About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

ARJEN KUNKKU: JAUHELIHAKASTIKE


Perinteinen jauhelihakastike ja murukastike. Tai soosi. Keitetyt perunat tai muusi viereen. Seinäjoki-Nurmon alueella jopa pinaattilätyt. Maistuu aina ja kaikille. Tai jauhelihakastikkeen uudempi, nopeampi ja terveempi versio. Kumpi tahansa, jauhelihakastike on vaan paras.

Tämä jauhelihapostaus on tuotettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa.



Jauheliha on kätevistä kätevin tuote, sen alle voi lisätä loputtoman listan siitä valmistettavia reseptejä, se taipuu Aasiasta peräpohjolaan, toimii kaikilla mausteilla, päällä, sisällä, kastikkeessa. Valttikorteiksi muodostuu sen nopeus ja helppous.

Ainakin oman sukupolveni aivoihin on iskostunut, että jauheliha tulee valmistaa saman tien ruuaksi kun se on ostettu. Väittämä juontaa juurensa kaupoissa (tai kotona) jauhettuun lihaan, joka oli altis pilaantumaan, eikä tokikaan ole pitänyt paikkaansa enää aikoihin. Vuonna -92 saatiin ensimmäiset teollisesti valmistetut jauhelihat kauppoihin ja säilyvyysajat alkoivat pidentyä.

Mutta oikeasti on aivan käsittämätöntä, että vasta nyt, 2017 saatiin pakkausasiat kohdilleen. Nyt meillä on Atrian kehittelemä jauhelihan kokoinen pehmeä pakkaus jonka avaamismekanismikin on vielä älyttömän toimiva.

Täten julistan, että en enää koskaan sahaa veitsellä jauhelihapakkauksen muovilaitoja sen aukaisemiseksi. Eikä (näin kertoo legenda) appiukkoni tarvitse enää koskaan paista pakkauksessa lihan alla olevaa "imusientä" silavanpalana. Miten jumaliste tätä ei ennen keksitty? Sitä vain kysyn!

Mulla on jääkaappi vielä aika usein täynnä, eihän sinne saa edes survottua niitä isoja suojakaasupakkauksia. Ja jos aikaisemmin meinasi pakastaa, niin piti alkaa vaihtaa jauhelihaa pakastepusseihin, että pakkaseen mahtuisi muutakin kuin suojakaasua.

Anteeksi paasaukseni, mutta näköjään pyörää ei oltu vielä keksitty. Uusi pakkaus on oikeasti aaltojen arvoinen, yhtäaikaa pehmeä ja kestävä. Ja miettikää 150 tonnia vähemmän jätettä ja pienemmät kuljetuskustannukset ja ja ja....


Ja sitten siihen jauhelihakastikkeeseen. Sitä voi tehdä kahdella lailla (tai varmasti yhtä monella kuin on kokkaajiakin, come to think of it!) ja meillä tehdäänkin. Jauhelihakastikkeen teko ei ole ihan niin millilleen, se on niitä ruokia, jotka ryykäistään sormituntumalla, maistellen ja lisäten sitä sun tätä, mutta yritän suuntaviivat laittaa.

Ja ne kaksi tapaa tehdä jauhelihakastiketta ovat tietenkin oikea ja väärä perinteinen, suomalaisen maalaisperinteen mukaan voista ja vehnäjauhoista ruskistamalla tehty kastike ja sitten se pikaisempi versio, josta puuttuu voi ja karsinogeeninen ruskistus, eli vähän kuin terveempi versio vanhasta. Ja nopeampi. 

Kaikki alkaa pannun valinnasta. Vanha soosi huutaa valurautaa, uusi onnistuu vain teflonissa.Jauhelihakastikkeen saa toki vietyä lähes mihin sfääreihin tahansa maustamalla ja tuunaamalla, mutta jos puhutaan ruskeasta jauhelihakastikkeesta, siihen ei kuulu porkkana pienittynä eikä raasteena, eikä muutkaan vihannekset sipulia lukuunottamatta (mutta kokeilkaa, sillä hyvää on niinkin). Omaan jauhelihakastikkeeseeni ei lorautella kermaa, koska tämä ei ole kermakastike (mutta silläkin saa ihanan täyteläisen version). Moderniin versioon olen minimoinut kaikki mahdolliset valituksen aiheet joita ajoittain sipulille allergiset (se on se tuulen suunta nääs) perheenjäsenet saattavat esittää. Mutta eihän sitä nyt jauhelihakastiketta ilman sipulia.

Näitä minä pakotan perheeni syömään:



Perinteinen eli vanhaallaija ruskia jauhelihakastike
4-6 :lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15% 
1 iso keltasipuli
suolaa
25g voita 
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 lihaliemifondi/kuutio
5 maustepippuria
suolan tarkistus
(ja joskus vielä loraus sinappia)

Ota valurautapannu ja ruskista jauheliha, kuori ja hienonna sipuli ja laita se loppuvaiheessa jauhelihan joukkoon pehmenemään.

Siirrä jauheliha pannusta pois odottamaan.

Sulata voi pannulla ja kun se on sulanut sekoita vehnäjauhot tarkasti voihin ja ruskista puulastalla tilannetta kontrolloiden jauhot niin tummiksi kuin uskallat. Älä polta, mutta tummassa paahdossa on maun salaisuus. Tapaan pitää vieressä vedenkeitintä, koska seuraavaksi sekoitan mukaan desi pari kerrallaan niin paljon vettä kuin pannuun kivasti sopii (arvioi mukaan lisättävä jauheliha). Kuuma vesi ei ole shokki pannulle ja se sulautuu jauhoon hyvin, sekoittele kuitenkin kunnolla, sillä paakkuja me ei haluta. Sitten vaan liemikuutio ja jauhelihat joukkoon ja anna porista hiljalleen minimissään sen 3 min, että jauhot kypsyvät ja kastike sakenee.

Tarkista suola ja lorauta sinappia jos siltä tuntuu. Lempeä kastike saa hautua mielellään pitempäänkin, maku vain paranee. Jos sakenee liikaa, laita vettä.

Kälyni on neuvonut vinkin, joka tekee kuulemma jauheliha(ja nakki- ja makkara- ja liha)kastikkeesta vertaansa vailla, eli nämä hellallakin tehtävät kastikkeet kannattaisi laittaa padassa tunniksi uuniin hautumaan). Vinkki on edesmenneen anoppinsa peruja. Jauhelihakastike on meillä arjen pikaruokaa, enkä ole ehtinyt viimeiseen parinkymmeneen vuoteen vinkkiä testata. Ehkä mummona sitten keittelen maailman parasta vanhaallaija ruskiaa jauhelihakastiketta tuntikausia uunissa hauduttaen (leivinuunissa vielä!)




Moderni jauhelihakastike
4-6:lle

400 g Atria Perhetilan Naudan Jauhelihaa 15%
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl  jauhettua maustepippuria
kuumaa vettä
1 rkl jauhettua sipulia
1 lihaliemifondi/kuutio
3 rkl tummaa kastikesuurusta
1 rkl sinappia
1 rkl ketsuppia
maistele ja lisää halutessasi mausteeksi  varovaisesti soijakastiketta tai worchesterin kastiketta

Ota teflonpannu ja ruskista jauheliha, älä mausta suolalla (no ehkä vähän, mutta muista tulevan liemikuution suola), paprikalla ja maustepippurilla. Jauheliha kannattaa aina maustaa jo paistaessa tai heti jälkeen, mausteet pääsevät oikeuksiinsa lihassa.

Lisää kuumaa vettä 4-5 dl, miten nyt pannuun sopii ja sekoita. Lisää liemikuutio ja sipulijauhe, kuumenna kastike kiehumaan ja ripottele mukaan tumma kastikesuuruus samalla sekoittaen. Anna porista kunnes kastike sakenee, lisää vettä tai kastikesuurusta, että saat sopivan oloisen kastikkeen.

Mausta sinapilla ja ketsupilla, pinnalle sopii ihanasti silputtu persilja.

Terveisiä vielä Salomaan Perhetilalle Loviisaan! Aina yhtä kiva tuo lihan jäljitettävyystieto.

Avauduppa sitten millaista jauhelihakastiketta teillä tehdään? Ja mitä luulet, kumpi näistä kastikkeista oli parempaa? Minäpä tiedän, kun kerrankin tein niitä rinta rinnan.

Makuasiota, niinhän ne sanoo!

(...ja ne pinaattilätyt ei ollu tsoukki!)


Kaupallisessa yhteistyössä Atria



perjantai 10. helmikuuta 2017

KASVISJAUHIS NAAN




Tiedättekö, tästä eteenpäin mä nautin hernekeittoni lihapullana!
Saattaa kuulostaa melkoisen sekopäiseltä, paitsi etten mä tietenkään aio hernekeiton syömistä lopettaa. Mutta kauppakassiin arjen kiireessä taitaa suhahtaa säännöllisesti pakasteosastolta Apetitin uudet herneproteiinista valmistetut kasvisjauhispyörykät.


Apetit haastoi minut mukaan kehittämään reseptejä VEGEBLOGIHAASTEESEEN ja pääsin ensimmäisten mukana testaamaan kasvisjauhis-tuoteperhettä.


Useamman kuivan kasvispyörykän kurkustani kakoneena ihastuin näiden pyöryköiden mielettömän pehmeään mehevyyteen ja kauniiseen lihapullamaiseen ulkonäköön. Maku on miellyttävän muuntautumiskykyinen ja neutraali, joten luulen kasvisjauhispyöryköiden maistuvan myös lapsilleni ihan perunamuusin kaverina. Jee, yksi kasvispäivä lisää, protskusta tinkimättä!


Reseptin teossa lähdin siitä, että valmistuksen täytyy olla yhtä mutkatonta kuin jauhispyörykkäpussin nappaaminen pakastealtaasta.  Niin terapeuttista kuin käsien upottaminen taikinaan tai hummuksen sitruunaisen aromin tuoksun avautuminen sitä tahnaksi surauttaessa onkin (näinhän olen antanut ymmärtää), arjen nälkäkiukuissa on ihana saada tarjottava pöytään nopeasti  ja vaivattomasti. Niinpä reseptissä turvaudutaan esipaistettuihin mini-naan leipiin ja valmishummukseen. Porkkanan raastamisessa on joskus ihan tarpeeksi keittiöterapiaa. Reseptin kasviksia voi vaihdella helposti, tämänkertaiseen annokseen lisäväriä toi tavallisen oranssin porkkanan lisäksi myös purppuran värinen. 



Kasvisjauhis Naan
2 :lle

2 porkkanaa
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl ruokosokeria
½ limen mehu
¼ tl suolaa
2 Naan leipää (mini)
4 rkl hummusta
8-10 kasvisjauhispyörykkää
½ punasipuli
1 dl öljymarinoituja fetakuutioita
2 rkl pinjansiemeniä
tuoretta korianteria ja minttua sekä limelohkoja tarjoiluun

1. Raasta porkkanat. Sekoita raasteelle kastike riisiviinietikasta, ruokosokerista, limestä, sokerista ja suolasta. Kaada raasteen päälle. Kuori ja viipaloi sipuli suikaleiksi

2. Lämmitä kasvisjauhispyörykät paistinpannulla n. 10 min. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

3. Voitele Naan-leivät fetakuutioiden öljyllä ja paista 200° 2 minuuttia

4. Kokoa leipä levittämällä lämpimälle Naan-leivälle reilusti hummusta. Lisää porkkanaraaste, jauhispyörykät, punasipulisuikaleet ja fetakuutiot. Viimeistele ripottelemalla päälle pinjansiemenet ja reilusti tuoretta korianteria ja minttua. Purista päälle vielä halutessasi limeä



Takaan, että Kasvisjauhis naan ilahduttaa syöjäänsä aterialla kuin aterialla. Muista resepti päivänä, jolloin mikään ei huvita, eikä mikään ruokabravuurisi inspiroi, eikä oikein jaksaisi kokatakaan. 

Kyllä se iloksi muuttuu! Ihan helposti!

Voit ilahduttaa myös minua äänestämällä reseptiäni VEGEBLOGIHAASTEESSA, samalla saatat voittaa itsellesi yhden viidestä 100 euron ravintolalahjakortista. Sivulta löytyy myös puolentusinaa muuta hurmaavaa kasvisjauhisreseptiä. 

Äänestysaika loppuu 28.2.2017.






torstai 9. helmikuuta 2017

JUUSTOA, JUUSTOLLA JA ILMAN


Lännen Median tuottaja sanoi ymmärtäneensä rivien välistä, että tukkään aika paljon juustoista.  No niinhän minä tykkäänkin! Eikun siis rakastan!

Tykkään ihan kaikenlaisista juustoista. Lapsuuden punakuorinen edam, suoraan suuhun höylättynä tuottaa iloa yhtä lailla kuin vahva arominen, pitkään kypsytetty haisuli juusto. Pasta ilman (kunnon) parmesaania on pyhäinhäväistys ja Kreikkaan voisin matkustaa yksinomaan fetan takia. Lehmänjuusto, vuohenjuusto, lampaanjuusto. Juustoa kuluu ihan joka päivä.  Vieläkin mietin kyynelsilmin miksi Juustoportti lopetti chili-vuohenjuuston valmistuksen. Ja listaan Seinäjoen suurimmaksi epäkohdaksi, ettei kukaan myy täällä taleggiota.

Tai reblochonia. Sitä tarvittaisiin kuvan Tartifletteen, mutta herkullinen tuli tuosta twistatustakin versiosta.


Juustoreseptejä mietin ystävänpäivän hengessä. Juustolla jos millä on lupa herkutella ja juhlistaa ystävyyttä ja rakkautta ensi viikollakin. Tartifletten valitsin sen juustoisuuden överiyden ja rehdin makuelämyksen takia. Yksinkertainen vie sydämen parhaiten.

Vuohenjuustosalaatista on miljoona versiota, luultavasti jokainen yhtä syötävän herkullinen. Ystävän eteen nähdään hiukan vaivaa paahtamalla paprikat ja marinoimalla kasvikset. Sopii myös vuodenaikaan hyvin!


Nuorekkaasen ystävänpäivän ilonpitoon tehdään pikkupaprikoita ja chilejä juustotäytteellä. En muistanutkaan kuinka herkkuja ovat!


Arvaas mitä nämä pikku söpöliinit minipiirakat sisältää?

Jos olet niin onnekas, että pääset tänään lukemaan jonkun maakuntalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä ) Ilkka, Pohjalainen, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), niin nappaa justoiset hemmotteluresepti talteen. Ne on mun ystävänpäivälahja sulle!

Ai niin, ja lopuksi vielä hehkutus:

Kokeilin valmistaa myös vegaanista tuorejuustoa elämäni ensimmäistä kertaa. 

Ja lopputulos? Tämä on aivan mielettömän hyvä levite! MIELETTÖMÄN!



maanantai 6. helmikuuta 2017

VIIKKOMENU 6


Talviurheilu on ihanaa. Ja, että mitäs sitä on tullut urheiltua sitten? ....ööö, kerran olen ollut laskettelurinteessä Maitotytön kanssa, en hiihtänyt, en luistellut, en edes ollut pulkkamäessä. Kerran olen hyvin liukkaasti kaatunut. Sillä liukasta on lumettomalla Seinäjoen seudulla riittänyt. Onneksi lapset ovat kuitenkin useamman kerran viikossa lumetetulla Joupiskalla mutkamäessa ja tietenkin tekojääradalla. Tekojääradalla vierähti kulunut viikonloppukin parhaassa seurassa Nuorten Hopealuistinkisoissa. Varsinkin sunnuntain jäätävän hyisen viiman sai tuta lähdönjärjestelijän ominaisuudessa keskellä rataa. Mulla sentään oli toppavaatteet päällä, verrattuna luistelijoiden ohuisiin trikoisiin ja sukattomiin jalkoihin.

Onnittelut kaikille mitalisteille!

Kuva Esa Viertola



 MAANANTAI: RAVIOLI SÄILYKETÖLKISTÄ

Sunnuntai-iltana sängyssä Maitotytön kanssa käyty keskustelu...koko viikonloppu oli vierähtänyt siis enemmän tai vähemmän eväspolitiikalla ja puhuttiin syömisen tärkeydestä:
- No, mitä sä haluaisit sitten syödä? Sano nyt joku sellainen ruoka, mitä haluaisit syödä, niin äiti tekee sitä huomenna ruuaksi.
- ....hmmp... raviolia!

(ja meillä tämä toive tarkoittaa nimenomaan SÄILYKETÖLKKIraviolia).

Sitä sitten maanantaille. 


TIISTAI: PAISTETUT SILAKAT

Näytti olevan ruhtinaallisesti silakoita ja muikkuja tarjolla kaupassa jo viime viikolla. Jos muikkukukkoa leivinuunissa? ÖÖÖ, ei kun paistan silakoita ja teen perunamuusia!


KESKIVIIKKO: SALMIAKKINYHTÖPOSSU

Uskokaa pois, hyvää se on!


TORSTAI: KOREALAISET LIHAPULLAT

Lihapullavariaatio number one. Ei mulla muuta.




PERJANTAI: MUNAKOISOCURRY

Tämä ruoka kannattaa tehdä kasvispäivänä. Aneemisen ulkonäön korvaa MAKU!




LAUANTAI: AASIALAISET SIMPUKAT

Simpukoiden saatavuus hyvä, ja aina voi tehdä pakastesimpukoita. Kookos tuo makuun ihanan vaihtelun Aasian malliin. Linkissä myös oiva jälkkäri.


SUNNUNTAI: GRILLIKANA VARTAASSA

Jos jollakin on kotona sähköinen varrasgrilli, niin kaivakaa esille ja tehkää, voiko kana parempaa olla. Tai sitten teette vain kokonaista kanaa uunissa.


VIIKON XTRA: TIRAMISU

Tee sellaisena kuin sen kuuluu olla. Parasta!



VIIKON LEIVONTA: NYHTÖPULLA

Vaikka laskiaispullaa onkin tiedossa kohta, ehtiihän sitä vielä tehdä nyhtöpullaakin!

Toivotaan, että pakkasten mukana tulee myös lumi. Vielä ehtisi talvi!

lauantai 4. helmikuuta 2017

LATVIAN SENSES: A DINNER PERFORMANCE


Postauksen kirjoittaminen tuntuu välillä ylivoimaisen vaikealta. Vaikeimmalta, kun on kokenut ainutlaatuisen elämyksen, sellaisen joka on stimuloinut jokaista aistia. Kun tietää, että sanaisen arkkuni kansi on kovasti natiseva, enkä sieltä koskaan pysty ammentamaan kaikkia oikeita sanoja, jotka vangitsisivat hetken täydellisesti. 

Riga-Gaujan alue kantaa vuoden 2017 Euroopan Gastronomisen alueen titteliä. Olin mukana kun titteli julkaistiin Latvian Suurlähetystössä Helsingissä. Huikeasti toteutettu, moniaistinen illallisperformanssi teki tutuksi Wild at Palate - teemaa. Lautaselta löytyi mm. majavaa, peuraa, nahkiaista, ja mehiläisten siitepölyä. Uskomattoman upeasti jugend-tyylinen lähetystö tummine paneeleinen (ja salaovi, yhdessä nurkassa oli varmasti salaovi!) oli muunneltu palaksi latvialaista luontoa musiikin, valojen ja tarkasti harkittujen efektien avulla.

Kieltämättä minulle tuli kerran jos toisenkin tunne, että olen salaseuran kokouksessa. Sanoja ei käytetty, paitsi loppua kohti alkoi olla jo pakko vaihtaa vieruskavereiden kanssa kokemuksia (kun vieruskaveritkin olivat koko ajan aivan parasta seuraa). Heti eteisessä saimme käteemme lankavyyhdit, joita kerien löysi perille yläkerran aulaan, jossa tanssivat faunit ohjasivat meidät eteenpäin kahtena ryhmänä.


Löysin itseni metsään katetun pöydän äärestä. Kankaassa olevien aukkojen läpi päämme ja kätemme pujottamalla saavuimme metsän keskelle kuin vaatekaapista Narniaan konsanaan. Korvakuulokkeista kajahtelivat erilaiset metsän äänet, joiden läpi kertojan rauhallinen ääni esitteli Latvian luonnon ihmeitä. Kuten metsässä kuuluukin, kaikkea leimasi kiireettömyyden tuntu, metsä tuli yhä lähemmäksi, tarjoilijoiden (tai pitäisi varmasti sanoa taiteilijoiden) asettaessa eteemme  käpyjä, sammalta, risuja. 


Kuvat/Latvian Embassy

Keväisen metsän kohistessa korvissa kullekin valutettiin koivunrungosta mahlaa alkuun tarjoillun majavan kyytipojaksi.

Kuvat/Latvian Embassy
Pääruokaa varten katettiin kokonainen  metsäinen pöytä, joka sytytettiin aamu-usvaiseen savuun juuri ennen kuin peuran fileet suklaisessa kastikkeessa sarvineen päivineen, nostettiin eteen.





Suurissa sarvissa kannettiin eteemme myös portviini.
Upean metsäinen tunnelma sulki rauhaansa; tunsin, maistoin, haistoin, kuulin ja koin metsän rauhan. 


Kuvat/Latvian Embassy
Kuvat/Latvian Embassy
Metsästä matkasimme joen ääreen. Näimme ensin Latvian jokiluontoa esiteltävän videon. Istuimme pitkän yhteisen pöydän ääreen, jonka päissä seisovat taiteilijat loivat väliimme virtaavan veden liikuttelemalla sinisiä silkkikankaita ja nauhoja. Nauhan liike pysähtyi hetkeksi, jotta saatoimme lukea siihen painetun seuraavan ruokalajin.



Jokirapukeitto oli muiden annosten lailla koostettu useista mielenkiintoisista osasista. Annoksia ei myöskään kertaakaan vain tarjoiltu sellaisenaan, kokki kävi joka annokseen lisäämässä pölyä, tai murua, tai kaatamassa kannusta kastiketta. Kaikki sujui ympärillämme kuin tarkkaan harkittu tanssi. Valot, musiikki ja veden heijastukset loivat tunteen, ettei tiennyt oliko veden pinnalla vai pinnan alla satumaisen sinisessä maailmassa.


Keiton jälkeen silmämme sidottiin ja taiteilijat poistivat näkymättömissä pöydältä liinan ja kannen, jonka alta paljastui kirkas joen pohja. Yksitellen Ahdin tyttäret ottivat kiinni kädestä ja asettivat sen veteen, samalla vapauttaen sidotut silmät ja ohjaten käden joen pohjassa olevalle meripihkan näköiselle kivelle kuiskaten samalla korvaan: "It's amber, eat it." Vaikka oikeaa meripihkaa ei ole syötäväksi tarkoitettu, oli nekku aidon meripihkan näköinen ja tunnelma joen äärellä mystinen.



Joen pohjan päälle asetettiin kirkas pöytälevy, että pääsimme nauttimaan seuraavasta herkusta, nahkiaisesta. Nahkiaisen jokinen maku sai osakseen illan eksoottisimpien makujen tittelin. Nahkiaiset olivat aika suuria ja huoneesta poistuessani huomasin, että vain muutama muu oli syönyt sen laillani kokonaan. Eikä se pahaa ollut, vain voimakkaan yksipuolisen jokista, vähän samaan tapaan kuin vaikka ostereissa maustaa suolaveden. Upeat lisukkeet tukivat annosta kuitenkin hienosti. 



Illallisesta vastasi Juris Dukalskis kokkitiimeineen, hän on keittiömestari Tam Labam Büs Augt- ravintolassa, joka kuuluu Latvian TOP 3 ravintoihin.

Kuvat/Latvian Embassy


Jälkiruualle kokoonnuimme koko porukka mehiläisten surinan ajoittaen täyttämälle niitylle, jota hallitsi muutama mehiläispesä, jonka kennoista saattoi valuttaa tuota kultaista nestettä. Huoneessa oli myös huumaavan voimakkaana hunajan tuoksu.



Suuren hunajaleivän sisuksista meille annosteltiin jälkiruuat  ja ilta päättyi lopulta hunajakakun kautta siitepölyllä maustettuun mantelimaitoon.




MENU 
LATVIAN SENSES

18.01.2017

Welcome drink: Cloudberry infusion with Riga Black Balsam


 FOREST

Appetizer
Smoked beaver with bilberry-marinated pearl onions and salted cucumbers 
dark-beer bread, golden chips, seed-bread crisps, dark-beer gel
Drink: Wild-berry infusion, pine-cone syrup, BIOvodka

Main course
Juniper smoked venison with black salsify, kale, Laima chocolate puréed prunes, black trumpet mushrooms, and pine-cone demi-glace sauce 
black trumpets, roasted malt, onion crisps
Drink: Abavas winery Cherry Port

River GAUJA

Soup
Crayfish velouté soup with bream croquette and young wheat 
sunflower seeds, parsley, seaweed, crushed crayfish
Appetizer
Fried lamprey in a tea jelly with brined mushrooms and black-garlic mayonnaise 
horseradish cream, crispy fish skin, seaweed powder, watercress, pickled mustard seeds, dill

Drink: Abavas winery Pommo, Birzī birch sap, Valmiermuiža japonica-quince seltzer

Valmiermuiža DEGALUS (burned beer)

MEADOW

Desserts
Lāču rye bread with hempseed spread, cranberries, and bio buckwheat honey 
sour cream, candied japonica quince, rowanberry jam
Honey minicake with cloudberry jam and japonica-quince foam
Drink: Chamomile almond milk


Menun yksityiskohtainen toteutus oli lumoava, eikä osasten summaa pysty mitenkään toistamaan näppäimistöllä. Hieno lanseeraus Euroopan Gastronomiselle Alueelle 2017. Muita alueita tänä vuonna ovat Tanskan Aarhus ja Italian Lombardia.

Liitän loppuun vielä videon, joka illallisemme esikuvana on varmasti toiminut. Samantyyppinen toteutus, josta tunnistan monta omasta illallisestani tuttua elementtiä, on tuotu aitoon luontoon. Video tallentaa mykistävän kauniin moniaistisen ruokailukokemuksen vuodenajat-teemasta.







Osallistuin kutsuvieraana Latvian suurlähetystössä järjestettyyn tilaisuuteen. 

torstai 2. helmikuuta 2017

TÄYTETYT BATAATIT


Täytetyt uunibataatit on kyllä ollut tämän kauden suosituimpia uutuusreseptejä. Mitä ihanampia täytteitä pukkaa  näihin oransseihin jättiläisiin blogilla jos toiselle. Mutta nämä ovatkin superhelppoja valmistaa ja bataatin makeus sietää kovalla kädellä maustamistakin.

Ja niin paljon helpompia kuin ne bataattiranet, joita en saa koskaan onnistumaan. Kaikki muut saa.



Mun tämänkertainen täyte pohjautuu kikherneisiin, ja fetaan ja muuhun itämaiseen meininkiin. Olisi ollut oiva kasvisruoka, mutta kun satuin huomaamaan kaapissa pari kohtapuoleen lenkille lähtevää prosciutton siivua, niin pökkäsin ne mukaan. Eli Good Bye kasvisruoka! Vain muutaman siivun tähden.


Mutta hyvin voisi olla. Oikein mainiosti ja maistuvasti.

Reseptin olen toteuttanut kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa, eli se löytyy Apetina- sivuilta. Äläkä suotta piinaa itseäsi, sillä minullekaan ei makseta klikkauksista, eli rohkeasti vain reseptin kimppuun.

Minä olen palkkioni saanut! 

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

KALAKUKKO, GUTEN TAG!


Siinäpä se. Kalakukko. Vähän ehkä rohmuisen näköinen, niinkuin luomukseni saattavat olla.

...Aber für Nana ist es mehr als das...

Mutta ei häntä sovi väheksyä, sillä tämä Kalakukko on päässyt esiintymään jopa Keski-Eurooppaan.


...Typisch für Finnland, ein Holzofen in einem modernen Küche...


En mitenkään halua viedä kalakukon alkuperäistä kunnia Savon suunnasta, siellä varmasti valmistuvat aidoimmat ja parhaimman makuiset kukot. Näin kerroin myös saksalaiselle tuottajalle kun hän oli googlaamalla minut löytänyt ja ehdotteli saksalaisen dokumentin kuvaamista sankarina kalakukko. Mutta niin vain puhuivat ympäri, heillä kun ei ollut aikaa lähteä kalakukon syntysijoille.

Ja sitten ajattelin, että no paistetaan sitä pizzaakin parissa muussa paikassa kuin Napolissa ja muualta päin katsottuna Suomi on kuitenkin Suomi enemmän kuin Etelä-Pohjanmaa tai Savo. Ja tässä tehdään tunnetuksi meidän ihanaa rukiista ja omaleimaista ruokakulttuuriamme. Niin pöliä lupauduin.


...Es sieht etwas abenteuerisch aus...

Kalakukko oli valikoitunut kohteeksi siksi, koska se kuulostaa saksalaiseen korvaan niin hassulta, kuulemma kuin vauvan jokeltelulta. Videon alussa sitä joku epäilee  myös hawailaiseksi perinneruuaksi... 

Olimme aika kompakti tiimi, minä ja nämä kaksi, tuottaja/ohjaaja/editoija Siri ja kuvaaja Alex, joka oli suureksi kauhukseni 206 cm pitkä (tottakai kysyin!), mikä tarkoitti sitä, että hän vaivatta näki vaikka leivinuunini päällä majailevat villakoirat (ne niin viihtyvät uuninpankon lämmössä), mutta oli kuulemma tottunut; joka kerta hotelliin astuessaan, me muut kun yököttelemme pölyisiä sängynalustoja, hän näkee ihan eri sfäärit. Ne joita kukaan ei koskaan YLETY siivoamaan. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että ehkä keittiöni ei  ollut niitä polttavimpia kuvaamiansa kriisikohteita, herra oli nimittäin tulossa Afganistanista ja matkalla seuraavaksi Caracasiin. Mutta kyllähän mun kokkausten taltiointiin vähintään sotakirjeenvaihtaja välillä tarvitaankin...

Parasta oli tietenkin myös sen lisäksi, että Alex pyysi lupaa kuvata paljaita, kuukauden vanhassa turkoosissa kynsilakassa olleita varpaitani (tämä footage ei onneksi ollut dokumentissa, ehkäs se meni omaan käyttöön?). Että hän silminnähden ihastui kalakukon yksinkertaiseen makuun, pyysi neljänneksen mukaansa hotellille iltapalaksi ja lupasi kokeilla valmistaa herkkua myös vanhemmilleen, joiden arveli sitä osaavan arvostaa. Filmillä Siri saa kunnian maistaa kalakukkoa. Tarinahan ei kerro, että hän ei valitettavasti syö ikinä koskaan kalaa, mutta aika hyvin pokka pitää.

Ja miten meni noin niinku omasta mielestä?
No, eikös termi kuulu, että maku edellä ja kyllä tämäkin vaan erinomaisesti kalakukolta maistui.

Kuva puhukoon puolestaan.

...Willst du etwas leckeres schmecken?...




Dokumentti on esitetty Saksassa joulukuun 20, 2016 prosieben kanavalla makasiinityyppisessä  primetime show GALILEOssa, joka kerää päivittäin miljoonayleisön. My 5 minutes in fame! Ja kalakukon ennen kaikkea, kalakukonpa hyvinkin.

You tubessakin video on kurkattu yli 45 000 kertaa. Pieniä lukuja maailmalla, mutta mun keittiöstä isoja! Sitäpaitsi, kuinka moni meistä on koskaan tullut dubatuksi saksaksi? 

Jei!