä siinä sellaases konees tehtyjä kerrosleipiä".

No äiti sitten voikkarigrilliä lämmittämään. Niihin sain ujutettua vipat kinkunsiivut ja vähän juustoakin. Edamhan -kirjaimellisesti- venyy myös lämpimiin sandwhicheihin.

Munakoiso-pekonipasta

Jääkaapissa oli munakoiso ja pekonipaketti, jotka molemmat huusivat tulla valmistetuiksi. Keittiön työpöydällä lojui avattu punaviinipullo iso-Hoon jäljiltä, avauspäivämäärä jo suhteellisen edesmennyt.

Hyvää tuli nälkäisille.

Munakoiso-pekonipasta

1 munakoiso

1paketti pekonia

1sipuli

4 valkosipulinkynttä

vähän oliiviöljyä

2 tlk tomaattimurskaa

2 rkl tomaattipyreetä

iso muki punkkua tai enemmän

1 kasvisliemikuutio

mustapippuria

oreganoa

basilikaa

persiljaa

pinnalle parmesaania

Laita hiljaiselle lämmölle tulemaan öljytilkan kera pienityt pekoninsiivut, sipulit ja kuutioitu munakoiso. Tässä järjestyksessä. Laitettuasi pekonit aloita sipulin kuoriminen jne. niin tulee ainekset pataan sopivin väliajoin. Pidä lämpö mietona, älä ala kärtsäämään. Anna munakoisonkin muhia kunnolla.

Halusin laiskana kokkina kokeilla voiko munakoison pilkkoa sekaan itkettämättä sitä, ja kyllä voi, lopputuloksessa ei havaintoa minkäänlaisesta kitkeryydestä.

Sitten lisäät tomaattipureen  ja -murskat ja nesteen  sekä kuivat mausteet. Kastikkeen paksuutta voit säännöstellä lisäämällä viiniä tai vettä.

Aromit alkaa olla aika kivat.  Anna hautua ainakin puolituntia. Lisää lopussa mahdolliset tuoreet versiot yrteistä.

Keitä kaveriksi spaghetti al dente ja viimeistele annokset raastetulla parmesanilla.

Viinin voi korvata myös pelkällä vedellä ja pekoninkin voi jättää pois. Sävellä pois. Mutta näin oli kyllä hyvä.

Ja arvatkaa mitä meillä juotiin tämän aromikkaan punaviinipohjaisen pastan kanssa? ...(hihihii...) tiätysti MAITUA!

Papaijasalaatti

Lokakuun RuokaPirkasta jäi rakuunabroilerin lisäksi kaivelemaan vielä tämä papaijasalaatti.
Näin sai alkunsa siis nopea illallinen. Alkuperäistä muokattu aineiden määrissä.

Papaijasalaatti

1prk papaijaa  (onko niiden pakko olla aina sokeriliemessä?)
pari desiä minitomaatteja
1dl suolapähkinöitä
2rkl thai sweet chilli -kastiketta
puristettua sitruunaa (olis pitäny olla limeä, mutta kun ei ollut)

Valuta papaijat, puolita kirsikat ja rouhi pähkinät veitsellä vähän pienemmiksi. Sekoita kaikki kulhossa kastikkeen kanssa ja purista sitruunaa tai mieluummin limeä päälle.

Valmis!

Kaveriksi paistoin broilerin rintaleikkeitä, jotka sivelin mangochutneyllä puolivälissä paistoa. Viipaloin valmiit leikkeet lautaselle salaatin viereen.

Miltä sitten maistui?

Yhdistelmä sinänsä oli toimiva. Siis kana ja papaijasalaatti. Ja tosi nopea.

Mutta pikku papaijasalaatti-rukasta on sanottava, että antoi nyt kyllä odottaa enemmän kuin mihin sitten  ylti. Se oli semmostaaa..... noooo.... aika makeaa! Tähän voisi kehitellä ehkä jonkun enemmän chili-inkivääri-soija tyyppisen kastikkeen. Tykkään kyllä Thai sweet chilli -soosista, mutta en silti ole työntämässä sitä ruokaan kuin ruokaan, vähän niinkuin pöytämausteena siis. (Sama ketsupin kanssa, kuuluu makaroonilaatikon kanssa ehdottomasti, mutta ei mikään yleismauste) Ja kun nuo papaijapalat olivat aikas sokerisia niin oli vähän torta-på-torta.

Mutta eipäs jäänyt vaivaamaan kun tuli kokeiltua, ja jos aioit tehdä tätä, niin älä anna minun estää. Makuasioista on niin kiva kiistellä!

Suomalaista lohturuokaa eli paistinperunat

Comfort food eli lohturuoka on käsite johon ei ole voinut tällä vuosituhannella olla törmäämättä tämän tästä. Termi lienee jenkkien lanseeraama, vaikka toki esim britti-Nigella viljelee sitä keittiössään kovasti useasti.

Lohturuoka on siis ruokaa, jota syömällä halutaan vaikuttaa omaan tunnetilaan positiivisesti. Lievittää negatiivisia tuntoja kuten yksinäisyys, ahdistus, pettymys, turhautuneisuus, epäonnistuminen tai korostaa positiivisia tuntemuksia kuten hyvänolon tunnetta, onnistumista, tyytyväisyyttä tms.

Lohturuuan tuoma 'lohtu' perustuu usein sen tuomiin nostalgisiin muistoihin ja lapsuudesta juontavaan turvallisuuden tunteeseen. Useimmiten ruoka on jotain yksinkertaista, tuttua, lämmintä ja täyttävää. Jollekulle se voi olla myös makeaa, suklaata tai jokin syntinen jälkiruoka. Ainakin amerikkalaisilla lohturuoka yhdistetään myös roska- ja pikaruokakulttuuriin, hampurilaisiin, pizzaan tai vastaaviin 'epäterveellisiin' rasvaisiin vaihtoehtoihin. Tavallisimmin se kuitenkin lienee jotain yksinkertaista kotiruokaa.

Jokainen ihminen määrittelee itse oman lohturuokansa omista lähtökohdistaan. Pari iltaa sitten päädyin itse paistelemaan pitkästä pitkästä aikaa paistinperunoita ja odottaessani vesi kielellä niiden valmistumista, tajusin yht'äkkiä, että tämähän on varsinaista omaa lohturuokaani. Ihanaa, täyttävää,rasvaista, suolaista, Oravan-mummolan muistot mukanaan tuovaa lohturuokaa. Vain nahkoineen rapeaksi paistetut siankylkisiivut puuttuvat.

Paistinperunat

voita paistamiseen
kylmiä keitettyjä kuoriperunoita
sipuli
suolaa
valkopippuria
paprikajauhetta

Kuori ja pilko keitetyt kuoriperunat ronskeiksi kuutioiksi. Nykyään monissa perunoissa on lähes ympäri vuoden niin ohut kuori, että voi myös pilkkoa kuorineen, vuolet vain pois mahdolliset kuoren vikakohdat.Pilko sipuli.

Sulata voi kuumassa paistinpannussa. Lisää sekaan perunat ja sipuli ja anna paistua hartaasti miedolla lämmöllä, vain harvoin pannua ravistellen saadaksesi kauniin paistopinnan ja välttyäksesi perunoiden turhalta muussaantumiselta. Kun alat olla tyytyväinen perunoiden ulkonäköön mausta ne suolalla ja pippurilla sekä paprikalla. Paprikaa tuskin käytettiin mummolassa, tämän mausteen takana on iso-Hoo, joka on oppinut sen 80-luvun ravintolakeittiöistä.

Pläjäytin vielä munan tuohon viereen paistumaan lopuksi.
Kyllä oli hyvää ja lohduttavaa!

Joten kannattaa välillä keittää ylimääräisiä perunoita ja käyttää ne tälläiseen vanhanaikaiseen kotkotukseen supermodernin perunasalaattiversion sijaan. Paistinperunathan ovat myös oiva lisäke lihalle tai kalalle, uskokaa pois, aika moni valitsee sen ravintolankin lisukkeista, harvemmin vain enää nykyään listalla.

Tämä bloggaus on kirjoitettu wikipedian vaikutuksen alaisena.

Nyt kun paljastin omani, mikä on sinun lohturuokaasi?