LATVIAN SENSES: A DINNER PERFORMANCE

Postauksen kirjoittaminen tuntuu välillä ylivoimaisen vaikealta. Vaikeimmalta, kun on kokenut ainutlaatuisen elämyksen, sellaisen joka on stimuloinut jokaista aistia. Kun tietää, että sanaisen arkkuni kansi on kovasti natiseva, enkä sieltä koskaan pysty ammentamaan kaikkia oikeita sanoja, jotka vangitsisivat hetken täydellisesti. 

Riga-Gaujan alue kantaa vuoden 2017 Euroopan Gastronomisen alueen titteliä. Olin mukana kun titteli julkaistiin Latvian Suurlähetystössä Helsingissä. Huikeasti toteutettu, moniaistinen illallisperformanssi teki tutuksi Wild at Palate - teemaa. Lautaselta löytyi mm. majavaa, peuraa, nahkiaista, ja mehiläisten siitepölyä. Uskomattoman upeasti jugend-tyylinen lähetystö tummine paneeleinen (ja salaovi, yhdessä nurkassa oli varmasti salaovi!) oli muunneltu palaksi latvialaista luontoa musiikin, valojen ja tarkasti harkittujen efektien avulla.

Kieltämättä minulle tuli kerran jos toisenkin tunne, että olen salaseuran kokouksessa. Sanoja ei käytetty, paitsi loppua kohti alkoi olla jo pakko vaihtaa vieruskavereiden kanssa kokemuksia (kun vieruskaveritkin olivat koko ajan aivan parasta seuraa). Heti eteisessä saimme käteemme lankavyyhdit, joita kerien löysi perille yläkerran aulaan, jossa tanssivat faunit ohjasivat meidät eteenpäin kahtena ryhmänä.

Löysin itseni metsään katetun pöydän äärestä. Kankaassa olevien aukkojen läpi päämme ja kätemme pujottamalla saavuimme metsän keskelle kuin vaatekaapista Narniaan konsanaan. Korvakuulokkeista kajahtelivat erilaiset metsän äänet, joiden läpi kertojan rauhallinen ääni esitteli Latvian luonnon ihmeitä. Kuten metsässä kuuluukin, kaikkea leimasi kiireettömyyden tuntu, metsä tuli yhä lähemmäksi, tarjoilijoiden (tai pitäisi varmasti sanoa taiteilijoiden) asettaessa eteemme  käpyjä, sammalta, risuja. 

Kuvat/Latvian Embassy

Keväisen metsän kohistessa korvissa kullekin valutettiin koivunrungosta mahlaa alkuun tarjoillun majavan kyytipojaksi.

Kuvat/Latvian Embassy

Pääruokaa varten katettiin kokonainen  metsäinen pöytä, joka sytytettiin aamu-usvaiseen savuun juuri ennen kuin peuran fileet suklaisessa kastikkeessa sarvineen päivineen, nostettiin eteen.

Suurissa sarvissa kannettiin eteemme myös portviini.
Upean metsäinen tunnelma sulki rauhaansa; tunsin, maistoin, haistoin, kuulin ja koin metsän rauhan. 

Kuvat/Latvian Embassy

Kuvat/Latvian Embassy

Metsästä matkasimme joen ääreen. Näimme ensin Latvian jokiluontoa esiteltävän videon. Istuimme pitkän yhteisen pöydän ääreen, jonka päissä seisovat taiteilijat loivat väliimme virtaavan veden liikuttelemalla sinisiä silkkikankaita ja nauhoja. Nauhan liike pysähtyi hetkeksi, jotta saatoimme lukea siihen painetun seuraavan ruokalajin.

Jokirapukeitto oli muiden annosten lailla koostettu useista mielenkiintoisista osasista. Annoksia ei myöskään kertaakaan vain tarjoiltu sellaisenaan, kokki kävi joka annokseen lisäämässä pölyä, tai murua, tai kaatamassa kannusta kastiketta. Kaikki sujui ympärillämme kuin tarkkaan harkittu tanssi. Valot, musiikki ja veden heijastukset loivat tunteen, ettei tiennyt oliko veden pinnalla vai pinnan alla satumaisen sinisessä maailmassa.

Keiton jälkeen silmämme sidottiin ja taiteilijat poistivat näkymättömissä pöydältä liinan ja kannen, jonka alta paljastui kirkas joen pohja. Yksitellen Ahdin tyttäret ottivat kiinni kädestä ja asettivat sen veteen, samalla vapauttaen sidotut silmät ja ohjaten käden joen pohjassa olevalle meripihkan näköiselle kivelle kuiskaten samalla korvaan: "It's amber, eat it." Vaikka oikeaa meripihkaa ei ole syötäväksi tarkoitettu, oli nekku aidon meripihkan näköinen ja tunnelma joen äärellä mystinen.

Joen pohjan päälle asetettiin kirkas pöytälevy, että pääsimme nauttimaan seuraavasta herkusta, nahkiaisesta. Nahkiaisen jokinen maku sai osakseen illan eksoottisimpien makujen tittelin. Nahkiaiset olivat aika suuria ja huoneesta poistuessani huomasin, että vain muutama muu oli syönyt sen laillani kokonaan. Eikä se pahaa ollut, vain voimakkaan yksipuolisen jokista, vähän samaan tapaan kuin vaikka ostereissa maustaa suolaveden. Upeat lisukkeet tukivat annosta kuitenkin hienosti. 

Illallisesta vastasi Juris Dukalskis kokkitiimeineen, hän on keittiömestari Tam Labam Büs Augt- ravintolassa, joka kuuluu Latvian TOP 3 ravintoihin.

Kuvat/Latvian Embassy

Jälkiruualle kokoonnuimme koko porukka mehiläisten surinan ajoittaen täyttämälle niitylle, jota hallitsi muutama mehiläispesä, jonka kennoista saattoi valuttaa tuota kultaista nestettä. Huoneessa oli myös huumaavan voimakkaana hunajan tuoksu.

Suuren hunajaleivän sisuksista meille annosteltiin jälkiruuat  ja ilta päättyi lopulta hunajakakun kautta siitepölyllä maustettuun mantelimaitoon.

MENU 

LATVIAN SENSES

18.01.2017

Welcome drink: Cloudberry infusion with Riga Black Balsam

 FOREST

Appetizer

Smoked beaver with bilberry-marinated pearl onions and salted cucumbers 

dark-beer bread, golden chips, seed-bread crisps, dark-beer gel

Drink: Wild-berry infusion, pine-cone syrup, BIOvodka

Main course

Juniper smoked venison with black salsify, kale, Laima chocolate puréed prunes, black trumpet mushrooms, and pine-cone demi-glace sauce 

black trumpets, roasted malt, onion crisps

Drink: Abavas winery Cherry Port

River GAUJA

Soup

Crayfish velouté soup with bream croquette and young wheat 

sunflower seeds, parsley, seaweed, crushed crayfish

Appetizer

Fried lamprey in a tea jelly with brined mushrooms and black-garlic mayonnaise 

horseradish cream, crispy fish skin, seaweed powder, watercress, pickled mustard seeds, dill

Drink: Abavas winery Pommo, Birzī birch sap, Valmiermuiža japonica-quince seltzer

Valmiermuiža DEGALUS (burned beer)

MEADOW

Desserts

Lāču rye bread with hempseed spread, cranberries, and bio buckwheat honey 

sour cream, candied japonica quince, rowanberry jam

Honey minicake with cloudberry jam and japonica-quince foam

Drink: Chamomile almond milk

Menun yksityiskohtainen toteutus oli lumoava, eikä osasten summaa pysty mitenkään toistamaan näppäimistöllä. Hieno lanseeraus Euroopan Gastronomiselle Alueelle 2017. Muita alueita tänä vuonna ovat Tanskan Aarhus ja Italian Lombardia.

Liitän loppuun vielä videon, joka illallisemme esikuvana on varmasti toiminut. Samantyyppinen toteutus, josta tunnistan monta omasta illallisestani tuttua elementtiä, on tuotu aitoon luontoon. Video tallentaa mykistävän kauniin moniaistisen ruokailukokemuksen vuodenajat-teemasta.

Osallistuin kutsuvieraana Latvian suurlähetystössä järjestettyyn tilaisuuteen. 

TÄYTETYT BATAATIT

Täytetyt uunibataatit on kyllä ollut tämän kauden suosituimpia uutuusreseptejä. Mitä ihanampia täytteitä pukkaa  näihin oransseihin jättiläisiin blogilla jos toiselle. Mutta nämä ovatkin superhelppoja valmistaa ja bataatin makeus sietää kovalla kädellä maustamistakin.

Ja niin paljon helpompia kuin ne bataattiranet, joita en saa koskaan onnistumaan. Kaikki muut saa.

Mun tämänkertainen täyte pohjautuu kikherneisiin, ja fetaan ja muuhun itämaiseen meininkiin. Olisi ollut oiva kasvisruoka, mutta kun satuin huomaamaan kaapissa pari kohtapuoleen lenkille lähtevää prosciutton siivua, niin pökkäsin ne mukaan. Eli Good Bye kasvisruoka! Vain muutaman siivun tähden.

Mutta hyvin voisi olla. Oikein mainiosti ja maistuvasti.

Reseptin olen toteuttanut kaupallisessa yhteistyössä Apetinan kanssa, eli se löytyy Apetina- sivuilta. Äläkä suotta piinaa itseäsi, sillä minullekaan ei makseta klikkauksista, eli rohkeasti vain reseptin kimppuun.

Minä olen palkkioni saanut! 

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

KALAKUKKO, GUTEN TAG!

Siinäpä se. Kalakukko. Vähän ehkä rohmuisen näköinen, niinkuin luomukseni saattavat olla.

...Aber für Nana ist es mehr als das...

Mutta ei häntä sovi väheksyä, sillä tämä Kalakukko on päässyt esiintymään jopa Keski-Eurooppaan.

...Typisch für Finnland, ein Holzofen in einem modernen Küche...

En mitenkään halua viedä kalakukon alkuperäistä kunnia Savon suunnasta, siellä varmasti valmistuvat aidoimmat ja parhaimman makuiset kukot. Näin kerroin myös saksalaiselle tuottajalle kun hän oli googlaamalla minut löytänyt ja ehdotteli saksalaisen dokumentin kuvaamista sankarina kalakukko. Mutta niin vain puhuivat ympäri, heillä kun ei ollut aikaa lähteä kalakukon syntysijoille.

Ja sitten ajattelin, että no paistetaan sitä pizzaakin parissa muussa paikassa kuin Napolissa ja muualta päin katsottuna Suomi on kuitenkin Suomi enemmän kuin Etelä-Pohjanmaa tai Savo. Ja tässä tehdään tunnetuksi meidän ihanaa rukiista ja omaleimaista ruokakulttuuriamme. Niin pöliä lupauduin.

...Es sieht etwas abenteuerisch aus...

Kalakukko oli valikoitunut kohteeksi siksi, koska se kuulostaa saksalaiseen korvaan niin hassulta, kuulemma kuin vauvan jokeltelulta. Videon alussa sitä joku epäilee  myös hawailaiseksi perinneruuaksi... 

Olimme aika kompakti tiimi, minä ja nämä kaksi, tuottaja/ohjaaja/editoija Siri ja kuvaaja Alex, joka oli suureksi kauhukseni 206 cm pitkä (tottakai kysyin!), mikä tarkoitti sitä, että hän vaivatta näki vaikka leivinuunini päällä majailevat villakoirat (ne niin viihtyvät uuninpankon lämmössä), mutta oli kuulemma tottunut; joka kerta hotelliin astuessaan, me muut kun yököttelemme pölyisiä sängynalustoja, hän näkee ihan eri sfäärit. Ne joita kukaan ei koskaan YLETY siivoamaan. Lohduttauduin kuitenkin sillä, että ehkä keittiöni ei  ollut niitä polttavimpia kuvaamiansa kriisikohteita, herra oli nimittäin tulossa Afganistanista ja matkalla seuraavaksi Caracasiin. Mutta kyllähän mun kokkausten taltiointiin vähintään sotakirjeenvaihtaja välillä tarvitaankin...

Parasta oli tietenkin myös sen lisäksi, että Alex pyysi lupaa kuvata paljaita, kuukauden vanhassa turkoosissa kynsilakassa olleita varpaitani (tämä footage ei onneksi ollut dokumentissa, ehkäs se meni omaan käyttöön?). Että hän silminnähden ihastui kalakukon yksinkertaiseen makuun, pyysi neljänneksen mukaansa hotellille iltapalaksi ja lupasi kokeilla valmistaa herkkua myös vanhemmilleen, joiden arveli sitä osaavan arvostaa. Filmillä Siri saa kunnian maistaa kalakukkoa. Tarinahan ei kerro, että hän ei valitettavasti syö ikinä koskaan kalaa, mutta aika hyvin pokka pitää.

Ja miten meni noin niinku omasta mielestä?
No, eikös termi kuulu, että maku edellä ja kyllä tämäkin vaan erinomaisesti kalakukolta maistui.

Kuva puhukoon puolestaan.

...Willst du etwas leckeres schmecken?...

Dokumentti on esitetty Saksassa joulukuun 20, 2016 prosieben kanavalla makasiinityyppisessä  primetime show GALILEOssa, joka kerää päivittäin miljoonayleisön. My 5 minutes in fame! Ja kalakukon ennen kaikkea, kalakukonpa hyvinkin.

You tubessakin video on kurkattu yli 45 000 kertaa. Pieniä lukuja maailmalla, mutta mun keittiöstä isoja! Sitäpaitsi, kuinka moni meistä on koskaan tullut dubatuksi saksaksi? 

Jei!

VIIKKOMENU 5

Tammikuu kierähtää helmikuun puolelle ja  valo, tuo ruokabloggaajan paras kaveri pysyy mukana päivittäin kaemmin ja kauemmin. Ei kohta enää mitään hätää.

Ja kun on tarjolla hyvää ruokaa, ei silloinkaan yhtään mitään hätää.

MAANANTAI: KOREALAINEN SOPPA

Korealainen soppa syntyy tässä Eila-kotijuustosta, mutta se onnistuu hyvin ja alkuperäisen mukaan myös tofusta. 

TIISTAI: SIMPPELI CHORIZOKASTIKE PASTALLE

Chorizo-tomaattikastike on kyllä ihana arjen ruokapelastaja. Tässä reseptissä tehtiin pastakin itse, mutta älä kaihda kuivapastankaan käyttöä!

KESKIVIIKKO: OKONOMIYAKI ELI JAPANILAINEN PANNUKAKKU/MUNAKAS

Okonomyaki on oikein vekkuli ruoka. Hyvänmakuinen, erilainen, kasvis, helppo. Tartteeko muita syitä?

TORSTAI: LOHTA HELPOSTI

Välillä kannattaa hyödyntää jotain oikotietä. Tässä reseptissä se on Abban ateriakastike kalalle. Vähän uusavuttomammallekkin.

PERJANTAI: AASIALAINEN NYHTÖPOSSU

Nyhtöpossu menee arkena myös, koska sen voi hauduttaa yön yli uunissa. Torstaina vaan uuniin nukkumaan mennessä  ja valmista raaka-ainetta riittää moneen ruokaan seuraavina päivinä. Sitäpaitsi perjantai mitään arkea enää oo...

LAUANTAI: AASIALAINEN NUUDELISALAATTI

Tee iso kulho ja elä tällä koko viikonloppu. Viereen voi laittaa nyhtöpossua, lihapullia, nyhtökauraa, härkistä. Tai sitten vaan tätä.

SUNNUNTAI: MAITOKANA

Maito ja sitruuna tekee jonkun kummallisen taian uunissa. Kannattaa kokeilla.

VIIKON XTRA: GRATINOIDUT SIMPUKAT

Helppoa alkuun tai naposteluun. Superherkkua!

VIIKON LEIVONTA: SITRUUNAINEN JUUSTOMARENKIKAKKU

Kauneimpia leipomiani kakkuja koskaan. Vieläkin oon sitä mieltä!

Inspiraatioita viikon jokaiselle ruokahetkelle. Nauttikaa!

PUNASIKURISPAGETTI

Niitä päiviä kun keho huutaa hiilihydraattia talvipakkasten jäisen vesisateen vihmoessa päin naamaa. Kun tuntuu, että on tankattavaa jotain yksinkertaisen herkullista, joka tainnuttaa työpäivän jälkeen puolentoistatunnin iltanokosille alakerran sohvalle. 

Ei ehkä täysin loistavien ajatusten kategoriassa, lopputulema ainakaan. Pastammarjat, teen pastaa silti.

Koska se on nopeaa ja täyttävää ja herkullista ja mun keho huutaa pastaa (Sen taisin jo sanoa. Taitaa aivotkin huutaa pastaa. Vai onko pasta aivoruokaa, ja ellei niin mikä on? Voisin tarvita annoksen sitäkin). Varsinkin tälläistä missä on sinihomejuustoa ja pekonia ja punasikuria.

Radicchio on taas tuo italialainen pikkukaveri punasikuri. Meidän cittaris ei sitä ole näkynyt aikoihin, mutta heti kun kyselin perään, niin hankkivat. Radicchio risottokin on aivan mielettömän hyvää. Punasikuri on melko kitkerää, mutta sopivan kumppanin kanssa sen saa helposti kesyyntymään. Jos olette ensi kertaa menossa punasikurikaupoille, niin vaikka se muistuttaa väritykseltään punakaalta, näitä kahta ei pidä sekoittaman toisiinsa.

SPAGETTI PUNASIKURIN, SINIHOMEJUUSTON JA PEKONIN KERA
 4:lle

400 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
70 g pekonia pienistettynä
1 pieni punasikuri
 2 rkl balsamicoa
100 h sinihomejuustoa
1 dl silputtua lehtipersiljaa
suolaa, mustapipuria

Laita spagetti kiehumaan ohjeen mukaan runsaaseen suolattuun veteen. Keitä al dente, eli napakan kypsäksi.

Valmista spagetin kiehuessa "kastike". Freesaile valkosipulia  pari minuuttia ja lisää sitten mukaan pekonit, anna niiden rapsakoitua hieman. Suikaloi punasikuri ja sekoita mukaan pannulle. Lorauta sekaan myös balsamico, se taittaa hienosti terän punasikurin kitkeryydeltä. Lopuksi murustele mukaan sinihomejuusto. Jos innostut muokkaamaan reseptiä parilla desiä kermaa, tee se tässä vaiheessa. Älä silloin knoudata alempana olevaa ohjetta lisätä keitinvettä.Tarkista suola.

Kun siivilöit spagetin, säästä n. 1 dl keitinlientä. Sekoita punasikuri/sinihomejuusto, keitinvesi ja pasta keskenään. Sekoita mukaan silputtu lehtipersilja. Tarjoile heti runsaalla mustapippurilla terästettynä.

VIIKKOMENU 4

Näyttääpä herkulta tämän viikon viikkomenu! Onkohan se tuo mustikkapiirakka? Vai vaan ihanat makumuistot jokaisesta näistä aterioista. Spessu viikko!

MAANANTAI: MADEKEITTO

Alkaa olla madekeiton aika. Kalatiskillähän nuo yrmyt kurkistelevat ja  kaikkein onnekkaimpien verkoissa. On se myönnettävä, madekeitossa on oma, erityisen hyvä makunsa.

TIISTAI: RADICCHIO-RISOTTTO

Myös radicchiota, eli punasikuria saa tällä hetkellä kaupoista, ainakin meidän Cittariin niitä ilmestyi heti kun kyselin niiden perään. Radicchio on kirpeä kaveri vaikkapa salaattiin ja risotossa se taipuu lempeämmäksi. Kokeile tätä perinteistä italialaista risottoa. Risoton kanssa kun ei voi mennä vikaan.

KESKIVIIKKO:BULGOGI

Tämän reseptin hain kesän grilliruuista. Mikään ei kuitenkaan estä paistamasta bulgogia pannulla, ja ruoka valmistuu nopeasti, kunhan etukäteen marinoit lihan.

TORSTAI:TORTELLINIT PUUTARHURIN KASTIKKEELLA

Tämän viikon listalla näkyy olevan vähemmän kasvisruokaa, mutta juustotäytteiset tortellinit puutarhurinkastikkeella saa edustaa tätä. Pikaista ruokaa, varsinkin kun tarkoitus on napata tortellinit mukaan kaupasta.

 PERJANTAI: KUUBALAINEN POSSU JA ARROZ CONGRI

Niinkin kaukaa, kuin viime viikolta, vinkkaan vielä tämän helpon kuubalaisen possun ja riisin ohjeen. Riisistä voi helposti jättää pekonin pois ja silloin se toimii kasvisruokana. Kuubassa tätä syödään sekä lisukkeena, että pääruokana. Huomaatteko, omatunto alkoi kolkuttaa... Kuubalainen possu maustaa  helposti ihanan uuden makuisen liharuuoan. Ainakin kaikki sitruksen ystävät peukuttaa!

LAUANTAI: 3 JUUSTON POROKEITTO

Silloin, kun en vielä pitänyt ruokablogia, minulla oli muutama ruoka, joiden takia aloitin oikeasti bloggaamisen. Tämä keitto on yksi niistä. Reseptin on olen saanut ystävältäni Virpiltä versioita keitosta löytyy netistä eri nimien alla. Keitto ei ole ehkä kevyimmästä päästä, mutta juuri siksi huikeaa talviruokaa. Olen tätä tarjonnut monesti myös pienissä pidoissa ja ulkomaisillekin vieraille. Monikaan ei ole jättänyt santsikierrosta väliin!

SUNNUNTAI: KUKKOA VIINISSÄ

Kukkoa viinissä on klassikko. Joskus sitä unohtaa, että klassikot ovat klassikoita juuri siksi, että miljoonat (tässä tapauksessa) ovat ihastuneet, makuun, tuoksuun ja rakenteeseen ja johonkin siinä pyhässä kolminaisuudessa, joka tekee ruuasta ainutlaatuisen. Klassikon. Älä unohda kukkoa viinissä.

VIIKONXTRA: AVOKADOSUKLAALEVITE

Varsin lihaisaa viikkoa kevennetään avokadosuklaalevitteellä, jonka voi sipaista leivälle myös kauden hedelmien kera. Sitäpaitsi tämä kuva piristää kenen tahansa päivää.

VIIKON LEIVONTA: MUSTIKKAPIIRAKKA

Pata porisee julkaisi instassa hiljattain kuvan pullataikinaan leivotusta mustikkapiirakasta. Sain oikein ahaa-elämyksen. Miksi ihmeessä en koskaan ilahduta itseäni läheisiäni mustikkapiirakalla keskellä talvea? Siellähän ne mustikat ovat pakkasessa. Ja ihan yhtä hyviä tulee kuin tuoreistakin. Oikeasti pitäisi koko ajan leipoa jonkinlaista mustikkapiirakkaa. Ja varsinkin pullapohjaista, sillä sehän on parasta!

Mustikanmakuista talviviikkoa! (...juuri nyt sataa vettä...)

KUUBALAINEN ILLALLINEN JA BISTEC DE CERDO

 

Iltana eräänä päädyimme kokkailemaan Natasiskon kanssa kuubalaisia ruokia. Kuubalainen ruoka on vähän sellainen hassu juttu, että jos olet ollut turistina Kuubassa (and this is only hearsay), saattaapi olla, ettei maa ole tehnyt sinuun varsinaisesti vaikutusta mitenkään kulinarismin kehtona. Kuubalainen ruoka on aika simppeliä, usein hyvin samoihin raaka-aineisiin perustuvaa, eikä turisteille suunnatut ravintolat loista tähteyksillään.

Paras kuubalainen ruoka kokataan tietysti kuubalaisten kodeissa. Löysin juuri jonkun kuubalaisen kokkausryhmän facebookista ja sen mottona oli, että "In heaven, all the cooks are Cuban!" Erinomaista kuubalaista ruokaa siis ilmeisesti on.

Meidän illallinen muodostui ainakin mainioksi. Olen osan resepteistä jo käynyt läpi. Maniokki, yuca con mojo oli aivan uudenlainen tuttavuus ja suurena sitrusten ystävänä rakastuin sipuliseen limekastikkeeseen. Jaoin kanssanne myös ohjeen congrí'in, tuohon kuubalaisen peruskauraan, eli riisin ja papujen yhdistelmään, joka maistuu niin paljon enemmältä kuin, no, riisi ja pavut.  Paistelimme myös tostones ja plátano maduro frito, nämä ovat siis keittobanaaneista valmistettavia, toiset raaoista, toiset kypsistä, mikäli olette ihmetelleet joskus, että mikä on keittobanaanin oikea kypsyys, niin voin kertoa, että kaikki, sillä raa'asta ja kypsästä valmistetaan vain eri ruokia.

Okei, saatte reseptit. Mutta ei vielä tässä postauksessa. 

Kuubalaisessa salaatissa ei yleensä ole varsinaista salaattia, koska sitä ei ole saatavilla, vaan vadille viipaloidaan ohuita siivuja kypsiä tomaatteja, avokadoa tai sipulia tai vaikka kahta näistä. Juuri joulun aikaan avokadot olivat esimerkiksi Kuubassa kalliimpia kuin Suomessa. Sitten lotrataan päälle hillittömästi öljyä ja puristetaan taas vähän limeä ja siinä se. Tälläinen Ensalada de tomate, aguacate y cebolla mekin tehtiin. Sipulit on kyllä ihan väärin pilkottuja, ne sais olla sellaisia soiroja. Nyt ne taivaalliset kokit varmaan heristelee mulle sormia sieltä pilven reunalta.

Mutta jos olette valmiit tämän kertaiseen reseptiin, niin se olkoon Bistec de cerdo eli possunleike. Kuubalaiset tykkää syödä lihaa ja usein tarjolla on edullisia, sitkeämpiä ruhonosia. Ohueksi lehtipihvimäiseksi nuijittu possu on tyypillinen liharuoka ja simppelille 3 ainesosan marinadilla  possunpihveistä tuli aivan älyttömän hyviä. Se on taas se lime! Kuubalainen väsää tämän jostakin kinkusta, mutta kannattaa varmaan käyttää possun ulkofilettä, joka on helpoin liha tähän.

Bistec de cerdo, kuubalainen porsaanleike
4:lle

n. 600 g porsaan ulkofilettä
2 limeä
4 valkosipulinkynttä
suolaa

Leikkaa liha 4 osaan ja nuiji lehtipihvimäisen ohuiksi (Voit leikata 4 paksua pihviä ja halkaista ne "kirjaksi" ja nuijia tai helpommalla pääset jos teet vaikka 8 palaa ja nuijit ne yhtä ohuiksi mutta kooltaan pienemmiksi pihveiksi. Mä tein jotakin tätä väliltä, nuijin halkaistut pihvit isoiksi ja paistamisen jälkeen päädyin leikkaamaan ne puoliksi...)

Suolaa pihvit molemmin puolin ja voi siihen ripauksen pippuriakin laittaa. Laita ne sitten laakeaan astiaan, purista päälle limen mehu ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kääntele tässä marinadissa ja anna marinoitua puoli tuntia.

Paista pihvit paistinpannulla kypsiksi molemmin puolin, pari minuuttia per puoli.  

Teet näitä seuraavan kerran kun mietit mitä kivaa tekisit ulkofileestä, muuta kuin kuivaa uunifilettä (siihen en anna reseptiä, vaikka muutaman kerran oon onnistunut siinäkin). Aivan ihana maku ja vaan muutamalla mausteella. Valkosipuli, suola ja lime. Possu rakastaa teitä! Minä myös (älkää kuitenkaan tehkö tästä mitään loogisia päätelmiä...)! 

Suosittelen kuubalaista iltaa vaikka tällä meidän menulla. Sillä Sipulan väki on kirjoittanut muutaman jutun Kuuban reissultaan, suosittelen lukemaan, jos haluat päästä tunnelmaan.

Salsakokeilusta ei kuulemma jäänyt kummoista kerrottavaa.

Minä taas kyselin siskoltani, että mitäs rommia siellä ruuan kanssa juodaan ja toivorikaana zero-fanina ehdottelin Coca-colaa. No sitä nyt ehkä viimeksi, tuumasi Natasisko.

Hups!