About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Söpöliinit sopassa


Tässä ovat ne söpöliinit;


(Kiitos taas Hilkka!)

Jotenkin elän (harvinaista?) kermasta kieltätymisen aikaa ja vaikka kermainen suppilovahverokeitto onkin eittämättä ja kyseenalaistamatta herkullista, himiöin mielessäni Kirkasta suppilovahverokeittoa.


Siitä tuli yllättäen niin hyvää, että seuraavat ruokavieraani tulevat varmasti saamaan sitä joko alkupalana tai lounaana..

Koska reseptiä rakentelin ilman reseptiä,saattavat määrät olla vähän viitteellisiä. Eli kokkaa ja mausta tunteella,  niin hyvää tulee.


Kirkas suppilovahverokeitto
4-6:lle
1 l tuoreita suppilovahveroita ( tai vastaava määrä pakastettuja tai kuivattuja?)
1rkl öljyä
1rkl voita
125g pekonikuutioita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2dl (tai enemmän) valkoviinia
1,5 l vettä
1 lihaliemifondikuutio (tai jos olet keitellyt omat lihaliemet pakkaseen, niin nyt kannattais käyttää!)
pari kierrosta mustapippuria
1-2 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta rakuunaa
1 nippu persiljaa

Päälle:
vaaleanleivänsiivu/syöjä
2 valkosipulinkynttä
1rkl persiljaa
öljyä
pikku koura juustoraastetta/annos

Paistoin ensin kokonaiset sienet kuivalla pannulla kunnes neste haihtui ja lisäsin sitten vielä rkl voita. Nosta syrjään kun olet hetki aikaa paistellut.
Ajattelin ensin jättää sienet kauniisti kokonaiseksi, mutta sitten aloin pelätä niiden olevan liian suuria paloja ja hienonsin ne paistamisen jälkeen sillä lailla karkeasti. Päätä itse kuinka teet; voit silputa siis sienet jo ennen paistoa.

Paista pinnoitetussa kattilassa miedolla lämmöllä pekonikuutioita, lisää  pilkotut sipulit ja ainakin mun pekoneista tuli niin vähän rasvaa, että lisäsin vielä öljyä. Hauduttele 10 min. Lisää sienet, sitten valkoviini, vesi, fondi, mp ja viimeiseksi hienonnetut yrtit.


Tässä sitä sitten kiehuskellaan

Anna kiehua parikymmentä minuuttia, ja huolehdi, että lisäät vettä, mikäli alkaa tulla liian paksua, ja kun lisäät vettä, huolehdi, että maut pysyvät intensiivisenä. Ajattelin vielä saostaa valmiin keiton keltuaisella, mutta kun en ollut varma lopputuloksesta luovuin ajatuksesta.

Pilko annosten päälle tulevat leivät reiluiksi kuutioiksi ja paista  hienonnetun valkosipulinkanssa miedolla lämmöllä öljyssä rapsakaksi. lisää persiljasilppua.

Jaa keitto annoskulhoihin, ripottele leipäkuutiot elikkä krutongit päälle. ja sitten vielä juustoraaste. laita grillivastuksen alle uuniin gratinoitumaan hetkellisesti.

Juustoa vailla valmis
Sitten vaan nauttimaan.

Tätä syödessäni ihmettelin mikä yltiöpositiivinen kokkauskausi mulla on meneillään, kun kaikki maistuu niin hyvältä. Vai onko se vaan se paniikki, kun pitäisi luopua raskaus(ja muistakin huolella hankituista) kiloista?
On taas nniitä aikoja, kun tuntuu, että tämä elämä on aivan liian lyhyt kaiken sen hyvän kokkaamiseen ja kokeilemiseen mitä haluaisi tehdä.

No rouva, pidä tuo tunne ja muistele sitä kun tulee taas se päivä, että ei huvita, ei huvita ei niin mikään ruuanlaitto ja lopulta heittää uuninpellille pussin ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia(huom. einestarjouksesta!), että lapsi saa edes jotakin suuhunpantavaa. Ja illalla sitten kaduttaa, itkettää ja oksettaa. C'est la vie!

9 kommenttia:

  1. Herkulliset söpöliinit ja keittokin kelpaisi. Itse en sieniä lähde etsimään muualta kuin kaupasta.
    Hilkalla taitaa olla loistava koira sienien etsimisessä :)

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mullakin menee nuo kokkausfiilikset aika kausissa. Nyt on sellanen suht peruskausi :).

    Kirkas suppiskeitto on kiva idea. Haettiin moisia sieniä just tänään metsästä aika reippaasti, joten tätä vois kyllä kokeilla. Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Piia, Itse asiassa Yoda (Hilkan koira)ei kuulemma osaa näitä etsiä, vaikka osaakin vähä vaikka mitä. (=2:n lajin pelastuskoira)

    Merituuli: No jäädään oottelemaan, minkä kivan pikku twistin sä keittoon kehität!

    VastaaPoista
  5. Mä yritän henkisesti valmistautua tekemään sienikeittoa ja mietin että miten selviän siitä.
    Meillä jotain sieniä, ne näyttää vähän samoilta kuin reseptissä, siispä tällä mennään.
    Palajan sitten kertomaan että olenko onnistunut vai en.
    Wish me luck!

    VastaaPoista
  6. Yhden hengen raati oli sitä mieltä, että keitto oli hyvää. Kai se on uskottava, minä kun sienten päälle ymmärrä yhtään.
    Käytin liemeen kaksi Fond du chefiä, ja se taisi olla liikaa. Aika voimmaasti maistui/tuoksui lihaliemelle. Annosohje on 1kpl/5dl nestettä.

    VastaaPoista
  7. Saija: Luulen kans, että menee vähän suolaisen puolelle2:lla cheffillä, huolimatta siitä mitä se kuutioiden annosohje sanoo, niin käytin itse vaan yhden, vaikka nestettä olikin enemmän. maku tiivistyy myös siinä keitellessä kun se menee kasaan. Ja usein se yks kuutio muuallakin riittää, voi sitten lisätä suolaa ja muita mausteita erikseen mikäli "mautonta" Ja katsos sitten tässä oli vielä nuo suolaiset pekonit...

    VastaaPoista
  8. Saija:Nyt huomasin vasta ekan viestisi. Kiva, että lähdit kokeilemaan ja jos en enää ehdi onnea toivottaakkaan, niin ainakin oot rukouksisssa mukana, että olitte tosiaan tunnistaneet ne sienet suppilovahveroiksi... (tai muiksi ei-käsittelyä vaativiksi ruokasieniksi...)

    ;) Onpa kiva, että valmistat jollekulle sienikeittia, vaikket itse sen ystävä olekaann!

    VastaaPoista
  9. Kiitos molempien vanhempien sieniä vaan ilmestyy meille :D Itsehän tunnistan kanttarellin, siinä se.

    Olenpa sellaisenkin kehun saanut että teen parempaa kastiketta kuin äiti. Se on jo jotain se :)

    VastaaPoista