Pieni ihminen, suuri hävikki

Kuluttajaliiton johdolla vietetään tällä viikolla 8-14.9.2014 Hävikkiviikkoa, jolloin meitä kaikkia pyydetään kääntämään katseemme kohti omaa napaa ja seuramaan hukkaan heittämämme ruuan määrää ja ennen kaikkea sitä, voisiko asialle tehdä mitään. Asia on tärkeä, tarkastelipa sitä sitten globaalisesta näkökulmasta; ruoan tuotannosta ja sen riittävyydestä, hiilijalanjäljistä ja muista koko palloomme vaikuttavista tekijöistä tai yksittäisen perheen/yksilön kannalta, jolloin asiaa huomioimalla voi saada suuria muutoksia aikaan, jotka tuntuvat aivan siellä oman kukkaron pohjassa.

Me ruokabloggaajat olemme jo useamman vuoden pitäneet yllä keskustelua asiasta ja liittäneet postauksiimme Hävikistä herkuksi- logoa, jotta muutkin löytäisivät inspiroivat ideamme.

Itse olen näemmä ollut hävyttömän laiska tuota logoa lisäämään, vaikka arkisissa ruuissa tähteiden jatkojalostaminen ja  hiukan nahistuneiden tuotteiden käyttäminen on tuttua puuhaa meidänkin keittiössä.

Millä keinolla itse taistelen hävikkiä vastaan?

1. Ostojen suunnitelmallisuus. Tiedä kauppaan mennessäsi mitä aiot ostaa. Älä osta ruokaa varmuuden vuoksi mieluummin hiukan yli sen mitä tarvitset. Usko pois, kyllä se riittää. Aivan varmasti riittää.

2. Käytä pakastinta. Pakasta tähde-annokset välittömästi tai valmista esim. vain puolet kanafileistä ja pakasta toinen puoli raakana muuta ruuanlaittoa varten. Kana ja jauheliha nopeasti käyttöön otettavia raaka-aineita pakkasestakin.

3. Inventoi. Käytä sitä pakastinta. Tarkasta säännöllisin väliajoin mitä siellä on, ota käyttöön tai suunnittele joka viikko ainakin pari ateriaa perustuen pakkasen antimiin. Inventoi myös ruokakomerosi ainakin joka toinen kuukausi. Älä anna jauhojen, ryynien ja muiden nyssyköiden vanheta vaan anna niiden toimia pohjana viikon ruokalistalle. Sama pätee myös jääkaapissa lojuviin maustekastikkeisiin ym. oliiveihin.

4. Mikäli virhearviointeja on sattunut, on monia tuotteita mahdollista käyttää päiväysmerkinnän jälkeen. Aistinvaraisen tarkistuksen perusteella rohkeasti käyttöön esim. päiväysvanhat hapanmaitotuotteet ja kerma. Avaamattomina ne säilyvät yllättävän pitkään. Vanha maito on omiaan pullaan, sämpylöihin, lettuihin, pannareihin.

5. Kuivata leipä (ennen kuin se homehtuu) krutongeiksi, korppujauhoiksi tai vaikka hevosille(meillä). Ei niin tuore leipä käy mainiosti panzanellaan, lämppäreiksi, fondueseen (tokihan teillä syödään viikottain juustofondueta?).

6. Raasta juustonkannikat ja pakasta.

7. Keitä tai paahda jo hiukan nahistuneet vihannekset, soseuta keitoiksi tai käytä leipätaikinaan, kuten myös puuronloput, muusit yms.

8. Anna ruokavarastojesi inspiroida. Mikään ei ole ihanampi kuin tunne, että loihdit perheellesi aterian "tyhjästä".

9. Kaikki kiteytyy ehkä kahteen sanaan: SUUNNITTELE ja INSPIROIDU.

Voin rehellisesti sanoa, että keittiössäni toteutetaan jokaista edellä mainittua kohtaa... Ehkä noin 50%. Paljon on parantamista vielä, hyvä tahto ja tietoisuus asioista  siloittavat matkaa kohti hävikittömämpää elämää. Tässä asiassa kunnostautuminen on ehkä helpoin tapa tuntea itsensä HYVÄKSI IHMISEKSI.

Lukuun ottamatta  ehkä niitä hetkiä, kun huomaat, että olet pitkällä aikavälillä tehnyt jotakin oikein (aamun karjuntasessiosta huolimatta) kun Urho10v. tulee halaamaan sanoen : " Äiti, en tiedä miks,  mutta mun vaan tekee mieli halata sua KOKO AJAN!" (tapahtui eilen).

Sellaiset hetket tallennetaan sydämeen ja tutkiskellaan niitä silloin kun Maitotyttö3v huutaa: "Sitten mä sanon sua äiti ruipelopaskaksi!"

Älkää järkyttykö. Niin se sanoo kiljuu. Oikeasti.

FLÄSKIPANNU

Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.

Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!

FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.

Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi

Lohta Artesan

 

Olisi kiva päästä käymään Pariisissa. Chilessä käyminen olisi jo ihan unelmien täyttymys. Molemmat matkat ovat tarjolla, mikäli äänestät annokseni kolmen parhaan joukkoon Cono Sur- viinikisassa. Sitten on reseptini enää vakuutettava chileläinen keittiömestari ja saisitte alkaa jännittää kanssani Pariisin finaalia, jossa Suomen edustaja kohtaa Ruotsin ja Irlannin  edustajat pääpalkintona viinimatka Chileen. Myös äänestäjien kesken arvotaan kaksi 100 euron matkalahjakorttia.

 

Cono Sur Bicicleta Riesling tai Pinot Noir olivat viinit, joihin osallistujien tuli laatia pääruokaresepti. Cono Sur- viinit  tulevat Chilen eteläisimmästä kolkasta ja tilalla yhdistetään viininteon traditiot uusimpaan teknologiaan innovatiivisesti ja ympäristöä kunnioittaen.

“The success of Cono Sur lies in understanding the origin of New World wines: expression of soil and climate melded with intense aromas of the fruit, yielding the elegance and concentration of full, fresh and well-balanced flavours.”

Täydellinen kumppani Rieslingille ei hivele ainoastaan makuhermoja, vaan  kunnioittaa Cono Surin keskeisiä arvoja reseptissä, jossa käsin rakkaudella valmistettuihin, uunilämpimiin leipäsiin kiedotaan mustaksi hiillostettu aromikas lohi yhdessä raikkaan kaali-omena slawn,  vahvasti juurevan punajuuricremen ja kermaisen avokadojogurtin kera. Tunnet annoksen painon kädelläsi, näet sen luonnolliset, mutta kirkkaan rehevät värit. Yksinkertaiset, mutta intensiiviset maut yhdistyvät viileän Rieslingin kanssa kunnianosoitukseksi Uuden Maailman viinille ja viinintekijöille. Puhtaudella, innovatiivisuudelle ja tasapainoisille mauille.

La bicicleta se ha transformado en un ícono que representa un homenaje a sus trabajadores, al compromiso de Cono Sur con el desarrollo de una viticultura de excelencia y respeto por el medioambiente.

Bicicleta, polkupyörä, on nimi pullon kyljessä. Se on omistettu viinitilan työntekijöille, jotka kulkevat ympäristöystävällisesti viinitarhoilla polkupyöriä käyttäen. Samaan tapaan yksilöllistä, maanläheistä annosta lähdin hakemaan toteutuksessani:
 

 

LOHI ARTESAN
4 :lle
Ota uunilämpöinen leipänen lautaseksi, asettele sille kourallinen kirpeän raikasta kaali-omena slaw:ta ja pintahiiiltynyt , sisältä mehukas lohitanko. Viimeistele annos reilulla kädellä avokado-tillijogurttia ja punajuuricremeä. Taita puolikuuksi ja nauti mutkattoman herkullisesta ateriasta, jonka kruunaa huurteisen kylmä lasillinen Cono Sur:in Bicicleta Rieslingiä

Hiiltynyt lohi
500g lohta fileenä
1 rk savusuolaa
2rkl oreganoa
2 rkl kirveliä
2 tl savupaprikaa
2tl jeeraa
2tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua mustapippuria myllystä

Poista fileestä nahka ja leikkaa lohi pituussuunnassa kahdeksaan n.2cm leveään palkkiin. Yhdistä kaikki mausteet ja kierittele palat mausteseoksessa. Pariloi kuumalla pannulla tai grillissä ilman rasvaa niin että paistopinnat alkavat mustua.

Leipäset
3 dl lämmintä vettä
1/2 pussi kuivahiivaa
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
n.5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
2tl sokeria
0,5 dl sulatettua voita

Sekoita veteen hiiva, suola, sokeri ja täysjyvävehnäjauhot. Alusta mukaan vehnäjauhot vähän kerrallaan, että saat sopivan pehmeän taikinan. Vaivaa mukaan lopuksi sulatettu voi ja vaivaa taikina palloksi. Jätä nousemaan ½ h leivinliinan alle.

Vaivaa taikina tangoksi ja jaa se 8 osaan. Pyörittele palat pulliksi, painele ensin kädellä litteiksi jauhotetulla alustalla ja kauli sitten ohuiksi lätyiksi. Paista keskilämmöllä molemmin puolin ilman ravaa joko paistinpannulla tai grillissä pizzakiven päällä. Leivät ovat valmiita kun niihin ilmestyy hiukan tummia pilkkuja. Kääräise lämpimät leivät ensin muovipussiin ja sitten leivinliinan sisään.

Kaali-omena slaw
6 dl varhaiskaalta suikaloituina
1 granny smith -omena kuorineen raastettuna
1 dl tuoretta minttua silputtuna
0,5 dl tuoretta korianteria silputtuna
½ sitruunan mehu
1 rkl sokeria
1 tl suolaa

Sekoita kaikki aineet kulhossa ja anna maustua ja vetäytyä jääkaapissa ainakin tunti.

Avokado-tillijogurtti
2 avokadoa
1 dl luonnonjogurttia
1 dl hienonnettua tilliä
1 limen mehu
suolaa ja mustapippuria maun mukaan
Soseuta avokadon hedelmäliha ja muut ainekset tahnaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Punajuuricreme
150g kypsäksi keitettyä kuorittua punajuurta
1 dl ranskankermaa
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Soseuta kaikki aineet sauvasekoittimella tahnaksi ja mausta suolalla ja mustapippurilla.

Olen niin iloinen tästä annoksesta, siitä välittyy käsintehdyn kotikutoinen leima yhdistettynä elämäniloa pursuavaan värikkyyteen. Siinä on kaikki mitä hain tätä annosta suunnitellessani.

Kaikista, kaikista tärkeimpänä tekijänä kuitenkin maku. Luulen ettei Bicileta Rieslingille kerta kaikkiaan voi löytää parempaa kumppania!

 

Muista siis käydä äänestämässä 22. 9 mennessä annostani tai jotakin muuta upeaa suomalaisen bloggajan annosta. Äänestä KLIK. (Reseptini on alimpana oikealla, Lohta Artesan, ja äänestää voit kilpailussa vain kerran yhtä reseptiä)

 

 

Kiitos paljon! Ja pitäkää peukkuja!

Arki ja elonkorjuu

Sainpas minä otsikon kuulostamaan raskaalta ja melkein surulliselta.
Eihän se syksy sitä ole. Vaikka moni pakokauhuilee kesän päättymistä ja syksyn myötä arjen rutiineihin palaamista on meitä toisenlaisiakin, niitä jotka vastaanottavat syksyn raikkauden ja kirpeyden hellesäiden jälkeen avosylin. Joille syksy merkitsee joka vuosi uutta pientä alkua elämässä ja joiden kesänvarastoimat energiat aktivoituvat sitä tarmokkaammin mitä pimeämmäksi illat käyvät.

Kasvimaani oli tänä(kin) vuonna koko ajan luonnollisen kastelun piirissä. Luulen, että helle rankaisi pahiten tilliä, se jäi tänä vuonna niin kituisaksi ja olemattomaksi, ettei rivistä ole voinut taittaa ainuttakaan vartta mausteeksi. Porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli ja mangoldi sekä salaatti ovat rehottaneet luotettavasti, vaikka kylvinkin maani vasta kesäkuun puolessa välissä. Korianteri kasvoi silmänräpäyksessä kukintovaiheeseen, niin etten ehtinyt hyödyntää lehtiköitä lähes ollenkaan. Onneksi on lehtipersilja. Lisäksi rucola on jotakin hyvin erikoista lajiketta, tummaa ja voimakaslehtistä, vai onkohan se ylipäätään rucolaa? Mysteeri ovat myös maallani ilman tukea rehottavat pavut? Kuka ne sinne laittoi ja koska? Jaakko?

Ensi vuoden muistettaviin asioihin kirjataan kasvimaan osalta kunnon kyltitys, kai se on uskottava, että rivin päähän taitellut siemenpussit eivät maalla merkkinä menesty. Joka vuosi jaksan uskoa, että ensi vuonna teen kaiken paremmin. Eihän tätä muuten jaksaisikaan. Tontin toisella laidalla perunat jäivät tänä vuonna istuttamatta, sen sijaan maa-artisokka varsia rittää. Jonnekin on kadonnut Ailan minulle lähettämä piparjuuri. Ja sen kun piti olla niin helppo kasvi. Mansikkamaani oli tuttuun tapaan melko kitsas. Yhteensä 50 taimesta varmaan tosi pieniä ruppuja  ehkä max. 8 litraa.

Viiniarjapuskat ja karviainen sen sijaan olivat satoisia. Molemmista mustista sain 2 sankoa ja yhdestä punaisestakin 2 sankoa. Ja karviasestakin lähes  sangon. Niistä on nyt sitten keitelty mehuja ja pakastettu kokonaisina. Hilloja en keittele, kun ei mulla ole viileää säilytystilaa, enkä viitsi pakastella. Niitähän voi keittää purkin kerrallaan tarvittaessa. Omenoita tulee jokunen.

Olipa sato sitten suuri tai laiminlyöty pieni, omasta maasta nostettuna, poimittuna tai kerättynä sille antaa erityistä arvoa.

Erityisen arvon kannattaa antaa myös kaupan avainlippu, design from Finland, ruokaa omasta maasta joutsenlippu ja muille kotimaisuutta korostaville tuotteille joiden käytössä olen skarpannut ollessani mukana Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjassa. Sinivalkoisia tuotteita suosimalla jokainen voi kantaa kortensa kokoon ja olla luomassa lisää työpaikkoja Suomessa. Jo kymppi lisää kuukaudessa kohdennettuna suomalaisiin tuotteisiin meiltä jokaiselta loisi 10 000 uutta työpaikkaa.

Näinä Putin-juuston aikoina moni ehkä on havahtunut elintarviketeollisuuden haavoittuvaisuuteen. Suomalaisen ruokatuotannon elinvoimaisena pitäminen vaatii meiltä jokaiselta valintoja. Sen pelastaminen Putin -juustoa hamstraamalla ei ole ehkä se kestävin tie, varsinkin jos se on pois joltakin muulta kotimaiselta juustonvalmistajalta. Arkipäivän valintojen perään, jokaisena päivänä, kuulutan minä.

Arjen valinnoissa auttaa se pikkuinen merkki. Kesän grillauksien jälkeen alkaa pikkuhiljaa sisäruokintakausi, mikä meillä tarkoittaa arkisin nopeita keittoja, kastikkeita perunalla riisillä tai pastalla tai jotakin laatikkoruokaa. Niin kuin äiti haluaisikin tuoda pöytään sen paahdetun punajuuren yrttitsatsikin kera on kakistelemattoman illallishetken rauhaksi useimmiten valittava peruskotiruokaklassikoita. Koska muuten teit viimeksi nakkikastiketta ja muusia tai nakkikeittoa? Takuuvarmoja nakkeja(hi-hi) molemmat. Niistä innostuu isikin. Hk on yksi monista Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjaan osallistuvista elintarvikealan yrityksistä.  Sen lihatoimituksista vastaa n. 5000 kotimaista sopimustuottajaa ja työntekijöitä  löytyy 2572. Noin tarkalleen.

Koulun ja päiväkodin päästyä hyvään vauhtiin on myös aika päivittää niin liikuntavarusteet kuin syyskelin vaatteet ja kengät. Aikaisiin aamuihin saa pyöräilevälle koululaiselle etsiä jo hanskat, eikä pieni Käpykololainen tule enää tulevasta viikosta selviämään ilman sadevaatekertaa. Meillä päivitykseen kuuluu myös kierrätys. Ihana Reiman sadesiili asu on ostettu aikoinaan Urholle, nyt se palautui Maitotytölle Elli- serkulta, luulen että kaunis kuosi tulee kulkeutumaan Maitotytön jälkeen vielä Eino-serkulle ja vastasyntynellee Ellin ja Einon pikkuveljelle. Ainoastaan kurahousujen kumpparikumminauhoja uusitaan tämän tästä, kiitos ihanan mumman.  Ja pitäsikö sanoa kiitos Reiman jonka laadukkaat tuotteet  mahdollistavat perimysjärjestyksen sisarukselta toiselle. Reima osallistuu kampanjaan ja vaikka tänään senkin kuten useimpien tekstiilituotteiden ompelutyö on siirretty ulkomaille, työllistää esimerkiksi Reima Suomessa sata henkeä suunnittelun, kaavoituksen ja markkinoinnin parissa. Design from Finland, niin se on.

Tärkeintä ja  samalla vaikeinta syksyssä on riittävän levon saanti. Iltaisin ei millään meinaa ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan, kun koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen iltakellot tuntuvat soivan turhan aikaisin. Ja niin ne soivat aamullakin. Onneksi aamun valoisuus antaa vielä hetkisen piristystä herätykseen.  Kääriydytään sitten viikonloppuna muutamaksi ylimääräiseksi tunniksi ihaniin suomalaisiin peittoihin ja tyynyihin. Familon  on kotimaisine, testattuine avainlippumerkittyine hyvinvointituotteineen (peitot, tyynyt, sängyt) mukana kanssamme  sinivalkoisessa kampanjassa. Familon on tuttu suomalaisille jo vuodesta 1966.

Sen lisäksi, että kuljet tarkkana kaupoilla voit osallistua kilpailuun , kerätä virtuaalisesti sinivalkoisen ostoskorin ja yllättyä sen työllistävästä vaikutuksesta. Osallistut 3000 € ja lukuisten tuotepalkintojen arvontaan. 

Kampanjalla löytyy myös oma facebook-sivu. Olethan jo tykännyt?

Kokit ja Potit - Hannele muistuttelee ihan näistä samoista asioista omassa blogissaan  ja kehottaa syysretkelle. Syksyhän on ehkä eväsretkien parasta aikaa. Poislukien pulkkamäkiretket, keväiset luontoretket ja kesäiset heinäpeltoretket....

Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto

Lihapullat näinkin (mustatorvisienijuustolevitteellä)

Lihapullista on kirjoitettu kokonaisia keittokirjoja. Lihapullaksi kutsuttavia taidetaan tehdä ihan joka maailman kolkassa, joskus ne voivat olla myös lihattomia, kuten falafel-pullat, jotka tehdään kikherneistä. Minä hahmotan ne kumminkin lihapulliksi, vaikka tämmöinen outo maailmankatsomus saattaakin teitä hämmentää ja jopa asettaa kyseenalaiseksi aivoimpulssieni kytkennät. Hahmotus lienee peräisin Saudeista, jossa nuoruuteni herkkua olivat ihanista ihanimmat falafel-leivät. Vasta kymmenkunta vuotta myöhemmin tajusin, etteivät nuo ihanat lihapullat sisältäneet mitään lihaksi tituleerattavaa.

Tämä paljastus saattaa tietysti myös laittaa kyseenalaiseen valoon aivoimpulssieni kytkennät.

Jääkaapissa 800g naudan paistijauhelihaa ja vähän sitä sun tätä. Lapset tykkää lihapullista. Ainakin tavallisista. Ei tulisista.

Ihan pieni ongelma.

Mä osaan tehdä myös mauttomia lihapullia. Onnistumisprosentti on on jopa harmillisen suuri. Vanha konsti sipulikeittopussin lisäämisestä taikinaan on yleensä takuuvarma pelastus, mutta koska olen ruokabloggaaja en osta valmiita sipulikeittopusseja. (Onneksi en ole Pinokkio, sillä nenä olisi juuri rävähtänyt kipeästi keskelle näyttöä.)

Mitä maunantajaa jääkaapista löytyy?

Löytyy n. dl verran ranskankermaa ja - haa - Silvan mustatorvisienijuustolevite rasia.

Ei muuta kun hommiin.

Lihapullat juustolevitteellä (Mustatorvisieni)

800g naudan jauhelihaa
Silva mustatorvisieni juustoleviterasia 150g
1 dl ranskankermaa
1 dl maitoa
2 vaaleaa, kuivahtanutta leipäsiivua raastettuna
1 iso muna
2 rkl sipulijauhetta
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 rkl kuivattua basilikaa
1/2 tl valkopippuria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi, itse tykkään sekoittaa lihapullataikinan käsin. Anna taikinan vakiintua 10 min.

Leivo taikinasta kostutetuin käsin tasakokoisia lihapullia ja aseta ne leivinpaperin päälle uuninpellille. Minä teen pääsääntöisesti aina lihapullani uunissa; a) ei paistokäryä b) nopeaa ja helppoa c) hitusen rasvattomampia kuin voissa kieritetyt, mutta silti mielestäni yhtä hyviä d) mä saa kumminkaan tehtyä paistinpannulla pyöreitä e) niin on meillä aina tehty (=mumma ja äiti).

200 astetta ja 20 minuuttia. Paitsi jos teet minipullia niin ehkä vähemmän. Tai mega niin sitten enemmän. 

Tääkin on niin matematiikkaa. Isä oli oikeassa kun yritti (turhaan) korostaa matematiikan tärkeyttä mulle kouluaikoina. 

Mutta Urho10v:n sanoin "Liian myöhäistä". *

Lihapullat on valmiita."Kuinka monta lihapullaa näet kuvassa?"

*Urhon kuuluisat sanat ovat Urhon ehkä  3v suusta jääneet meille legendaarisiksi. Ne kuuluu myös lausua tietyllä tavalla, hyvin pitkään venyttäen ja samalla huokaisten masentuneesti. Alkuperäisesitys mökkireissulta, jossa ulkowc ja Urho herätti minut yläkerrasta kukonlaulun aikaa : "Äiti, mua kakkattaa". Urho lähti pyjamissaan rappusia alas ja minä jäin vielä etsimään laukusta peppupyyhkeitä, että saadaan miehelle puhdas takamus. Vannon että kesti korkeintaan minuutin. Rappusten alapäässä kohtasin pienen miehen  hartiat masentuneesti lysyssä ja pyjamahousujen haarus raskaasti roikkuen. "Äiti, liian myöhäistä..."

Silvan  gourmetjuustolevite saatu testattavaksi valmistajalta.

Camp Urho revisited

Urho10v. sai ehkä maailman kauneimman syntymäpäiväkortin, aivan Camp Urhon hengessä, jonka oli piirtänyt lahjakas, eläinaiheista innostuva Meeri-serkkuni, joka taas on Urhon Miina-kummitädin sisko.

Olen aina sanonut, että kirjoitan blogiani sen takia, että sitä joku lukisikin, mutta nyt kun on muutamia vuosia jo vierähtänyt, huomaan, että se on korvaamaton aarre-aitta myös oman perheen muistina. Mitä syötiin kenenkin synttäreillä ja millainen kakku oli kullakin ja koskas ne olivatkaan meillä kylässä?

Siksi myös palaan vielä Camp Urhoon, tai oikeastaan edelliseen päivään, jolloin oli  oikea syntymäpäivämäärä ja juhlimaan oli kutsuttu lähisukulaiset, kummit ja ystäväperhe. Ja kuka ties, ehkä joku saa jotain vinkkiä omiinkin juhliinsa, vaikka en tässä reseptejä jaakkaan.

Minä ja myös äitini edustamme sitä koulukuntaa, jonka mielestä vieraat ruokkii kunnon ruualla usein samalla vaivalla ja (vähemmilläkin) kustannuksilla kuin jos pitopöydässä on sen seitsemän sortin suolaiset ja makeat tarjoilut. Tilaisuudesta riippuen tarjolla  voi olla keittoa ja leipää, kesällä usein jotain grillattavaa, talvisin herkullisia vahvoja patoja, tai sitten  kylmäpöytä, jossa tarjolla lihaa, kalaa  ja salaattia. Ja vaikka itse koenkin, että emäntä pääsee näin vähemmällä, tuntevat vieraat usein suurta kiitollisuutta tyyliin "siellä oli oikein ruokaa tarjolla". Jälkiruuaksi maistuu sitten useimmiten kakkukahvit. Emäntä tyytyväinen ja vieraatkin jaksavat tulla ja lähteä kauempaakin.

Urho10v:n pöytään pyöräytin pitkulaisia porkkanasoseisia rystiikkeja (tuo rustiikki on NIIN hyvä sana, sitä voi aina käyttää kun joku näyttää epämääräiseltä) sämpylöitä jotka ulkonäöstään huolimatta olivat tosiaan herkullisia, ja pehmeän sitkaita. Sen verran emännän hermot pettivät, että laitoin IsoHoon vajaa tuntia ennen juhlien alkua Lidliin hakemaan noita takana näkyviä tummia sämpylöitä, jos omani loppuisivat kesken tai olisivat huonoja. Turhaan, koska tällä kertaa omat voittivat käyttötarkoituksen makutestissä suvereenisti.

Pari päivää aikaisemmin olin kaivanut pakkasesta kaikki possun lapa-, etuselkä- ja kaslerpalat, joita sinne oli jäänyt, olisiko ollut 4 kiloa ja sulaneet palat saivat hautua juhlia edeltävänä yönä ihanaksi nyhtöpossuksi. Lisukkeena tarjosin marinoituja punasipuleja, kasvimaalta haettuja salaatinlehtiä ja silputtua korianteria, cole slawta ja uunilohkoperunoita. Pöytään katettiin myös chilimajoneesi, ketsuppi ja srirachapullot.

Supervaivatonta, ja yhdellä uunilla selvisi mainiosti kun lihat paistettiin edellisenä yönä ja sitten vain nyhdetty liha lämmitettiin padassa BBQ soosin kera. Sämpylät paistettiin 2 tuntia ennen juhlia ja perunat laitettiin uuniin puoli tuntia ennen juhlien alkua.

Kaikki söivät napansa ihan pinkeiksi!

Urho10v:n juhlakakun täytyi olla tietysti sankarin mieleen. Ja ainoa kakku mikä on, on oikeasti mutakakku. Ohje 2.5 kertaisena ja mansikkapenkin mansikat päälle tomusokereineen. Mitään karkkitarjoiluja ei tällä kertaa ollut, joten sokeriöveriä hakevat (=lue Maitotyttö) saivat kaakun päälle ruiskautella vielä (kaupan) tuupeista kinuski- ja suklaakastiketta sekä kermavaahtoa.

Ja jotta sankarin päivä olisi täydellinen pitää pöydässä olla aina myös oikeaa, aamulla leivottua pullaa. Oli mulla myös ostettuna jotakin keksejä, en vaan nyt enää millään muista että mitä. Helteisenä päivänä juotiin kannukaupalla marjamehua, vissyä ja juhlan kunniaksi myös limpsaa (Koska äiti vaan ei voi syödä nyhtisleipää ilman zerocokista). Ja aikuisille tietenkin kahvit.

Ruoka haettiin sisältä, muuten istuttiin terassilla ilman mitään muuta ohjelmaa kuin iloista seurustelua. Lapset (7x 2-10v) kävivät välillä pulikoimassa altaassa eikä kukaan kysellyt onginnan perään.

On ne lapset vaan joustavia!10 halia Urholle!

Proudly presents: Moniaistinen keittokirja 5D cookbook

Nyt se on julkaistu. KUMURU- projektin loppuraportin ilmentymä eli aivan ainutlaatuinen englanniksi ja suomeksi jukaistu Moniaistinen keittokirja 5D cookbook netissä, kaikkien vapaasti käytettävissä. Kirja ei ole mikään sekunnissa selailtava, sen mielenkiintoisiin artikkeleihin, liitteenä oleviin videoihin ja musiikkiin ja tottakai ennenkaikkea resepteihin kannattaa palata aina uudelleen ja uudelleen.

KUMURU- projektissa yhdistyvät kulttuuri, musiikki ja ruoka moniaistisuuden näkökulmasta. Minulle projekti tuli tutuksi Seinäjoella viime maaliskuussa järjestetyn upean Sensibus-festivaalin kautta, jossa tiedemiehet, muusikot, tanssitaiteilijat ja keittiömestarit  Englannista, Argentiinasta, Ruotsista, Norjasta ja Suomesta yhdistivät voimansa. Postauksessani kerroinkin perjantai-illan Sound&Scent Bistrosta. Muita high-lighteja olivat tutkijoiden ja asiantuntijoiden luennot ja paneelikeskustelut, jotka avasivat maallikollekin oven moniaistisuuden kiehtovaan maailmaan, erilaiset performanssit, Sensibus-illallinen, jossa keittiömestari Arto Rastaan, Jani Unkerin ja Joni Pukkisen visioima ja toteuttama illallinen yhdistettynä moniaistisiin elementteihin oli vaikuttava kokemus.  Välillä olimme savuisella nuotiolla, välillä pimenevän loppusyksyn rankkasateessa, jossa tarjoilijat kiikuttivat annoksemme sadetakeissa otsalamppujen kera.  Annoksiin yhdistyi elementtejä kaikille aisteille, eikä pelkästään ruuassa, vaan koko ravintola-salissa

Illallisen loppupuolella  esimerkiksi nousimme jaloittelemaan aulaan, josta "laiturilta" nappasimme kylmän kirpeät ja raikkaat Peräseinäjoen Mojitot. Kylmän kipristäessä kieltämme saimme samalla seurata tulennielijän esitystä. Ilta oli yllätyksiä täynnä.

Upea oli myös hiukan erilainen viininmaistelutilaisuus.  Paikalla oli kamariyhtye Rantatie-kvartetti, jonka soittamien kappaleiden aikana meidän tuli arvioida 4 viiniä (Samppanja, puna- ja valkoviini sekä jälkiruokaviini)aina uudelleen kunkin kappaleen kohdalla. Maistuiko viini esim. tietyn kappaleen kanssa kuivemmalta tai makeammalta jne.  Tämän jälkeen Mikko Kososen luotsaama trio improsi vielä kullekin viinille, meidän tehtävänä oli  maistaa ja kuunnella mikä teos oli tarkoitettu millekin. Minulta meni 2 kohdilleen, jälkiruokaviini ja valkoviini menivät nurinpäin. Lohduttavaa oli kuitenkin, että Château Carsin'in viinitilan Juha Berglund oli laittanut viinit ihan samaiseen järjestykseen kanssani.

Toivon, että mahdollisimman monilla olisi mielenkiintoa uppoutua kirjan kiehtoviin teksteihin ja inspiroitua myös keittiömestareiden resepteistä. Itselleni sain paljon uutta sisäistettävää, sekä itse festivaalin kautta, että tämän kirjan tekstejä läpi käydessäni. Ja läpi niitä olen totisesti käynyt. Suurin osa kirjan teksteistä kun on, suuntaan tai toiseen kääntämiäni.

Liitän loppuun vielä  kirjan julkaisu tiedotteen:

Turun yliopiston tiedote

Moniaistinen keittokirja tarjoaa purtavaa kaikille aisteille

Se, mitä me kutsumme ruuan mauksi, muodostuu aivoissamme usean eri aistin yhteisvaikutuksesta. Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus (FFF) on luonut nettiin kaikille avoimen digitaalisen Moniaistisen keittokirjan, jonka avulla voi muun muassa itse kokea, miten eri aistit vaikuttavat ruokaelämykseen.

Professori Anu Hopian ja projektipäällikkö Susanna Ihanuksen toimittama digitaalinen Moniaistinen keittokirja 5D Cookbook on julkaistu sekä suomeksi että englanniksi. Sekä tietokoneelle että tabletille luotu keittokirja löytyy Turun yliopiston nettisivuilta sekä osoitteesta www.5Dcookbook.fi. Julkaisu on maksuton ja vapaasti käytettävissä.

– Moniaistinen keittokirja syntyi muistuttamaan meitä ruoan iloista. Siitä, että sitä nautitaan kaikilla viidellä aistillamme. Muodostamme käsityksen sen mausta jo ensimmäisten muutaman kymmenen millisekunnin aikana, kun viesti silmistä ehtii aivoihin. Myös kuulo ja tuntoaisti ovat osa ruokanautintoa siinä missä tutut ruokailuaistimme maku ja hajukin, Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen professori Anu Hopia kertoo.

Moniaistinen keittokirja on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen teos, johon on reseptien lisäksi koottu Turun yliopiston johtaman KUMURU-projektin tieteellistä ja taiteellista satoa.

– Se, mitä kutsumme ruuan mauksi, muodostuu aivoissamme usean eri aistin yhteisvaikutuksesta. Asiaa lähestyttiin Etelä-Pohjanmaalla toteutetussa KUMURU-hankkeessa. Moniaistinen keittokirja - 5D Cookbook on pieni kokoelma reseptejä KUMURun makumatkalta, hankkeen projektipäällikkö Susanna Ihanus kertoo.

Kolmevuotisen KUMURU-projektin tavoitteena oli tuottaa "KUlttuuri, MUsiikki ja RUoka" -teemasta uutta tutkimusta, uusia tapahtuma-aihioita ja innostaa yrityksiä kehittämään uutta liiketoimintaa.

Yhteistyökumppaneina oli muun muassa keittiömestareita, ravintoloitsijoita, opiskelijoita, korkeakouluja, tutkijoita Suomesta, Iso Britanniasta, Argentiinasta ja Norjasta sekä taiteilijoita viidestä eri maasta.

Kokeilijan keittokirja

Moniaistinen keittokirja palvelee laajimmin ruoan ominaisuuksista kiinnostuneita ihmisiä. Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten valmistetaan 68-asteinen kananmuna tai kuinka valmistetaan valeomenapiirakka, siis omenalta maistuva piirakka ilman ainuttakaan omenanlohkoa. Tai lukija voi testata, osaako itse yhdistää leipäjuustoa, korppua, korvapuustia tai kropsua eli eteläpohjanmaalaisten pannukakkua ajatellen sävelletyn musiikin.

Teos antaakin lukijalleen mahdollisuuden testata omia aistejaan.

– Perunalastun ja oikeaoppisesti paistetun patongin kuuluu antaa tietynlainen rapea ääni, joka voimistaa makukokemusta. Äänen välittymisellä luiden kautta on tässä iso merkitys. Siis tilannetta, jossa ääni välittyy sisäkorvaan kallon luiden välityksellä eikä tärykalvon välittämänä ilman värähtelynä. Kuka tahansa voi testata tämän syömällä jotain rapeaa korvatulpat korvissa, Sibelius-Akatemian populaarimusiikin tutkimuksen professorin Heikki Uimosen vinkkaa teoksessa.

Tieteen kertomaa

FFF:n dosentti, akatemiatutkija Mari Sandell kertoo teoksessa ruoan aistittavien ominaisuuksien liittyvän makuun, hajuun, ääneen, rakenteeseen ja ulkonäköön.

– Ruoka on täynnä erilaisia molekyylejä, jotka aktivoivat kemiallisia aistejamme kuten haju- ja makuaistia. Sekä yhdisteet että aistit ovat vuorovaikutuksessa keskenään monin eri tavoin. Mekaaninen käsittely, kuten pilkkominen, kypsentäminen ja kokkaus ylipäätään muokkaavat ruuan kemiallista koostumusta, ja siten kemiallista aistimusta ja fysikaalisia ominaisuuksia, Sandell sanoo.

Oxfordin yliopiston Aistien välisen vuorovaikutuksen tutkimuslaboratorion professori Charles Spence puolestaan kertoo, miten ihmisen kuulo voi muuttaa hänen kokemustaan ruuasta ja juomasta. Tieteelliseen tutkimukseen osallistuneet henkilöt arvioivat viinin huomattavasti nautinnollisemmaksi kun sitä maistettiin sille sopivan musiikin kera kuin maistettaessa juomaa hiljaisuudessa.

– Tutkimustulokset osoittavat, että osallistujat johdonmukaisesti kokivat osan mauista ja aromeista sointuvan parhaiten tiettyjen sävelten ja instrumenttien kanssa. Niinpä esimerkiksi hedelmäiset sävyt kuten aprikoosi, vadelma ja karhunvatukka liitettiin korkeisiin säveliin ja instrumenteista pianoon ja puupuhaltimiin. Sitä vastoin matalammat sävelet assosioitiin myskin, puun, tumman suklaan ja savun aromeihin, Spence kertoo teoksessa.