About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 5. helmikuuta 2018

#RUOKATRENDIT2018




Postaus on vastikkeeton promootio Yhteisvastuukeräykselle.

Tiedättekö mikä on 2018 kuumin #ruokatrendi ja päivänpolttavin kysymys?  
Se ei ole mehevimmän burgerin metsästys, eikä korealaisen ruuan trendikkyys tai uudet reseptit pomelolle. Se ei ole fast food eikä liioin slow food. Ja vaikka kuinka toivoisin, se ei taida olla lähellekään Kaikki äitini reseptit.

Kuumin #ruokatrendi 2018 on oikeasti se, että ruokaa ei ole. Enkä tarkoita sitä, että kun eilen illalla tultiin luistelukisamatkalta kymmenen maissa illalla, huomasin, että meillä ei ole yhtään leipää aamuksi. Minä nappasin autonavaimet käteen ja kipaisin hakemaan lähikaupasta ja asia oli sillä hoidettu.

Suomessa on nimittäin oikeasti yli 470 000 ihmistä, yksinäisiä ja perheitä, vanhuksia, lapsia, ihan tavallisia kansalaisia joiden tulotaso ei riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen. Jos en nyt väärin ole ymmärtänyt, sitä kutsutaan köyhyydeksi. Silloin joudutaan oikeasti karsimaan, karsimaan ja karsimaan, ei vain harrastuksista, matkoista, vaatteista ja materiasta vaan ihan perusjutuista, vaikka juuri ruoasta.

Yhteisvastuu-keräys 2018 taistelee köyhyyttä ja nälkää vasten sekä Suomessa ja muualla maailmassa.

Sodat ja luonnonolosuhteet ovat edesvaikuttaneet siihen, että miljoonat ihmiset kärsivät nälästä ja kunnon ravinnon puutteesta.

Huomaan, että äitini minun on tosi vaikea ajatella näitä asioita ja kirjoittaa tästä aiheesta. Olisi helpompi vaan kirota sitä ettei omassa aamiaispöydässä ole tänään ollenkaan paahtoleipää ja siirtää muiden hätä pois mielestä. Tosi paljon helpompaa.

Ei tehdä kuitenkaan näin.
Yhteisvastuu 2018 keräyksen avasi eilen keräyksen suojelija Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. 

Osallistutaan keräykseen kaikki kykymme mukaan ja tehdään maailmasta millisti parempi paikka.



Suomessa Yhteisvastuukeräys 2018 avustaa yhdessä diakonirahaston ja seurakuntien kanssa vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneita. Maailman katastrofi- alueilla avun vie perille Kirkon Ulkomaan apu. Molemmissa syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.





perjantai 26. tammikuuta 2018

SAVULOHI-PINAATTIWRAPIT (GLUTEENITON)


Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Nyt olen kyllä valaistunut, nimittäin wrappien teossa. Kyllästyttää välillä tehdä wrappeja niihin perusmauttomiin kaupan vehnäisiin, ikuisesti säilyviin  tortillalättyihin. Mutta en ole ihan löytänyt sopivaa muutakaan vaihtoehtoa. Munawrappeja olen koittanut ainakin paistaa jos jonkinlaista. Vika voi olla mussa, pannussa tai reseptiikassa, sinänsä ne ovat hyvän makuisia, mutta aina saan niistä sellaisia paksuja ja raskaita.

No more, sillä tällä reseptillä niistä saa erinomaisen taipuvaisia ja ohuita, ne sitäpaitsi valmistuvat ilman sen kummempia taikapannuja tai huppukokin temppuja UUNISSA! Kaupan kalpeaan tortillalättyyn verrattuna makuakin on moninkerroin.



Täytteiden kanssa saa kernaasti päästää mielikuvitus valloilleen. Tässä mun versiossa on kyllä luksus hyvät raaka-aineet myös. Itse wrap saa makunsa pinaatista, mutta uskon, että toimisi vaikka lehtikaalilla tai mangoldilla.

Tämä wrappi uhkuu niin makua, terveyttä, kuin hyvää mieltä. Ja sopii gluteenittomalle. Jos ei sille ole tarvetta voi kookosjauhot vaihtaa varmasti vehnäänkin, niin niitä ei tartte varta vasten ostaa. Tämä oletus on mulla vielä testaamatta, kun nuo kookosjauhot kaapissa huutaa käyttöä.

Joka tapauksessa, kelpaa pakata lounaaksi mukaan. 



Resepti ja muut mun pojat löytyy(tässä suora linkki) useammalla kielellä Apetinan sivuilta. Näitä tullaan kyllä tekemään meillä monesti. Suosittelen sullekin. Pinaatti-munawrap on todella mainio!

Kannattaa käydä tsekkaamassa yhdessä pakkauksen ulkonäön kanssa uudistunut Apetina-sivusto muutenkin. Ainakin globaalista versiosta löytyy tommonen kiva reseptipankki-peli, jos pää lyö tyhjää kun pitäis suunnitella ateriaa.



Kaupallinen yhteistyö: Apetina

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

FISH&CHIPS KOTITYYLIIN

Kaupallinen yhteistyö; K-Ruoka

Pitäisi tehdä sellainen viikkoruudukko-ruokalista jääkaapinoveen helpottamaan arkea. Oon päätynyt sellaiseen versioon, jossa nyt, kun meidän perheessä on jo Maitotyttö -eskarilainenkin oppinut lukemaan, olisi iso läjä sinitarralla kiinnitettäviä kartonkikortteja, johon on kirjoitettu helppoja ja suosittuja ruokia arkeen. Niistä voisi sitten hahmotella kuukauden kerralla suunnitelmaa päivän sapuskaksi. 


Eipä tuota vielä näy meidän jääkaapin ovessa, mutta onhan tämä nyt jo puoliksi tehty ainakin, koska ajatuksen tasolla. Ajatelkaa, koko ruokasuunnitelma visualisoituna ja helpottamassa arkiaivojen ylikuormitusta! Kaikki parhaimmat arkiruuat. Esimerkiksi kalapuikot. Onko parempaa arjen kalapelastajaa pakkasesta, vaikka muusin kera?



On myös kalapuikkoja ja kalapuikkoja, ja siksi oon aina ikionnellinen, kun onnistun ostamaan just semmoiset rapeakuoriset, sisältä valkeat, koska niitä harmaamössöisiäkin on tavattu joskus kun sortuu uusiin kokeiluihin. Aika rohkeasti uskallan tarttua aina Pirkka-tuotteisiin. Ajattelen, että ne on jotenkin valittu henkilökohtaisesti mun perheelle. Hinta ja laatu kohtaa ja siihen voin luottaa.

Kalapuikot tein tällä kertaa fish&chips tyyliin. Eli paistoin puikot pannulla ja samaan aikaan kaveriksi tikuiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Dippikastike mukaan ja lapsetkin innostuvat, kun päästään syömään koko ateria sormin; se on aina varma herkun merkki.

(Note to self: huomenna ruuaksi jotain sitkeää ja leikattavaa, että lapset oppivat syömään myös veitsellä ja haarukalla.)


Pirkan uudet gluteenittomat kalapuikot täytti täydellisesti meidän perheen kalapuikkokriteerit. Lisäksi ne täyttävät myös gluteenitonta ruokavaliota toteuttavan kriteerit. Ja kala lisäksi MSC merkittyä, eli kestävän kalastuksen kriteerit täyttävää.

Yhden paketin 10 kalapuikkoa riittää mulle ja lapsille kun IsoHoo on merillä, mutta 2 pakettiakin menee kyllä helposti, kun kaikki ollaan paikalla.


Kotoinen kalakori

3:lle
valmistusaika 25 min
1 pkt Pirkka gluteeniton kalapuikko
3 isoa perunaa
3 porkkanaa
1 rkl öljyä
1 prk kermaviiliä
½ kurkku
avokado
1 tl Pirkka Wasabi-tahnaa
1 rkl Sushi-inkivääriä (gari)
½ tl sokeria
½ sitruunan mehu
2 rkl hienonnettua tilliä
suolaa mustapippuria
1-2 punaista paprikaa

Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat ja perunat ohuiksi tikuiksi. Pyörittele öljyssä ja paista n. 220 ° C kypsiksi.

Paista kalapuikot pannulla tai uunissa pakkauksen ohjeen mukaan.

Valmista kastike sekoittamalla kermaviilin joukkoon kuutioitu kurkku ja avokadon kuutioitu hedelmäliha. Lisää wasabi, hienonnettu inkivääri, tilli, sokeri ja sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Suikaloi paprika. Asettele kalapuikot sekä peruna- ja porkkanatikut paprikan kera annoskulhoihin tai isoon tarjoiluastiaan ja jaa avokado-kurkkukastike syöjien kesken.


Nyt kun tässä vinkaillaan, arkirumban lisäksi täytyy vielä nostaa esille harrastussalsa. Melkein joka päivä täytyy jommalle kummalle lapsista pakata evästä mukaan. Pingu-luistelukerhon ohjauksen ja luistelutreenien väliin tai Oiva-taidekerhon välipalahetkeen. Maitotyttö varsinkin on parhaassa pillimehu-iässä. Löysin juuri uutuustuotteen, Luomu täysmehun, ja vielä kotimaassa valmistetun.
Ei oo lisättyä sokeria ja maut on ihanat, päärynä-omena ja mustikka-vadelma. Siis luomu, ei lisättyä sokeria, kotimainen. Need I say more.



Kannattaa muutoinkin aika ajoin kurkata Pirkka-uutuudet, sieltä pukkaa kivoja tuotteita koko ajan.

Ja kuten huomaatte mun osalta pitkään jatkunut  K-Ruoka -yhteistyö jatkuu kuukausittain myös vuonna 2018. Toimin erityisesti Pirkka-lähettiläänä, joten reseptini löytyy usein myös Pirkka-lehdestä. Pesti on mitä mainioin, sillä kuten Pirkka- tuotteet, olen minäkin mutkaton, helppo ja turvallinen. Lisäyksenä, että Pirkka-tuotteet ovat lisäksi helppoja (käyttää).

Tsekkaa myös muut 4 mahtavaa K-Ruoka -bloggaajaa!

Kaupallisessa yhteistyössä

torstai 11. tammikuuta 2018

JAFFAT TULLOO!


...ja jaffojen vanavedessä kaikki muutkin sitrukset: greipit, veriappelsiinit ja -greipit, mandariinit, klementiinit, satsumat ja pomelot. Myös sitruunat ja limet houkuttelevat painavan mehukkaina. Se on sesonki nyt! Sesonki  tarkoittaa, että ne ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan, mikä on aina vähän lottovoittoyhtälö, mutta tässä asiassa pitää paikkansa.

Nyt kuuluu sitruksia vähän hamstratakin. Osta iso pussi luomulaatua ja pane tulemaan suolaan säilöttyjä sitruunoita (tai tee limecurdia), se on herkku joka ylevöittää maullaan minkä tahansa ruuan. Sain Tanskassa kerran maistaa useamman vuoden oleentuneita sitruunoita. Herkku oli Chefin aarre ja sitä annosteltiin maistettavaksi hammastikun kärjellä. 

Säilötyistä sitruunoista tulette kuulemaan epäilemättä enemmänkin kun saan batchini valmiiksi. Kannattaa laittaa siis oma tulemaan, että on sitten mitä käyttää.

Tässä ollaan aika klassisella linjalla. Sitruunapasta on supemaukas ja superin helppo. Kokeile myös sitruunarisottoa. Sekin vie kielen (ja nälän ja sydänsurut ja jalat alta

Sain vapaat kädet etsiä aiheen vuoden alun Lännen Median ruokasivustolle, eikä sitrustusten kanssa tarvinnut empiä yhtään. Nämä esittelemäni reseptit ovat ilmestyneet tänään ainakin Turun Sanomissa, Kalevassa, Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa.  

Oli muuten hauska, että kun etsin (viittä vaille deadline tietenkin) kuvattavaksi veriappelsiineja, olivat ne molempiin isoihin ketjuihin tulossa juuri seuraavana päivänä. Onneksi Minimanista löytyi sitten. Veriappelsiinien sesonki on nimittäin intensiivisen lyhyt, mutta ah, niin mehukas. Tiesitkö, että tuo punainen väri tuo niihin myös ekstraterveysvaikutuksia?


Aamiaiseksi siis chiavanukasta sitruksilla. Jugurtti, sitrukset ja rouhittu pellava onnistuu myös.


Kirjolohifileen pökkäsin aromatisoitumaan ja kypsymään sitruspedille. Todella maukas vaihtoehto sille sun jollekin toiselle uunilohireseptille. Vaihtelu virkistää! Ja varsinkin sitrukset virkistää!


Pomelo on mulle itselle parin vuoden takainen uusi sitrustuttavuus. Sen hedelmäliha on jotenkin jännän tuhti, vähän niinkuin omena melkein. Maku on miellyttävä, ei yhtään liikaa mitään, ei liian hapan, makea, kirpeä, mehukas (sekin on ärsyttävää kun kuorit/syöt appelsiinia ja mehu virtaa pitkin kyynärpäitä). Pomelosalaatti on taas thairuokalaji jota ilolla tuunasin vähän suomiystävällisemmäksi. Kun ei niitä kuivattuja katkarapuja niinkun  löydy ainakaan meidän marketista. Ja ken kestää, lisätköön enemmän chiliä!



Joku vuosi sitten tein jännää Nigellan klementiinikakkua, jossa klementiinit keitetään kuorineen kakun raaka-aineeksi. Siis tätähän on tehtävä tänäkin sesonkina. Herkkua oli myös tämä hiukan bruleemainen sitrustorttu, tein vain aavistuksen liian pieneen vuokaan ja pohja jäi siksi turhan paksuksi. Voit olla viisaampi ja panostaa ohueen pohjaan. Täyte erittäin mainio!

Ja meinaan kyllä raijata isot pussit sitruksia kotiin joka kauppakerralla. Olen tosi, tosi huono syömään ja kuorimaan, vai pitäiskö sanoa kuorimaan ja siksi syömään appelsiineja, mandariinit vielä menee. Tästä voisin tehdä kyllä parannuksen. Mutta voi taivas miten rakastankaan veivata aamulla, päivällä ja illalla sähkö(koska se auttaa, käsin ei taas viittis/kerkiäis)sitruspuristimella jonkun mehusekoituksen. Tuoremehupurkit saa jäädä kauppaan. Lusikoin yleensä myös sen kuitumössön puristimesta suuhuni, joten kaikki hedelmän kuidut eivät mene hukkaan. Tiedättehän keskustelun kokonainen appelsiini versus tuoremehu?

Mutta joo, sitrukset on kyllä piristävintä tähän aikaan vuodesta. Sitten on vielä se tammikuun aurinko, mutta se onkin jo toinen juttu!

maanantai 1. tammikuuta 2018

MAKUJA 2017


Mikä vuosi 2017!

Paljon tapahtui sellaista mitä ei olisi vuoden alussa uskonut; musta tuli tv-kokki, meille tuli koiranpentu ja täytin 50! Tuota jälkimmäistä en usko kyllä vieläkään.

Vuosi oli superkiireinen ja tekisi mieli sanoa myös superraskas: perheen luotsaaminen ja monenlaiset työkuviot ja tehtävät väsyttivät ja kiristivät pinnaa, samaan hengen vetoon on sanottava, että lapset ja inspiroivat työt ovat olleet myös vuoden parasta antia, henkireikä ja pelastusrengas. En kehtaa valittaa vuoden raskaudesta (vai valitinko jo?): olen selvinnyt vielä nukkumalla ja saanut itseni myös ylös sängystä, vaikka välillä vaivalloisesti. Perhettäni ei ole kohdanneet suuret menetykset, avioerot tai onnettomuudet, ollaan terveitä ja tasaisen tyytymättömiä aina johonkin asiaan. Mitä siis akka valitan!



Yksi henkireikä ja ilon ja inspiraation lähde 2017 vuonna olivat Makujen aamu - ja Makujen viikonloppu -ohjelman kuvaukset 8 kuukauden ajan. Aika huikea 27 jakson oppimatka televisiotyöhön, oikeastaan päästiin vasta pintaa raapaisemaan kun aika kylmiltään sinne kameran eteen joutui. Sain upean työparin kameran eteen, Marcos Goissin, joka on mua sekä puolta nuorempi että puolta lahjakkaampi, ihana tyyppi, nöyrä ja itsevarma yhtä aikaa, kertakaikkisen suloinen nuori mies.

tämä oli kesän ulkojakso, jossa molemmat kameramiehet kuvasivat käsivaralta
Meidän ympärillä hääri työryhmä, joka tietysti meille  Marcosin kanssa tuli erityisen läheiseksi, meille kun tämä tilanne oli  ainutlaatuinen ja ennenkokematon. Silti oli mukava vipana kuvauskerralla kuulla kameramiesten juttelevan, että tämä oli mukava ja rento projekti, työ, jota oli kiva tehdä. Pääsiassa kameraa käyttelivät Tapsa ja JG, JG käsivaralta ja Tapsa sitten fiilisteli lähikuvia sellaisen liikkuvan mikä lie robottimaisen järkäleen kanssa. Hauskaahan tietysti on silloinkin kun kamerat eivät laula (ja varsinkin silloin), etenkin kun nämä molemmat luottokuvaajamme olivat ihan yhtä innostuneita ruuasta kuin me muutkin. Olli-Matti hoiti ohjauksen ja leikkauksen ja testasi kotonaan varmasti enemmän reseptejämme kuin kukaan muu, senkin yhden mozzarellakanani, johon oli painovirhepaholaisena jäänyt reseptiin desi etikkaa... ja reseptillä mentiin...

Sain ohjelman kautta myös huippu työkeikkoja, tässä kokataan Habitare- messuilla
Oli hieno oppia myös kuulemaan sinne korvanappiin jo puolesta sanasta menikö hyvin vai persiilleen. Vähä niinkun ohjaajan hengenvedosta, että otetaanko uusiksi vai oliko menestyslaini. Tai kyllähän sen jo yleensä ittekkin tiesi. Pahinta olikin se " no, OK..." 

Tuotantoyhtiö Mediahubin osalta ohjaksia piteli käsissään upea Pia, kiitos Pia tsempistä joka ikinen kerta. Tässä kohdassa myös Maailman Luonnosäätiö kiittäisi Piaa, jos tietäisi millä pieteetillä Pia organisoi ylijäämäruuan kierrätyksen.

Parasta oli maistelu ja syöminen joka välissä. 
Ja kerronko salaisuuden? Oltaisiin oltu aikataulujen (kaiken) kanssa aivan pulassa, ellei Teresan työpari Johanna Helsinki Food Companysta olisi pieniny ja pilkkonu (ja sheivannu ja blendannu) meille koko ajan esivalmisteluja (ja siivonnut jälkiämme), Johanna myös kuvasi annokset nettiin ja yritti lähettää epätoivoisia telepaattisia viestejä mulle kameran toiselle puolelle "Älä unohda suolaa, et muistanu leivinjauhetta...".

Ja sitten oli tietysti Teresa Välimäki, joka tsekkas meidän reseptit ja organisoi ruokaostokset Johannan kanssa, viimeisteli aikataulutuksen, eli vastasi tästä koko sisällöstä ja siitä ettei hänen tv-kokkilöytönsä sano, että kylläpä tämä kaakku haisoo (hyvältä). Ilman sinua, ei olisi ollut minua ja Makujen aamuja 2017. Kaikki sanat on vähän niinkuin turhia. Siksi hali. Hali ihan kaikille!

Kuisman kesäinen burgeri oli taas yksi napakymppi-annos

Haluan tähän viime vuoden saldosta linkata teille vielä omasta mielestäni parhaimpia Makujen Aamu- reseptejä. Jaksot ovat ainakin vielä katsottavissa Katsomosta (Makujen viikonloppu). Kiitos myös teille, jotka olette ohjelmaa vahingossa tai tarkoituksella seuranneet ja kiitos kaikista terveisistä ja positiivisesta tsempistä niin tutut kuin tuntemattomatkin. Rauhallinen ääneni ja pohjalainen puheenparsi on vetänyt monet TV:n ääreen katsomaan, että kuka ja mitä. Kiitos kun katsoitte!

Sillä kuten kaikki hyvä, tämäkin tuotantokausi on nyt paketissa. Eikä jatkosta ole näillä näkymin tietoa. Haluaisin kerttoa teille kumminkin vielä yhden tarinan, sellaisen mikä sai minut kyynelehtimään valtoimenaan ohjelman loppukaronkassa. Kiitos Olli-Matti, että jaoit tämän kertomuksen, tässä mun sanoin:

Me oltiin Kuisman (Marcosin) kanssa sitä mieltä, että oltais hauskoja ja rentoja keittiössä yhdessä ja ehdotettiin voisko vipa jakso kuvat sillä lailla. Tietysti tämäkin on taas uutta ja erilaista verrattuna yksinkokkaukseen, mutta riski päätettiin ottaa.
Aiheena jouluisat leivonnaiset, minä tein Joulumisua ja Kuisma Mumminsa ohjeella taatelikakkua. Innostuttiin siinä myös lähettelemään terveisiä, Kuisma Taatelikakku-mummilleen, minä Kortesjärven mummalle ja sitten myös edesmenneelle Oravan mummalleni, mummalle, joka on suunnattoman rakas ja erityinen, (olen mummolassa asunut lapsuuteni ensimmäiset vuodet ja vielä ensimmäiselle ja toisellakin luokalla ja taas ysillä ja lukion ekalla, yhteensä kymmenkunta vuotta).

O-M kertoi kuinka leikkasi ohjelmaa seuraavana päivänä. 8-9 minuutin ohjelmasta meidän terveisemme, jotka saimme kestämään minuutin verran, veivät aivan liikaa aikaa ja O-M leikkasi kohdan päättäväisesti pois. Ohjelman valmistuessa muotoonsa häntä alkoi kuitenkin kaduttaa, joulu tulossa ja ne terveiset olivat niin aidot ja sympaattiset (ei meillä toki ikinä ollut mitään käsikirjoituksia), että hän päätti, että kyllä hän ne sinne ohjelmaan änkeää, leikataan ja nipistetään sitten kaikkialta muualta, että saadaan mahtumaan.
Näin O-M sitten tekikin. Hyvillä mielein hän tarkasti sitten ohjelman keskelle lisäämäänsä terveistenlähetyspätkää. Ihan siinä terveisten lopussa minä sanon jotenkin että "...ja terveisiä myäs Oravan mummalle, tuonne yläkertaan" ja viittaan kädelläni ylöspäin. Heti tuon jälkeen leikkaamon näyttöruudulle, O-M  silmien eteen  ilmestyy yksi sana keskelle ruutua: 

KIITOS

O-M lyö nopeaa kädellään näyttöruudun pimeäksi ja koneen pois päältä. "Mistä (TAIVAASTA) tuo tuli?"

O-M sanoi istuneensa kymmenisen minuuttia koneen edessä pystymättä tekemään yhtään mitään, vähän polvia heikottaen ja kädet epävarmana. KIITOS?

En tiedä osasinko välittää tämän kertomuksen teille, tässä ja nyt, mutta meidän porukan se kyllä pysäytti. Kaikkeen löytyy tietenkin rationaalinen selitys: Kiitos- sana löytyy kuin löytyykin jostakin ohjelman lopputeksteisteistä (kiitos Gigantti?)Mutta se miten se "itsekseen" hyppäsi tuossa tilanteessa tuohon kohtaan oli mysteeri myös leikkaamossa. Ei ne nuon yleensä mee.

Minä tietenkin uskon, että sain parhaimman palautteen ikinä ja viestin mummaltani. 

En tiedä.

Habitaressa kokkailin mm. suklaapikkuleipäpeltiä. Tiedän nyt, että pellillinen voi kadota valonnopeudella. (The Force was with us?)
 Tässä vielä linkit 12 suosikkireseptiini. Jäi kyllä monta hyvää pois.
















 Kiitos hianosta vuodesta 2017! 
Teirän Nanna

...ja terveisiä mummalle!






torstai 21. joulukuuta 2017

JOULUINEN RUOKATORSTAI


Vielä ennätti muutama jouluinen resepti tänään ilmestyviin Lännen Median sanomalehtiin. 

Hain inspiraatiota vähän muilta mailta, sillä lailla, että ruuat helposti sujahtavat myös omien jouluruokiemme joukkoon.

Meksikolainen joulusalaatti on just tälläinen ja oma suosikkini. Sitä tarjoiltiin  myös syntymäpäivilläni tämä vuonna ja se on ihanan makean rouskuva.



Ruusukaali ja granaatinomena ovat molemmat hyviä juuri nyt.  Oiva lisuke myös joulun ajan pöytään ja muulloinkin. Pekonilla, tietenkin.



Porkkanalaatikko kallistuu idän suuntaan kun puuro korvataan mantelijauheella ja mausteeksi pukataan lusikallinen tahinia. Ei huono muutos, mutta taatusti erilainen kuin perinteinen.



Ja se suuri lihaisen pöydän VAIHTOEHTO. Kalkkuna. Hedelmäinen aprikoosikastike ja pähkinäinen täyte.

Lpuksi vielä perinteinen Melanderin puuro. Itselle aivan uusi makoisa tuttavuus. Maistuu kyllä läpi vuoden. Eikä pala pohjaan. Ainakaan kovin helposti.


Reseptit löutyvät 21.12.2017 Lännen Median tuottamilta ruokasivuilta: Aamulehti,Satakunnan KansaLapin KansaKainuun Sanomat ja Pohjolan SanomatIlkka ja Pohjalainen sekä Turun SanomatKalevaKeskipohjanmaaHämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

perjantai 8. joulukuuta 2017

100 JAUHELIHARESEPTIÄ


Kaupallinen yhteistyö, Atria

Jauheliha. Sehän se on kotikokin rakkain ystävä. Helppo ja turvallinen, silti miljoonasti muuntautumiskykyinen. Atria otti ja pisti 100 jauhelihareseptiä samoihin kansiin. Jauhelihakirjan reseptiikasta vastaavat Atria 100 Nuorta Kokkia -ohjelmassa vuosien saatossa mukana olleet, niin osallistujat kuin luennoitsijatkin. Reseptin kirjoittajista löytyykin aikamoinen kavalkadi tunnettuja  ja ansioituneita; vaikkapa Henri Alen, Ari Ruoho, Alex Nurmi, Arto Rastas, Sasu Laukkonen, Teresa Välimäki, Kari Aihinen ja Aki Wahlman. Jauheliha yhdistää kokkaajia huippuravintoloista kotikeittiöihin. 



Jauhelihasta on kerrankin tehty ylellisen kaunis opus, Jauhelihakirja, (sinne pukinkonttiinkin passaava, hyvä lahjavinkki!) Reseptit on jaoteltu arkeen ja juhlaan. Ja voi että niitä riittää! Kirja inspiroi sekä Vähemmän Kokannutta, että Keittiössä Viihtyvää. Reseptit löytyvät myös Jauhelihapaketin Pyörittelijälle, sille joka kernaasti kokkaisi jauhelihasta jotakin muuta, mutta päätyy aina jauhelihakastikkeeseen tai lihapulliin.

Jotka sinänsä on ihan parhaita jauheliharuokia.



Vaikeuksia tuotti ensimmäisen testireseptin valinta. Arki-juhla jaottelun lisäksi kirja esittää hienosti myös niin suomalaisia jauheliharuokia kuin muiden maiden keittiöistä napattuja. Intiaa, Italiaa, Meksikoa, Aasiaa... Jauheliharibsit ja korealainen kaalisalaatti on ehdottomasti kokeiltava, samoin espressochili ja shawarma. Mahtuu mukaan muutama mielenkiintoinen hampurilaisreseptikin, uusia twistejä on kiva kokeilla. Bataatti-jauhelihavuoka meksikolaisittain on takuuvarmasti koko perheelle maistuvaa. Tai vuohen Gruyerellä maustetut jauhelihapihvit.  Kirjasta löytyy myös hyviä käyttökohteita broilerin jauhelihalle. Kana-skewersiä riisinuudeleilla, kookoskanawokkia, kana-korianterisalaattia...


Ville Koppelomäen jauheliha-herkkusienirisotto oli  ensimmäinen valintani. Ajattelin täyteläisen risoton maistuvan koko perheelle, niinkuin maistuikin. Samalla sain muistutuksen, kuinka ihanan umamilta paistetut herkkusienet maistuvatkaan. Jauheliha risotossa toi retroisia muistoja koulun köksän tunnilta.

Mulla on aina myös pakkasessa jauhelihaa, sen parempaa varasuunnitelmaa ei olekaan, silloin kun ei keksi mitään kokattavaa. Jauhelihasta keksii aina, ja nyt Jauhelihakirjan myötä vielä 100 x helpommin.


Klikkaa kuva suuremmaksi niin pääset lukemaan reseptin
Kun sain kokkauskaverikseni vielä Maitotytön, tuli ruuasta pelkästään positiivista elämystä. Eikä se tosiaankaan ollut vanha kunnon jauheliharisotto, vaan ihan 2.0.



ARVONTA:
Jauhelihakirjan voit saada omaksesi myös hyvällä arpatuurilla. Vinkkaa kommentteihin oma jauhelihasuosikkisi ja osallistut painotuoreen kirjan arvontaan. Kommentit 14.12 mennessä. Katso arvonnan säännöt. Lataamalla ilmainen Arilyn- mobiilisovellus, pääset fiilistelemään kirjan resepteistä tehtyjä videoita.