PUNAHERUKKA-BRITA ON VAAN PARAS

Britakakku punaisista viinimarjoista on paras britakakku kaikista. Kiemurtelen aina sisäisesti, kun joku kertoo tekevänsä britakakkua mansikoista; "Mikset tohelo laita punaherukkaa?" 

Britakakun pohjien makea marenkisuus natsaa hienosti yhteen punaisten viinimarjojen kirpeän hapokkuuden kanssa. Täytteen tykkään tehdä rahkan ja kerman seoksesta, sekin on mukavasti täyteläinen ja hiukan hapan. Mutta pääosaa esittävät nuo kuultavan punaiset kuningattaret, jotka häviävät aina suuhun napostelu-kilpailun viereisen puskan mustille viinimarjoille. Itseasiassa myös höyrymehukeittokisan. Mutta mikään ei voita punaherukoita britassa!

Kriittisintä britakakussa on itselle ( ja muiden kakkuja syöneenä mielestäni myös toisinaan muille) ollut pohjan tekeminen tai sen paistuminen oikeastaan. Usein tuntuu, että marengin alle jäävä taikina jää hiukan raa'aksi. Tällä kertaa esipaistoin pohjaa n. 10 minuuttia, lopputuloksena oli kypsä, lähes keksimäinen  pohja, jossa löytyi vivahde kinuskimaista makeutta. No joo, se oli hilkulla ettei reunat palanu!

Muuten britakakun tekemisessä ei ole mitään vaikeaa tai työlästä edes. Valkuaisia vaahdottaessa on tärkeää, että kulho ja välineet ovat täysin puhtaita, rasvattomia ja kuivia.  Munia rikottaessa valkuaisten sekaan ei saa mennä yhtään keltuaista. Ei yhtään, tai marenki ei vaan koskaan valmistu.

Britakakun täyttäminen ja koristelu taas on huoletonta puuhaa. Täyte lusikoidaan sisälle, toiset tykkäävät laittaa kermavaahtoa myös päälle, mutta se tietysti peittää kauniin mantelilastupinnan. Viinimarjat on kauneimmillaan vain keoksi terttuina keskelle heitettynä. Ja sitten siivilöidään vähän pölysokeria pehmennykseksi. Nyt kun oman puutarhan herukat alkavat olla juuri kypsiä, innostuin googlailemaan punaherukkareseptejä ja huomasin, että kansainvälisesti vastaavaa kakkureseptiä ei löydy (Ruotsia ei lasketa). (Veera, Queen of Delicious, vink, vink).

Kakkua kootessani tajusin myös, että tämähän on varsinainen Naked cake, kauan ennen mitään alaston kakku-trendejä. Löysin myös vastakkaisen toteutuksen, missä brita on huolitellusti päällystetty. Tosi kaunis, mutta tunnettehan minut, mä valitsen aina tuon rennomman tyylin.

Mutta hei, oliko mulla jotakin muuta? Ei kun britakakun tekoon!

Punaherukka-brita
8-10:lle

125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 munanvalkuaista
hipaus suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl mantelilastuja

täyte
1 l punaherukoita riivittynä
3 dl kermaa
250 g maitorahkaa
sokeria oman maun mukaan

päälle
punaherukoita tertuissa
muutama pieni punaherukan lehti
tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vaahdota sokeri ja voi valkoiseksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten  vuorotellen maidon kanssa hyvin sekoittaen.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille. Irroitusta helpottaa jos voitelee leivinpaperin. Onnistuu ilmankin, mutta saatat joutua hiukan irroittelemaan pohjaa lastalla. Varovasti! Paista 10 min uunin keskiosassa.

Vatkaa valkuaiset ja ihan pieni sipaus suolaa  tömäkäksi vaahdoksi, Lisää lopussa mukaan sokeri erissä ja vatkaa kauniin kiiltäväksi itsekseen seisovaksi marengiksi. Levitä marenki esipaistetun pohjan  päälle ja  ripottele pintaan mantelilastut. Paista kauniin vaaleanruskeaksi 15-20 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten kahteen osaan. Vaahdota kerma ja sekoita mukaan rahka ja punaherukat. Maista seos sokerilla oman maun mukaiseksi (viis vieraista...).

Levitä täyte pohjalevylle ja nosta kansilevy päälle. Koristele marjoilla, lehdillä ja tomusokerilla.

Ota vastaan ylettömästi kiitoksia kahvipöydässä tai anna jälkiruuan pelastaa pikkuisen palaneet grillaukset!

Ja sehän sitten on ihan makuasia, ettei tehdä tästä mitään kansanliikettä.... Britakakkuun sopivat mansikat, raparperi, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot, lakat ja kaikki hedelmät ja siis ihan kaikki.
Näin sanoen, kai se tuli nyt kuitenkin selväksi, että ainoa OIKEA valinta on punaherukka!!!

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

Hienompi nimi tälle kasvimaakakulle (tai onko tämä pikemminkin torttu?) olisi varmasti primööri-kakku. Se kuulostaa niin hienolta, että kakun kanssa varmasti pitäisi nauttia kristallipikarillinen marjalikööriä. Juhlistaa satokauden varhaisvihanneksia. Kasvimaakakun paras sesonki on keväästä myöhäissyksyyn, koska kyllähän tämä on myös erinomainen sadonkorjuukakku. 

Lämpimästi suosittelen ympäri vuoden myös kaikkien uskollisten hortonomien, kasvimaa-kotikasvattajien ja wanna be-sellaisten erilaisten merkkipäivien juhlistamiseen (tämä on kakku myös siis ystävilleni vaikka Kivistöön, Kokki-Pottilaan ja Sauvajyväselle).

Meillä kasvimaakakusta tuli Maitotytön ja mun yhteinen arki-illan nopea projekti. Olin luvannut kutsua lapsellisia ystävänaisia koolle Pomp de Lux - kutsujen merkeissä (mallisto oli muuten paras koskaan ja nykyään koot jatkuvat 170 cm asti. Mikä ihme siinä onkaan, että netistä selatessa vaatteet vaikuttavat vaan ihan kivoilta, mutta esittelijän esitellessä erilaisia yhdistelmiä ja kun itse pääsee hipelöimään kangasta, malliston houkuttelevuus saa kertakaikkisesti siivet alleen. Ja näin sanoen, en ole sitten minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko ketjun kanssa. Mutta hyvää on kiva levittää.)

Pongasin tämän mua syvästi liikuttaneen kakunkoristeluidean Allt om Mat-lehdestä. Siinä koristelun sai syvään vuokaan valmistettu kotitekoinen jäätelö. Minä ajattelin heti kakkua. Multainen kasvimaakoristelu synnytti ajatuksen juustokakkumaisesta tai moussetyypisestä kakusta ja muistin iskän ostaneen minulle joskus neliömallisen irtoohjavuuankin, joka olisi täydellinen tähän.

Aikaa ei kuitenkaan ollut liivatteilla leikkimiseen, eikä sen paremmin kotitekoisen suklaamoussen tekoon eriteltyinä keltuaisineen, ainakaan jos mielin siivota wc:n edustuskuntoon ja kantaa ylimääräiset takit saunaan piiloon eteisen naulakosta. 

Ja niin tuli kasvimaakakusta tälläinen: 

Lisää kuvateksti

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

70 g voisulaa
180 g digestive keksiä
3 pussia (eli 1 ja 1/2 pakettia suklaamousseaineksia, tässä Blå Band)
3 dl kermaa
3/4 pkt Oreo-keksejä
pienet määrät keltaista, punaista, vihreää, valkoista ja ruskeaa marsipaania (kaupoissa myydään semmoista pakettia, jossa näitä kaikkia)

Murskaa kaulimella muovipussissa digestivet muruiksi ja sekoita yhteen  voisulan kanssa. Vuoraa irtokakkuvuoka pohjasta ja reinoilta tuorekelmulla. Vuoraa 2 palasta, puolet ja puolet, jotta saat sitten vedettyä kelmun pois valmiin kakun alta. Painele muruseos tiiviisti vuuan pohjalle.

Valmista suklaamousse ohjeen mukaan, tässä tapauksessa 3 pussillista vatkattiin 5 minuuttia 3 desiä kerman kanssa (ohjeessa maito). Levitä mousse varovasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna tekeytyä viileässä 1/ 2 tuntia.

Muotoile marsipaanista (makusyistä käyttäisin tässä ehdottomasti marsipaania) omat primöörit. Porkkananoranssin saat tietenkin yhdistämällä keltaista  ja punaista. Meillä muotoiltiin Maitotytön kanssa porkkanoita, retiisejä, kukkakaalia ja keräsalaattia. Älä unohda espanjalaista tappajaetanaa! Mullan alta kurkisteleva vaaleanpunainen kastemato olisi myös ollut helluinen ja kertonut erityisen mehevästä mullasta.

Anna oreokeksipaketista yksi kullekin apulaiselle maisteltavaksi ja murskaa loput samaan tapaan kuin digestivit. Oreokeksien täyte tekee murskasta ihanan märän mullan näköistä. Levitä oreomulta suklaamoussekakun pinnalle ja asettele primöörit nättiin riveihin. Irrota kakku vuuasta ja vedä kelmut varovasti irti. 

Älä unohda valmistaa omaa kasvimaakylttiä. Ahneimmat voivat käyttää tekstiä KEEP AWAY!

Kasvimaakakun arvosteluosiossa taputan vielä erityisesti itseäni selkään. Vaikka oioin tortunteossa mutkia niin, että rapa roisku, enkä ollut yhtään varma kakun onnistumisesta, siitä tulikin superihyvä, ei yhtään makea. Kaupan valmismousse ajoi asiansa todella hyvin ja digestivepohja tuo siihen ripauksen suklaata aina tukevaa suolaisuutta. Sen 4 pussin olis hyvin voinut valmistaa tähän. Kakku jäi  nyt torttumaisen matalaksi, mutta mitäs siitä.

Ja suloisin oli tietysti oman pikkuleipurin ylpeys onnistuneesta projektista! ( Liekö äidin projektityön vaikutusta, Maitotyttö tulee kertomaan mulle tämän tästä kuinke heille ön NaapurinLinnean kanssa joku projekti meneillään).

Onnea kaikenlaisiin kevään kasvimaaprojekteihin! Tämä on ainakin yksi vaivattomimmista toteuttaa. Ja varma sato, etanasta huolimatta!

MAITOTYTÖN APRILLIPILA

Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.

Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.

MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).

Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.

PITSIKAKKUPA KURIKASTA

Tunnetteko pitsikakun? Pitsikakku on perinteinen Kurikkalainen täytekakku, jota tarjoiltiin pidoissa. Tai siis tarjoillaan edelleen. Se on yksinkertaisen kaunis, hyvänmakuinen, sen takaa kakun mantelikrokantti päällyslevy, pehmeä, tasaisesti kostuva perunajauhoinen kakunpohja ja väliin keitettävä  sitruunakiisseli. Pikkuisen värkkäämistä, mutta oikeastaan kakku ei ole mitenkään työläs. Ainakin jos vertaa kaiken maailman sokerikuorrutekoristeunelmiin. 

Ja maistuu oikealta täytekakulta.

Minä kun olen kotoisin Kauhavalta, josta on Kurikkaan matkaa ehkä 70km, en tätä kakkua muuista syöneeni ja äitinikin on siihen tutustunut vasta Seinäjoella.  Äiti kertoi versiosta, jossa myös reunoille oli taivutettu reunoiksi mantelikrokanttibanneri, se voisi olla aikamoisen näyttävä.

Muista täyttää kakku kostumaan jo edellisenä päivänä niin siitä tulee täydellinen. Reunakermat, pursotus ja kansi sitten tarjoilupäivänä.

 PITSIKAKKU

Pohja

6            kananmunaa
2 dl         sokeria
2,5 dl      perunajauhoja
1,5 tl       leivinjauhetta
 

Kostutus

2 dl        maitoa    
1 tl         vaniljasokeria
 

Täyte

1           luomusitruuna
2            munaa
1,25 dl    sokeria
75 g        voita
 

Kuorrutus

4 dl        kuohukermaa
1 tl         vaniljasokeria
2 rkl       sokeria
 

Pitsi

0,5 dl      voisulaa
0,5 dl      mantelirouhetta
1 rkl        maitoa
1 rkl        siirappia
3 rkl        vehnäjauhoja
0,5 dl      sokeria
0,5 tl       vaniljasokeria
0,5 tl       leivinjauhetta
 

• Vatkaa pohjan munat ja sokeri vaahdoksi, lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista tasapohjaisessa kakkuvuoassa 175 C noin 35 minuuttia. 

• Valmista täytteeksi sitruunakiisseli. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu, laita kaikki kiisselin aineet kattilaan. Vatkaa hyvin sekaisin ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli sakenee ja pulpahtaa. Älä keitä. Anna kiisselin jäähtyä. 

• Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan, kostuta vaniljasokeri-maidolla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se sokereilla. Ota puolet kermavaahdosta ja sekoita jäähtyneen kiisselin joukkoon. Täytä kakku seoksella. Levitä loppu kermavaahto kakun pinnalle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin odottamaan.

• Sekoita koristekannen aineet keskenään ja levitä seos leivinpaperin päälle pyöreäksi, kakkuvuoan kokoiseksi levyksi. Paista kantta 200 C n. 8-10 min., kunnes se saa kauniin värin. Kun levy on vielä lämmin, leikkaa kakkuvuokaa apuna käyttäen ympyrä. Irrota liiat reunat erilleen. Nosta pyöreä levy täysin jäähtyneenä kakun päälle, paina hiukan, jolloin kerma pursuaa "pitsin" raoista. 

• Ylimääräiset pitsinpalat voi laittaa kakun reunoille

(ohje on  editoitu Koskenkorvan maa- ja kotitalousnaisten kirjasta Korvan parhaat, 1995 ja se löytyy netistä ainakin Pieni Kakkupuoti ja Soul Kitchen-blogeista. Koskenkorva ei ole kylläkään Kurikkaa, vann ittellinen kylä ittellises pitäjäs, elikkä Ilmajoella. Ehkäpä tämä on sitten myös Ilmajokinen pitsikakku. Naapureita kun ovat.)

Pitsikakun valmistin Maitotytön 6v sukulaissynttäreille. Vähän jännitti suhtautuminen, kun oli aika kauan mietitty jo kakkua ja teemaa. Meillä on ollut ruusukakku, Barbababa-kakku, Tuhkimokakku, kaksikerroksinen Lumikkikakku, Frozen kakku jäälohkareineen ja Elsan jäisine viittoineen ja nyt mentiin kaverisynttäreillä maailman helpoimmalla kakulla eli karkkikakulla (osta irtareita ja kaada niitä röykkiöittäin kakun päälle) ja lopuksi päätin tehdä tälläisen perinnekakun. Pelkäsin pettymystä.

Mutta ihan hyvin Likka sen otti vastaan!

Ja niin ottivat vieraatkin!

BRIGADEIROS - UUDET VAATTEET

Jo on taas aika, että tämä blogi jakaa ulos jotakin suloisen makeaa. Koska tämä vuosi oli Olympialaisten myötä Brasilian vuosi, olkoon makiakin noilta seuduilta.

Brasiliahan on tajuttoman suuri  maa, eikä pohjoiskärjessä syödä välttämättä lainkaan kuten eteläisimmässä ulokkeessa. Yksi on juttu kuitenkin jota ymmärtämykseni mukaan tarjotaan ihan läpi maan ja varsinkin jokaikisillä synttäreillä. Tämä kamsallismakeiseksikin tituleerattu herkku yhdistää kaikkia brasilialaisia, iästä ja elintasosta riippumatta, se on just sellainen hyvän mielen nostalgia-suupala, joka iskee jokaisen sentimentaalihermoon. Suussa sulaessaan se tuo mieleen muistoja kodista, perheestä, ystävistä ja kaikista ihanista juhlista. 

Brigadeiros on suklaanmakuinen palloksi pyöritelty fudge-tyyppinen makupala. Se on saanut alkunsa  1945 kun komea Prikaatinkenraali (Brigadeiro) Eduardo Gomes pyrki presidentiksi ja hänen vaimonsa tapasi tehdä ja tarjoilla näitä makeisia vaalitilaisuuksissa. Tämä tarina on kuitenkin ristiriidassa toisen lähteeni kanssa joka kertoo, että Gomes'in  presidenttinvaalislogan oli "Vote no brigadeiro que é bonito e solteiro!" (Vote for the most handsome and single brigadier!) 

Gomes hävisi vaalit. Makeisista ja komeudestaan huolimatta. Brigadeiro´n  suklaapallerot jäivät kuitenkin elämään (ja niin varmasti myös Gomes, tuskin tämä presidentinvaali hänen henkeään kuitenkaan vei - itseasiassa hän oli ehdolla myös viisi vuotta myöhemmin...häviten taas. Oli muuten aikamoinen velikulta järjestelemään armeijan vallankaappauksia...).

Brigadeirokset on helppotekoisia. Muutama aines, massan keitto ja jäähtyneen massan pyörittely palleroiksi.

Paitsi, että, viime kesänä tutustuin laivalla ihanaan Brasialaiseen pariskuntaan, joka oli skandinavian kiertomatkalla. USassakin asunut pariskunta puhui ihan virheetöntä englantia, joten uppouduimme pitkään keskusteluun. Arvatkaa mistä? Ruuasta tietenkin. Kerroin heille suomalaisesta ruokakulttuurista ja he minulle omastaan, pääsin vähän brassailemaankin, he olivat aivan ällikällä lyötyjä kun kerroin, että olin just keväällä tehnyt Feijoadaa ja Beijinho´ja ja farofaa... 

Vähän niinku vaihdeltiin siinä sitten reseptejä. Beijinhoksista pääsimme sujuvasti Brigadeiroksiin, joiden olemassaolon kyllä tiesin vaikka en ollut niitä koskaan tehnyt. Ja Gisele (jonka kanssa pidän yhteyttä nyt FB'n kautta) kertoi, että muotijuttuna on jo hetken ollut  tarjota brigadeirokset palloiksi pyörittelyn sijaan minikupeista, josta ne syödään minilusikoilla.

Joten sitä versiotahan aina niin trendikäs Kaikki äitini reseptit päätti koittaa.

Ja koska en yleisistä käsityksistä poiketen ole erikoisesti makean perään, päätin heittää sekaan suomalaisen twistin eli puolukkaa. Brasilialaisten makeahammas on ilmeisesti suurehko, suomalaiseen makuun puolukat olivat tarpeellisia.

BRIGADEIROS kupissa ja puolukalla
n. 20-25 (15 ml, tämä insinööreille tiedoksi)

1 tlk kondensoitua maitoa (makeutettua) (395 g)
2 rkl voita
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
Koristeeksi suklaaströsseliä ja PUOLUKKAA!

Sulata voi kattilassa (pinnoitettu kasari olisi tässä hyvä). Lisää kondensoitu maito ja kaakaojauhe vimmatusti sekoittaen. Kaakaojauhe on hiukan huono sekoittumaan sileästi, voit halutessasi liottaa sen tilkkaan vettä ensin. Koko ajan sekoittaen, keittele massaa kunnes se alkaa irrota kattilasta eli saat vedettyä puulastalla massan halki, niin, että se pysyy hetken "auki". Itse asiassa luulen, että kuppiversioon ei tarvitsisi keitellä näin kauan edes, tuli aika jämäkkää, vähän ongelmia saada kuppiin ja kupista pois.

Keittämisen jälkeen kaada massa heti kuppeihin ja koristele strösseleillä tai puolukoilla, tarjoa heti tai anna viiletä. Parhaimpia silti huoneenlämpöisinä vähintään. Ei jääkaappikylmänä.

Puolukat sopivat just niin hyvin kuin ne kaikkialle sopivat! Tätä vois tuunata myös erilaisilla pähkinöillä, marjajauheilla tai chilillä.
  

BEIJINHOS

Beijinho [bej'ʒĩɲu] on portugalia ja tarkoittaa pientä suukkoa. Nämä suukkoset ovat älyttömän suosittuja Brasialiassa monelle tutumpien suklaisten Brigadeirosten ohella. Näistä täytyy antaa kyllä kookosvaroitus, mutta varsinkin -suositus kaikille kookoksen ystäville. Brassit ovat hulluina Doce de leiteen,  siis  siihen kondensoituun maitoon, ja pistävät sitä kaikkialla. Suukkosissakin se on pääraaka-aine kookoksen ohella. Mutta yllättäen nämä eivät olleetkaan mitään överimakeita, vaan sellaisia sopivan kookoksisia.

Koska näitä tarjotaan usein nimenomaan synttäreillä, pääsivät ne meilläkin PikkuveliNuutin synttärimenuta koristamaan. PikkuveliNuutti on ollut aikoinaan vuoden Brasialiassa vaihto-oppilaana ja kun sai valita teeman pääsiäisunnuntain synttäreilleen, se oli empimättä Brasilia. Meille muille aika tuntematon ruokamaana (ja muutenkin), mutta nyt ollaan kuukauden päivät tehty tutkimustyötä, Nude, äitini, isäni ja minä, ja ollaan paljon paljon viisaampia. Mulla on ollut luvussa hyväntuulinen Brassiruokaa* kirja myös, jota suosittelen, jos haluatte vähän uusia tuulia ruuanlaittoon (*Nude sai sen lahjaksi). 

Beijinhon historiaa googlailtiin myös ja parhaat jutut löytyi portugaliksi, joita veljeni sitten mulle tulkkaili. Beijinhot ovat saapuneet Brasiliaan portugalilaisten nunnien matkassa. Niihin saatettiin kätkeä sisälle ylentäviä Herran säkeitä, mutta osaan pistettiinkin jotakin rivouksia. Tämä nunnien huumorintajusta (vai jumalanpilkasta) kertova seikka varsinkin tietysti nauratti minua.

BEIJINHOS

n. 25 karamellia (resepti Brassiruokaa -kirjasta)

400g maitotiivistettä (yksi tölkki, siinä taisi olla hiukan alle)

2 rkl voita

hyppysellinen merisuolaa

200g kookoshiutaleita

kokonaisia neilikoita koristeluun

Pane maitotiiviste, voi, suola ja 150g kookosta paksupohjaiseen kattilaan ja hämmennä keskilämmöllä kunnes seos paksuntuu ja irtoa reunoista, tiivistyy tavallaan sellaiseksi taikinaksi. Kannattaa sekoittaa koko ajan, mulla meinas kookokset ottaa jo aavistuksen väriä. 

Kaada taikina (ja levitä laakeaan) astiaan ja anna jäähtyä viileässä vartti.

Muotoile suukot kostutetuin tai öljytyin käsin n. 20g palloiksi, kierittele kookoksessa (myös isokiteinen sokeri käy) ja pane pallot pieniin leivos tai konvehtivuokiin. Koristele työntämällä keskelle yksi neilikka. Jätin lasten omista neilikat pois.

Beijinhos- suukkoset olivat helppoja ja nopeita valmistaa, taikinaa oikein näppärä pyöritellä. Jostakin netistä luin äidin vinkin, että turkoosinsinisissä leivosvuoissa nämä ovat hienoa tarjottavaa Frozen - synttäreillä. Lumipalloja, nääs,

Ja ilman niitä rivouksia sitten!

Vain 3 aineksen pääsiäiskakku!

Kuulostaako vähän helpolta jos sanon, että tässä mun pääsiäiskakussa on tasan 3 raaka-ainetta:on valkosuklaata, on munia, on tuorejuustoa. Ei muuta. Kakku on sienimäisen kohokasmaisen keveä ja pehmeä ja ihanasti pääsiäistipun keltainen. Ohjeen näin viime viikolla jossakin FB- videossa, ja googlaimella tästä japanilaisesta juustokakusta löytyi ohje sun toinenkin. En vain itse ollut törmännyt aiemmin.

Yksinkertaiset raaka-aineet, joo kyllä, eivät silti tarkoita, että kakku olisi hyvin yksinkertainen tehdä. Ei vaikeakaan, mutta on tässä pari käyrää nostattavaa vaihetta, valkuaiset vaahdotetaan erikseen, suklaa sulatetaan hauteessa ja vuoka vuorataan leivinpaperilla, sillä lailla, että reunat tulevat reilusti vuoan yli. Ohjeet pitää lukea tarkasti, että huomaa, että kakku kypsyy (vesihauteessa) ensin yhdessä lämpötilassa vartin, sitten vähän alemmassa toisen ja lopuksi vielä sammutetun uunin jälkilämmössä kolmannen. 

Mutta ei silti, kyllä te onnistuitte, kun minäkin kerran onnistuin.

 Kolmen aineen japanilainen juustokakku

6 munaa
250 g valkosuklaata
250 g tuorejuustoa

Laita uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Ota 20cm irtopohjavuoka, lvuoraa pohjaleivinpaperilla. Laita myös reunaa kiertämään leivinpaperi niin, että paperi nousee reilusti laitojen yli (Ei oo helppoa).

Laita paloiteltu suklaa sulamaan kasariin vesihauteeseen. Kaksi kattilaa siis päällekkäin, alempaan vesi, kuumenna kiehuvaksi, sammuta liesi ja sekoita suklaa sulaksi.

Ota kattila pois vesihauteesta ja sekoita sula suklaa kulhossa tuorejuustoon sileäksi massaksi (suosittelen vatkaimen käyttöä). Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset taikinaan.

Vatkaa valkuaiset erikseen vaahdoksi, niin, että saat aikaan pysyviä huippuja (tästä ei tule ihan niin kiiltävää kuin marengista kun ei ole sokeria). Kääntele sitten valkuaisvaahto mukaan, aina 1/3 kerralla.

Kaada varovasti vuokaan, katso, että paperi on hyvin ja kopauta kerran pöytää vasten, että ilmakuplat putoaa pohjalle (mitähän taikauskoa tämäkin...). Laita vuoka sitten isomman vuoan sisälle , john kaadat kiehuvaa vettä, vuoka paistuu siis vesihauteessa. (veden ei tarvitse yltää vuoan yläreunaan, puoliväliin on ok).

Paista 170 asteessa 15 min. Käännä sitten 160 asteeseen, paista toiset 15 min. Käännä uuni pois päältä ja jätä kakku uuniin vielä vartiksi. Ota pois ja anna jäähtyä. Irrota vasta jäähtynyt kakku vuoasta.  Laita kakku vielä pariksi tuntia viilenemään jääkaappiin.

Koristele valmis kakku tomusokerilla ja pääsiäisenä tietysti pienillä munilla. Kesällä luonnonkukat olisvat upeita.

Ja  kaikkien huulilla pitäisi nyt olla kysymys: Miltä se maistui? (inhoan aina kun joku tekee jotain eikä sitten kerro, että oliko hyvää ...)

No, minäpä kerron. Maistui ihan munalle. Ei millään huonolla tavalla vaan tosiaan sillä lailla keveän soufleemaisesti. Erilaisesta rakenteesta ja erilaisuudesta pisteet. Eikä ollut myöskään tippaakaan makea, vaan yllättävän neutraali. Joten minäkin, vaikken sokerihiiri olekaan, päädyin syömään kakun kakkua runsaan suklaakastikkeen kera ja se sopi tähän todella hienosti. Voisin kuvitella myös jonkun lemon curdin maistuvan, samoin minkä tahansa kombinaation kotimaisia marjoja. Ihan yksin vähän blunt.

Ja kyllä tämä söpöyspisteetkin ansaitsee, vai mitä ?

PULLA. EI MULLA MUUTA.

Pullantuoksu. Sen pehmeys, sen tuoreus, sen lämpö, sen MAKU.

Sen maku yhdessä kylmän maitolasillisen kanssa. Pullaa syödessä voi olla ainoastaan onnellinen. 

Pulla on zen. Pulla on Yoda. Pulla on pala taivasta. Pala pullaa on taivas. Pulla on hirsimökki ja leivinuuni. Pulla on mumman syli kun lapsenposki painautuu vasten vähän jauhoista kaatia. 

(Ei, en tietääkseni ole syönyt mitään sieniä tänään).

Korvapuustit on ehkä parasta mitä tiedän. Osaan tehdä hyviä. Ja kauniita. Mumma opetti, että puusti pitää painaa kahdella sormella lyttyyn ihan pohjaan asti. Ja jos toisinaan tuleekin susirumia, niin nekin on silti hyviä.

Joskus voi vähän leikkiä. Tehdä vähä kuin bostonia tai ymmyrkäistä nyhtöpullaa. Siitä on herkullista repäistä käsin pala. Repäistä toinenkin, jos ensimmäinen oli liian pieni (ainahan se on).
Ei unohdeta taikinasta kardemummaa, ei välistä kanelia, mutta tehdään täytteestä pikkuusen erilaanen.

Resepti tähän mun nyhtöpullaan löytyy  Apetinan sivuilta. Vinkiksi vaan, että jos seuraavalla kerralla tekisit vaihteeksi vaikka tätä.

Yhteistyössä Apetina.com

Frozen jäinen syntymäpäiväkakku

...Eli kakunteon pitkä oppimäärä.... 

Viime vuonna Maitotytön syntymäpäiväkakku oli oikeana päivänä pakastemutakakun päälle lätkäisty frozen-syötävä kakkukuva. Myöhemmin pidettäviin sukusynttäreihin sentään taiteilin toiveena olleen Lumikki-kakun.  Tänä vuonna yritin panostaa ja googlailin Frozen-kakkujen  lannistavaa ihmeellistä maailmaa, yrittäen edes etsiä taitotasolleni jonkun mahdollisen toteutettavan. Ihan jetsulleen ei mennyt kaikki tälläkään kertaa, mutta oikeasti olen aika innoissani kakusta ja tiedän, että viime yön harjoitusten jälkeen osaisin tehdä kaiken vielä paremmin nyt. Kuvaamiseen ei nyt keskitytty, mutta antakaahan kun kerron: kakku ja kuinka se tehdään.

Itse kakku
Frozen-jäätelökakku, koska Elsa, tuo jäisen vuoren huipulla satumaisessa lasipalatsissaan asustava kuningatar ansaitsi myös jäisen ja lumisen täytekakun, jäätelökakun siis. Tein normaalin, hiukan sitruunalla raikastetun 7 munan kakkupohjan, leikkasin ja kaivoin kakun sisustan niin, että pohjalle jäi ohut kakkukerros, sivuille hiukan paksumpi. Sisään mahtui juuri sopivasti 2 l pehmennyttä vaniljajäätelöä, jonka sekaan, hetken mielijohteesta, sekoitin pussillisen ranskanpastilleja, jotka antoivatkin täytteelle ihanan jääkuningatarmaisen viileän tuulahduksen. Kokosin kakun tuorekelmulle vuorattuun paistovuokaan, tasoitin pinnan jätskillä, vedin muovin yli, lautasen kanneksi ja vein yöksi pihalle (aivan TG-pakkanen, pakastimessani ei olis ollutkaan täytekakun mentävää tilaa). Tässä kohdin olin siis vielä varma, että hyvät henget ovat kanssani kakunteossa.... 

Otin kakun sulamaan reilu puolituntia ennen syöntiä, nostin sen tarjoilulautaselle ja peittelin rouheasti lunta markkeeravalla vaahdotetulla vispikermalla, jonka onnistuin päräyttää voiksi asti. Paksua halusinkin, mutta...

Jäätelökakku on kaikkien suuhun sopiva, kerralla syötävä  hyvä vaihtoehto perinteiselle kakulle. Täytyy vaan muistaa, että tämän tyyppiset koristelut voi laittaa päälle vasta juuri ennen tarjoilua, joten varaa aikaa myös siihen. En kuitenkaan halunnut sokerimassakakkua tällä kertaa ja tässä jäätelökakussa yhdistyykin ihanasti kerma(voi), jätski ja kakkupohja.

Jääkoristeet ja isomaltoosi

Koskaan en ole kakun kanssa niin googlaillut paljoa kun tämän. Innostuin jäisistä seinämistä, jotka hiukan mielikuvituksellekin tilaa jättäen markkeeraavat Elsan linnaa. Kun näytin kuvia Maitotytölle, hän oli heti, että jee, ihana linnakakku, vaikka tarjolla oli kuvia ihan näköislinnoistakin. Tähän ideaan me kuitenkin innostuttiin. Ja toteutus; no, tehdään sokerista ja siirapista ja väriaineesta jään näköistä. Ikävä vain, että kaikissa ohjeissa käytettiin sitä maissisiirappia, ja mistä sitä nyt tähän hätään. Uppouduin sokeritaiteen kiehtovaan maailmaan ja tajusin, että isomaltoosistahan ne oikeat sokerileipurit koristeet tekevät. Niinpä perjantaina hain Maitotytön päiväkodista ja kurvattiin Lapualle Leipurin Putiikkiin (tämä on nyt siis ihan ilmaista mainosta loistokaupalle!), jossa arvelin isomaltoosia olevan. Olihan sitä ja ohjeetkin sain, mitään kun en ymmärtänyt puolenkilon isomaltoosiraepurkista. Se on kuitenkin lähes kaloritonta hedelmäsokeria, josta voi valmistaa läpinäkyviä koristeita. Se nesteytyy 95 asteessa ja kuumennetaan 170 asteeseen. Ihan kiva kun huomaat, että sun mittarin asteikko riittää vaan 130 asteeseen! Kuuman massan voi värjätä tipalla sinistä vesiliukoista elintarvikeväriä, jolloin jäähän tulee tosi upea , luonnollinen, hiukan vihertävä sävy. Massan kanssa tulee olla varovainen, ettei se kuohahtele, tai ettet saa sitä päällesi, 170 astetta nimittäin polttaa. Suojakäsineet ovatkin suositeltavia, mutta mistä mulla nyt sellaaset olis ollu. Henget kuitenkin mukana vielä tässä vaiheessa ja onnistuin olemaan polttamatta itseäni.

Sain levitettyä  värjätyn isomaltoosin levyksi öljytyn leivinpaperin päälle. Siitä tuli aivan jumalaisen kaunista läpikuultavaa hiukan sinertävää jäätä. Se kovettui hyvin. Ainut huono juttu, oli, että olin sen jättänyt aavistuksen liian paksuksi ja kun yritin lohkoa sitä  (Elsaa korkeampiin) teräväsärmisiin paloihin, mitään ei tapahtunut. (Jostain syystä mietin siinä kohtaa, että tehdäänköhän elokuvien stunt-ikkunakohtaukset juuri isomaltoosi- ikkunoiden läpi hypäten ja apua jos ne ovat näin kovia).

No tiedätte mikä jyllää Pohjanmaalla (voima!), joten hiukan turhautuneena täräytin sitä vähän kovempaa nyrkillä jolloin koko lasi hajosi parin 4-5 cm siruihin... eli aivan liian pieneksi.

Panic. Koska luulen, ettei Leipurinputiikin avulias Mikkokaan lähde toimittamaan minulle Isomaltoosia sunnuntain vastaisena yönä...

Googlaillaan taas. Isomaltoosin voi uudelleen sulattaa. Jee! Aamulla kokeilin ensin palalla ja kun se onnistui löin kaikki kattilaan. Huomasin heti sitten, että alkoi erottua jotain keltaista. Öljyä palojen pinnalta? Jostain luin nyt myöhemmin, että värjätyn isomaltoosin kuumennus on haastavaa ja niinhän se olikin, yhtäkkiä mulla oli kattilallinen RUSKEAA nestettä. Joo, ei ole jääkuningattaren väri!Let it go!

Tuskaista googlailua taas. Millä korvata maissisiirappi, jos kokeilisin vielä sokerireseptillä jään tekoa. Jippii, mulla on pullo glukoosisiirappia. Alan kokeilla karamellijään tekoa glukoosista ja sokerista ja pelkään koko ajan koska sokeri muuttuu ruskeaksi, mutta se ei muutu, värjään sen tipalla sinistä, kaadan kovettumaan (sitä on hiukan hintsusti, enkä saa ihan haluamaisenlaisia korkeita lohkareita) ja olen onnellinen,  Maitotytön päivä pelastettu.

Suosittelen kyllä isomaltoosin käyttöä, ainetta saa leivontaliikkeistä, se oli helppoa, tulos kaunista, vaikka nyt sokerisiirapistakin sain jäätä aikaan. Se kuitenkin jähmettyi nopeammin, eli sitä ei kauaa saanut leviteltyä. Käsittääkseni isomaltoosi pysyy myös kirkkaana paremmin, sokeri ruskistuu helposti, vaikka minä onnistuinkin sössimään tuon isomaltoosin uudelleen lämmityksen.

Elsa
Tunnustan , että etsin lauantaina Sjoen kaupat läpi pientä muovista Elsa-figuuria (missä olitte, henget?). Kun ei sellaista löytynyt oli pakko ryhtyä toimeen ja tekaista itse. Vinkit löytyivät taas netistä. Tämä koriste ei ole syötävä, koska se on tulostettu tavalliselle paperille. Tulostin siis Elsan ja leikkasin sen irti paperista veitsellä, ilman viittaa.  Kaulitsin palan valkoista sokerimassaa, kostutin pinnan ja painelin paperinuken siihen kiinni. Sitten leikkasin veitsellä nuken irti massasta. Aamulla kun se oli lähes kuiva, liimasin  elintarvikeliimalla takapuolelle pitkän tikkaritikun, tukemaan koko  ruumista ja niin, että saisin Elsan kakkuun pystyyn. "PahviElsa" oli jotenkin tosi 3D, kun takana oli puolisenttiä sokerimassaa. Valitettavasti kuvista ei näy ilmi, mutta maalasin hahmoon vielä upeat (no oli ne, muttei kehtaa koko ajan kehua) korostukset kolmella erivärisellä syötävällä glitterillä, sinisellä, vedenvihertävällä ja valkoisella. Kolmiulotteisen vaikutelman kruunasi Elsan viitta, joka ei kauhean hyvin myöskään näissä kuvissa erotu noista jäistä, ehkä tässä alimpana parhaiten. Eli tein Elsalle viitan värjätystä, glitteröidystä liivatteesta ja liimasin sen hulmuamaan harteilleen.

Tässä kakkua syöty niin paljon, että koristeet siirretty jo toiselle laidalle

Melkein tekis mieli kokeilla näiden koristeiden tekoa uudelleen, nyt vähän kokeneempana. Jospa torstain kaverisynttäreille...

Teko-ohjeet jäälle ja viitalle

Isomaltoosista
500g Isomaltoosirakeita
pari tippaa sinistä vesiliukoista väriä

Laita rakeet kuiviltaan teräskattilaan ja sekoittele kunnes rakeet sulaa. Kun seos kiehuu nestemäisenä, asenna lämpömittari, niin että se ei koske kattilanpohjaa ja anna seoksen lämpötilan nousta 170 astetta. Ota kattila liedeltä, anna seisoa muutama minuutti ja sekoita väri mukaan. Ole joka vaiheessa varovainen, isomaltoosi on todella kuumaa, piparinrakennussokeripalovammat ei oo mitään tämän rinnalla. Ole varovainen myös, ettei neste präiskähtele (silmät) kun lisäät vaikka värin.

Levitä massa uuninpellin päälle öljytylle leivinpaperille OHUEKSI kerrokseksi. Anna kovettua (itse vein pihalle pakkaseen ja kovettui tosi nopeaa.) Riko korkeiksi teräviksi jäänpaloiksi. Varovasti! Ei niinkun entinen likka!

Sokeri-glugoosisiirapista
2 dl valkoista hienoasokeria
2/3  dl glukoosisiirappia (löytyy ihan marketista)
3/4 dl kuumaa vettä
pari tippaa sinistä väriä

Kuumenna sekoittaen teräskattilassa soleri, siirappi ja vesi. Kun seos kiehuu, lämpötila ei nouse yli 107 asteen ennenkuin vesi on haihtunut, eli kestää hetken. Nosta sitten lämpötila 150 asteeseen, ota pois liedeltä ja lisää väri. Toivottavasti asteet ovat oikein, näin muistan lukeneeni, en nyt tähän hätään löydä niitä. Joka tapauksessa  sokerin lämpötila vaikuttaa siihen kuinka kovaksi sokerimassa jähmettyy...jos nyt mitään tajusin.

Molempiin seoksiin voi lisätä myös jotain makuöljyä.

Elsan viitta
Löysin videon, jossa opastettiin viitan teko, mutta ei annettu reseptiä liivateseokselle. Tein sen jotenkin näin tai sinnepäin. ...And it worked!

 vettä
liivatejauhoa
elintarvikeväriä (sinistä)
elintarvikeglitteriä (sinistä)

Sekoita 2-3 tl kylmää vettä saman verran liivatetta, lisää sitten vähän kerrallaan kuumaa vettä, että saat paksuhkon tahnan, sekoita hyvin ja sekoita väri myös joukkoon. Metallialustalle tai esim kakkuvuoan irtopohjalle  voit sitten siveltimellä maalata halutun korkuisen viitan korkuisen neliön. Ensin liivate "rakoilee, mutta pensselöi ja levitä ja lisää liivatetta, kunnes sinulla on aukoton neliö. Ripottele päälle glitteriä. Anna kuivua yön yli. Viitta ikäänkuin kuivaa ja käpertyy irti pohjastaa. Leikkaa se sitten varovasti viitanmalliseksi (kolmio ja liimaa elintarvikevärillä tai vaikka valkosuklaalla elsan hartioille!


Lopuksi vielä aivan hirveesti terkkuja kaikille tänä vuonna 3- 10v. syntymäpäiviään viettävien tyttölasten äideille!

Ruis-kaneliässät

Joo, piparit kuuluu jouluun. Ja meillä ne on ties kuinka monennetta vuotta ruispipareita. Kahdesta syystä: Maku ja leivottavuus. Mutta yhtälailla mun perinteiseen jouluun kuuluu kaneliässät. Vieläkin muistan ne purkit ja pahvilaatikot, joihin piparit ja kaneliässät voipaperin suojaamina pakattiin Oravan mummolas, säilytyspaikka oli vintille johtavilla kylmillä portahilla.

Tämä vuosi on ollut huikea ruokakirjavuosi. Moni hyvä taitaa jäädä runsaudenpulassa varjoon, yksi josta en ole paljon kuullut puhuttavan on ollut Maija Silvennoisen Ruiskirja. Selasin sen eilen taas läpi joulunkiilto silmissä ja sieltähän löytyi Ruisässät. Pakko kokeilla. Varsinkin kun mausteena oli myös muodikkaasti kardemummaa ja reseptissä käytetyn muscovadasokerin ajattelin ihanasti täydentävän tummaa ruista. Kaltaiselleni riuskalleruisihmiselle  kirjasta tuli taas merkattua monta muutakin reseptiä, esim. Ratamestarin kiisseli, Karitsa-hapankorppupaistos ja Lohta ruiskuoressa. Valikoima on siis perinteisestä moderniin, Maijan rautaisella ammattitaidolla. Se ikipainikaverini juureen leivottu ruislimppukin löytyy ohjeistettuna.

Ruisässiä kannattaa leipoa myös kahdesta syystä.: Maku ja Leivottavuus. Kaneliässäthän on aika pirullisia leivottavia. taikina tarttuu ja jos käytät jauhoja, kanelisokeri ei tartu pintaan. Keksinkin metodin jossa pyöritän taikinanauhaa taikinapallerosta suoraan sokerikanelikasassa.  Ehkei mikään aito marttametodi, mutta toimi ja säästi useamman kirosanan.

Ruis-kaneliässät
Resepti Maija Silvennoisen Ruiskirjasta

125 g voita
200 g (3dl) muscovadosokeria
3 munaa
2 tl kanelia
2tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
6 dl hienoja ruisjauhoja (mulla oli vaan tavallisia, vaikuttaakohan se tuohon rakeisempaan ulkonäköön?)

pinnalle
1/2 dl sokeria
2tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet. Lisää munat ja kuivat vuorotellen voi-sokerivaahtoon.

(tässä välissä kerron, että mulla oli kaapissa muscovadosokeripaketti, joka oli avattu varmaan jonkun tl takia ja se oli muuttunut tiiliskiveksi. Laitoin sen mikroon ja pari tl vettä päälle ja reilu minuutti niin sain sen pehmeäksi. Vähän nesteytyi, mutta hyvin se vaahdottui sokerin kanssa.)

Anna melko löysän taikinan asettua jääkaapissa 2 h, mulla oli koko yön. Leivo taikinasta sentin paksuista tankoa ja leikkaa 8 cm paloiksi jotka pyöräytät ässiksi.

Paisto 175 n. 14 minuuttia

Säilyvät hyvin huoneenlämmössä tiiviissä kannellisessa purkissa. Voi myös pakastaa.

Perinteiset kaneliässät
Joulun parhaat piparit eli ruispiparit

Maija Silvennoisen Ruiskirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta