HOTELLEISTA JA VARSINKIN HOTELLIAAMIAISISTA

 

Vuotta on takana vasta kaksi ensimmäistä kuukautta ja olen ehtinyt viettää jo 8 yötä hotellissa! Miten näin on päässyt käymään?

En hirveästi matkustele työni vuoksi, ainakaan tällä erää, ja kaikki nämä yöpymiset ovatkin liittyneet pikaluistelukisoihin ympäri Suomen. Tänä kautena kisoja on ollut enemmän muilla paikkakunnilla kun saatiin vuosien jälkeen kisat myös Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kahdesti kisat olivat kaksipäiväiset, joten yövyimme myös 2 yötä. Suomessa välimatkat ovat kohtuullisen pitkiä ja ajokelit talvisin saattavat olla aika yllätyksellisiä, eikä viiden tunnin automatkan päälle starttiviivalle asettunut ole kyllä parhaassa vireessä. Siksi mieluummin saavumme rauhassa edellisiltana. Lisäksi, kannatan intohimoisesti aina junakyytejä, ja niin Helsinkiin, Poriin kuin Jyväskyläänkin olemme siirtyneet raiteita pitkin.

Siellä täällä olen napsinut kännykkäkuvia, mutta en kovin ahkerasti. Olkoon ne jutun kuvituksena.

Hotellin valinnassa tärkeimpiä ovat sijainti ja hinta. Siksi puolet öistä on Scandic hotelleissa (jäsenkortti) ja Sokostakin on tullut käytettyä samasta syystä. Toki noiden isojen ketjujen hotelleihin liitän myös jonkinmoisen taatun peruslaadun.

Olemme yöpyneet siis ihan perushotelleissa

• Sokos Hotel Tripla
• Scandic Pori
• Kylpylähotelli Rauhanlahti
• Sokos Hotel Puijonsarvi (2 yötä)
• Scandic Jyväskylä City
• Scandic Pasila (2 yötä)

Ja alustuksena on vielä sanottava, että nämä ovat mun omia näkemyksiä, eikä kaikki pidä samoja asioita tärkeinä.

Mutta noin yleisesti, rakastan hotelleja ja nämä kisareissut ovat olleet myös ihania irtiottoja arjesta, minilomia ja laatuaikaa lasten kanssa, puolet Urhon, puolet Maitotytön kanssa. On aina jännittävä avata ensimmäistä kertaa hotellihuoneen ovi ja nähdä puhdas, pedattu huone. 

Ihana on myös pujahtaa raikkaiden lakanoiden väliin.Viime reissulla mentiin Urkin kanssa nukkumaan eka iltana kympiltä ja toisena ysiltä ja posoteltiin 8:30 asti. Oli ehkä tarvetta noille unille.  Ihana on kyllä myös viettää hotelliyö aivan yksin.Olkoonkin, että tuollaisilla työreissuilla usein saapuu myöhään ja väsyneenä ja herätys on tosi aikaisin.

Useamman kerran woltattiin pizzat huoneisiin, ravintolat kun menivät välillä niin varhain kiinni. Mutta ihana picnicfiilis siinäkin.

Tässä jutussa aion nyt kyllä sekä simppailla että kehua. Olisi kiva kuulla myös sun hotelliajatuksia.

Huoneista

Siisti huone on kaiken a ja o. Ja yleensä huoneet ovatkin siistejä, samoin nämä, Rauhanlahden ysärimeininkiä lukuunottamatta, ovat olleet hiljattain remontteerattuja tai kohtuu uusia. Pasila, esimerkiksi, on kokenut melkoisen muodonmuutoksen viihtyisäksi ja valoisaksi, muistikuvieni pimeästä ja ahtaasta hotellista. Tripla uusimpana oli todella ihana ja avara ja näköalat upeat.  Kylpyhuoneen sisustus ja taso antaa helposti huoneelle ylellisen leiman, jos se on tarkkaan harkittu.Vedenkeitin on ihanaa plussaa, silityslauta ja -rauta tuntuu löytyvän kaikkialta. Nykyään alan tarkistaa myös löytyykö Chromecaster. Lasten kanssa plussaa on uima-allas, vaikkei nyt kyllä näistä ehditty saunoa kuin Rauhanlahdessa.

Palvelu

Palvelu on ollut kaikkialla hyvää, vaikka se koronarajoitteiden takia onkin ollut vähän rajoittunutta. Pitää erikseen varata saunavuoroa, varata aamiaisaikaa yms... itse ilahduin Pasilassa kun tajusin, että he eivät kysyneet halusinko välisiivouksen (no eikös se vähän kuulu hotellielämään) vaan sängyt oli päivän aikaan käyty petaamassa. 

Sänky

Olen tosi hyvä nukkumaan, enkä yleensä minkäänlaisesta sängystä nouse kipeänä ylös. Oma suosikkini on kovahko sängy matalalla tyynyllä. Muutaman kerran on sattunut huono tyynysesonki, vaikka osassa on valittavana useampikin tyyny. Ilmeisesti useammin ja useammin huoneisiin laitetaan leveä parisänky, se on ihana! Jos Maitotyttö haluaa nukkua äitin kainalossa, ei tarvitse pelätä löytyvänsä lattialta sänkyjen välistä.

Lakanat on tosi tärkeät. Paksut ja luonnonmateriaalia. Nyt olen  huomannut olevani jonkin verran prinsessa ja herne tyyppiä. Herneitä ei ole kyllä vielä sängystä löytynyt, mutta nykyään tuntuu hitti olevan nesteen läpäisemättömät patjansuojukset. Ymmärrän kyllä yskän, mutta silti ne ovat minusta inhottavia. Eivät toki aivan sairaalan muovien veroisia, mutta kyllä mä tunnen ja aistin sen hitsin vinyylin siellä alla. Enkä tykkää.

Aamupala

Tästähän mun oikeasti piti puhua ja mulla on ihan liikaa sanomista:

Miinukset ja plussat sulassa sekamelskassa

• Miksi ihmeessä, aikalailla poikkeuksetta, aamiaisilla on joka hotellissa sama (ja siis täysin sama tuote) kun tulee leikkeleisiin ja juustoihin?
• Miksi sama pätee paistovalmiiseen leipävalikoimaan? Missä paikalliset leivät?
• Upeaa oli kun pöydässä oli "Marian leipomat sämpylät ", vaikka.

• Leivän leikkauspiste on viehättävä ajatus, mutta kerää ruuhkaa ja kannikoita. Oli tosi virkistävää kun yhdessä hotellissa oli nuo paistovalmiit siivutettu valmiiksi nätisti koriin, siitä oli ihana ja hygieenistä ottaa.
• On tosi kiva trendi, kun tarjottavia ripotellaan sinne tänne, eikä kaikki oli yhden linjaston  varrella tai ahtaassa välikössä. Innovatiiviset ja erilaiset ratkaisut tarjoilussa, padat, kipot ja tarjottimet houkuttelevat huomattavasti enemmän kuin  perus GN-pakit.

• Paikallisia ruokatuotteita tuomaan väriä ja eloa valikoimaan, kivoja kylttejä niistä kertomaan.
• Tarpeeksi henkilökuntaa aamiaiselle. Mikään ei harmita ja yökötä niin kuin täynnä astioita seilaavat pöydät etsiessäsi omaa siistiä nurkkaa.  Tämä oli kyllä aikaisempaa paremmin mielestäni hallussa. Vain yhdessä hotellissa kokkipoikaraukka yritti pitää huolta sekä tarjoiluista, että asiakaspaikoista yksin....

• Hävikki ajattelu on tullut myös aamiaiselle. Kuulin asiakkaan valittavan kun näkemiään laskiaispullia ei ollutkaan riittävästi tarjolla ja oli juuri ennättänyt mainostaa lapsille. Tämä on kyllä ymmärrettävää, mutta pöytään voisi tuoda enemmänkin ylijäämä extroja, ja nämä laskiaispullatkin olivat juuri sellainen. Että ei koskaan kohdillaan.
• Meillä on ollut hauskoja kädenvääntöjä pekonista: Scandicin pekoni on nykyään lähes kinkkumaista, Sokoksella on enemmän se perinteisempi. Että tiedoksi vaan,  tiedän, että hotellivaraus on perustunut myös pekonin laatuun.
• Teekannut ovat ihana lisä.
• Ja ne lautaset. Miten ihana on käyttää reilunkoista lautasta teeasetin sijaan!
• Ja miksi, oi miksi Sokos olet jättänyt pavut pois?
• Ihana pieni juttu, ja just tällaisilla jutuilla saadaan sitä persoonallista otetta, oli kun yhdessä hotellissa munakokkelin vieressä oli pienet kulhot pekonimurua ja viipaloitua kevätsipulia.

Mun tyypillinen aamiainen sisältää siis teetä ja tuoremehua, ehkä smoothia, jos on. Puurot, jugurtit, croissantit yms jää syömättä. Kasaan mielelläni lautasen, joka muistuttaa englantilaista aamiaista, eli kokkelia, pekonia, papuja, tomaatit ja sienet ovat todellista bonusta.Nakit ja makkarat ei. Sitten sitä tuoretta leipää, juustolla ja leikkeleillä ja taas pekonilla. Lopuksi yritän ottaa jotain hedelmää, kun kaikki mielestäni tarkkailevat kuinka epäterveellisesti syön....

Aamiaishaaveita

• Monipuolinen ja laadukas valikoima, ei tarvitse olla suuri, mutta jotakin omaa ja erilaista. Muistiin on jäänyt esim. Porvoossa Pariisin Villessä oli ihanaa peltilpiirakkaa (lähituottajien raaka-aineista) ja saman kaupungin RUNOssa tomaatit tarjoiltiin mozzarellan kanssa marinoituna. Myös Tukkilan B&B tilalla oli ihana pieni,  mutta rakkaudella valmistettu aamiaismenu 
• Tuskin uskallan haaveilla kokista, joka paistaa aamiaismunasi kuten haluat.
• Tai pöytiintarjoillusta kahvista/teestä...

Jotenkin pitäisi vielä rohkeammin irrottautua tuosta geneerisestä aamiaisbulkista, sitä toivon.

Ja vaikka valitsenkin perushintaisen ketjuhotellin, väitän silti, että asiakkailla on aina pieni odotus ja usko saavansa  jotakin extraa. Hotelliyö on aina tai ainakin sen soisi olevan, vähän edes lux. Muutenhan vois mennä kaverin sohvalle yöksi (Kiitos Virpi, kyllä sitäkin on kulutettu! Ja sekin on kyllä aina lux. Yleensä siihen kuuluu jopa kampaamopalvelut aamulla....).

MAAILMASTA NOPEIN KANA-FETAKASTIKE

Ja myös maailmasta parhaimpia maultaan. Tämä Karita Tykkän IG-feedistä nappaamani resepti on, sen lisäksi, että se valmistuu 10 minuutissa, aivan superherkullista ja makua täynnä. Vaikka aineksisa onkin niukasti, valkoviini, feta ja kerma tuovat kanakastikkeeseen ihan upea maut. Melkein yhtä hyvää kuin Marry Me-kana!

Edellisen postaukseni tatti-fetakastike on tämän reseptin toinen versio. Hyvin nämä olisi voinut summata samaan reseptiinkin ja kuitata, että vaihda sienet kanaksi, mutta näissä on kuitenkin sen verran luonnetta, että saakoon molemmat oman postauksensa.

Karita kertoi, että hän tekee yleensä molempia versioita yhtäaikaa, kun osa perheestä tykkää kanasta ja Karita on taas hulluna sieniin (molemmat hyviä proteiinin lähteitä). Minähäm tein sitten aivan samoin, kahden kastikkeen taktiikalla. Laitoin uuniperunat uuniin kypsymään jo hyvissä ajoin ennen kastikkeen tekoa ja tattiversion nautinkin sen kanssa. Muu perhe sai sitten valita. perunan lisäksi mulla oli jääkaapissa ylijäänyttä riisiä ja pastaa, joten päästiin kokeilemaan näitä ihmekastikkeita vähän kaikkien kanssa.

Kana-fetakastike

4:lle
2 rkl öljyä

300 g broilerisuikaleita tai suikaloitua broileria
1 sipuli hienonnettuna (tai 1 rkl sipulijauhetta)
mustapippuria myllystä
4 dl kuivaa valkoviiniä
2 dl kermaa
1 kana- tai kasvisliemikuutio
100g fetajuustoa
tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä


Kuullota paistinpannulla öljyssä kana ja sipuli.
Mausta mustapippurilla.
Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.
Keitä kokoon kastikemaiseksi.
Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.
Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Ettepä arvaa, mikä oli etä-äidin ultimate lounas? Kun molempia, tatti-ja kanaversioita jäi ihan pikkuisen, yhdistin ne ja söin viimeisen uuniperunan kanssa!

TYKKÄÄN TATTI-FETAKASTIKKEESTA

Ai että kun tykkään tästä kastikkeesta. Tykkään siitä uuniperunan kanssa, tykkään riisin ja tykkään pastan kanssa.

En malta olla sanomatta, että tykkään (ja luulen, että sinäkin tykkäät), koska alunperin tämä on Tykkään resepti, johon ilokseni törmäsin Karitan instassa.

Karita tekee tämän herkkusienistä, mutta koska mulla oli pakkasessa paloiteltuja herkkutatteja niin voiko nyt olla parempaa. Resepti on ihan superhelppo ja yksinkertainen, niitä tapauksia, jossa lisukkeen laittoon täytyy varata aikaa kauemmin.

Mulle tämä oli niitä reseptejä, joiden kaikki raaka-aineet löytyivät kotoa, joten ruuanlaittopäätös oli helppo. Tietysti 10 minuutin valmistus on aina, ja varsinkin arkena, bonus, mutta tekisin tätä, vaikka tämän teko ottaisi 5 tuntia. Niin hyvää nimittäin tuli ja niin helposti. Sienet, sipuli, valkoviini, kerma ja feta. Taivaallista!

 

Tatti-fetakastike

4:lle

2 rkl öljyä

5dl pakastettuja herkkutatteja pilkottuna

1 sipuli hienonnettuna

mustapippuria myllystä

4 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl kermaa

1 kana- tai kasvisliemikuutio

100g fetajuustoa

tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä

Kuullota paistinpannulla öljyssä tatit ja sipuli.

Mausta mustapippurilla.

Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.

Keitä kokoon kastikemaiseksi.

Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.

Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Tarjoile vaikka uuniperunan kanssa, ne on aina mun sydäntä lähellä.

Tästä makukombosta saa hyvän kastikkeen myös pastan tai riisin kanssa.

Ja tosiaan, käyhän tähän kaikki muutkin pakastetut metsäsienet ja kuivatutkin ennallistettuna. Voit tehdä Karitan tyyliin myös tuoreista herkkusienistä tai vaikka siitakkeista.

Sienet on kyllä ihania! Ja niin ravinteikkaita!

Voit tehdä tietenkin ilman viiniäkin, mutta vähän niinkuin risotossakin, siitä tulee just se vastustamaton maku. Jos kastike menee liian paksuksi, niin ohennan sitä vedellä sitten, nämä maut ei heville laimene.

 

IHANAT, PIKAISET LOUNASNUUDELIT TOMAATIN JA KANANMUNAN KANSSA

Toisinaan joku resepti vaan hyppää silmille ja huutaa isoon ääneen, että pakko kokeilla mua! Niin kävi juuri tämän reseptin kanssa. Se löytyi ruotsalaisen tv-kokin ja keittokirjailijattaren Jennie Walldénin IG -feedistä, josta muuten löytyy paljon muutakin, usein vähän aasialaistyyppistä (ja korealaista!) inspiroivaa.

Meillä on varsinkin Maitotyttö ihastunut Mama-pikanuudeleihin, ja hyvähän se on, että osaa jotain itselleen laittaa, mutta vähän aina mietin, että voisihan siinä olla muutakin syömistä kuin liemi ja nuudelit. En ole saanut Maitotyttöä innostumaan nuudeleiden tuunauksesta.

Niin suosittuja kuin pikanuudelit ovatkin, niin  itsekeitelty pikateria nuudelien ympärille on kyllä niin herkkua, ettei voi puhuakaan samana päivänä pikanuudeleiden kanssa. Aikaa tämän annoksen tekemiseen ei saa tuhrattua 10 minuuttia kauempaa, jos nyt sitäkään.

Useinkaan en ole huomannut tomaatteja yhdistää nuudeleihin, mutta ne olivat supermehukas lisä. Kasvisversionkin saat helposti vaihtamalla kanaliemen kasvisliemeen ja korvaamalla munan vaikka tofukuutioilla.

NUUDELEITA, TOMAATTIA JA KANANMUNAA

1 syöjälle

1 hienonnettu valkosipulinkynsi

1 tl inkivääritahnaa tai raastettua inkivääriä

2 kypsää tomaattia lohkoina

4 dl kanalientä

80 g vehnänuudeleita

1 iso, vispattu kananmuna

1 tl seesamiöljyä

1-2 tl japanilaista soijaa

1 tl gochugaru- chiliä tai 1/2 tl paprikajauhetta + 1/2 tl chilihiutaleita tai 1/2 tuoretta punaista tai vihreää chiliä 

neutraalia öljyä paistoon

tarjoiluun kevätsipulia ja korianteria, pikkutomaatteja ja seesaminsiemeniä

Keitä nuudeleita 2 min ja siivilöi ja huuhtele kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy.

Paista valkosipulia ja inkivääriä kuumassa öljyssä muutama sekunti. Lisää tomaatit ja paista muutama minuutti.

Lisää kanaliemi ja valitsemasi chilivaihtoehto ja anna kiehahtaa.

Valuta mukaan vatkattu muna ympyrän muotoon, anna olla 20 sekuntia ja sekoita.

Mausta soppa seesamiöljyllä ja soijalla

Lisää lopuksi nuudelit ja anna niiden kuumentua läpikotaisin.

Nuudeliannoksen viimeistelet  makusi mukaan, tuoreella korianterilla, salaattisipulilla, kenties myös muutamalla halkaistulla pikkutomaatilla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä.

LASKIAISEN RESEPTIT: MAKEAT HERKUT JA KUUMAT KEITOT

Aurinko paistaa, hanget hohtaa ja hiihtolomakauden aloitus kurkkaa nurkan takana. Ennätysluminen talvi ja Pekingin talviolympialaisten hiihtomenestys on virittänyt tavallisen tallaajankin hiihtohalut huippuunsa. Laskiaissunnuntaita vietetään 27.2 ja laskiaistiistain pitkät pellavat lasketellaan viikolla 9, joka on meidän hiihtomaviikko, 1.3.

Näitä talven huippuhetkiä enteillen laadin Lännen Medialle ajankohtaisen ruoka-aukeaman, jota julkaistaan eri sanomalehdissä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Tässä vinkit näistä herkuista tänne omaankin blogiin. Sitä mieltä olen, että perinteisiä herkkuja, laskiaispullaa ja pannareita täytyy ainakin olla, jos klassikkoon haluaa vaihtelua, voi kokeilla uusia versioita.

Hyvä kuuma keitto maistuu ulkoilun jälkeen. Ehkä paremmalta kuin mikään muu.

 

 

Tuonne hillo- ja nutellahyllyille on ilmestynyt jos jonkinmoista makiaa uutuuslevitettä. Biscoff-tahna on näistä yksi. Se on sellainen  paahdetun kinuskin tai wilhelmiinakeksin makuinen levite. Siitä sai mahtavan täytteen laskiaispulliin. Tervetullutta niille, jotka ei siedä mantelimassaa tai ovat totaalisen kyllästyneitä hilloon.

Hillot voi sitten säästää minipannareihin, joiden uusi muoto syntyy muffinipellin avulla. Hillot ja kermat pysyvät ihanasti kuppimaisten pannarien sisällä.

Itse lukeudun niihin, jotka rakastaa mantelia. Sen takia mantelisarvetkin maistuvat piirun verran paremmilta kuin pelkät tavalliset. Nämä sarvet valmistettiin siitä aukirullattavasta valmistaikinasta, joten valmistus vaikka aamiaisen makeaksi palaksi käy sutjakkaasti.

Innostuin myös tuomaan laskiaispullamakuja raakaleivontaan. Jostain syystä raakaleivonta on kuulostanut jonkin verran työläältä aina, mutta sitähän se ei ole. Nämä kardemumman makuiset pienet raakapullat on niin helppoja valmistaa, että homma sujuu vaikka lasten kanssa yhdessä.

Jos mikä keitoista kuuluu laskiaiseen, niin se on kyllä hernekeitto! Olen tosissani sitä mieltä, että purkkihernekeitto on  Suomen paras valmisruoka. Ja miksikö, koska se maistuu hernekeitolta, ei teolliselta. Hyvillä mielin vetelen siis purkkihernaria vatsaani, mutta annas olla kun sen hernekeiton valmistaa alusta asti kuivattuja herneitä liottamalla ja palvatusta sianpotkasta. Eihän voi parempaa olla!

Laivatyöaikoina opin lisäämään keiton päälle raa'an sipulin, ja sepäs vasta onkin herkkua ja tuo vähän rouskuakin muuten niin pehmeän koostumuksiseen ruokaan.

Hernekeitto on helppo valmistaa myös kasvisversiona. Senkin pidän aika simppelinä. Lihan sijaan herneitten kaveriksi pääsee porkkana ja sipuli ja maku on tutun hernekeittoinen. Mutta sitten kun halutaan irroitella  niin hernekeitto valmistuukin kikherneistä, pienellä linssilisäyksellä ja lähi-idän maustein.Kaunis keltainen väri keittoon tulee yhdistelmästä punaiset linssit ja porkkana.  Kyllä on hyvää!

Jos hernekeitto pitääkin miehen ladulla, niin gulassikeitto vie minut aina suoraan aurinkoisille alpeille ja mutkamäkeen. Välillä on aivan hämmentävää lusikoida kotoista gulassikeittoa ja ihmetellä, kuinka tämä voikin maistua näin oikealta. Jauheliha ei ole se perinteisin gulassikeiton raaka-aine, mutta nopeuttaa valmistusta ja suomalaiselle tuttuna raaka-aineena maistuu myös Eino Ennakkoluuloiselle.

Jostain syystä hän on aika usein nähty vieras ruokapöydässämme...

Mutta, jos lopetan tämän vähän sillälailla urheilijafiiliksin, että näihin kuviin ja tunnelmiin!Nauttikaa Suomen talvesta. Vielä ei kuulu olla kevät, nyt on talvi. Ihana talvi!

CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

 

Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan "kunnon ruuan" puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.

Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista....). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.

Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.

Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.

• Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
• Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
• Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
• Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
• Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
• Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
• Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
• Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
• Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
• Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä...
• Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
• Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.

Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran..... mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Kana Club Sandwich

2 kpl

6 paahtoleivän siivua, paahdettuna

majoneesia

voita

2 kypsää kanan minuuttifileepihviä (tai muuta kanaa)

1 tomaatti siivuina

jääsalaattia tai jäävuorisalaattia

4 pekonisiivua, kypsäksi paistettuna

Kanakerrosleipä valmistuu ennätysnopiaan kun ainekset on valmiiksi kypsennettyjä. Mulla oli tähteeksi jäänyttä pekonia ja  tuotenäytteeksi saaduista Atrian Country Style paneroiduista minuuttileikkeistä sopivasti kaksi jäljellä, jotka siivutin, niin ne oli helpompi levittää leiville. Tähän käy myös nyhtökana tai itseasiassa vaikka reilu määrä kanaleikkeitä. 

Voitele paahdetut leivät toiselta puolelta, 4 majoneesilla ja 2 voilla

Levitä täytteet, vaikka kuvan mallin mukaan. Kokoa leivät, tyhjä leipä jää väliin. Paina hiukan kasaan ja kiinnitä halutessasi hammastikuilla. Puolita kolmioiksi. Kerralla siis haukataan aina kolmesta leivästä koostuvasta kerroksesta, joten joka väliin ei tarvitse laittaa kaikkea, toiseen tomaatti ja pekoni, toiseen kana, esimerkiksi.

Mun täytyy nyt mitä pikemmiten  ottaa uusiksi ja paistaa väliin myös se kananmuna, kun sitä jäätiin kaipaamaan.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA

Vähän se kesti, 3 vai 4 vuotta, että sain ryhdyttyä kovasti hehkutetun veriappelsiinirisoton tekoon. Ja tulihan siitä ihanaa ja herkkää, sopisi vaikka ystävänpäivän dinnerille mitä mainioimmin tämä annos. Olen suuri risoton ystävä ja olen myös kampasimpukan suuri ystävä, mutta on vaikea löytää pääruokaa, minne niitä voisi sijoittaa niin vähän, että raaskii tehdä sijoituksen.  Risotto on kuitenkin mahtava yhdistää kampasimpukkaan, 3-4 per annos riittää hyvin.

Tästä postauksesta menee nyt kaikki ystävänpäiväromantiikka hevon tuuttiin, kun sanon vielä, että kampasimpukat oli sopivasti hyvässä plusskorttitarjouksessa, vain 7,90€ paketti. Mutta kattelkaa näitä kuvia, eikö näistä tuu jo melko romanttinen olo.

VERIAPPELSIINIRISOTTOA JA KAMPASIMPUKKAA 

4:lle

1 litra kana- tai kasvislientä

1 sipuli hienonnettuna (parasta olisi salottisipuli- 2kpl- mutta minulla oli nyt vain keltasipulia)

2 rkl oliiviöljyä

2,5 dl risottoriisiä

2 veriappelsiinia, 1 kuori raastettuna, sisällöt mehuksi puristettuna, jäävä hedelmäliha säästäen

1 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl raastettua parmesaania

1 reilu ruokalusikallinen voita

suolaa ja mustapippuria

Pintaan hiukan jotain tuoretta yrttiä, esim timjami, basilika tai lehtipersilja

300g sulatettuja kampasimpukoita

paistoon öljyä ja voita

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja anna sen poreilla risottopannun vieressä hiljaa, niin, että risottoon lisättävä liemi ona aina kiehumispisteessä.

Laita mielellään isoon ja laakeaan kasariin öljy kuumenemaan ja pehmittele ja kuullottele sipulia siinä n. 5 min, varovasti ettei pala.

Lisää riisi ja sekoittele kunnes riisi on muuttunut hiukan läpikuultavaksi. 3-4 min.

Lisää appelsiinimehu, viini ja raastettu kuori. Sekoita kunnes riisi kuivahtaa uudelleen eli kaikki neste on haihtunut/imeytynyt.

Nosta nyt kanalientä kasariin 1 dl kerrallaan, koko ajan sekoitellen ja aina uuden kauhallisen lisäten, kun neste tuntuu väheneväm. Tätä kypsymisprosessia kestää yleensä n. 18 min. 

Lisää parmesan ja voi, sekoita ja maista, lisää tarvittava suola ja mustapippuri myllystä. Lisää myös irtohedelmäliha.

Ja koska olet multitaskaaja, olet risottoa sekoitellessa huuhdellut ja kuivannut huoneenlämpöiset kampasimpukat, kuumentanut pannulla rasvan ja paistanut kuumalla pannulla kampasimpukat juuri ja juuri kypsiksi 1 min/ puoli, eli kaunis väri pintaan ja kääntö. Mausta vielä suolalla.

Jaa risotto kuumennetuille lautasille, jaa pinnalle kampasimpukat ja ripottele hienonnettu yrtti.

Rakastu 💓