YKSINKERTAINEN MANSIKKATORTTU

Ihana heinäkuun mansikka!

Meidän perheen miehet on molemmat heinäkuun poikia ja eipäs sitä kehtaa paljon muuta kakuksi tehdä kuin jotain mansikkaista versiota. Nyt on kyllä meneillään helevetinmoinen siivoussessio, koska rippijuhlat ja koska meillä ei ole kuulemma koskaan siivottu, niin jos nyt sitten juhlan kunniaksi. IsoHoo juhli päiväänsä eilen, terassin öljyämisen välillä.

En minäkään sitten jaksanut oikein täytekakkua alkaa vääntää, kun ei ollut vieraitakaan kutsuttu. Ja sitten tajusin, että mikä on helpompaa kuin itse leivottu mansikkatorttu? No, ehkä valmispohjaan tekaistu, mutta pidin jonkun linjan edes.

Ja voi mikä onnistuminen se olikaan! Koko torttu syötiin samana päivänä, Maitotyttö viimeisen palan iltapalaksi. Olen niin onnellinen, koska vihaan jääkaapissa asuvia täytekakun puolikkaita. Itse asiassa vedimme kolmestaan 3/4 tortusta kun Urho14v ei suostunut taas ottamaan palaakaan.

Tässä tortussa vain maistui tuoreus ja mansikka, salaisena aseena raastettu suklaa, joka oli Maitotytön vaatimus. Hän myös vatkasi kerman sähkövatkaimella. Ja kortinkin teki. Siinä luki

  
Että siinä näette, melkoinen puuma olen!

MANSIKKATORTTU

2 munaa
mittaa munat juomalasiin ja mittaa toiseen samanlaiseen yhtä paljon
sokeria
vehnäjauhoja ja mantelijauhoa (tai perunajauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
kostutukseen n. 1/2 dl mehua
2 dl kuohukermaa
1 l mansikoita
raastettua suklaata

Voitele piirakkavuoka.

Vaahdota munat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. 

Sekoita kuivat aineet, jauhoja tulee siis yhtä paljon kuin sokeriakin, ja voit käyttää pelkkiä vehnäjauhoja tai sekoittaa mukaan puolet mantelijauhoa tai perunajauhoa. Itse käyttämäni mantelijauho (sattui olla pussi auki) antoi kyllä hienon maun.

Paista 175 asteessa 20 min. Kostuta jäähtynyt torttupohja ja levitä pinnalle vatkattu kermavaahto (mausta sitä hiukan sokerilla ja vaniljasokerilla jos haluat).

Sitten pinnalle peratut, puolitetut mansikat. Koko litra. 

Ja niinkuin sanoin; osu ja uppos!

KESÄ MAISTUU MAKIALLE

Kesä maistuu tuoreelle, raikkaalle ja keveälle. Kesässä maistuu pohjoinen aurinko, lempeä tuuli ja sateenkaaren taivaanrantaan nostava vesikuuro.

Kesään kuuluu makia herkkuhetki.

Parhaimmat jäätelökeksit tehdään yhdessä koko perheen voimin. Lopputulos saa ollakin rustiikki ja persoonallinen, isojen ja pienten käsien työnjälki näkyköön. Reseptin keksiosuus on muuten taivaallisen ihana resepti. 

Torilta napataan mukaan kirsikoita. Puolitettuina ja kivet poistettuna ne pääsevät juustokakunkruunuksi. Tiesitkö, että kermaisen pehmeä juustokakku onnistuu täydellisesti myös ilman liivatetta? 

Niin muuten valmistuu pannacottakin kun sen keittää hyytelösokeriin. Varmasti kesän helpoin ennakkoon valmisteltava jälkiruokaherkku.

Ja kun grillin kerran tai toivottavasti useammankin kuumentaa, siellä kannattaa valmistaa myös jälkiruoka. Hedelmä kuin hedelmä näyttää pienen grillauksen jälkeen ihan uuden puolen itsestään. Cantaloupe-meloniannos täydennetään hunajaisella luonnonjugurtilla.

Nämä kesän makiat reseptit kuvineen löytyvät tänään Lännen Median julkaisuista. Ei kylläkään omasta aamuteeseurastani Ilkasta ainakaan tänään. Mutta Seinäjoella onkin meneillään Tangomarkkinat, kukaan reseptiä kerkiä lukemaan.

Mikä on sun kesän makein herkku?

Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti (Pirkanmaa), Turun Sanomat (Varsinais-Suomi), Kaleva (Oulu), Satakunnan Kansa (Pori), Lapin Kansa (Rovaniemi), Ilkka (Seinäjoki), Pohjalainen (Vaasa), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna) ja Forssan Lehti (Forssa).

Sanomalehdet tavoittavat päivittäin yli miljoona lukijaa halki Suomen. Osakaslehtien yhteenlaskettu kokonaistavoittavuus on digijulkaisut mukaan luettuna yli kaksi miljoonaa suomalaista.

KESÄKEITTOA - JOHAN NYT TOKI!

Kesäkeitto, tuo kesäinen mielipiteiden jakaja. Toiset rakastaa, toiset ei. Liekö syy kouluaikojen, kun kesäkeittoa tarjottiin ympäri vuoden, kotonakin, ja silloin kyse oli kyllä paremminkin pakkasvihanneskeitosta, koulua kun ei kesällä käyty.

Mutta eipäs aloiteta tällä tavalla purnaamalla, sillä oikeasti kesäkeitto on mitä mainioin kesäinen eväs. Sen vaan tulee täyttää tietyt reunaehdot: Pieniä makoisia uusia perunoita, tuoreita herneenpalkoja, uuden sadon kukkakaalta ja porkkanoita, mieluummin naatilla. Sellasia, joista oikein maistaa, että ne on juuri nostettu maasta. Muuta ei paljon tarvitakkaan, maitoa, voita, suolaa, oi nam.

Ai niin tarvitaan kyllä se herneenpalon riipijä. Onneksi hommasin sen jo 8 vuotta sitten.

Kyllä siis kesäkeittoa on tehtävä, ainakin muutaman kerran kesässä. Kun tähdet olivat suosiollisia ja ihan cittarista löytyi multaisia komian näköisiä uusia perunoita, kävin vaivihkaa hieraisemassa peukalolla, että lähteekö kuori irti ja tuntui lähtevän, löytyi naatillista nippuporkkanaa, nippusipulia, herneenpalkoja ja kukkakaalia...kyllä tämä kaikki oli merkki, että nyt kesäkeittoa tai ei koskaan.

Ja ihana keitto siitä tulikin. Olin ihan unohtanut, että kesäkeitosta nousee erityinen, tuoreiden kasvisten keittämishaju, se on kyllä ainutlaatuinen ja ihana. Mieto, mutta silti selkeästi omanlaisensa. Laittakaapa kattila tulille ja nauttikaa siitä.

Kesäkeitto
4-6:lle
Antamani määrät on summittaisia, en niitä painomitoiksi lähtenyt tarkentamaan ja vihannesten koko vaihtelee kauden mukaan, joten laittaakaa noin ja sinnepäin, ei ole niin nuukaa.

1 l vettä
1 kasvisliemifondi
10-15 uutta perunaa
3-4 porkkanaa
1/2 kukkakaali
2 dl palottuja herneitä
3 sipulinvartta
4 dl maitoa
ruokalusikallinen voita
hienonnettua persiljaa tai lipstikkaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sinne kasvisliemifondi ja pestyt ja irtoava kuori irrotetut uudet perunat, yleensä ainakin puolitan ne.
Pilko seuraavaksi  mukaan porkkanat ja revi kukkakaali pieniin kukintoihin. Tässä tulee mun mielestä ihan hyvä viive kypsymisjärjestyksessä kun laittaa perunat ja sitten käsittelee muut vihannekset mukaan.

Kun perunat alkavat tuntua napakan kypsiltä lisää maito, herneet ja suikaloidut sipulit (vaaleat osat). Kuumenna kiehuvaksi. En itse koskaan suurusta lientä vehnäjauhoilla, minun mieleeni on keitto ilman (ja onkos tuo nyt taas helpompaakin...). 

Lopuksi heitä mukaan voi, yrtit ja vihreät sipulinvarret. Mulla ei ollut persiljaa, joten hain lipstikkaa lipstikkapuustani (se on isoo!), mutta lipstikkaa riittää sellainen lusikallinen hienonnettuna kun taas persiljaa voi laittaa vaikka desin.

Kesäkeitto maistuu ihanalta ruisleivän, juuston ja tuorekurkun kanssa.

Voi että kesäkeitto on hyvää! Toivoisinpa, että ne, jotka eivät sitä omakseen tunne, antaisivat vielä yhden mahdollisuuden kesäntuoreelle, raikkaalle keitolle. Tämä postaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä kansallisen pro-kesäkeitto säätiön kanssa. Tällä muuten kuittaa taas yhden kasvisruuan viikossa.

Jos olet jo valmiiksi kesäkeittoon kallellaan niin kokeile myös tätä eksoottista kookosmaitoversiota (se voi olla tietysti ovi kesäkeiton maailmaan myös kesäkeittoa karsastavalle).

Ja sitten on se herkkujen herkku. Varsinkin alkukesän herkku, kun omalta maalta on saanut vasta perunaa, porkkanaa ja kukkakaalta täytyy odottaa vielä (no nykyäänhän niitä saa kaiken aikaa). Ihana perinteinen mummolan keitto eli Maitoperunat.

Pitääpä kokeilla tänä vuonna näitä myös kauramaidolla. Voisi kuvitella, että heinäisen kaurainen kauramaito sopii kesäkeittoon ja maitoperunoihin ihan noin vaan.

Julistan heinäkuun 9:nnen kansalliseksi kesäkeittopäiväksi! (Voiko niin tehdä?) Nih!

ELÄMÄN SUOLA

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Tabascon kanssa.

Alussa oli tyhjä pöytä kortteliterassilla. 

Ja paljastan heti mitä oli lopussa: Oli joukko varhaiskesäillan juovuttamia nauravaisia ihmisiä, jotka olivat juuri nauttineet pitkän kaavan mukaan hyvästä ruuasta ja juomasta, pistäneet itsensä likoon niin aterianvalmistuksessa kuin drinkkitehtailussa, nauraneet ja jutelleet ja voimaantuneet ylikäyneestä uuden ja vanhan ystävyyden aallosta.

Täydellisimmät ja mieleenpainuvimmat juhlat syntyvät usein lähes sattumalta, silloin kun sattuma yhdistää juuri oikeat ainesosat iloiseksi happeningiksi. Tällä kertaa kokoontumisesta (ja kylläkin viimeiseen pisaraan onnistuneesta ja huolellisesta tapahtumasuunnittelusta) sai kiittää Maldonin ja Tabascon kokkikoulua.

Ilta alkaa drinkkiopastuksella ja upealla Bloody Maryllä (joka muuten sattuu olemaan yksi lempirinksuistani) Red Snapperillä. Oliko Baarimestari Juri Kauton itse keittelemä Tabascolla maustettu tomaattimehu niin ylivertainen, että vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että mehän valmistimme sen giniin! Mitä ihmettä? Minä vouhkasin koko ajan Bloody Marystä, mutta ginillähän siitä tulee superdrinkki nimeltä Red Snapper.

Mutta niin hyvää se oli ja oli mukava tarttua  ainakin yli 20 vuoden jälkeen boston shakeriin. Edellisestä kerrasta on aikaa, niin baarimestarin vaimo kuin olenkin (tai toisaalta, tarviiko baarimestarin vaimon ylipäätään KOSKAAN tarttua boston shakeriin?).

Tomaattimehu

1 l kaupan tomattimehua

1,5 dl soijaa

1,5 dl punaviinietikkaa (luomu)

1,5 dl Luomusokeria

3 kpl fermentoitua valkosipulinkynttä

2 kpl fermentoitua chiliä

Suola

Pippuri

Tabasco Chipotlea 8-10 topakkaa tippaa

Punaista Tabascoa oman fiiliksen mukaan maistaen

Keitä 20 välillä sekoittaen

Anna jäähtyä, siivilöi ja mehu on valmis tarjottavaksi

Ennen sormien amputointia tulee sormet mahdollisuuksien mukaan jäädyttää tuntohermon lamaannuttamiseksi...vitsi vitsi...Ihailin kuitenkin suuria jääpaloja, jotka eivät laimentaneet juomaa.

Laitetaanpas kuva myös Kulinaari-Kimmon tyylikkäästä tyylinäytteestä...Kulinaari-blogissa kun taitaa vastaavasti löytyä oma hetkeni baaritiskin tuolla puolen. (Siellä kannattaa muutenkin vierailla, varsinkin kun voit sieltä käsin osallistua trendikkään Tabasco- grillitynnyrin arvontaan 10.7 asti?)

Maldon & Tabasco kokkikoulun pitopaikaksi oli valikoitunut tosi keskeiseltä paikalta, Sofiankatu 3:sta löytyvä melko tuore ravintolamaailman tulokas,  Gohan Wine Bar. Syynä ei liene pelkästään trendikäs habitus tai tuo erinomainen sijainti tai sopivan intiimi tila vaan se, että paikan omistaja, Marcos Gois on toiminut jo useamman vuoden Tabascon lähettiläänä Suomessa. 

Tykkään, kun ravintolassa on ajateltu pienimpiäkin yksyiskohtia. Leena Kouhian Raaka Rå - astiat on mielettömiä ja natsaavat hyvin yhteen Arabian vanhan kunnon Ruskan kanssa, joka myös käytössä.

Marcos tulee olemaan mulle aina merkityksellinen ihminen, me kun kokkailimme pari vuotta sitten Makuja - televisiosarjassa yhdessä. On aina mahtava nähdä ja vaihtaa kuulumiset. Hän on myös superlahjakas ja ahkera ja mukava nuori mies.

Siispä pakollinen selfie. Gohan Wine Bar on muuten ehdottomasti mun bucket-listalla tänä kesänä, koska edellä tekstissä mainittujen attribuuttien lisäksi olen vakuuttunut, että myös erinomainen ruoka.

Tällä kertaa Marcos oli suunitellut meille upean menun. 

Tartar luomukaritsasta tai punajuuresta Tabascolla, isomaksaruohoa, samettikukkamajoneesia ja rapeaa lehtikaalia

xxx

Hiillostettua makrillia ja uutta sipulia 

Mätimajoneesia

Villiyrttisalaattia

sekä

Jalotofutortelliineja

Pecorino-lientä,

Fermentoitua tomaattia ja karhunlaukkaa

xxx

Crack-Buns - tuulihattuja ja Raparperi-Tabasco "froyo" & ketunleipää ja keto-orvokkia

Pääsin bloggaajatoverieni kanssa pääruoan valmistus ryhmään.
Tinskun keittiössä Tinsku paljastui uskomattoman näppäräksi fileoijaksi, makrillit fileoituivat tuosta nuavvaan, on kuulkaa takana satoja (vai tuhansia?) fileoituja ahvenia mökiltä.

Oli muuten hienoa päästä käsittelemään ihan uutta kalaa. Tai siis, seuraamaan vierestä... 

Makrillit suolattiin tekeytymään hetkeksi. Sitten ne leikattiin fileesoiroiksi ja lopuksi grillattiin yksinkertaisessa japanilaisessa hiiligrillissä.

Mätimajoneesi ja villiyrttisalaatti kruunasivat kesäisen villin ruokalajin.

Sain itse tutustua ravintoloitsijan salaiseen aseeseen, Thermomixin ihmeelliseen maailmaan ja hurautin sillä niin tortelliinitäytteen kuin pecorinoliemenkin. Se oli muuten mahtava maun antaja tortellini-annokseen.

Pecorinoliemi

Ainekset:

500ml vesi
250g pecorino
1tl Maldon suolaa

Valmistus Thermomixissä

Pilko pecorino pieniksi n. 3cm x 3cm paloiksi, lisää veden kanssa Thermoon ja sekoita 5min /60c, siivilöi ja mausta suolalla. Tee ”kakkosvesi”, lisää pecorinomassa thermoon ja 100ml vettä

Valmistus kattilassa

Raasta pecorino hienoksi, kiehauta vesikattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita pecorino ja suola joukkoon. Anna tekeytyä 5min ja siivilöi. Keitä tortelliinit "al dente" ja keitä loppuun toisessa kattilassa pecorinoveden kanssa.

Tarjoile tortellinit fermentoitujen tomaattien ja karhunlaukkaöljyn kanssa. Raasta päälle vielä hiukan pecorinoa.

Ehdin mukaan pyöräyttelemään myös itse tortelliineja.

Alkuun tarjoiltu Karitsantartar oli upea, enkä vieläkään ole oikein päässyt yli tuosta huikeasta samettikukkamajoneesista: erityisen vivahteikas maku ja  kaunis väri. Sekä toimi loistokkaasti annoksessa!

Samettikukkamajoneesi
pari samettikukan vartta
2,5dl öljyä
1 luomu kananmuna
2 dl isomaksaruohoa
1/2 sitruunan mehu
2 rkl Maldon suolaa
3 rkl Tabasco original -kastiketta

Sekoita samettikukan varret/vihreät rypsiöljyn kanssa (2dl) hienoksi öljyksi ja valuta siivilän läpi.
Riko kananmuna sauvasekoittimen mentävään lasiin, lisää 1tl Maldon -suolaa, ja 2dl samettikukkaöljyä. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos on emulgoitunut majoneesiksi. 

Jälkiruokaryhmäkin pani parastaan ja tuloksena oli upea Crack bun -tuulihattu viileällä täytteellä. Mikä aterian lopetus!

Ihan pakko mainita vielä illan ihanan emännän, Idan, karitsalle mätsäämä punkku, Humo Blanco Grand Cuveé Pinot Noir Organic 2015 -luomupunaviini.  Tykästyin todella tähän helposti lähestyttävään, mutkattomaan mutta laadukkaaseen chileläiseen Pinot Noiriin! 

Mietin pitkää otsikkoa tälle  jutulle. Elämän suola siitä sitten tuli. 
Illassa yhdistyi niin paljon asioita, juuri sellaisia jotka tuovat maustetta elämään: Hyvät ystävät, yhdessäolo, iloinen puheensorina ja raikuva nauru,  ruoka ja juoma, jotka tarjosivat uusia makuelämyksiä ja inspiraatiota tulevaakin kokkailuun.

Lienee paikallaan vielä mainita illan sponsorien huikeat tuotteet. Maldon suola on mulla jokapäiväinen luottotuttu ja tuo savustettu suola tuo ihanista lisäboforttia kesän grillailuihin.

Maldon 

Maldon-suolaa on valmistettu  jo  vuodesta  1882  ja  se  valmistetaan  Englannin  Maldonissa  edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka  virtaa  Maldonin  kaupungin  läpi.  Maldonin keveys  piilee  suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. 

Kotiin muutti myös täydellinen Tabasco-perhe. Olen aika merkkiuskollinen tietyissä asioissa ja Tabasco edustaa mulle  perinteitä ja laatuvarmuutta vaikka se vastaan tuleekin myös joka huoltoaseman maustekorissa. Hyvä niin, sillä ei ole yks eikä kaks kertaa kun Tabascolla on pelastettu vaikka mauton pizza!

Sormet syyhyä kokeilla tuota Buffalokastiketta wingseihin.

...oli muuten ihana luvan kanssa kehdata anastaa käsilaukku täyteen noita ihania miniatyyritabascopulloja ja peltisiä pikkusuolarasioita (lentokoneruokafriikki herää eloon). Voitte vaan kuvitella.

Tabasco

TABASCO® valmistaa McIlhenny Company,  joka  perustettiin  vuonna  1868  Louisianan  Avery  Islandille.  Tehdas on edelleen samalla paikalla.  Perhelegendan mukaan yrityksen perustaja Edmund McIlhenny sai tulisia chilinsiemeniä Keski-Amerikassa käyneeltä matkailijalta, joka oli vastikään tullut Louisianaan.  McIlhenny istutti siemenet Avery Islandille ja testasi chilikastikkeita, kunnes keksi reseptin, johon oli tyytyväinen. 

Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota myös omaan kokkailuun Maldonin ja Tabascon yhteisiltä sivuilta Helposti maukkaampaa.

 Kiitos ystävät, kiitos Gohan, kiitos Foodlover, kiitos Ida, Marcos ja Juri. Ennen kaikkea kiitos Maldon &Tabasco: Ihana ilta ja tunnelma! Elämän suola!

PAKOLLINEN RAPARPERIPIIRAKKA

Erittäin herkullinenkin tästä tuli. Saattaapi olla, etten hyvästä tiedä mitään, en nimittäin koskaan ole tehnyt sitä  Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, josta kaikki vouhkaavat, en edes tietääkseni maistanut. Asia on tietenkin pienellä korjattavissa ja aion sen tehdäkin, mutta sitä ennen otin lähteeksi tämän  amerikkalaisen  "vanhanaikaisen raparperipiirakan" vähän muunnellen.

Piirakassa viehätti erityisesti ainesluettelo, kauppaan ei tarvinnut todellakaan lähteä, sokeria, voita, jauhoja, maitoa ja munia kun meillä on aina.  

Takapihalla odottivat missä-välissä-metrin-mittaisiksi kasvaneet raparperin varret, joista kolme jo kukki, ne pääsivät maljakkoon, muiden osalta täytyy nyt keskittyä raparperikokkailuun. Ajattelin tehdä ainakin murupaistosta ja kiisseliä,  eli ihan perusjuttuja. Nekin vähän niinkuin pakollisia. Ja mitä en ehdi käyttää, laitan pakkaseen, Urho14v. rippijuhlissa haluan tarjota  raikasta raparperisimaa tai -mehua.

Piirakka on todella mehevä. Täytteen ainekset, maito, munat ja jauhot kypsyvät vähän niinkuin kiisseliksi, se pehmentää ihanasta raparperin hapokkuutta. Mulle tämä oli vähän uutta, jotenkin oon aina ajatellut, että pitää olla jotan paksua, kermaviiliä, ranskankermaa, tai edes kunnon kermaa, mutta nuan vaan kevytmaidosta muuntui hieno piirakantäyte.

Tähän piirakkaan vois helposti ostaa kaupan valmista murotakinaa, tai piirakkataikinaa, minä kun en sinne kauppaan lähtenyt niin tein itse murotaikinan. Käyttämäni vuoka on aika pieni, sanoisin 20 cm halkaisijaltaan ja murotaikinasta taisi jäädä puolet käyttämättä (paista siitä pikkuleipiä!). Täytemäärät ovat kuitenkin sopivat tähän pienempään vuokaan. Jos käytät murotaikinaa, niin oma kokemukseni on, että se kannattaa painella melko ohueksi  ja kiinnittää homiota tähän varsinkin pohjan ja reunan yhtymäkohdassa, ettei piirakkaan tule sellasia kovia paksuja reunoja taitekohtiin.

Kuvasta huomaa kuinka todella epätasisesti mun uuni paistaa

Raparperipiirakka
n 20 cm vuokaan

muropohja (tai käytä valmista pakastepohjaa)
1dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g voita
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää jääkaappikylmä, pieniksi kuutioksi leikattu, juustohöylällä siivutettu tai raastettu voi ja nypi se jauhoseoksen sekaan, niin, että saat murumaisen seoksen. Sekoita mukaan lopuksi kananmuna ja muotoile taikinasta pallo. Kietaise se muovikelmuun ja laita kylmään odottamaan 1/2 tunniksi.

Painele pohja sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti ja ehkä 5 mm paksuudelle. (Tämä taikina on vähän iso määrä tuohon vuokaan. Paista ylijääämä taikinasta muropikkuleipiä tai tee  tartaletteja).

täyte
1 l pilkottuja raparperin varsia
2 dl sokeria
2 munaa
2 dl maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja raparperinvarret. Levitä piirakkapohjan päälle.
Vispaa käsin muna, maito ja jauhot ja suola, kaada raprperien päälle.

Paista 175 asteessa uunin alatasossa n. 50-55 min eli kunnes täyte ei enää hylly.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja tarjoile vaniljakastikkeen tai jätskin kanssa.

Blogin arkistoista löytyy myös aivan ihastuttava gluteeniton raparperigalette.

NOKKOS-GOMAAE ON KYLLÄ PARASTA IKINÄ

Nokkosia siellä ja täällä, myös meidän omalla takapihalla, siellä aroniapuskien siimeksessä. Keräsin eilen niitä ison saavillisen, koska nokkonenhan on terveyspommi jos mikä.

"Nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali. Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Näiden lisäksi nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin." 
(lähde: Arctic Warriors)

Mutta mitäpä valmistaa nokkosesta? Keväämmällä tein jo lehteen ihastuttavan piirakan nokkosista, vuohenjuustosta ja tomaateista. Ihanat makumuistot on myös telkkarista kun Marcos teki tätä huippua korvasieni-nokkospiirakkaa. Järkyttävän hyvää!

Keitot on, lätyt on, mutta mitäs muuta?
Törmäsin netissä gomaae tai gomae (tai 胡麻和え ) ohjeisiin, ja jos ette ole vielä kokeillut niin todellakin herkullista ja vaivatonta.

Gomaae on siis japanilainen, sesaaminsiemenillä ja -öljyllä  höystetty lisukesalaatti, joka valmistetaan yleensä pinaatista.  Logiikkahan menee niin, että sen mitä voit tehdä pinaatista voit tehdä myös nokkosesta.

Opin googlaillessani, että gomaae on tosi suosittu ruoka Japanissa, melkein ruuan kuin ruuan viereen ja jopa bentoboxiin.

Eikun toimeen.

Nokkosgomaae
lisukesalaatti 4-6:lle
2 l tuoreita nokkosia

2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl miriniä (riisiviinietikkaa)
1 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna 

Kerää nokkoset saastumattomasta paikasta, ei autoteiden viereisistä  ojista tai tunkion kupeesta. Käytä saksia ja kumihanskoja, etsi mielellään nuoria kasvuja, ennen kukintaa ja pieniä maukkaita lehtiä. Meidän aroniapuskien  alla täyttyi kaikki kriteerit.

Huuhtele nokkoset isossa siivilässä ja ryöppää sitten isossa kattilassa (n.5 l) kiehuvassa vedessä, n. 30 sek- 1 min. Sillä lailla, että veltostuu. Siivilöi nokkoset vedestä, mutta säästä ihmeessä neste, minä join sitä koko illan nokkosteenä, tälläiselle mustan teen ystävälle se ainakin maistui. Ja sopiihan se myös tukanhuuhtelun, tai kasviskeiton pohjaksi, näin muutamia esimerkkejä tässä luetellakseni.

Huuhtele nokkoset sen jälkeen jääkylmällä vedellä, ettei kaunis vihreä väri sammu ja purista kuivaksi palloksi. Tämä salaatti on muuten tosi kauniin vihreä!

Hienonna nokkonen. Jos haluat voit ottaa paksumpia varsia pois, jätin ne paikalleen maistamisen jälkeen, koska eivät olleet mitenkään puisevia tai karvaita.

Sekoita kastikkeen aineet ja paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla. Sekoita kaikki yhteen ja aseta gomaae tarjolle kulhoon.

Todella mahtavat maut. Piti ihan vetää omiin suihin tuosta kulhosta päin. Kannattaa tehdä. 

Ja niin ihanan helppoa!

Koska ihana nokkonen!

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on nokkonen. Ruokahaaste on kaikille avoin haaste jakaa yhteiseksi iloksi parhaimmat sesonkireseptit tai vaan kuvat aina kunkin kuukauden teeman mukaisesti. Tägää reseptikuva IG:ssä #kuukaudenruokahaaste. elyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 

Nokkosaihe on kirvoittanut  esim. seuraavanlaisia reseptejä blogeihin:
Villiyrttipasta
Nokkosletut
Nokkosrisotto
Choriso-nokkospasta
Hummus
Nokkossämpylät
Chimichurri
Nokkospestopasta