About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Za'atar ja sillä sumakki!


Jo vuosien ajan (miten vetoavat ja mukaansa tempaavat aloitussanat) on perheeni Saudi-Arabian aikoja muistellessa haikaillut tietynlaisen leivän perään. Saudeissa leipä oli aina littanaa, vastaleivottua arabileipäliuskaa ja leipää tarjoiltiin mm. sittemmin Suomeenkin levinneiden tahini- ja hummustahnojen kanssa. Mutta yksi maku on puuttunut. Leivän päälle oli toisinaan hulautettu hiukan öljyä ja sen pintaan oli ripoteltu reilusti tummanpuhuvaa, vihertävää mausteseosta, jolla oli ainutlaatuinen ominaishaju ja jännä, hiukan hapankin maku. Mausteseosta on jäänyt kaipaamaan myös useampi muu 80-luvun Saudeissa asuja. Kukaan vaan ei tiennyt MITÄ se oli.

Johan nyt on pirskele, jonsei tälläiseen kysymykseen löydy neljännesvuosisadan kestäneen jahkailun jälkeen vastausta. Asia selvisi niinkin yksinkertaisesti, että kysäisin naamakirjassa libanonilaisyntyiseltä top-cheffissäkin kilpailleelta sympaattiselta Joselta, josko hän tunnistaa aineen.

Vastaukseksi tuli Za'taar. Ja Bingo!


Za'atar on ikivanha mausteseos, jota syödään läpi koko Arabian niemimaan ja lähialueiden. Sen reseptit vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä sisältävät kuivattua timjamia, oreganoa, ja/tai meiramia, sumakkia, sesaminsiemeniä ja suolaa, eri variaatiossa löytyy myös jeeraa, kuminaa, korianterinsiementä ja fenkolinsiementä. Za'taar tarkoittaa myös oreganon ja timjaminsukuista yrttiä, mutta nyt puhun siis maustesekoituksesta.



Voit valmistaa za'atarin myös valmiiksi kuivatuista yrteistä, mutta vihertävimmän värin ja tuoreimman maun takaa uunissa tehty tuoreiden yrttien pikakuivatus.



Za'atar

1 puntti tuoretta timjamia tai 2 rkl kuivaa
1 puntti tuoretta oreganoa tai 2 rkl kuivaa
2rkl sumakkijauhetta (hiukan vaikeasti saatava, löytyy ainakin lähi-idän tarpeita (ei rynnäkkökiväärejä) myyvistä erikoiskaupoista
2 rkl sesaminsiemeniä (voit paahtaa kuivalla pannulla)
laadukasta suolaa

Kuivata tuoreet yrtit n. 10-15 min 150 asteisessa uunissa, jätä vielä sammutettuun uuniin vartiksi jälkilämpöihin. Riivi yrttilehdet varsistaan ja heitä roskiin. Siis varret, ne varret roskiin! Sekoita kaikki aineet morttelissa tai ihan vaan sekoittamallakin. Tarkista makusi ja säätele mausteiden määrää saadaksesi tyydyttävän lopputuloksen.

Säilyy tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa aromikkaana ehkä pari viikkoa.  Ripottele ohuen öjyllä sivellyn leivän tai pitan päälle, hummuksen päälle koristeeksi, labnehiin, lihojen mausteeksi, tai koita maustaa aamiaisjugurtti tai viili vaihteeksi suolaisella.




Minä päätin päräyttää  Kivistössä-blogimiitissä Biggreenegg-grillissä libanonilaistyyppistä pizzaa vai sanoisinko nyt kuitenkin arabileipää kaikilla mausteilla. Sanon. Ohje tämän päällysteisiin tuli Read.Me kustantamon tämänkeväiseen käännökseen  Rachel Lanen Suuri Grillikirja-kirjasta (arvostelukappale: mielenkiintoinen järkäle!), joka oli ihan inpiraatiota täynnä muutenkin.



Arabileipää Za'taar grillissä

leivän pohjataikina
2,5 dl lämmintä vettä
2,5 dl täysvehnäjauhoja
5 dl durumvehnäjauhoja
1/2 tuorehiivanpala
2 tl suolaa ja sokeria, molempia
2rkl öljyä

Sekoita hiiva ja mausteet lämpimään veteen. Vaivaa joukkoon jauhot vähitellen ja lopuksi lisää öljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi palloksi ja anna nousta vähintään tunnin verran, tahi esim. junamatkan Seinäjoelta Hämeenlinnaan.

Jaa taikina 4 osaan ja painele tai kaulitse kukin pala jauhotetulla leivinalustalla pyöreäksi ohueksi leiväksi

Leivän päälle mausteeksi

Za'taar maustesosta tuo edellinen annos
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,5 dl neitsytoliiviöljyä
1 sitruunan kuoriosa raasteena
150g halloumjuustoa raastettuna

Kuumenna pizzakivi grillissä. Sekoita za'atar, valkosipuli ja öljy keskenään ja jaa 4 leivänpohjan päälle. Raasta päälle lopuksi sitruunankuori ja halloumi. Paista kypsäksi grillissä kannen alla n. 250 asteessa. Biggreenegg oli tähän aivan hullun hyvä. Ihan kuin olisi tehnyt leivinuunissa.




Ainoa mikä tässä voi mennä pieleen, on se, että leivästä tulee liian suolaista, että tehkääs sillä silmällä. Mulla meni hiukan överiksi, silti 4 leipää katosi parempiin suihin ennätysajassa.

Ja sitten ihan sisäpiirintietoa. Za'atar on nyt SE juttu. Ja sumakki. Ottakaa koppi ja haltuun, edelläkävijät!





tiistai 27. toukokuuta 2014

SYRÄMMIÄ


Se oli yhtä suurta syräntä, koko toukokuinen iltapäivä ja ilta kun blogaanit eri ilmansuunnista laskeutuivat Kivistöön, tuohon idylliseen, Kivistön maalaisten emännöimään (ja isännöimään) hämeisten tunnelmien kehtoon.

Kesän ensimmäinen kaunis päivä sai riisumaan sukat jaloista, eikä maastoon levittäytyvien webereiden ja biggreeneggien ympärillä kukaan seisoskellut lämpimikseen. Luvassa oli totista grillausta!

Ensimmäiset makupalat grillistä kantoi eteemme emäntäväki. Rosmariinin varressa grillatut kanansydämet olivat  minulle aivan ensimmäistä kertaa -kokemus, mutta olivatpa ne toden totta erinomaisia, maku ja koostuumus, huippu! Kylmä gazpacho vieressä ei tehnyt annokselle kuin hyvää!

Tunnelmasta en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen. Muuta kuin, että se oli iloisesti virittynyt. Kamerastani tietenkin puuttuvat ne muiden tallentamat kuvat ihanasti ajassa pysähtyneestä miljööstä, jonka tsehovilaisuutta ei käy aliarvioiman. Kyllä, torpan vieressä kukki omenapuu, jonka oksat loivat viehkeän katveen kekkereille. Pienet yksityiskohdat, narisevat ovet, eripari-astiat ja torpan sisällä hirsien viileys. Syrän!

Oli se ehkä vähän Kaurismäkeläistäkin. Tiedättekö mitä tarkoitan?






Jotenkin ihanasti suomalaista ja seitkytlukuista. Kuin tuulahdus omasta lapsuudesta; omien vanhempien ystäväperheiden kokoontumisajot, kun minut sisaruksineni oli puettu äidin ompelemiin ruskeisiin vakosamettiasuihin, jonka haalarihousujen ja hupparitakkien alla pilkotti leveäraitainen tai pilkullinen maripaita, äitillä yllään ehkä maximekko ja grillaavalla isällä virttynyt t-paita. Luultavasti keltainen.Syrän.

Ja pihamaalle pystytetty teltta rohkealle yöpyjälle.

Kaurismäkeläisen tunnelman särkee vain iloinen, kaiken yli soljuva puheen ja naurun pirskahteleva virta. Se ei taida olla edes tsehovilaista. 

Se on Kivistöä. Syrän.

Mutta takaisin värimaailmaan, Vaikka sitten kaurismäkeläisen karkeasti.
Risteilijät roudattiin ennen jälkruokia halkopinon päälle vajaan pystytetym pitkän pöydän äärestä tilaa viemästä.

Ja me syötiin. Luonnollisesti tähän kuuluu: Syrän.



Nämä pikku heinäsirkat on juustolla täytettyja, pekoniin käärittyjä minipaprikoita a la Suolaa ja Hunajaa. SND! Tai siis SNR!



Sillä Sipulin edustus oli tietenkin  vietnamilaisittain maustettua fläsää. Trái tim. 


Blogissani on kohta muuten varmaan ohje hienosti  Biggreenegg-grillissä (Syrän) onnistuneelle Za'atar (Syrän)-leivälle. No suolaa oli vähän liikaa.



Grillasin myös pari kiloa luomukatkiksia poltteen kera. Poltteen nimi oli harissa. Syrän.


Soppaa ja silmukoita Marja toi  mukanaan weberin lisäksi myös hyvin alaan vihkiytyneen käyttäjän. Ribsirivejä ei kai kukaan voi vastustaa...


Tähän kuvaan on päässyt ainakin upeat Bbq- pavut by Fanni&Kaneli,  Prinsessakeittiön grillattu herkkusalaatti ja Soppa&silmukoita luotto-couscous. Pelekkiä syrämmiä.



Niin SYRÄN! vaikka ovatkin ribsejä...


Alta kaksikuukautisen äiti on siinä onnellisessa asemassa, että hänellä on kyllä aikaa leipoa tuoreet sämpylät grillattuihin sienitahinisoosi-purilaisiin anivarhain ennen kotoa lähtöä. Liemessä. Syrän.

Mä grillasin vielä kokonaisia munakoisoja hyvin samanlaisella tahini-jugurttikastikkeella.

Jälkkärisyrämmet on sitten erikseen. Anna(n) Pavlova puolusti tsehovilaisuutta vaikka onkin ihan SoulKitchen naisia.



Tämä syrän oli hyvää, onko se Fanni&kanelin juustokakku?



Ja takaisin Kaurismäkeläisittäin tomusokerilla koristeltuun maidottomaan ihanaan suklaakakkuun. Soppaa ja silmukoita. (No se sen grillaajamiäs koristeli).

Ja nämä on ehkä Sillä Sipulin Merituulen ihan tavaramerkki. Aleksanterit (so Tsehov) punaherukkahillolla. Söin monta.



Ja viimeisimpinä, mutta ei niin lainkaan vähäisimpänä suloisista suloisimman Campasimpukan Nigellamaisen rikkaat appelsiinisuklaamousset. 


Kammenpyörittäjä toimi alkoholitarkastajana elikkä juomanlaskijana. Ja ihan oli kuulkaa HUNKS- kuohuviinistä lähtien tarjolla.
(No, syrän ehkä kammenpyörittäjälle, mutta ei Hunksille.)

Yön pimetessä lisättiin villasukkia varvastossuihin ja väännettiin vielä viimeiset vitsit siinä 4 kansallisuuden kesken (ranska, usa, suomi ja e-p). Hyvin me ymmärrettiin.

Kiitos ja iso SYRÄN Kivistössä.

(blogien nimien taakse olen yrittänyt löytää tapahtumaan liittyvän postauksen, mikäli ko blogissa on sellainen julkaistu)

maanantai 26. toukokuuta 2014

Olen suomalainen


On päiviä jolloin on hieno herätä ja tietää olevansa suomalainen. Sitten on aamuja, jolloin on vielä hienompaa olla suomalainen.
Ja se, kumpi aamu kulloinkin koittaa, taitaa olla aivan sieltä suomalaisen omasta päänupista kiinni.

Onnea hienosta MM- hopeasta 2014 kiekkoleijonat!

Toukokuuta on vielä viikko jäljellä ja minä tyttö olen leireillyt lasten kera jo 6 vuorokautta. Vapun aikaan hyytävissä olosuhteissa (oliiviöljy kiinteässä olomuodossa leirikeittiössä) varmaan 40 rottweilerin kanssa ja viime viikonloppuna beach-tunnelmissa pikaluisteluleirityksessä. Ensimmäisessä oli mukana (kuten joka leirillä) Suomelle viime vuonna Rottweilereiden MM-kisoissa joukkuekultaa voittanut koirakko ja jälkimmäisessä vierailivat myös olympiaedustajat.

Suomen lipun korkealla pitäminen, meikäläisen toimesta, löytää kyllä omimmat ilmenimismuotonsa aivan jostakin muusta kuin urheilusuorituksista. Olen oikein ylpeä siitä, että saan olla mukana  loppuvuoden  Suomalaisen Työn liiton Sinivalkoinen Jalanjälki-kamppanjassa.

Kampanja kamppanjoi suomalaisten tuotteiden ja  sitä myöden suomalaisen työn puolesta. Jos kukin meistä lisäisi kotimaisten tuotteiden ostamista kympillä kuukaudessa, loisi se 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Käy allekirjoittamassa oma kympillä kuussa-sopparisi, osallistut myös kampanjassa mukana olevien yritysten tuotepalkintojen arvontaan.

Ruokapuolella suomalaisuuteen on helpoin kiinnittää huomiota. Jotenkin suomalainen tuottaja ja maatalouden arki on sen verran mummolassa kasvaneelle sydäntä lähellä, että vaikkapa maitotuotteissa kotimaisuus on tärkeä valintakriteeri. Luulenkin, että parhaiten pystyn itse petraamaan ja lisäämään suomalaisen työn tukemista "tavarapuolella". Etsisi ihan oikeasti sitä avainlippua tai joutsenmerkkiä tai muuta suomalaisuuden tunnusta.

Sillä silmällä lähdin sunnuntai-iltapäivä ostoksille lähikauppaani Cittariin tekemään muutamia pakollisia ostoksia (lue wc-paperi). Ikkunanpesu on vielä edessä, niin kuin muukin kevätpuunaus, kesä kun pääsi yllättämään ja siivousainevarasto finaalissa. Leivinpaperirulla pääsi tekemään myös loppumistempun. Mutta siis suomalaisen tuotteen kiilto ja tietoinen valinta silmissä:



Wc- paperi. Ei vaikeaa. Ja sitä paitsi, Lotus passaa meidän perheessä kaikille pepuille (juu, perheessämme asuu yksi wc-paperi-fanaatikko, ja se en ole kyllä minä. Paitsi kotimaisuuden osalta.)
Merkitkin löytyy.



Lapsille muuten hauskaa kauppatekemistä; nyt pitäisi saada leivinpaperia, etsikääpäs mulla semmoinen, jossa on suomalaisuuden merkki.




Leivinpaperi oli oikeasti loppu. Eskimo on tuttu ja turvallinen valinta. Samalla tarttui mukaan extravahvaa foliota kesän extravahvuutta vaativiin grillauspuuhiin. Hyvä tuote, on normikokoa isompaakin. Ai niin, ja jääpalapussejankin otin, Urho9v saa täyttää ne kesäjuomia varten, kun varaston pakkasessakin on taas tilaa. 



Pesuainepuolella menin bezeeerk!  Miten voi olla tälläisiä siivoustuoksuja? Villiherukka, valkoapila, lime, sitruuna, en kestä, näistähän vois tehdä melkein ruokaa! En ole minkään kukkaisbukeen tai laventelin ystävä, mutta koska olemme aivan onnekkaasti (ja kiitän siitä myös perheemme ex-rottweilereita) allergiavapaa perhe enkä mitenkään yliherkkä tuoksumaailmalle, en voi sille mitään, että valitsen aina jotakin sitruunaa, limeä, omppua... ja nyt vielä valkoapila ja villiherukka. Kiilto- cleanilta löytyy kyllä näppärästi koko siivousarsenaali ja kyllä, myös hajusteettomana. Hei, varustelu kuntoon niin siivouskin maistuu!



Jos nyt oletetaan, että ikkunat on pesty ja neliöt puunattu, uunissa paistuneet korvapuustit ja muutenkin uurastettu (tämä toki tänä sunnuntaina vain teorian tasolla), niin lopuksi on aika kääntyä ihan sinne itseensä. Ennen kassoja on vielä kosmetiikkahylly ja suomalaista työtä tukee vuorenvarmasti Lumenen osastolla.  Siellä oli tullut tosi herkullisen värisiä, Suomen luonnosta ammentavia  vartalonhoitotuotteita. Lakkaa, kuorivana geelinä ja kosteuttavana voiteena sujahti kärryyn.

Tuntuuko mainonnalta? No kamoon! Niin on tarkoituskin. Suomalaisen työn puolesta. 

Muista, 10 000 työpaikkaa vuodessa, vain lisäämällä 10 kuussa suomalaisten tuotteiden ostoa. Toivottavasti kampanja herättelee meissä kaikissa Suomessa valmistetun tuotteen ostoshimon.

Jollen minä vielä vakuuttanut niin käy katsomassa Kokit ja Potit- blogissa mitä sieltä on löydetty.

http://blogirinki.fi/
Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto



perjantai 23. toukokuuta 2014

HIENO PÄIVÄ - vaikka purjot paloo


HIENO PÄIVÄ. Parempaakaan otsikkoa en saanut aikaiseksi, koska tämä päivä oli yksi niistä, joita sanat eivät riitä kuvaamaan. Eivätkä edes kuvat, sillä niitäkin on vain muutama, hätäpäissään hutaistuja onnettomia, sillä mulla oli hiukan parempaakin tekemistä (onneksi blogaaniystävät saapuivat illansuussa kameroineen, listaan loppuun linkkejä, mistä löytyy ihania kuvia).

Päivä oli myös sellainen, jonka opit hiljalleen sulavat nahan alle ja vaikuttavat ruuanlaittooni ja ruokarakkauteeni tästä edespäin vuoren varmasti. 




Itsekin astelin hiukan hämmentynein askelin, tietämättä ihan varmasti mitä odottaa, kun aamusella kävelin kohti Dieta HQ:sia (Tai siis ihana Mecu nouti kyllä metropysäkiltä). Dietan päätoimistosta löytyy normitoimiston ja valtaisten varastotilojen lisäksi mm. aivan kuolettavan hieno astia-showroom sekä tietenkin huippuunsa varusteltu ravintolakeittiö. Oma määränpääni.

Päivän mittaan minua kävi tervehtimässä monta dietalaista, nimet taisivat hiukan unohtua, mutta oikeasti mieleenpainuvaa oli jokaisen jämäkän reilut kädenpuristukset. Ja se, kuulkaa, kertoo pohjalaiselle enmmän kuin tuhat sanaa.

Miksi olin paikalla, sen voit käydä lukemassa täältä ja täältä. 

Tämän menun vuoksi olisit varmaan sinäkin tullut paikalle?



Sinne- bistron ravintoloihtija ja yksi Suomen huipuimpia keittiömestareita Kai Kallio oli laatinut menun, pohjautuen juuri Sinnessä päättyneeseen Paul Svensson- viikkoihin (no just se Stromsö-kokki ja itseasiassa yksi Ruotsin parhaimpia ja arvostetuimpia keittiömestareita), jota Paul oli itsekin viikon verran kokkaamassa. Minkä vuoksi nyt tiedämme, että Alhopakan ankka esimerkiksi, esimerkiksi, on laadultaan parasta mitä skandinaaviasta löytyy, mikäli Paulilta kysyy.



Tuo menu on vaan kalpea aavistus siitä mistä komponenteista jokainen herkullinen annos koostuu.  Jos otan esimerkiksi tuon jälkiruuan; niin siinä oli vaniljatimjamiliemessä haudutettua raparperia, raparperigranitea, jukurttimoussea, italialaista marenkia pintatohotettuna, raastettua pistaasia, raastettua kuivattua kirsikkaa, turkinpippurimarenkilastuja ja limesokeriliemessä marinoituja ahomansikoita.

Paljonhan se Kai tietenkin toi mukanaan jo valmisteltuna. Mäntyöljyt oli keitetty ja ankanmaksamousset ja punajuurigeleet valmiiksi pusseissa (erilaiset pursotinpussin täyttötehtävät osoittautuivat muuten aivan kompastuskivekseni...), mutta ihan viimeiseen asti me valmisteltiin, välillä käytiin läpi reseptilistaa, että mitä vielä puuttui ja jatkettiin.  Oletan, että koska olin tavallaan kunniavieras, niin en joutunut varsinaiseen keittiörääkkiin, vaan sain suoriutua tehtävistäni melko leppoisaan tahtiin, silti kumminkin tekemisen meiningillä. Ja kun minulla suu käy koko ajan, niin se aika kun en saanut ohjeita, kyseli, kyselin ja kyselin.

Opin siis miljoona pientä asiaa. Vaikka että:
  • Annosta kootessa muista suola, happo, rakenne ja kermaisuus/täyteläisyys
  • Kuinka tuorekelmu katkaistaan
  • Miten tehdään italialaista marenkia
  • että ruskistetussa voissa on sen salaisuus
  • maista, maista, maista
  • carita-liina on oivaa jugurtin valutukseen
  • Kurkun keskiosa siemenineen on herkullista, mummonkurkkukuutiot keskustasta olivat todella hyviä
  • muutenkin raaka-aineet käytetään kaikki tyynni; raparperin kuorista keitetään  ensin punainen haudutusliemi raparpereille joka lopulta siivilöidään ja pakastetaan graniteksi
  • luonto tarjoaa montaa herkkua niitä etsiville; vaikka kuhmujäkälää
  • Kun annoksessa on pieniä komponentteja suola saa olla voimakas ( teimme kukkakaalipyrettä ruskistetusta voista ja Kai pyysi maistamaan suolaa, joka minusta oli juuri sopiva. Sen jälkeen sinne lisättiin 2 kourallista!)
  • gn-pakki järjestelmä on kokonaan oma maailmansa
  • kaikki annoksen komponentit pistetään järjestykseen, samaan kylmälaatikkoon, että ne on sitten helppo nostaa esille.
Erityisen mukavaa oli myös jutustelu Vesan ja Kain kanssa  uurastuksen työn lomassa. Puhuttiin ravintoloista, mesuista ja työhistorioista ja siitä kuinka perustetaan ravintolan keittiö ja kuinka tärkeää tällaisessakin asioissa kumppanuus on, samalla kun tohotettiin purjoa, kuorittiin parsaa, friteerattiin kuhmujäkälää tai valmistettiin jugurttimoussea.

Ennen vieraiden saapumista, Kai ilmoitti, että minä vastaan sitten annosten ulkonäöstä ja voin suunnitella esillepanon. Sen vaikeampaa tehtävää ei olisi voinut antaa (paitsi se pursotinpussitus). On se kumma, että vaikka mulla on oma varma näkemys lähes joka asiasta, tälläisessä kohtaa murenee täysin kaikki  itsevarmuus. Joten kyllä se lopulta meni niin, että minä voivottelin kun en uskaltanut ensimmäistäkään pisaraa laittaa lautaselle, sitten kysyin, että kuinka SINÄ laittaisit.... ja sitten laitoin juuri niin. No tällä reseptillä tuli superkaunokaisia annoksia.

    se on sitten kolme ketuleipää per annos....Ruotsista elävinä  saapuneet meriravut on paistettu vain selkäpuolelta, annoksesta löytyy sekä grillattua purjoa  ja purjoa etikkaliemessä, kastikevaahdot vielä tulossa...

    Kuha,. pakurikääpävaahtoa, kuhmujäkälää, kananmunaa ruskistetussa voissa kukkakalipyrettä.....


    Alhopakan ankkaa, punajuurigeleä, ankanmaksamoussea, ihana kastike värtsilän fermentoiduista vadelmista ja ankkaconfitlihoista, punajuurta


    Mäntyöljyä, burrataa ja Sinnen leipää, jota maistettuani sanoin, että tämä on ihan kuin lapsuuden makumuisto Sveitsistä, johon Kai, että resepti on sveitsiläinen! Vein limpun myös kotiin, maistatin äidilläni ja kysyin mikä tulee mieleen. Äitini vastasi yhdellä sanalla: Sveitsi!...ja joka ei koskaan ole sveitsiläistä maalaisleipää maistanut, voin kertoa sen olevan HYVÄÄ!
    Se kuuluisa, niin herkullinen jälkiruoka, ettei koskaan.


    Ja se purjotuhka, minne se oikein meni? Oliko Siian liemi? Siika valmistettiin siis tohottamalla palat ja sitten kaatamalla tuhka-suolalientä  päälle ja antamalla maustua. Etten sanoisi juurikin tasan 4 minuuttia.
    En tiedä mikä oli parempaa, päivän kokkailu vai se, että sain kutsua illalliselle muita blogaaneja. Harvoin ihminen pääsee tälläistä illallista kenelläkään  (tahi sitten parillekymmenelle...)"tarjoamaan".

    Tai saamaan sellaista posliini-tietopläjäystä, että oksat pois! Ja uskokaa kun sanon, posliinin maailma ON kiinnostava, en vain tiennyt sitä ennen tätä päivää.


    Paikalla oli myös huipputaitava juomataiteilija Robert Arcukselta.  Menuun kanssa tarjoiltiin nimittäin aivan upea drinkkimenu. Juomat olivat kylmiä, raikkaita ja yhdistelivät ennakkoluulottomasti aineksia akvaviitistä absinttiin ja maustettiin ja koristeltiin reilulla kädellä, sitrushedelmien kuoripaloilla, timjamilla, tähtianiksella ja rosmariinilla. Taidan olla vähän out nykypäivän drinkki-skenestä, mutta jos se on tätä, niin haluaan kyllä juoda oppia enemmän.
    

    Tilaisuus huipentui Robertin ja Nannan extempore-drinkkishowhun, jonka harhaanottava nimi yrittää peitellä tosiasiaa, että huolellisesti käsikirjoitettua showta oli harjoiteltu lähes 3 viikkoa (vähintään 2h päivässä...)
    Pääsin kerrankin näyttämään flööraustaitojani (voit kysyä tapahtuman todistaneilta, kuinka meni...) ja tulihan siitä drinkistäkin juomakelpoinen vaikka yleisö olisikin tehnyt toisia valintoja. Mutta minä sain päättää!

    Onko nyt kaikki ymmärtäneet, että päivä oli huippu? Kiitos kaikki paikalle saapuneet bloggaajat, kiitos Dietan väki hienosta mahdollisuudesta ja loppuun asti saatetusta huolenpidosta, Chef Vesa, Meku ja Irkku, erityisesti kiitos Kai (kärsivällisyydestä), kiitos Robert ja Arcus.

    Erityiskiitos myös vielä paikakahvin saloihin tutustuttaneen barista mestari Jarille Coffeeplacelta. Sain sulta ihan elämäni parhaan kahvin. Piste.


    Tapahtumasta löytyy juttua ja hillittömän paljon parempia kuvia myös ainakin seuraavilta sivuilta:

    Eikä tarvinnut tiskata....
    



torstai 22. toukokuuta 2014

Kotitilan possun luutonta grillikylkeä




Kun hallussa on kilon pötkäle ihanaa luomupossun luutonta grillikylkeä, niin sitä saattaa ihminen mennä ihan sekaisin valintojen edessä, että minne suuntaan sitä lähtisi viemään. Makean savuisiin amerikkamakuihin, kalankastikkeensuolaista aasialaista kohti vaiko jonnekin Etelä-Amerikan chimichurri-maailmaan? Ehkä pysytäänkin perustanskalaisesti Skandinaviassa?

Tais mennä vähän ruuvit ja mutterit sekaisin, mutta uunin kautta grilliin sen sitten talutin kumminkin.

Olin hiukan yllättynyt, kun tarkempi tarkastelu osoitti, ettei kylkipalassa ollut nahkaa lain, minä kun olin jo maistanut mielessäni sen rapsakkuuden. Mutta niin pehmeää, suussa sulavaa lihaa sain aikaiseksi, että meidän pikku perheemme veteli tuon kaiken kerralla.

Älkääkä tulko selittämään mitään läskinsyönnistä. Tällä tavoin valmistettuna ja tälläisessä palassa "läski" on vain jotain lihaa täydentävää ja maustavaa ihanaa pehmeää HERKKUA!

Ihan varmasti läskikäännytän (lähes) kenet tahansa.

Lihaan tulevasta kuivarubista olen innoissani. Suomesta saa vihdoinkin kuivattuja Ancho-chilejä ihan marketista (Santa Maria) ja se yhdistyi jauhetun kahvin kanssa aivan mahtavasti. Ei ole liian tulista lapsillekaan, vain lempeän mausteista. Hedelmien hapot ja varsinkin päälle puristettu lime sekä raparperisalsa tekevät turhaksi muunlaiset kastikkeet ja sopivat rasvaiselle possulle upeasti.


Ancho-chili ja kahvi maustettua possunkylkeä, raparperisalsaa ja grillattuja hedelmiä.

1kg luutonta Leppälän luomutilan possunkylkeä
1 kuivatettu Ancho -chili hienonnettuna
1rkl suodatinkahvijauhoa
1rkl tummaa sokeria
1 rkl merisuolaa
1 rkl paprikaa

Grilliin:
puolitettuja limejä
puolitettuja nektariineja
lohkottuja ananaksia

raparperisalsa:
1 raparperinvarsi halkaistuna ja pilkottuna
1/2 punasipuli hienonnettuna
1 puntti korianteria hienonnettuna
1-1/2 punainen tai vihreä chili hienonnettuna
1 rkl sokeria
2 rkl omenaviinitetikkaa
suolaa

Kuivaa liha ja ruuduta veitsellä läski. Sekoita kaikki mausteet keskenään ja hiero sitten lihan pintaan. Surautin kuivamausteseosta hiukan sauvasekoittimella, että sain ancho-chilin pienemmäksi. Käytin sen siis kuivana ja siemenineen. Laita lihaa uunivuokaan läskipuoli ylöspäin 120 asteeseen 3-4 tunniksi.

Raparperisalsaan sekoitat vain kaikki aineet yhteen.

Ota grillissä sitten vielä lihaan vähän pintaa ja hedelmiin kauniit paistopinnat. Anna lihan vetäytyä 10 min., leikkaa siivuiksi, purista päälle grillattua limeä ja tarjoa hapokkaan raparperisalsan ja grillattujen nektariinien ja ananaksen kanssa.

Taisin joutua jo johonkin Karibian suuntaan?

Tämä resepti joutuupi muuten Michelin-tähti ravintola Chef&Sommelier'in  keittiömestari Sasu Laukkosen tiukkaan syyniin Lihaa parhaimmillaa - kisassa. Kisaa varten sain tilata lihapaketin Kotitila.fi verkkokaupasta, mistä tuli veloituksetta kisaa varten laitettavaksi tämän lisäksi myös luullista grillikylkeä ja kasleria. Kaikki Leppälän tilan sikamaisesti käyttäytyvää luomupossua. Melko helppoa tuollainen ovelle tuotava termokuljetus. Kerralla isompi satsi ja loput tuoreesta lihasta voi pakastaa.

Mutta siis. Pitäkää peukkuja!

postauksessa käytetyn lihan on antanut reseptikehitystä varten Kotitila.fi