About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Oma maa punajuuri, peruna ja porkkana


Voi juures, siellä sinä kasvat mullan alla kauniiksi ja maistuvaksi, vaikka punajuuria ei paljon harvennettu ja koko kasvimaa oli puolet ajasta vesiheinän peitossa.

Ja peruna, niin vain sikisit sinäkin, vaikka 4 vuoden perunanviljelykokemuksesta huolimatta saat minut yhä uudelleen hämmennyksiin. Yhtenä vuonna kaikki perunat räjähtelivät kattilassa keitettäessä. Seuraavana vuonna ne olivat ankaran rupisia. Tämän vuoden kiintoisin pointti on, että yksi varsi on tehnyt suurinpiirtein yhden, kylläkin uuniperunan kokoisen mukulan. Ei kyllä tällä meiningillä olisi jäänyt ensi vuodeksi siemenperunaa, jos omavaraisia oltaisiin sen suhteen.

Ehkä kaikkein monipuolisin maan antimista valmistuva ruoka on paahdetut uunikasvikset.  Ne kun ovat jumalaisen hyviä, uuni karamellisoi ne tavalla, joka päihittää keittelyn mennen tullen. Syö sellaisenaan, lämpimässä salaatissa, liharuuan lisukkeena, kalan kaverina ja  grillailujen kruununa.

Eikä tähän oikeasti tarvitse edes reseptiä.



Paahdetut uunijuurekset

Pese ja tarvittaessa kuori, sekä lohko reiluihin paloihin lempijuureksiasi. Tässä esimerkiksi peruna, punajuuri, punasipuli ja porkkana. Muutamasta yksilöstä per lajike tulee yhdessä jo suuri määrä. 

Laita kasvikset leivinpaperin päälle uuninpellille ja lorauttele päälle öljyä, sekoittele hiukan kaksin käsin. Jos haluat, ettei punajuuri tahraa muita, varaa niille oma tontti pellin nurkasta. Ripottele suolaa ja mustapippuria sekä yrttejä, esim timjami ja rosmariini, tuoreena tai kuivana.

Paahda 200 asteessa, kunnes kriittisimmät, eli ne jotka eivät kovina maistu, tässä tapauksessa peruna, ovat sopevan kypsiä. Vie n. puoli tuntia tai enemmän.

Jotta ateriastamme ei olisi tullut vallan kasviruoka, laitoin lopussa pellille vielä kuumenemaan pakastimesta sulattamani loput juustoiset minihampurilaispihvit.  Turkkilaiseen jugurttiin murentelin mukaan fetaa ja silppusin hiukan lehtipersiljaa ja minttua ja kas yht'äkkiä ateriassamme oli lähes lähi-itämainen vivahde. 

Sillä lailla kotoosesti!

10 kommenttia:

  1. Nam ! Uunijuurekset on vaan niin hyviä. Sitä melkeen jopa tällainen talven vihaaja kuin minä ihan odottelee syksyä, talvea ja kaikkia ihania juuresruokia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se nerokkuus on just se kun niille ei tartte edes oikeastaan tehdä muuta kun uunittaa ja ne muuttuu hyvistä herkullisiksi.

      Tiiätkö kuule, minä oon 100% talvi-ihminen.

      Poista
  2. Uunijuurekset on tosiaan upeita! Ja säilyttävät hyvin makunsa pakastimessakin - näin syksyisin teen vuokakaupalla uunijuureksia pakkaseen, josta ne on helppo sulattaa satokauden jälkeen lisukkeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuohan on hyvä vinkki tälläiselle kellarittomalle pikkumaan mutta kuitenkin kahden ison pakkasen omistajalle. En ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi...

      Poista
  3. mitenkähän olisi ollut punajuurten laita jollen olisi edes vähän niitä silloin siihen nannan rikkaruohosalaattiin harventanut?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö kuule, mä valehtelematta ajattelen -ja kiitän- sua joka kerta kun nostan punajuuria!

      Poista
  4. Oi onnellista jolla on oma kasvimaa;kade kade....
    Rakastan uunijuureksia ja niitä tuleekin usein tehtyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä sun kasvis- ja hedelmätorivalikoima hiukan kompensoi. Mulla on aika minimaa, toisaalta se on hyvä, koska ei tuu sitten yhtä lajiketta kasvatettua ylenmääräisiä määriä. Kun ei oo sitä kellariakaan.

      Poista
  5. Punajuuret, koettelevat ihmisluontoa. Täällä ei nimittäin itänyt yksikään ;-)
    Onneksi sinulla on mennyt paljon, paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti paras vuosi punajuurille tähän asti. Musta tuntuu, että niissä on niin hillittömästi lajikkeita ja kaikki ei oo aivan yhtä helppoja.

      Poista