PRINSSIN SINAPPIMUNAT

Olen lukenut jo useaan otteeseen Sanna Mansikkamäen ja Pia Ingbergin kuvankauniin ja houkuttelevan MUNA-kirjan. Vielä en ole ehtinyt kokkailemaan siitä, vaikka kananmunia rakastankin ja meillä niitä käytetään päivittäin. Omien kesäkanojen munat ovat vertaansa vailla, mutta Seinäjoen Rekosta olen löytänyt nyt hyvän erinomaisten luomumunien toimittajan, Katteluksen Kuortaneelta. Pääsiäisrekoon olin jotenkin luullut tilaavani, enkä sitten ollutkaan, mutta onnistuin kuitenkin  saamaan 3 x 24 munaa, ne olivat sellaisia ihan pieniä nuorten kanojen munia, jos joukossa oli isompi, niin niissä oli melkein aina kaksi keltuaista! 

Tapaan lukea iltaisin jaksaessani keittokirjoja, uusia ja vanhoja taas yhä uudelleen ja nyt tartuin ihanan Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjaan. Anna on vähän kuin Ruotsin Mysi Lahtinen, kirja pursuaa hyväksikoettuja mutkattomia, mutta suurella maulla toimitettuja reseptejä. Kirja aukesi kuin pääsiäistaian vaikutuksesta Muna- osiosta, Annalla riitti reseptejä: "Munarasiassa piilee lukemattomia mahdollisuuksia!"

Oon niin samaa mieltä.

Lukuisista ohjeista nappasin  pääsiäismaanantaipöytään Prinssin sinappimunat. Eipä ollut tullut mieleeni alkaa kuorruttamaan keitettyjä munia.  Olin hankkinut Rekosta myös Kalaliike Eljas Santalalta paljon kehutun Savustetun aurakirjolohen, lämmitin sitä hiukan uunissa, tein perunat, parsasalaatin ja prinssinmunista tuli savuiselle aurajuustolohelle sopivasti myös kostuketta. Rekosta olin ostanut myös kurikkalaisen Leipä Taivaan ihanaa hiivatonta ruislimppua ja voi pojat kun meillä oli selkeän yksinkertainen ja helppo mutta herkullinen myöhäinen pyhälounas.

PRINSSIN SINAPPIMUNAT

3-4:lle

resepti mukailtu Anna Bergenströmin  Joka kokin keittokirjasta

4 kpl 8 min munia (pehmeä keltuainen, munat kiehuvaan veteen 7-8 min)

2 dl vastaraastettua juustoraastetta

1-2 rkl dijon sinappia

1/2 dl  ranskankermaa

1/2 dl maitoa

voita vuoan voiteluun mustapippuria, ruohosipulia

Voitele uuninkestävä pieni vuoka, Kuori ja halkaise munat ja aseta ne vuokaan kupera puoli ylöspäin.

Sekoita juustoraaste, sinappi, ranskankerma ja maito. Pudota kastikenokareita munien päälle ja muualle vuokaan. Rouhi päälle mustapippuria. Nyt huomaan, että ohjeessa lukee 1 2 dl juustoraastetta, mutta se ei voi olla oikein. Pakko olla väliviiva kateissa, ainakin olen sitä mieltä. Toista litraa juustoraastetta ja 4 munaa kuulostaa liian villitä. 2 dl oli sopiva määrä. Voin toki olla väärässä, mutta näin tein. Reilu 2 korkeintaan.

Gratinoi 225-asteisessa uunissa 10 min.

Ripottele päälle hienonnettua ruohosipulia.

Voisiko se olla 12 dl juustoraastetta????

FEIJOADA JA TYKÖTARPEET

Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.

Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 

Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...

Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.

VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.

APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!

SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:

200g murskattua tomaattia

nippu silputtuja kevätsipuleita

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen lehtipersiljasilppua

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.

Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.

FEIJOADA

n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)

1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)

1/2 kg tuoretta kasleria

oliiviöljyä

4 isoa sipulia

2 kokonaista valkosipulia

suolaa

savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala

 380 g raakachorizo tavallinen

380 g raaka chorizo yrtti

 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita

1 savustettu sianpotka

140 g  savupekonia

vettä

8 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!

Laitetaan loppuun vielä koko menu:

Alkuun 

aikuisille Caipirinha

lapsille Bacana Marjarefresco

xxx

Katkarapu-ananas-palmunsydänsalaatti 

&

hunaja-kanelikastike

xxx

Feijoada

Farofa

Paistetut Vihreät

Salsa

Riisi

Appelsiini-lohkot

xxx

Nega Maluca, Hullun naisen kakku

Beihinjos

xxx 

ruokajuomana Guarana-limonadi

MYLLYMÄKI. PIERUSALAATTI.

Voin ihan kertoa teille sen eksaktin hetken kun rakastuin Tommy Myllymäkeen.  Tommy Myllymäki on siis naapurimme Ruotsin kulinaristisen kentän kirkkaimpia tähtiä, Bocuse d'Or- kokkikilpailuista useita mitaleja tuonut huippuammattilainen, johon ei voi olla törmäämättä Ruotsin televisiossa tai ruokalehdissä. Ja jonka sukunimi on sitäpaitsi aivan älyttömän helppo lausua.

Minä rakastuin Myllymäkeen lukiessani hänen keittokirjaansa MYLLYMÄKI. Kasvikset. Lisukkeena&pääruokana -opusta sivulta 51: Reseptin nimi on Murskattua Kukkakaalia kananmunan, majoneesin ja ruohosipulin kera. Johdannossa Tommy kirjoittaa näin: 

Arkiruokaa parhaimmillaan. Lisää vain muutama viipale paistettua pekonia, niin syntyy oikea pierusalaatti.

Veit mun sydämen!

Kirjan lopussa on muutama sivu kuvia hurjan taitavista (oikein käsittämättämistä) Bocuse d'Or luomuksista, mutta muuten kirjan sisältö on aivan muuta.

Ehdottomasti yksi hienoimpia käsiin saamiani opuksia tänä vuonna. Niitä, joista haluaa kokata kaiken. Ja kirjan ruuat ovat siis valmistettu kasviksista, useimmat annokset soveltuvat niin pääruuaksi kuin lisukkeeksi tai alkuruuaksi. Kaikkia kasviksia Tommy ei suinkaan käy läpi vaan kertoo keskittyvänsä omiin lemppareihinsa. Niitä tuntuu kyllä riittävän. Reseptien mukana on myös vinkkejä minkä lisukkeeksi kukin annos sopii. Aivan mieletön kirja; yksinkertaista mutta silti uutta. Annoset esitellään lyhyesti, mutta jotenkin niin kattavasti:

KEITETTYJÄ PUNAJUURIA mustaherukkakastikkeen ja vuohenjuuston kera. Punajuuri sopii maa-artisokan tavoin hienosti yhteen fenkolinsiemenien kanssa. Tässsä ruuassa mustaherukan miellyttävä happamuus ja kitkeryys muodostavat sen maulle hienon kontrastin.

KURPITSAA parmesaanin ja timjamin kera. Kurpitsa muuttuu kypsennettäessä hyvin nopeasti raa'asta kypsäksi. Parhaalta se maistuu täysin kypsäksi paistettuna, mieluiten yhdessä salvian ja ruskistetun voin kanssa. Myskikurpitsa on oivallinen raaka-aine. Se on koostumukseltaan kiinteä mutta täyteläinen ja maultaan intensiivinen ja voimakas.

Todellakin suosoittelen tätä kirjaa, niin orjallisesti noudatettavaksi kuin inspiraation lähteeksi. Ja mä aion kokata kaiken, mutta pakko oli aloittaa pierusalaatista.

MURSKATTUA KUKKAKAALIA
resepti Tommy Myllymäki 
4 annosta
1/2 kukkakaalia (n. 300g)
3 kananmunaa
3rkl hienoksi silputtua ruohosipulia
11/2 dl majoneesia (erillinen ohje)
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
(6-7 siivua rapeaksi paistettua pekonia....what the hell, paista koko paketti!)

Poista kukkakaalin kanta ja heitä pois tai käytä toiseen ruokaan. Leikkaa kukinnot viipaleiksi tai pieniksi paloiksi.

Keitä kananmunat kovaksi ja kuori ne. Raasta karkeaksi.

Yhdistä munaraaste, ruohosipuli ja kukkaalipalat ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita seos vadille ja valuta päälle majoneesi. (Katko mukaan rapeaksi paistetut pekonit.)

5 DL MAJONEESIA
2 munankeltuaista
1 1/2 tl puna- tai valkoviinietikkaa
1 1/2 tl dijonsinappia
5 dl ruokaöljyä
suolaa

Vatkaa munankeltuaiset, etikka ja dijonsinappi. Kaada öljy sekaan ohuena nauhana samalla vatkaten. Vispilällä tai sähkövatkaimen matalalla nopeudella. mausta suolalla.

Voi luoja miten yksinkertaisen hyvää. Vaikka onnistuinkin tössimään näin helpossa reseptissä ihan olan takaa. Ensiksi olin ihmeissäni, että aah siis kukkakaali aivan raakana? No, ei se mitään, kyllä se varmasti näin on. Sitten, vähän kiireessä, koska aurinko oli laskemassa eli kuvausaika kohta ohi, aloin valmistaa majoneesiä. Mikä ihme muhun meni kun kaadoin sekaan 1,5 DL punaviinietikkaa. Varsinaisen kirpeä majoneesi! No eihän se toki paksuuntunutkaan, mutta kaadoin 4 dl pois (säästin salaatinkastikkeeksi) ja lisäsin sitten vanhaan pohjaan vielä yhden keltuaisen ja vähän dijonia ja pari desiä öljyä. Sitten kaadoin koko majoneesin salaattiin. Apuaa....sitä piti olla vain 1,5 dl! Milläs saat sen pois? Just niin! Et sitten millään.

Mutta hyvää tämä oli, niin hyvää! Omistan reseptikokeiluni ystävälleni Virpille joka jakaa rakkauten mm. punajuureen ja kukkakaaliin, ja vähän kaikkeen muuhunkin, luultavasti myös Tommy Myllymäkeen, jos asiasta tulee joskus puhetta. Muuten olemme kyllä aikoinamme rakastuneet eri miehiin tahoillamme. No, okei, nekin on kyllä serkukset.

Ai niin, ja varsinaisena flatologian (lat. flatus/ pieru) asiantuntijana täytyy sanoa, että olet ehkä pikkuisen väärässä, rakas Tommy. Ei tää nyt mitenkään ylenpalttisesti pierettänyt.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luojan kiitos!

Maultaschen ja Janin lihaliemi

'Maultaschen' on  eteläsaksalainen, tarkemmin sanottuna svaabilainen perinneherkku. Schwäbische Maultaschen nauttii Eu:n myöntämästä perinneruokatittelistä ja nimisuojasta, joten aidot oikeat valmistetaan tietenkin vain paikan päällä.

Maultaschen on eräänlainen jättiravioli, näissä kuvissa hiukan pokkeuksellisesti  "pää auki"; yleensä  esim.jauhelihaa, savustettua lihaa, sipulia ja pinaattia sisältävä paketti on semmoinen suljettu nuudelityyny. Maultascheneilla on hauska historia. Niiden syöminen liitetään usein juuri näihin aikoihin eli paaston aikaan, jolloin lihansyöntiä pyritään välttämään. Munkit olivat aikoinaan ovelia ja kun lihanhimo yllätti, keksittiin kääriä liha pastataikinan sisään, tokkopa se Isä Kaikkinäkevä sentään paksun pastakerroksen läpi sitä lihaa hoksaa. Aterian lempinimi onkin (kevyen 
lyhyesti) Herrgottsbescheißerle eli jotain siiheen suuntaan kuin Herra(Jumala)n pikku paskanpuhujat.

Hei, tällä ruualla on tosiaankin tarina!

Itse tutustuin herkkuun Au Pair- talvenani, kun Frau Doktor käski mennä lihakauppaan ja ostaa Maultascheneita, jotka tuli sitten tarjoilla lihaliemen kera. Melko helppoa ruuanlaittoa ja oli koko perheen suosikki. Itse en ole koskaan tehnyt näitä alusta asti, vaikkei se liene vaikeaa ja ainakin saksalaisia reseptejä löytyy. Lidl muuten ilahduttaa pari kertaa vuodessa saksan viikoillaan, jolloin kylmätiskistä löytyy myös Maultascheneita

Maultascheneita voidaan tarjoilla siis in der Brühe, eli lihaliemessä, geröstet palasiksi leikattuna ja pannulla paistettuna kananmunan kera sekä geschmälzt voilla ja sipulilla höystettynä.

Viime kesänä sain nauttia Maultaschenista kaikilla herkuilla. Jan toi Stutgartista mukanaan oikeita gourmet-Maultascheneita, jotka oli valmistettu Cannstatt Kuursaalissa, kartanoravintolassa, jossa hän toimii kokkina. Kursaalin menussa tuodaan usein jotakin modernia twistiä perinteisiin svaabilaisiin herkkuihin.

Jan valmisti vahvan lihaliemen pohjalle ja annoksessa oli mukana tietenkin svaabilaista perunasalaattia ja ihania kultaisia voissa haudutettuja sipuleita. Luulisin, että kuka tahansa svaabilainen vaipuisi nirvanaan saatuaan syödäkseen tälläisen annoksen muilla mailla -sanotaan nyt vaikka Maanigalla- kun ilman ko sukujuuriakin tuntee kuinka tämä puhdas ja turvallinen, selkeä ruoka hurmaa maullaan, rehdisti, melkein pohojalaasesti.

Aivan kommelluksitta ei tästäkään ruuanlaitosta selvitty. Ellette satu tietämään, niin Maaninka ei kummoisen suuruinen paikka ole, vaikka muilta avuiltaan,niistä nyt luonnonkauneuden mainitakseni, onkin varsin varteenotettava, ja kahden kaupan antimet ovat jokseenkin, no sellaiset kuin ne nyt Suomessa ovat yleensä K- ja S- ryhmissä. Eli kun Jani meni ostamaan luita liemeään varten, niin arvatkaa oliko tiskillä mitään sinne päinkään.

Onneksi Suomi on luotettava ja puhdas maa. Onneksi on pakastealtaat, joissa naudanluita. Vaikkakin ilmeisesti koirille tarkoitettuja. Mutta hei, naudanluita. Ei me koirillekkaan mitään pilallista syötetä.

Siispä liemi saatiin keiteltyä kasaan. Se meni jotensakkin näin:

Janin lihaliemi eli Die Brühe

2,5kg naudan luita
5 sipulia halkaistuna ja kuorineen pannulla leikkauspinta mustaksi paahdettuna

7 l vettä 

2rkl merisuolaa

Ryöppää luita ensin 3 minuuttia kiehuvassa vedessä isossa kattilassa (tarpeeksi vettä, tuo 7l ei kuulu tähän). Ota luut kattilasta ja huuhtele. Laita luut sitten puhtaaseen kattilaan sipuleiden kanssa ja kaada päälle 7 l kylmää vettä sekä suola ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Anna kiehua hyvin hiljaa 3 tuntia ja nostele pintaan muodostuva vaahto aika ajoin pois reikäkauhalla.

purjosipulia

selleriä

porkkanaa

8 maustepippuria

8 katajanmarjaa

10-12 maustepippuria

4 laakerinlehteä 

Lisää sitten muut kasvikset ja mausteet ja keittele vielä tunnin verran tai enemmän jos on aikaa. Siivilöi liemi ja laita viileään yön yli. Kuori seuravaana päivänä pintaan hyytynyt rasva pois.

Kuumenna ja käytä.

Mun muistiinpanot on sen verran sekavat, että en ole aivan varma missä vaiheessa nuo kasvikset menivät mukaan, mutta näin sen nyt tulkitsin.

Herkkupöytä hevosesta

Muistatte varmaan taannoisen tutustumiskäyntini tilateurastamolla Hevoosella vaan- koulutushankkeen merkeissä. Iltahan jatkui vielä retken jälkeen kokkikoululla ja sillä parhaimmalla; syömisellä. Koska hevosenlihan saatavuus kaupasta on huonohko, ainakin meilläpäin, oli tämä aivan harvinaista herkuttelua; notkuva pöytä hevosenlihasta valmistettua tarjottavaa. Korjaan, itse valmistettua tarjottavaa.

Opastajatkin olivat maakunnan kärkikastia, Juurella ravintolan aina yhtä sympaattinen ja innostunut Keittiömestari Jani Unkeri sekä Maa-ja kotitalousnaisten ruoan monitoiminainen Asta Asunmaa. Jakauduimme 4 hengen ryhmiin, liekö ensimmäinen ja viimeinen kerta, että ratsastuksenopettajani Tanja haluaa minun kanssani samaan ryhmään, tuskin ainakaan ratsastuskentällä olisin ykkösvalinta. Ihania hevoskuvia ottava Tuulia ja uutena tuttavuutena Piia liittyivät ryhmäämme ja Janin to do- listalta meille pärähti se ainut ruoka, jota oli haudutettava yön yli. Ehdimme jo miettiä selityksiä kotiin, Jani oli kuitenkin  avuliaasti hauduttanut lihoja jo edellisen yön, joten saimme jatkaa kastikkeen teosta ja esille laitosta.

Kunhan ensin putsasimme 4 kiloa Anttia eli entrecoteeta!

Hevosen liha on erittäin rasvatonta. Sen saatavuus ja/tai menekki vaikuttanevat myös siihen, että se on aniharvoin raakakypsytettyä eli riiputettua. Toki raakakypsytys on mahdollista tehdä myös kotona, mikäli kylmäsäilytystilasi mahdollistavat tarpeeksi alhaisen lämmön, tosiasia lienee kuitenkin, ettei nykyajan ihminen hevosenpalan käsiin saatuaan tahdo jaksaa odottaa, että 3 viikon päästä teen tästä sitten ruokaa. Tämä sama raakakypsytys ongelma ei muuten ole ainoastaan hevosella, vaan se koskee useimpia lihaa suorana myyviä tiloja, mistä seuraa se, että asiakkaat saavat käytettäväkseen hyvää lihaa, joka voisi kuitenkin olla vielä paljon parempaa (taitaapa tämä koskea kyllä isojen lihatalojenkin lihoja).

Suurisyiset, reilun 2 kg entteripalat olivat siis lähes rasvattomia (vrt, naudan entteri) mutta palat ovat  täynnä erilaisia kalvoja, jotka Jani halusi meidän putsaavan, mureuden takaamiseksi. Melkoiselta pahoinpitelyltähän se välillä tuntui kun irrotimme entteristä pala kerrallaan kalvojen  peittämän osan ja renssasimme eli puhdistimme sitten kalvot pois. Ja voinko sanoa tylsähköillä ja epäsopiville henkilöstöruokalan veitsillä. Paitsi se ruokabloggaaja sai  tietysti sen keittiömestarin Macin (=erittäin terävä keittiömestarin henkilökohtainen työkalu.)       

                      

Ryhmällämme oli myös salaatin ja punajuuri-vinaigretten teko, jotka surautettiin nuavvaan. Kaikilta ryhmäläisiltämme sujui keittiötoimet, lähinnä ongelmia tuotti tilojen ahtaus ja välineiden löytyminen. Kastikepohjan makua ja hapokkuutta säädettiin maistelemalla ja lisäämällä  tomaattisosetta /ja muistaakseni hiukan myös hunajaviinietikkaa, vaikkei kyllä ole reseptissä) ja maistamalla ja maustamalla taas. Voi sitä iloa  kun keittiömestari oli samaa mieltä kuin mekin siitä mitä kastike tarvitsi.

Hevopadan ohjeen ja esille laittotavan Jani oli napannut muokkaukseensa Itävallan matkalta, esille pantaessa mureaksi haudutetut palat asetellaan vadille ja kastike lisätään peiliksi ympärille.

Oma hevosenlihapatamme osoittautui illan heikoimmaksi lenkiksi, mureudessa oli hiukan sanottavaa (tämä raveissa usein kuultava luonnehdinta sopinee asiayhteyteen) ja päädyimmekin siihen, että ensi kerralla lämpötilaa tulisi nostaa hiukan haudutuksessa, ehkä 120:een, jotta kaikki sidekalvot varmasti sulaisivat.

Kaiken kaikkiaan hevosen Antti oli erittäin opettava kokemus. Jos nyt ymmärsin oikein, niin rasvattomuutensa takia se ei sovellu härän lailla pihvin paistoon kovin hyvin, koska kalvoja on niin jumalattomasti.(Ja ikinä en oo väittänyt, ettenkö olisi joskus saanut jostakin väärän käsityksen - voihan tämä olla ensimäinen kerta...).

Kaiken kaikkiaan, lihapatamme purtavuudesta huolimatta, hevoskattaus oli ihana.

Pärämätsit olivat mun lemppareita

Vihreää salaattia juuresten kera, punajuuri-vinaigrettea

Pärämätsit, pikkelöityjä sieniä ja smetanaa

Palvattua hevosenpaistia ja tyrni-porkkanachutney

Hevosen sisäfileetä ja sinappi-voikastiketta

Yön yli haudutettua hevospataa

Paahdettuja hunaja-juureksia

Ryppyperunoita

Peruna-chili-suklaaleivos

Sisäfile on jumalaista, ajan puutteessa se ei ehtinyt yhtään vetäytyä, mutta mehukasta oli ja niin hyvää. Suussa sulavaa tiedättehän.

Hevospata
1 kg hevosen entrecoteeta
Liemi:
1-2 porkkanaa
1 iso sipuli
1 laakerinlehti
5 kokonaista mustapippuria
3 dl vettä (+1/2  lihaliemikuutiosta
2 tl suolaa
2dl tomaattimurskaa

Leikkaa lihat suuriksi paloiksi ja suolaa. Laita lihat pataan.
Viipaloi porkkana ja sipuli mukaan ja kaada päälle mieto lihaliemi. Lisää mausteet sellaisenaan tai maustepussissa.
Hauduta kannen alla yön yli 90 asteessa. (Päädyime kyllä siihen, että asteita voisi nostaa 120:een)
Siivilöi liemi, erottele lihat talteen ja laita kasvikset takaisin liemeen.
Lisää tomaattimurska, keitä lientä kasaan ja hurauta kasvikset tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää mausteita tarvittaessa.
Tarjoa lihat erikseen kastikkeen kanssa tai lisää lihat kastikkeen joukkoon.

Ilta kului arvatenkin vauhdilla, ainoa harmittava asia on, kuten usein ennenkin onhuonossa valaistuksessa ruuan kuvaaminen, joka ei vain ole oikein mahdollista omalla kalustollani (mulla mitään "kalustoa" edes oo, perusperusjärkkäri vaan) Onneksi paikalla oli myös Lännen Median edustajat, joten voinemme tässä syksyn mittaan odottaa jonkinlaista hevosenlihareportaasia sanomalehdistössä. Ja kunnon kuvia. Vaikka myönnettävä; mieluummin paikan päällä syömässä kuin sanomalehteä kuolaten! (...hyvä kakkosvaihtoehto...)

Kun Ahti EI suo antejaan

Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.

Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.

Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.

Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.

Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?

Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 

Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.

Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!

Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto

Oodi perunalle!

Mä oon niin peruna-ihminen! ...ja lisäksi riisi ja pasta, noodeli ja what-not-ihminen, mutta ei seata sitä nyt tähän.

Mä niin rakastan perunaa!

Kohta saa vuoden paras aika, suomalaisen uuden perunan aika. Menee kuulkaa meikäläisellä ohi parsojen ja ravustuskauden ja mansikoidenkin.

Ihan siitä onnesta pari vanhaa perunavinkkiä. Vanhoista perunoista.

Yläkuvassa ihanan rapsakat Hawksmoorin perunat, joiden reseptiin taisin tutustua  Chez Jasun blogin kautta. Hän oli lusikoinut reseptin vaatimat ankanrasvat ankankoipiconfit purkista. Itse otan talteen aina pari kertaa vuodessa rasvat ankkaa paistaessani. Se on kyllä erikoishyvää rasvaa. Jasu käytti timjamia, minä olen näemmä hoidellut homman rosmariinilla. Minä en liioin perunoitani kuori.

Hawksmoorin perunat

1 kg jauhoisia perunoita
5-7 rkl ankanrasvaa
rosmariinin oksia tai timjamia
4 valkosipulinkynttä
sormisuolaa

Pese, kuivaa ja lohko perunat ja esikeitä jättäen ne vielä tuntuvasti napakoiksi ja levitä ne uunivuokaan. Lusikoi sulatettu ankanrasva päälle ja sekoita hyvin.

Paista 220 asteessa noin tunti.  Voit välissä käännellä perunoita, että rapsakoituvat tasaisesti. Vartti ennen valmistusta lisää mukaan valkosipulit hiukan pienistettynä sekä yrtit.

Sormisuolaa ja syö.

Toinen ikisuosikkini on uuniperuna kaikessa simppeliydessään. Ekstra gurmeeta saa, kun suuret jauhoisat perunat kieputetaan  folioon ja heitetään kuumille hiilille. Tämä vaatii aikaa, perunan koosta riippuen vähintäänkin tunnin, mutta peruna saa ihanan aromilisän hiilipaahdosta. Eipä siinä sitten enää kun ristiviillot ja suolaa ja voita. Hiiliksi kelpaa leivinuuni, takka, nuotio, grilli, mikä sulla nyt sattuu olemaan.

Minä tein näitä leivinuunia lämmittäessäni, kun se hiilivaihe siinä kestää niin kauan. Samalla heitin uunimakkarat valurautapannulle ja valkosipulin puolikkaat sekaan.

Saattoipa uuni olla makkaralle hitusen kuuman sorttinen, mutta uskotteko jos sanon, että itseasiassa se on juuri hyvää noin päältä kuivahtaneena.

Huuda hep, jos tykkäät perunasta!

Nuav vaan! Pinaattilätyt ilman munaa ja maitoa

Mulla on siinä mielessä käynyt tuuri, ettei lähipiirissäni ole ketään ruokarajoitteista. (No luottokampaajani on kyllä pähkinäallerginen, mutta se ei arkeeni tietenkään hirmuisesti vaikuta; ja on hän kyllä ystävänikin). Siksi saankin huseerata keittiössä mielin määrin , käyttäen juuri niitä raaka-aineita kuin parhaaksi näen.

Takataskussa olisi varmasti kuitenkin hyvä olla pari luottoleivonnaista (kuten vaikka nämä gluteenittomat)ja -ruokaa, siihen hetkeen kun tilanne sellaista joskus tulee vaatimaan.

Olen mukana taas Soyappètit- kampanjassa, tällä kertaa etsitään soijaisia arkiruokareseptiä, niitä suomalaisten ikisuosikkeja, usein jauhelihaan perustuvia, soijarouhe kun toimii mainiona lihan korvikkeena. Tällä kertaa käänsin katseeni soijajauhoihin, niitä en ollut koskaan vielä käyttänyt mihinkään. Soijalla voi korvata noin kolmanneksen jauhoseoksesta ja sitovuutensa takia sillä voi korvata myös kananmunan. Makaroonilatikon munamaidon voi korvata 4dl vettä ja 1,5 dl soijajauhoa. Vaahdotettaviin sokerikakkutaikinoihin se ei käy, mutta hiivaa sisältävät taikinat onnistuvat.

Ja ei kun lätyntekoon. Maitotyttö vispasi taikinan.

Meidän perheen suosikkiarkiruoka top kolmoseen, lasten mielestä ainakin, kuuluu pinaattilätyt. Eineksinähän ne tulee ostettua. Kunhan muistaa ostaa hiukan pakastepinaattia varalle, tekee ne kätevästi itsekin. Herkullisuuskerrointa ei voi tietenkään edes verrata. Nyt nämä ohukaiset tehtiin siis ilman munaa ja ilman maitoa, elikkä aivan vegaanisti. Mikäli tarvitset gluteenitonta, korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Soijajauhojen ansiosta nämä pinskut sisältävät myös reilusti proteiinia, normaaleihin verrattuina

Aika juoksevan oloinen taikina asettui hienosti lätyiksi pannulla, soijajauhojen hiukan pähkinäinen maku sopi näihin räiskäleisiin. Paistolämpötila saa olla ehkä pykälän normaalia alempi, soijajauhon sisältämä rasva saa lätyt nimittäin myös ruskistumaan tavallista nopeammin.

Pinaatilättyjen lisäkkeet ovat tuottaneet aina päänvaivaa. Lapsille puolukkahillo on usein turhan kirpeää ja tavallinen hillo tuntuu - no, liian jälkkäriltä. Seinäjoen kaupunkihan on kuuluisa paitsi Duudsoneista, myös siitä, että kouluissa pinaattilätyt tarjotaan yhdessä jauhelihakastikkeen kanssa. En kommentoi.

Tällä kertaa pulma ratkesi muutamalla hedelmäkorin jo nahistumiseen matkalla olevalla omenalla, jotka pilkoin pannulle ja heitin sekaan ruokalusikallisen sokeria, 1/2 limen mehun ja hiukan vettä. Kaneliviimeistely vei ehkä tätäkin hieman jälkkärin suuntaan, mutta oli kyllä hyvää ja raikasta. Ja hilloa vähäsokerisempaa.

Pinaattiohukaiset - munaton ja maidoton resepti
äitille ja kahdelle lapselle, tuplaa resepti suuremmalla perheelle

5 dl vettä
150g pakastepinaattia
1 dl soijajauhoa
3 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pakastepinaatin sulatat ensin vaikka mikrossa muutamassa minuutissa. Anna taikinan seistä 1/2 h.
Paista kasvisrasvassa lettupannulla ihania rapsareunaisia lättyjä ja tarjoile omenakuutioiden kanssa.

Omenakuutiot
3 omenaa
1 rkl sokeria
hiukan vettä
hiukan kanelia

Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne pieneen kasariin yhdessä sokerin, limemehun ja veden kanssa (jotta lähes peittyvät) ja anna hiljakseen muuttua hillomaisemmaksi. Viimeistele kanelilla.

Suomalaisten suosikkiruokia soijasta valmistettuna löytyy jo ainakin näistä blogeista:
Soijarouhepullat ja tuoretomaattikastike
Soijablognesepizza
Soija-mozzarellapizza
Endiivihodarit ja vegenyhtö
Juustoinen soija-makaroonilaatikko

Yhteistyössä Syappètit