About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 3. toukokuuta 2021

KETOON: KAKSI KEITTOKIRJAA JA LOPPUFIILIS

 

Keto kotiruokaa- kirjan lahjoitti Hellapoliisi, Keveämmät kattilat on kustantajan näytekappale.

Kaksi kuukautta sitten minulla ei ollut hyllyssäni ainuttakaan ketoruokakirjaa. En ollut yhteenkään tutustunut, en edes selaillut. Automaattinen keto-välttely käynnissä.

Tänään painan 9,8 kg vähemmän kuin 8 viikkoa sitten. Ja nämä kaksi suomalaista ketokirjaa on luettu moneen otteeseen.

Maaliskuun toisella viikolla aloitin Fitfarmin 7 viikon ketodieetin, hyvinkin valmistautumattona. Ohjeitten suuri määrä oli aluksi hämmentävä kuin myös se, ettei dieetillä saanutkaan käyttää maitotuotteita ja kasvispohjaisten rasvojen sisällyttäminen dieetin ohjeistamin määrin osoittautui kyllä haasteelliseksi.

Koska emme ole dieetin aloittaneen siskon kanssa pilkotaan kurkkua, paistetaan jauhelihaa ja keitetään 12 kananmunaa ja syödään niitä koko viikko palanpainikkeena öljyshotit - tyyppisiä ihmisiä, haasteena olikin klikata aivot uuteen moodiin ja uusien reseptien pariin. Ilman perunaa, pastaa, riisiä, vilja ja - maitotuotteita. Blogistani löytyy näitä KETOON- postauksia, jossa olen reseptilöytöjä ja tunnelmia jakanut aika monta tältä keväältä.

Kun alkuvaiheessa kipuilin IG:ssä asian kanssa, Hellapoliisin Kati nakkasi viestillä ja kertoi lähettävänsä mulle Keto kotiruokaa-kirjan. Vähän myöhemmin sain kustantajalta vielä Keveämmät kattilat.

Ja kyllä näitä on luettukin.

Kati Jaakonen ja Heli Rämäkkö: KETO Kotiruokaa

Kuva kirjasta Keto-kotiruokaa. Dieetillä ihastuin munakoisopizzaan ja tämä versio missä pohjalla on  pitkät munakoisosiivut on kohta menossa testiin.

Kuva kirjaKirjan ovat tehneet yhteistyössä ketovalmentaja, Rouva Keto eli Heli Rämäkkö, joka on itseasiassa täältä Seinäjoelta ja kaikkien tuntema, Suomen tuotteliain keittokirjailja, Kati Jaakonen eli Hellapoliisi. Sainkin dieetin alkuun suositusviestejä ystäviltäni Rouva Keton kokonaisvaltaisista valmennuksista.

Kirjassa tehdään ihan tavallista, herkullista kotiruokaa, ketoilun puitteissa. Resepteissä käytetään myös rasvaisia maitotuotteita ja rasvaisia juustoja, joten mitäs tämä muuta voi olla kun herkullista. Toki en sitten pystynyt hirveästi soveltamaan  näitä omaan dieettini, koska siinä ei käytetty maitotuotteita lainkaan. Ideatasolla olen kyllä kovin ahminut kirjaa.

Ja nyt kun dieetti on ohi, näitä reseptejä tullaan varmasti soveltamaan meidän keittiössä.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. Kun etätöistä palataan konttuurille, on eväänä varmasti jotain tämän tyyppistä.

Kuvat ovat herkullisia ja reseptit tosi selkeitä. Ja niitä on laidasta laitaan: Vuohenjuustopinaattikeitosta Tikka Masalaan. Sanoisin, että yhteinen nimittäjä jokaiselle reseptille on, että ei tarvitse lainkaan miettiä syövänsä jotain ruokavaliota. Näitä syövät ihan kaikki.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. nythän on muuten varhaiskaaliaika. Tämä lisuke on mitä mainioin!

Eeva-Maria Lisko: Keveämmät kattilat

Kirja on täynnä tekijänsä Eeva-Maria Liskon (linkki sivulle) oivalluksia. Lapsiperheen äitinä hän on miettinyt miten yhdistää keto-ruokavalion muun perheen aterioihin. Ja näpsästihän se käy, kun keittää keiton ja toisessa kattilasssa vaikka muulle perheelle keittoon lisättävät perunat.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Eevan nimeämät mukatuotteet nostavat aina hymyn huulilleni. Ketoiset vaihtoehdot löytyvät kirjasta nimillä mukakerma, mukalasagne, mukapasta, mukariisipuuro jne.

Tässäkin kirjassa on mainio kokoelma reseptejä laidasta laitaan, Reseptit myötäillään enemmän dieetistä tuttua ruokavaliota, eli kasvisrasvat ja vähärasvaisempi juusto on pop.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Kehotan lukemaan myös molemmista kirjoista tarkasti tekijöiden esipuheet, ne tsemppaavat eteenpäin avaamalla tekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia. Suuri plussa näissä tuoreissa ketokirjoissa on se, että ne on toteutettu suomalaisissa keittiöissä, kotimaassa saatavista raaka-aineista ja oman kulttuuriperintömme viitekehyksessä.

Minä

Kun 7 viikon kuluttua viimeisenä punnituspäivänä astuin vaakaan se näytti 400 g enemmän kuin edellisviikolla. Viimeinen viikkohan oli VHH, eli hiilihydraattien määrää nostettiin vähän ketosta, en tiedä vaikuttiko tämä jotenkin, sitoen esim nestettä.

Mutta tänään, 1 viikon omilla olon jälkeen, vaaka oli painunut edellisviikosta - 1,5 kg. Painonpudotus ei siis ole tosiaankaan lineaarista. Jos paino nousee välillä tai junnaa pari viikkoa, ei heti kannata hermostua vaan pysyä omalla tiellä sinnikkäästi.

Painonpudotus tapahtui huolimatta tankkailuviikonlopusta. Perjantaina kävin nepalilaisessa ihan naanleipineen kaikkineen ja annoksessa oli kyllä iso määrä lihaa. Lauantaina söin sushia ja McFlurryn (tässä kohtaa unohdin, että se ei varsinaisesti kuulu ruokavalioon) ja eilen grillailtiin Atrian uutuustuotteita, niin toki kaikkia piti maistaa ja itesetehtyjä hodarisämpylöitä vielä. Ja perunasalaattia ja uunilohkoja. Ja kaikkea aika paljon- Ai niin ja perjantaina iso kourallinen linssisipsejä ja yksi kuiva siideri.

Vuokaleipää Keveämmät kattilat- reseptillä. Nuo siivut ei oo noin paksuja, ne jaetaan vielä kolmeen...



Mutta kyllä kahdeksan viikon nuivailun jälkeen täytyy vähän hellittää hetkeksi. Ikävä juttu tässä on, että tästä olisi helppo jatkaa entiseen tyyliin. Mutta ei jos aikoo vielä pudottaa painoa 15 kg.

Ketodieetin loppuyhteeveto:

Kyllä
  • Ei ollut nälkä kertaakaan
  • Paino putosi vaikka liikuntamäärät eivät lisääntyneet
  • En kärsinyt mistään sivuoireista
  • Olo oli hyvä ja energinen(mutta ei nyt niin euforinen kuin jotkut kertovat)
  • Herkkulista muuttui muttei kadonnut ( jos joku väittää ettei sisäfile valkosipuliyrttiöljyllä tai samaisessa öljyssä tiristetyt scampit oo herkkuja...)
  • Ei ollut mielitekoja
  • Tulipa syötyä se 1/2 kg kasvista päivässä
  • Verenpaine arvot laski ihan merkittävästi

EI

- Aika paljon sai aikaa kulumaan siihen, että piti miettiä mitä tekee ruuaksi (koska perusfilosofia, että haluan syödä hyvää ruokaa en vain erillisiä raaka-aineita)
- Tuntu, että aina oli proteeinit tai kasvikset loppu kaapista
- Piti tehdä omat ja muiden eväät, meneehän siinä nyt kauemmin
- Olisin kaivannut enemmän reseptiikkaa, selkeitä viikkokohtaisia ruokalistoja (vaihtelevia)
- Jossan määrin  dieetin ketoruokavalio sotii oppimaani käsitystä terveellisestä ravinnosta (ei marjoja, ei täysjyväviljaa, ei perunaa, porkkanaa ja joitakin hyvin vähän, esim. tomaattia)

Kveämmät kattilat kirjan ohjeella Ranch-kesäkurpitss sipsejä sipsinhimoon.

Matka jatkuu. 

Olen tyytyväinen tähän Fitfarmin ketodieettiin, etenkin tulokseen, se oli juurikin buusti mitä tarvitsin tähän alkuun.

Onko ketoruokavalio loppuelämän valintani? Ei taida olla. En halua jättää mm. leipää, perunaa, pastaa ja riisiä ruokavaliostani. Mutta olen oppinut todella paljon vähähiilarisesta sekä ketoruokavaliosta ja nämä opit tulevat kulkemaan varmasti mukanani ja ohjaavat jossain määrin syömistäni. Ajattelen kuitenkin, että hiilarit ovat myös jaksamisen kannalta tärkeitä.

Siskoni valitsi vielä jatkovalmennuksen VHH. Minä latasin kännykkääni Sulamon kalorilaskurin. Jospa pysyisin sillä aisoissa.
Katsotaan.

Aina voi tehdä korjaavia liikkeitä.

Mutta tsemppiä tarvitaan edelleen. 







10 kommenttia:

  1. Hienosti olet uuden elämäntavan saanut alkamaan, onnea! Olen mielenkiinnolla katsellut matkaasi ja siitä inspiroituneena..... Minä jatkan itse siitä mihin jäin vuosi sitten. Tänään vaaka näytti jo monta kiloa vähemmän, kiva fiilis. Tavoite on mennä kuukausi kerrallaan, päivittäisellä punnituksella. Kesäkuussa alkaa meidän matkailuautoelämä, siihen sitten uusin eväin ja Sulamo apuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja eikös se ole niin, että onnellisen ihmisen paino putoaa helpommin? Eli pidä tuo!

      Tsemppiä myös sinulle! Sä ehdit jo inspiroida mua aikaisemmin!

      Poista
  2. Kiva kirjoitus! Ja ihan mahtavaa, jos Keveimmistä Kattiloista oli apua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai oli! Ja on!
      Tässä ketoilussa on vielä yks aspekti, mitä en oo huomannut mainita. Kylähän tällaisen ruokaorientoituneen ihmisen pitää olla selvillä erilaisista ruokavalioista ja tähän asti keto on jäänyt vähän etäiseksi pekoni-juusto dieetiksi. Nyt on sitten omakohtaista kokemusta.

      ja kyllä täytyy jatkaa sun reseptien testailuja. Mukakerma seuraavaksi!
      Kiiros Eeva-Maria!

      Poista
  3. Tosi hienoa, ja mahtava lopputulos Nanna. Kun mä olen nyt yrittänyt pudottaa painoa, eikä grammaakaan pudonnut, niin pakko kai yrittää ketoamista, vaikka tällaiselle ei-lihaa syövälle se onkin aika haastavaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tofua kovasti sitten kai? Tsemppiä.

      Poista
    2. Kiitos Nanna:) Tai tonnikalaa purkista..

      Poista
    3. Ai syöt kuitenkin kalaa. No ei sitten mitään hätää. Voin kertoa, että se tonnikalapurkki salaatin kera (ja reilulla öljyllä) oli monen lounaan pelastus.

      Eli paistettu/grillattu kala, fenkoli kalakeitto(ilman perunaa) ja kaikki ihanat ÄYRIÄISET! katkaravut, scampit... Nam!

      Poista
  4. Muuten, joskus nuorena kun kuvittelin olevani lihava vaikka en ollutkaan, kokeilin Atkinsin dieettiä pari viikkoa, ja silloin kilot hupenivat hurjaa vauhtia. Tosin se ei ollut yhtä terveellienn kuin tuo sinun Keto-dieettisi, mutta aika paljon muistuttavat toisiaan, ainakin perusjutuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juu, eiköhän niissä molemmissa pelailla ketoosin kanssa?

      On se muuten villiä. Nuorena kun painoi 52 kg, niin piti laihduttaa kun oli niin lihava, pömppömaha eikä ollu tiimalasivyötäröä.

      Voi kun saisi omalle tyttärelle (ja huom pojalle kans, ne on todella bodu-conscius nykyään) annettua sellaisen bodypositiivisen terve sielu reveessä ruumiissa tyyppisen asenteen, nutta se on tällä hetkellä ehkä vaikeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Tiktokit yms on täynnä keinotekoisesti muokattuja vartaloita, filttereillä ja edullisilla kuvakulmilla vääristeltyjä kasvoja ja kroppia. Sitten joku cheerleader valkku (no nuoria hekin) sanoo, että lihavat on nostajia...Meillä ainakin Maitotyttö peilailee takapuoltaan tämän tästä. Tavoitteena iso ja lihaksikas. No, onneksi rimpula on ottanut lajikseen pikaluistelun. Muistelen itse, että teininä piti olla niissä lumipestyissä farkuissa mahdollisimman pieni ja litteä takapuoli...

      Poista