About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 16. maaliskuuta 2017

TÄNÄÄN ON PYHÄN URHON PÄIVÄ!


kuva St,Urho.com


Ootteko tienneet, että vain päivää ennen Pyhän Patrikin päivää(St. Patrick's day)vietetään Pyhän Urhon päivää(St. Urho's day)? Me täällä Suomessa ollaan vähän että kuka mitä häh, mutta oikeasti Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa juhlistetaan tätä suomalaisten suojelupyhimystä monenlaisin menoin.

Itse törmäsin St. Urhoon ensimmäisen kerran 80-luvun lopulla Torontossa, jossa olin sukulaisiani kylässä. Minulla, niin kuin monella muullakin eteläpohjalaisella on väkevät juurten sivulonkerot myös Amerikan maalla. Äitini äitin äiti (eli Oravan mumman äiti) Liisa Amanda tuli Amerikasta miehensä Israel Vihtori Perälän kanssa pois 1901, laivamatkalla syntyi mummani sisko Astrea joka sai ristimänimensä  Astrid-laivan mukaan. Astrean(kutsumanimi) puoliso Juha kävi Amerikassa kaksi kertaa räätälin ammattia harjoittamassa. Juha oli myös oman Arvo -pappani veli. Polven veljeksistä kaksi jäi Kanaattahan ja eli pitkän elämän siellä, Toivo seilasi sinne valtameren yli 20-vuotiaana ja veljensä Lauri vain 17-vuotiaana. Ajatelkaa, minkälaista se on ollut lähteä noin nuorena suureen tuntemattomaan... Mun pappa oli vain vuotta Lauria vanhempi ja muistelen kuulleeni, että Pappakin olisi ollut lähdössä, mutta passin kanssa oli jotakin häiriötä (kun kysyin tätä äidiltäni, hän ei asiasta kuitenkaan tiennyt) ja niin jäi pappa Oravan kylään Viinamäelle maanviljelijäksi ja aktiiviseksi kylän vaikuttajaksi ja perusti 13-lapsisen perheen mummani Anni Sofian kanssa. Räätärissä, tien toisella puolen, asuivat sitten naimisiin menneet pappani veli Juha ja mumman sisko Astrea.

Sudburyssä on Polvi Avenuekin. Omanikäiseni pikkuserkut Torontossa eivät Suomea enää puhuu, mutta äitini vielä elossa olevat serkut kyllä, ja voi kuinka hienoa sitä on kuunnella, vanhaa murretta, johon on sekoittunut englanti iloisen kirjavaksi fingliskaksi.

Sukulaisteni saunan oven vieressä oli taulu, jossa oli seuraava balladi:

Ode to Saint Urho

by Gene McCavic and Richard Mattson
Virginia, Minnesota
Ooksi kooksi coolama vee
Santia Urho is ta poy for me!
He sase out ta hoppers as pig as pirds.
Neffer peefor haff I hurd tose words!
He reely tolt tose pugs of kreen
Braffest Finn I effer seen
Some celebrate for St. Pat unt hiss nakes
Putt Urho poyka kot what it takes.
He kot tall and trong from feelia sour
Unt ate kala moyakka effery hour.
Tat's why tat kuy could sase toes peetles
What krew as thick as chack bine neetles.
So let's give a cheer in hower pest vay
On Sixteenth of March, St. Urho's Tay.


Mielikuvituksellisessa legendassa kerrotaan siis suomalaisista viinirypäleiden kasvattajista (nimenomaan Suomessa) joiden viljelyksiä kohtasi lähes raamatullinen vitsaus, eli heinäsirkat. Urho, se oli kova poika, söi lautasellisen Mojakkaa (suomalaisten kalakeitto) ja joi päälle piimää (feelia sour) ja talikolla varustautuneena kohtasi sirkat huutaen kovaan ääneen: Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen!

Ja heinäsirkat menivät: Urho oli pelastanut muinaiset suomalaiset viininviljelijät!


St. Urho patsas, Menahga, Minnesota

Uskomattoman, sanan varsinaisessa merkityksessä, tarinan kerrotaan syntyneen  1950- luvulla Ketola's Department Store'ssa Minnesotan Virginiassa kauppaa tehneen Richard Mattsonin tarinoinnista. Rva Gene McCavic auttoi oodin kirjoituksessa, myös Dr. Sulo Havumäellä oli lusikkansa samassa mojakassa. Tarkkaa alkuperää on vaikea  enää sanoa, mutta totuus on, että St. Urho's Day tunnistetaan 50 osavaltion kalenterissa ja amerikansuomalaisten jälkeläiset ja nykyään varmaan muutkin osallistuvat juhlintaan. On syytä epäillä, että taru sai alkunsa suomalaisten seuratessa kateellisena irlantilaisten ilakointia, siksi kehittivät itselleen oman suojeluspyhimyksen ja varmuuden vuoksi päivää ennen St. Patrickin päivää, etteivät jäisi ainakaan ilman viskiä. Mikäs sen kivempaa kuin aloittaa ryypiskely jo vuorokautta aiemmin.  Nykyäänkin kuulemma St. Urhon päivinä juhlitaan ja St. Patrickin päivänä lähinnä parannellaan krapulaa.

St. Urhon päivänä pukeudutaan lilaan (rypäleet) ja vihreään (heinäsirkat). Legenda levisi Minnesotasta Michiganiin, Oregoniin, Vermonttiin, Montanaan ja Ontarioon. Paraatit, mojakkareseptikilpailut, urheilutapahtumat, kauneuskisat ja monenlaiset syömingit ja musiikkitapahtumat tähdittävät päivää ja patsaitakin on rakennettu useampaan paikkaan. T-paidat, tarrat ja koiran takit päivän logoilla on tilattavissa täältä.

Ihan vaan, jotta uskotte, että päivä on oikeasti olemassa.

Kertakaikkisen hurmaava esimerkki folkloristiikasta, siirtolaisuudesta ja kielestä! 

Ton't forket to 'member St. Urho!


Lähteet.
Wikipedia

9 kommenttia:

  1. Hyvää Pyhän Urhon päivää sullekin :)

    Tänään on kalamojakkapäivä ja sopalle kyytipojaksi Kekkonen Suomi 100 vuotta -juhlaolutta
    http://www.saimaanjuomatehdas.fi/tuoteryhma/kekkonen-juhlaolut-42/

    St Urhosta pitäisi tehdä virallinen majoitus- ja ravitsemusalan suojelupyhimys varjelemaan alan yrittäjiä lainsäätäjien turhilta kotkotuksilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sopii kun Urkille vahvasankaiset rillit!!!!

      Poista
  2. Olipa taas kerran mielenkiintoinen postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista jutunjuurta, mutta eipä paljon kuin raapaistu!

      Poista
  3. Eikä pidä unohtaa että isäsi puolelta oli myös suuri vaellus Ameriikkaan. Isäsi äidin äidin 7 Aution veljestä muuttivat sinne, ensimmäinen 1896 ja loput 1907, ainoastaan yksi palasi Suomeen. Suurin osa työskenteli kaivoksilla juuri irlantilaisten kanssa, osa kuoli nuorena mainarintautiin.
    Siis Urhon pikkuserkun lapsia? elää edelleen suuri joukko siellä.
    Juhlivat varmaan St.Urhon päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämän 7 veljestä mä jätin mainitsematta... Mullon pikkuserkkuja ameriikka ja kanaatta täynnä!

      Poista
    2. Ja Urholla siis sokeriserkkuja, vai meninkö sekaasin?

      Poista
  4. Hauska ja mielenkiintoinen juttu! Kiitos Nanna, tuli Kanaatan sukulaiset mieleen ja Toronton kova druhka. T. Mimma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Druhkajuttuja mäkin muistelin tätä kirjoittaessa! :)

      Poista