Malaguetakana

Tämä kana on taas sarjassamme addiktoivat reseptit. Brasilialinen ruoka on minulle aika tuntematonta, mutta koska PikkuveliNuutti on asunut siellä vuoden, tutkin aina mielelläni reseptejä, jos sellaisen löydän. Kirjastosta löysin värikkään Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä - kirjan, mistä tämäkin resepti on.

Kananliha on kiitollinen maustettava. Se taipuu vaikka miksi ihanaksi tulisuudeksi kun vain on oikeat mausteet ja marinadit. Malaguetat ovat pieniä brasilialaisia chilejä, max 5 cm pituisia, tuollaisia Thai bird's eye chilin tyyppisiä. Löytyiskö näitä jollakin chiliharrastajalta? Kaupasta lienee turha etsiä, mutta korvasin ne kotimaisilla punaisilla tulisilla chileillä ja kyllä niillä potkua tuli. Tykkäsin hirveästi reseptin yksinkertaisuudesta; marinadi+kana+ paprika. Silti syödessä oli suussa varsinainen ilotulitus. Grillauksen yhteydessä vartaita sivellään vielä makeatahmaisella glasyyrillä...aivan täydellistä!

Mutta on tämä tulista, juuri sillä hienolla tavalla, joka saa himoitsemaan vielä yhden suupalan.

Malaguetakana
4:lle

500g broileria suikaloituna
5 rkl malaguetamarinadia
1 iso punainen paprika
 hunaja-sinappiglaseerauskastiketta grillaukseen

varrastikkuja

Malagueta -marinadi
70g tulisia punaisia chilejä (malagueta)
5 valkosipulinkynttä kevyesti murskattuna
0,7 dl neutraalia öljyä
2 rkl sitruunamehua
2 1/2 tl tomaattisosetta
2 1/2 tl hienosokeria
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita
1 reilu rkl paparikajauhetta
2 tl merisuolaa
hyppysellinen kuivattua oreganoa

Marinadin valmistus:
Kuumenna uuni 180 asteeseen. Halkaise chilit pituussunnassa ja laita ne pienen uunivuuan pohjalle yhdessä valkosipulin ja öljyn kanssa. Paahda 15-20 min. Anna hiukan jäähtyä ja hurauta sitten tasaiseksi tahnaksi yhdessä kaikkien muiden ainesten kera. Ylimääräinen säilyy jääkaapissa puhtaassa lasipurkissa viikon verran. Upea marinadi myös jättikatkaravuille!

Hunaja-sinappiglaseeraus:
2 rkl hunajaa
1 rkl siideri tai omenaviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia

Sekoita kaikki ainekset yhteen pienessä kulhossa.

Malaguetakana:
Pane kananpalat kulhoon ja lisää malaguetamarinadi sekoittaen hyvin kaikki palat marinadiin. Ei kannata ostaa valmiita suikaleita, koska siellä on mukana turhankin pientä roipetta. Osta rintafilettä, sisäfilettä tai luuttomia reisipaloja ja leikkaa niistä pieniä paloja vartaita varten. Idea kuitenkin on, että palat ovat aika pieniä, jolloin ne ovat myösläpeensä maustuneita, emme halua mitään isoja kuutioita tässä. Anna maustua jääkaapissa min. 4 h, mielellään yön yli.

Paloittele paprika pieniksi paloiksi. Työnnä paprikat ja kananpalat vuoronperään mielellään kestäviin metallivartaisiin. Grillaa keskilämmöllä 10-15 min. ja sivele välillä glaseerauskastikkeella. Paista kullanruskea pinta ja kanat juuri ja juuri kypsiksi.

MÄISKIS! Murskatut kurkut -salaatti

Aggressiota? Turhautumista? Liikaa voimaa hauiksessa pullistelemassa? No nyt saat luvan perästä mäiskiä kurkkua! 

Mäiskitty kurkku imaisee itseensä maku-aineet jättäen silti rouskutusta vielä hampaillekkin.  Kiva salaatti ja lisäke vaikka grillaus-aterialle, sanon minä.  Ja tietysti se normi nopee-helppo-näkökohta. ja just nyt on kotimaiset kurkut parhaimmillaan ja halvimmillaan. Syökää kurkkua, hyvät immeiset!

Murskatut kurkut-salaatti
2 kurkkua
1 rkl sesamöljyä
1 rkl miriniä tai riisiviinietikkaa
1rkl vaaleaa soijaa
1 punainen chili pilkottuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa

Pinnalle voi laittaa paahdettuja sesaminsiemeniä, meinasin mutta unohdin.....

Ota kurkut leikkuulaudalle ja leikkaa molemmista päästä pienet palat pois. Niitä et tarvitse. Murskaa kurkku joko suuren keittöveitsen lappeella taisesti runttaamalla tai kuten minä, kaulimella koko pituudelta mäiskien. Terapiaa!

Vedä sitten kurkku pituussuunnassa halki ja puolita palat vielä kerran. Sitten pilko kurkku reiluiksi suupaloiksi. Nosta kulhoon

Yhdistä kaikki muuta aineet ja sekoita kunnes sokeri on sekoittunut nesteisiin. Kaada kurkkujen päälle kastike ja sekoita. Syö vaikka heti tai anna maustua jääkaapissa.

Pinnalle sopisi vielä tosiaan paahdetut sesaminsiemenet tai yrteistä vaikka korianteri, lehtipersilja tai ruohosipuli. Jos haluat tuunailla. Sesamöljy on aika olennainen osa makumaailmaa, joten se kannattaa pitää.

Tai mäiski ihan oma versiosi. Ja kurkun mäiskintä on aika siistiä hommaa, ei mitään granaattiomenatragedioita luvassa. Kunhan maltat lopettaa ajoissa.

Lapsiperhe Turussa

Mumma, lapset (11 ja 4) ja minä oltiin tänäkin vuonna minilomalla Turussa. Natasiskoni katoaa nimittäin kesäisin Kuubaan joten tarjolla on ilmainen majoitus Martin kirkon kupeessa sijaitsevassa yksiössä. Patjat vintiltä vielä lattialle niin neljä henkeä mahtuu mainiosti. Lasten kanssa on kiva matkustella juuri sen takia kun ilo otetaan irti kaikesta pienestäkin: Kerrostalon rappukäytävässä on kiva juoksennella, postiluukusta voi kurkistella sisään ja ulos (siis omaan asuntoon), vintin verkkovarastossa on ihan hitsin pelottavaa ja pihan leikkipaikalta sisään tullessa on hauska huutaa ikkunan alla, että -Äitiii, heitä avaimet (ei kai me oltu häiriöksi kellekkään)? Natasiskolla ei ole myöskään TV:tä, eli iltariehujen jälkeen uni kutsui.

Tällä kertaa olimme reissussa kolme yötä. Torstaina lähdimme puolilta päivin ja perille päästiin puoli viiden aikaan. Olin tehnyt meille treffit syömään ystäväni Roosan kanssa, jota en ole nähnyt vissiin taas 9 vuoteen. Roosa, samoin kuin poikansa Ronni ovat töissä ihan keskustassa Cantina Aztecassa. Cantina Azteca on vissiin jo toistakymmentä vuotta vanha turkulainen texmex ravintola, mutta uudet omistajat ovat pitäneet sitä puolisentoista vuotta. Listalla on paljon mausteisia pataruokia, meksikolaisella otteella, lainaten muualtakin Latinalaisesta Amerikasta ja sinetöimällä kaikki skandinaavisella silauksella.  Söin karitsaburriton joka oli tuhti ja maukas, tosi bueno. Cantinan sisustus oli vähän ehkä kliseinen, mutta ruoka yllätti olemalla tosi tosi maukas!

Seuraavana aamuna, joka sattui olemaan Urhon syntymäpäivä, ajoimme Naantaliin ja jakauduimme kahteen porukkaan. Viime vuonna olimme jo porukalla Muumimaailmassa, enkä halunnut Urhoa sentään pakottaa sinne 11v. syntymäpäivänään. Kuvitelkaa mikä muisto, kaverit viettää synttäreitään keilaradalla, Duudson Activity Parkissa, Power Parkissa, elokuvissa... no mites sä, Urho, 11v.? - No, muumimaailmassa...

muumikuvat sattuneesta syystä kesän 2014 reissulta

Maitotyttöhän ei ollut viime vuoden jälkeen muusta puhunutkaan, joten hän lähti tapaamaan kavereitaan sinne Mumman kanssa. Ja vain kaksi kertaa oli ollut kadoksissa. Muumihelvettimaa taitaa olla jo käsite sinänsä, kallis nähtävyyshän tuo on ja raskaaksi saattaa joskus muumimaailmapäivä käydä osallistujien iänkin takia, plussina täytyy pitää, että siellä on kuitenkin eläviä esityksiä (viime vuonna katsoimme kaksi kertaa sen mainion, jossa Haisuli varasti Vilijonkan helminauhan, joka kaivettiin lopulta Haisulin nenästä, ja kun Vilijonkalle kerrottiin löytöpaikasta , tarina jäi aina kesken Vilijonkan pyörtyessä...) ja hahmot kulkevat yleisön seassa. Viime vuoden paras oli ehdottomasti Haisuli, joka oli kovasti aktiivinen keppostellen lasten kanssa, tämänvuotinen roolinvetäjä oli ollut vähän nihkeämpi, eikä Haisulia ollut muutenkaan näkynyt, mistä Maitotyttö ol hiukan pettynyt.

Urhon kanssa seilattiin  Muumimaailman edustalta ala-kouluikäisille tarkoitetulle Väskin Seikkailusaarelle. Saaren kiertämällä löytyy 21 eri leikkimielistä tehtäväpistettä, tasapainoilua, labyrantteja, kullanhuuhdonta, vaijerikeinua yms, loppupäästä löytyivät kuitenkin parhaat, jousiammunta ja kalliokiipeily. Jousiammunnassakaan ei ollut enää jonoa, joten päästiin ampumaan useamman kerran.

Ja yksi parhaimmista paikoista oli puolivälin etappi. jossa monenlaista kotieläintä pihapiirissä. Urho otti kännykkäni täyteen possu- ja kanavideoita pikkusiskolle näytettäväksi. Paikalla oli myös nuotio ja kioskista ostetun Hot Dogin pitikin itse lämmittää. Tikkupullaakin oli tarjolla. Luulen, että omiakin eväitä sai syödä.

Illalla ehdittiin Turkuun vielä treffaamaan ottopoika Ulia, joka oli valinnut meille  huomaavaisesti ruokapaikan ihan majapaikkamme nurkan takaa. Sloppy Joe tarjoilee Cal-Mexiä ( Cal for California) Sloppy joeta, burgereita, taco- salaatteja, burriittoja, hodareita, pirtelöitä, kaikki hervottoman kokoisia annoksia ja sämpylöistä asti itse tehtyjä. Erittäin nopea keittiö erikoisplussana, vaikka perjantai-iltana kuuden jälkeen paikka alkoikin olla viimeistä paikkaa myöden täynnä.

Urhon toivomuksena oli päästä shoppaamaan reissulla. Menimme siis Hansakortteliin. Koska Pizzarium. Ihan vaan H&M riitti meidän lapsille, minä kävin Akateemisesta hairaamassa Urholle ekan Harry Potterin ja itselleni Donna Hayn. Ja sitten Pizzariumin pizzaa. Pohjassa maistuu tosiaan 72 h kohotus. Onneksi olkoon Helsinki, saatte ikioman pizzariumin kuun vaihteessa.

Viime vuonna  taidettiin olla Turun reissussa 5 päivää, mutta silloin meitä hellikin ihana helle ja koko reissun suosikiksi nousi, mikäpä muukaan kuin Samppalinnan maauimala, taidettiin viettää siellä 3 pitkää päivää. Parasta  tietenkin hyppytornit. Tällä kertaa Samppalinna lämmitetyt altaat pelastivat hiukan tuulisen lauantai-iltapäivän.

Lapset sai  pitkän päivän jälkeen toivomuksestaan kämpillä iltaruuaksi lihapullat ja muusit, minä hain äidille ja mulle vietnamilaista Vaimomatskun suosittelemasta Pho Ngonista. Kaikki tyytyväisiä. Urho oli mulla hakureissulla mukana googlemaps-navigointitulkkina, kuten koko reissun ajan ja bongasimme matkalla "Suomen suurimman karkkikaupan". Lomalla saa ja kuuluukin olla just niin villi, että lähdettiin sitten vielä kahdeksan maissa illalla lasten kanssa ostamaan kunnon mässypussit. Luultavasti se ei edes heilauttanut meidän melko raskasta lomaruokailua suuntaa tai toiseen terveellisyyden kannalta. Oli meillä aina voikkareita, juomista, hedelmiä ja keksejä eväänä pitkin päivää, ettei koko lomasyönti aivan näihin mainittuihin rajoitu.

Sunnuntaina heräsimme lohduttomaan sateeseen, hylkäsimme Samppalinna-suunnitelmat ja päätimme tutustua keskiaikaiseen Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova eli Historian ja nykytaiteen museon opastetulla 90min. lasten kierroksella. Museossa pääsee näkemään kaupungin alta kaivettuja keski-aikaisen Turun raunioita.

Museossa sai kokeilla miltä tuntu olla keskiaikaisessa koulussa ja kirjoittaa vahataululle.

Ja ennen kotialähtöä vielä yhde kuumatt kaakaot. Koska sade.

Lapsiin iski myös pikakierros nykytaiteen museossa, etenkin Anna Breu- työryhmän teos, jossa ihmisruumiin palasia löytyi riepoteltuna pitkin huonetta ja kaiken kruunasi viheltävä ja pierevä (luit oikein) takka.

 Viime vuonna oltiin jo sillä mainiolla vaikkakin todella pitkällä  (3h, Maitotyttö oli vasta 3,5v) Koiramäen lasten kaupunkikierroksella, jossa tutustuttiin Turun linnaan, purjelaiva Sigyyn ja käsityöläismuseoon. Suosittelen kyllä näitä ohjattuja juttuja, niistä saa paljon irti.

Jos nyt joku on jaksanut lukia tänne asti, niin kerron vielä, että suurta hilpeyttä lapsissa aiheutti alastomana juokseva Paavo Nurmen patsas. Urho kyllä tähdensi, että patsaalle on varmasti tosi vaikea tehdä vaatteita. Päivittäin kun sen ohi kuljimme useammankin kerran, tuli nyt ainakin suomalainen urheilun suurmies ja The Flying Finn,  maailman urheiluhistorian legendaarisin juoksija  tutuksi lapsille. Olkoonkin, että lapsilleni hän tulee olemaan luultavasti ikuisesti Paavo Nurmi, pippelipoika.

Mustikkapiirakka - sellaanen pullaanen

Onhan sitä monia tapoja teherä mustikkapiirakkaa. Jopa monia erittäin hyviä tapoja. Mutta mun suus ei kyllä mikään vedä vertoja pehmeän mehevälle pullataikinapohjaaselle mustikkapiirakalle. Ja kylmä lasi maitoa tai vaihtoehtoisesti Sauvignon Blanc 2013, no ei kai!  Se on kuulkaa rakkautta.

Ikäväkseni on sanottava, että harvoihin huonoihin puoliini kuuluu marjastusinnon puute. En tiedä, mikä siinä viiraa, rakastan metsässä kulkemista ja sieniä etsiskelen suurella mielenkiinnolla, mutta se marjojen poiminta, siinä kohtaa valitettavasti tökkää. Kyllä osani olen marjametsässä kulkenut, mumman kanssa haettiin valokit, mustikat ja pualukat ja kyllä oma äitinikin koko perheen metsään valjasti marisemaan. Taru kyllä kertoi, että jo tuolloin, Maitotytön ikäisenä Oravan mumman kanssa, mumma hoiti noukkimisen ja minä etsiskelin pienen korttelini kanssa sopivaa mätästä tai kannonnokkaa, jossa vois huilata. Mummolan Vahti-koirakin taisi noukkia enemmän marjoja kuin minä, ja jos jotakin korttelinpohjalle joskus sainkin niin luultavasti lopulta Vahti tökkäsi sekä Likan että korttelin nurin.

Aikuisiällä en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itseäni marjametsään pakottanut ( ja pitääkö yhren ihmisen nyt kaikkia mestaroora?), joten tunnustan, omat mustikkapiirakkani mustikat oli noukkinut joka muu ja ostin 2l melko suolaiseen hintaan tänään REKO- tuottajien torilta. Mutta hyvä näin, Mimma-tätini oli nimittäin muutama päivä sitten julkaissut instagrammissa kuvan omasta mustikkapiirakastaan ja siitä lähtien olin haaveillut omasta.

Olisittepa nähnyt sinertävän hymyni tänään illansuussa, maitolasillisen ja kahden piirakkapalan jälkeen. Just niin hyvää kuin muistinkin, tai ehkä vielä parempaa. Tein 0,5 l taikinan ja pyörittelin lapsille pellillisen korvapuusteja samaan syssyyn (4 jäi syömättä). Voit siis puolittaa ohjeen mikäli haluat vain pellillisen piirakkaa, 2,5-3 dl taikina rittää hyvin. 3dl jos haluat ruudukot, ilmankin pärjää, mutta tee toki, komian tähären. Käytin pullanleivontatavoistani poiketen erikoisvehnäjauhoja puolikarkeiden sijaan ja jäin miettimään olisko se ollut erikoispehmeän pohjan salaisuus? En ole koskaan oikein päässyt selville mitä jauhoja mihinkin pitäisi käyttää.

Mustikkapiirakka pullapohjalla
Koska olen vaatimaton ihminen, en sano, että maailman paras, mutta kyllähän te tiärätte....

0,5 l kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa
1 pala (50g) tuorehiivaa
2 dl sokeria
1  (oman kesä)kananmuna
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
15-16 dl erikoisvehnäjauhoja (no kyllä ne puolikarkeatkin käy)
175g pehmeää voita

pinnalle
1,5l  tuoreita mustikoita
2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja ( pakastemustikoiden kanssa 2)

voiteluun  rikkivatkattu kananmuna

Sekoita lämpöisen maidon joukkoon murennettu hiiva, sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Lisää vähän kerralllan vehnäjauhoja sekoittaen sileäksi taikinaksi, lopuksi lisää pehmeä voi. Jätä taikina mahdollisimman pehmeäksi ja löysäksi, vähän venyväiseksi, ei mitään tömäkkiä taikinapalloja tästä. Anna nousta 45 minuuttia liinan alla vedottomassa paikassa.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle alustalle  ja vaivaa taikina kokoon, voit tässä käyttää vielä lisää jauhoja, jos tarttuu liikaa. Tämä annos taikinaa oli siis tupla eli leikkaa taikinasta puolet piirakkaa varten, jonka sitten painelet hyvin leivinpaperin päälle uuninpellille. Leivo jotakin muuta toisesta puolesta.

Sekoita mustikoihin perunajauho ja 1 dl sokeria ja kaada marjat pohjan päälle, jätä n. sentti reunoja vapaaksi. Pyörittele halutessasi jäljellä olevasta taikinasta ohuet narut ja asettele ristikoksi piirakan päälle.

Voitele reunat ja ristikko (kesä)kananmunalla ja paista piirakkaa keskitasolla 20-25 min 200 asteessa.

Ripottele toinen desi sokeria kuuman piirakan pälle uunista otettaessa.

Ja sitten onkin jäljelle vaan se raskahin homma. Syäminen. 
Ei näläkäänen tiärä kuinka häjy on syänehen olla.

Paitsi tämän piirakanpalan jälkeen oli pelkästään hyvä olla. Leikkasin isot palat ja vein naapureillekin. Kun lapset tosiaan veteli vaan niitä korvapuusteja. *huokaus*

Koldskål on tanskalaisen hellepäivän herkku

Mä olen niinkuin säästelly tämän reseptin postausta kuumalle kesäpäivälle, tämä herkku kun kuuluu erottomattomasti tanskalaisten hellepäiviin. Mutta sattuneesta syystä, teille passannee jos julkaisen sen vaikkapa juuri nyt. Enkä edes viitsi sanoa, että niitä hellepäiviä odotellessa. (Minä oon ihan tyytyväinen, tuo sää kun on sama kaikille.)

Koldskål on siis sujuvalla tanskallani suomennettuna kylmä kulho, ja herkku tarjoillaankin virkistävän kylmänä. Piimän ja sitruunan raikkaus on ihanan pirtsakka. Jotenkin panisin tämän suomalaisittain jälkiruokien (puurot ja kiisselit) kastiin, mutta tanskalaiset syövät ihan lounaaksi tai vaikkapa iltapalaksi. Perinteisin tapa on nauttia koldskål Kammerjunker-pikkuleipien kera, mutta mansikat ovat kuten tietysti muutkin marjat, myös soppeli lisä. Samoin kaikki pinnalle ripoteltavat mueslit, siemenet ja hiutaleet. Minä päädyin aitojen Kammerjunkerien puutteessa murustelemaan murokeksejä mansikoiden kaveriksi.

Koldskålia saa ostaa kesäsesongin ajan maitopurkkiin pakattuna ihan valmiina kaupasta (siis tanskanmaalla), mutta itse sekoittaminenkin on ihan helppoa. Tutustuin tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan kesäruokaan kesäkuisella Tanskanreissullani Arlan vieraana. (Käyppä tutustumassa Apetina.com sivustoon, kivoja reseptejä usealla kielellä ja ihan mahtava Makutiimi...)

Kylmä kulho tuntui tosiaan olevan tanskalaisille rakas, sillä se innosti paikalliset puhumaan ihan lämpikseen herkun eri tarjoilutavoista ja omista suosikki-nautiskeluhetkistään. Ja kylläpä tuo suomalaisen kesäviilin ystävällekin maistui, vaikka ei tässä viilin kanssa olla kyllä missään tekemisissä. No, paitsi maidon kautta tietenkin.

Koldskål
4:lle

2 keltuaista
1/2 litraa maustamatonta jugurttia (rasvaa3,5%)
1/2 litraa piimää (ei myöskään rasvatonta)
1+1 rkl sokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 rkl sitruunamehua tai maun mukaan

Vatkaa keltuaiset ja 1 rkl sokeria käsivatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Yhdistä vaniljasiemenet toiseen ruokalusikalliseen sokeria ja lisää keltuaisvaahtoon. Vatkaa mukaan jugurtti myös parissa erässä ja lopuksi piimä. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Säilytä Koldskål jääkaapissa ja tarjoile vaikka marjojen kanssa. Perinteinen makumaailmaa onnistuu parhaiten käyttämällä normaalirasvaisia maitotuotteita.

Kyllä mä sittenkin voisin ottaa pari päivää hellettä, että pääsisin syömään tätä autenttisessa ympäristössä!

Maitotytön mansikkamaitua mumman tapaan

-Pappa, tämä pitää laittaa sitten blogiin, Ota kuvia!

Ja pappa otti. 

Mumma opetti Maitotytölle kuinka tehdään mansikkamaitoa ja sillä sitten olivat kesäherkutelleet kolmeen pekkaan mummolassa. Sitten Likka tuli kotia, mukanaan korttelillinen noita maun pikkujättiläisiä ja kun äiti antoi kulhon, haarukan, sokerin ja maitopurkin, niin tempaisi meillekin sitten mansikkamaidot. Nelivuotiaan ihan eka omatoiminen kokkaus!

Mummolassa on metsämaniskoiden saanti turvattu. Mumman entisen kasvimaan laidalle, joka on entinen, koska siinä kaikki ennemmin kituu kun kasvaa, syy lienee lähistön koivut, on mumma joskus tuonut metsämansikan taimia ja ne ovat siinä levinneet ihan pieneksi metsämansikkapelloksi. Se on aika hyvä, koska näillä main niitä harvoin tapaa enää luonnossa, tai ehkä sitä ahon laitaa on vaan niin harvoin mahdollisuus tallustella.

Mutta jospa sitten ihan Maitotytön omin sanoin:

Siinä on ...öööö...noita, mitä ne nyt on....siinon mansikoita, sitten vielä maitoa, sitten siinä on vähän sekoitusta, sitten vielä vähän, tota niin... (kuten voitte arvata, tässä tehdään yhtäaikaa jotakin aivan muuta)

Aloitetaanpa nyt alusta:

Maitotytön mansikkamaito

Se laitetaan mansikat kulhoon ja sitten murskataan ne ja sokeria....

joo ja sitten vielä sekoitetaan...eikun maitoa sekotetaan. Valmis. Ja niin. Siinä sulle oli ohje.

Kaikkeni yritin, mutta salaisesta reseptiikasta ei nyt irronnut tämän enempää. Likassa on selvästi huippukokin salaperäisyyttä jo varhaisessa vaiheessa.

Parhaimmatkin hommat, kuten vaikka kesäisen mansikkamaidon valmistus, saattaa alkaa kyllästyttää. Koska nelivuotiaalla on ihanan harvoin vielä mulla-ei-oo-mitään-tekemistä-hetkiä, niin voihan sitä vaikka meikata. Tai ei meikata, kun nelivuotiaat ei vielä meikkaa, mutta meikeillä voi tehdä myös fantasiatyyppistä kasvomaalausta mikä onkin Maitotytön bravuuri ( vai hitsi, vetikö se vaan överit meikit?). 

Ja jos mulla ei oo mitään tekemistä, niin voin nyt ammentaa ihan vaikka  ehdotuksista, joita Maitotyttö esitti lauantaina, kun yritin siivota ja valmistella synttäreitä Urholle sunnuntaiksi ja jouduin kieltäytymään kaikista ehdotuksista. Niissä oli kyllä monta hyvää.

- Äiti, tehdäänkö NYT se keppihevonen?
- Äiti, näytäksä NYT kuinka niitä käpylehmiä tehdään?
- Äiti voitaisko me TÄNÄÄN alkaa sisustaa mulle huonetta?
- Äiti. Voiksä nyt tulla tekemään mun kans temppuja trampalle?
- Äiti. KOSKA me leivotaan keksejä?
- Äiti. Tehtäiskö NYT niitä eväitä ja mentäis retkelle?
- Äiti. Voitaisko NYT kerätä seitsemän kukkaa ja laittaa tyynyn alle, että mä näen sitten unta mun miehestä?
- Äiti. Päästettäiskö Kanat vapaaksi?
- Äiti, voitaisko me ettiä mun kukkaro ja mentäis Minimaniin ja mä voisin ostaa Olofin) Niinkun omalla rahalla (kadonneessa kukkarossa ehkä 2,50, olof taitaa maksaa kolmekymppiä...).
- Äiti, tehdäänkö taas mehujäätä?
- Äiti, voitaisko NYT lähtiä Turkkiin lomalle.? Mä voin jo pakata.
- No voinko mä pakata sitten jo sinne Turkuun? Kuinka monta yötä vielä?
- Äiti, voiksä ettiä mulle tarroja kun mä teen kortin Urholle?
- Äiti. Kuinka kirjoitetaan Olof? ja tikkari. Ja karsina? Tässä lukee jo hevonen. (Tekee Urholle korttia) ( Olof ei ole siis hevonen vaan lumiukko ja miten tikkari tähän liittyy, en tiedä.)
- Äiti. Saanko mä pestä vessanpytyn?

Ja mä oon siis se äiti. Mitään en oo luvannu.

S'more mansikka

Some more mansikka. Ei kai mansikkaa voi olla liikaa?

Just nyt miä oon vähä väsyny. Huamatkaa, että pohjalaisen täytyy vaihtaa murretta pystyäkseen myöntämään asian. Ei mitään kroonista kuitenkaan, kunhan on viikko mennyt nopeasti ja tänään juhlittu ja laitettu Urhon 11v, synttäreitä aamuviidestä asti.

Ai niin ja mansikkareseptihaastejuttu sai jatkoaikaa ja tässä taas ollaan viimeisenä päivänä asialla. On kylläkin keitelty juhliin tänään mansikkamehut ja tehty mansikkapistaasibrita, että eilen illalla siis ihan laatikollisen perkasin tätä päivää varten. Että jos ne reseptitkin kerkiääs... JA ETTÄ MIHINÄ VÄLIS? Väsymys ei vaikuta ainoastaan muistikapasiteettiin vaan myös siihen luovempaan aivolohkoon.

Mutta niinkuin jo mansikkasavulohitacojen kohdalla, otan mansikkani mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman mansikkana. Ja vuohenjuusto tai mozzarella ja mansikka on mieletön yhdistelmä, tiedän, mutta kun sen tietävät jo kaikki muutkin.

Tyhjää leikkaava pääni päätyi siis Back to the USA, leirinuotiolle missä minäkin tutustuin aikoinani perinteiseen leiriherkkuun, S'more ('cause ya gotta have s'more!)
Grillattu vaahtokarkki vedetään tikusta irti kahden keksin avulla, väliin on ujutettu myös suklaapala. No miksipä ei myös mansikkaa? Gourmet S'more.

S'more mansikka
1 kpl
2 kpl neutraaleja keksejä
1 pala tummaa suklaata
1 iso vaahtokarkki
1 iso mansikka halkaistuna tai kaksi pientä

Grillaa vaahtokarkki tikun nokassa avotulella tai huijaa kuten minä ja käytä tohotinta. Aseta keksin päälle suklaa, suklaan päälle mansikka, mansikan päälle sulava vaahtokarkki, kanneksi toinen keksi, purista keksit yhteen ja vedä niin, että vaahtokarkki jää väliin mutta tikku irtoaa. Nauti välittömästi. 

Mullahan oli sitten vielä alkuruoka avoinna ja sitä varten laskeuduin Pohjois-Amerikasta aina Meksikoon asti, jossa ruokahalun herättäjänä ja alkupalana tarjotaan usein chili-lime hedelmiä. Ehkä hiukan pelkistetympi alkupala, mutta sopisi upeasti hellepäivän grilli-illan aloitukseen.

Chilimansikat
2:lle

10-20 mansikkaa viipaloituna
1/2 limen mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl jauhettua chiliä
15-20 krassin lehteä

Asettele mansikat annoslautaselle. Purista päälle limen mehu ja ripottele suola ja chili mansikoiden pinnalle. Asettele pippuriset krassinlehdet kauniisti sinne tänne.

Mansikat voi tarjota myös yhteiseltä vadilta, jolloin kirpeät herkut haarukoidaan suoraan suuhun. Toisessa kädessä jotain ihanan kylmää juomaa, tässä tapauksessa -yllätys, yllätys- äänestäisin olutta.

Resepti osallistuu haasteeseen, jossa Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto etsivät maistuvinta marjareseptiä Pipsa Hurmerinnan avustuksella.