OON KOLMEKYMPPINEN, OON KOLMIKYMPPINEN!

Merkkipäiviä ei ole koskaan liikaa, eikä aihetta juhlaan. Merkkipäivän puutteessa (koska ne kolmikymppiset tosiaan meni jo viime vuosituhannella) juhlan aiheen voi vaikka keksiä. Ja ne parhaat juhlat on usein arjen keskelle kehitettyjä ilonaiheita. Pään sisällähän se kaikki on. Voi paistaa ja syödä lättyjä tai sitten voi pitää lettukekkerit. Torimansikat voi tarjota kakkupohjan päältä tai kattaa kauniin iltapäiväkahvihetken ja juhlistaa sitä tuoreella mansikkaluomuksella. Keittää viinimarjoista talveksi mehut tai viettää mehunkeittäjäisiä ja pitää juhlalliset maistiaiset viinilaseista.

Parasta arjen ex tempore -juhlissa on, ettei niitä tarvitse stressata ja valmistella viikkokausia (eikä  niitä varten tarvitse siivota…).

Uusia perunoita meillä juhlistetaan usein kylmällä kesälautasella. Tapa on muokkaantunut lapsuuden kodistani. Äitini ja isäni kattoivat usein, varsinkin uusien perunoiden aikaan, kookkaalle ja paksulle, Sveitsistä ostetulle leikkuulaudalle perunan kyytipojaksi valikoiman kylmiä leikkeleitä ja herkkuja. Vaikutteet lienevät tulleen jostakin Antipasto-lautasesta tai Abend Brot’ista, kun sitä näin jälkikäteen ajattelen. Meillä kesälautanen täytettiin tietysti suomalaisittain eli laudalle kuului ehdottomasti myös pätkä kylmää lenkkimakkaraa, se kun on isäni herkkua.

Kyllähän sitä kalaa on lautaselta löydyttävä perunan kylkeen.

Kesälautasen nerokkuus piilee siinä, että sille voi kattaa ihan mitä vaan. Jokainen voi poimia siitä  lautaselleen herkut oman maun mukaan. Sen pyöräyttää esille perunoiden kiehuessa, suureellisia esivalmisteluja tai kuuman lieden äärellä hämmentämistä ei tarvita. Silti se näyttää aina yhtä houkuttelevalta.

Tomaatti, basilka ja mozzarella -parasta yhdessä!

Pirkka-tuotteet täyttävät elokuussa 30 vuotta. Mua pyydettiin laatimaan onnitteluresepti jonkun Pirkka-tuotteen ympärille. Mission impossible! Niitähän on yli 2600! Älkää pakottako mua valitsemaan.

Ja mun pöydässä on aina tuoretta leipää.

Pirkka on tuttu näky ostoskassissani. Mulle Pirkka-merkki kertoo, että kyseessä on luotettava tuote jossa yhdistyvät hinta ja laatu. Käsi tarttuu Pirkkaan jo aivan automaattisesti. Kävin ystäväni Virpin kanssa vieraassa K-citymarketissa kesälautanen-ostoksilla.  Tuntui kuin olisimme pelanneet hysteerisesti hihittävien perheenäitien Pirkka Go!-peliä kun oikein etsimällä etsimme Pirkka-tuotteita. Siis ihminenhän voi elää pelkällä Pirkalla! Peruselintarvikkeet löytyvät kaikki Pirkkana, mutta valikoimissa on paljon myös trendituotteita ja spesiaaliherkkuja.

Ravunpyrstö on yks lemppari Pirkka-perustuote

UUDET PERUNAT JA KYLMÄ KESÄLAUTANEN

Kokoa uusien perunoiden kaveriksi kylmä kesälautanen kaloista, leikkeleistä ja vihanneksista. Säädä ruokien määrä syöjien lukumäärän mukaan, mitä enemmän lajeja sitä vähemmän yksittäistä tuotetta tarvitaan. Kilosta uusia perunoita syö n. 6h. Keitä uudet perunat ja asettele perunoiden kypsyessä oman makusi mukaiset herkut kauniisti isoille vadeille tai leikkuulaudoille. Herkkua!

Pirkka pestyjä varhaisperunoita

Pirkka esipaistettuaCiabattaa

Pirkka kylmäsavulohta

Pirkka ravunpyrstöjä sekoitettuna ranskankermaan ja ruohosipuliin

Pirkan parhaat Skoonelainen sinappisilliä

Pirkka Sitruunasilakkaa

Pirkka tonnikalaa

Pirkka  vapaan kananomega kananmunia keitettynä

Pirkan parhaat Mozzarellaa

Pirkka voita

Kotimaisia kirsikkatomaatteja

Cosmopolitan salaattia

Ja sitä lenkkimakkaraa

Pirkka-kesälautanen on tietysti juhlan kunniaksi katettu Ilmari Tapiovaaran suunnittelemalle Pirkka-pöydälle. Legendat kohtaa.

Kiitos Pirkka ihanasta kesälautasesta! Sulla on mahtavat 30 vuotta takana, ja nyt vasta alkaa aikuisuus toden teolla! Hienoa, että olet mun ystävä, aina tuttu ja turvallinen!

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

Mansikka-juustokakkujäätelö

Mitäs tässä kursailemaan.

Hyvää on.

Sitruunaisen, mansikkaisen pilvenpehmoista, aivan juustokakkumoista. Mutta kylmempää.

Extra-juustokakkumoista, jos tarjoilee murennettuja digestive-keksejä viereen.

Eikä mitään jäätelökoneita. E-hei.

Vai pitäsikö sanoa juustokakkumaista? Ei kyllä tämä jäätelöherkku on ehdottamasti juustokakkumoista.

Reseptini olen antanut Apetina.com sivustolle.

Lody sernikowo-truskawkowe. Jos halua tsekata reseptin myös puolaksi. Emmäkestä. Puolaksi!

Hyvää on.

Yhteistyössä Apetina

RETROISTA RETROIN TONNIKALASALAATTI

Vanhanaikainen retro tonnikalasalaatti on yksi mun himo-jääkaappiruuista. Himo-jäkaappiruoka on sellainen, jota syödään aterialla, mutta myös aterioiden välillä, yleensä jääkaapin ja sen oven välissä seisten ihan vaan muutama kymmen haarukallinen. Tai siis niin paljon kuin kehtaa siellä jääkaapin oven välissä vedellä. Jos kotona on muita salaatinsyöjiä, on pakko laittaa tietty omaan astiaan annos, mutta parhaimmalta se kyllä maistuu suoraan kiposta haarukoituna. Ainoastaan vietnamilainen kanasalaatti saa mut käyttäytymään samoin.

Tässä salaatissa ei ole sinänsä mitään erikoista, ehkä se on sulle suorastaan tylsä, itse kyllä olen aistivinani tässä varhaisesi-isän trendikkäillä kulhoruuille. Oravan mummolassa tämä kuului koko lapsuuteni ajan joulupöytään, ja saan edelleen vieroitusoireita jouluisin kun se omastamme puuttuu. Muiden mielestä kun tämä ei ole varsinainen jouluruoka.

Ja tämä on nyt se resepti mitä varten ostat kaupasta HeMaPapusseja. Termi oli mulle aivan outo kun yksi Iso-Hoon sukulainen kerran kertoi että otti hemapapussin pakkasesta kun oli nyrjäyttänyt jonkun raajansa...Mulle tuli mieleen sanasta lähinnä verensiirto, vaikka selvisihän se sana lopulta. Kesän kunniaksi tuunailin tämän kuitenkin tuoreella paprikalla ja herneillä, maissi kyllä tuli purkista. Aina nauran sille IsoHoon ostosreissulle kun se osti niitä Bamboo shoots sieltä lasten video-osastolta (linkki juttuun tässä ja kaupan päälle superresepti), mutta muistan kyllä itsekin (no tästä on kyllä TODELLA kauan) hämmennykseni kun myyjä kehotti mua cittarissa kysymään HeVi- osastolta...metallimusiikki ei oo koskaan ollu mun juttu.

Ai niin, se vielä, että tonnikalasalaatissa täytyy olla kirpeän etikkainen kastike ja paljon sipulia. Nykypäivän versiossani on myös korianteria. Tietysti.

 RETRO TONNIKALASALAATTI

2 dl Pitkäjyväistä, irtonaista riisiä
1-2 tölkkiä laadukasta, öljyyn säilöttyä MSC-merkittyä tonnikalaa paloina
1 punainen paprika
2-3 dl tuoreita herneitä palottuna
2-3 dl makoisia maissinjyviä ja öljyä.
1 iso punasipuli
reilusti tuoretta persiljaa tai korianteria
1 dl oliiviöljyä tai neutraalia öljyä
1/2 dl valkoviinietikkaa
 suolaa ja mustapippuria

Keitä riisi pakkausohjeen mukaan ja anna jäähtyä. Pilko paprika ja punasipuli, valuta tonnikala. Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin. Maista ja lisää tarvittessa etikkaa. 

Oi, että on tavallisen hyvää!

THE RED SEA

Mun ihana äitini täyttää tänään 70 vuotta. Istuin viikolla mummolassa ja kävin läpi pahvilaatikottain pintapuolisesti meidän suunnattomia valokuva ja diavarastoja, kaikki sulassa sotkussa keskenään. Osa kuvista kellertää jo väreiltään pahasti. Ajattelin, että onnittelukorttiin jotakin hauskaa, mutta sitten huomasin, että paras muoto ajatuksilleni on postaus. Tämä on sinulle äiti.

Juhlimme tänään, kuten aina, hyvän ruuan merkeissä. Merkkipäiviä on meillä vietetty usein jollakin meille merkityksellisellä teemalla ja tänä vuonna teemaksi nousi Punainen meri. Minäpä kerron miksi.

Perheeni muutti -81 Pohjois-Saudi Arabiaan Tabukin kaupunkiin ja isäni tuli sieltä pois viimeisenä kesän kynnyksellä -87. Äiti

ja pienimmät olivat siellä edelliseen kesään, minä ja Nikoveli lähdimme koulujen takia jo aiemmin, kesälomilla ja jouluina palasimme kuitenkin Tabukiin.

Ne olivat erikoisia vuosia ja vaikuttivat varmasti meihin jokaiseen omalla tavallaan. Ehkä vasta saman kokenut tietää, minkälaista oli elää valtiossa, jossa lainsäädäntökin perustuu tiukasti koraaniin. Elämä oli ehkä hiukan erilaista, mutta meillä kaikilla on kuitenkin noista vuosista positiiviset muistot.

Koulun ja työn lisäksi  vietimme aikaa omalla asuntoalueella  ja me lapset ja nuoret Rec Centerin uima-altaalla ja video- tai biljardihuoneessa. Välillä käytiin Soukissa eli kaupungilla shoppailemassa.

Mutta yksi mahtavimmista jutuista oli aina kun lähdettiin viikonlopuksi Punaiselle merelle.

Punaisen meren rannikko siinä pohjoisessa oli ainakin silloin autiota hiekkarantaa. Alue oli armeijan valvonnassa, joten luvat täytyi hankkia ja partio kävikin ne aina tarkistamassa. Lähdimme aina 2-3 auton retkikunnalla. Reilun 300 km matkalla tie kulki välillä aavikon keskellä, välillä jylhissä kalliomaisemissa. Muistan vieläkin varsinkin kotimatkat, kun auringon polttamina, hiukset suolasta kankeina, ihon valkoisia suolapyörteitä silitellen istuttiin autossa. 

Aavikolla kasvoi meloneita

Perillä oli kiire pystyttää leiri ennen 6-7 aikaan laskeutuvaa totaalista pimeyttä. Meillä oli tuollainen kai Pakistanin armeijan teltta, puuvillainen ja alareunasta sai rullattua reunat ylös, jotta teltta ei  kuumennut liikaa. Meitä oli kuitenkin 6, enkä itse muista koskaan nukkuneeni teltassa vaan taivasalla niiden miljoonien tähtien alla. Tiedättekö, tähdenlentoja näkyy aivan koko ajan. Siihen on hurmaava nukahtaa.

Punaisella merellä oli aina sama menu. Meillä oli tuollainen kompakti, mutta tukeva Weberin grilli (siihen kuului toki jalatkin, vaikkemme niitä käyttäneet. Lisäksi siinä oli myös pattereilla toimiva pyörivä varras, jota sitäkään ei koskaan käytetty. Olen monta kertaa päivitellyt miksei grilliä ja telttaa pakattu mukaan muuttokonttiin!) ja sillä grillattiin naudan sisäfileestä leikatut, kotoa asti marinadissa olevat pihvit. Suuret, esikeitetyt uuniperunat kiedottiin folioon ja ne kostutettiin samalla valkosipuli-persiljavoilla kuin pihvitkin. Salaattina oli aina tomaatti-sipulisalaatti ja sitten grillissä lämmitettiin vielä folioon käärityt, valkosipulivoilla täytetyt sämpylät. Voi mikä herkku-ateria! (ja samanmoinen syödään tänään, oman perheen kesken).

Tässä kuvassa ei oose limsacooleri....

Meillä oli myös coolbox, sininen, pitkänomainen valkoisella kannella, joka oli täynnä jäitä, limsatölkkejä, rc-colaa ja mirindaa. 

Hauska huomata minkälaiset asiat syöpyvät mieleen.

Varustuksena meillä oli uima-asut ja t-paidat uintia varten suojaamaan selkää paahteelta snorklatessa. Tietenkin tennarit jalassa, terävien korallien päällä oli muuten mahdoton kävellä. Iltaisin, talvella ainakin, tarvittiin  myös villapaitaa.

Koralliriutta alkoi heti kohti rannasta ja eteenpäin täytyi kävellä vähintään 100 metriä päästäkseen uimaan ja snorklaamaan. Vesiraja pysyi koko ajan siinä polven alapuolella alla olevan koralliriutan paksutessa. Sitten vihdoin pääsit riutan reunalle tai ensimmäisten aukkojen kohtaan. Muistan vieläkin sen pakahduttavan tunteen kun laskeuduit suolaiseen, hyvin kannattelevaan veteen ja kuulit oman hengityksesi putkessa ja silmiisi avautui uskomaton, kirkas syvyys.

Pudotus oli heti varmasti 20-30 (vai 50?) metriä. Ennenkuin totuit, happi tuntui pakahduttavasti loppuvan kun tajusit mikä pieni osa olit kokonaisuutta. Korallien uskomaton väriloisto ja kalojen määrä, värit, lajit. Tämä on niitä asioita, joita en koskaan varmasti pysty kenellekään sanoin välittämään, sanat tuntuvat ihan typeriltä sen suuren mahtavuuden edessä. Kalaparvet puikkelehtivat ympärillä ja välillä vierestä lirvautti joku itsesi kokoinen tumma mörkö. Eihän me edes tunnettu niitä lajeja lähellekään kaikkia. Isot rauskut olivat aika mahtavia, ne välillä pöllyttivät itseään sinne pohjaan ja monta muutakin vaarallista kalalajia, vaikkapa lion fish tai moreena, oli aivan tuttu näky. Äsken luin, että mm 44 eri hailajia viihtyi noiden riuttojen tuntumassa. Onneksi tiikerihai saapuu saalistamaan vasta illan pimetessä... (isäni törmäsi kyllä pieneen haihin, joka säikähti isääni yhtä paljon kuin isä haita: "paskat meinas tulla uimahousuun").

Natasisko, laskuvesi ja meritähti

Olisi ihana kokea vielä kerran Punainen meri, näin villinä, autiona ja koskemattomana, mutta tuskin se on enää mahdollista. Viedä omat rakkaat kokemaan nuo samat hetket.  Silloin 80-luvulla Punainen meri oli  kiistatta parhaiten säilyneitä koralliriuttoja kaikista maailman meristä ja tunnen olevani valtavan etuoikeutettu, että olen päässyt retkeilemään noille Saudi Arabian neitseellisille riutoille. Silloin Saudi Arabiaan oli vielä mahdoton päästä turistina.

Toivottavasti kuvista (joita ei muuten olisi saanut ottaa) välittyy jotakin, minä katson niitä ja maistan suolaveden, tunnen ihollani viilentävän tuulen, muistan hiljaisuuden, muistan tähdet, muistan hurjan kirkkaan syvyyden riutan reunalla.

Kiitos äiti ja iskä, näistäkin muistoista. Laitan tähän loppuun vielä kuvan sinusta äiti, olet niin kaunis Nuutin ja Natan kanssa tuossa kuvassa,  aivan kuten tänäänkin.

Äitini, maailman vahvin nainen, ei tartte auttaa auttaa-pohjalainen, kirpiä, villi, sanavalmis, luotettava, luonnollinen, aito, rakastava, sekä naisten että miesten työt osaava, ahkera. Sellainen äiti joka paistaa pullat ja valvoo vaikka koko yön sun sängyn laidalla tarvittaessa, tai vaikka viikon. Äiti, joka on tehnyt töitä niin saksaksi kuin englanniksikin, mutta jota ei torikaupassa jymäytetä myöskään arabiaksi, swahiliksi tai bengaliksi. No, espanja on siinä ja siinä.

Sellainen äiti, jonkakumpparit on niin isot, että omat jalat tulee aina hölskymään niissä.

Ihana äiti.

Rakkaimmat 70-vuotisonnittelut tänään!

MAITOTYTTÖ LEIPOO KINUSKIKAKUN

Jotenkin ihanan astridlindgrenimäinen otsikko.  Vähän samaan tapaan kuin  Peppi saa hienon vieraan, Peppi astuu laivaan tai Peppi keksii pönkin.

Maitotyttö leipoo kinuskikakun.

Ja niin totisesti tapahtui. Kiitos kuuluu Myllärin kinuskipala-aineksille. Olen varmaan joskus maininnut, että Maitotyttö on innokas ja sitkeä leipuri. Sitkeällä tarkoitan, että hän jaksaa hokea haluavansa leipoa jotakin (hittituote muffinssit), niin  kauan, että minä vähintään muutun reseptiksi. Tai ainakin yritän muuttua joksikin herkulliseksi, nopeatekoiseksi, ainekset-löytyy-kotoa jutuksi, jossa Maitotytölle olisi mahdollisimman monta sopivaa tehtävää,  että päästäisiin elämässä eteenpäin.

Maitotyttö tahtoo leipoa. Ja usein.

Eiliseen mä-haluan-leipoa-maniaan löytyi aivan paras juttu noista Myllärin valmiista kinuskipala-aineksista.

Me niin leivottiin.

Ja mitäs siellä pakkauksessa on?

Siellä on jauhoseos.

Ja siellä on kuorrutepussi. 

Aineksista tulee puoli uunipellillistä eli jos haluat koko pellin, kannattaa ostaa kaksi pakettia. Tämä meidän on varmasti tehtävä sarjan toisen vaihtoehdon eli mokkapala-ainesten kanssa. Niitä ei voi kerta kaikkiaan tehdä pellillistä vähempää. Muuten tuo puolipellillistä vastaa  pyöreää piirakkavuokaa, johon voit hyvin tehdä kinuskipalat. Maitotytön leipomuksesta tuli tällä kertaa hiukan kakkumaisempi kun tein sen Ikean silikoniseen sydänvuokaan.

Lisäksi tarvitaan sulatettua voita 100g (voi käyttää myös rypsiöljyä), 2 kananmunaa ja 1 dl vettä. Minä sulatin voin ja rikoin kananmunat, muuten Maitotyttö suoritti kaiken kaatelun ja sekoittamisen ihan itse.

Ja kas huomaan: miksi minulla ei ole kaunista posliinista ja pastellinväristä taikinakulhoa?Eikö elämäni olekaan täydellistä?

Sekoitettu taikina voideltuun vuokaan ja paistoaikaa 15-20 min 200 asteessa uunista riippuen. Koska Maitotytön kinuskipaloista tuli ennemminkin kinuskikakku eli hiukan paksumpi, paistoin sitä 30 min. Suosittelen siis kokeilemaan hammastikulla onko taikina kypsää keskeltä, eli sitten valmis kun tikkuun ei tartu enää kosteaa taikinaa.

Paistumisen aikana sai keskittyä ihan rauhassa taikinakulhon rapaamiseen. On se vaan kätevä tässä tälläinen kevyt muovikulho...

Kuorrute oli myös yksi ilonaihe. Kuumensi vedenkeittimellä veden ja laitoin pussin notkistumaan vesihauteeseen. Saksilla nurkka auki ja pursotus onnistui jäähtyneen kaun päälle Maitotytöltä hienosti. Äiti levitti. Ihan helppoa!

Niinkuin oli pussin viimeisten tippojen maistelukin!

Arvottiin päälle mansikat vai vadelmat. Vadelmat voitti.

Luulen, että koko hyvin sujuneen leipomissession kriittisin vaihe oli kun äiti halusi ottaa kuvia portailla Maitotytön pidellessä kakkuvatia. 

Pysyykö, ei pysy, pysyy...

Pysyy jos pinnistää. 

Lisää Kinuski- ja mokkapalakokemuksia voit lukea Blogiringin kamppissivulta.

Ja sitten ARVONTA:

Kaikkien tähän juttuun kommentoineiden kesken arvotaan Myllärin mokka- ja kinuskipala-aineksia sisältävä tuotepalkinto. Voit kertoa vaikka missä tilanteessa itse käyttäisit näitä. Minä muuten otan näitä mukaan seuraavalle Tahkon reissulle, ei tartte rehata monia jauhopusseja yms. Kätsyä.

Kommentointi päättyy klo 12 keskiviikkona 13.7.2016.

Oliko mulla vielä muuta? 

• Urho11v saa tehdä tupla-annoksen mokkapaloja kun saapuu Kesäsiirtolasta. Ihan itte.

• Ja tärkein: HERKULLISIA olivat!

• Ja etten luule olevani Astrid Lindgren. Mutta pitäähän ihmisellä olla idoleita.

Melukylän lapset, ne sen sijaan asuu meillä.

Yhteistyössä Helsingin Mylly