YLIHYVÄ YKSKÄTISEN TATTIRISOTTO

 

Kyllä. Teen jotakin toisin kuin moni muu. Ajattelen itse, että sen takia tattirisottoni on  vertaansa vailla, superhyvä, ylihyvä ja mitä  näitä nyt onkaan. Ja sen takia ansaitsee paikkansa kaikkien herkullisten tattirisottoreseptien seurassa.

Yksikätisen risoton  tästä tekee se, että katkaisin solisluuni neljään palaan, kun hevoseni päätti niiata kesken laukkaympyrätyöskentelyn. Nyt on toinen käsi kokonaan poissa pelistä ainakin kolme viikkoa. Kirjoittaminenkin olisi helpompaa ilman isoja alkukirjaimia.  Risoton teossa sain äitini kuitenkin pilkkomaan sienet, sipulit, raastamaan parmesaanin, hienontamaan persiljan ja narauttamaan viinipullon korkin, itse kykenin sentään hämmentämään ja se jos mikä on liikuttavan tärkeää risoton valmistuksessa. 

Joten pidetään tämä lyhyenä. Enemmän tateista vielä loppuviikolla.

Nyt on nimittäin niin, että meidän mannuilla ei ole koskaan herkkutatteja, mutta nyt on. Ja puhtaita. Ehdin muovipussillisen kerätä onnettomuuslauantaina 21.8 koiran kanssa aamulenkillä. Kerkesin putsatakkin ja äitini sitten pelasti ne sipulin kera pannulle illalla kun pääsin ensiavusta kotiin, osa syötiin, osa on pakkasessa.

Kuulin sitten aivan hillittömänhyvästä tattisipsi-ideasta (josta myöhemmin), johon tarvitsin ihan muutaman täydellisen yksilön ja jouduin vähän huhuilla kavereilta. Ihana ja aina avuliasYlitalon Paula toi mulle vadillisen, joista yks oli oikein mainio sipsisieni ja sitten oli sinänsä herkkuja herkkutatteja, jotka oli niin valtavia, etteivät soveltuneet sipseihin, mutta soveltuivatpa risottoon. Ja risotosta tuli ylihyvä!

Eilen sitten luistelumamakaveriniVaraKati toi vielä ihan uskomattoman kauniita herkkutatteja ja sipsipuuhat jatkuivat. Tatit oli kerännyt Varakatin mies Marko, jolle tässä kesällä vaihdettiin uus sydän, että kyllä me pohjalaiset risotontekijät ollaan aika kovettuja!

Mutta nyt reseptiin!

Risotossa on aika lailla aina samat perusjutut ja raaka-aineet. Teenkö jotain toisin kuin sinä? 

YLIHYVÄ TATTIRISOTTO - PAREMPI KUIN PARAS!

4:lle

50 g voita

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

4 dl arborio tai muuta risottoriisiä

2 dl kuivaa, mineraalista valkoviiniä (esim. sauvignon blanc)

n. 1 l tuoreita herkkusieniä, palojen kokoa vaihdellen, ei minikuutioita, mutta suuhun pitää mahtua

1, 5 l poreilevan kuumaa kanalientä

3 dl vastaraastettua parmesaania

mustapippuria myllystä, vähän hienonnettua persiljaa ja rucola sopii myös hyvin pinnalle

Ota 20 g voita ja öljy laakeaan kasariin ja ala hellällä lämmöllä kuullottaa sipuleita kuultaviksi. Lisää riisi ja kuullota sekin.

Possauta sekaan viini, hämmentäen koko ajan anna imeytyä (keskilämpö). Nyt kaadat mukaan sienet ihan raakana ja sitten vaan 1- 1,5 dl kanalientä kerrallaan kunnes riisit napakan kypsiä. koko ajan hämmennä, pyöritä, tanssita riisiä pehmeästi.

Sanovat, että tähän menee tasan 18 min, tiedä häntä, mutta lähellä se on. Varmista että risotto on todella löysää kun lisäät loput voista ja juustoraasteen sekaan. sekoita, lisää mustapippuri ja persilja, maista, mutta tuskin tarvitset suolaa.

Siinä se on. Täydellinen. Kuningatar kaikkien herkkutattirisottojen joukossa.

Ja paitsi suurella rakkaudella ja arvostuksella tehty, tekotapani poikkeaa siinä useimmista, että en aloita paistamalla sieniä, haihduttamalla nestettä ja sitten lisäämällä kypsät sienet joukkoon, vaan lisään ne raakoina riisin ja viinipossautuksen jälkeen.

Itse olen vakuuttunut.

Ei, en saanut pudotessani päähän kohdistuvaa iskua (ainkaan pahasti).

KANAA USEIN PÖYDÄSSÄ

Kana löytää tiensä aika useasti meidän ruokapöytään. Se maistuu kaikille, on helppoa ja nopeaa valmistaa ja myös edullista. 

Päivän hittisana lienee tällä hetkellä tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio, jolla taataan kestävällä tavalla tuotettu ruokatuotanto ruokkimaan kohta maapallolla olevat 10 miljardia ihmistä. Se on hyvin kasvispainoitteinen ja varsinkin punaisen lihan syöntisuosituksia rajoitetaan.  Kala ja kana istuvat paremmin planetaariseen ruokavalioon. Kyllä tätä taas täytyy pureskella ja yrittää ymmärtää ja miettiä valintojaan.

Mutta jos nyt mennään oman keittiökunnan tason problematiikkaan, jossa ei aina jaksa miettiä kovin viisaita, kun tarkoitus on ehkäistä erinäiset nälkäkiukut ja tuoda hyvä arkiruoka pöytään. Vaalia välillä sitä ruokailuhetken kulttuuria, kun voi syyllistymättä nauttia hyvästä ruuasta ja vaihtaa päivän kuulumiset ruokapöydän äärellä.

Tämä mun introni on sekava kuin pääkoppani konsanaan lomien loputtua, joten parasta nyt vain sen kummempia aasinsiltoja todeta, että seuraavaksi vähän teaseriä  tämän torstain ruoka-aukeaman resepteistä.

Jotka ovat siis kanareseptejä.

 

Ja jos mikä, niin  uunissa valmistuva Jerk-kana tuo  ilon ja värin ruokapöytään. Pannulta löytyy ananasta , paprikaa ja kesäkurpitsaa. Helpon herkullista ja erilaista, jos se nyt olisi se avainkokemus mitä tässä haen.

Tahmakana taas on herkku, joka valmistuu ihan muutamasta raaka-aineesta. Siinä on ihanasti maapähkinävoita, joka täytelöittää makua ja korostaa tahmaisuutta.

Välillä mulla käy niin, että kun oikein innostun wokkailemaan, soveltamaan ja yhdistelemään saan lopputulokseksi pannullisen sheibaa ruokaa, joka on, no yleensä ihan syötävää, mutta ei mitään mieltä ylentävää. Sen takia taputan itseäni erityisesti olkapäille kun onnistun muutamasta raaka-aineesta wokkaamaan selkeä ja kiinnostavan aterian. Tämä inkivääri-valkosipulikana on siitä hyvä esimerkki. Sairaan nopea myös, 15 min. Toki itse tujauttaisin mukaan myös chiliä, tämä on vähän sellainen peruslapsiystävällinen versio. Koska ainakin urbaanilegendat kertovat, että chilinsyöjälapsiakin on.

Kana Hienohelma on näistä resepteistä hauskin. Se on pikaversio kasari-ysäri vaihteen reseptistä, joka on taidettu julkaista Annan Iltapalakirja- nimisessä läpykkeessä, joka minulla tietysti on tallella, koska en pysty erkanemaan resepteistäni. Siinä on jotain tuttua Ruotsin saman ajan arkihitistä Flygande Jakobista, jossa on kana, pähkinää ja banaania. Tässä ei ole pähkinää, vaan aurajuustoa. Nykyään teen harvoin, mutta aikoinaan tätä tehtiin oikein vieraillekkin ja aina oli niin hyvää!

Kakkosjuttuun ymppäsin puutarhani marjoja, vähän taas uudenlaisilla kakku/piirakkaresepteillä.

Aivan superhyvä on tämä mehevä ja maultaan kirpsakan pehmeä karviaispiirakka. Resepti on hullun helppo ja on erityisen ihanaa kun löytää nimenomaan karviaisille hyvin soveltuvan reseptiikan. Pinnalla mantelimassa antaa ihanan säväyksen.

Koirani muuten söi koko kakun ensimmäistä palaa lukuunottamatta. Ilman lupaa siis. Kerrankin kun olisin halunnut herkutella itse.

Valkosuklaa-mutakakku punaherukoilla on varattu sitten tosi makean ystäville. Koska makea se on. Mutta punaherukat ovat juuri se marja mnkä tähän voi laittaa tasapainoittamaan makua. Ja jos valkoinen mutakakku tekee mieleesi tepposet ja muistuttaa liikaa "raakaa taikinaa", voit aina lisätä 10 min. paistoaikaa ja paistaa normikypsäksi, jolloin voit poistaa muta-sanan kakun nimestä. Toimii näinkin.

Sitten vaan kohtia arkea, uusin kanareseptein  ja päälle piirakkaa! Ihan luxus-arki, vai mitä?

GRILLAUKSEN VIHREÄ VALLANKUMOUS

Kyllä se niin vaan on, että kasvikset valtaa aina vaan suuremman tilan grillistä. Minähän olen kyllä ihan tunnetusti lihansyöjä(vaikka tuollaiset lokeroinnit saisi kyllä unohtaa ja grillata vain hyvää syötävää...), mutta kasviksilla se vaihtelu ja väri minunkin kesäiseen pöytään tuodaan. Ja mahdollisuudet on loputtomat! Ja ehkä se, että lautaselleni kelpaa kaikenlainen syötävä, saa minut suhtautumaan kasvisresepteihin tietyllä, helposti lähestyttävällä ja varsin maukkaalla tavalla.

Keräsin tänään ilmestyneisiin Lännen Median lehtiin (Turun Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) kasvisreseptejä, joista toivon teidän löytävän itsellenne jotain uuttakin. Mitäs sanotte:

Kolmen juuston pikkupaprikat

Pikkupaprikat on hullun hyvä tuoreena napsittuna, mutta oi pojat kun ne täyttää. Hiukan sotkuista hommaa, kannattaa sulkea paprikat hammastikulla, opin. Lopputulema on enemmän kuin palkitseva!

Jälkimarinoidut grillikasvikset

Monen kokeilun jälkeen olen päätynyt tähän. Kuiva tai lähes kuiva grillaus kasviksille ja sitten upotetaan ne aromaattiseen marinadiin. Hyvää kuumana, kylmänä ja haaloosena.

Kurkumaa ja kukkakaalia grillissä

Kukkakaali on kyllä verraton vihannes. Se ottaa harteilleen helposti ihan minkä tahansa mausteseoksen. Yksi mun lemppareista  on vähän tuollainen lähi-itämainen tuunaus. Kukkakaalessa, samoin kuin paprikassa huomaa myös sen hyvin, että pinta ja maku kestää kyllä vähän roisimman värinkin grillauksessa. Itse asiassa siinä ehkä se salaisuus...

Elotes eli meksikolaiset katumaissit

Ei kyllä sellaista reseptiikkaa, ettei sinne eksy jotain meksikohenkistä. Maissia grillaa kaikki ja koko ajan, uutta potkua siihen saa tarjoamalla sen meksikolaisen katumaissin tyyliin. Siihen tarvitaan majoa, chiliä ja limeä ja tuollaista hemmetin kuivaa juustoraastetta. Se tuntuu just oikealta.

Balsamico-herkkusienet vartaassa

Näissä vartaissa on sitten muuten umamia! Resepti on kyllä mielettömän helppo, lopputulos paljon enemmän kuin osiensa summa. Eikö näissä ookkin jotain mielettömän herkkää?

Ja koska kaikissa hyvissä ruoka-aukeamissa on joku kiinnostava kakkosteksti, sihtasin suoraan tämä kesän kuumimpaan takapihan puuhaan, ja puhun nyt aivan kirjaimellisesti, koska pizzanpaistossa tarvitaan ihan omat lämpölukemansa. En ole vielä päässyt kokemaan kaikkien kehumia pizzauuneja, joten meillä pizza paistuu grillissä.

En ole mikään mieletön asiantuntija asiassa enkä varsinkaan suuren luokan hifistelijä, enkä -viilaaja (kadehdin kyllä heitä, jotka ovat asiaan perehtyneitä).Mutta kaikkea tulee kokeiltua ja erehdyksen kautta sitä itselle jää toimintotapoja, jotka vähän melkein oikoen huipentuvat suurenmoiseen kotoiseen grillipizzaan. Siispä jaoin sen, minkä tähän asti olen hyväksi havainnut.

IHAN NORMAALI MOUSSAKA

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Ajat muuttuu, tavat muuttuu, ruuat muuttuu. Se mikä eilen oli vielä poikkeus, onkin tänään uusi normaali.

Mulle moussaka on mehevä ruokamuisto Kreikasta, tänään saatan tehdä sen kuitenkin erilailla kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Haluan kokeilla, miettiä ja pohtia omia pieniä keinoja muuttaa maailma, niin terveyden kuin ympäristön kannalta. En tiedä, sopiiko pienet keinot ja maailman muuttaminen samaan lauseeseen, mutta mikää ei silti estä muokkaamasta omia asenteita. 

En siis halua tehdä tästä numeroa, mutta mun ihan normaali moussaka voi tänään olla selkeästi vegaanimoussaka. Ja hemmetin hyvä sellainen!

Tykkään käyttää proteiinin lähteenä linssejä tai papuja ja tämän (ihan normaalin) moussakan täytteenä on aivan superhyvä tomaattinen linssikastike. Moussakaa se ei olisi, ellei kastikkeessa maistuisi ihanasti kaneli.

Täydellisen moussakasta tekee kuitenkin ihana bechamel-kastike, tiedättehän tuon klassisen valkokastikkeen, jota ilman ei lasagne olisi lasagnea, kuorrutettu kukkakaali mistään kotoisin tai, tosiaan, moussaka moussakaa. Bechamel valmistuu Oatly- kaurajuomasta, jonka maku antaa ihanan viljaisan vivahteen kastikkeelle yhdessä muskottipähkinän kanssa.

Vähän teki mieli tarttua myös iMat Ruokaan, joka on siis tuollainen kermamainen ruuanlaittotuote, mutta tällä kertaa valitsin kuitenkin kaurajuoman, kastike onnistuu kyllä molemmista, tai puolet ja puolet. Eli mitä sulla nyt siellä jääkapissa sattuu olemaan.

Moussaka on niin mehevää, etten kyllä edes jäähtyneenä saa leikattua sellaisia säännöllisen mallisia neliömallisia annospaloja, joita ruokakuvissa aina näkyy. Mun moussaka kauhaistaan lautaselle, jolle se muhevasti leviää. Ihan sama muuten lassen kanssa.

MOUSSAKA  (jonka kruununa ihana kaurajuomasta valmistettu bechamel)

6:lle

2 munakoisoa

hiukan öljyä 

suolaa ja mustapippuria myllystä

linssitäyte

2 rkl öljyä

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

1 porkkana

1tl kanelia

1 tl oreganoa

2 rkl tomaattipyrettä 

2 pahvitetraa punaisia linssejä

1 tlk tomaattimurskaa

2 dl kasvislientä

valkokastike

3 rkl öljyä

3rkl vehnäjauhoja

1/2 l Oatly kaurajuomaa

150 g vegaanista juustoraastetta (mozzarellatyyppistä)

hiukan jauhettua muskottipähkinää

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen (kiertoilma 180). Siivuta pestyt munakoisot puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä uunipellille, voitele öljyllä, suolaa ja pippuroi. paahda 25 min kunnes saavat hiukan väriä ja kypsyvät.

Hienonna sipulit ja valkosipuli ja raasta tai pilko porkkana. Kuumenna öljy keskilämmölle ja kuullottele sipulit pehmeiksi, lisää sitten porkkanaja mausteet mukaan, freesaile muutama minuutti.

Lisää tomaattipyree, linssit, tomaattimurska ja kasvisliemi ja keittele hiljalleen parikymmentä minuuttia. Jos täyte uhkaa paksuuntua liikaa, lisää nestettä.

Valkokastiketta varten kuumenna öljy (voit käyttää myös kasvismargariinia) ja sekoita siihen vehnäjauho hyvin. Älä anna kuitenkaan ruskistua vaan kaada mukaan kaurajuomaa pienissä erissä, koko ajan paakuttomaksi sekoittaen. Jatka sekoittamista ja miedolla lämmöllä keittämistä 3 minuuttia, eli kunnes kastike sakenee. Lisää lopuksi vegaanijuustoraaste ja kuumenna sekoittaen tasaiseksi. Mausta muskottipähkinällä.

Kokoa moussaka voideltuun vuokaan. Ensin puolet munakoisoviipaleista alle ja puolet linssitäytteestä päälle. Toista kerran ja levitä lopuksi valkokastike kaiken pinnalle.

Paista uunissa n. 30 minuuttia, eli kunnes pinta kääntyy kullankeltaiseksi. Pinnalle ripoteltu persiljasilppu on kiva lisäväri, kun kannat vuoan pöytään.

Lisää ihan tavallisia reseptejä löydät Oatlyn reseptisivuilta.

MARRY ME! -KANA

 
Eihän nyt vaan käynyt niin hassusti, että törmäsin netissä juuri omaan Igorinkanaani: Heti kun näin tämän reseptin, olin aivan että tämän täytyy olla hyvää! Ja niinhän se toden totta olikin.

Tässä maailmassa ei oo koskaan liikaa hyviä ja nopeita, puolessa tunnissa pöytään -kanaruokareseptejä,  broisku kun on koko perheelle kelpaava nopeasti valmistettava raaka-aine. En ehkä kehtaa kertoa, mutta kerron kuitenkin silläkin uhalla, että menetän silmissänne viimeisetkin vakavasti otettavan ruokavaikuttajan elkeet, että meidän arkipäivän nopea dinneri perustuu aivan liikaa nykyään hunajamarinoituihin broilerinsuikaleisiin, koska lapset tykkää niistä (oi miksi, miksi koskaan avasinkaan Pandoran lippaan päästämällä nuo suikaleet pannulleni?). Siksi oon aina pakahtua onnesta kun keksin tehdä jotain aivan muuta.

En oo mikään varsinainen kermalla läträäjä, mutta jos nyt silloin tällöin sallitaan, niin ehdotan, että laitatetaan se kerma tähän. Ohjeessa on muutenkin simppelit ainekset, näitä mulla on aina kaapissa. Käytin tuoretta timjamia, mutta mainiosti onnistuu myös kuivatulla. Ja sitten tässä on aurinkokuivattuja tomaatteja, niitä mulla on aina öbaut 5 purkkia jemmassa, osa avattuina, osa avaamattomina, joten olen tosi ilahtunut uudesta sijoituskohteesta. 

Ihan sivuhuomautuksena, että olen muuten selvittänyt yhden universumin suurimman mysteerin: Minne katoaa sukkaparin toinen sukka? 

Ne muuttuvat puolisyödyiksi aurinkokuivattu tomaatti -tölkeiksi!

Marry Me! -kana on ameriikan versio,  avokado- ja panopastan tyyliin, mutta minäpä olinkin radikaali ja keitin sille kaveriksi  täysjyväriisin, mutta toki se menee pastan tai perunankin kanssa. Ja ensimmäinen jolle annoin maistiaisen lupasi mennä naimisiin mun kanssa, pienenä esteenä se, että olen jo naimisissa eikä hänkään ollut aikaisemmin harkinnut naispartneria. Että vaikuttavan hyvää!

Vielä yksi juttu tulee tästä reseptistä mieleen, se Ellinooran laulu. Mulla meni vuosia kun en tajunnut mikä se juttu siinä laulussa oli.  En keksinyt mitään muuta kuin, että ehkä se oli joku kunnianosoitus Juicelle, joka aikoinaan kyseli Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?.Vai miksi se Ellinoora lauloi: Mä en tahdo olla enää Carrie, huutaa Marilyn, joka hiton nurkalla...

Ei mitään järkee!

MARRY ME -kana

4:lle

2 rkl oliiviöljyä

600 g broilerin rintapaloja, tai ohuita rintaleikkeitä tai paistileikkeitä

suolaa

mustapippuria

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua timjamia

1 tl punaisia chilihiutaleita

2 dl kanalientä

1,5 dl kermaa

1,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna

1 dl parmesaaniraastetta

tuoretta basilikaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kuumenna öljy, suolaa ja pippuroi kanapalat molemmin puolin ja ruskista niihin molemmin puolin kaunis väri. Nosta pois pannulta. Paras pannu on muuten sellainen, jonka voit nostaa myös uuniin.

Alenna lämpö miedolle ja freesaa valkosipulia minuutin verran, varo polttamasta.

Lisää kanat pannulle yhdessä kanaliemen, kerman, timjamin, chilihiutaleiden ja aurinkokuivattujen tomaattien ja parmesaanin kanssa. Sekoita ja käänetele kanat kastikkeen joukkoon

Laita uuniin kypsymään vartiksi jos ohutleikkeitä, 30 min jos rintapaloja.

Viimeistele ruoka tuoreella basilikalla ja parmesaaniraasteella, pintaan voi ripotella myös hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Tarjoa vaikka täysjyväriisinkera, tai kaura- tai ohralisukkeen kanssa.

Jos ette vielä oikein hoksanneet, niin tämä on sellainen iigorinkanaresepti, että huokeutensa (ja nopeutensa takia se on oivallinen arkiruuaksi mutta myös mahtavaa pyhäruokaa herkullisuutensa takia. Ja tämän onnistuu valmistaa suuremmallekkin joukolle vaikka pieneen buffetpöytään.

Muistakaa tulla kertomaan innostuittek yhtä lailla kuin minä!

Ja, siis, olen jo naimisissa. Sikäli turha resepti.

UUNIRISOTTO KARITSANJAUHELIHASTA

 

Nappasin tämän reseptin meidän keittiöön Jotain Maukasta!- Marilta. Mari valmisti ruuan peuranjauhelihasta, joka on muuten herkku, jota ei meidän keittiössä ole vielä nähty. Merkkasin heti itselleni, että tottakai, teen tätä hirvenjauhelihasta. Hirvenjauhelihavarannotkaan eivät ole olleet entisenlaiset ja niinpä tekeminen on venynyt.

Alkuviikosta ihmettelin, mitä perheen arkiruuaksi ja olin jo miettinyt , että teen spaghetti bolognesea karitsan jauhelihasta, joka oli ainoa mitä pakkasessa oli jauheliharintamalla. Urho soitti lukiolta kuitenkin pitemmän ruokkiksen aikaan, että olisko mitään syötävää, jos tulisi kotiin, koska kuulemma " oli taas jotain keittoa, joka ei täytä" (edellispäivänä oli ollut "tosi hyvää keittoa ja leipää", että näin se mieli vaihtelee"). 

Mulla oli eilisen grillikanan jämät ja tuorepastaa sekä pekonia, ja niistä pyöräytin nopeasti pastalounaan perheen miehille.

...Jääden miettimään, että mitähän oikein tekisin sitten klo 16-17 ruoaksi, ei kai sitä kukaan kehtaa kahta peräkkäistä pastaa tarjota. Mutta se karitsanliha oli jo otettu sulamaan.

Muistin tämän reseptin ja asia oli sillä selvitetty. Marin reseptiä noudattelin melko tarkasti, vähän vähensin voita ja juustoa (ja käytin sitä juustoa mitä oli, eli mozzarellaa ja parmesaania), karitsa taitaa olla hiukan rasvaisempaa kuin peura, ja lisäsin kuivayrttejä mausteeksi. Mari käytti valmistuksessa myös kaksi tlk valmista pastakastiketta (arrabiatta), mutta koska minulla ei ollut komerossa valmispastakastiketta, laitoin sen tilalla kaksi tlk Mutti tomaattimurskaa, ilman sen kummempia kastikkeen keittelyjä ja kyllä, hyvää tuli!

Mahtavan lämpimänä päivänä ruoka katettiin terassille. Välillä jotain muutakin, niin jaksaa taas grillata.

Uunirisotto karitsabolognesellä

6:lle

400 g karitsanjauhelihaa

1 sipuli hienonnettuna

3 murskattua valkosipulinkynttä

nokare voita + 1 rkl oliiviöljyä

2 dl punaviiniä

2 rkl worcester-kastiketta

3 dl Arborio-risottoriisiä

5 dl lihalientä

2 rkl tomaattipyrettä

2 tlk tomaattimurskaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl kuivattua persiljaa

hiukan mustapippuria myllystä

1 rkl voita

100 g hienoksi raastettua parmesaania

100 g raastettua mozzarellaa

Pehmittele hienonnetut sipulit ja valkosipulinkynnet öljy-voi seoksessa. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta Worcester-kastikkeella.

Lisää riisi ja kuullota läpikuultavaksi, lisää punaviini ja anna sen imeytyä.

Lisää ensin 2 dl lihalientä  ja anna kiehua 5 min. Lisää sitten loppu lihaliemi,  tomaattipyre ja -murska ja mausteet. Sekoita hyvin ja lisää vielä mukaan parmesaani ja voi, sekoita.

Voitele matala uunivuoka voilla ja kaada hyvin nestemäinen risotto vuokaan. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 200 asteessa n. 20 minuuttia.

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA ON IHANA JUHLAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Kevään leivontaetappi on on ohitettu, siis se, kun saa hyvästellä munkinpaiston ja rasvankäryn munkintuoksun hetkeksi ja suunnata ajatukset kevään ja kesän juhlakauteen. Ja sehän on varsinainen kakkusesonki, jos mikä. Ei juhlaa ilman kakkua, vai olenko väärässä? 

Kun oikein kakuttaa, kakkuja voi tehdä kokonaisen puhvetin erilaisia, mutta yksikin kakku piisaa jälkiruuaksi kesäkutsuille.

Juhlat vietetään tänä vuonna kenties vielä pienimuotoisesti, mutta pienemmänkin porukan juhlat ovat tärkeät juhlan kohteelle. Ehkä jopa vielä lämminhenkisemmät ja intiimimmät. Isojen juhlien ongelma on nimittäin se, että ensin sankari on vastaanottamassa vieraita ja tarjoilujen jälkeen alkaa yhtä pitkä rupeama toisinpäin, aina joku lähdössä.

Maailma muuttuu pienin askelin ja tämä koronavuosi on muuttanut sitä ehkä enemmän kuin itse tästä aitiopaikalta edes kykenemme näkemään.

Edessä on uusi normaali, se on varmaa.

Asiat muuttuvat myös kotikeittiössä. Tälläinen sekasyöjä huomaa miettivänsä ja punnitsevansa yhä useammin valintojaan ja niiden kestävyyttä. Kun katsoo noita omia lapsiaan ja tajuaa, että maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme (en muista missä kuulin tämän ajatuksen, mutta sen ytimekäs sanoma pysäytti), on se paras motivaatio muutokselle. Ne mun teot on pieniä, mutta mielestäni tärkeitä; kierrätän, pärjäämme yhdellä autolla, syödään enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Mutta parasta tässä ajassa on se, ettei näitä tarvitse miettiä eikä selitellä sen kummemmin, toteuttaminen alkaa olla ihan jokapäiväistä ja helppoa, meidän lapsillemme nämä asiat eivät enää tule herättämään minkäänlaista ihmetystä.

Mutta siis kakkuahan mun piti.

Pavlova on mun kaikkien aikojen suosikkikakku, eikä sellaista tilaisuutta, ettei pavlova herätä ihastuksen huokailuja sitä nauttineissa. Se on ihanan makuinen, helppo tehdä ja nopea koristella, pavlovan pohjat voi tehdä jo hyvissä ajoin. Eikä sen ääreltä tarvitse pyörtää vegaaninkaan kun marenkipohja tehdään aquafabasta. Jos  et tiedä mistä puhun, niin tämä ei ole sen erikoisempaa kuin kikherneiden lientä säilykepurkista. Mahtavaa marenkia tulee. 

Herkullisen päällisen pavlovaan saa aikaan Oatlyn kaurapohjaisilla tuotteilla, tuo niitten iMat Visp vispautuu tosi kestäväksi ja runsaaksi vaahdoksi. Sekoitin mukaan hiukan iMat Fraiche'a, tykkään sellaisesta pienestä happamuudesta, mitä se tuo makuun. Kauragurttikin voisi sopia, mutta sitä en nyt tällä kertaa testannut.

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA

10:lle

pohja

2 dl kikhernelientä (ihan tavallisesta kikhernesäilyketölkistä tai pahvitetrasta)

2 dl sokeria

1/2 tl ksantaania

1 rkl maissijauhoja

1 rkl sitruunamehua

25 g pistaasipähkinöitä rouhittuna

pinnalle

2,5 dl Oatlyn iMat Visp'iä

1/2 prk Oatlyn iMat Fraiche'a

1/2 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 rkl sitruunamehua

250 g tuoreita vadelmia

25 pistaasipähkinöitä rouhittuna

muutama pala vegaania valkosuklaata

sitruunamelissaa ja tomusokeria

Vatkaa kikherneliemi ja sokeri (säästä 1 rkl sokeria) kestäväksi marengiksi, mielellään sähkövatkaimella tai yleiskoneessa. Tähän kuluu aikaa n. 10 min, mutta sitten saatkin vaahdon, joka ei kulhosta tipu vaikka käännät sen ylösalaisin. Sekoita säästämääsi 1 rkl sokeria, ksantaani ja maissijauho keskenään ja sekoita nämä marenkiin. Ksantaani auttaa kestävän marengin muodostamisessa. Sekoita mukaan sitruunamehu ja pistaasirouhe. Pähkinät voi myös jättää pois.

Voitele leivinpaperi tilkalla öljyä ja levitä marenki lusikalla haluamasi kokoiseksi  paksuksi levyksi. Marenkia on melko reilusti, voit pursottaa toiselle pellille pikkumarenkeja tai tehdä toisen, pienemmän pohjan. Kikhernepurkissani oli kuitenkin juuri tuo 2 dl lientä niin käytin kaiken.

Paista kiertoilmauunissa, 120 asteessa 2 h, sammuta sitten uuni, laita jotain uuninluukun väliin, että se pysyy raollaan ja anna kuivua jälkilämmössä, vaikka yön yli.

Irrota jäähtynyt pohja varovasti leivinpaperista.

Vatkaa iMat Visp vaahdoksi, lisää iMat Fraiche ja mausta sokerilla, vanilja-aromilla ja sitruunamehulla.

Levitä täyte pohjalle (tästäkin jää hiukan yli, voit käyttää sitä toisen pohjan pinnalla tai tehdä pikkumarengista ja hedelmistä lasiin jälkkäreitä). Ripottele pinnalle vadelmat, pistaasirouhe ja sitruunamelissan lehtiä. Sulata valkosuklaa pursotinpussissa ja tee sillä ohuita nauhoja kakun pintaan. Lopuksi vielä siivilöit pintaan hiukan tomusokeria.

Sen lisäksi, että tämä on herkullista ja helppotekoista, saa tämän tarjoaminen vieraille mut tuntemaan itseni pikkuriikkisen tiedostavammaksi ja trendikkäämmäksi. Nämäkään asiat eivät ole silti mustavalkoisia. Meidän perheessä syödään vielä suureksi osin eläinkunnan tuotteita, muttei läheskään niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Pieniä askeleita, pieniä askeleita... tästä voisi tulla uusi normaali!

Klikkaa Oatly- resepteihin.

KETOON: KAKSI KEITTOKIRJAA JA LOPPUFIILIS

 

Keto kotiruokaa- kirjan lahjoitti Hellapoliisi, Keveämmät kattilat on kustantajan näytekappale.

Kaksi kuukautta sitten minulla ei ollut hyllyssäni ainuttakaan ketoruokakirjaa. En ollut yhteenkään tutustunut, en edes selaillut. Automaattinen keto-välttely käynnissä.

Tänään painan 9,8 kg vähemmän kuin 8 viikkoa sitten. Ja nämä kaksi suomalaista ketokirjaa on luettu moneen otteeseen.

Maaliskuun toisella viikolla aloitin Fitfarmin 7 viikon ketodieetin, hyvinkin valmistautumattona. Ohjeitten suuri määrä oli aluksi hämmentävä kuin myös se, ettei dieetillä saanutkaan käyttää maitotuotteita ja kasvispohjaisten rasvojen sisällyttäminen dieetin ohjeistamin määrin osoittautui kyllä haasteelliseksi.

Koska emme ole dieetin aloittaneen siskon kanssa pilkotaan kurkkua, paistetaan jauhelihaa ja keitetään 12 kananmunaa ja syödään niitä koko viikko palanpainikkeena öljyshotit - tyyppisiä ihmisiä, haasteena olikin klikata aivot uuteen moodiin ja uusien reseptien pariin. Ilman perunaa, pastaa, riisiä, vilja ja - maitotuotteita. Blogistani löytyy näitä KETOON- postauksia, jossa olen reseptilöytöjä ja tunnelmia jakanut aika monta tältä keväältä.

Kun alkuvaiheessa kipuilin IG:ssä asian kanssa, Hellapoliisin Kati nakkasi viestillä ja kertoi lähettävänsä mulle Keto kotiruokaa-kirjan. Vähän myöhemmin sain kustantajalta vielä Keveämmät kattilat.

Ja kyllä näitä on luettukin.

Kati Jaakonen ja Heli Rämäkkö: KETO Kotiruokaa

Kuva kirjasta Keto-kotiruokaa. Dieetillä ihastuin munakoisopizzaan ja tämä versio missä pohjalla on  pitkät munakoisosiivut on kohta menossa testiin.

Kuva kirjaKirjan ovat tehneet yhteistyössä ketovalmentaja, Rouva Keto eli Heli Rämäkkö, joka on itseasiassa täältä Seinäjoelta ja kaikkien tuntema, Suomen tuotteliain keittokirjailja, Kati Jaakonen eli Hellapoliisi. Sainkin dieetin alkuun suositusviestejä ystäviltäni Rouva Keton kokonaisvaltaisista valmennuksista.

Kirjassa tehdään ihan tavallista, herkullista kotiruokaa, ketoilun puitteissa. Resepteissä käytetään myös rasvaisia maitotuotteita ja rasvaisia juustoja, joten mitäs tämä muuta voi olla kun herkullista. Toki en sitten pystynyt hirveästi soveltamaan  näitä omaan dieettini, koska siinä ei käytetty maitotuotteita lainkaan. Ideatasolla olen kyllä kovin ahminut kirjaa.

Ja nyt kun dieetti on ohi, näitä reseptejä tullaan varmasti soveltamaan meidän keittiössä.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. Kun etätöistä palataan konttuurille, on eväänä varmasti jotain tämän tyyppistä.

Kuvat ovat herkullisia ja reseptit tosi selkeitä. Ja niitä on laidasta laitaan: Vuohenjuustopinaattikeitosta Tikka Masalaan. Sanoisin, että yhteinen nimittäjä jokaiselle reseptille on, että ei tarvitse lainkaan miettiä syövänsä jotain ruokavaliota. Näitä syövät ihan kaikki.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. nythän on muuten varhaiskaaliaika. Tämä lisuke on mitä mainioin!

Eeva-Maria Lisko: Keveämmät kattilat

Kirja on täynnä tekijänsä Eeva-Maria Liskon (linkki sivulle) oivalluksia. Lapsiperheen äitinä hän on miettinyt miten yhdistää keto-ruokavalion muun perheen aterioihin. Ja näpsästihän se käy, kun keittää keiton ja toisessa kattilasssa vaikka muulle perheelle keittoon lisättävät perunat.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Eevan nimeämät mukatuotteet nostavat aina hymyn huulilleni. Ketoiset vaihtoehdot löytyvät kirjasta nimillä mukakerma, mukalasagne, mukapasta, mukariisipuuro jne.

Tässäkin kirjassa on mainio kokoelma reseptejä laidasta laitaan, Reseptit myötäillään enemmän dieetistä tuttua ruokavaliota, eli kasvisrasvat ja vähärasvaisempi juusto on pop.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Kehotan lukemaan myös molemmista kirjoista tarkasti tekijöiden esipuheet, ne tsemppaavat eteenpäin avaamalla tekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia. Suuri plussa näissä tuoreissa ketokirjoissa on se, että ne on toteutettu suomalaisissa keittiöissä, kotimaassa saatavista raaka-aineista ja oman kulttuuriperintömme viitekehyksessä.

Minä

Kun 7 viikon kuluttua viimeisenä punnituspäivänä astuin vaakaan se näytti 400 g enemmän kuin edellisviikolla. Viimeinen viikkohan oli VHH, eli hiilihydraattien määrää nostettiin vähän ketosta, en tiedä vaikuttiko tämä jotenkin, sitoen esim nestettä.

Mutta tänään, 1 viikon omilla olon jälkeen, vaaka oli painunut edellisviikosta - 1,5 kg. Painonpudotus ei siis ole tosiaankaan lineaarista. Jos paino nousee välillä tai junnaa pari viikkoa, ei heti kannata hermostua vaan pysyä omalla tiellä sinnikkäästi.

Painonpudotus tapahtui huolimatta tankkailuviikonlopusta. Perjantaina kävin nepalilaisessa ihan naanleipineen kaikkineen ja annoksessa oli kyllä iso määrä lihaa. Lauantaina söin sushia ja McFlurryn (tässä kohtaa unohdin, että se ei varsinaisesti kuulu ruokavalioon) ja eilen grillailtiin Atrian uutuustuotteita, niin toki kaikkia piti maistaa ja itesetehtyjä hodarisämpylöitä vielä. Ja perunasalaattia ja uunilohkoja. Ja kaikkea aika paljon- Ai niin ja perjantaina iso kourallinen linssisipsejä ja yksi kuiva siideri.

Vuokaleipää Keveämmät kattilat- reseptillä. Nuo siivut ei oo noin paksuja, ne jaetaan vielä kolmeen...

Mutta kyllä kahdeksan viikon nuivailun jälkeen täytyy vähän hellittää hetkeksi. Ikävä juttu tässä on, että tästä olisi helppo jatkaa entiseen tyyliin. Mutta ei jos aikoo vielä pudottaa painoa 15 kg.

Ketodieetin loppuyhteeveto:

Kyllä

• Ei ollut nälkä kertaakaan
• Paino putosi vaikka liikuntamäärät eivät lisääntyneet
• En kärsinyt mistään sivuoireista
• Olo oli hyvä ja energinen(mutta ei nyt niin euforinen kuin jotkut kertovat)
• Herkkulista muuttui muttei kadonnut ( jos joku väittää ettei sisäfile valkosipuliyrttiöljyllä tai samaisessa öljyssä tiristetyt scampit oo herkkuja...)
• Ei ollut mielitekoja
• Tulipa syötyä se 1/2 kg kasvista päivässä
• Verenpaine arvot laski ihan merkittävästi

EI

- Aika paljon sai aikaa kulumaan siihen, että piti miettiä mitä tekee ruuaksi (koska perusfilosofia, että haluan syödä hyvää ruokaa en vain erillisiä raaka-aineita)

- Tuntu, että aina oli proteeinit tai kasvikset loppu kaapista
- Piti tehdä omat ja muiden eväät, meneehän siinä nyt kauemmin
- Olisin kaivannut enemmän reseptiikkaa, selkeitä viikkokohtaisia ruokalistoja (vaihtelevia)

- Jossan määrin  dieetin ketoruokavalio sotii oppimaani käsitystä terveellisestä ravinnosta (ei marjoja, ei täysjyväviljaa, ei perunaa, porkkanaa ja joitakin hyvin vähän, esim. tomaattia)

Kveämmät kattilat kirjan ohjeella Ranch-kesäkurpitss sipsejä sipsinhimoon.

Matka jatkuu. 

Olen tyytyväinen tähän Fitfarmin ketodieettiin, etenkin tulokseen, se oli juurikin buusti mitä tarvitsin tähän alkuun.

Onko ketoruokavalio loppuelämän valintani? Ei taida olla. En halua jättää mm. leipää, perunaa, pastaa ja riisiä ruokavaliostani. Mutta olen oppinut todella paljon vähähiilarisesta sekä ketoruokavaliosta ja nämä opit tulevat kulkemaan varmasti mukanani ja ohjaavat jossain määrin syömistäni. Ajattelen kuitenkin, että hiilarit ovat myös jaksamisen kannalta tärkeitä.

Siskoni valitsi vielä jatkovalmennuksen VHH. Minä latasin kännykkääni Sulamon kalorilaskurin. Jospa pysyisin sillä aisoissa.

Katsotaan.

Aina voi tehdä korjaavia liikkeitä.

Mutta tsemppiä tarvitaan edelleen. 

VAPPUNA PITÄÄ OLLA MUNKKIA!

 

Vappuna ei oo perinteisen munkin voittanutta. Tai ehkä on, sillä lailla hetkellisesti, kun on niin kaikkea ihanaa kuorrutettua pätkismunkkia ja suolakinuskia ja sisällä ties mitä bisketteä, creamejä ja hilloja. Onhan ne kaikki houkuttelevan hyviä ja monenlaista sitä tulee kokeiltua. 

Itseasiassa, jos puhutaan uppopaistetuista leivonnaisista, niin mä olen kyllä nisusika ihminen. Ne on vaan lähinnä sydäntä, tuoreena, omena- tai vadelmahillolla, en ehkä parempaa tiedä. Mulla on vieläkin tallella tädiltäni Anna-Liisalta  mummolassa asuessani mulle tullut kirje, ruskeassa kirjekuoressa  pienelle ekaluokkalaiselle varmaan juuri näihin aikoihin (mutta vuonna -75) saapunut viesti. Hei! Käy ostamassa vaikka nisusikoja. Ja sisällä oli kaunis vaaleansininen viiden markan seteli. Kyllä minä taisin sen koulua vastapäätä olleeseen osuuskauppaan  (josta se postikin haettiin) viedä ja tulla ruskean paperipussin kanssa takaisin. En nyt koko rahalla varmaan kerralla ostanut, tästä ei ole muistikuvaa, mutta muistan sen ihanan euforisen tunteen. Ihana kirje (no niitä sain muutenkin kyllä kun vanhempani minulle Sveitsistä kirjoittivat), ihan omaa rahaa, joka oli lupa käyttää ihan vaan parhaimpaan tietämääni herkkuun, nisusikaan.

Nisusikarakkaus on säilynyt läpi elämän, mutta olen vähän kranttu niiden suhteen ja kaikkein teollisimmat eivät vaan maistu hyviltä. Onneksi Seinäjoella on yksi paikka, missä nisusikoja ei voi ohittaa. Kahvila Pikku Paussi, jonka kellarissa edelleen leivotaan Seinäjoen herkullisin vitriini täyteen. Vitriinissä on aina nisusikoja, niitä erinomaisia. Tämä on vähän meidän perheen juttu, Urhokin on pienestä opetettu poikkeamaan nisusialla. 

Tämä juttu lähti nyt laukalle, tarkoitus oli vain kertoa, että munkkirinkeli on niin ihanan perus, ja sitähän saa läpi vuoden (no kyllä nisusikaakin saa) ja se on justiin parasta vastapaistettuna kaikenmoisissa pienissä hiihtomajoissa kuuman kaakaon kanssa, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Minä en ole sitten muuten yhtään donitsitaikinamunkki-ihminen, siis sellaisen mitä Arnoldsilla kutsutaan cakedoughnutiksi.

Että kyllä ihan tavallisia munkkeja on saatava tämän ihmisen.

Mutta en minä nyt ihan niin ykstotinen ole.

Vappuvaihtelua sokuririnkeliin saa kun alkaa leikkiä kuorrutteilla ja strösseleillä ja muilla. Saa samasta taikinasta monenlaista munkkia. Lieneekö turhaa sanoa, että nämä aikalailla viedään käsistä meidän perheessä. Kyllä ihminen on niin korian perään.

Ihmiset muuten vähän turhaankin pelkää tuota uppopaistamista. Se on kyllä oikeasti aika helppoa kun sen osaa. Muistan mummolasta senkin, että munkkeja leivottiin usein ja ne oli hyvä vierasvara. Sokeroimattomat munkit sulatettiin uunissa ja sokeroitiin kahvipöytään kun joku enoistani tuli perheineen kylään. Muistan myös sellaisen kerran, kun leivoin munkkeja ja varmaan olin laittanut hiivan liian kuumaan. Lopputuloksena tuli betonirinkuloita, jotka eivät koskaan kohonneet pintaan. Mikä pettymys munkinhimoiselle pikkutytölle.

Jos siis ei ole aikaa kohotella hiivataikinoita, pikaisemmat pikkumunkit onnistuvat myös leivinjauheella. Suussa sulavia ovat nämäkin, varsinkin leipomispäivänä.

Kun rasvan kanssa on kerran alettu läträtä, kannattaa paistaa monenlaista. Tänä vuonna löysin Minimanista MAKU rosettiraudan naurettavaan alle 5€ hintaan. Arvatkaa ostinko ja toisen ostin vielä synttärilahjaksi Ulisekselle, meidän meksikolaislähtöiselle "tekopojalle", kun Uli täytti vastikään 50. Bimbuñuelos, kuten rosetteja Meksikossa kutsutaan ovat olleet aina Ulin herkkuja maitolasin kera. Meksikossa näitä myidään siis ihan teollisissa pakkauksissa ympäri vuoden.

Rosetteja olen viimeksi tehnyt ehkä köksän tunnilla ja nyt taas. Nyt jäi kyllä sellainen tatsi, että helppoja tehdä ja erinomaisia!

Chorizomunkki saattaa kuulostaa hitokseen oudolta, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin sehän on vain pallomallinen lihapiirakka, herkullisella spessutäytteellä. Ihana piknikkoriin tai brunssipöytään.

Jotta paljon on tullut uppopaisteltua tässä kuussa! Nämä reseptit julkaistaan (useimmiten tänään, 29.4) Lännen Median teemoja julkaisevissa sanomalehdissä ja digiversioina(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi.). Napatkaa reseptit talteen.

Mun to do -listalle vielä tänä vappuna on päässyt Perinneruokaa prkle Mikan IG-resepti, jossa munkkeja ja tippaleivät tehdään siitä valmiscroissanttaikinasta, ostin jo taikinankin. Ja sitten pitäisi keretä tehdä bosnialaisia munkkeja, Sokerivaltakunnan Sanja kertoi niistä niin ihanasti.

Mutta nyt, aloittakaa loiva lasku kohti vapputunnelmia, huomenna on aatto ja saa laittaa polvisukat jalkoihin marssille mennessä!

Hyvää Vappua! Pitäkää munkkibaari auki!