About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 25. helmikuuta 2019

FIININ MADEKEITON SALAISUUS ON AURA

Helmikuu on mateen sesonkia. Helmikuun 12. vietettiin myös kansallista kalakeittopäivää. Pois se minusta, että olisin silloin ehtinyt kalakeittopostauksen tekoon, kun en tunnu ehtivän yhtikäs minkäänlaiseen suunnitelmalliseen toimintaan näinä elämäni myöhempinä ruuhkavuosina. Että jos joku saa tästä nyt yhtään lohtua ja vertaistukea KUN EI EHDI MITÄÄN, niin vassoguu. Minä en ehdi mitään.

Ehdin kyllä sivuta teemaa kun keittelin yhden viikonlopun Ypäjällä ratsastajille ja kannustusjoukoille lohikeittoa kun me pohjalaiset lähdimme - jos ei nyt merta edemmäs - niin ainakin maakuntarajojen ulkopuolelle ratsastuskisojen pitoon. Ja kyllähän te tiedätte kun pohjalainen yrittää ihan tavallista tehdä...


Sivuraiteille luisuminen on helppoa meikäläiselle, mutta palataan takaisin madekeittoon. Olen tätä keittoa haudutellut päässäni jo vuoden päivät ja vihdoin sain sen kattilaan. Eräs pohjanmaan rannikon kalastaja heitti minulle vinkin maailman parhaasta madekeitosta. Aurajuustossa sen salaisuus, kuulemma. 

Aurajuustoa en olisi arvannut itse kyllä laittaa kalakeittoon, mutta juuripa sen takia ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon.

Made on aika jännä kala. Rumilus on pohjamutien asukki, silti hyvänmakuinen. Lake ruotsiksi ja yllättävää kyllä, vaikka meillä mateesta puhutaan erikoisherkkuna ja sen mätikin luetaan parhaiden joukkoon, niin viime talvena järkytin ruotsalaisia projektikollegoita Vaasan kauppahallissa tarjolla olleille mateilla ja sen mädillä...että te siis suomessa oikein myitte nuita?

Yritän kerran vuoteen ottaa sen mateen kotimatkalle kalatiskiltä tähän aikaan vuodesta. Yhden kalakeittopostauksen olen siitä tehnyt, ja onhan se mielettömän hyvää. Nylkemistä ei kannata pelätä, olen sen todistettavasti tehnyt, mutta mateita myydään kyllä nyljettynä ja osaava kalamestari sen tietenkin asiakkaalle pyydettäessä tekee. Minä ilahduin siitä kun koko joukon madereseptejä julkaissut Sauvajyvänen kertoi, että mateen voi myös keittää nahkoineen. Tietysti perattuna ja kidukset poistettuna. Ihan vieno pyyntö Sauvajyvänen, en panisi ollenkaan pahitteeksi yksityiskohtaisesta selonteosta mateen kidusten poistamisesta. Mulla kun lopputulos on aina koko poistettu pää, kun en oikein tiedä kuinka ne kidukset nätisti poistetaan. 

Mateen mausta minulla ei ole pahaa sanaa, mutta niinkin pulleroiseksi lihaskimpuksi siinä on lopulta yllättävän vähän lihaa. Elopainosta jää syötävää vain neljäsosan verran. Ruotoja löytyy, siksi fileoijan tulee olla taitava ja itse ihastuin tähän tyyliin jossa kala keitettiin nahkoineen ja liha sitten irrotellaan sormin ruodoista. Aika hyvin lihanpalat tulee käydä läpi ruotojen varalta tässäkin, eli saatava liha on aika pientä palaa. Olen joskus syönyt ravintolassa ihania madekroketteja ja hauen tapaan made onkin varmasti oivallista jauhettuna, ei tarvitse stressata ruodoista.

Fenkoli on oma, lohikeittoon laitettava ässäni ja näköjään olin sitä edelliseen keittoonikin laittanut. Yritin googlailla löytyykö somesta madekeitto aurajuustolla ja törmäsin Ripaus tryffeliä- blogin madekeittoon, jossa uusi salainen ase: varsiselleri! Heti kokeiluun ja käyttöön jäi. Ihanaa hapokkuutta kermaiseen keittoon. 


FIINI MADEKEITTO AURAJUUSTOLLA

mateen keitto
1 made (alle tai yli kilon)
1 sipuli
2 porkkanaa
1laakerinlehti
5 valkopippuria 
2 tl tl suolaa
n. 2 l vettä

madekeitto
peratut mateen lihat edellisestä vaiheesta
1 rkl voita
1 keltasipuli
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
6 perunaa
keitinliemi+vettä
1 dl kuohukermaa
100 g aurajuustoa
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

Putsaa made, eli leikkaa vatsa auki ja poista varovasti sisuskalut ja huuhtele vatsaontelo. Ota talteen mätipussit ja maksa, maksa on herkkua n. 5 min ajan keitossa kiehautettuna. Sitten seuraavaksi vois poistaa ne kidukset, jos osaa, tai sitten nirhata koko pää pois, jos ei osaa, niin sen osaa ainakin. Siinä kyllä jää keittämättä ne poskilihat sitten.

Laita made kattilaan kylmään veteen niin, että peittyy, kuumenna kiehumaan ja keitä 5 min. Kuori syntyvä vaahto pinnalta.  Lohko mukaan porkkana ja sipuli, lisää mausteet ja jatka keittämistä vartin verran, että made on kypsää. 

Nosta made  reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä hiukan, poista sitten nahka ja erottele liha ruodoista ja laita sivuun odottamaan. Siivilöi keitinliemi. Maista, ettei se ole liian suolaista, siitä tulee nimittäin keiton pohja.

Keitto
Kuumenna emalipadan tai kattilan pohjalla voi ja pistä miedolla lämmöllä kuorittu, hienonnettu sipuli kuullottumaan. Kun sipuli pehmeää, lisää pilkotut porkkanat, varsisellerit ja perunat ja sitten lientä/vettä niin paljon, että kasvikset reilusti peittyvät. Keitä kunnes perunat ovat ihan viitä vaille kypsiä. Lisää silloin mateenliha ja kerma ja murustele sekaan aurajuusto ja anna muhia vielä se viisi perunoiden kypsymiseen saakka.

Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää hienonnettu tilli keiton pinnalle ja tarjoile.



tiistai 19. helmikuuta 2019

WALTONEN: MIKÄ SE ON JA MITEN SE SYNTYI

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Saatat luulla, että kuvassa on ihan tavallinen paistamaton  karjalanpiirakka juuri ennen uuniin menoa. Saattaisit lyödä jopa vetoa, mutta älä lyö, sillä sitä se ei ole.

E-hei. Kyseessä on Waltonen. Mato Waltonen, ollaksemme ihan tarkkoja.

Tarina Waltosen takana on pitkähkö, mutta yritän tiivistää sen olennaiseen. Senhän mä osaan...


Kuva Esko Keskioja Vizualis
Tässä yllä olevassa kuvassa olen päässyt suurimmaksi osaksi itseäni terävempien veitsien heiluttelijoiden joukkoon. Saatat tunnistaa sieltä muutamia ruokabloggaajia, keittiömestareita ja ruokamaailman asiantuntijoita. Kyseinen porukka oli nimittäin osallisena viime syksyisessä Turun yliopiston  Funktionaalisten elintarvikkeiden kehityskeskuksen FoodiEx-hankkeessa. 

Minkälaista on tulevaisuuden ruoka? Miten hyödyntää uusia raaka-aineita? Miten hyödyntää ja osallistaa tuotekehityksessä monialaista osaajajoukkoa? Siinäpä pohtimista noin niinkun aluksi.

Syksyn mittaan meillä oli kolme työpajaa Naantalissa Rasekon Food Laboratoryssä; asiantuntijaluentoja, aistinvaraisia testejä ja tietysti itse hands on -veitsenheiluttelua. Meidät jaettiin kolmeen työryhmään ja saimme jokainen työryhmä käsittelyyn yhden pääteemoista, jotka olivat hyödyntämättömät kasvinosat(mm. kukkakaalen lehdet, parsakaalen varret ja sipulin kuoret), hyönteiset (sirkat, jauhomadot, kuhnurintoukat) tai villiyrtit (kuusenkerkkä, maahumala, mustaherukanlehti, nokkonen).

Pääsin mukaan hyönteistiimiin yhdessä Hannan Sopan Hanna Hurtan, Fazerin Culinary Teamin kokkijoukkueenkin MM-kisoissa mitaleille luotsanneen kapteenin, keittiömestari Mika Pesosen ja ruokaa tutkineen kulttuurihistorioitsija Jukka Vornasen kanssa.

Huikea tiimimme valitsi työstettäväksi rapeaksi paahdetut, pähkinäaromiset jauhomadot.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Halusimme tuoda ne tutummaksi yhdistämällä ne johonkin supisuomalaiseen, ja siitä ajatus karjalanpiirakoista sitten lähti. Jauhoimme madot ja käytimme niitä kuoritaikinassa yhdessä ruisjauhojen kanssa ja kas kummaa lopputulos oli tosi herkullinen, kuoret olivat ihanan rapean sitkeitä, juuri sellaisia kuin karjalanpiirakassa parhaillaan, ei näkkäriä eikä pullaa vaan se sopivuus siitä väliltä, tiedättehän? Ihan tuntui siltä että jauhomadot toivat jopa lisäarvoa, ei pelkkää lisäproteiinia kuoritaikinaan. Tarkoitan siis, että Waltosista tuli erityisen hyviä.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Aloitimme työskentelyn ensimmäisessä työpajassa tutustumalla kaikki jokaiseen raaka-ainaiseen aistinvaraisesti. Toisessa työpajassa meidät jaettiin ryhmiin ja laitettiin miettimään mitä voisimme kehitellä raaka-aineestamme.

Me valitsimme aika yksimielisesti paahdetun jauhomadon. Jos et jää tuijottamaan kulhollista liian kauaksi aika ja ala kuvitelmissasi nähdä niiden liikkuvan, maku ja rapea suutuntuma ovat itse asiassa erittäin hyviä. Oma suhtautumiseni hyönteisiin on asteella kiinnostunut ja kokeilunhaluinen, vaikka minun on vähän vaikea kuvitella valmistavani sirkkacurryä perheelle illalliseksi. Ennakkoluuloinen kehittäjä joutui siis tekemään koko ajan painimatsia myös itsensä ja oman mielensä kanssa.

Työpajojen kiinnostavat ja inspiroivat luento-osuudet  ja sen lisäksi oman ryhmän jäsenten kesken jaettu tietotaito sai kaikki lamput syttymään. Tunsin itseni tasavertaiseksi toimijaksi porukassamme, vaikka kaikki muut ryhmässäni edustivatkin ammattilaistasoa. Ja kun tuntuu hyvältä niin tulosta syntyy.

Niin me sitten tehtiin ne karjalanpiirakat, joita ei brutaalin lisäyksemme jälkeen sovi enää karjalanpiirakoiksi kutsua. Ei ihan pystytty rajoittamaan luovuuttamme ja päädyttiin valmistamaan jauhomadoista vielä dukkahia, johon dippailtiin  hummuksella silattua paahdettua leipää.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Viimeisessä työpajassa meidän tuli kehittää ajatusta vielä pitemmälle. Se tuntui tosi haastavalta, koska leijuimme siellä ekan version onnistumisen hurmiossa ...
Lisäsimme taikinaan reilusti enemmän jauhomatoa, minkä taikina otti vastaan hyvin ja muutimme muodon enemmän ympyrämäiseksi ja koon parin suupalan kokoiseksi. Sisään valmistimme tattirisoton.

Waltonen oli kokenut aikamoisen kehityskaaren alun karjalanpiirakasta.

Dukkahistakaan emme luopuneet ja se maistui ihanasti tällä kertaa
paahdettujen bataattilohkojen kera.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Ja arvatkaa mitä vielä? Hanke jatkuu tämän meidän tuotekehityksen jälkeen ja parhaimmat palat viedään kansainväliseen levitykseen eli yleisömaistatuksiin Ruotsiin, Ranskaan ja Baskimaahan.
Kollegatiimit saivat aikaan mm. vegaania kukkakaalijäätelöä ja mustaherukan lehtien uutteesta valmistettua hyytelöä ja superihanaa mustaherukkasokeria.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Parasta oli toimiminen monialaisessa, tiiviissä työryhmässä, haastavat tehtävät ja niiden selättäminen, yhdessä toimiminen.
Yliopiston akateeminen työskentelytapa yhdistettynä, ammattimaiseen raaka-aineen käsittelykokemukseen ja hulluun luovuuteen kantaa hedelmää, josta saavat nauttia myös osallisena olevat yritykset. 


Marika Viitala Atrian tuotekehityksestä oli yksi FoodiEx hankkeen yritysedustajista. Kuva Esko Keskioja Vizualis

Samalla tuotimme myös tärkeää dataa tutkijoille.
Ja Waltonen. Se ansaitsi kyllä syntymänsä. Ehkäpä  Fazerilla valmistetaan joskus Waltosia... 



FoodiEx -hankkeeseen osallistuneiden vaikuttajamarkkinoijien kokemuksia vout käydä lukemassa blogeistamme

Terveelliset herkut  
Kulinaari 1 ja 2
Lyhyenä hetkenä
Hannan soppa

Voit käydä kuuntelemassa FoodiEx-projektin tunnelmia myös oheiselta videolta.





torstai 7. helmikuuta 2019

OI FONDUE, FONDUE,FONDUE


Parasta just sydäntalven iltana, punaposkisen ulkoilun päälle. Ystävät ja perhe yhteisen padan äärellä, kiirettömästi nauttimassa. 

Tai ihan hitsi kovan melun kera. niin kuin yleensä meillä. Välillä soi palohälytys. Eikun se olikinn normisettiä  meidän raclette-illoissa.


Lihafonduetä pitäsi harrastaa useammin, on se niin hyvää! Tässä mennään pelkällä naudan ulkofileellä, mutta lihoja voi olla useampaa laatua. Ja sopivasti kasviksia.

Ja dippikastikkeita! Kaikki lempparit. Tai no, kyllä kolme riittää.


Katan vielä mukaan patonkia ja perunaa jossain muodossa. Raikas etikkainen vihersalaattikin menis, mutta nyt ei oo pakko olla niin keveä!


Lihafondue-juttuani löytyy siis tänään Lännen Median tuottamilta sanomalehtien ruokasivuistoilta, käyhän lukemassa ja inspiroitumassa.

Lisäinspistä lihafondueeseen löytyy blogistani. Kannattaa muista myös juustofondue sekä monien mahdollisuuksien hot potit.


Fondue-illan kruunaa tietysti paras jälkiruoka, täyteläisen tumma päärynä-suklaapiirakka. Sen resepti löytyy fondueartikkelista.


Tulkoon talvinen viikonloppu! Tulkoon Fondue-ilta, tulkoon ystävänpäivä! Ai että mä nautin! Nauttikaa tekin!







torstai 24. tammikuuta 2019

SIPULI


Niin, tajusin  juuri, että sipulihan se on. Eniten käyttämäni yksittäinen raaka-aine. Sen freesaamisella alkaa lähes jokainen resepti, ja sen umaminen maku on just se sydän useimmissa suolaisissa ruuissa, olipa sitten näkyvää sipulia tai ei.

"Ei näkyvää sipulia" on kyllä yksi erikoisimmista ruokarajoitteista, joihin ravintolamaailmassa on törmännyt, muistelisin, että sille on löytynyt erikseen usein kassakoneelta annokseen liitettävä kommentti. 

Varoitus: Annoksessa runsaasti näkyvää sipulia
Tässä omassa perheessäkin olen joutunut asian kanssa tappelemaan. IsoHoo syö kyllä sipulia, mutta ei voi sietää keitossa ja kastikkeessa pehmeitä sipulinpalasia. Osittain olenkin kotona siirtynyt käyttämään noissa ruoissa sipulijauhetta, koska miltään ne  eivät ilman sipulia maistu.

Mutta kai se tuli selväksi, että minä rakastan sipulia: Raakana, paistettuna, karamellisoituna, marinoituna, kuivattuna, renkaina, silputtuna, you name it! Myös pehmeitä sipulipaloja keitossa. Rakastan keltasipulia, valkosipulia, punasipulia, kevätsipulia, ruohosipulia salottisipulia, hopeasipulia, purjoa ja mitä näitä onkaan. Kaikki ihania ja oman luonteisia, eikä niitä ilman voi kokata!


Sen lisäksi, että kokkailen sipuleista kokoa ajan ja aina, kokkailin viikko takaperin ihan tarkoituksella, yrittäen löytää vähän uutta inspiraatiota ja erilaisia rooleja sipulille Lännen Media ruokatorstai aukeamaan, joka siis tutuissa sanomalehdissä än yy tee TÄNÄÄN!
Ja tulikin ihan huippureseptejä, kiitos sulle sipuli!

Reseptit löytyvät siis Lännen Median sanomalehdistä, mutta tässä pieni teaseri. Tuo yllä oleva salaatti on todella piristävän kaunis mutta myös maultaan aivan upea yhdistelmä. Punajuuri, veriappelsiini, fenkoli ja punasipuli ovat päätähdet ja minkälaisen orkesterin ne muodostavatkaan! Tosi iso suositus tälle.



Erittäin nopea ja helppo on taas tämä pastaruoka, jossa vain kolme pääraakainetta: punasipuli, halloumi ja pasta. Jos en toistaisi itseäni sanoisin, että tosi iso suositus tälle!


Bhaji on niin intialaista, että! En ollut aikaisemmin tehnyt kotona näitä mausteisia sipulifrittejä, mutta kyllä tässä sipulirenkaat jäävät toiseksi. Frittaamisen voi muuten tehdä ihan paistinpannulla, 2-3 sentissä öljyä onnistuu mainiosti.


Mun blogista saa etsimällä etsiä suolaisten piirakoiden ohjeita. Ne on jotenkin mun kompastuskivi, kun se pohja on aina liian rasvainen tai raaka tai liuskottuva tai kova tai jotakin. Rakastan kyllä niiden syömistä.

Siispä tekemään pohjatonta piirakkaa. Tämä resepti jää niin mun repertuaariin. Sipuli ja juusto tekevät siitä niin maistuvaisen ja rakenteeltaan se kuitenkin on hyvin piirakkamainen, ei lainkaan munakasmainen. Ja sitte niin tosi nopia ja helppo kun ei tartte sitä pohjaa vääntää erikseen.




Marinoituihin ja karamellisoituihinkin sipuleihin löytyy reseptit.

Pakko vielä laittaa tähän omasta blogistani löytyvä sipulikeittoresepti, koska juuri nyt on aika herkutella sillä!













keskiviikko 16. tammikuuta 2019

NUUDELIT PELASTAVAT PÄIVÄN


Kaupallinen yhteistyö K-Ruoka

Meidän perheen kasiluokkalainen on löytänyt pikanuudelit. Olen aina aivan jes,jes! ja peukalot pystyssä, kun näen hänen innostuvan uudesta ruokalajista. Muistan vieläkin sen päivän kun Urho 10-vuotiaana hyväksyi pizzan ruokavalioonsa. Yleensä kai nuorten pizzan syöntiä joutuu ennemmin rajoittaa, meillä olin onnellinen kun ruokarepertuaariin tuli lisää uusia makuja, niitä kun on ollut haastavaa saada edes kokeilemaan. Ja meillä on kyllä aina kokattu erilaista ruokaa laidasta laitaan, ehkä uskottekin sen.

Onneksi kaverien suositukset rohkaisevat teiniäkin ja vaikka en nyt itse noita ”lisää kuuma vesi” – pikanuudelipusseja pidäkään eineksistä parhaimpana, olen onnellinen, että niiden ansiosta meillä innostuttiin myös muista nuudelikulhoista ja – wokeista.



Koska ne jos mikään ovat kyllä niitä aitoja arjen pelastajia. Valmistuvat nopeasti ja wokkiin/keittoon/kulhoon voi upottaa lähes mitä tahansa kaapista löytyy, vihanneksia ja proteiinia. Lopputulema on kotona rakkaudella tehtyä ruokaa. Samaan pakettiin täytyy napata myös valmiskastikkeet, joita hyödyntämällä ruuanlaitto helpottuu entisestään. Maustekastikehyllyn kirjoa katsellessa menee helposti sormi suuhun, tätä helpottaa se, että Pirkka-tuoteperheestä löytyy nykyään monenlaista aasialaiseen kokkaukseen ja nuudeleiden kanssa inspiroidun eritoten Pirkka teriyaki- ja hoisinkastikkeista. Nekin ansaitsevat jes jes!-huudot peukkuineen.

Tämän kertainen supernopea nuudeliruoka on saanut inspiraatiota Pekingin nuudeleista. Niissä nuudelit nautitaan maustetun lihakastikkeen kanssa ja tarjoillaan porkkana- ja kurkkusuikaleiden kera, jotka tuovat nuudelien ja lihan vastapainoksi ihanaa raikkautta ja rouskua annokseen. Jos teiltä löytyy julienneleikkuri, suikaleet saa sillä nopeasti, sen puutteessa homma hoituu vaikka karkealla raastimella.




Nuudelit Pekingin tapaan

4:lle

350 g Pirkka munanuudeleita

1 rkl seesamiöljyä

1 rkl öljyä

400 g sika-nautajauhelihaa

1 dl Pirkka teriyakikastiketta

2 porkkanaa

½ kurkku

3 kevätsipulia



suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Vinkki: Lisää pinnalle Pirkka srirachakastiketta tuomaan annokseen tulisuutta.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja lisää joukkoon seesamiöljy. Pidä lämpiminä.

Ruskista jauheliha öljyssä. Lisää lopuksi maustekastike ja kuumenna. Tarkista maku ja lisää tarpeen mukaan mustapippuria, soijaa tai lisää kastiketta.

Kuori porkkanat ja leikkaa ne pitkiksi ohuiksi suikaleiksi julienne-raastimella. Leikkaa kurkusta samanlaisia pitkiä soiroja kuin porkkanasta. Suikaloi kevätsipuli.

Kokoa annos kulhoon nuudeleista ja jauhelihasta. Voit myös halutessasi pyöräyttää nuudelit sekaisin jauhelihan kanssa pannulla, jolloin ne kuumenevat samalla. Laita annoksen pinnalle porkkanaa, kurkkua ja viimeistele kevätsipulilla.

Sanoisin, että vartissa pöytään!




Kaupallinen yhteistyö K-ruoka

maanantai 29. lokakuuta 2018

ISÄNPÄIVÄN AAMIAISHERKKULEIPÄ

Kaupallinen yhteistyö Flora


Pakko jakaa herkku, jota valmistin eka kertaa viime vuonna isänpäivän aamiaispöytään. Ja jota muuten valmistetaan tänä vuonna taas, taisi tulla kertaheitolla isänpäiväperinne meidän perheeseen.  Idean viime vuonna nappasin Campasimpukka-blogista, joka oli saanut idean ketjuravintolan aamiaismuffinista. 
Koska kotona kaikki on kaksin verroin parempaa ja mausteena on myös ripaus rakkautta, on näiden täytettyjen englantilaisten aamiaismuffinien esikuva McMuffinit kyllä kalpea aavistus tästä versiosta.

Isänpäivä on kohta, tässä siis mainio idea aamiaispöytään isille ja papoille. Ja ihan vaikka wanna-be-iseillekin. Koska postaus on sopivasti osa Floran kanssa toteutettua kaupallista yhteistyötä, pääsette tekin kerrankin nauttimaan reseptistä jo mukavasti ennen isänpäivää. Voitte siis laittaa ruksin kohtaan - isänpäiväaamiaisen menun suunnittelu!


Vaikeita nämä eivät ole, mutta vaativat pikkariikkisen vaivannäköä, siksi spessuaamiainen, kuten isänpäivä, sopii näille mainiosti. Tuoreet muffinit ovat parhaimmillaan ihan tuoreeltaan, mutta voit helpottaa aamutouhuja valmistamalla nämä jo etukäteen pakkaseen ja tuoreuttamalla sitten halkaistuna pannulla tai paahtimessa. 


Tuoreen, rapeakuorisen mutta sisältä höttöisen muffinin maun kruunaan paistettu muna, pekoni ja siivu cheddar-sulatejuustoa. Maistuu koko perheelle ja näppäriä apusormia kykyjen mukaan tarvitaan kananmunan ja pekonin paistosta aina muffinien kokoamiseen. Munista saa kauneimmat paistamalla ne öljytyn pyöreän muotin avulla täsmällisen muotoisiksi Ja muotin voi askarrella vaikka ananaspurkista irrottamalla sekä kannen, että pohjan. Myös pyöreä pekoni sopii teemaan.


Käytin tässä taikinassa juoksevaa Flora Culinesse kasviöljyvalmistetta, koska se on superkätevä ja hyvän makuinen. Lisäksi isä saa siitä kovien rasvojen sijaan niitä pehmeitä. Isänpäivänä kaiken on oltava kovin suloista ja pehmoista ja sydäntäkin hemmottelevaa. Meidän perheessä on nimittäin iskän sydäninfarktikin koettu.

Toinen Flora tuote, josta erityisesti tykkään on tuo toinen juokseva valmiste Kokin salaisuus, joka on yhdistelmä voita ja öljyä. Sen paistolämpötila on erittäin korkea, se ei pala kuten voi eikä roisku räisky läheskään öljyn tapaan. Tykkään käyttää sitä varsinkin aina lättyjen paistossa. Pullosta on kätevä pursauttaa pannulle lättyjen kaipaama rasva, myös retkiolosuhteissa, eikä mausta tarvitse tinkiä. Uusi pullo täytyy ostaa jääkaappiin aina edellisen huvettua.


ISÄNPÄIVÄN PARHAAT AAMIAISMUFFINIT

10 kpl
muffinit
2,5 dl kädenlämpöistä maitoa
1 1/2 tl kuivahiivaa
2 tl hunajaa
1muna
2 rkl Flora Culinesse juoksevaa kasviöljyvalmistetta
1 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja

Paistamiseen Farina riisijauhoa.

täyte
10 siivua paistettua pekonia
10 paistettua kananmunaa
10 cheddarsulatejuustoviipaletta

Lisää maitoon kaikkia aineet ja anna yleiskoneen vaivata ne pehmeäksi taikinaksi n. 5 min. Peittele ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikinasta ilma pois ja rullaa se pötköksi jonka jaat 10 osaan. Leivo palat palloiksi ja paina ne litteiksi. Anna kohot 20 min. liinan alla.

Kuumenna paistinpannu keskilämmöllä, ripottele sille riisijauhot ja paista muffineihin molemmin puolin kauniin ruskea pinta. Siirrä ne sitten uunipellille ja paistata kypsiksi 175 asteen uunissa n. 10 min.

Kokoa isän herkkumuffinit laittamalla halkaistun muffinin väliin juusto, pekoni ja paistettu kananmuna.






Lisävinkit: Isä saattaa tietysti popsia näitä vaikka kaksi, koska ovat niin herkkuja. mutta suosittelen nauttimaan näitä myös hillon kera aamiaisen makeammalla osastolla. Tai nutellalla!



Ja sen suolaisen muffinin sisälle sopii mahtavasti muuten tujaus mätitahnaa tai srirachalla maustettua majoneesia.

Tykkäiskö teidän isä?



Kaupallinen yhteistyö Flora 

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

HALLOWEENIN HELPOT MINIMUNAKKAAT

 Kaupallinen yhteistyö: K-ruoka


Karrrrmiva halloween alkaa olla aivan kulman takana.
Olen niitä ihmisiä, jotka eivät ole tunteneet itseään ihan kotoisiksi kaikissa uusissa maailmalta lainatuissa hömpsötys-perinteissä. Mikä halloween, kun meillä on pyhäinmiestenpäivä ja kekri? Eikä ainakaan mikään karkki tai kepponen? Meillähän tuo makeisten keräily ovelta ovelle tapahtuu lankalauantaina pääsiäistrullien toimesta. Juu, ja mä olen just se äiti, joka pakottaa lapsensa pukeutumaan nimenomaan trulleiksi eli pääsiäisnoidiksi, meiltä ei lähdetä pupu-, kissa- tai harrypotter-asussa.

Kuulostaa siltä, että jollakulla kiristää pipo, vai...

Onneksi olen aina ollut helppo luopumaan periaatteistani, joten lasten myötä olen kumminkin sukeltanut täysillä mukaan halloweenhörskötyksiin. Sillä onhan se ihana, sopivan pelottava mahdollisuus yhteisiin tekemisiin ja piristävä teema lokakuun loppuun.

Kovin pelottavaa ei teemaan sopivan syömisen tarvitse olla. Viime vuonna tehtiin Maitotytön kanssa mokkapaloja, joihin muovailimme marsipaanista kauniin oranssit kurpitsat. 

Joten meillä on nykyään kaapit täynnä halloween-asuja, on pidetty monet monet halloweenkekkerit naapuruston lapsille ja tykkään lasten kanssa koristella, suunnitella ja toteuttaa jotakin hauskaa teeman ympärille, hurrrrjan herkuista tarjoiltavista aina ympäriinsä leviteltäviin hämähäkinseitteihin.
 

Pikku vieraat rakastaa pukeutua. Muistan sen yhden vuoden kun Urho14v oli vielä tosi pieni koululainen ja NaapurinUllan kanssa järjestettiin meillä Halloween-juhlat ja uppoudettiin niin koristeluihin ja pelottaviin tarjottaviin, ja omiin asuihimme (tein itselleni sellaisen järkyttävän vetoketju-maskeerausnaamion, jonka jälkeen parivuotias Maitotyttö pelkäsi nähin päiviin asti pimeällä aina "naamoja"), että lopppujen lopuksi viittä vaille vieraitten saapumista tajusin, että itseasiassa, Urholle ei ole oikein mitään asua. Käärin poikaraukan vessapaperirullaan muka muumioksi, mutta eihän tuo kyllä ollut mikään leikinkestävä asu.

Aivan liian hirveät äidit vuodelta 2012

Tänäkin vuonna taitaa olla pikkujuhlat tulossa, ainakin Maitotyttö odottaa niitä ihan itsestäänselvyytenä.
Muutama herkku ja jännittävä juoma pöytään on valmistettava. Halloween inspiraatiota löytyy täältä K-Ruoka sivuiltakin teema-osiosta. Luulen että teen verinen sormi -hodareita ja pakastan jääkuutioitten sekaan pieniä hämähäkkejä. Ja sitten näitä superhelppoja minimunakkaita:



Halloween-munakkaat

24 kpl

1pkt (240 g) Pirkka Parhaat chorizo raakamakkara
6 kpl munaa
150 g Pirkka emmental-mozzarella juustoraastetta
½ dl kuohukermaa
24 kpl Pirkka mustaa kivetöntä oliivia

1. Purista chorizot kuoristaan paistinpannulle ja paista keskilämmöllä kypsäksi. Riko makkaroiden rakenne samalla murumaiseksi esim. kahden puulastan avulla. Siirrä syrjään.

2. Riko munat kulhoon ja riko niiden rakenne haarukalla. Lisää juustoraaste, kuohukerma ja chorizo kulhon ja sekoita.

3. Voitele minimuffinivuoka ja annostele omelettitaikina koloihin. Paista 175 uunissa 10 minuuttia.

4. Leikkaa oliivit pituussunnassa puolikkaiksi. Leikkaa puolet (24) oliivin puolikkaista aina kukin 6:ksi jalaksi. Ota esipaistetut munakkaat uunista ja aseta kullekin munakkaalle oliivin puolikas hämppiksen ruumiiksi. Asettele 3 jalkaa kummallekin puolelle hämppiksen ruumista. Paista vielä 5-10 minuuttia, kunnes hyytyneet läpikotaisin ja kauniin kullanruskeita.

5. Tarjoile lämpinä tai kylminä.




 Kaupallinen yhteistyö K-ruoka.