About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kanelsnurret Köpiksessä ja kotona


Kanelsnurret elikkäs kanelikierteet on  -vähän jäi epäselväksi- tanskalainen/norjalainen/ruotsalainen/mutta ei siis suomalainen/ versio herkullisesta kanelipullasta.

Vähäs niinkuin korvapuusti eri mekossa. Mutta me suomalaisethan olemme toki korvapuustikansaa. Minä olen korvapuusti-akka. Korvapuustin ei ole voittanutta. Paitsi muutama viikko takaperin Kööpenhaminassa. Sanon nyt tähän alkuun kuitenkin, että mielestämme Suomen blogimaajoukkue oli kisojen henkinen voittaja ja ainakin Suomi voitti Ruotsin. Henkiset voittajat- tästä joukkueemme oli yksimielinen.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Bosch tuo markkinoille tänä keväänä Serie 8 uunisarjan, sellaisen josta kuullessaan alkaa toivoa, että oma uuni simahtaisi mahdollisimman pian. Se onkin kumma juttu muuten, uunit pakkaa porskuttaa kodinkoneista ehkä pitkäikäisimmin. Vai onko se vain niin, että opimme elämään puolitehoistenkin uuniemme kanssa, kääntelemään pellejä paiston aikana tasaisen loputuloksen varmistamiseksi? 

Lanseerauksen yhteydessä Bosch järjesti isot hulabaloot Kööpenhaminassa, josta saimme osaksemme  myös me pohjoismaalaiset bloggarit, jotka lennätettiin vuorokaudeksi Köpikseen, tutustumaan toisiimme, Boschiin ja uusiin uuneihin, sekä mittelöimään leikkimielisessä maaottelussa. (Anteeksi, mikä on "leikkimielinen" suomeksi?) Suomen joukkueessa oli täysi tusina ja voi sitä spekulaatiota mitä joutuisimme tekemään. Tiesimme jo, että jotain "kakkuja" koska paikalla meitä ohjaamassa olisi Nikolaos Strangas, Kreikan lahja tanskalaiselle  jälkiruokakulttuurille, tuo kaikkien tanskalaisten naisten päiväuni (Nikoa itseään lainatakseni).  Hulvattoman supliikin ja komean tanskalaisesti rennon ulkonäon lisäksi miehellä on aivan oikeasti meriittejä Michelin-tähti ravintoloista ja oma Strangas Dessert Boutique Kööpenhaminan keskustassa.



Luulen, että olimme koko porukka silminnähden huojentuneita kun kuulimme Nikon suunnitelmat päämme menoksi. Valmiiksi kohotetusta taikinasta ja valmiista täytteestä saisimme muotoilla 6 kanelsnurrea kisaan. Noita pohjoismaisia perinneleivonnaisia. Tässä kohtaa Suomi protestoi, että ollaan kuitenkin enmmän korvapuustikansaa ja teimmekin diilin, että valmistamme sekä että 3 puustia ja 3 kierrettä. Pistin olemattoman maineeni likoon ja kaulin ja muotoilin korvapuustit kuten mummani aikoinaan opetti. Korvapuustit olivat valmiit ennen kuin muut joukkueet olivat ottaneet edes kaulinta käteen, sen verran riuskaa emäntää löytyy minustakin tarvittaessa. Kanelsnurrejen kiehtovaan käärimiseen ja kaulimiseen luovutin kaulimen seuraaville ja kyllä me saimme aikaan kelpo kierteet. Me kanelsnurre-kokemattomat.


kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Niko muuten valitsi syödäkseen meidän korvapuustimme! Miesparka oli unohtanut voitelumunan ja pintasokerin kotiin, mutta lupasin, että en kerro kenellekään. En tiedä kaipasiko niitä muut kuin minä.  Norjalaisten tuplakierteiset kanelihyrrät veivät ansaitun voiton, tavara oli tasalaatuista, kauniisti kierrettyä ja pelli pullollaan (haloo, niitä piti olla 6!).

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Pullien paistuessa saimme toisen tehtävän: Suunnitella ja laittaa esille oma Lemon curd pie -jälkiruoka annetuista raaka-aineista. Nimesimme annoksen Metsäpoluksi, se oli kaunis ja minimalistinen (vrt. Ruotsin mustikoista sommiteltu lippu tai Norjalaisten puolenkilon marenkilohkare) ja kuten kunnon annoksille ainakin, oli meillä myös tarjolla Johannan esittämä tarina taustalla. Käytimme hienosti joukkueemme vahvuuksia, SoppaHanna osasi vedellä vanhana ammattilaisena lemon curdit lautasen pintaan ja muotoilla jätskipallot, Mari viimeisteli annoksen vielä marenkista kaivetuilla vihreillä pistaasimuruilla. Ennen kaikkea kaikki pääsimme neuvomaan toisiamme. Kuten -oliko hän nyt sitten lopulta Ruotsista, Norjasta vai Hollannista- vaaleanpunainen bloggaajaunelmakolleegamme (jolla on MILJOONASATATUHATTA -siis oikeasti- seuraajaa instagrammissa...vrt kaikkiäitinireseptit 306 kpl...) sanoikin, että Suomen joukkueella on lukumääräinen etulyöntiasema. Etulyöntiasema... sanoisin, että konsensuksen löytäminen on sitäkin haasteellisempaa...mutta se ei kyllä meidän joukkueellemme ollut ongelma.

Jouduimme hiukan vielä puolustamaan annostamme kun Niko ihmetteli miksi ihmeessä sekoitimme lemon curdia jäätelöön. Puolustuspuheenvuoromme oli ilmeisen vakuuttava, koska päädyin sen lopuksi halaamaan Boschin (naispuolista) edustajaa (öö...olisihan siinä ollut itse hovikondiittorikin, aina mulla menee nämä vikaan). Lopputiloksena kuitenkin hävisimme niukasti Tanskalle, joka voitti äänin 2-1, Suomen viedessä päätuomari Nikon äänen (jee! Henkiset voittajat).



Eilen otin sitten kotona maitotytön kanssa revanssin kanelikierteistä. Taikina on siis pullataikina ja sisällä tuttuun tapaan voita, kanelia ja sokeria. Taikina kaulitaan n. 30x60 levyksi ja täytteet levitellään. Levy taitellaan kolmeksi, kaulitaan uudelleen hiukan ja leikataan noin 30x2,5 soiroiksi, jotka pyöritetään kierteelle, ja sitten vedetään rinkulaksi, toinen pää alta ja toinen yltä. Tai jotenkin niin.





Lisää näkökulmia ja juttuja tapahtumasta löytyy ainakin seuraavista linkeistä. 

Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä
Siskot kokkaa: Boschin Series 8 -uunit ja kisa
Ida365: Kobenhavn
Jotain maukasta: Kakkuja, keksejä ja Köpistä! ja Yksi, kaksi, -Leivo!
Herneetkin rokkaa: Muilla Mailla Kööpenhaminassa...
Keltaisessa keittiössä: Bosch Baking Day, Kööpenhamina


Huippuretki! Kiitos Bosch!


Yhteistyössä Bosch

9 kommenttia:

  1. Kiitos huipusta reissuseurasta! Oli kyllä hauskaa ja silloin kun ei ollut hauskaa oli tunnelma kuitenkin kohillaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...koska se oli kun ei ollu hauskaa?...lentokoneessa?

      Poista
  2. Siinä ei ole työhön kuollut, jos 12 leipoo kuutta pullaa :-)
    Köpis on niin hieno kaupunki, että kyllä sen eteen metsäpolun rakentelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta se on kuule oikein organisoinnin riemuvoitto, 12 leipojaa ja 6 pullaa!

      Poista
  3. Kanelikierrepulla on kyllä kivan näköinen ja vaihtelu virkistää. :-) Täytyykin muistaa, kun seuraavan kerran iskee korvapuustien himo. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja sehän iskee ennemmin tai myöhemmin...

      Poista
  4. Jäin rannalle (toimistolle) ruikuttamaan, mutta teitin reissu inspiroi mut leipomaan pullaa. Eli ei ollut turha reissu se! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä se vasta usein olen jäänyt rannalle ruikuttamaan...

      Pullanleivonta ei koskaan ole turhaa. Aina valmis muusaksi! :)

      Poista