About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kilpailut. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. joulukuuta 2014

Viinifiilistelyä, lammasta ja jouluinen maustevoi


Hyvälle lihalle hyvää viiniä. Niin yksinkertaista se on. En ole mikään viini-besserwisseri eikä toivottavasti minusta koskaan sellaista tulekaan. Oikeasti ihailen ihmisiä, jotka ovat luoneet viineistä ammatin tai harrastuksen, sillä alalla, jos missään, on miljoonaa muuttuvaa komponenttia, joiden hallitseminen vaatii valtavan määrän niin nippelitietoa kuin soveltamisen taitoa.

Onneksi meistä jokainen voi olla oman viininsä sankari. On kiehtovaa valita pulloa myymälän rivistöstä ja yhtä jännittävää avata ja maistaa. Olen jo ihanasti fakkiutunut muutamiin omaan suuhuni sopiviin kaavoihin. Pidän samppanjaa takuuvarmana valintana tilaisuudesta ja ruuasta riippumatta. Polveni notkahtavat joka kerran kun maistan lasillista hyvin viilennetyä Chablis'ta (mielellään Premier Cru) ja Rieslingin arvo ruokaviininä on vihdoinkin avautunut minullekkin. Punaviinien kanssa en vain pysty päättämään. Usein se on Pinot Noir, mutta yllättävää tuttavuutta olen tehnyt myös Malbecin ja italialaisten rypälesekoitusten kanssa. Tai tuhtien espanjalaissten.  Mutta kun Kaliforniastakin löytyy hyviä kuten ylipäätään uudesta maailmasta... sekoan...




Tosi tosi rakkaita ja varmoja valintoja meikäläisen suuhun tuntuvat olevan myös Chileläiset viinit ylipäätään. Perinteikäs Cousiño-Maculin viinitila Maipon alueelta on minulle vanha tuttu ja niin on sen ihana  100% Cabernet Sauvignonkin; Antiguas Reservas (Alko 12,48€). Viiniä kypsytetään 12 kk tammitynnyreissä jonka jälkeen se lepää pulloissa vielä 6 kk. ennen myyntiä. Se on cabernetmaisen herukkainen ja kirsikkainen, täyteläinen viini. Katsokaa sen väriä tuota valkoista liinaa vasten, niin syvä, tumma ja kutsuva.  Siitä löytyy myös tannisuutta ja pullo kannattaa avata hengittämään ajoissa. Tai sitten dekantoida. Se on mainio kumppani tummalla lihalle, myös riistalle ja porolle. Eli jos joulupyhien aikaan pöydästäsi löytyy jotakin näistä, ota seuraksi ihmeessä Antiguas Reservas.


Viinistä saa muuten huomattavasti enemmän irti pienellä välinevarustelulla. Hyvät isot lasit ovat must ja  ja lähes jokainen viini hyötyy dekantoinnista, eli karahvi on hyvä olemassa. Toisaalta dekantoinnin voi tehdä vaikka tavalliseen lasiseen mehukannuun. Viinipullon avaaja on tietysti tärkeä ja tärkeää on, että löydät sellaisen jota osaat käyttää. Minä itse olen aivan epätoivoinen kaiken maailman automaattisten kierreruuvien kanssa, mutta erittäin näppärästi avaan pullon  tarjoilijan perustyökalulla. Käteen sopivassa mallissa on teflonpinnoitettu kierre ja kaksinivelinen vipuosa. Tippakauluri on hyvä valkoisia liinoja ajatellen. Kannattaa miettiä myös tuollaista ilmapumppua ja siihen kuuluvia kumikorkkeja. Jos et nauti koko pullosta kerralla säilyvyysaika monikertaistuu kun asetat kumikorkin päälle ja pumppaat pullosta ilmat pois.

Mutta ennen kaikkea, minun mielestäni, erinomaiseksi viinin tekee hyvä seura ja herkullinen ruoka.



Lampaankyljykset ja jouluinen maustevoi

2  karitsankyljystä/ruokailija (nämä olivat sellaisia tuplia, keskellä luu ja filettä molemmin puolin sekä rasvaa ympärillä 
suolaa, pippuria

paistamiseen öljyä, voita, pari valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Seurasin facessa tässä yksi päivä kun lampaankasvattajat vaihtelivat reseptejä. Yleinen mielipide tuntui olevan, suolaa ja pippuria ja pikainen paisto, eli sillä lähdin minäkin. Isokyröläiset karitsat pippuroin ja suolasin, kuumensin rasvat (reilusti voita) ja heitin sekaan valkosipulin ja hiukan timjamia maustajaksi ja otin nopeasti värin kyljyksiin molemmin puolin. Sitten koko pannu uuniin 175 astetta ja 5 minuuttia. Hyvää tuli, IsoHoon mielestä ehkä parasta lammasta ikinä. Hämmentävää. 

Karitsojen kanssa nautittiin pannulla raakana paistettuja perunasiivuja ja karamellisoituja valkosipulinkynsiä, vihreitä papuja ja ihanan jouluista maustevoita. Idean puolukkavoihin sain Juurelle ravintolasta, jossa se höystää hirven filettä. Rakastuin oikopäätä sen väriin. Juurella voi valmistetaan kokoon keitetystä puolukkasiirapista, omani sai vähä lisärouheutta pekaanipähkinästä ja rosepippurista ja aimo annoksen minttua, joka sopi  lampaalle tarkoitettuun voihin ihan nappiin.

Enkä tietenkään ehtinyt mitään siirappia keitellä. Tämä oli aivan pikaruokaa.

Jouluinen maustevoi
4:lle

1 dl (pakaste)puolukoita survottuna
100g pehmeää voita
1/2 dl paahdettuja pekaanipähkinöitä rouhittuna
1 tl kokonaisia rosepippureita
kourallinen tuoretta minttua silppuna

Paahda pähkinät kuivalla pannulla, älä polta. Lisää aineet minttua lukuunottamatta yhteen ja survo joko sauvasekoittimella tai jollakin mixerilaitteella tasaiseksi tahnaksi. Sekoita lopuksi mukaan minttu. Kääri voipaperin sisään rullaksi, päälle folio ja pakkaseen jähmettymään tangoksi, josta voit leikata fiksuja viipaleita. Tai sitten teet kuten minä, nostelet jääkaappikylmästä voimassasta lusikalla puolukkaisia voinokareita lihan päälle.

Suosittelen.

Ai niin. Yksi tärkeä pointti vielä. Cousiño-Macul Antiguas Reservas on myös mainio juustoviini (kypsät ja voimakkaat juustot), eli pääruuasta seuraavaan osaan voi jatkaa fiilistelyä saman viinin voimin. Tai sitten vaan ihan fiilistellä joulunodotusta joku ilta; siivoaisko kaapit vai istahtaisko viininlasin kera juustojen ääreen hengähtämään?



Chilen vanhin viinitalo fiilistelee joulua myös instagrammissa. Hashtagaa kaunein joulutunnelmainen viinikuvasi #jouluviini #antiguasreservas #viikonviini ja osallistu Decanterin 50€ lahjakortin arvontaan!

Kilpailuaika 8.-21.12. ja palkinto arvotaan 22.12. Palkintona Decanterin lahjakortti, arvo 50€. 

Yhteistyössä Cousiño- Macul

maanantai 24. marraskuuta 2014

Za'ataria mun oliiveihin



Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.



 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!



Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 





Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)




Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA







sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Mumm, se on ranskaa ja tarkoittaa omnomnom


Näissä ei sitten ole mitään muuta vaatimatonta kuin ulkonäkö. Nimikin on pökerryttävä: Kukkakaali-katkarapuarancini. Arancinit ovat friteerattuja jäännösrisoton palleroita Etelä-Italiasta, jossa niitä myydään herkullisen tulikuumana suoraan katukärryistä. Lucian päivänä, 13. joulukuuta Palermon kaupunki täyttyy sadoista arancinikioskeista ja -kärryistä, ilmassa leijuu höyryävien arancinien kutsuva tuoksu.



OivaPari Gourmet Fastfoodin viimeisessä osakilpailussa tehtävänanto ei todellakaan helpottunut. Nyt olisi valmistettava samppanjalle seuraa. Mietin läpi kaiken luksuksen ostereista hummereihin, kampasimpukat ja mädit, mutta aina palasin samaan lähtöruutuun, halusin annoksen olevan oikeasti myös katuruokakelpoinen. Miksei sitä ole nuo edellämainitut aineksetkin jossakin lähellä pyyntipaikkaa, jumalaisen tuoreina, suurinpiirtein laiturilta myytynä, suurimmalle osalle meistä ne jäävät harvinaiseksi herkuksi ja erikoistilaisuuksiin. Niinkuin samppanjakin. Mikä on suuri vääryys, koska se jos mikä on juomista upein. Ja sen kanssa nautittuna mikä tahansa muuttuu gourmet'ksi.


Kukkakaali-katkarapuarancini

risotto
3 rkl oliiviöljyä
6dl raastettua, raakaa kukkakaalta
2 dl risottoriisiä
1/2 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl samppanjaa tai kuivaa valkoviiniä
0,5 dl kasvislientä
120g katkarapuja
2 dl vastaraastettua parmesania
1/4 sitruunan mehu
1rkl sitruunavoita (tai tavallista)
1/2 tl kuivattua timjamia tai hiukan enemmän tuoretta
mustapippuria myllystä

friteeraukseen
1l öljyä 
1 kananmuna
vehnäjauhoja
psylliumkuitua, panko-jauhoja tai korppujauhoja

Valmista risotto mielellään jo edellisenä päivänä ja anna jähmettyä jääkaapissa.

Kuullota öljyssä, laakeassa padassa tai pannulla miedolla lämmöllä hienonnettu sipuli ja valkosipuli. Lisää kukkakaali ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota sekin läpikuultavaksi. Lisää sitten samppanja tai viini.

Minä todellakin possautin Mummini auki ja lorautin risottoon. Ajattelin, että nyt tehdään läpeensä herkullista.

Pidä kasvisliemi kuumana viereisellä levyllä ja lisää sitä kauhallinen kerrallaan risottoon, sekoittele puuhaarukalla lähes koko ajan, että tärkkelykset oikein irtoavat. Aina kun neste alkaa olla imeytynyt, lisää uutta. Tämä prosessi kestää n. 20 minuuttia, sitten risotto alkaa olla kypsää. Lisää mukaan hiukan hienonnetut katkaravut ja timjami. Viimeisenä silauksena juusto ja voinokare ja mustapippuri: risotto on valmis. Jäähdytä.

Tämä kohta on todella vaikea. Risotto tuoksuu ja maistuu niin hyvältä, haluat vain seistä pannun vieressä ja lusikoida sen suuhusi. Älä ainakaan tartu samppanjalasiin tai menetät pelin, eikä friteerattavaa jää.

Kuumenna öljy kattilassa tai friteerauskeittimessä höyryäväksi. Maapähkinäöljy, peanut oil, sopii tarkoitukseen todella hyvin. Muotoile risotosta pyöryköitä, kieritä ne ensin jauhoissa, sitten vatkatussa munassa ja lopuksi psylliumissa/pankossa/korppujauhossa, minkä valitsetkin. Friteeraa kullanruskeaksi ja nosta sanomalehden päälle valumaan.

Risottoni oli,  vaikka kylmää, niin tänään tehtyä, mikä saattoi vaikuttaa siihen, ettei käsinmuotoilu ja leivitys oikein onnistunut. Tai saattaa olla, että olen vain mämmikoura. Tuskaannuin, kaadoin munan risottoon ja ehkä puoli desiä vehnäjauhoja ja sekoitin. Siiten supervarovasti kahden ruokalusikan avulla vieritin palleroita öljyyn. Ei pyöreitä, eikä edes soikeita, mutta se maku! Minulla oli leivitykseen ihan tavallista korppujauhoa, mutta psylliumilla ( terveisiä Henkalle, joka tämän opetti) tai pankolla saat vielä rapsakamman kuoren.


G.H. Mumm Cordon Rouge Brut on kuiva ja ryhdikäs samppanja, niitä pulloja, joita kannattaa miettiä kun etsit läpi aterian samppanjaa. Siitä löytyy hennon mineraalisena sopivasti hapokkuutta ja hedelmäisyyttä sekä sitrusta. Rapean kylmänä tarjoiltuna se nostatti  muutenkin äärimmäisen herkulliset arancinit ihan uusiin sfääreihin.

Minä pakkasin arancinini ja samppanjani mukaan mummolaan (tässä ei nyt ole mitään tahallista komiikkaa) jossa "lahjomaton" testiryhmä eli vanhempani ja veljeni perhe pääsivät nauttimaan arancineistani Mummin (eikä tässä, äitini on Mumma) kera. Isäni käski laittaa tähän, että jos ei tämä yhdistelmä voita, niin se tuomari ei ole kyllä päässyt oikeasti maistamaan.  

Mumma oli muuten tehnyt pääruuaksi ihanan hedelmäistä lammastaginea ja vaikka punaviinikin oli avattu niin tulipa taas yhdestä suusta todistettua, että samppanja niin kantaa läpi koko aterian. Kuten pikkuveliNuutti loihe lausumhan: Tämä lammaskin maistuu paremmalta samppanjan kanssa. (Herkullista se oli kyllä alunperinkin.)



Yhteistyössä Pernod Ricard

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Munakoiso-Lasse






Jos tämä olisi oikeasti lasagnea, tässä olisi varmasti valkokastiketta. Tai valkokastikkeen kera ja pikkuisen eri mausteilla olisi kyseessä moussaka. Nimesin tämän nyt Lasseksi koska se kuulostaa niin hauskalta ja antaapa ehkä aavistuksen minkä tyyppisestä ruuasta on kyse; vuoka, paistos tai laatikko olisivat varmaan ajaneet saman asian, mutta niistä nimistä puuttuu se pieni pilke.

Ruualla on itseasiassa esikuvakin, se on dominikaanilainen pastelón de berenjenas, karibian lempeät maut sopivat hyvin ruuaksi koko perheelle ja vuoka nostaa pääosaan laadukkaan jauhelihan, josta se on valmistettu. Länningin tilan Luomuherefordeista leikattu ja jauhettu liha oli raaka-aineena Kotitila.fi  Lihaa Parhaimmillaan -reseptikisan 3. osakilpailussa. Useasta blogista jo luinkin kehuja lihan mausta ja siitä kuinka se ei paistettaessa vuoda pannulle ylimääräisiä nesteitä. Laadulla ja laadulla on eroa siis tässäkin, mikä tuli koettua valmistaessa itsekin. Koko syöjäsakki kehui kilvan myös lihan makua. 



Munakoiso-Lasse
 4:lle

2 munakoisoa
500g Luomunaudan jauhelihaa
2rkl öljyä
1 vihreä paprika kuutioina
3 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
500g tomaattimurskaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua basilikaa
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
150 g mozzarellaraastetta

Paista kuumalla pannulla 1rkl öljyä jauheliha, sipuli valkosipuli ja paprika. Lisää oregano ja basilika sekä tomaattimurska ja paista kunnes neste on haihtunut. Suolaa ja pippuroi Lassen täyte maistellen.

Leikkaa munakoiso pituussunnassa n. puolen sentin paksuisiin levyihin ja lado ne vierekkäin valitsemasi öljyllä voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle jauhelihatäyte ja levitä tasaiseksi.Lado pinnalle toinen kerros munakoisoviipaleita. Peitä vuoka tiukasti foliolla ja paista 200 uunissa n. 40 minuuttia. Poista folio, lisää pinnalle juustoraaste ja gratinoi uunin ylätasossa kullaruskeaksi.

Anna vetäytyä hetken ja tarjoile rakkaillesi raikkaan vihersalaatin kera.




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Fondue-ranet






Ennen pitkää se oli aivan väistämätöntä. Että mä nostaisin sen perunan katuruoka annokseni pääosaan. Koska minähän olen sellainen perunanrakastaja. Kunnon rapeat, sisältä höttöiset, melkein syömäkelvottoman kuumat ranskalaiset, uuniperuna, perusgrilliranskikset kaikilla mausteilla tai kuuluuko kenenkään muun lapsuudeen lemppareihin "sotapojan pakkaus"?

OivaPari-haasteessa haettiin tällä kertaa paria Jacob's Creekin UnVined Rieslingille. Kyseessä on aivan tuore innovaatio, uudella menetelmällä aikaansaatu alkoholiton viini. Ja se huuti tätä reseptiä! 

Koska haasteessa on kyse gourmet'in ja katuruuan yhdistelmästä, mieleeni tuli heti nostaa rankanperuna-annokseni uudelle levelille voimakkaalla  juustokastikkeella fonduen tyyliin. Pääsisin samalla testaamaan myös viinin soveltuvuuden ruuanvalmistustarkoitukseen. Hienosti UnVined toikin fonduemaisen valkoviinisen aromin kastikkeeseen. Päädyin käyttämään rane-fondueessäni myös suomalaisia loistavia juustoja, Valion Mustaleima Emmental-raastetta ja Juustoportin uutta Maxx'ia, joka on juurikin yleensä fonduessä käyttämäni Gruyerin tyyppinen kauniisti sulava vahva juusto. Ranskanperunoiden suhteen voit olla juuri niin kulinaristinen kuin haluat, uppopaista ne kahteen kertaan, kuten perusteellinen tyyli kuuluu, mutta voit tapani mukaan tehdä ne myös uunissa, pääasia on, että käytät jauhoista perunalajiketta. Erityisen kauniita saat tietenkin Rosamundasta sen punertavan kuoren takia.



Fondue Ranskanperunat 
2:lle

2 isoa tai 4 pientä Rosamundaa tai muuta jauhoista lajiketta
öljyä
suolaa

130g Valio Emmental juustoraastetta
130g Juustoportin Maxx juustoa raastettuna tai muuta gruyereä
1,5 dl Jacob's Creek Unvined Riesling
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
2 tl maissitärkkelystä
1 rkl Kirch-viinaa
ripaus valkopippuria ja muskottipähkinää
pinnalle hiukan silputtua lehtipersiljaa tai yllätä korianterilla!

Leikkaa perunat pituussunnassa sormenpaksuisiksi tikuiksi. Älä kuori. Sekoita perunasuikaleet öljytilkan kanssa ja levitä ne tasaisesti uuninpellille. Ei päällekkäin. 220 astetta ja puolituntia ja perunoiden pitäisi olla kypsiä sekä saada pintaan hiukan väriä ja rapeutta. Suolaa perunat.

Laita kattilaan viini, valkosipuli ja raastetut juustot. Kuumenna kuplivan kiehuvaksi ja sileäksi, koko ajan pohjasta sekoittaen. sekoita maissijauhot kirch-viinatilkkaan ja sekoita juustojen mukaan ja anna Fonduen paksuuntua. Mausta valkopippurilla ja muskottipähkinällä.

Jaa ranskiksit annoksiin paperipusseihin tai voipaperikääröihin, valuta päälle kuumaa juustofondueta ja ripottele päälle lehtipersiljaa tai korianteria. 

Koska perinteinen juustofonduen juomakumppani on valkoviini tai musta tee, sopii UnVined Riesling ihanan kylmänä hienosti palanpainikkeeksi, sen raikas hedelmäisyys ja pieni makeus leikkaa sopivasti juuston ja perunoiden rasvaisuutta.

Nyt on pakko sanoa ihan itte, että kaikessa yksinkertaisuudessaan, ihan klassikko jo syntyessään!




yhteistyössä Pernod Ricard Finland




sunnuntai 28. syyskuuta 2014

SHAWARMA


Mietittiin viikonloppuna lapsuusperheeni kesken parhaimpia katuruokakokemuksia. Mielipiteet vaihtelivat meksikolaisesta aasialaisen kautta gyrokseen, mutta kaikki syöneet taisivat mainita myös erään tietyn kanashawarman, jota olemme jääneet muistelemaan erityisellä lämmöllä. Jonsei shawarma nimi soita kelloja, niin voin kertoa, että se on useimmiten lähi-idän maissa ja arabikulttuureissa syötävä ohut rullalle kierretty leipä, joka sisältää yleensä lihaa, joka on paistettu döner kebabin tavoin vartaassa, sekä jonkinlaista jugurttikastiketta. Käärössä voi olla myös hummusta, tahinia, pikkelöityjä kaviksia tai sitten vaan salaattia, tomaattia, punasipulia.
Meidän perheen muistoihin jääneet shawarmat nautittiin kylläkin Dhakassa, Bangladeshissa, vanhemmillani oli vakiokioski, josta haettiin mukaan nuo ah niin maukkaat kääröt, mikäli  lounaan ja illallisen väli oli venymässä liian pitkäksi. Useampaan otteeseen mekin reissullamme niitä nautimme, ne kun olivat vaan niin herkullisia.


Shawarmat ovat jääneet meiltä vähän unholaan, vaikka Saudeissakin aikoinaan taidettiin niitä syödä. Silloin 80-luvulla ei vaan aina tiedetty kaiken nimiä...minäkin aina luulin syöväni  lihapullia kun vedin falafeliä...

Mutta nyt oli aika tuoda shawarmat kotikeittiöön kun Oiva Pari -kisa haastoi mukaan etsimään gourmet streetfoodia ihanan pehmoiselle Riojalaiselle Campo Viejo Reserva 2008 - punaviinille.  Streetfood + Gourmet + Punaviini = yhdistelmä ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Tämä punaviini kaipaa ehdottomasti lihaa, siis lammasta laitettakoon, leipä sopii aina viinin kera, siitä shawarma ja gourmet osion saa hoidella pienet yksityiskohdat, itsetehty leipä, granaatinomenasiemenet. Vaikka gourmeeta oli tarkoitus tehdäkin, meitä osallistujia muistutettiin myös siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tehdä aasta alkaen vaan  myös laadukkaiden puolivalmisteiden käyttö on sallittua.

Ja mitä teen minä? Aloitan leivän teolla. Leivän voit korvata tässä myös tortilloilla tai ohuella rieskalla. Tiedän, ei aivan sama kuin arabialainen flatbread, mutta sen jäljitteleminen kotikeittiössäkään ei ole tuottanut vielä aivan toivottua lopputulosta. Tällä kertaa tein leivän turkkilaisen yufka-leivän reseptillä. 



Lammasshawarma
6 kpl

Yufka
4-5 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
1,5 dl lämmintä vettä
2 rkl öljyä

Sekoita suola ja vehnäjauho (ensin 4dl) kulhossa ja kaada vesi ja öljy keskelle. Sekoita jauhot nesteeseen kädellä ja vaivaa  kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Tarkoitus on saada taikinapallo, ei liian pehmeä eikä kova, lisää jauhoja ettei taikina ole liian tarttuvaa. Nosta pallo pöydälle ja jatka vaivaamista kunnes sinulla on sileä kimmoisa pallo. Kääri tuorekelmuun ja anna levätä mielellään ainakin 4 tuntia huoneenlämmössä. Yön ylikin on hyvä.

Jaa taikina 6 osaan ja pyöritä ne palloiksi. Jauhotetulla alustalla kauli taikinasta niin isoja ja ohuita semmoisia lähes paperinohuita) ympyröitä kun pystyt. Voit pinota ne odottamaan paistoa, mutta laita joka väliin leivinpaperi. Kuumalla, kuivalla paistinpannulla paista puoli kerrallaan kunne se kupruilee ja saa hiukan rusehtavia pilkkuja. Pinoa valmiit leivinliinan sisään.

Lammas

400-500g yrttivalkosipulimarinoitua lampaan ulkofilettä
1 tl jeeraa
1 tl garam masalaa

Halkaise huoneenlämpöiset lampaan ulkofileet pittussuunnassa ja sitte pilko soirot vielä suupalan kokoisiksi. Paista kuumalla pannulla  nopeasti kypsiksi, kun saat lihat pannulle, mausta ne vielä jeeralla ja garam masalalla.

Punakaali
300g suikaloitua punakaalta
1 rkl öljyä
 2rkl punaviinietikkaa
1 tl sokeria
suolaa ja pippuria

Paista punakaalta öljyssä pannulla kunnes se hiukan pehmenee. Possauta mukaan lopuksi viinietikka, ripottele sokeri ja mausta suolalla ja pippurilla.

Jugurtti- Tahinikastike
2 dl turkkilaista jugurttia
3rkl tahinia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1/2 sitruunanmehu
reilut kouralliset tuoretta minttua ja korianteria hienonnettuna
suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja anna makujen tasaantua jääkaapissa vartin verran.

1-2-3 Lanttu
1/2 lanttu
1/2 dl etikkaa
1dl sokeria
1,5 dl vettä
Kuori ja leikkaa lanttu lastuiksi kuorimaveitsellä. Pistä lanttulastut kannelliseen lasipurkkiin. Lisää myös muut aineet. Ravistele purkkia ja jätä maustumaan 1/2 tunniksi.

Lisäksi
1/2 granaatinomenan siemenet

Kokoa shawarmat asettamalla lämmitetyille leiville lammasta, punakaalia, reilusti kastiketta, lanttulastuja ja granaattiomenan siemenet. Älä täytä liian täyteen! Kääri tiukalle rullalle ja aseta odottamaan saumapuoli alaspäin  lämpimälle paistinpannulle. Kietaise shawarmat tiukkaan voipaperiin  ja halkaise vinottain keskeltä syömisen helpottamiseksi.




Nappaa kainaloon pullo ihanaa punkkua ja niin monta shawarmaa kun pystyt syömään. Tai ehdit. Koska pian ei ole jäljellä ainoatakaan.


Pernod Ricard Finland toimitti punaviinin haastetta varten



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Luxuspuuro


Luxus, tyylikkyys, hienovaraisuus, eleganttius, pehmeys ja eteerisyys eivät taida olla sanoja, jotka aivan ensimmäisenä liittää puuroon, vielä vähemmän tämän puuron keittäjään. Mutta sellainen puuro tästä vaan tuli. On siinä ripaus aitoutta ja rouheuttakin, joka on saattanut mukaan keittäjän kauhasta valahtaa. Lähtökohtana olivat Myllärin Luomu Iso Täysjyväkaurahiutaleet, jotka kyllä antoivat osansa myös tuohon rouheuteen, ne ovat nimensä mukaisesti isoja ja niistä valmistettu puuro sävyttyy kauniisti kypsän kaurapellon väreihin. Ja minä kun luulin, että kaurapuuro on harmaata. Myös maku erottuu edukseen. 

Miten sitten tehdään puurosta luksusta? En ole maailman puurobaareihin vielä päässyt, joten mieleni kulkevi aika perinteisiä puuroratoja. Halusin nyt tehdä selvästi arkisesta puurosta erottuvan luxuspuuron, joka on omialtaan vaikkapa viikonlopun brunssille. Luxuspuurostani saa helposti muokattua myös jälkiruuan, kunhan annoskokoa pienentää reilusti. Puuro kun on melko tuhtia vaikka perinteistä jälkiruokaa onkin.  



Puuron keittelin perinteisellä ohjeella käyttäen kulutusmaitoa nesteenä. Annoksen varsinainen juju on sen kanssa tarjottava kermajäätelö. Maitohan on perinteinen puuron kumppani ja niin myös marjat, tässä ne yhdistyvät uudella raikkaan pehmeällä tavalla, rouhea puuro kohtaa pehmeän jäätelön, jota mustikan lisäksi maustaa yllätyksellisesti timjami ja sitruuna, kuuma kohtaa kylmän sulaen suussa ihanaksi herkuksi.

Ja kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse alusta asti. Varsinkaan jos ei omista jäätelökonetta, eikä ole aikaa käydä vatkaamassa jäätelötekelettä pakastimessa useaan otteeseen. Jäätelöllä on kiva leikitellä ja se onnistuu helpoiten ostamalla paketti jotain hyvää kermajäätelöä, antamalla sen sulaa noin pehmistuntumaan ja maustamalla sen juuri niin villisti kuin haluat. Sitten jätski vain takaisin pakkaseen. Ja ei, ei siihen muodostu mitään jääkidettä kuten kerran sulaneeseen jätskiin.



Luxuspuuro timjami-mustikkajäätelöllä
4 annosta

4-5 dl Myllärin Luomu Isoja Täysjyväkaurahiutaleita
 1 l kevytmaitoa
ripaus suolaa

Valmista puuro pakkauksen ohjeen mukaan eli sekoita hiutaleet maitoon ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen 7 minuuttia välillä sekoittaen. Hauduta vielä kannen alla 3 minuuttia. Mausta suolalla.

Timjami-mustikkajäätelö
(annoksesta tulee reilusti jäätelöä, sitä jää n. 1/3, mutta kätevintä on tehdä herkkua heti koko litrasta.)

1 l kermajäätelöä
200g kotimaisia mustikoita
1/2 sitruunan mehu
1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

Anna jäätelöpaketin pehmetä huoneenlämmössä 15min tai kunnes jäätelö on juuri ja juuri sekoitettavan pehmeää. Siirrä jätski pahvikuorista kannelliseen pakastimenkestävään rasiaan ja sekoita mukaan huolellisesti mustikat, timjami ja sitruunamehu. Mustikoita ei tarvitse muussata, ne kyllä rikkoutuvat sopivasti sekoittaessa. Laita astiaan kansi päälle ja anna olla pakastimessa vähintään 4 tuntia.

Esille laittaessasi annostele lautaselle kuuma puuro, tee keskelle kolo jäätelölle ja pyörittele jäätelöstä pallo. Komian tähären voit ripotella annoksen päälle vielä muutaman timjaminpalan.

Luxusaamiainen tai -brunssi ei paljon muuta tarvitse. No ehkä lopuksi pieni kahvi tai kupillinen lempiteetäsi.

Ja sitten kun sulla on sitä jäätelöä valmiina pakkasessa, niin ei ole temppu eikä mikään lisätä jäätelökauhallinen puuroannoksen päälle arkenakaan. Saattaa olla vaikka maanantai pelastus!



Osallistun reseptillä Myllärin Puuro on Pop - blogihaasteeseen. Myllärin toimitti annoksen kaurahiutaleet.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

FLÄSKIPANNU


Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.



Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!



FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.



Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lohta Artesan

 


Olisi kiva päästä käymään Pariisissa. Chilessä käyminen olisi jo ihan unelmien täyttymys. Molemmat matkat ovat tarjolla, mikäli äänestät annokseni kolmen parhaan joukkoon Cono Sur- viinikisassa. Sitten on reseptini enää vakuutettava chileläinen keittiömestari ja saisitte alkaa jännittää kanssani Pariisin finaalia, jossa Suomen edustaja kohtaa Ruotsin ja Irlannin  edustajat pääpalkintona viinimatka Chileen. Myös äänestäjien kesken arvotaan kaksi 100 euron matkalahjakorttia.
 
Cono Sur Bicicleta Riesling tai Pinot Noir olivat viinit, joihin osallistujien tuli laatia pääruokaresepti. Cono Sur- viinit  tulevat Chilen eteläisimmästä kolkasta ja tilalla yhdistetään viininteon traditiot uusimpaan teknologiaan innovatiivisesti ja ympäristöä kunnioittaen.


The success of Cono Sur lies in understanding the origin of New World wines: expression of soil and climate melded with intense aromas of the fruit, yielding the elegance and concentration of full, fresh and well-balanced flavours.”

Täydellinen kumppani Rieslingille ei hivele ainoastaan makuhermoja, vaan  kunnioittaa Cono Surin keskeisiä arvoja reseptissä, jossa käsin rakkaudella valmistettuihin, uunilämpimiin leipäsiin kiedotaan mustaksi hiillostettu aromikas lohi yhdessä raikkaan kaali-omena slawn,  vahvasti juurevan punajuuricremen ja kermaisen avokadojogurtin kera. Tunnet annoksen painon kädelläsi, näet sen luonnolliset, mutta kirkkaan rehevät värit. Yksinkertaiset, mutta intensiiviset maut yhdistyvät viileän Rieslingin kanssa kunnianosoitukseksi Uuden Maailman viinille ja viinintekijöille. Puhtaudella, innovatiivisuudelle ja tasapainoisille mauille.


La bicicleta se ha transformado en un ícono que representa un homenaje a sus trabajadores, al compromiso de Cono Sur con el desarrollo de una viticultura de excelencia y respeto por el medioambiente.

Bicicleta, polkupyörä, on nimi pullon kyljessä. Se on omistettu viinitilan työntekijöille, jotka kulkevat ympäristöystävällisesti viinitarhoilla polkupyöriä käyttäen. Samaan tapaan yksilöllistä, maanläheistä annosta lähdin hakemaan toteutuksessani:
 
 

LOHI ARTESAN
4 :lle
Ota uunilämpöinen leipänen lautaseksi, asettele sille kourallinen kirpeän raikasta kaali-omena slaw:ta ja pintahiiiltynyt , sisältä mehukas lohitanko. Viimeistele annos reilulla kädellä avokado-tillijogurttia ja punajuuricremeä. Taita puolikuuksi ja nauti mutkattoman herkullisesta ateriasta, jonka kruunaa huurteisen kylmä lasillinen Cono Sur:in Bicicleta Rieslingiä

Hiiltynyt lohi
500g lohta fileenä
1 rk savusuolaa
2rkl oreganoa
2 rkl kirveliä
2 tl savupaprikaa
2tl jeeraa
2tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria myllystä

Poista fileestä nahka ja leikkaa lohi pituussuunnassa kahdeksaan n.2cm leveään palkkiin. Yhdistä kaikki mausteet ja kierittele palat mausteseoksessa. Pariloi kuumalla pannulla tai grillissä ilman rasvaa niin että paistopinnat alkavat mustua.

Leipäset
3 dl lämmintä vettä
1/2 pussi kuivahiivaa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
n.5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2tl sokeria
0,5 dl sulatettua voita

Sekoita veteen hiiva, suola, sokeri ja täysjyvävehnäjauhot. Alusta mukaan vehnäjauhot vähän kerrallaan, että saat sopivan pehmeän taikinan. Vaivaa mukaan lopuksi sulatettu voi ja vaivaa taikina palloksi. Jätä nousemaan ½ h leivinliinan alle.

Vaivaa taikina tangoksi ja jaa se 8 osaan. Pyörittele palat pulliksi, painele ensin kädellä litteiksi jauhotetulla alustalla ja kauli sitten ohuiksi lätyiksi. Paista keskilämmöllä molemmin puolin ilman ravaa joko paistinpannulla tai grillissä pizzakiven päällä. Leivät ovat valmiita kun niihin ilmestyy hiukan tummia pilkkuja. Kääräise lämpimät leivät ensin muovipussiin ja sitten leivinliinan sisään.

Kaali-omena slaw
6 dl varhaiskaalta suikaloituina
1 granny smith -omena kuorineen raastettuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
0,5 dl tuoretta korianteria silputtuna
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet kulhossa ja anna maustua ja vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti.

Avokado-tillijogurtti
2 avokadoa
1 dl luonnonjogurttia
1 dl hienonnettua tilliä
1 limen mehu
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Soseuta avokadon hedelmäliha ja muut ainekset tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Punajuuricreme
150g kypsäksi keitettyä kuorittua punajuurta
1 dl ranskankermaa
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla.




Olen niin iloinen tästä annoksesta, siitä välittyy käsintehdyn kotikutoinen leima yhdistettynä elämäniloa pursuavaan värikkyyteen. Siinä on kaikki mitä hain tätä annosta suunnitellessani.


Kaikista, kaikista tärkeimpänä tekijänä kuitenkin maku. Luulen ettei Bicileta Rieslingille kerta kaikkiaan voi löytää parempaa kumppania!
 
Muista siis käydä äänestämässä 22. 9 mennessä annostani tai jotakin muuta upeaa suomalaisen bloggajan annosta. Äänestä KLIK. (Reseptini on alimpana oikealla, Lohta Artesan, ja äänestää voit kilpailussa vain kerran yhtä reseptiä)
 
 
Kiitos paljon! Ja pitäkää peukkuja!



keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Puutarhajuhlat sisätiloissa sään sattuessa!

  
Ja sattuihan se!

Kun porukka on mukavaa ja tunnelma iloinen, ei pettymyskään ole suuri vaikka puutarhajuhlat vaihtuisivat sisätiloihin, niin kuin viime torstaina kävi. Olimme saapuneet kuuntelemaan Philadelphia- kisan voittajien julistusta. Vähän pelonsekaisin tuntein, koska palkintona olisi molemmille 2h Dinner in the sky- kokemus. Joka panee korkeanpaikan kammoisen vähän nieleskelemään. Että en mä olisi sitä palkintoa halunnutkaan (no tottakai olisin halunnut!)...

Yläkuvassa on toisen voittajista,  Tiskivuoren emännän ihanan sitruunaiset lohitartaletit. Alla mun  rouheva piirakka.

 
Lohi-parsaboston oli myös huima idea Herneetkin rokkaa-blogista.

 
Koska kaikki viisi finalistia olivat suolaisia annoksia (no hei, raakaineena oli ruohosipuli tai valkosipuli tuorejuusto), olivat Helsinki Food Companyn ihanat emännät tekaisseet makeannälkään ihastuttavat sesonginmukaiset raparperijälkkärit.


Cecibin keittiössä oli ideoinut  maukkaan perunasalaatin, sekö jos mikä on oivaa tarjottavaa monenlaisissa juhlissa.


Ehkä kaikkein huikein makuelämys ja myös todella kaunis, oli Terhin keittiössä Tuulihattu taikinasta rakennettu kakku mansikoineen. Eli ansaittu toinen voittaja.


Näille tarjoomuksille oli mukava kallistella  Pernod Ricardin tarjoamaa, ah- niin trendikästä puolimakea Mum samppanjaa. Nää ei ollut mitkään kahvikekkerit.

Oli tosi hienoa olla mukana finalistien joukossa (vaikka en tällä kertaa saanutkaan ihanan tuomarin ja reseptisparraajamme Teresa Välimäen pahvista kuvaa kotiin viemiseksi). Tapasin ihan tapaamattomia ruokabloggaajia vanhojen tuttujen lisäksi, ja se on aina kivaa. Ja koska tila oli mukavan intiimi, meillä olikin oikein mukavat keskustelut koko porukallakin.

No, ainakin yksi huono vitsi Lidlistä ja ex-aviomiehestä taisi tulla laukaistua. En voinut vastustaa.



Kiitos kaikille osallisille, nähdään taas ja tuota suolaista tuulihattukakkua teen muuten kummitytön rippijuhliin!