KAIKKI SAMAA HYVÄÄ PATAA

Onneksi on tiskikoneet. Jos jotain inhoan, niin tiskaamista. Sitä ryppyisin sormin kuumassa vedessä altaan pohjalla olevien aterimien haromista. Kaikkea lilluvaa. Kiitos, en halua puhua enempää. En muistella.

Vaikka eihän tiskaamisesta täysin eroon pääse. On padat ja paistinpannut, parhaat veitset, kultareunaiset kupit ja hopeiset aterimet (no uskokoon ken tahtoo…). Siksi toivotan tervetulleeksi aplodien kera jokaisen reseptin jossa ruuanlaitosta selviää yhden astian taktiikalla.

Viimeisimmässä K-Ruoka-lehdessä, jonka saa napattua ostosreissulla kätevästi mukaan, valmistettiin syksyisen juurevaa makkaravuokaa, ja ihan vaan kaikki yhdessä astiassa. Itse asiassa nämä one-pot-ruuat ovat aika rajoituksettomia, kategorian alle pääsevät kaikki reseptit, jotka valmistuvat yhdessä astiassa, olipa kyseessä kattila, pata, vuoka tai vaikka uunipelti. Valmistusajatkin vaihtelevat vajaan 10 minuutin pastasta (kuinka kätevää onkaan lisätä kaikki ainekset kerralla kattilaan ja pum, pastan kypsyttyä sinulla on valmis ateria!) pitkään haudutettaviin patoihin.

Siideripossupadassa kaikki valmistuu samassa padassa ja vaikka se pataruoka onkin, niin ihan arki-illan mentävässä aikataulussa. Kellotin itselleni 45 min. aloituksesta padan pöytään nostoon. Valitsin lihaksi possun ulkofileetä, se kun kypsyy nopeasti ja on myös useimmiten tosi edullista. Kun possunliha uitetaan siiderissä ja mukaan lisätään hiukan dijonia, on maukas liemi valmis. Pataan voisi aivan hyvin lohkoa mukaan myös perunaa, mutta bataatin makeus ja maa-artisokan rehevä pähkinäisyys tekevät padasta vieläkin mielenkiintoisemman. Ja vielä yksi ilosanoma: maa-artisokan poimuista mukulaa ei tarvitse tosiaankaan kuoria, pesu riittää!

Ja nyt ne aplodit:

SIIDERIPOSSUPATA

2 rkl öljyä
170 g pekonia
2 sipulia
600 g sian ulkofileetä
500 g maa-artisokkaa
500 g bataattia
3,3 dl kuivaa omenasiideriä
1 rkl dijon sinappia
4 dl vettä
1 kanaliemifondi
2 laakerinlehteä
5 kokonaista maustepippuria
1 rkl tuoretta timjamia
1 dl kermaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy padan pohjalla. Suikaloi pekoni, kuori ja lohko sipuli ja freesaa niitä padassa kunnes pekonit saavat väriä ja sipulit alkavat pehmetä.

Halkaise possun ulkofilee ja leikkaa puolikkaista n. 1,5 cm paksuisia medaljonkeja. Suolaa ja pippuroi palat ja nosta pataan ruskistumaan.

Pese, mutta älä kuori maa-artisokkia, puolita mukulat (tai 4 osaan jos hirveän isoja). Kuori bataatti ja lohko se reiluin kokoisiin, kokonaisten maa-artisokkien kokoisiin paloihin.

Kun possu saa vähän väriä, pyöräytä mukaan juurekset ja possauta pataan siideri, fondi, muut mausteet ja vesi. Lisää vielä kerma. Nosta uuniin 175 asteeseen ilman kantta n. ½ tunniksi ja kunnes juurekset kypsiä.

Tarjoa hyvän leivän, vaikka Pirkka Ciapattan kanssa.

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

MUN IHANA BABY PORCHETTA

Saattoipa hyvinkin olla, että grillasin tämän kesän upeimman grilliherkkuni jo toukokuun helteillä. Dietan ja HK:n Meat&Fire- kurssilta tulin kotiin semmoisen pikkupossun kera, että se ansaitsee kyllä aivan oman juttunsa ja reseptin julkiseen jakoon.  Rullalle kääritty ja sidottu (!) possunkylki ei nimittäin ole monimutkainen tai vaikea valmistaa (tai kallis), muutama työvaihe ja sitten vaan lähinnä kärsivällistä odottelua, mieluummin yön yli.

PORCHETTA

n, 2,5 kg rypsipossun  lihaa: iso palan luutonta ja nahatonta kylkeä ja sellainen 1/4 osa soiro kaslerista (tai pala possun sisäfilettä), joka leikataan saman pituiseksi pätkäksi kuin siankylki.

hienoa merisuolaa
mustapippuria
1 sitruunan kuoret ja mehu
murskattua valkosipulia 
runsaasti lehtipersiljasilppua

Aseta siankylki leikkuulaudalle rasvaisempi puoli kattoa kohti. Halkaise kylki veitsellä leikaten ja samalla palaa avaten kuin kirjaa. Älä kuitenkaan leikaa ihan loppuun asti vaan jätä palat kiinni toisiinsa toisesta reunasta.

Nuiji palaa hiukan tasaiseksi. Ripottele sitten gremolata-tyyppiset mausteet lihalle. Ihan reilulla kädellä. Lopuksi laita kaslerin pala oikeaan reunaan ja rullaa possu  tiukalle rullalle kääretortun tapaan. Eli rullaus alkaa samasta sivusta kuin mistä aloit leikata lihapalaa auki.

Sido rulla tiukasti puuvillanarulla. Voit tehdä  ihan ympäri, umpisolmu ja poikki ja uudestaan ympäri, ellet ole masteroinut virallista lihansidontateksniikkaa. Lopputulos sama!

Tässä vaiheessa me vakumoimme lihan, jääkaapissa se säilyy vakumoituna viikon verran.

Ja nerokas paisto: Pistä liha vakuumissa 80 asteeseen uuninpellille ilman mitään vesihauteita ja anna kypsyä yön yli. Varsinainen köyhän miehen sous vide!
Mikäli sulla ei ole vakumointipakkausta, lihan voi paistaa vaikka paistopussissa, tai ihan uunivuoassa. Kamera ja Kauha Antti oli paistanut omaansa lämpömittarin kanssa 6 h, itse paistoin ohjeistetut 10, matalan lämpötilan hienous on, ettei lihaa saa kovin helpolla pilalle.

Kääri valmis liha folioon vetäytymään 20 minuutiksi. Ota sitten pintaan väri grillivastuksen alla, kaasugrillissä, tai kaikkein mieluiten hiiligrillissä, että saat lihaan kaiken kruunaavan savun maun. Toki kaasugrilliinkin voi laittaa savustuspuruja foliopussiin käärittynä, ja pussiin reikiä jotta savu pääsee maustamaan ruoan.

Leikkaa porchetta reiluiksi viipaleiksi ja ihastu kesän kuumiimpaan grilliruokaan. Oi nam

VOITA KITCHEN AID TAI LOHDUTA ITSEÄSI PITALLA

Pitaleivät on mun makuun. Itsetehdyt varsinkin. Täyttä mystiikka miksi ja kuinka ne pullistuu uunissa ihaniksi, pulleroisiksi taskuiksi. Sisälle voi laittaa lähestulkoon mitä mielesi tekee, mutta nämä mun sitruunapossutäytteiset kyllä osuu  omiin makuhermoihin aikas tujusti. Vähän (paahdettua) paprikaa (joka siis on vähän kuin pekoni, aina hyvä) ja sitten reilulla kauhalla tsatsikia päälle. Sellaista spesiaalitsatsikia jossa on mukana reilusti, niin reilusti fetajuustoa....

Pitaleipien teossa ei todellakaan ole mitään mystiikkaa, ja tämä ruoka on ihan nopea ja näppärä valmistaa arki-iltanakin. Kasviksia ja lihoja voi varioida määräämättömiin. Ja sä tiedät, että mä en tuomitse kaupan pitaleipiäkään, koska meillä niihin turvaudutaan myös aika ajoin, jos tuntuu, ettei oo tarvetta taikinaterapialle. Mun mielestä muuten paras lämmityskeino niille on ihan leivänpaahdin, pistää vaan paahtumaan vielä toisenkin kerran.

Sitruunapossulla ja Apetinajuustotsatsikilla täytettyihin pitaleipiin löytyy resepti täältä. Se on muuten puolaksi 

Domowy chlebek pita z cytrynową wieprzowiną i sosem tzatziki. Edelleen niin käsittämätöntä, että joku ehkä lukee mun laatimaa reseptijuttua puolaksi jossain Puolassa...

Ja sitten vielä se VOITA KITCHEN AID- osio. Tämä on muuten kuuma vinkki ja jos joku tosissaan haluaa kotiinsa tuon keittiökaunottaren, niin nyt olisi melko hyvät tsäänssit.

Apetinan makutiimistä on leivottu tastetwistereitä, eli vuorollamme kerran kuukaudessa tuunaamme jonkun klassikkoreseptin. Yhtenä jujunahan koko sivustossa on, että resepteissä on  useimmiten joku Apetina-tuotteilla tehty twisti.

Apetina.com aloitti myös kampanjan, jossa joka kuukausi jaetaan parhaaksi äänestetylle reseptille joku ihana keittiövempain, tässä kuussa siis tuo Kirchen Aid-klassikko. Osallistuaksesi jaa instagramissa kuva jostakin syötävästä aikaansaannoksesta, jossa joku oma  tastetwistisi #tastetwist. Apetina poimii nuo sivuilleen, jossa kuka tahansa voi käydä äänestämässä niitä. #tastetwist -reseptin ei tarvitse sisältää mitään Apetina tuotteita. Siellä on nyt parhaalla reseptillä vissiin 140 ääntä ja tiedän, että aika monella teistä olis mahdollisuudet saada paljon enemmän jos vähän viel huutelette kansaa äänestämään. 

Hakekaa se Kitchen Aid sieltä Suomeen!

Tai ainakin pirun hyvä pita-ateria resepti....

Kampanja ei ole vielä Suomen sivuilla, joten klikkaa oikean yläkulman aukeavasta maavalikoimasta kohta Global.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

FEIJOADA JA TYKÖTARPEET

Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.

Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 

Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...

Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.

VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.

APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!

SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:

200g murskattua tomaattia

nippu silputtuja kevätsipuleita

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen lehtipersiljasilppua

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.

Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.

FEIJOADA

n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)

1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)

1/2 kg tuoretta kasleria

oliiviöljyä

4 isoa sipulia

2 kokonaista valkosipulia

suolaa

savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala

 380 g raakachorizo tavallinen

380 g raaka chorizo yrtti

 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita

1 savustettu sianpotka

140 g  savupekonia

vettä

8 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!

Laitetaan loppuun vielä koko menu:

Alkuun 

aikuisille Caipirinha

lapsille Bacana Marjarefresco

xxx

Katkarapu-ananas-palmunsydänsalaatti 

&

hunaja-kanelikastike

xxx

Feijoada

Farofa

Paistetut Vihreät

Salsa

Riisi

Appelsiini-lohkot

xxx

Nega Maluca, Hullun naisen kakku

Beihinjos

xxx 

ruokajuomana Guarana-limonadi

Salmiakkikossuu... eiku -possuu

Nyhtöpossu, joka maailmalla myös nimellä Pulled Pork tunnetaan, on saanut ihan uudet vaatteet. Ja Nyhtöpossun uusi musta on tietenniin salmiakki. Salmiakkinyhtöpossu. En tiedä onko tästä kansainväliseksi best selleriksi, mutta suomalaiselle maistuu kyllä. Salmiakki antaa melko mustanharmaan ulkonäön lihalle, mutta maussa se on yllättävänkin mietona, reilusti tohtii laittaa. Kiva hauska uudenlainen maku. Keksintö ei ole omani, HK on tainnut muutaman kesän jo ainakin myydä salmiakkimarinoitua possuboxia, mutta itsetehtynä kaikki on toki vielä astetta parempaa. Itse sain kimmokkeen Keltaisessa Keittiössä - blogista, jossa salmiakkipossua on väännetty jo useamman kerran. Ja kuten Martina sanoi, tämä possu on ihan parhaimmillaan tavallisen keitetyn perunan kera. Kyllä minä tykkäsin.

Useissa Apteekeissa on jouduttu myymään eioona Haganolin salmiakki-mixeriä, mutta onneksi sain helatorstain jälkeisenä perjantaina Alavuden Apteekin viimeisen pullon. Ja tehdas on ilmeisemmin nyttemmin myös tehostanut tuotantoaan, kiitos Kinuskikissan seeprakakun, joka taitaa olla tämän kevään yo-juhlien hittikakku. Ja miksei olisi, mustavalkoinen, uusi idea, ja suomalaisen suuhun sopivasti salmiakkinen kakku on oiva valinta juhlapöytään.

Minä teen nyt kuitenkin omasta lekastani salmiakkikossua. Eikun siis possua.

Salmiakkinyhtöpossu

2,5-3 kg maustamatonta kasleria
reilusti grillimaustetta
1-2 dl salmiakki-mixeriä
suolaa tarvittaessa

Pinnalle kaunistukseksi korianteri- tai persiljasilppua.

Hiero kaslerin pinta kauttaaltaan grillimausteella. Laita kasler uunivuokaan ja valele se n. 1 dl salmiakkimixiä. Peitä foliolla ja anna hautua ainakin 7 h 120 asteessa. Koita lihaa haarukalla, mikäli se tuntuu kovalta kimpaleelta, se ei ole vielä nyhtökunnossa, vaikka onkin kypsää. Itse palaseni olivat uunissa 10 tuntia, jonka jälkeen koko lihanpala antoi ihanasti periksi haarukalla painettaessa.

Anna lihan hiukan jäähtyä ja nyhdä se sitten paloiksi haarukoiden avulla ja välillä vähän leikkaan veitselläkin säikeitä lyhyemmäksi.

Kaada uunivuoasta liemi kasariin, lisää vielä n. 1 dl salmiakkia ja keitä kokoon, noin puoleen. Asettele nyhtöpossu vadille, valele lopulla liemellä ja tarkista vielä suola.Lämmitä uunissa 175 asteessa 20 minuuttia. Koristele persilja- tai korianterisilpulla.

Minun nyhtöpossukokeiluni uhriksi joutuvat helaviikonlopun koiraleiriläiset. Kiitollisempaa porukkaa tuskin kokille löytyy. Koko päivä ulkona, illalla ruoka sitten maistuukin. Nyhtöpossun kylkeen keitin kuoriperunat ja uunissa vielä timjamiporkkanat ja bataattikuutiot. Lisäksi tietenkin vihreää salaattia. Typical day at the dog training camp.

En muista koska muuten olisin viimeksi ostanut grillimaustetta, mutta halusin noudattaa Martinan reseptiä.  Kasleri annoksen tein vajaasta 6kg:sta, eli tuplana. Kaslerinpalat näyttivät uunista tulleessaan melkoisilta hiiltyneiltä, mutta onneksi liha oli juuri niin nyhtöä kuin sen kuuluukin.

Jos perusnyhtöpossu kyllästyttää, kokeile salmiakkinyhtöpossua. Tai vaikka Aasialaisittain maustettua nyhtöpossua. Mä tykkään niistä kaikista!

Tomi Björckin aasialainen nyhtöpossu

Ihan ensiksi sanon, että olihan se hyvää, aivan helevatan hyvää. Älkääkä unohtako tätä kun luette eteenpäin.

Sillä tässä on mutta ja tässä on vaikka.

Tämä resepti on nimittäin tummanpuhuvan tyylikkäästä Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa.  Esipuheessaan Tomi kertoo, etteivät kirjan reseptit suurimmaksi osin ole vaikeita. Ne vaativat kuitenkin vaivannnäköa ja innostusta - niin kuin elämä yleensä.

Hienosti sanottu. Mitä enemmän kirjaan tutustun, sitä vakuuttuneempi olen, ettei tämä kattaus voi olla kenenkään kotiruokaa. Ainakaan kenenkään jolla on lapsia. Kyllä nämä vaivannäköä vaativat. Ehkä suurin kritiikkini koskeekin kirjan nimeä, se saa luulemaan, että kuka vaan tästä nyt voi olla oman elämänsä huippukokki, ihan arki-iltanakin. Kirjaa vaivaa myös tietynlainen linjattomuus, reseptit vaihtelevat aasialaisesta Wallenbergiin, toisaalta niinhän minäkin kotona syön, tänään dim sum ja huomenna läskisoosi. Että kai se sopii nimen alle. Resepteissä on kyllä melko eksoottinenkin raaka-ainevalikoima ja itse reseptiikka on välillä hiukan epäjohdonmukaista, reseptiikan laatiminen ei ole helppoa kun itse tiedät mitä teet, kaikkea ei aina muista mainita. Ja sitten me kotikokit ihmetellään.

On mulla sulle yks kysymyskin, Tomi Björck:

Sitten operaatio Nyhtöpossu. Muutama omakohtainen kokemus. Paras ja maukkain nyhtö tulee possun lavasta, mausteeksi riittää jopa suolasokerihieronta. Valitse lapaa silloin kun haluat nauttia nyhtöpossusta sellaisenaan. Kassler eli porsaan niska on suosittu nyhtöpossun raaka-aine useissa resepteissä, tähän reseptiinkin se upposi hienosti, mutta vaatii mielestäni enemmän kosteutta, mehevyyttä ja maustamista kuin lapa.

Minulla oli vajaan kahden kilon kassleri, pökkäsin sen pataan kannen alle 6 tunniksi 110 astetta, hieroin ensin pintaan suolaa, sokeria , pruuttasin hiukan hunajaa, lisäsin pohjalle muutaman desin vettä, ehkä desin soijaa ja kourallisen valkosipulinkynsiä. Nyhdin lihan haarukalla (vähän kyllä lyhensin säikeitä veitsellä) ja söimme nyhtöpurilaisia Bbq-kastikkeen kanssa.

Lihaa jäi reilusti yli ja muistin tämän Björckin reseptin. Nyhtöpossu kun on jonkin aikaa hieman kyllästyttänyt, tai ainakaan eiliset leivät eivät olleet lähelläkään yhtä hyviä kuin joskus viitisen vuotta sitten tekemäni ensimmäiset nyhtöleivät (ehkä ne oli ne kaupan sämpylät).

Mutta tämä resepti pelasti nyhtöpossun taas pitkäksi aikaa. En tiedä oliko siinä oikeasti monta hommaa, vai tuntuiko se vaan siltä, kun ystävättäreni istui pöydän ääressä, luki mulle ohjeita ja huokaili kuinka monimutkaista. Tai ehkä hänelle jäi sellainen käsitys, kun etsin useampaa raaka-ainetta  varmaan 5-10 minuuttia... missä ihmeessä on mun fenkolinsiemenet ja käyn maustekaappia läpi kolmatta kertaa.

Laitan reseptin niin kuin kirjassa on, jouduin soveltamaan puuttuvien ainesten osalta, kerron sitten mitä tein.

Paperissa grillattua possua by Tomi Björck
4:lle

600g valmista nyhtöpossua
1 dl kookoskermaa
2 dl kookosöljyä (minne tämä kaikki menee, ei selviä reseptistä)
4 rkl palmusokeria
2 kpl kaffir-limetin lehtiä
suolaa (ei tarvinnut)

Currypohja
15 kpl pitkää chiliä (käytin 3!)
1 galangal juuri (inkivääriän 1/2 dl raastettuna)
9 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kurkumaa (turmerickkini oli mystisesti kadonnut, jäi pois)
2 sitruunaruohoa
puoli ruukkua korianteria
1 limetti 
1 rkl suolaa

Kuivamauste
5 balin pippuria (??? En keskinyt muuta niin laitoin setsuaninpippuria)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl fenkolin siemeniä
1dl kookoskermaa
kafferi-limetin lehtiä
3 rkl kalakastiketta
2 rkl osterikastiketta ( ei ollutkaan, laitoin hätäpäissäni hoi sin-kastiketta, sehän on saman väristä...)

Koristeeksi
5 rkl kookosöljyä
puoli ruukkua thaibasilikaa ( ei ollut, hyvä kun oli edes korianteria, laitoin sitä pintaankin
4 rkl kookoslastuja (jäi pois)
1 limetti

Aloita currypohjasta. Minulla on hieno iso kivimortteli, jollaisessa tahna ohjeistetaan tekemään, Kyseessä on sen verran säikeisiä aineita ja paljon sipulia, että ehdotan, että lukkäät suosista johonkin blenderiin tai sauvasekoittimen alle, pääset vähemmällä ja tahnasta tulee tarpeeksi tahnamaista.

Siis surauta kaikki currypohjan ainekset yhteen. Limetistä raastetaan myös kuori ja pistin 1/2 mehun, siitä ei kyllä ohjeessa mainittu. 

Aah mikä tuoksu!

Valmista kuivamausteseos paahtamalla mausteet kuivalla pannulla. Kaada mortteliin ja hienonna.

Aah mikä tuoksu!

Lisää 1 dl kookoskermaa ja kuivamausteseos kattilaan. Kaada mukaan kaffirlimenlehdet ja currypohja. Sekoita ja lisää kalakastike ja osterikastike Kypsennä 15 minuuttia pohjia myöten sekoittaen. Curry maistuu yksinään melko tujulta, mutta asettuu nyhtöpossun päällä.

Lado leivinpaperin (Serlan suuri kokkausarkki mainio tässä) keskelle nyhtöpossu ja lusikoi curry päälle, et ehkä tarvitse ihan kaikkea. Mausta kookosöljyllä, kookoskermalla, limetinlehdillä ja palmusokerilla.

Kääräise leivinpaperi kiinni ja sido päistä. Aromit ja kosteus hemmottelevat lihan ihanaksi, 20 minuuttia ja 200 astetta.

Koristele annos vielä korianterilla (tai thaibasilikalla) kookoslastuilla, kookosöljyllä (mulla oli testissä Puhdistamon limellä maustettu kookosöljy, ihan mainio tässä, purkki on lisäksi pieni, ettei tartte montaa vuotta pähkäillä mihin käyttäisi).

Säädöistäni huolimatta herkullinen aasianyhtis tarjoiltiin salaatinlehtien ja riisin kera.
Ihan regular tiistai-iltapäivä ruoka meillä. Ja kuulemma sitten kai jollain huippukokeilla, niinku vaikka Björckin Tomilla.

Oikeesti: Aah mikä maku!
Ja siinä kirjassa on hienoja reseptejä, myös sen ravintoloista, jos vaan innostusta ja vaivannäköä riittää!

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!

Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)

Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.

Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!

After XMAS-kinkku

Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.

After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)

n.15 siivua vaalea leipää

2 isoa punasipulia

1 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl sokeria

6 munaa

4 dl maitoa

2 rkl dijon sinappia

1 rkl timjamia

suolaa ja mustapippuria myllystä

5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.

Tarjoile vihreän salaatin kera.

Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.

Yhteistyössä HK

FLÄSKIPANNU

Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.

Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!

FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.

Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi