About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 26. helmikuuta 2018

KOREALAINEN TARTAR


En ehtinyt talviolympialaisia katsomaan, paitsi miesten 500m pikaluistelun. Sen sijaan instagrammailin, ihan vaan for fun ja rakkaudesta ruokaan, melkein joka päivä jotakin korealaista olympialaisten hengessä. Koska ei ole talviurheilun voittanutta! Ja korealainen ruoka on hyvää!

Eikä oo tartarinkaan voittanutta. Olen katsellut hyväksyen ravintoloissa pyörivää tartar-buumia ja syönyt viime vuosina monta todella herkullista annosta.  Minä, joka olin parikymmentä vuotta sitten vielä ihan "Haluan pihvini kypsänä, kiitos" -tyttö (sinäkin voit siis vielä parantua...). Carpaccioon taisin ensin ihastua ja sitä kautta tuli tartar pöytään.

Ennen koin sen jotenkin suunnattoman vaikeana ruokalajina, yhdistin sen raakaan jauhelihaan ja ajattelin, että kaupan valmiista sitä ei kannata valmistaa ja kellä on vehkeet tai viitseliäisyyttä jauhaa itse. Kunnes tajusin, että itse asiassa parasta taitaa tulla terävän veitsen kanssa työskennellessä. Liha siivuiksi ja sitten minikuutioiksi. Ja se on siinä.

Tartarin valmistuksessa on tärkeää ensiluokkainen liha.  Sain Atrialta kokeiltavaksi heidän vastikään lanseeraamaansa Antibioottivapaata  Atria Luomu Takuumurea Naudan Sisäfilettä, valtavan 3kg  sisäfileen ja tiesin heti, että tästä ensiluokkaisesta lihasta tehdään nyt tartaria. Kyllähän siitä riitti myös moneen muuhun herkkuun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eli minulla oli suunnitelma, ensiluokkainen liha ja tekniikka. Niiiiiin hyvää siitä tulikin. Tein jo viime syksynä omissa ruokabileissä naapureille korealaista tartaria ja se oli niin hupsun herkkua, että vaikka se ei kaikille maistunutkaan silloin, niin tiesin, että se ei ole ruuan mausta kiinni vaan syöjän ajatustyylistä. Me jotka sitä söimme, söimme sitäkin enemmän ja hartaammin.

Muutama pointti vielä tartarista. Se valmistetaan yleensä vasta lähellä syöntihetkeä, koska tietenkin kun liha pienitään (tai jauhetaan), sen pinta-ala moninkertaistuu ja bakteerithan ovat juuri siinä pinnalla. Liha myös tarjotaan perinteisesti viileänä, ei huoneenlämpöisenä. Korealaiset käyttävät  tartarissaan eli yukhoessa aasialaista omenapäärynää, jota meillä ei taida olla käytössä. En lähtenyt korvaamaan sitä tavallisella, koska käsittääkseni aasialainen päärynä on kiwihedelmän ja ananaksen lailla myös lihaa mureuttava. Yukhoe leikataan paperiohuiksi viipaleiksi, mutta minä kuutioin perinteiseen tartar tyyliin, joten mikään autenttinen korearesepti tämä ei ole. Mutta superihanat maut tässä ovat. Mielestäni parhaimpia ikinä syömiäni tartareita.



Korealainen tartar

200 g hyvälaatuista naudanlihaa
2 kevätsipulinvartta hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl soijaa
1 rkl seesamiöljyä
1 tl gochujang - chilitahnaa
1/2 punainen chili hienonnettuna
ripaus suolaa
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
1 keltuainen/syöjä

Laita liha tunniksi pakkaseen. Sen voi leikata siivuiksi ensin, niin se on helpompi sitten hienontaa kuutioiksi.

Sekoita sitten yhteen hienonnetut, valkoiset osat kevätsipulista, valkosipulinkynnet, soija, seesamiöljy, gochujang, chili, 2/3 osaa seesaminsiemenistä ja suola.

Hienonna kylmä liha pieneksi kuutioksi ja sekoita siihen mausteseos. Määrät ovat suuntaa antavia, maista haluatko lisää suolaa, seesamiöljyä, valkosipulia tai chiliä.

Muotoile tartar pihveiksi, muotoile keskelle syvennys, johon asetat keltuaisen. Ripottele pinnalle loput seesaminsiemenistä ja kevätsipulin hienonnetut varret. Mähän ripottelen päälle myös tuoretta korianteria, koska se sopii tähänkin. Annoksesta tulee 2 isoa tartaria, mutta alkupalaksi riittää kyllä 4:llekin. Senkin olen nimittäin huomannut, että tartar maistuu parhaimmalta silloin kun sitä syö juuri sen verran, että vielä tekis lisää mieli. 

Hyviä tartareita!

Postauksessa mainittu liha on näyte Atrialta.




torstai 15. helmikuuta 2018

SWEETS FOR MY SWEET

Kaupallinen yhteistyö: Apetina
...Tapas for my loved ones.

Tai jotakin. Tässä hurahtaa nuan vaan ohi laskiaiset ja ystävänpäivät ja hääpäivät ja tällä menoa ihmettelen kohta pääsiäisenkin ohikiitävyyttä.

No tapas onkin sellaista hetken ruokaa. Oikia hetki olis näille ollut ehkä eilen.



Ihania aineksia yksinkertaisesti toteutettuna. Miettikää nyt; juustoa ja viikunaa, näpäkästi etanapannun koloissa.

Erityisen rakastettavia tapaksia on ne, jotka voi syödä sormin. Siksi filotaikinarullat on just parhaita. Ja granaattiomenansiemenet, rakkausruokaa nekin.


 Rakas-Tapas reseptit löytyy Apetinan sivuilta. Hemmotelkaa jotakuta!



Kaupallinen yhteistyö: Apetina.

tiistai 13. helmikuuta 2018

KOKKAA POSSUJEN KANSSA

 Kaupallisessa yhteistyössä Atria

Monenmoisessa tilanteessa olen ollut kokkaamassa, koiraleirin jäätävänkylmässä köökissä lapaset kädessä (tosi kätevät, ei tarvi pannunlappuja; toisaalta hiukan hankalat pilkkoessa), Gigantin parkkipaikalla kolmella erilaisella grillillä yhtäaikaa useammalle sadalle hengelle (oliko lähes 700?), hevosvaelluksella nuotiolla keskellä Niinisalon ihania kangasmetsiä omalle seurueelle, Kalevan kierroksen soppatykkinä (ilman soppatykkiä), tai Miljoonahevos- tapahtuman upeasti varustellussa (iteppähän suunnittelin...) telttakeittiössä. Ja onhan noita, erikoisia tilanteita, erikoisia ja erinomaisia kokkailuja. Välillä on tehty sikahyvää ruokaa, välillä helmiä sioille.

Jonkun aikaa sitten oli jälleen aika eksoottinen kokkauspaikka ja asetelma. Atria lanseerasi Antibioottivapaan sian(- ja naudan)lihan tammikuussa ja soittivat josko  siihen liittyen laittaisin Honkalan tilan showroomin avajaisten lehdistötilaisuudessa 30 hengen lounaan.

Showroom on uuden sikalarakennuksen yhteyteen  rakennettu pitkänomainen, viihtyisästi sisustettu tila, jonka koko toisen pitkän sivun leveydeltä avautuvat isot ikkunat sikalaan. Näin yleisö pääsee vaivattomasti seuraamaan possujen elämää, ilman suojahaalareita, desinfoitumisia ja liikaa häiriköimättä possujen rauhaa.

Siinä niitä on,  maailmalla harvinaisia siansaparoja. Suomalainen  ja ruotsalainen possu saa pitää muista maista poiketen saparonsa. Sikojen kokonaisvaltainen hyvä hoito takaa sen että stressianturina toimivat saparot ovat possuillamme terveitä ja hyväkuntoisia.

Lounas oli tiistaina ja Honkalan tilan possut matkustivat muutaman kilomerin matkan Atrian teurastamolle ja iltapäivällä mulla oli jo kaksi muhkeaa sianniskaa. Aikamoinen lähiruokaketju. Tuo antibioottivapaus on hieno ja ainutlaatuinen asia maailmanlaajuisesti. Atria on jo vuosia panostanut läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja heidän tuotteidensa jäljitettävyys on kehitetty huippuunsa. Se myös kommunikoidaan asiakkaalle. Lihapaketin kyljessä lukee tilan nimi, josta liha on lähtenyt. Antibioottivapaus kontrolloidaan niin, että jokaiselle possulle laitetaan korvaan nappi. Mikäli possua joudutaan jostain syystä lääkitsemään antibiootein, poistetaan myös nappi korvasta. 

Showroomin seinätaulut kertovat vierailijoille lisää faktoja. Ja yksi ihana, kekseliäs yksityiskohta oli lattiaan maalattu räsymatto. Kuvan pystybaarit raijattiin tilaisuutta varten, oikeasti räsymattojen päällä seisoo ladonovesta tehty patinoitunut pöytä. Kaunis.





Lounaan ajaksi seinälle pääsi myös laatimani menu. Halusin menussa tuoda esille suomalaista, yksinkertaista lähiruokaa, enkä voinut keksiä Honkalan possunniskalle parempaa valmistustapaa kuin oman leivinuunini pehmeä lämpö.

Lisukkeeksi tein punajuuriohraton, ohrassa on riisiä syvemmät maut ja se toimii hienosti kotimaisen punajuuren kanssa. Siihen vielä paahdettuja palsternakkasiivuja ja kevyt pakollinen vihreä. Paikallisen Pirjon Pakarin ylihyvä tattarileipä vielä tarjolle, voin kera, tottakai.

Päädyin rakentamaan aina kolme annosta kerrallaan valmiiksi lautasille. Lautasmittarilla (kuinka monta lautasta oli syöty tyhjäksi) ateria taisi saada ihan täydet lukemat tai sitten paikalla olevat olivat skipanneet aamiaisen.


No arvaa, ehdinkö siinä annoksia kuvaamaan? Yksi annos pyydettiin vielä lopuksi kokoamaan kuvattavaksi...äsh..siitä tuli ennemmin keko kuin annos, jäljellä olevat possun siivut olivat aikamoisen hajonneita. Mutta tämähän olikin minä kokkaamassa eikä mikään Masterchef. Maku edellä ( ja se lautasmittari on kyllä aika raaka totuudentorvi).



Kahvin kanssa vielä muhevan mehevää porkkanakakkua!

Kiitos Atrialle luottotehtävästä, oli oikein sikamainen keikka.



Kaupallisessa yhteistyössä Atria

torstai 8. helmikuuta 2018

KOREA(LAINEN) KEITTIÖ


Talviolympialaiset 2018. Pyeongchang. Kuinka supernoloa, jos kirjoitin sen väärin! 

Lapsuudestani muistan, kuinka tärkeää oli vahdata ja jännittää joka ikinen hiihtomatka, koulussakin oppitunnit saivat väistyä tämän tärkeimmän tehtävän tieltä. Myös mäkihyppy ilman muuta ja taitoluistelu olivat erityisseurannan alla. Jossain Lahden MM-kisojen surullisenkuuluisissa katastrofitunnelmissa ravistelin kuitenkin penkkiurheilijan viitan harteiltani lähes kokonaan. Mitäpä noista.

Vaan kyllä se olympiahuuma taas nousee. Erityisjännitettäviä on kaiken lisäksi kaksi oman seuran pikaluistelijaa; Elina Risku ja Pekka Koskela. Onhan se nyt aivan eri asia  jännittää Elinan puolesta kun Maityttö starttaa tänä iltana Seuran Mestaruuskisoissa Elinan ensimmäinen kisapuku yllään, tai  hurrata Pekalle, joka viime kaudella tsemppasi Urhoa just oikeassa paikassa tahmeasti kulkeneen startin jälkeen. Ja Suomessa on nämä pikaluistelupiirit sen verran pienet, että Mika Poutala on tietysti meidän perheen mitalisuosikki numero 1. Jopa yli rajojen täytyy hiukan tsempata, koska Puolan pikaluistelijajoukkueen valmentaja on meidän oma Niemisen Tuppu, Urhon idoli hänkin. JaUrhon Pirjo-valmentaja teki 10 vuotta töita Elinan kanssa.

Mutta kuten mulle pakkaa tyypillisesti käydä, olen vähän sivuraiteilla näissä olympiajutuissakin. Esimerkkinä, että olen ottanut selville kuinka Pyeongchang oikeasti lausutaan ja  harjoitellut sitä. Korealainen ruoka taas on  yksi mun tuoreemmista ruokarakkauksista, kylläkin jo usean vuoden ajan, joten kun mietittiin tämän kevään Lännen Median ruokasisältöjä ja itselle oli sopivasti osunut tämä 8.2, jossa olisi kyllä hienosti voinut linkittää  sivut myös laskiaiseen tai ystävänpäivään, niin ehdotin, että kai me nyt kuitenkin korealaista, olympialaisten kunniaksi.


Tänään saatat törmätä siis sanomalehtesi sivuilla  Nyt on koreaa! ruokasivuun, jossa kuvat ja teksti Nanna Rintala. Sieltä löytyy nyt resepti Japchae'hin, josta tuo ylin kuva. Annos on herkullinen ja kaikin puolin vegaani. Alkuperäinen tehdään läpikuultavista bataattinuudeleista, kerropa jos olet törmännyt niihin jossakin aasialaisessa kaupassa. Tässä ne on korvattu lasi eli glassnuudeleilla, joka valmistetaan mungpavun tärkkelyksestä. Näitä löytyy kyllä tavallisesta kaupasta.

Tuossa yllä on Dakdoritang, eli korealainen kanapata. Korean persoonallisessa keittössä onkin hauskaa, että muista aasialaisista  poiketen niistä löytyy myös perunaa. Tai no, onhan sitä esim, intialaisessakin kokkauksessa ja sillä suunnalla. Ainakin gochujang-chilitahnasta tuleva maku on jäljittelemätön.



Korealaisessa keittiössä viehättää  myös se, että usein ruoka valmistetaan  pöydän keskellä paistolevyllä tai hot pot-kattilassa. Mikäs sen sosiaalisempaa. Pöydästä voi koota sitten lempilisukkeensa, tuossa ylhäällä Pajeori, kevätsipulisalaatti ja ssamjang-kastiketta.




Samgyeopsal-gui, paistetttua porsaan "raitalihaa", on just tälläinen koko jengin ajanviettoruoka.

Toivottavasti vakuutuitte mun korealaisesta ruokarakkaudesta. Tämän päivän Lännen Median lehdissä siis kyseiset reseptit ja vähän asiaa korealaisen keittiön ainksista muutenkin. En väitä olevani mikään korealaisen ruuan expertti, innostunut vaan, ja välillä mutkia joutuu vähän reseptien kanssa oikoa, että ne onnistuisivat kotonakin. Mutta kysykää ihmeessä jos joku asia  tai esim, jonkun aineksen askarruttaa. 
"You are like the Ambassador of Korean Food in Finland", sanoi minulle Korean suurlähettilään  kutsuilla kerran joku (korealainen).
Tämän talletin sydämeeni.

Netissä on myös ilmaiseksi ladattavissa suomenkielinen tosi kattava BAP korealainen keittokirja, jonka on julkaissut Korean Tasavallan suurlähetystö täällä Helsingissä. Oikea kulttuuriteko! 

Tästä blogista löytyy myös lisää korealaista tai sinnepäin reseptiikkaa: 





Siinä tusinan verran testailtuja reseptejä. Blogistaniasta löytyy myös Pöytä koreaksi- blogi, jolla lienee sanansa sanottavana, autenttisen korealaisen valmistuksessa.

맛있게 드세요

(se on hyvää ruokahalua, mutta ei aavistustakaan kuinka se lausutaan...)

maanantai 5. helmikuuta 2018

#RUOKATRENDIT2018




Postaus on vastikkeeton promootio Yhteisvastuukeräykselle.

Tiedättekö mikä on 2018 kuumin #ruokatrendi ja päivänpolttavin kysymys?  
Se ei ole mehevimmän burgerin metsästys, eikä korealaisen ruuan trendikkyys tai uudet reseptit pomelolle. Se ei ole fast food eikä liioin slow food. Ja vaikka kuinka toivoisin, se ei taida olla lähellekään Kaikki äitini reseptit.

Kuumin #ruokatrendi 2018 on oikeasti se, että ruokaa ei ole. Enkä tarkoita sitä, että kun eilen illalla tultiin luistelukisamatkalta kymmenen maissa illalla, huomasin, että meillä ei ole yhtään leipää aamuksi. Minä nappasin autonavaimet käteen ja kipaisin hakemaan lähikaupasta ja asia oli sillä hoidettu.

Suomessa on nimittäin oikeasti yli 470 000 ihmistä, yksinäisiä ja perheitä, vanhuksia, lapsia, ihan tavallisia kansalaisia joiden tulotaso ei riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen. Jos en nyt väärin ole ymmärtänyt, sitä kutsutaan köyhyydeksi. Silloin joudutaan oikeasti karsimaan, karsimaan ja karsimaan, ei vain harrastuksista, matkoista, vaatteista ja materiasta vaan ihan perusjutuista, vaikka juuri ruoasta.

Yhteisvastuu-keräys 2018 taistelee köyhyyttä ja nälkää vasten sekä Suomessa ja muualla maailmassa.

Sodat ja luonnonolosuhteet ovat edesvaikuttaneet siihen, että miljoonat ihmiset kärsivät nälästä ja kunnon ravinnon puutteesta.

Huomaan, että äitini minun on tosi vaikea ajatella näitä asioita ja kirjoittaa tästä aiheesta. Olisi helpompi vaan kirota sitä ettei omassa aamiaispöydässä ole tänään ollenkaan paahtoleipää ja siirtää muiden hätä pois mielestä. Tosi paljon helpompaa.

Ei tehdä kuitenkaan näin.
Yhteisvastuu 2018 keräyksen avasi eilen keräyksen suojelija Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. 

Osallistutaan keräykseen kaikki kykymme mukaan ja tehdään maailmasta millisti parempi paikka.



Suomessa Yhteisvastuukeräys 2018 avustaa yhdessä diakonirahaston ja seurakuntien kanssa vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneita. Maailman katastrofi- alueilla avun vie perille Kirkon Ulkomaan apu. Molemmissa syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.





perjantai 26. tammikuuta 2018

SAVULOHI-PINAATTIWRAPIT (GLUTEENITON)


Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Nyt olen kyllä valaistunut, nimittäin wrappien teossa. Kyllästyttää välillä tehdä wrappeja niihin perusmauttomiin kaupan vehnäisiin, ikuisesti säilyviin  tortillalättyihin. Mutta en ole ihan löytänyt sopivaa muutakaan vaihtoehtoa. Munawrappeja olen koittanut ainakin paistaa jos jonkinlaista. Vika voi olla mussa, pannussa tai reseptiikassa, sinänsä ne ovat hyvän makuisia, mutta aina saan niistä sellaisia paksuja ja raskaita.

No more, sillä tällä reseptillä niistä saa erinomaisen taipuvaisia ja ohuita, ne sitäpaitsi valmistuvat ilman sen kummempia taikapannuja tai huppukokin temppuja UUNISSA! Kaupan kalpeaan tortillalättyyn verrattuna makuakin on moninkerroin.



Täytteiden kanssa saa kernaasti päästää mielikuvitus valloilleen. Tässä mun versiossa on kyllä luksus hyvät raaka-aineet myös. Itse wrap saa makunsa pinaatista, mutta uskon, että toimisi vaikka lehtikaalilla tai mangoldilla.

Tämä wrappi uhkuu niin makua, terveyttä, kuin hyvää mieltä. Ja sopii gluteenittomalle. Jos ei sille ole tarvetta voi kookosjauhot vaihtaa varmasti vehnäänkin, niin niitä ei tartte varta vasten ostaa. Tämä oletus on mulla vielä testaamatta, kun nuo kookosjauhot kaapissa huutaa käyttöä.

Joka tapauksessa, kelpaa pakata lounaaksi mukaan. 



Resepti ja muut mun pojat löytyy(tässä suora linkki) useammalla kielellä Apetinan sivuilta. Näitä tullaan kyllä tekemään meillä monesti. Suosittelen sullekin. Pinaatti-munawrap on todella mainio!

Kannattaa käydä tsekkaamassa yhdessä pakkauksen ulkonäön kanssa uudistunut Apetina-sivusto muutenkin. Ainakin globaalista versiosta löytyy tommonen kiva reseptipankki-peli, jos pää lyö tyhjää kun pitäis suunnitella ateriaa.



Kaupallinen yhteistyö: Apetina

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

FISH&CHIPS KOTITYYLIIN

Kaupallinen yhteistyö; K-Ruoka

Pitäisi tehdä sellainen viikkoruudukko-ruokalista jääkaapinoveen helpottamaan arkea. Oon päätynyt sellaiseen versioon, jossa nyt, kun meidän perheessä on jo Maitotyttö -eskarilainenkin oppinut lukemaan, olisi iso läjä sinitarralla kiinnitettäviä kartonkikortteja, johon on kirjoitettu helppoja ja suosittuja ruokia arkeen. Niistä voisi sitten hahmotella kuukauden kerralla suunnitelmaa päivän sapuskaksi. 


Eipä tuota vielä näy meidän jääkaapin ovessa, mutta onhan tämä nyt jo puoliksi tehty ainakin, koska ajatuksen tasolla. Ajatelkaa, koko ruokasuunnitelma visualisoituna ja helpottamassa arkiaivojen ylikuormitusta! Kaikki parhaimmat arkiruuat. Esimerkiksi kalapuikot. Onko parempaa arjen kalapelastajaa pakkasesta, vaikka muusin kera?



On myös kalapuikkoja ja kalapuikkoja, ja siksi oon aina ikionnellinen, kun onnistun ostamaan just semmoiset rapeakuoriset, sisältä valkeat, koska niitä harmaamössöisiäkin on tavattu joskus kun sortuu uusiin kokeiluihin. Aika rohkeasti uskallan tarttua aina Pirkka-tuotteisiin. Ajattelen, että ne on jotenkin valittu henkilökohtaisesti mun perheelle. Hinta ja laatu kohtaa ja siihen voin luottaa.

Kalapuikot tein tällä kertaa fish&chips tyyliin. Eli paistoin puikot pannulla ja samaan aikaan kaveriksi tikuiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Dippikastike mukaan ja lapsetkin innostuvat, kun päästään syömään koko ateria sormin; se on aina varma herkun merkki.

(Note to self: huomenna ruuaksi jotain sitkeää ja leikattavaa, että lapset oppivat syömään myös veitsellä ja haarukalla.)


Pirkan uudet gluteenittomat kalapuikot täytti täydellisesti meidän perheen kalapuikkokriteerit. Lisäksi ne täyttävät myös gluteenitonta ruokavaliota toteuttavan kriteerit. Ja kala lisäksi MSC merkittyä, eli kestävän kalastuksen kriteerit täyttävää.

Yhden paketin 10 kalapuikkoa riittää mulle ja lapsille kun IsoHoo on merillä, mutta 2 pakettiakin menee kyllä helposti, kun kaikki ollaan paikalla.


Kotoinen kalakori

3:lle
valmistusaika 25 min
1 pkt Pirkka gluteeniton kalapuikko
3 isoa perunaa
3 porkkanaa
1 rkl öljyä
1 prk kermaviiliä
½ kurkku
avokado
1 tl Pirkka Wasabi-tahnaa
1 rkl Sushi-inkivääriä (gari)
½ tl sokeria
½ sitruunan mehu
2 rkl hienonnettua tilliä
suolaa mustapippuria
1-2 punaista paprikaa

Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat ja perunat ohuiksi tikuiksi. Pyörittele öljyssä ja paista n. 220 ° C kypsiksi.

Paista kalapuikot pannulla tai uunissa pakkauksen ohjeen mukaan.

Valmista kastike sekoittamalla kermaviilin joukkoon kuutioitu kurkku ja avokadon kuutioitu hedelmäliha. Lisää wasabi, hienonnettu inkivääri, tilli, sokeri ja sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Suikaloi paprika. Asettele kalapuikot sekä peruna- ja porkkanatikut paprikan kera annoskulhoihin tai isoon tarjoiluastiaan ja jaa avokado-kurkkukastike syöjien kesken.


Nyt kun tässä vinkaillaan, arkirumban lisäksi täytyy vielä nostaa esille harrastussalsa. Melkein joka päivä täytyy jommalle kummalle lapsista pakata evästä mukaan. Pingu-luistelukerhon ohjauksen ja luistelutreenien väliin tai Oiva-taidekerhon välipalahetkeen. Maitotyttö varsinkin on parhaassa pillimehu-iässä. Löysin juuri uutuustuotteen, Luomu täysmehun, ja vielä kotimaassa valmistetun.
Ei oo lisättyä sokeria ja maut on ihanat, päärynä-omena ja mustikka-vadelma. Siis luomu, ei lisättyä sokeria, kotimainen. Need I say more.



Kannattaa muutoinkin aika ajoin kurkata Pirkka-uutuudet, sieltä pukkaa kivoja tuotteita koko ajan.

Ja kuten huomaatte mun osalta pitkään jatkunut  K-Ruoka -yhteistyö jatkuu kuukausittain myös vuonna 2018. Toimin erityisesti Pirkka-lähettiläänä, joten reseptini löytyy usein myös Pirkka-lehdestä. Pesti on mitä mainioin, sillä kuten Pirkka- tuotteet, olen minäkin mutkaton, helppo ja turvallinen. Lisäyksenä, että Pirkka-tuotteet ovat lisäksi helppoja (käyttää).

Tsekkaa myös muut 4 mahtavaa K-Ruoka -bloggaajaa!

Kaupallisessa yhteistyössä