...ja jaffojen vanavedessä kaikki muutkin sitrukset: greipit, veriappelsiinit ja -greipit, mandariinit, klementiinit, satsumat ja pomelot. Myös sitruunat ja limet houkuttelevat painavan mehukkaina. Se on sesonki nyt! Sesonki tarkoittaa, että ne ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan, mikä on aina vähän lottovoittoyhtälö, mutta tässä asiassa pitää paikkansa.
Nyt kuuluu sitruksia vähän hamstratakin. Osta iso pussi luomulaatua ja pane tulemaan suolaan säilöttyjä sitruunoita (tai tee limecurdia), se on herkku joka ylevöittää maullaan minkä tahansa ruuan. Sain Tanskassa kerran maistaa useamman vuoden oleentuneita sitruunoita. Herkku oli Chefin aarre ja sitä annosteltiin maistettavaksi hammastikun kärjellä.
Säilötyistä sitruunoista tulette kuulemaan epäilemättä enemmänkin kun saan batchini valmiiksi. Kannattaa laittaa siis oma tulemaan, että on sitten mitä käyttää.
 |
| Tässä ollaan aika klassisella linjalla. Sitruunapasta on supemaukas ja superin helppo. Kokeile myös sitruunarisottoa. Sekin vie kielen (ja nälän ja sydänsurut ja jalat alta |
Sain vapaat kädet etsiä aiheen vuoden alun Lännen Median ruokasivustolle, eikä sitrustusten kanssa tarvinnut empiä yhtään. Nämä esittelemäni reseptit ovat ilmestyneet tänään ainakin Turun Sanomissa, Kalevassa, Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa.
Oli muuten hauska, että kun etsin (viittä vaille deadline tietenkin) kuvattavaksi veriappelsiineja, olivat ne molempiin isoihin ketjuihin tulossa juuri seuraavana päivänä. Onneksi Minimanista löytyi sitten. Veriappelsiinien sesonki on nimittäin intensiivisen lyhyt, mutta ah, niin mehukas. Tiesitkö, että tuo punainen väri tuo niihin myös ekstraterveysvaikutuksia?
Aamiaiseksi siis chiavanukasta sitruksilla. Jugurtti, sitrukset ja rouhittu pellava onnistuu myös.
Kirjolohifileen pökkäsin aromatisoitumaan ja kypsymään sitruspedille. Todella maukas vaihtoehto sille sun jollekin toiselle uunilohireseptille. Vaihtelu virkistää! Ja varsinkin sitrukset virkistää!
Pomelo on mulle itselle parin vuoden takainen uusi sitrustuttavuus. Sen hedelmäliha on jotenkin jännän tuhti, vähän niinkuin omena melkein. Maku on miellyttävä, ei yhtään liikaa mitään, ei liian hapan, makea, kirpeä, mehukas (sekin on ärsyttävää kun kuorit/syöt appelsiinia ja mehu virtaa pitkin kyynärpäitä). Pomelosalaatti on taas thairuokalaji jota ilolla tuunasin vähän suomiystävällisemmäksi. Kun ei niitä kuivattuja katkarapuja niinkun löydy ainakaan meidän marketista. Ja ken kestää, lisätköön enemmän chiliä!
Joku vuosi sitten tein jännää Nigellan klementiinikakkua, jossa klementiinit keitetään kuorineen kakun raaka-aineeksi. Siis tätähän on tehtävä tänäkin sesonkina. Herkkua oli myös tämä hiukan bruleemainen sitrustorttu, tein vain aavistuksen liian pieneen vuokaan ja pohja jäi siksi turhan paksuksi. Voit olla viisaampi ja panostaa ohueen pohjaan. Täyte erittäin mainio!
Ja meinaan kyllä raijata isot pussit sitruksia kotiin joka kauppakerralla. Olen tosi, tosi huono syömään ja kuorimaan, vai pitäiskö sanoa kuorimaan ja siksi syömään appelsiineja, mandariinit vielä menee. Tästä voisin tehdä kyllä parannuksen. Mutta voi taivas miten rakastankaan veivata aamulla, päivällä ja illalla sähkö(koska se auttaa, käsin ei taas viittis/kerkiäis)sitruspuristimella jonkun mehusekoituksen. Tuoremehupurkit saa jäädä kauppaan. Lusikoin yleensä myös sen kuitumössön puristimesta suuhuni, joten kaikki hedelmän kuidut eivät mene hukkaan. Tiedättehän keskustelun kokonainen appelsiini versus tuoremehu?
Mutta joo, sitrukset on kyllä piristävintä tähän aikaan vuodesta. Sitten on vielä se tammikuun aurinko, mutta se onkin jo toinen juttu!
