About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Onnen Muru eli täydellinen kypsyys


Viime maanantaina kaksi ruokabloggaajaa käveli lumihiutaleiden leijaillessa hiljenevän Helsingin keskustan läpi kasvoillaan onnellisen typerä hymy. Tiedättehän, sellainen, jota ei yksinkertaisesti saa pyyhittyä kasvoiltaan vaikka tietää näyttävänsä hiukan häiriintyneeltä. Luultavasti, jos olisimme olleet noin Jonnan kanssa noin kaksitoistavuotiata, olisimme myös kulkeneet käsi kädessä hypellen ja laukka-askeleita vaihdellen, nyt tyydyimme askeltamaan kutakuinkin normaalisti, vaikkakin varsin kepeällä jalalla.

Olimme juuri olleet yhdessä Pumkin Jamin Marin kanssa eksklusiivisella neljän tunnin kokkaus-illallisella  maanantaisin suljetusssa ravintola Murussa Henri Alenin vieraana. Tämä ainutlaatuinen tilaisuus meille järjestyi CocoVin reseptikilpailun kautta, jossa te äänestitte minut 8 parhaimman joukkoon, mistä tuomaristo sitten valitsi 4 bloggaajaa, jotka pääsivät kokkaamaan Muruun. (Harmillisesti meitä oli vain 3 sairastapauksen vuoksi).

Ilta oli uskomattoman hieno. Pääsimme kulissien taakse, emme vain kurkistamaan vaan oikeasti kokkaamaan Murun pikkiriikkiseen keittiöön Henkan ohjauksessa. Saimme kuulla monta hienoa tarinaa niin Murusta kuin Henkan omista ruokafilosofioista ja imimme itseemme kymmenittäin erilaisia ruokaan liittyviä vinkkejä ja niksejä. Olemme muuten ainoat "siviilit", jotka keittiössä koskaan ovat ruokaa laittaneet. (No, Masterchefin Niina pääsi käymään siellä toisella tuotantokaudella).

Henkka hurmasi meidät läsnäolollaan ja vaatimattomuudellaan (ja kärsivällisyydellään). Erikoisesti meille suunnitellun menun hän oli rakentanut niin, että pääsimme valmistamaan ja oppimaan hiukan harvinaisempienkin raaka-aineiden käsittelyä; Jättirapuja, fasaania ja latva-artisokkaa esimerkiksi. Murun Sommelier Samuil Angelov oli valinnut annoksiin sopivat viinit, joiden luonnetta Henkka raotti meille myös sanallisesti.



Menu

Paistettuja jättirapuja, Fenkolisalaattia ja spiruliinakreemiä

***
Vuohenjuustolla täytettyä fasaaninrintaa,
 Neulapapu-latva-artisokkapaistosta ja Inkamarja-vinegretteä

***
Mocca-Lucuma pannacotta ja mustaherukkasorbet

Jonna ja Mari pääsivät valmistamaan  alkuruuan. Murulaisten filosofiaan kuuluu, että raaka-aine hankintoja ei keskitetä, vaan hankitaan parasta laatua sieltä kellä sitä on tarjolla. Rautalammen äijältä tulee ravintolaan vaikkapa särkeä ja madetta, taisipa äijän puskissa olla mustaherukoitakin. Kuuleman mukaan erinomaisen vilkkusilmäinen ranskalainen Alex Donier, joka on avannut Hietalahden uudelleen avattuun kauppahalliin Savieurs Club -myymälänsä on yksi luottotoimittajista. Tällä kertaa saimme käyttöömme kilon uskomattomia jättikatkarapuja, jotka oli tuotu Australian rannikon tuntumasta Caledonian kirkkaista vesistä, ja joiden maku Henkan mukaan oli aivan omaa luokkaansa mihinkään muuhun vastaavaan tuotteeseen. Ja olipas muuten myös viimeinen kilo Suomessa, ellei Alex nyt ala sitten tuomaan niitä vakituiseen. Hintakin on äyriäisillä suolainen, kuluttajille viitisen kymppiä. Mutta ainutlaatuinen on makukin! Jonna moneen otteeseen ihmetteli kuoriessaan rapujen pehmeää kuorta verrattuna keskiverto scampeihin.

Saatiin myös erinomaiset vinkit ja ohjeet liekitykseen. Homman hoiti kotiin tyylikkäästi Jonna.
Ekasta satsista tehtiin normiannokset, Henkka kävi sitten paistamassa vielä loput santsiravuiksi, en laskenut, mutta söin ainakin kuusi!


Hups, päälliset unohtuivat....


Hei mitä siinä muuten on?... granaattiomenaa ja mangoa...ei me taidettu mennä koko ajan ihan menun mukaan. Olin kuitenkin niin kiireinen toisaalla, että taisi mennä ohi.

Minä sain valmistaa fasaaninrinnat, leikata taskut ja täyttää ne valmistamallani vuohenjuusto-valkosipuliseoksella ja kiinnittää kääröt parmankinkulla. Lopuksi jauhotin ne psyllium-jauheella, josta tulette takuuvarmasti kuulemaan lisää. Siitä tuli nimittäin parmankinkun kanssa uskomattoman hieno "panerointi", aivan kuin fasaanin rintafileissä olisi ollut ohut, rapeaksi paistettu nahka päällä. Todella hieno tuote.


Paistamiseen, jossa ensin otettiin väri ja maku pannulla ja jota jatkettiin vielä muutama minuutti uunissa, sain hienot ohjeet. Alkuruskistus pannulla (Murussa käytetään muuten peruspinnoitettuja paistinpannuja ja niissä surutta metallisia työvälineitä, kovassa ravintolakäytössä pannuarsenaali uusitaan kuitenkin kuukauden välein) oliiviöljyssä (pääsin muuten maistamaan aivan uskomattoman hienoa ruohonmakuista oliiviöljyä...mikä se nimi nyt olikaan?), sitten pannulle lisättiin voi, timjaminoksia ja valkosipulinkynsiä, pannu kallelleen ja fileitten nopeaa, jatkuvaa valelua voiseoksella lusikan avulla. Ihmekö tulee hyvää.



Näköjään ihmetellessä on unohtunut lopullisten annosten kuvauskin, mutta kaikkein hivelivintä oli, että fileet esille nostessa ja Henkan leikatessa ne kahtia keskeltä, hän tyytyi vaan toteamaan, että Nanna; Täydellinen kypsyys! (ymmärsittekö nyt kaikki, että Michelin tähtikokki sanoi paistamaani fasaaninrintaa TÄYDELLISEKSI kypsyydeltään?) Tokihan asian laita on niin, että vaikka teknisesti taisin olla se toimenpiteet suorittava henkilö, Henri se kuitenkin taisi olla se "henkinen" paistaja. Mutta mä luulen, että tarttui tästä monta oppia taas kotiinkin!

Käsittelin myös neulapavut ja kukin pääsimme opettelemaan artisokan ranskalaisen käsittelyn ja paistoi molemmat sitten pannulla ryöppäyksen jälkeen nopeasti voin kera kiiltäviksi.


Hauskinta oli kuinka taitavasti ja huomaamattomasti Henkka siivosi koko ajan meidän amatöörien jälkiä, samalla ohjaten eteenpäin työvaiheissa, tiskaten siinä sivussa. Hiljaista hetkeä ei keittiössä tainnut myöskään tulla, ehkä puhuimme liikaa, koska jälkiruokakin ilmestyi sitten lopulta salin puolella eteemme kuin taiottuna. Muutenkin meistä pidettiin erinomaista huolta. Vai sanoinko sen jo? En ole koskaan päässyt itse ruokailemaan Muruun, mutta on helppo uskoa Henkkaa hänen kertoessaan, että vaikka ruoka on ensiluokkaista, (parhaimmista raaka-aineista ilman sirkustemppuja valmistettua) se mikä nostaa Murun  omalle tasolleen on Palvelu!

Menu oli siis maultaan uskomattoman upea ja sen kokkaaminen toi aivan uuden merkityksen sanalle oppiminen. Lopuksi Henkka haudutteli meille vielä mainiot Thehuoneen Assamit.
(Onkohan sen vaimolla ja tyttärellä kotona tälläinen palvelu?) Näin pitkälle piti kirjoittaa ennenkuin havahduin mikä on se yksinkertainen sana, joka kuvaa sekä Murua, että Henkkaa: Symppis!

Yöllä junassa kotimatkalla Pohjanmaalle luin kannesta kanteen paljon kehutun  mukaan ostamani Muru-kirjan (jonka tuotto menee muuten hyväntekeväisyyteen: Näkövammaisten keskusliitto ry:lle, opaskoiran kouluttamiseen. Koira on söötti vielä pikkuinen musta labbis, jännäämme läpäiseekö se soveltuvuustestit. Pennun nimi on tietenkin Muru!) Kirjassta löytyy Murun reseptejä, mutta se on rakennettu kuvaamaan myös yhtä vuorokautta ravintolan arjessa. Kirja oli hieno lukukokemus ja siinä oli niin elävästi kuvattu niitä itsellenikin tuttuja fiiliksiä ravintolatyöstä. Kun viimeiset asiakkaat ovat lähteneet, lopputyöt saatu päätökseen ja huomaa, että on syönyt viimeksi 10 tuntia sitten, istahtaa yhteisen pöydän ääreen kollegoiden kanssa kertaamaan päivän fiaskot ja onnistumiset. (Terveisiä kollegat vuosien varrelta, maissa ja merillä!) Kirjasta myös paljastuu, että Henkkakin on ihan vaan ihminen, toisin kuin voisi ehkä tästä tekstistä päätellä.

Kiitos Jonna ja Mari, kun jaoitte kanssani tämän hienon koemuksen. Kiitos CocoVi erinomaisesta palkinnosta ja laadukkaasta tuomaroinnista. ;D Kiitos kaikille jotka äänestitte meitä facebookissa.

Kiitos Henkka, että otit meidät vieraaksesi Muruun.

Mä muistan tämän aina!


40 kommenttia:

  1. Ihan normi-ilta. Ei mua olis yhtään kiinnostanutkaan.
    No mutta olen iloinen ja onnellinen teidän puolesta, vähän vaan kateellinen.
    Tosta psylliumista kiinnostaa kuulla lisää, käytittekö ihan sitä kaupan perusjauhetta? Mulla on sitä purkki ja olenkin miettinyt mihin kaikkeen sitä voisi käyttää, panerointi ei ole tullut pieneen mieleenkään. Kerro siis lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No CocoVin psylliumia tietenkin , onko se sitten tavallista vai ei ?
      Mutta sanon vaan, että gluteenittomienkin päivät ilman panerointia ovat ohi!
      (ja kiitos kateudesta...)

      Poista
    2. Se oli psylliumkuitua, jos nyt oikein tajusin.

      Poista
    3. Psyllium (ratamon kuoresta saatava)oli meillä ainakin hiukan kookohiutaletta muistittavaa, onko se kaupan oma jauhomaisempaa?

      Poista
  2. Just meinasin tulla sanomaan, että onneksi ei tuollaisiin tarvi lähteä!
    Lue:vihreänä kateudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuka tämmösis ny viittis hypätä, selväjärkinen ainakaan....

      Poista
  3. Mulla on kans viimein se Murun keittokirja tuossa luettavana. Vaikuttaa hyvältä opukselta, mutta hauskempaa taitais olla siellä paikan päällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkäsin, ihan kirjanakin. Täytyy sanoa, että paljon odotin illalta, mutta en silti näin kivaa iltaa osannut kuvitella.

      Poista
  4. Törkeen hieno bloggaus ja varmaan mieletön kokemus. Miks se muuten on aina miesten homma, siivotan naisten jäljet??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se munkin mies aina kyselee. Paitsi että on lisäksi siinä uskossa, että on kyllä universumin ainoa mies jonka vaimon jälkien korjaamiskyvyssä on parantamisen varaa. I'm so special! ;)

      Poista
  5. Täälläkin yksi ei-kateellinen. Mutta kiva oli lukea kokemuksistanne, ei haittaa vaikka vihertääkin. Minä ostin viime viikolla Muru-kirjan rankan työrupeaman päätteeksi vähän niinkuin itselle palkinnoksi, ja luin sen heti kotimatkalla ja loput muutamat sivut samana illatana. Olisikohan siinä kirjassa pitkälle toistakymmentä reseptiä mitä Pitää kokeilla... Minulla on pöytävaraus Muruun maaliskuun loppupuolelle, odottavan aika on pitkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mo täältä saat vastakateutta!
      Henkka avautui myös siitä, että kuinka Murusta tuli vähän niinkuin liian suosittukin tavallaan. Nyt kun pöytävaraukset on niin kiven alla, ihmisten odotukset nousee taivaisiin ja ne alkaa odottaa jotakin ihme sirkustemppuja. Muru kyllä tarjoaa ruokana vaan parasta, mutta se on pohjautuu ensiluokkaisiin raaka-aineisiin, tinkimättömiin valmistustapoihin ja tavallaan aika yksinkertaisen simppelin herkulliseen menuusen ja annoksiin. Ja siihen Palveluun. Muruun kuuluisi voida poiketa helpommin, se tavallaan vastaisi enemmän myös heidän ruoka- ja palvelufilosofiaansa. Jos nyt oikein ymmärsin,

      Poista
    2. Joo, tuo asia tuli hyvin ilmi kirjastakin. No, minulla silti suurimmat odotukset sille illalle ovat siinä, että saan taas rauhassa nähdä ystävääni jota nykyään näen liian harvoin. Vähän noloa sanoa, että ruoka on "niinky toisarvoista silloin" ;D

      Poista
    3. mutta silloin se ravintolakokemus onkin usein parhaimmillaan, kun ei liian tiukkapipoisestikyttää sitä ruokaa, niin silloin usein ruuan, juoman, seuran ja palvelun liitto nouseekin täydelliseksi kokemukseksi, eikö vaan?

      Poista
    4. Hih, juuri noin. Mun ei varmaan tarvitse avautua mitä välillä ajattelen joistakin lukemistani ravintola-arvosteluista. Ja siinä taustalla on se syy miksi en niitä itse tee, en vaikka se olisi kuinka trendikästä.

      Poista
  6. Joo, ei muakaan olis yhtään tuollainen ilta kiinnostanut. Pitkä matka Helsinkiin ja kaikkea...

    VastaaPoista
  7. Just just on viikossa saanut pyyhittyä sen typerän hymyn naamaltaan ;-) Ja huvittaa, että eilen kirjoittamani blogipostaus päättyy samaan typerään hymyyn, jolla sinun postauksesi alkoi. Mutta olihan tuo vaan hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä sä panttaat sitä postausta, haluaa lukea!

      Poista
  8. Pystyn HELPOSTI kuvittelemaan teidät kaikki kolme sinne hymyilemään :D. Hieno palkinto kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Marikaan ei muistanut, että sillä oli ihan söpöliini vielä nimetön vauva kotona odottamassa.

      Poista
  9. Apua! Olen neonvihreä kateudesta :D vau vau VAU mikä ilta ja mitkä herkut!

    annemi/52weeksofdeliciousnes

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä on aika ainutlaatuista, että tälläinen joukko marsilaisia on käyny kommentoimassa mun blogiini...

      Oikiasti, lisäilo myös mulle, että mä voin välittää ainakin häivähdyksen hienosta illallista muillekin tämän blogin välityksellä.

      Poista
  10. Kade kade,mikä mahtava tilaisuus ja upeat kuvat! Ja onnea hyvän sijoituksen johdosta:)

    VastaaPoista
  11. Wou, kateellisena minäkin täällä lueskelen hienoa postausta! Aivan mahtava keikka teillä! Ja herkulliset kuvat, varsinkin tuo Henkan poseeraus, ah :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhiasti ei viittinyt edes kuvata, kun piti vaan nauttia tilaisuudesta!

      Poista
  12. Ihana palkinto! Kuulostaa aivan huipulta ja näyttää herkulliselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin samaa mieltä sun kans palkinnosta!

      Poista
  13. vau, onneksi olkoon voitosta! oli varmaan tosi kivaa...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, oli todella kivaa kyllä!

      Poista
  14. Huikea palkinto! Toivottavasti Henkka kokoaa näistä superfood-osasia sisältävistäkin annoksista oman kirjansa.

    Olisiko mahdollista saada reseptiä tästä menusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko ihan kaikesta kiinnostunut vai jostakin erikoisesti? Pääruuan meinaan ainakin postata, mutta ajattelin valmistaa sen kanasta kotona, että hetki menee ennen kuin kerkiän

      reseptikirjasta kannattaas varmaan laittaa ehdotusta CocoVi:lle, Henkkahan ja muutama muukin kehittelee niille reseptejä, niin varmaan kannattaiskin tehdä tosiaan keittokirja tai reseptivihkonen...

      Poista
  15. Nanna! Ooks sää vielä ihan Muruissas, kun ei tule päivityksiä.;). Tuu jo takasin, nälkä ja ideat hukassa!

    VastaaPoista
  16. Ostin itselleni joululahjaksi Murun keittokirjan, lukukokemus oli nautittava! Saatiinkin sitten vuoden alkuun sähköpsotitse lyhyellä varoitusajalla pöytä kuudelle! Palvelu oli huippua ja kotoista, asiantuntevaa ja ruoka oli tietenkin erinomaista. Keittiössä piipahdin juttumassa Henkkaa ja Nikiä ja sain nimmarit kirjaani! Tässäpä vielä haaveilen tuollaisesta kokkauspäivästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se; pönötys ja hienostelu puuttuvat!
      Mä luulen, että otan vielä uuden erän tuon kirjan kanssa sillä silmällä, että mitkä reseptit lähtis kokeiluun.

      Poista
    2. Aika monta reseptiä olen ehtinyt jo testata, omalla tavallani. Hauska huomata, että hyvin samantapaisia juttuja tehdään harjoitteluravintolassani Os.ssa, mutta eri menetelmin :)

      Poista
    3. Mitä, oot sinä laittanut leipätyös jäähylle?

      Poista
  17. Kuulostaa aivan mahtavalta illalta. Minä olen aivan tykästynyt tuohon Murun kirjaan. Harmi, kun en ole vielä päässyt itse ravintolaan. Toukokuun lopussa (vasta!) odottaa onneksi Muruun tutustumisilta...

    VastaaPoista