Mukinostalgiaa. Sitä on kertynyt kaappiini yhden hyllyllisen verran. Aikakaudelta kun mukit olivat se juttu, se hauska juttu. 7 vuotta ovat tarmokkaasti könöttäneet omalla hyllyllään uudessa kodissa, eihän noita nyt voi enää käyttää, mutta poiskaan ei voi heittää. Niinkuin tuo kuvan USAsta IsoHoolle hankittu. Aivan lemppari.
Sitten oli lehmäkausi.( Luonnollinen jatkumo nuoren emansipoitununeen naisen akkaantuessa?) Lukemattomia lehemäkippoja (no eihän näissä ole tekstiä...):
Tai lähes tyylikkäitä.
Sydänkupit olivat aikaansa edellä, reilun kokoisia, omaan opiskelija-asuntoon Tampereen Vuolteenkadulle ostettuja. Vielä löytyy keittiöstä myös samalla kerralla ostettu punapäinen suolasirotin (ainoa, joka kelpaa IsoHoolle) ja punakahvainen leipäveitsi. Voi mikä sen kaupan nimi olikaan, joku supersäästö siinä Koskikeskusta vastapäätä.
Selvästi rakastettu ja paljon käytetty, haalistunut rottweilermuki.
Ja aitoa plastiikkaa. Termomuki from Florida. Must have item (Riitta ;D), jota voi autolla ajaessa pitää siinä keskikonsolin kupinmuotoisissa syvennyksissä. Paitsi, ettei meillä ainakaan vielä 17 ensimmäisenä vuonna mukin hankkimisesta lukien ole ollut sellaista autoa, josta nua syvennykset löytyis. Tämäkö se on se paljon puhuttu American Dream...
Vielä en ole kypsä täydelliseen irtiottoon. Rotikkamuki pysyy,koska se on puolenlitran vetoinen, Kanaatasta tuotu ja Rottweiler. Koska minäkin olen. Tai en niinkuin Camilla, mutta sydämeltäni, se on mun koira.
Myös Las Vegas muki pysyy. Koska joskus vielä lähden pelaamaan. Ja sen toi sitäpaitsi Nikoveli (kylläkin toiselle siskolleni) kun menivät MunKälyni kanssa naimisiin Vegasissa. Elvis esiintyi. Me oltiin mukana realtime netin kautta.
Siis näin tylsä on musta tullu.. Pakkaan nänä ja muut samalta aikaudelta olevat (paitsi 2 vipaa) pahvilaatikkoon ja kannan autotalliin.Teen tilaa jollekin muulle. Kaapissa kököttävät nyt vain siis reilu tusina muumimukeja. Miten omaperäistä. Annan itselleni kertoa, että lasten takia. Vaikka ne on kyllä kivan kahvin kokoisia. Sekä pentikin suuret teemukit ja yksi paratiisimuki. Ehkä mun on tuomittu olemaan eripari mukien kanssa.
Yhä etsin sitä oikeaa (sarjaa), aina kun mukimyyntiosastolle pääsen.
Mukit joissa on paljon muistoja:-) nuo rotweiler-mukit ovat aika helyttäviä....
VastaaPoistaMietin hetken sun typoa, että meinasitko hälyttäviä vai hellyttäviä, mutta päädyin sitten jälkimmäoseen... :)
PoistaMahtava kokoelma!
VastaaPoistaPari vuotta sitten mä kannoin kaikki meidän eriparimukit ja Ikeakokoelmat kirppikselle ja vannoin, että yhtään mukia ei tule mistään muualta kuin Iittalan putiikista ja tässä on pysytty.
No kerran mies raahasai jostain radiohaastattelusta lahjaksi saamansa kyseisen kanavan karmeen mainosmukin himaan ja piti sitä hetken jotenkin suurenakin aarteena. Alkuihastuksen laimennettua vein sen (salaa) taloyhtiön kierrätyshuoneeseen.
Piti vielä sanomani, että noi sydänmukit on niin somat, että saattaisin niiden vuoksi joka luopua Iittala-periaatteistani. :)
Poistasomat ja ekat omat <3
PoistaHei sun pitää tehdä tästä sellainen mukihaaste! Haastat blogikaverit kaivamaan esille ne noloimmatkin mukinsa :D
VastaaPoistaNo niin, ei muuta kun mukit kehiin sitten!
PoistaIhanan nostalginen postaus! Ite kullai on epämääräinen satsi mukeja, tähän kotiin muutettaessa jätin ne suosiolla alakerran roinakassan, "sitten joskus" lajiteltavaksi. = kaatikselle
VastaaPoistaNiin, mutta eivät vaan ole vielä siellä kaatiksella, vai ovatko? Salaa sinäkin tykkäät (rumista) mukeistasi... :)
PoistaMun mielestä on jotenkin kauhean vaikeaa kuvitella sinut yhdenlaisten mukien omistajaksi. Sun kaapeista kuuluu löytyä kaikkea mielenkiintoista ja jännittävää matkan varrelta. Niih.
VastaaPoistaSinähän sen tiedät kun olet päässyt niitä availemaan ja arpomaan josko jotain romahtaa avatessa päälle...
PoistaMitään ei romahtanut, eikä edes ollut lähellä. Näkisit minun kaappini ;-)
PoistaMullakin on astiakaappia sulostuttamassa yksi oikein kunnon retromuki, isältäni olen joskus saanut ja siinä on teksti "maailman paras tyttö". Muki alkaa olemaan aika kärsinyt, mutta niin kauan kun se on ehjä, juon kahvit siitä!! :)
VastaaPoistaTässä postauksessa vähän näkyy mukia: http://nannenturinat.blogspot.fi/2012/05/unelmatorttu.html
Siellähän se tärkeä muki killitti. Lisäksi aiheutut akuutin unelmatorttuhimon.
PoistaJust viikonloppuna siivosin samaisentyyppisen hyllyllisen. Muutama vielä oli jätettävä... Mutta siis noin 15 läx. Ja lopuistakin uskon pääseväni, pikku askelin... Olen tyytyväinen!
VastaaPoistaJuu, päivä kerrallaan, as they say in AML (Anonymous Mug Lovers).
PoistaJa aikamoista nostalgiaa, mukipostaus ei olisi yhtään hullumpi juttu, minä olen vienyt töihin ne kaikkein järkyttävimmät ;)..
VastaaPoistaSiispä kamera töihin mukaan!
PoistaIhania mukeja :) Meillä ei taida tällä hetkellä löytyä kahta samanlaista mukia kaapista, vaan kaikkiin liittyy joku muisto. Joku on viimeinen lahja jo edesmenneeltä mummolta, jonkun sain vuokrahepan omistajalta, yksi on Tanskasta ja toinen Berliinistä. Ja yksi myös Ikeasta, kukkaruukkuosastolta, joka vein aikoinaan ensimmäiseen vakityöpaikkaani kahvimukiksi. Miten näistä muistoista voisi luopua?
VastaaPoistaNo niinpä!
PoistaMikähän siinä on, että kaikkia vanhoja mukeja pitää vaan säästää ja säästää...meillä ne on viety mökille, kuin suurimmatkin aarteet! ;) Ja hei, se oli SUPERMYYNTI siinä Koskikeskusta vastapäätä. Huippukauppa! :D
VastaaPoistaH
Mä ajattelinkin, että joku muistaa kyllä kaupan nimen laittaa! Kiitos.
PoistaMökki kuulostais hyvältä mukien sijoituspaikalta, ei sillälailla kaatopaikkatyyliin vaan mummola-muisto-kitch tyyliin, eli trendikkäästi?