About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupallinen yhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaupallinen yhteistyö. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. heinäkuuta 2018

GRILLAUS VEGEILYÄ ELI PANEER-VARTAAT



 Kaupallinen yhteistyö Apetina

Sain vähän sapiskaa näistä kuvista. Mun vartaat näyttää PALANEILTA!

Puolustuksen puheenvuoro: En vain kerta kaikkiaan osaa valmistaa ruokaa kuvattavaksi, vaan teen sen aina myös syötäväksi. Kuvien kannalta kypsymätön kasvis tai vauhtiraidat nopeasti saanut lihanpala on parhaimmillaan juuri silloin kun siihen ei ole ehtineet kehittyä vielä kaikki ihanat aromit, Maillard- reaktio ei ole saavuttanut huippuaan tai pitkään haudutettava liha on vielä purukumia. Kun vihreä ei ole vielä vilttaantunut, eikä punajuurimehu värjännyt annosta.

Mutta en osaa nostaa puolivalmista kuvattavaksi. Ruokakuvien houkuttelevuuden takia ehkä pitäisi. Reseptissähän on oikeat valmistusajat kuitenkin ja koska sun ruoka ei olisi koskaan aivan yhtä hyvän näköistä kuin mun mallikuvissa siitähän syntyisi vain illuusio todellisesta mestarikokista (siis sinä luulisit, että oon vaan niiiiiin hyvä!)


Näkökohta 2, puolustus jatkaa: Jos grillaat, grillaa kunnolla! Siihen kuuluu pieni hiiltynyt aromi, juuri se karhea karvaus, minkä takia paistoit sen raaka-aineen siinä hiilillä, etkä paistinpannulla sun induktiolla. Sitä se on, grillaaminen!

Ja saanko vielä sanoa: Ei ne nyt olleet mitenkään palaneita! Kuva/valo/joku valehtelee. Ainoa mikä harmittaa, on se, että kuvausvaiheessa ihan erikseen kuulkaa kääntelin (tätä kutsutaan stailaukseksi) jokaisen vartaan tummimman puolen näkyviin, koska ne oli just ne herkkupinnat. Mut kas; kuvissa ne näyttävätkin lumiukon hampailta!



Vaan nou hätä! Te tiedätte, kun minä sanon, että nämä on just hyviä!

Kun siis haluat vegistellä grillissä, mutta ei tarvitse olla ihan vegaania (koska tässä on sitä juustoa, omnomnom), niin tästä Apetinan Paneer juustosta saa hyvät kuutiot, jotka ruskettuu (no se kai tuli jo selväksi) kauniisti grillissä, sulamatta ja valumatta ritilöiden väliin. Ihanan vartaan salaisuus on hellä marinadi.

Naan-leivät oikasin ihan kaupasta ja kombo olikin oikein hyvä. Tuo reseptin mango-kurkkusalsa on nimittäin tuoretta herkkyyttä parhaimmillaan!

Ja tämä mun kesän kasvisgrillausreseptuaari numero 1 löytyy siis täältä Apetinan sivuilta. Ollos hyvä!

Jos ei muuten, niin käykää tutustumassa kuvankäsittelyn ihmeelliseen mailmaan. Apetinan sivuilla mun vartaat näyttää aivan perfect! Tuota mäkään en osannut tehdä!

Miljoona nauruhymiötä!






perjantai 6. heinäkuuta 2018

SIKAHYVÄÄ KIINAAN



Kaupallinen yhteistyö Atria

Näin tavattoman vaikeaa on harvoin aloituskuvan valinta blogipostaukselle. Mutta kun asiaa ja juttua riittää, ei tiedä aloittaisiko tämän kiinalaisen jutun päästä vai hännästä. Ja nyt puhun kirjaimellisesti korvista ja saparoista, koska ne liittyvät asiaan ihan olennaisesti, niin kuin liittyvät vaikka sorkatkin. Päädyn lopulta vatsalaukkuun, koska, kuten miehillekin kuullee usein käyvän, niin sehän se mun sydämeeni löysi tien. Mutta resepti vatsalaukkuun saa vielä hiukan odottaa, niin tiedätte paremmin sitten miksi ja kuinka.

Juhannuksen alla, keskellä vuoden kiihkeintä makkarantekosesonkia, sain yhdessä muutaman muun innolla paikalle saapuneen bloggarin kanssa kutsun viettämään Kiinalaista päivää Atrian vieraana. Minulla oli paikalle saapumisessa selkeä kotikenttäetu, levittäytyyhän 14 hehtaaria Atrian tuotantolaitosta omaan kotikaupunkiini Seinäjoen Nurmoon. Sain vielä edeltäväksi yöksi kylään  ystäväni, ihanan Kokit ja Potit Hannelen, ja reissun sivutuotteena oli ihana vaihtaa kuulumiset.


Ensimmäinen stoppi tehtiin Honkalan komialle perhetilalle tapaamaan päivän keskipistettä sikaa. Tila olikin minulle ennestään tuttu, pääsin talvella kokkaamaan showroomin avajaisiin kutsutuille. Showroomissa pääsee kurkkaamaan possujen elämää lasiseinän takaa, jolloin desinfioinnit ja suojavaatetukset ovat tarpeettomia. Yleisölle avoimet ovet ovatkin olleet tosi suosittuja, kun lapsiperheet ovat saapuneet tutustumaan possuihin.

1500 possun tilan isäntä Pentti Honkola kertoi ja vastaili kysymyksiimme possujen elämästä, ruokinnasta ja hyvinvoinnista. Suomen possukasvatus on uraa uurtavaa monella saralla. Possujen korvissa olevat vihreät napit kertovat, ettei kyseinen yksilö ole saanut koskaan elämässään antibiootteja, sillä suomalaista sikaa ei lääkitä varmuuden vuoksi, niin kuin lähes kaikkialla muualla. Lihan jäljitettävyys yksittäisille tiloille ja antibioottivapaus on hieno esimerkki suomalaisesta sikataloudesta. Paras sika-barometri taitaa olla kuitenkin saparo, joka ensimmäisenä kertoo sikojen hyvinvoinnista, sillä onneton ja virikkeettä kasvanut possu purkaa turhautumisensa ensimmäisenä kaverin saparoon. Esimerkiksi EU-maista vain Suomessa ja Ruotsissa ja Liettuassa saparojen katkominen on kiellettyä. Suomalainen sian saparo onkin kaunis ja terve ja jopa 28 cm pituinen. Saparo on myös kysytty herkku vaikkapa Kiinassa.



Atria sai nimittäin vuosien neuvottelujen jälkeen 2017 avattua ensimmäisenä Suomessa porsaanlihan viennin Kiinaan, joka ei olekaan ollut mikään yksinkertainen juttu. Kiina on maailman suurin sianlihan kuluttaja 54 miljardilla vuosittaisella kilolla ja  on hienoa, että suomalainen, maukas ja laadukkaasti tuotetty possu on löytänyt tiensä myös kiinalaisiin wokkeihin. Kiinan avauksessa Atrian valtteja ovat jäljitettävyys, moderni ja korkeakapasiteettinen tuotantolaitos sekä prosessien hallinta. Suomalaista sianlihaa ostaessaan Kiina ostaa myös palan tulevaisuutta, ruokaturvallisuutta ja varmasti myös Suomen luontoa ja puhtautta.


Tutustumiskäynnillemme Atrian tehtaan sikapuolelle, leikkaamoon, pakkaamoon ja logistiikkaan saimme oppaaksemme parhaan mahdollisen, Kiinan viennin johtajan Markku Hirvijärven, (ja kävimme me katsastamassa makkaran teonkin). Yli kolmituntinen vierailu kului nopeasti, ja mitä ikinä keksimme kysyäkään, saimme asiantuntevan vastauksen (Toki kaikkea en voi kertoa teille, koska tiedättehän sen 007 vastauksen...). Markku tuntee nimittäin tehtaan
prosessit läpikotaisin, koska on aloittanut itsekin uransa käytännön hommista tuotannossa.


Lihanleikkaaja, siinäpä ihailemani käsityöläisammatti. Viiltohanska toisessa, toisessa teräshanska, värikkäillä henkseleillä kiinnitetty teräsessu,  ja timantinterävä veitsij oka pidetään superterävänä aina muutaman minuutin välein terottimen läpi vetämällä (skraadit pois, sanoo pikaluistelijan äiti). Tarkkuutta vaativa työ ja keskittyminen vaativat myös kovaa fyysistä kuntoa. Useimmat leikkaajat ovat miespuolisia ja loma-aikoina ammattitaitoisten sijaisten saaminen kiven takana.  Atrian tuotantopuolella Nurmossa työskentelee n. 2000 henkeä ja kesäisin sijaisia palkataan seitsemisensataa. 



Saimme kattavan kokonaiskuvan leikkaamosta sekä ylhäältä parvelta, että kävellen linjastojen välissä. Kiinan ja muiden Aasian maiden (mm. Korea ja Hong Kong) viennin juttu on myös se, että possu hyödynnetään kokonaisvaltaisemmin. Toki Suomeen jäävä possukin käytetään kaikilta osin, mutta suomalainen kuluttaja arvostaa ruokana eri osia ja ylijäävät hyödynnetään esim. koiranruuan valmistuksessa.


Sorkat....
...ja saparot.

Ylipäätään leikkaamossa oli hyödynnetty hienosti myös robotiikkaa, vaikka luulen, että kaikki hämmästyimme kuinka suuri osa työstä on edelleen käsityötä. Ja työ on millintarkkaa, esim, potka tulee leikata täsmälleen oikeassa kulmassa, jotta se pysyy pystyssä tarjoiltaessa.



Komian tehdaskierroksen jäleen siirryimme Atrian takametsään Nurmon metsästysseuran kovetulle, uurenkarhialle metsästysmajalle, jossa yhdessä kokkaisimme kaikkien odottaman illallisen kiinalaisen, Helsingissä asuvan Jing Liun johdolla. Jingtsu on samanlainen intohimoinen (ja taitava) kotikokki kuin meistä jokainen, joten oli helppo löytää yhteinen keittiösävel. Jingtsu oli laatinut meille menuun, jota toteuttaessamme pääsimme kokeilemaan hiukan eksoottisempiakin raaka-aineita kuten siankorvia.

Kotikeittiömaisessa valmistuksessa  ihastuttivat myös välineet, kuten valtavan kokoinen kiinalainen veitsi, jolla nuavvaan opimme leikkaamaan kurkkuspiraalin.


Myös syömäpuikkoja käytettiin niin taikinan sekoittamiseen kuin kypsyyden testaamiseen.



Ja lopputulos: täyttä kiinalaista ilotulitusta. Haarukkavatkain Minna otti huomaansa possunkorvat ja katsokaa kuinka kauniita niistä tulikaan. Vaikka possunkorvat olivatkin ruokalistallani ensimmäistä kertaa, ne paljastuivat hyvän makuisiksi, ehkä vielä vähän jännittäviksi kokemattomalle tekstuurin puolesta.


Kurkkusalaatti tarjoiltiin kuumalla chiliöljyllä ryyditettynä.



Ribsit ovat aina ja kaikkialla suosikkejani. Kiinassa ne leikataan valmiiksi pieniin paloihin, joista on helppo nakertaa ja maiskutella makoisat lihat irti.




Possun kylki ja viiriäisen munia: Possu suorastaan suli suuhun! Niin suli myös kookkaat läskikuutiot, jota aivan turhaan myös vierastamme. Oikealla tavalla kypsennettynä läski on upeaa, niin maultaan kuin suutuntumaltaankin.





Pääsin mukaan rypyttämään myös kiinalaisia dumplingseja. Tai ainakin olin kovasti yrityksessä mukana. Tuo pannulla kypsennys olisi ollut myös kiinnostava, mutta aivan joka puolella ei pystynyt olemaan yhtäaikaa.



Paistetut kasvikset
Mutta sitten se tarina mahalaukusta. Jingtsun englanninkielisten reseptien raaka-aineiden hankinta-listalle oli päässyt ymmärrettävä kielikukkanen. Kun koko päivän puuhasimme korvien, saparoiden yms. muiden käytön kanssa oli Pork belly, eli sian kylki kääntynytkin vatsalaukusta. Ja hei, tämäkään ei ole ongelma Atrialle, vatsalaukkuja viedään nimittäin mm. Koreaan, Kiinaan niille ei ole vielä vientilupaa. Niinpä majalla odotti 5 sian vatsalaukkua. Jingtsu meinasi ensin, että niiden valmistus on niin monen tunnin prosessi, ettemme sitä ennättäisi tehdä, mutta puhuttuani vatsalaukut itselleni kotiinviemiseksi (lähellä asumisen etuja), löysin googlaamalla pikapaistettavan vatsalaukun reseptin, ja ehdotin, että voisin kokeilla valmistaa sen.

Atrian vatsalaukut, jotka muistaakseni puhdistettiin kaksinkertaisella menetelmällä olivat itsessään aivan hajuttomia, seikka, jota kaikki vatsalaukkujen kanssa aikaisemmin tekemisissä olleet arvostivat. Sain Jingtsulta kädestä pitäen ohjeet vatsalaukun käsittelyyn ja samoin loppusilaus mausteineen oli Jingtsun käsialaa.

Elleivät muutkin annokset olisi olleet niin herkullisia sanoisin, että päivän paras annos! Musta hevonen possu ja  totaalinen yllättäjä. Kauniskin vielä.



Koska tämän postauksen pituus lähentelee jo Kiinan muurin pituutta, teen vatsalaukusta pikemmiten oman  erillisen postauksen.

Sillä välin, käykää lukemassa muiden osallistujien kehut mahalaukkuannoksesta kokemukset.

Hellan ja viinilasin välissä
Kokit ja Potit

Kiitos Atrialaisille upeasta päivästä. Kiitos emännät Marja ja Hanne, Markku, Pentti ja Jingtsu sekä maailman ihanimmat ruokabloggaajakollegat!

Kiitos kysymästä, tullaan taas, heti kun pyydetään!

Ja vielä: Tiedättekö miltä Atrian tehdaskompleksin pihalla haisee?
Kesälle ja puusaunan löylyille!

















maanantai 2. heinäkuuta 2018

VIIREN RAAKA-AINEEN VIHERPIPPURIUUNILOHI


 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Tiedän, tiedän. (Tai siis tiärän, tiärän), että viiren raaka-aineen viherpippuri uunilohi on  oikeasti VIIDEN raaka-aineen uunilohi (no jos ei lasketa suolaa ja pippuria), mutta halusin vaan teidän huomion.

Koska niin tiedän, että kesälläkin ja lomallakin tulee niitä päiviä kun ei jaksa nostaa  edes grillin kantta ja tuntuu hirveän yksipuoliselta keittää pelkkiä uusia perunoita lapsille joka päivä, muttei tekis yhtään mieli keittää  niitä samoja soppia ja kastikkeita kun aina ja kesäpää lyö aivan tyhjää, että MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Eli jos sopii, niin tässä teille jotain maukasta, helppotekoista, uunissa omiin nimiinsä lähes valmistuvaa ja vielä bonuksena, että se on kalaa. Vähän siinä nyt lutrataan sulatejuustolla ja kermalla, mutta siinähän se maun salaisuus kyllä just on. Eikä ainakaan tartte päätä vaivata pitkällä kauppalistalla: lohta, kermaa, tillliä, sitruuna ja superherkkua uutta Pirkka viherpippurisulatejuustoa.


Kun reseptissä mainitaan vain viisi ainesosaa ja uuni hoitaa kypsennyksen, ei helpommalla ruuanlaitosta pääse. Viherpippurisulatejuusto tuo rutkasti makua, pitää lohen mehevänä eikä erillistä kastiketta tarvita, kun kerma ja sulatejuusto sulavat yhteen ihanaiseksi liemeksi. Tämä sulatejuusto on lisäksi vielä laktoositonta, kerma kannattaa valita myös laktoosittomana, niin hellii herkempääkin vatsaa.



Viherpippuriuunilohi
4 annosta
40 min
n. 800 g ruodoton lohifilee
2, 5 dl Pirkka laktoositon ruokakerma 15%
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 sitruuna lohkoina
suolaa ja mustapippuria

1. Voitele kalaa varten sopivankokoinen uunivuoka. Laita uuni kuumenemaan 200 °C.
2. Suolaa ja pippuroi lohi ja aseta se uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Leikkaa juustosta siivuja ja aseta ne lohifileen pinnalle. Kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 200 °C 30 min.
3. Ripottele hienonnettu tilli pinnalle ja leikkaa sitruuna lohkoiksi, jotta jokainen ruokailija voi puristaa annoksensa pinnalle sitruunaa. Tarjoile uusien perunoiden tai muusin kera.

Melkein kuin heinänteko, vai mitä?
Lisää inspiraatiota kesäruoanlaittoon K-Ruoka sivuilta ja Pirkka-lehdestä sekä K-ryhmän kaupoissa jaettavasta reseptilehdestä. Ne on muuten parasta kesälukemista!

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa


maanantai 7. toukokuuta 2018

PELLILLINEN HERKKUPALOJA


Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Pirkka 5/2018 putosi aika moneen postiluukkuun viime keskiviikkona, ja niin kuin aina, selasin ensimmäisenä reseptiosion. Sieltäpä löytyi taas inspiraatiota: Teen ainakin halloumiparsavartaita ja grillattua tomaattisalaattia. Miso-inkiväärivoi grillatuille katkaravuille kuulosti myös herkulta. Kaikenmoinen grillaus inspiroi just nyt!

Makein herkku on tullut jo testattua kun kehittelin uusista Pirkka Toffeesuklaa-rakeista tämän aika viettelevän peltipiirakka-reseptin. Makeahan inspiroi sillä lailla tasaisesti läpi vuoden.

Nuo suklaarakeet on muuten Suomessa valmistettuja, niin kuin aika moni muukin  Pirkka-sarjan karkeista. Kaakao näissä ja muissa sarjan makeisissa on aina UTZ- sertifioitua, mikä tarkoittaa, että kaakao on tuotettu vastuullisesti ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtien.


Leivonnassa käytössä kaikki oikotiet onneen, eli  pohjaa varten nappasin kaupan pakastealtaasta valmiin murotaikinapohjan. Enpä tässä leivonnaisessa ainakaan huomaa eroa vaikka olisin sen taikinan omin pikku kätösin nyppinyt.  Pellinä käytin muuten tuollaista Pirkan suorakaiteenmuotoista säädeltävää vuokaa, joka on kyllä kätevin kaikessa tuollaisessa brownies- tyyppisessä ruutuleivonnaisissa, kun uunipelli meinaa olla turhan suuri. Mutta onnistuu tämä myös tavallisella pellillä.

Piirakan kruunaa ihan tavallinen, ennen tarjoilua päälle levitettävä kermavaahto, joka neutralisoi makeuden sopivalle tasolle.




Toffee-suklaa peltipiirakka
20 palaa
1 pkt (400 g) Pirkka murotaikinaa (pakaste)
2 pussia (á 200 g)Pirkka Toffee-suklaarae
100 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 munaa
 2 rkl tummaa kaakaojauhetta
½ tl suolaa
5 dl kuohukermaa

Sulata pakastetaikina ja kauli /painele sormin se ohueksi n. 33 x 37 neliskanttisen uunipellin pohjalle ja reunoille leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla reikiä pohjaan ja paista 200 °C uunissa 10 min. Anna jäähtyä.
Ota toffee-suklaarakeista kourallinen sivuun. Rouhi loppuja pienemmäksi ja sulata mikrossa 2-3 kertaa 25 s kerrallaan, aina välillä sekoittaen. Rakeet eivät sula sisältä kokonaan, mutta muuttuvat kuitenkin pehmeiksi.
Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi. Jos sinulla on yleiskone, käytä sitä, muuten sähkövatkainta. Lisää joukkoon sulatetut toffee-suklaarakeet ja anna käydä tasaiseksi massaksi. Vatkaa sitten kananmunat joukkoon yksi kerrallaan. Lisää kaakaojauhe ja suola. Vatkaa seos mahdollisimman sileäksi. Maistaessa tuntuu kuitenkin vielä karkkien raemaisuus, se on ok.
Vaahdota kerma. Sekoita puolet kermasta täytteen joukkoon ja laita puolet odottamaan viileään. Levitä täyte tasaisesti pohjan päälle ja paista 200 °C n. 20 min. Anna piirakan jäähtyä täysin uunista oton jälkeen, mieluummin viileässä.
Levitä kermavaahto piirakan päälle ennen tarjoilua ja ripottele pinnalle säästämäsi toffee-suklaarakeet kokonaisina tai rouhittuna.



Palat ovat ihan reilunkokoisia, että jos on paljon muutakin tarjottavaa, niin kyllä tästä riittää tarjottavaa 30:llekin. Piirakka on tuttuun tyyliini aika konstailematon ja krouvi, ei ehkä paras valinta Yo-juhliin, kun on nuo viime hetken kermavaahdon levityksetkin (yo-inspiraatiotakin löytyy kyllä Pirkasta), mutta rennoille koko perheen synttäreille aivan täydellisiä. 
Että NAM vaan!

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoan kanssa.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

FOODIES & WINOS



Kaupallisessa yhteistyössä Social Wines

Mä olen aina hurmaantunut katetusta pöydästä. Menu- ja paikkakortit, vielä tyhjien lasien kavalkadi, trendikkäästi asetellut kukat ja piitkäpiitkä pöytä, jonka tiedät kohta täyttyvän samanhenkisistä ihmisistä, puheesta ja naurun solinasta, erinomaisesta ruoasta ja siihen sovitetusta juomasta. Joka kerta pieni pala taivasta.


Viime perjantaina olin mukana juuri tuollaisessa kuplivassa illassa, kun kokoonnuimme Social Wines'in ja Atria/Jyväbroiler'in tarjoamalle illalliselle seuraavana päivänä avautuvaan uuteen ravintolaan ja juhlatilaan, Väinö Kallioon. Paikan historiallinen mutta rento miljöö loi puitteet rennolle illalle ja siinä kuunnellessamme ravintolan suunnitelmia (sunnuntaibrunssit kuulostivat must-go´lta) starttasimme juhlatunnelmaan Jaume Serra Brut -kuohuviinillä, joka on aina oivallinen valinta alkumaljaksi. Runsaasti kupliva, sitruunainen ja viheromenainen kuohuviini on muuten ehdottomasti hinta-laatusuhteeltaan voittaja (alle 9€), jos mietitte alkumaljoja vaikka kevään Yo-juhliin.



Ilta hörähti käyntiin superpositiivisesti, kuten parhaat illat tuuppaavat tekemään, iloisten jälleennäkemisten merkeissä ja uusien tuttavuuksien kanssa kättä vaihdettaessa. Tarinan arvoinen oli myös paikalle saapumiseni, kun minä -maalaistyttöakka - pysäytin HSL bussin ihan siihen sopivasti hollille ravintolan eteen. Olihan siinä pysäkkikin 100 m taaksepäin, mutta...



Ensimmäisenä kaatoon ruokapöydässä pääsi Greenleaf Organic Riesling. Viinistä tuli omaan nenään melkein päärynälimsamainen tuoksu, mutta mausta löytyi kyllä rieslingin vahvat, tutut ominaisuudet ruokaviinininä. Puhdaspiirteinen ja kuiva viini sopi erinomaisesti alkuruokana tarjoillun Broileri-pistaasiterriinin kylkeen. Molemmissa maistui kevät!



Pitkän ruokapöydän ainoa haittapuoli on sen pituus ja toinen pää, jonka jutut jäivät kyllä kokonaan kuulematta. Meidän päässämme  juteltiin (ja naurettiin)-tämä saattaa nyt yllättää- blogeista ja blogiemme historiasta, viineistä, ruuasta, ihmissuhteista ja esimerkiksi kankaista(!), paikoista Tampereesta Kokemäen kautta Tukholmaan. Mielenkiintoinen oli myös Social Wines'in viinien esittely, aina korva nappaa jotain uutta. Ilta oli myös eräänlaista alkutuuppausta seuraavan päivän Inspiration Blog Awardseihin, jotka itseltä jäivät väliin samanaikaisten suvun juhlien takia.



Kun lihalla on asteita 57, on se likimain täydellinen. Atrian naudan entrecote, joka on muuten aikamoinen kimpale, oli putsattu kauniiksi filemäiseksi paistiksi, saatiin pöydän päähän itse keittiömestari kertomaan kuinka se filee oli oikein käsiteltykään kun Kulinaari-Kimmon kanssa sitä ihmeteltiin. Suli suuhun spelttirisoton, manchegon ja parsan kyydittämänä.




Ja varsinkin viinin. Los Monteros on mulle aikaisemmin tuttu viini. Se on mahtiesimerkki espanjalaisesta lihaviinistä,  joka ei kaihda pitkään haudutettua, kypsempääkään lihaa. Rypäle on crianza ja makua löytyy ja siitä jää suuhun oikein mukava, tasapainoinen jälkimaku. Erikoisplussana on tietysti myös pullon ulkonäkö (lieneekö se meidän perusjannujen yleisin viinin valintakriteeri?), sen erottaa helposti pullorivistöstä ja lisäksi se on superkaunis pöydässä.

Ja kyllähän se maistui  maistuu. Taisi illallinen venyä ainakin tunnin yliajalle. Happens with the best of parties!




Ruokailun päätteksi herkuteltiin ihanalla Dooley's pannacotalla. Tätä tulee olemaan muuten mun seuraavassa juustokakussa! Kyllä te tiedätte. Herkkua!




Kuten kaikki  parhaat illat, yliajasta huolimatta tämäkin ilta loppui ennen aikojaan (vai ovatko ne juuri siksi niitä parhaita iltoja, koska ei halua vielä lähteä?) Pitihän siinä vielä näpäistä yksi selfie sydämenpuolelle istutetusta Einosta. Eino on se Tämän kylän homopoika -blogin Eino ja kun vastapäätä istui Uudenkuun Emilia ja Go 4 it Vol 2 - Minttu, oikealla puolella  jo vanha tuttu Lumo lifestyle´n Tuuli  ja vinottain sitten Indiedays'in Laura ja SoppaHanna (aivan liian kaukana) oli ympärillä ihana sekoitus genrejä ja nuorta ja vanhaa ja ikinuorta.

Junailin itseni yöpymistukikohtaani Voutilaan. Lipuntarkastuksen kera ja väärällä lipulla tietenkin. Minä ja Helsingin joukkoliikenne ollaan vaan aika erikoinen yhdistelmä....



Kaupallinen yhteistyö Social Wines

torstai 22. maaliskuuta 2018

SEMIFREDDO PÄÄSIÄISEKSI


Kaupallinen yhteistyö K-Ruuan kanssa

Ihanaa, pääsiäinen on kohta täällä. Se on yksi ihanimpia pyhiä vuodessa, on monta päivää aikaa kokkailla ja kokoontua yhteisen pöydän ääreen perheen ja ystävien kesken. Pääsiäisenä en millään malta lähteä lomallekaan pois kotoa, ainakaan vielä kun lapset ovat pieniä. Eihän se ole pääsiäinen eikä mikään jos ei pääse trullittelemaan ja nauttimaan lankalauantain pääsiäisvalakioista.
Makiaa siis riittää pääsiäisenä kun pikkutrullit palaavat kierrokseltaan pannut täynnä hyväskää. Jälkiruokien osalta pääsiäinen on aivan erityinen, on mämmiä, on pashaa ja jotenkin pääsiäisen henkeen tuntuu sopivan kaikki sitruunainen, kaikki rahkainen...



Mutta ainahan sitä pitää kokeilla jotakin uutta. Ei nyt uutta-uutta sillä semifreddohan on varsinainen jälkkäriklassikko, mutta uutta mun pääsiäiseen. Tähän semifreddoon kyllä sopii pääsiäisjälkkärin leima. Ihananasti kelta-valkoinen semifreddo on kuin jäätelöä, mutta ei silti kumminkaan, se on paljon kevyempää ja kuohkeampaa, ilmavampaa. Semifreddo tarkoittaa puoliksi jäätynyttä ja sellainen tämä juuri on. Se ei pakastimessakaan jäädy jäätelönkivenkovaksi vaan on aina unelmapehmeää lusikoitavaa.



Semifreddo tehdään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vaahdotetusta kermasta, zabaglione-kastikkeesta (sokeri ja keltuaiset vatkataan vesihauteessa) ja marengiksi vaahdotetuista valkuaisista. Kaikkien äitien reseptien sääntöjen mukaan ei tietenkään niin.

Pikkasen oion. Mutta fiksusti. Vaikka tarvitaan kolme kulhoa, ei vatkaimia tarvitse välillä pestä kun noudatat vatkausjärjestystä.


Alkukimmoke tuli näistä Pirkan sokeroimattomista 100% hedelmää sisältävistä soseista, joista pyydettiin reseptiä. Semifreddoon meni tällä kertaa aprikoosisose, mangososeesta olisi tullut vieläkin raikkaamman värinen, mutta puusilmänä kaadoin väärästä purkista. Hyvää oli aprikoosisosekin, se sopisi ihanasti myös suklaiseen semifreddoon. 

Valitse oma suosikkisi, valmiit soseet ovat sileitä eivätkä tosissaan sisällä mitään lisättyä sokeria. Helppokäyttöistä tavaraa lisätä jugurttiin, viiliin, puuroon, smoothieen. Käytä juustokakuissa ja täytekakkujen täytteenä kermarahkaseoksen maustajana. Vispipuurotkin noista tulee ihanasti.



Mutta nyt semifreddot pakkaseen:

Hedelmäinen semifreddo
valmistusaika 15 min + jäädytys
6:lle

4 kananmuneria
5 dl kuohukeaa eroteltuna keltuaisiin ja valkuaisiin
1/2 tl suolaa
2 dl tomusokrmaa
1-2 dl Pirkka mango-, aprikoosi- tai päärynäsosetta 


pinnalle Pirkka kinuskikastiketta

Vuoraa alumiininen, n 1,5 l vetoinen pitkä leipävuoka tuorekelmulla.
Laita ensimmäiseen vuokaan valkuaiset, toiseen keltuaiset ja sokeri ja kolmanteen kerma.

Vatkaa ensin valkuaiset kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää suola vatkaamisen loppuvaiheessa.

Jatka kakkoskulhoon ja vatkaa sokeri ja keltuaiset vaaleaksi täyteläiseksi vaahdoksi.

Vaahdota lopuksi kerma. Kun vaahdotat aineet tässä järjestyksessä, ei vatkaimia tarvitse välillä pestä (varsinainen niksipirkka täällä).

Sekoita kerma ja keltuaisvaahto keskenään ja kääntele lopuksi valkuaisvaahto varovasti joukkoon.

Valuta vuoan pohjalle hedelmäsosetta. Jos pidät vuokaa hiukan kallellaan saat semifreddon toisen nurkan kivasti keltaiseksi. Lusikoi päälle semifreddoa 1/3 vuoan tilavuudesta, sitten taas valutat hedelmäsosetta, taas semifreddoa jne kerroksittain vuoka täyteen. Valuta hedelmäsose nauhana sinne tänne niin saat kivemman efektin.

Peitä vuoka tuorekelmulla ja laita pakkaseen vähintään 3 tunniksi. 
Kumoa valmis semifreddo tarjoilulautaselle ja tarjoa kokonaisena tai valmiiksi viipaloituna. Viimeistele halutessasi kinuskikastikkeella, hedelmillä, marjoilla, kukilla tai pähkinöillä.

Tai ihan vaan lusikoilla.

K-ruokasivuilla on juuri nyt aiheena pääsiäinen, kannattaa käydä kurkkaamassa parhaat pääsiäismenuut, jälkkärit ja koristeluvinkit.

Ai niin vielä, jollei sinulla ole pitkänomaista leipävuokaa, niin samalta se maistuu muissakin astioissa valmistettuna.



Kaupallinen yhteistyö K-Ruuan kanssa

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

BATAATTILOHKOT JA RAS EL HANOU -BROILERI: OI NAM!



Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa
Junassa istun, kuten hiihtolomalaisen suotava on istua halutessaan vaihtaa lomamaisemaa. En kylläkään matkalla kohti latuja ja rinteitä, mikä sekin olisi suotavaa, vaan kohti Heerenveeniä ja Thialfin pikaluisteluhallia, missä perjantaina ja lauantaina äiti-ihminen jännittää kun Urho13v osallistuu nyt kolmatta kertaa Viking Raceen joka on nuorten 12-17 vuotiaiden suurin luistelutapahtuma Euroopassa ja sellaisena vähän kuin epävirallinen EM-kisa. Viking Race on kiva tapahtuma, koko joukkue on perhemajoituksissa, Urho samassa Bekkeman perheessä kuin viime vuonna. Ovat samanikäisen Willemin kanssa ahkerasti somettaneet koko vuoden, tälläinen on kyllä parasta käytännön kansainvälistymistä. Willemin kotona on 160 lehmää ja liuta "vasoja" (voi kuinka poikani onkaan jo vieraantunut maalaiselämästä, äitinsä kun tuon ikäisenä ja jo paljon nuorempanakin tapasi hakia mummolan 18 lehemää iltalypsylle...) 


Mutta jos joku nyt kotona pähkäilee hiihtoloman ruokareseptiä tai ihan muuten vaan mitä tänään syötäisiin niin julkaisenpa tässä matkahulinoissa tämän Ras el hanou- uunibroileri reseptin. Ruoka on taas niitä, jotka käytännössä valmistuu itsekseen uunissa, kunhan ensin hieroo mausteseosta pintaan ja puolittaa muutaman sitruunan. Ras el hanou- mausteseosta löytyy hyvin varustetuista kaupoista, siinä on mm korianteria, kardemummaa ja paprikaa, mitä kulloinkin. Sopivan mausteinen olematta liian tulinen.

Tähän kun vielä valmistaa Pirkan gluteenittomia bataattilohkoja ja avokado-jugurttidipin, lautaselta riivitään kyllä viimeinenkin muru. Nuo bataattilohkot on ihan huippu-uutuus. Bataatti kun helposti itse tehtäessä jotenkin mössääntyy, nämä pakasteesta ostettavat on reilun kokoisia ja kivan rapsakoita, mutta sisältä pehmeitä. Vinkkinä kaikille bataatinystäville, ja niillekin, jotka eivät kenties vielä ole, näitä syötyään on suuri vaara hurahtaa!
Ja ne joille gluteeniton ruokavalio on ajankohtainen, Pirkka tuotteita löytyy jo huikea kokoelma gluteenittomina versioina.





Bataattilohkot ja Ras el hanou -broileri
4:lle
1 Pirkka uunibroileri
75 g voita
½ sitruunan mehu
2 valkosipulinkynttä puristettuna
1 +1 rkl Ras el hanou -maustesosta
1 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia + pari oksaa
2 rkl oliiviöljyä
2 sitruuna
3 valkosipulinkynttä
suolaa
1 pss  Pirkka bataattilohkoja (500g)

avokado-jugurttidippi
2 dl maustamatonta jugurttia
2 valkosipulinkynttä
½ sitruunan mehu
2 rkl tuoreita yrttejä, esim. basilika, korianteri
 ½ tl suolaa
Valmista maustevoi sekoittamalla Ras el hanou-mausteseos, sitruunanmehu, puristetut valkosipulinkynnet ja 1 rkl tuoretta, hienonnettua timjamia.
Kuivaa uunibroileri hyvin sisältä ja päältä talouspaperilla. Irrota nahkaa hiukan ja ujuta maustevoi nahan alle, erityisesti rintalihojen kohdalle. Viipaloi sitruuna ja kuori valkosipulit ja laita ne broilerin sisälle, osa lohkoista jää yli. Hiero öljy broilerin pintaan, sen päälle suola ja toinen rkl ras el hanou-mausteseosta. Aseta broileri uunivuokaan rintapuoli ylöspäin ja jäljelle jääneet sitruunat mukaan paahtumaan leikkuupuoli ylöspäin. Paista 180°C kypsäksi n. 1,5 h. Kääri folioon vetäytymään.

Tämä mun resepti löytyy uudesta Pirkasta (sivulta 53). Ja monta muuta hyvää reseptiä ja juttua!


Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

tiistai 13. helmikuuta 2018

KOKKAA POSSUJEN KANSSA

 Kaupallisessa yhteistyössä Atria

Monenmoisessa tilanteessa olen ollut kokkaamassa, koiraleirin jäätävänkylmässä köökissä lapaset kädessä (tosi kätevät, ei tarvi pannunlappuja; toisaalta hiukan hankalat pilkkoessa), Gigantin parkkipaikalla kolmella erilaisella grillillä yhtäaikaa useammalle sadalle hengelle (oliko lähes 700?), hevosvaelluksella nuotiolla keskellä Niinisalon ihania kangasmetsiä omalle seurueelle, Kalevan kierroksen soppatykkinä (ilman soppatykkiä), tai Miljoonahevos- tapahtuman upeasti varustellussa (iteppähän suunnittelin...) telttakeittiössä. Ja onhan noita, erikoisia tilanteita, erikoisia ja erinomaisia kokkailuja. Välillä on tehty sikahyvää ruokaa, välillä helmiä sioille.

Jonkun aikaa sitten oli jälleen aika eksoottinen kokkauspaikka ja asetelma. Atria lanseerasi Antibioottivapaan sian(- ja naudan)lihan tammikuussa ja soittivat josko  siihen liittyen laittaisin Honkalan tilan showroomin avajaisten lehdistötilaisuudessa 30 hengen lounaan.

Showroom on uuden sikalarakennuksen yhteyteen  rakennettu pitkänomainen, viihtyisästi sisustettu tila, jonka koko toisen pitkän sivun leveydeltä avautuvat isot ikkunat sikalaan. Näin yleisö pääsee vaivattomasti seuraamaan possujen elämää, ilman suojahaalareita, desinfoitumisia ja liikaa häiriköimättä possujen rauhaa.

Siinä niitä on,  maailmalla harvinaisia siansaparoja. Suomalainen  ja ruotsalainen possu saa pitää muista maista poiketen saparonsa. Sikojen kokonaisvaltainen hyvä hoito takaa sen että stressianturina toimivat saparot ovat possuillamme terveitä ja hyväkuntoisia.

Lounas oli tiistaina ja Honkalan tilan possut matkustivat muutaman kilomerin matkan Atrian teurastamolle ja iltapäivällä mulla oli jo kaksi muhkeaa sianniskaa. Aikamoinen lähiruokaketju. Tuo antibioottivapaus on hieno ja ainutlaatuinen asia maailmanlaajuisesti. Atria on jo vuosia panostanut läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja heidän tuotteidensa jäljitettävyys on kehitetty huippuunsa. Se myös kommunikoidaan asiakkaalle. Lihapaketin kyljessä lukee tilan nimi, josta liha on lähtenyt. Antibioottivapaus kontrolloidaan niin, että jokaiselle possulle laitetaan korvaan nappi. Mikäli possua joudutaan jostain syystä lääkitsemään antibiootein, poistetaan myös nappi korvasta. 

Showroomin seinätaulut kertovat vierailijoille lisää faktoja. Ja yksi ihana, kekseliäs yksityiskohta oli lattiaan maalattu räsymatto. Kuvan pystybaarit raijattiin tilaisuutta varten, oikeasti räsymattojen päällä seisoo ladonovesta tehty patinoitunut pöytä. Kaunis.





Lounaan ajaksi seinälle pääsi myös laatimani menu. Halusin menussa tuoda esille suomalaista, yksinkertaista lähiruokaa, enkä voinut keksiä Honkalan possunniskalle parempaa valmistustapaa kuin oman leivinuunini pehmeä lämpö.

Lisukkeeksi tein punajuuriohraton, ohrassa on riisiä syvemmät maut ja se toimii hienosti kotimaisen punajuuren kanssa. Siihen vielä paahdettuja palsternakkasiivuja ja kevyt pakollinen vihreä. Paikallisen Pirjon Pakarin ylihyvä tattarileipä vielä tarjolle, voin kera, tottakai.

Päädyin rakentamaan aina kolme annosta kerrallaan valmiiksi lautasille. Lautasmittarilla (kuinka monta lautasta oli syöty tyhjäksi) ateria taisi saada ihan täydet lukemat tai sitten paikalla olevat olivat skipanneet aamiaisen.


No arvaa, ehdinkö siinä annoksia kuvaamaan? Yksi annos pyydettiin vielä lopuksi kokoamaan kuvattavaksi...äsh..siitä tuli ennemmin keko kuin annos, jäljellä olevat possun siivut olivat aikamoisen hajonneita. Mutta tämähän olikin minä kokkaamassa eikä mikään Masterchef. Maku edellä ( ja se lautasmittari on kyllä aika raaka totuudentorvi).



Kahvin kanssa vielä muhevan mehevää porkkanakakkua!

Kiitos Atrialle luottotehtävästä, oli oikein sikamainen keikka.



Kaupallisessa yhteistyössä Atria