About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

EVITA JA KYYNEL POHJOLASTA

 
Kuva Jukka Kontkanen
Kävin katsomassa Evitan teatterissa. Menetin kahdeksi yöksi uneni ja palaan mielessäni Evitaan aina vaan, vielä kuukaudenkin jälkeen. Kerron kohta, mutta ensin muutama sana esityksestä.

Seinäjoen kaupunginteatterin lavalla sai tänä syksynä ensi-iltansa Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen musikaali Evita. Kukapa meistä ei osaisi hyräillä (ja innostu laulamaan vähän kovempaakin) musikaalin tunnetuinta laulua Don't Cry for Me Argentina! Tiesin heti, että tämän haluan nähdä.

Evita oli siis ensimmäinen kohdallani ja syyloman kunniaksi kolmen hengen seurueemme pääsi Seinäjoen teatterin parhaimmille paikoille, keskelle riviä 7. Saimme istua vierekkäin kun olimme samaa porukkaa, muuten paikoista täytetään vain joka toinen. Ja olihan ne todella hyvät paikat. Olo tuntui maskit päässä väljässä salissa ihan koronaturvalliselta.

Ja Evita esityksenä? Haluatteko kuulla hyvät vain huonot uutiset?

Kiteyttäisin molemmat lauseeseen "Loistava esitys, keskinkertainen musikaali". Se mihin petyin, oli varmaan eniten Tim Ricen vastuulla, eli koko storyline; vähän sekava, ylimalkainen, kummalliset asiat valikoitu Evan elämästä jne. Webberin kaunis musiikki on se mikä saa katsojan lumoihinsa ja se miten ihanasti Don't cry for me'n teema sieltä pulpahtelee koko ajan esiin.

Kapellimestari Timo Ristilä ja orkesteri olivat todella huippuvireessä tempaisten yleisön mukaansa, vaikkei orkesterista nähnyt vilaustakaan esityksen aikana. Evita on tosi läpilaulettu, siellä tais olla vaan jotakin kaksi lausuttua repliikkiä, eli näyttelijätkin ovat varsin kovilla. Mutta mitä ammattitaitoa! Tässä esityksessä Evitan roolissa Helena Rängman ja Che'n understudy Julius Martikainen. Mun on pakko mennä katsomaan Evita uudelleen, että näen myös Marko Maunukselan Che'n roolissa, ainakin veljeni sanoi, että hän oli todella esityksen kantava voima. Helena Rängman on myös rautaisen ammattitaitoinen esiintyjä ja upea laulaja. Hiukan vierastin sitä bitch-tyylistä (tai noita-akkamaista) äänenkäyttöä, jota oli todella paljon, ymmärrän, että sillä tuotiin esille Evan luonteen toista puolta, pyrkyryyttä, häikäilemättömyyttä ja vallanhimoa, mutta sitä oli niin hirveän paljon. Helenan upea "kaunis" laulu sitten kyllä vain korostui Kyyneleet pois, Argentiina -numerossa. Haluaisin päästä katsomaan myös Helenan understudyn Reeta Vestmanin roolissaan.

Kaikki muutkin lauluroolit tekivät vaikutuksen  ja etenkin kuorolauluosuudet olivat todella kovaa luokkaa.

Sanoin siis jo, että itse produktio oli loistava. Haluasin vielä erityisesti nostaa esille Hannu Raja-ahon uskomattoman hienon valosuunnittelun ja Leena Rintalan pukusuunnittelun. Oli pakko haukkoa henkeä muutamassa kohtauksessa, ihan vain koska Evita oli niin kaunis ja niin kapeauumainen (epäilisin photoshoppausta, mikäli se kävisi laatuun elävässä esityksessä), vaikkapa avauskohtauksen mustassa iltapuvussaan. 

Iso suositus tälle produktiolle. Menkää katsomaan ja nauttikaa. Googlatkaa vähän Eva Peronin elämää edellisiltana, niin pysytte tarinan pinnalla, tiedätte mitä tapahtuu ja miksi. 


Kuva Jukka Kontkanen

Kyllähän me kaikki tiedämme Eva Perónin henkilön noin suurinpiirtein, mutta hänen kiehtovassa elämässään on varmasti paljon mitä et tiedä. Minä aloin googlettelemaan esitystä edeltävänä iltana ja voi pojat kuinka syvälle jouduin. Lukemista oli pakko jatkaa vielä esityksen jälkeinenkin yö.  Tunteet nousivat pintaan, vähän ahdistustakin ja vaikka Eva Perón musikaalissa laulaa Don't Cry for Me Argentiina, täällä lakeuksilla sydämeni vuoti kyyneleitä kun luin Evan kohtalosta ja sen makaabereistakin käänteistä.

En saisi ikään tätä juttua valmiiksi, jos alkaisin viitata lähteisiin, joten minäkin otan tässä taiteellisia vapauksia. Luin varmaan muutaman sata juttua Eva Perónin elämästä, osa niistä oli ristiriitaisiakin ja vahvistamattomia. Mutta aikani luettua muodosti itselleni Eva Perónin tarinan, vaikka se tarina onkin uskomaton, uskon sen olevan tosi. 
Evitan monet kasvot: hurmahenkinen puhuja, köyhien puolustaja, itsevarma poliitikko. kansan hyväntekijä, nuori näyttelijätär

Eva syntyi 7.toukokuuta 1919 rikkaan maanomistajan Juan Duarten rakastajattaren viidentänä lapsena. Duarte kuoli Evan ollessa 6.vuotias ja Duarten oikea perhe ajoi rakastajattaren lapsikatraineen pois isänsä hautajaisista, mikä jätti Evaan ikuiset arvet. Perhe muutti pois pampalta ja eli entistäkin köyhempää elämää. Eva poistui Buenos Airesiin jo 15. vuotiaanapyrkiäkseen haaveilemaansa näyttelijän ammattiin. Sanotaan, että Eva ei kaihtanut keinoja rooleja saadakseen, mutta löytyy myös lähteitä, jotka eivät usko Evan uranousun kulkeneen reittä pitkin. Eva sai pieniä rooleja ja päätyi lopulta radiokuunnelmiin, missä nousi jonkinmoiseen kansansuosioonkin.
Eva ja Juan: monet uskoivat aitoon rakkauteen. Useimmissa pariskunnan kuvissa Juan katsoo hellästi puolisoaan päin.

Eräässä hyväntekeväisyystapahtumassa Eva tapasi eversti Juan Perónin ja he avioituvat 1945, Evan ollessa 26 vuotias ja Perónin 50 vuotias. Evita kampanjoi radiossa myös miehensä uran puolesta ja hänen tunnepitoiset puheensa kansalle tekivät hänestä entistä suositumman. Evan kannattajat, decamisados, paidattomat olivat työläisiä, jotka uskoivat puheisiin sosiaalisesta yhdenvertaisuudesta. Eva ajoi köyhien asiaa ja muistutti aina kansaa, siitä, että oli itsekin lähtöisin samanlaisista köyhistä oloista.


Eva pukeutui mielellään upeisiin muotiluomuksiin ja kalliisiin koruihin, kansakaan ei nähnyt ristiriitaa, vaan päinvastoin palvoi Evitaa

Kaikenkattavaa kaupunkisuunnittelua: Eva-kaupunginosa on muotoiltu profiilin mukaan

Evan puoliso valittiin presidentiksi v. 1946. Eva hoiti käytännössä sosiaali-ja terveysministerin virkaa, ajoi läpi erilaisia uudistuksia ja vaikutti mm. siihen että naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan maana.Eva Peronin säätiö rahoitti tuhansia sairaaloita, orpokoteja ja vanhustenhoitolaitoksia. Työväesto palvoi Evaa, jota kutsuttiin hellittelynimellä Evita ja antoi Evan ansiosta tukensa myös Perónin hallinnolle. Eva perusti myös peronistisen feministipuolueen. 


Eva rakasti pukeutua merkkisuunnittelijoiden asuihin ja käyttää kalliita koruja. Hän oli sitä mieltä, että kansa haluaa nähdä tätä glamouria ja sitä se todella sai. Eva huolehti "kansasta", mutta oli samalla yläluokan ja armeijan vihaama ja pelkäämäkin, liian aktiivinen ja vaikutusvaltainen nainen politiikassa.






Tämä on suosikki kuvani Evasta, niin nuori, niin valtava elämä niin lyhyessä ajassa.

Vuonna 1950 Evalla diagnosoitiin munasarjasyöpä (tai kohtusyöpä, molemmista puhutaan). Eva nousi vielä Perónin presidenttivaalikampanjan varapresidenttiehdokkaaksi, mutta joutui luopumaan ehdokkuutensa terveydentilansa romahdettua alkuvuodesta 1952.



Et varmaan tiennyt, että Evita kuoli heinäkuussa1952 vain 33-vuotiaana. 

Lapsia ei pariskunnalle suotu, sanotaan, että Eva oli kovin lapsirakas



Evita oli muuten ensimmäinen argentiinalainen, joka sai kemoterapiaa. Mitkään hoidot eivät kuitenkaan auttaneet. Kaksi kuukautta ennen kuolemaansa Evalle suoritettiin lobotomia Juan Peronin määräyksestä. Lobotomian ajateltiin vaikuttavan positiivisestui kivunhallintaan, mutta epäillään, että Juan halusi myös hillitä tulisieluisen vaimonsa karismaa ja mielialavaihteluja. Eva kai tilaili vielä sairasvuoteellaan aseita varustaakseen decamisadojen joukkoja. Kerrotaan myös, että lobotomian jälkeen Juan kävi tervehtimässä vaimoaan sairasvuoteen ääressä enää joitakin kertoja. Lobotomian seurauksena muutenkin kuihtunut Eva lopetti syömisen ja painoi kuollessaan vain 36 kiloa.

Sairautensa haurastuttama Evita



Hautajaiset


Kuolemansa jälkeenkin Evitan suosio ja poliittinen vaikutus oli valtava. Juan antoi suorittaa Evalle balsamoinnin ja Evan avoimen arkun äärellä kävi viimeisen tervehdyksensä jättämässä lähes kolme miljoonaa henkeä. Tunnettu balsamoija,Pedro Ara, pumppasi Evan suonet ja sisukset täyteen glyseriiniä, alkoholia ja säilöntäaineita, Evan balsamoinnissa oli epätavallista myös se, että sisäelimet jätettiin paikoilleen. Iho peitettiin ohuella kalvolla ja kaikki Evan nähneet kertoivat kuinka pehmeä hänen ihonsa oli ja kuinka kaunis ja pieni ja hentoinen hän oli (no hänhän painoi vain 36 kg kuollessaan).





Kun Juan Perón syöstiin vallasta 1955, armeijan joukot varastivat myös Eva Peronin ruumiin. Sitä kuljetettiin muutamia vuosia pitkin Buenos Airesia, jonkun pakettiauton taka-osassa, välillä se piilotettiin elokuvateatterin esiripun taakse. Sotilaiden sanottiin vähän tanssittaneenkin Evaa, sen verran ruumis oli ottanut osumaa. Mutta missä tahansa Evitan arkku olikaan, kansa, joka halusi Evan julistettavan pyhimykseksi, aina löysi paikalle ja auton ympärille ilmestyi kukkia ja kynttilöitä. Lopulta Eva siirrettiin armeijan tiedusteluyksikön everstin (vaiko hänen apulaisensa) vintille, lehtipinon taakse, myöhemmin mies ampui raskaana olevan vaimonsa epäselvissä olosuhteissa. Sanottiin syynä olleen Eva Perón...


Nyt ruumiista haluttiin toden teolla eroon. Se lähetettiin Eurooppaan, Bonnin Argentiinan suurlähettilään puutarhaan haudattavaksi. Pian Eva kaivettiin sieltäkin ylös ja lähetettiin Milanoon, jossa hänet haudattiin Maria Maggi nimisenä 1957. 

Evita sai levätä rauhassa lähes 15 vuotta, kunnes Argentiinan sotilasjuntta lupasi lähettää Evan ruumiin Juan Perónille, joka eli maanpaossa Madridissa, mikäli tämä antaisi tukensa Argentiinan hallinnolle. Näin tapahtui. Balsamoitu ruumis kaivettiin ylös 1971 ja kuljettiin autolla Juanin ja hänen uuden vaimonsa Isabellen luo. Ruumis oli todella likainen ja kolhiintunut ja Isabellella meni useita päiviä kun hän hellävaroen puhdisti Evitan ruumiin, Isabelle otti tavaksi myös kammata Evitan hiukset päivittäin. Evita arkkua pidettiin esillä ruokahuoneen pöydällä.



Juan Peron valittiin uudelleen pesidentiksi 1974, mutta hän kuoli sairaskohtaukseen vuotta myöhemmin. Isabellesta tuli presidentti ja hän lennätti Evitan ruumiin takaisin Buenos Airesiin.

Ruumiin restaurointiin kutsuttiin nyt Domingo Tellechea, vähän niin kuin tarjouksena josta ei voinut kieltäytyä, vaikka hän myös lopulta muutti perheineen Argentiinasta turvallisempaan paikkaan, osittain restaurointityönsä takia. Ruumista oli säilytetty pystyasennossa, joten sen jalat olivat huonossa kunnossa ja mm.nenä oli saanut kovan iskun. mutta alkuperäinen balsamointi oli ollut niin perusteellinen, että se ei ollut pettänyt  iskuista ja kolhuista huolimatta.

Restauroinnin jälkeen Evita tuotiin vielä viimeisen kerran näytille avoimessa arkussa yhdessä Juan Perònin kanssa. Eva ja Juan pääsivät samaan mausoleumiin, mutta sinnekin murtauduttiin parin vuoden kuluttua, Juanin arkusta varastettiin mm. sormus ja Isabellan kirje, sekä hänen kätensä katkaistiin (ja kadotettiin) ranteista. Päätettiin, että Evita oli aika saattaa turvallisempaan hautapaikkaan ja niinpä hän tänään lepää Duarten sukuhaudassa.


Tämä tarina on todella tiivistetty lyhyeen, en voi tässä kirjaakaan ruveta kirjoittamaan. Mutta ehkä joku muu innostuu tämän myötä tutkimaan ja lukemaan Evan niin lyhyestä elämästä ja kuolemanjälkeisestä kohtalosta.

Voi Evita! Mikä elämä! Mikä kuolema! Kaksikymmentävuotinen ruumiinvaellus ennen viimeistä lepoa. On osittain aivan käsittämätöntä kuvitella Evan kohtaloa kaikkine käänteineen. Uskomatonta ja äärettömän surullista. 

Siksi kyyneleet sinulle Evita, täältä kaukaa Pohjolasta.

2 kommenttia:

  1. Huh. Aikamoinen tarina. Suorastaan hiuksia nostattava tämä ruumiin vaellus. Ai kamalaa! Kiitokset tästä mielenkiintoisesta tiivistelmästä. Pitääpä perehtyä Evitan elämänkertaan joskus paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olipa jopa ärsyttävää kirjoittaa tämä, koska jouduin tiivistää niin paljon. Itsekin aion kirjastosta hakea kaiken mitä Evasta ja Juanista on kirjoitettu. Uskotko, että tavasin netistä myös espanjankielisiä artikkeleita turistiespanjallani?
      On aivan käsittämätöntä kuinka erilailla kuolleiseen ruumiiseen suhtaudutaan eri kulttuureissa. Ajattelis, ettei tällaista voisi tapahtua ainakaan Euroopassa (vaikka osa tapahtuikin.. ja tapahtuihan holokaustikin, vaikkei sitäkään voinut käsittää. Joka tapauksessa, tämä kosketti monella tasolla.

      Poista