APU LÖYTYY IKIOMASTA RUOKAKASSISTA

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoka

Se kiire. Ne ruuhkavuodet. Arjesta selviytyminen.

En koskaan, koskaan ajatellut, että perheen ruokahetkestä voisi tulla stressiä. Rakastan ruuanlaittoa, syömistä ja kaiken tämän suunnittelua. Rakastan myös ruokakaupassakäyntiä, tykkään tutkia kauppaa hylly hyllyltä, tehdä uutuuslöytöjä ja inspiroitua aineksista, jotka välillä unohtuvat käytöstä. Mutta tosiasia on, että tuntia nopeammin en kyllä kaupasta ulos selviä. Joskus sitä tuntia ei vaan ole.

Kun muonitusvahvuuteen kuuluu urheileva teiniUrho ja ekaluokan saavuttanut Maitotyttö, toinen vanhempi on välillä 10 päivää merillä, on harrastukset, treenit, Meimi the rottweiler ja oma mielenkiintoinen työ, jossa tehdään välillä normaalin toimistoajan ulkopuolella myös iltaisin työpajoja, iskee helposti sellainen iltapäivän kauhu, apua-apua, mitäs muuten tänään syödään ja koska ehdin sen valmistaa jos tulen töistä neljältä ja viiden maissa pitäisi jo kunkin lennähtää harkkoihin.

Omalla ruokakassiviikolla syötiin esim. näitä possukebakoita maapähkinäkastikkeella. Samalla tuli kokeiltua myös porkkanajauhista eka kertaa.

Kokonaan oma lukunsa on se, että ruuan pitäisi olla ravitsevaa ja monipuolista ja kaikille maistuvaa ja se se onkin ongelma tuo viimeinen kohta. Viimeksi Maityttö tokaisi, että Äiti, en halua että oot tv-kokki (niin kuin nyt olisin), tekisit joskus tavallista ruokaa. Tämä sunnuntain ruokapöydässä, jossa meillä oli hirven palapaistia tomaattisessa kastikkeessa, täysjyväriisiä ja pannulla paistettua parsakaalia, jälkkärinä omena- myslipaistosta ja vaniljakastiketta. Tämähän oli lähes syömäkelvotonta, jos lapsiltani kysytään.

Joten mitä on tehtävissä? Avainsana ja ehto mahdottomista viikoista selviytymiseen on SUUNNITELMALLISUUS.

Valitettavasti suunnitelmallisuus ei todellakaan oo toinen nimeni, mutta sitä ihminen taipuu nälän edessä. Yleensä en pysty tai uskalla miettiä kuin vuorokausi eteenpäin selviytymistä seuraavasta päivästä, tällä kuvittelen suojaavani mielenterveyttäni. Nopeasti saa huomata kuinka paljon helpompaa elämä onkaan, kun lisää arkipäivään ripauksen suunnitelmaa. Vähemmän nälkäkiukkuja, parempaa ruokaa, enemmän aikaa tärkeille asioille.

Aloitin ruuasta.  Sain aivan kuningasajatuksen laatia itselleni viikon ruokakassi, noiden maksullisten palveluiden tapaan. Suunnitella oma menu ja tilata sitten tarvittavat ruoka-aineet K-verkkokaupasta ottaa huomioon myös aamiaistarvikkeet ja välipalat. Kävisin vain noutamassa ja maksamassa. Mikä ajansäästö! Kassi on myös kätevä tilata kotiinkuljetuksella.

Ja jos ei keksi mitä tekis, K-ruoka sivuilla on kyllä ehtymätön reseptiarkisto, josta valitsin tämän linssikeiton. Urheilijapojalle kasvista JA proteiinia! Kuva:K-ruoka

Laadin arkiviikon ruokalistan. Yritin miettiä, että myös kalaa, kasvista, nopeaa, helppoa. Kurkkasin vähän kuiva-ainekaappiin ja pakastimeen, että mitä siellä on jo valmiiksi. Sen, että tykkääkö lapset olen vähän siirtänyt sivuun, koska yhtenä päivänä ne tykkäävät ja toisena ei. Kannattaako olla siis stressaamatta tästä. 

Jotain, joka onnistuu vaikka silmät ummessa, mutta myös joku uusi resepti, kokkaajan oman mielenkiinnon vireillä pitämiseksi. Inspiraatiota löysin esimerkiksi K-Ruoka sivuilta, tuo valtava reseptiarkisto auttaa eteenpäin silloin kun ei juuri tiedä mitä nyt syötäisiin.

MA: Savulohi-kurkkupasta (tämä mainio ruoka on ystäväni blogista)

TI: Broileri-parsakaalivuoka 

KE: Kukkakaali mac ’n cheese (resepti alla)

TO: Possukepakot ja maapähkinäkastike ja uunilohkot 

PE: Tomaatti-linssikeitto 

Helppo, nopea ja hyvä; takuuvarma resepti taas K-ruoan sivuilta. Broileri-parsakaalivuoka. Kuva : K-ruoka

Verkkokaupasta tilaaminen on minulle tuttu juttu, mutta olin vähän unohtanut sen, vaikka viimeksi vannoin, että yhtään ainutta juhlapyhän aattoa en vietä ruuhkaisessa kaupassa. Viimeksi tottumattomalle käyttäjälle tuotteiden valitseminen oli hiukan hidasta verkossa, mutta teknisiä ominaisuuksia on parannettu koko ajan. Huomasin, että verkkokaupassakin on kätevin olla valmiin ostoslistan kanssa, kirjoittaa hakukenttään vaikka savulohi ja saat esille valittavat vaihtoehdot. Näin ei ylimääräistä aikaa tuhraantunut. Ja mitä enemmän verkkokauppaa käyttää sitä näppärämmin se käyttö sujuu. Ohjelmaan voi tallettaa myös suosikkilistoja, josta löytyy tavallisimmin ostamasi ainekset, se on hyvä pohja aloittaa klikkailu.

Olen myös vakuuttunut, että tällä tavoin säästän ajan lisäksi  aimo annoksen euroja, kun ei tule nälkähutiostoja ja vähän sitä sun tätä, vaan juuri tarvittavat.

Niin hienoa oli hurauttaa lähikauppaani eli Joupin Cittarin takapäätyyn parkkiin, lähettää tekstarilla parkkipaikan numero ja muutamassa minuutissa autolleni kannettiin kolme kassia ruokaa, jotka kuittasin kortilla. Myyjä varmisteli vielä, että oliko savulohen määrä 700kg oikea, ja olihan se. Tilauksessa oli kai 1 kg, mutta tilasin kokonaisen fileen jota oli tarjolla painoltaan n. 700g. Eli kyllä ne osaa myös käyttää järkeä siellä keräyspuolella.

Oman ruokakassin suunnittelu ja tilaus oli itseltä kyllä hulinaviikon järkevin teko. Säästyi monta turhaa ärräpäätä ja minuuttia.

Jaan tähän tuon oman reseptini, kukkakaali mac ’ n cheese, joka on juuri sopivaa sapuskaa syysiltoihin. Ylijäämä toimi seuraavana päivänä oikein näpsäkästi myös possukebakkojen kanssa, jätin lohkot tekemättä.

KUKKAKAALI MAC ’N CHEESE

400 g täysjyvämakaronia

500 g Pirkka Luomu kukkakaalia

3 rkl voita

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

3 rkl vehnäjauhoja

7 dl maitoa

1 prk (250 g) Valio Koskenlaskija Ruoka

1 tl kurkumaa

1 tl paprikajauhetta

mustapippuria, suolaa

Keitä makaroneja 4 min. kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. Riko kukkakaali kukintoihin ja laita makaronien kanssa kiehumaan pariksi minuutiksi. Siivilöi.

Sulata paistinpannulla voi. Pehmittele sipulia ja valkosipulia pannulla muutama minuutti. Sekoita jauhot mukaan ja sen jälkeen maito pienissä erissä. Anna kypsyä 3 minuuttia sekoitellen ja lisää sitten juusto ja mausteet. Kuumenna.

Yhdistä makaronit ja kukkakaali kastikkeeseen voidellussa uunivuoassa. Paista 30 min 200°C.  

Näin elettiin yksi vähemmän stressitön viikko meidän perheessä. Suosittelen kokeilemaan. Ja jos et sunnuntaina muistanut tehdä tilausta, ei sitä viikon ruokalistaa aina tarvitse maanantaista aloittaa. Teet just siitä päivästä lähtien, kun kerkeät.

Täytyy peukuttaa myös näitä possukepakoita, jotka löytyivät K-Ruoka reseptisivuilta

Pakko jakaa vielä, että jos huumorintajuisimmasta K-kaupan työntekijästä järjestettäisiin kilpailu, tiedän, ketä äänestäisin. Sain kassin hakumatkalla taas heittää hauskaa läppää neuvonnassa ja kassalla työskentelevän maailman huumoripitoisimman ja sanavalmiimman palveluammattilaisen kanssa.

Jouduin käymään kassin hakumatkalla siis ensin neuvonnassa, että mistäs se kassi haetaan ja kerroin ko henkilölle, että olen nyt hoitanut viikon ostokset superkätevästi netissä. Kuultuaan verkkokauppatilauksestani, neuvonnassa (ja kassallakin) työskentelevä ”kaupantäti” tokaisi pilke silmäkulmassa:

-         -Jaa, mikä on, kun ei meirän kassat kelepaa!

Voi olla, että pohjalaista huumoria ymmärtää vain toinen pohjalainen…

Ai niin viikon kolme ruokakassiani maksoivat 78,51 €.

S NIIN KUIN SORSA

Ja ehdottomasti S niin kuin syyskuu ja syksy. Masentumisen sijaan ammennan voimaa viileydestä ja kostean sumuisesta luonnosta, eikä pieni sadekaan haittaa. Ei vielä voi moittia syksyä ikäväksi ja harmaaksi. 

Syksyn kunniaksi oli ruokatoimitusrintamalla pyyntö sorsaresepteistä. Siellä ne tänään kohtaat, Lännen Median sanomalehdissä.

Ihan kommelluksitta ei tämä tehtävänanto sujunut. Olisin halunnut patavalmista, nahallista sorsaa mutta metsästäjät kertoivat, että näin alkukaudesta sorsaa on melkein mahdoton (=mahdoton) höyhentää, niin, ettei nahka repeydy tai nahkaan jää valtava höyhentuppi. Lokakuulla, kun sorsat ovat kasvattaneet kunnon juhlapuvun, höyhenet irtoavat aivan eri tyyliin.

Minä olen huono sanomaan tuohon mitään, mutta pakko oli tyytyä nyljettyyn kokonaiseen sorsaan. Ensimmäiseltä toimittajaltani saamani nyljetyt kappaleet olivat kylläkin taveja ja tarkoitukseeni liian pikkaraisia. Kauppojen erikoispakaste-altaista saa nahallista sorsanrintaa ja tilasin minä sitä kokonaisenakin kauppaan, mutta toimitus katosi matkalla (voitteko kuvitella?). Isompien kaupunkien kauppahalleissa tuntuu myös olevan jonkin verran sorsaa tarjolla. Että kyllä sitä saa, jos tahtoo...

Paitsi tietenkin kun todella tarvitsee. Deadline lähestyi ja minä olin epätoivon partaalla. 

Mutta niin vaan lopulta (nyljetyt)sorsat lentivät pataani, jonka rakensin kukkoa viinissä- tyyliin. Useimmitenhan se on kanaa siinäkin. Nyt oli sorsaa. Toki vääränlainen vertaus verrata sukupuolta ja eläinlajia.

Pekingin ankkaa ei ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin kun Lidlissäkään en ole aikoihin kokonaisiin ankkoihin törmännyt, mutta sorsanrintafileistä paistoi nopeasti lihat muiden perinteisten täytteiden kera seesamisten lättyjen sisuksiin.

Rosmariinikin mua vähän puhutteli. Maistoin sillä punajuuriohraton.

Ja punajuuriohratto pääsi pediksi klassiselle viipaloidulle sorsanrinnalle. 

Jonka tärkein ohje on: älä ylikypsennä. Maistuvin rinta on medium. Muuten voit aivan hyvin paistaa maksaa sorsanrinnan sijaan.

Ja koska sivun alalaidassa on aina tilaa jollekin extra-reseptille, päätin kokeilla Hasselbackan bataattia. Perunoiden lisäksi hasselbackkaus on ollut kovassa nosteessa muillakin juureksilla ja kasviksilla, punajuuresta kurpitsaan, jo jonkin aikaa, joten ajattelin reseptin sopivan syksyyn oikein mainiosti. Eli jos joku ei ole vielä kokeillut jotain versiota niin tämä muistutuksena. Maustevoissa löytyy vaihtoehtoja ja pieni juustoripsauskin on sallittu. Tai miten olis Hasselbackan punajuuret väleissä vuohenjuustoa. Kääk ja nam! Ehkä niitä syödään meillä viikonloppuna, en taida päästä ajatuksesta nyt muuten eroon...

P NIIN KUIN PUOLUKKA

P niin kuin puolukka ta P niin kuin punaiset posket. Jälkimmäiset saa ihan ilmaiseksi kun käy hakemassa ensimmäiset metsästä. Jotka nekin saa muuten ilmaiseksi. Tai jos olet oikein ahkeraa sorttia, niin saatatpa noukkia myyntiin ja päästä tileille. Pois se minusta kyllä, semmoinen ahkeruus. Olen aina ollut laiska marjojen kerääjä ja nytkin metsästä nautin marjat koiran kanssa suoraan suuhun. No mustikka-aikana keräsin muutamana aamuna kyllä ämpäriin (joo, todella pieneen, sellaiseen turkkilainen jugurtti-ämpäriin).

Eli katson suopeasti peiliin myös niitä jotka hakevat puolukkansa vaikka torilta. Sinnekin ne on joku noukkinut ja kun kysyntää on, noukkivat vielä lisää (ja saavat verotonta tuloa!) Ja saadaan marjasatoa enemmän ja enemmän käyttöön metsistämme.

Puolukka kun on meidän eniten hyödynnetty metsämarjamme ja ihana pohjoinen erikoisuutemme. Ollaan siitä ylpeitä ja valmistetaan monenlaista maistuvaa.

Pientä repertuaaria löytyy taas tänään Lännen Median lehdistä.

Puuro on suurta huutoa ja muoti-ilmiö, mutta joskus vanhat perinteiset jäävät hiukan jalkoihin. Täytyy tunnustaa, etten itsekään muistanut kuinka hyvää on ruispuolukkapuuro, jota Oravan mumma tapasi keitellä. Se valmistetaan siis ruisjauhoista, ei hiutaleista. Tämä ihan vaan tiedoksi nuoremmille puuronkeittelijöille, jos se ruisjauhopussin loppu lojuu kaapin perukoille niin suursuositus puolukkapuurolle.

Puolukka on perinteinen lisuke ruokalautasella. Innostuin pyörittelemään myös kasviskaalikääryleitä ja muitta mutkitta leivoin puolukat heti kääryleen sisälle.

Lisäksi löydät reseptin ehkä maailman helpoimpaan puolukkaiseen soodaleipään, ihanan rouheiseen ja siemeniseen. Todellakin vain aineiden sekoitus kulhoon, vuokaan ja uuniin. Monessa ravintolassa vastaleivotun leivän kylkeen tuodaan voita, jonka päälle on ripoteltu ihanasti sormisuolaa. No kuulkaa tähän vielä pieni lisäys. Valuttakaa päälle myös hiukan hunajaa... om nom nom!

Ja koska aina ja kaikkialla maistuu hyvä pizza (Jollaisen muuten söin juuri ystäväni Virpin kanssa maanantai-iltana Sofiankadun Via tribunali- pizzeriassa Helsingissä. Super hyvä siciliana! Ja keskustassa lähellä sitä valakoosta kirkkoa, niin maalainenkin sinne rautatieasemalta löytää...), löysivät puolukat tiensä myös valkoiseen pizzaan pohjoisen makujen kera. Sen tylsän nimenkin taisin sille antaa. Olisihan tämän voinut nimetä kansainvälisesti  vaikka Puolukka-Rudolfiksi... tai Puolukka-Petteriksi; itse asiassa, sehän olisi vielä parempi!

Ja lopuksi suu makeaksi. Puolukkapiirakka, -kakku, -torttu reseptejä kyllä riittää, mutta tässä vielä yksi, taitaa olla taas niitä suosimiani "rustiikkeja" leipomuksia. Puolukan kirpeyttä taittaa kookos. Juu ja välissä on kookosvoi...

Puolukkaista syksyä jokahittelle, näihin kuviin ja tunnelmiin.

GRILLED CHEESE - JUUSTOTAIVAS

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Heeiii! 

Taisin saada sun huomion. Jos sitä ei tällä kuvalla saa niin ei sitten millään. Ei kertakaikkiaan millään.

Nooh, paitsi ehkä tällä seuraavalla:

Silkkaa juustopornoa, mä sanon. Ja jos grillattu juustoleipä kaikkine variaatioineen, mikä ikinä onkaan sun suosikkis, ei herätä suuria tunteita sussa, niin otan osaa.Elämä ilman grillattua, lämmintä juustoleipää on ehkä pikkuisen köyhempää ja lohduttomampaa. 

Reseptini tähän kahden juuston leipään, suosikkitäytteillä, löytyy Apetinan sivuilta, ole hyvä.

Juustoleivän ja alkaneen syksyn kunniaksi, koska syksy aloittaa joka vuosi mulle uuden elämän, lupaan ja toivon olevani ahkerampi ja tuotteliaampi bloggaaja kuin mihin kykenin tänä ennätyksellisen kuumana kesänä 2018.

Ja lupaan nauttia ja arvostaa jokaista juustoleipää, jonka tielläni kohtaan.

Ei pitäis olla vaikiaa.

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO

Kaupallinen yhteistyö K-ruoka

Hellekesänä kaikki maistuu erilaiselta. Sitä janoaa erityisesti mehukasta, tuoretta ja rapeaa. Kylmät hapanmaitotuotteet virkistävät, tuliset marinadit ja rubit maustavat lihat, merenelävät ja kasvikset grillissä. Ja jotenkin sitä osaa syödä sopivasti, sopivia määriä. Ei tarvitse kieriä ruokapöydästä pois.

pirkkalehti

Uusimman Pirkka-lehden (8/2018) välissä tuli kotiin myös Pirkka- Satokausiliite. Siinä hifistellään, niinkun juuri nyt kuuluukin tehdä, kotimaisilla sesongin kasviksilla ja hedelmillä. Kurkkujen, yrttien ja tomaattien takana löytyvät myös tuottajatarinat, joita näistäkin voi liitteestä lukea. Tarinat päivittyvät myös nettiin. On hienoa, että suomalaiset hevi-osaajat nostetaan valokeilaan. Perheyritysten tarinat työnteosta ja motivaatiosta  antavat kannustavat perustelut myös itselle siihen miksi valitsen kotimaisen parsakaalin tai suosin  kulloinkin sesongissa olevia.

Mutta se viilein kesän kurkkukeitto. Tämän valmistuksessa ei tarvitse hiota hellan ääressä, laadukas tehosekoitin on kyllä suotava. Keiton voi valmistaa  edellisenä päivänä tekeytymään ja viilentymään jääkaappiin. Tarjoilutilanteessa siihen voi lisätä vielä vaikka jäitä. Keitto maistuu niin shottilasista kuin keittolautaseltakin. Plussana reseptissä on suorat linkit ao tuottajatarinaan.

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO
4:lle
300g Pirkka Luomu pikkukurkku
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku Pirkka suomalainen korianteri
1/2 ruukkua Pirkka suomalainen basilika
500 g kreikkalaista jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
1-2 sitruunan mehu
1/2 tuore jalapeño/vihreä chili
1 tl suolaa
hiukan mustapippuria
Pinnalle versoja, sipulinvarsia tai ruohosipulia ja mustikoita


Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Pilko kurkut hiukan pienemmiksi, kuori valkosipulinkynsi, poista chilistä siemenet. Korianterin voit käyttää varsineen, basilikasta nypi tehosekoittimeen lehdet. Purista mukaan ensin 1 sitruunan mehu, aja tasaiseksi keitoksi ja lisää enemmän sitruunaa jos kaipaat lisää hapokkuutta.

Viilennä hyvin. Liian paksua keittoa voi lieventää kylmällä vedellä tai jääpaloilla.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

SITRUUNAINEN PERUNASALAATTI

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Ihana perunasalaatti. Sitruunaisen sinappinen, retiisin rapsakka, sopivan juustoinen. Sisältää muitakin perunan bestiksiä kuten tilliä ja kevätsipulia.

Blogilaiskuus näkyy  kesän aikan kertyneissä resepteissä. Sitruunainen perunasalaatti on Apetinan sivustolle tekemiäni, tarkka resepti löytyy sieltä.

Ja ansaitsee ehdottomasti jaon täälläkin.

Nauttikaa viikonlopusta, perunasta ja kuumista keleistä!

KESÄN SIMPPELEIN MARJAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Just nyt ei tähän annokseen varsinaisesti tarvita suuren suurtakaan mielikuvitusta. Mansikat on vielä aivan supertäydellisiä ja mustikoitapa löytää metsästä kyllä jo kypsiä. Sanoisin, että vadelmaakin on, ja komeeta ovatkin,  ja herukat kypsymässä. Kellä on kirsikkapuu, niin nekin on jo valmiita, ainakin NaapurinUllan puussa.

Älä ikinä väsy lappamaan näitä luonnon terveyspommeja kaksin käsin suuhun. 

Raakasyönnin lisäksi muista kaikki ihanat piirakat, tortut, kakut, smoothiet ja muffinit, kiisselit ja muut jälkkärit.

Ei mikään huono (ja lisäksi sairaan helppo ja nopea) ole tämäkään Marjakiusaus resepti, jonka kehittelin tuonne Apetinan sivuille.

Mutta ähhähhää, ei menty ihan ilmiselvää kautta ja käytetty tuorejuustoa, vaikka sekin hyvää olis. Reseptissä on just sitä suolaisenmakeaa twistiä, mitä ainakaan itse en voi vastustaa!

Ihanat marjat!

GRILLAUS VEGEILYÄ ELI PANEER-VARTAAT

 Kaupallinen yhteistyö Apetina

Sain vähän sapiskaa näistä kuvista. Mun vartaat näyttää PALANEILTA!

Puolustuksen puheenvuoro: En vain kerta kaikkiaan osaa valmistaa ruokaa kuvattavaksi, vaan teen sen aina myös syötäväksi. Kuvien kannalta kypsymätön kasvis tai vauhtiraidat nopeasti saanut lihanpala on parhaimmillaan juuri silloin kun siihen ei ole ehtineet kehittyä vielä kaikki ihanat aromit, Maillard- reaktio ei ole saavuttanut huippuaan tai pitkään haudutettava liha on vielä purukumia. Kun vihreä ei ole vielä vilttaantunut, eikä punajuurimehu värjännyt annosta.

Mutta en osaa nostaa puolivalmista kuvattavaksi. Ruokakuvien houkuttelevuuden takia ehkä pitäisi. Reseptissähän on oikeat valmistusajat kuitenkin ja koska sun ruoka ei olisi koskaan aivan yhtä hyvän näköistä kuin mun mallikuvissa siitähän syntyisi vain illuusio todellisesta mestarikokista (siis sinä luulisit, että oon vaan niiiiiin hyvä!)

Näkökohta 2, puolustus jatkaa: Jos grillaat, grillaa kunnolla! Siihen kuuluu pieni hiiltynyt aromi, juuri se karhea karvaus, minkä takia paistoit sen raaka-aineen siinä hiilillä, etkä paistinpannulla sun induktiolla. Sitä se on, grillaaminen!

Ja saanko vielä sanoa: Ei ne nyt olleet mitenkään palaneita! Kuva/valo/joku valehtelee. Ainoa mikä harmittaa, on se, että kuvausvaiheessa ihan erikseen kuulkaa kääntelin (tätä kutsutaan stailaukseksi) jokaisen vartaan tummimman puolen näkyviin, koska ne oli just ne herkkupinnat. Mut kas; kuvissa ne näyttävätkin lumiukon hampailta!

Vaan nou hätä! Te tiedätte, kun minä sanon, että nämä on just hyviä!

Kun siis haluat vegistellä grillissä, mutta ei tarvitse olla ihan vegaania (koska tässä on sitä juustoa, omnomnom), niin tästä Apetinan Paneer juustosta saa hyvät kuutiot, jotka ruskettuu (no se kai tuli jo selväksi) kauniisti grillissä, sulamatta ja valumatta ritilöiden väliin. Ihanan vartaan salaisuus on hellä marinadi.

Naan-leivät oikasin ihan kaupasta ja kombo olikin oikein hyvä. Tuo reseptin mango-kurkkusalsa on nimittäin tuoretta herkkyyttä parhaimmillaan!

Ja tämä mun kesän kasvisgrillausreseptuaari numero 1 löytyy siis täältä Apetinan sivuilta. Ollos hyvä!

Jos ei muuten, niin käykää tutustumassa kuvankäsittelyn ihmeelliseen mailmaan. Apetinan sivuilla mun vartaat näyttää aivan perfect! Tuota mäkään en osannut tehdä!

Miljoona nauruhymiötä!

I AM SUMMER SEASON BY KOZEEN SHIWAN

Viime lauantaina olin vieraana Kozeen Shiwanin POP UP-ravintolassa Kasarminsalissa Helsingissä.

Moniaistinen illallinen oli taide-elämys, eikä siitä kertominen tyyliin seuraavaksi-seuraavaksi aja sille oikeutta. Siispä tunteita, havaintoja, ajatuksia sieltä täältä:

MILJÖÖ

Kasarminsali oli tuotu kesä. Kesäinen niitty ja satumetsä yhtä aikaa. Sirkkojen siritys  ja  taustamusiikki, josta en tiedä mitä se oli, kuin vain, että se oli täydellistä, loi tunnelmaa pitkän pöydän ääreen jota reunustivat ja ympäröivät kasvit ja kukat kuin keijujen salissa ikään. Tila kylpi valossa ja koivun ja kukkien tuoksu loi ruokailijoille rauhallisen kauniin ilmapiirin.

MENU

Menussa oli kaiken kaikkiaan 16 ruokalajia, joissa riitti yllätystä niin yhdistelmissä kuin esillepanossakin. Raaka-aineet oli nostettu etualalla, ne oli valmistettu raaka-ainetta tukien ja parasta olikin annosten kauneuden lisäksi mielikuvitukselliset mutta toisiinsa sulautuvat makuyhdistelmät. Kukkia, yrttiä ja marjoja oli hyödynnetty taitavasti läpi menun. Menu on kasvispainotteinen , mutta sisälsi myös lihaa ja kalaa.

Välillä annos tarjoiltiin eteen, välillä 4 hengen jaettavina asetelmina ja muutaman kerran syötävä tuli etsiä pöydän kukka-asetelmista. Ruuat syötiin pääasiassa käsin tai pinseteillä, muutamat myös lusikalla, mutta annosten esittelyn yhteydessä Kozeen  kertoi aina miten annos tulisi nauttia, joten syöjälle ei tullut koskaan tunnetta meniköhän tämä nyt oikein.

Tuntuisi hassulta paljastaa kaikki, joten kuvaiklen vain muutamia suosikkejani.

 I AM SUMMER SEASON

MENU

METSÄ PERHONEN

MISO GRAAVATTU HÄRKÄ & PIIMÄLEIPÄ & SINAPPI YRTIT

KUHAN POSKI & PENSAS KRASSI & KUUSI

TUHKA MARINOITU MUIKKU & KELTUAINEN & SUOLAHEINÄ

HERNE & MUSTIKKA

KURKKU & KURKKU & KURKKU

RAAKA VIINIRYPÄLE & MUSTAHERUKKA PUSKA

SALAATTI & RAPARPERI & KANAN SYDÄN

VADELMA & RETIISI & RUUSU

KAALINEN BUKEE & KAMPASIMPUKKA

KANAN SIIPI & KUKKAIS HÖYHENET & PAAHDETTU HIIVA

KUNINGAS PERUNA & MÄTI

MUSTALIME & SITRUS & LIMEBASILIKA

MANSIKKA & ANIS IISOPPI & TILLI & TAGETES

LIPSTIKKA & FENKOLI

MUSTA VAKOSIPULI & KARAMELLI SUKLAA

OSTERI YRTTI & SITRUUNA & VALKOSUKLAA

Kuusenkerkkäinen perhosnäkkileipä oli lennähtänyt kukka-asetelmaan

Yksi ehdottomia suosikkejani oli  jääkylmä. kurkkuyrtin kukilla kruusattu mustikka-hernekeitto.

Ruoan elämyksellisyyttä ja kauneutta ei tarvinnut alleviivata hokkuspokkus tempuilla, kun  jo pelkästään sen tarjoilun/syömisen eri vaiheet saivat haukkomaan henkeä ihastuksesta. Hyvä esimerkki tästä oli Kurkku & Kurkku &Kurkku.

Ensin katajapedillä kahdenlaista kurkkua sekä yksi punajuurella ja karhunlaukalla pikkelöity kurkku vartaassa.

Ruiskaunokkien ryydittämä varras nostettiin oman liemikulhon ääreen, jossa hapatettua kurkkumehua ja pihasaunioöljyä.

Kesäinen kurkkukeitto oli valmis nautittavaksi kun vetäisit vartaan osaset liemeen. 

Kaunista, vai mitä?

Suomalaisen kesän ylistykseen yhdistyi monessa annoksessa myös savusaunan hiilinen, poltettu aromi.

Upean yksinkertaisia, mutta maultaan savuisen huikeita olivat sekä misograavattu liha

että suolakuoressa hautunut neitsytperuna.

Tai mitä tykkäisit kukkahöyhenin päällystetystä kanansiivestä?

Jälkiruuasta on pakko nostaa vielä kuvankaunis, vihertävällä jade jäälohkareella presentoitu lipstikkajäätelö lipstikkaöljyn ja fenkolin kera.

JUOMAT

Myös juomamenu oli taitavasti sommiteltu. Kurdikulttuurissa ei alkoholin nauttiminen yhdisty juhlaan, mutta ihan kunniotuksesta suomalaista kulttuuria kohtaan, menu tasapainoitteli  näiden välissä. Hauska idea oli ns. tukiviini, jota tarjoiltiin läpi aterian. Tämän kunnian oli saanut itävaltalainen, suodattamaton Gruner Veltliner, joka oli heittämällä paras koskaaan maistamani käsityöläisviini/natural wine.

Muita ruuille istuttettuja juomia olivat mm. Latva Pale Ale, Kulmäuutettu ruusutee, Mesimarja - ja herukkakukkaviini, Ayran eli turkkilainen suolaisen hapan jugurttijuoma ja Domaine de la Pinte, Cuvée d’automne, Chardonnay + Savagnin.

Nautin todella tälläisesta monipuolisesta juomamenusta. En ole koskaan ollut perinteisen viinimenun ystävä. Vaikka viinit olisivat kuinka hyvin sovitettu ruualle, on kohdallani ainakin väistämätöntä, että niitä on aina liikaa ja tunnen kuin joku olisi koko ajan selkäni takana hyppööttämässä jotta saan lasin juotua ennen seuraavaa. Eihän niitä toki tarvitsisi tyhjentää, mutta sen verran laihialainen olen minäkin. Ja lopputulos on liikaa viiniä ja huomio ruoasta siirtyy muualle.

KOZEEN SHIWAN

Kuka olikaan kaiken tämän takana? Jos et ole vielä kuullut Kozeen Shiwanista, niin kohta olet.

Kozeen on jumalattoman energinen ja inspiraatiota pursuava nuori, 9- vuotiaana pakolaisena Suomeen muuttanut kokki. Ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että annoksista ei pöydän päässä tarinoinut kokki vaan olimme juuri jonkun muotisuunnittelijan ruokapöydäksi naamiodulla catwalkilla, jossa yksi toisensa jälkeen marssitettiin esiimme  visuaalisia ja hiukan övereitäkin annoksia, niitä joita kukaan ei pukisi päälleen kotona, mutta jotka saavat yhtäkaikki nauttimaan ja ihastelemaan henkilön luovuutta ja taitoa.

Kozeen on järjestänyt aikaisemmin Pop Upin mm. Designmuseossa ja syksyllä matkustaa  mm. Hon Kongiin saman puuhan parissa.

Taiteen ja ruuan tarinan luova yhdistäminen on Kozeenilla intohimo, eikä ideat katso aina aikaa tai paikkaa.  Vaatimaton ei Kozeen ole. Suunnitelmat kurkottavat tähtiin ja kauemmaksi, joka kerta Kozeen haluaa tehdä isommin, paremmin ja näyttävämmin. Nöyryys näkyy kuitenkin myös tunnustuksena siitä, etteivät nämä visiot ole yhden miehen toteutettavissa vaan ympärilleen ja tuekseen Kozeenkin tarvitsee joukon keittiön, tarjoilun ja viinien ammattilaisia, lavastajia ja äänisuunnittelijoita.

Kozeen kertoi illallisen lopuksi olevansa aina jokaisen "vedon jälkeen" aivan takki tyhjä. Samanlainen tunne tuli syöjälle. Lähes 4 tuntia kestävä illalinen oli niin intensiivinen ja muukansa tempaava ja keskittymistä vaativa kokemus, että sen lopuksi huomasi olevansa aivan uupunu, ihanalla, positiivisen tyytyväisellä tavalla. Mitä juuri näin, koin ja maistoin?

Kiitos Kozeen, hurmasit minut! Viimeinen suupala illallisella, kullalla ja suklaalla silattu musta valkosipuli oli yhtä yllätyksellinen ja mieleen painuva kuin koko illallinen. Upean kokemuksen hieno lopetus.

 Kozeen Shiwan tiimeineen tarjosi illalliseni.  I AM SUMMER SEASON POP UP tarjoillaan heinäkuun ajan perjantaisin ja lauantaisin. (liput)
Lisänäkökulmaa illalliselle (ja parempia kuvia) tarjoaa
Viimeistä Murua myöten- blogi

HERNE, IHANA HERNE

Niin siinä sitten kävi, että herne pääsi yllättämään. Ihan viattomana odotteli, ja vaatimattomana, että keksisin käyttää noita pieniä vihreitä helmiä muutenkin kun palosta suuhun pisteltynä. Mitä tapaa ei sovi sitäkään aliarvostaa, koska onhan se vaan niin kesää, ihan superkesää, kun torilta nappaat litran kaksi, herneitä ja alkaa herkutella.

Näin tuoreena niitä kannattaa käyttää monipuolisesti: Salaatteihin, kesäkeittoon, hernekeittoon, tahnoihin ja sen vaan sanon, että pannulla paistettu ahvenfile hernepyreen kanssa; oi joi joi joi!

Tänään Lännen Median sanomalehdissä herkutellaan herneresepteillä, joihin ammensin  vaihtelua vähän joka ilmansuunnasta. Ja kylläpäs se herne moneen sopii. Jäi oikein syyhyämään sormet, että mitä muuta vielä kokeilen. Seuraaviin löytyy siis reseptit tänään seuraavista lehdistä:  #Aamulehti#TurunSanomat #Kaleva #Ilkka#Pohjalainen #Keskipohjanmaa#SatakunnanKansa #LapinKansa#KainuunSanomat #HämeenSanomat#ForssanLehti

Intialainen herne-perunacurry

Reseptissä yhdistyy kaksi kesäsadon tähteä, herne ja uusi peruna intialaisiin mausteisiin. Oikein nautin kokkaillessani pannulla tuoksuvista aromeista ja olin otettu kun vein Bangladeshissakin, juuri samanlaisten patojen äärellä asuneilla vanhemmilleni maistiaisia, he kilvan kehuivat miten tulvivat makumuistot mieleen (no OK, ainahan ne kehuu lastensa aikaansaannoksia, mutta silti...).

Tuoresalsa herneistä

Yksi ruokarakkauksistani, Meksiko, siivitti  lentoon seuraavan reseptin. Värit iloittelevat kilpaa kesän kanssa ja maku on aah niin raikas. Kyllä herne tänne joukkoon sopii.

Herne-Kylmäsavulohifrittata

Munahan on kesäruoka-aineista helpoin ja nopein, joten klassista frittataa ei sovi unohtaa. Herne on taas erinomainen tässäkin. 

 Risi e bisi
tarkoittaa yksinkertaisesti herneitä ja riisiä. Ruoka on jotakin risoton ja keiton välimaastosta, kinkulla terästettynä. Vähän niin kuin venetsialainen kesäkeitto.

Jos ei tästä vielä löytynyt uutta kokeiltavaa, niin kokeile jotakin perinteisen suomalaista, apposia.  Apposet eivät kyllä omiin perinteisiini ole kuuluneet, mutta hyvin ne maistuivat ensi kertaa näin vanhempanakin.

Näin äkkiseltään en keksi paikkaa minne herne ei sopisi. Varsinkin kun viime lauantaina opääsin syömään Kozeen Shiwanin huikeaa mustikka-hernekeittoa, mutta siitä enemmän seuraavaksi.

Ai niin, keksihän sen yhden paikan minne se ei sovi. Tai valitettavasti sopii, mutta en suosittele; älä siis vedä hernettä nenään!