About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Runebergin tortut pienessä maistissa



Ei ei. Postauksen otsikko ei viittaa kokin leivontakuntoon. Se ei myöskään viittaa torttujen kostutukseen manteliliköörillä tai punssilla, koska sitäkään ei tapahtunut. Sen sijaan se kylläkin viittaa torttujen hiukan horjuvaan asentoon, joka syntyi meikäläisen neronleimauksen tuloksena. Ja itse asiassa, otsikko sopinee myös aiheeseen, muistan jostain lukeneeni että Runebergin Jussihan se söi näitä torttuja aamulla krapularyyppynsä kera.

Se neronleimaus: en halunnut tehdä muffinsinmallisia torttuja vaan lähdin tavoittelemaan tätä korkeanpaa sylinterimallia. Kuitenkaan minullakaan ei ole tuota hienoa Runebergin torttuvuokaa, mutta koska olen emäntänä (omasta mielestäni) sekä katevä että pätevä, keksin että muffinsivuokaa ja leivinpaperia käyttämällä pääsen näppärästi samaan lopputulokseen. Kas näin:


Hyvä idea, vai mitä? Vahinko vaan, että ei toiminut. Lopputuloksena 12 sinne sun tänne tursuavaa torttendaalia, jokahinen lievästi kallellaan jonnekin suuntaan.

Mutta kuten Master- vai oliko se top chef- ? ohjelmassakin sanottiin. TÄRKEINTÄ ON MAKU!
Ja sen puoleen nämä olivat onnistuneita. Myöskin sopivan kosteita, kiitos omppuhillon, luulen ma.

Resepti on kooste eri lähteistä yhdisteltyä.



Runebergin tortut

12kpl

150g pehmeää voita
 1dl sokeria
1/2 dl fariinisokeria
2 munaa
 50g mantelijauhetta
1,5dl vehnäjauhoja
1dl korppujauhoja
2dl murustettuja pipareita (minulla ruispipareita)
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl omenasosetta (äitini kotitekoista)
1 dl maitoa
 karvasmanteliaromia

Pinnalle vadelmamarmeladia ja valkoista sokerikuorrutetta

Vaahdota rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksi kerralla hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan yhdessä omenasoseen ja maidon kanssa. Mausta tosi varovasti tippa kerrallaan karvasmanteliaromilla, on nääs tujua tavaraa.

Jaa taikina hyväksi katsomiisi vuokiin ja paista vartti 200 asteessa.

Koristele pursottamalla keskelle torttua vadelmamarmeladisilmä ja sen ympärille sokerrikuorruterinki, joka tällä kertaa tuli meillä ihan valmiista tuubista, niin laiska mä oon.

Siis Hyvää Runebergin päivää kaikille! Erityisesti Porvooseen! Eiköhän keksitä Aleksis Kivellekin joku leivonnainen? esim. kivenkovat sämpylät, mulla olis jo monta hyvää reseptiä...

7 kommenttia:

  1. Ihanasti kallellaan olevia torttusia! Onnea minunkin puolestani uudesta perheenjäsenestä:) Olen käynyt joka päivä katsomassa, joko näkyisi tietoa.

    VastaaPoista
  2. Kiitosta vaan terveisistä, me on sun veljes kanssa tänään maisteltu Runebergin torttuja sekä rommilla kostutettuna että ilman. Kostutetut oli parempia, mutta ei ihan parasta A-luokkaa nekään. Punssilla kostutettuja ei löytynyt. (Ja me ollaan niin laiskoja, ettei jaksettu itse alkaa väsätä, kaupasta oli nämä tortut.)

    VastaaPoista
  3. Loistoidea, harmi ettei toiminut. Pääasia, että maku oli hyvä.

    Oikein lämpimät onnittelut pikkukääryleestä, suloinen! Hyvin on tainnut mennä, kun jaksat jo leipoa. Vauvat tuoksuu ihanalta ja oi, se tuhina :)

    VastaaPoista
  4. Snygga runebergstårtor.Som du sa så utseende
    och smak är två helt skilda saker..
    Du hinner baka fast du precis har kommit hem med babyn. Grattis till hela Familjen...
    Anita/Sere

    VastaaPoista
  5. Söpöjähän nämä pisantornit ovat, kiva että keksit jotain niin uutta ja modernia:)

    VastaaPoista
  6. Voi kuinka sympaattisia! :D En voinut olla lukematta teksiä hymyilemättä.. :) Harmi ku hyvä idea ei toiminutkaan käytännössä.

    VastaaPoista