KINKKU-MAKARONISALAATTI

Pastasalaatit ei oo oikein mun juttu. Ne vois olla, koska pastastahan mä tykkään, mutta jotenkin vaan, en tiedä, ne on usein niin mitään sanomattomia ja mauttomia. Vaikka olenkin kova juhlia järjestämään ja poikkeuksetta niissä on jonkinlainen ruokatarjoilu, isommissa juhlissa noutopöytä (jos olisin hävyttömän rikas, tai edes normaalirikas, järjestäisin mielelläni kyllä sadan hengen juhlat pöytiintarjoiluna, mutta se ei nyt taida olla millään muotoa mahdollisuuksien rajoissakaan), en ole koskaan ikuna tainnut laittaa pastasalaattia pöytään.

Projektilistalla on kauan ollut itseni rakastuttaminen makaronisalaattiin. Moni niistä tykkää hirveästi, joten jotain niissä täytyy olla. Jotakin mitä en vain itse ole vielä löytänyt. 

Ennen etätöitä olin päättänyt myös kunnostautua työeväsrintamalla. Tosi turhautuneena ympäristöni työpaikkalounaisiin ja siihen, että noihin saa helposti upotettua viisikymppisen viikossa (Musiikkiopiston kahvilan lounaisiin en kyllästy ikinä. Alusta asti tehty maistuva keitto, kotitekoiset tuoreet sämpylät ja tee tai kahvi, 5.50€, sopiva 5 min kävelymatka ulkoilmassa). Kannattaisi kunnostautua edellispäivän kotiruuan tähteistä kootusta  eväsannoksesta, tehdä mukaan kunnon sandwichit (mähän voisin elää pelkällä leivällä) ja jotain rouskuteltavaa hedelmää ja kasvista tai tehdä vaikka vartavasten burritoja (niitä voi tehdä ison satsin, pakastaa annoksiin ja ottaa aamulla lounaaksi sopivasti sulava burrito mukaan),  rakentaa kippoon lisää vesi- nuudelikeittoja (jotain vihannesta ja protskua mukaan, ei pelkkää pussinuudelia), tehdä salaatti ja salaatista eritoten huomioida PASTAsalaatit. Ainakin mun keho huutaa hiilihydraattia!

Pastasalaatti on siis todellinen moniottelija. Se sopii evääksi, lounaaksi, illalliseksi, noutopöytään, arkeen ja juhlaan. Se on riittoisa ja ruokaisa elikkä täyttävä. Lisäksi se on aivan loputtomasti muunneltavissa ja resepti on yksinkertainen pasta + lisukkeet + kastike. Salaatin voi helposti koostaa juuri niistä aineksista, joita on tarjolla. Jos ei oo kinkkua, olisko tonnikalaa jne. Pastasalaatti ei ole kuitenkaan vihannesten suhteen mikään hävikkihautausmaa (ellei niitä sitten paahda uunissa uuten olomuotoon) siinä mielessä, että jo vähän nahistuneet vihannekset kannattaa mieluummin upottaa keittoihin ja kastikkeisiin ja käyttää pastasalaattiin tuoreita ja hyvälaatuisia, sellaisia, joita mieluusti pistelisit poskeen myös paljaaltaan.

Pastasalaatinrakentajan muistilista:

• Varioi pastalaatuja. Eri muotoiset pastalaadut saavat saman perussalaatin näyttämään aina uudelta. Pikkupennet, simpukat ja perhospasta ovat esimerkiksi oikein mainioita salaattiin. Väreilläkin saa leikkiä. Ja jotakin hävyttömän retroa ja houkuttelevaa on myös tuossa ihan tavallisessa pienessä kyykkymakaronissa, eikö olekin. Anna mielikuvituksen lentää.
• Koska pasta itsessään on niin pehmeää ja täyteläistä, vihannekset tuovat mukaan hyvää rouskua ja usein myös kaivattua särmää makuun, hapokkuutta ja raikkautta. Punasipuli, kevätsipuli tai purjo, eriväriset paprikat ja kurkku, tomaatit, parsa, parsakaali, kukkakaali, herneet, omena, maissi, varsiselleri. Miksei porkkana ja muutkin juurekset, halutessasi voit kevyesti ryöpätä niitä.
• Proteiiniksi sopii ((kylmä)savu)kinkku, broileri, vähärasvainen jauheliha, tonnikala, savukalat ja kaikki pavut ja linssit.
• Kapris, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, erilaiset chilit, suolakurkku ananas, yrtit, pähkinät ja siemenet, feta, sinihomejuusto, cheddar, savujuusto ja itseasiassa kaikki muutkin juustot ovat ihania maun täydentäjiä.
• Yksi tärkeimmistä asioista on kastike. Ellei tärkein. Kylmä pasta itsessään ei maistu oikein miltään, joten kastikkeen tehtävänä on luoda koko salaatille oikeanlainen luonne. Kastike ja pasta saisivat kylpeä toisissaan mielellään jo yön yli ennen tarjoilua. Kastikkeen päätyylit taitavat olla kirkas  ja kermainen:
•  Kirkas on öljypohjainen, johon tuodaan hapokkuus haluamallasi etikalla, sitruunalla tai limellä. Itse tykkään hurjan hapokkaista. Mausta kastike käyttäen suolaa, sokeria, (dijon)sinappia, yrttejä(myös kuivatut käyvät), valkosipulia jne. Muista hyödyntää esim fetapurkkien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyt, jos ne ovat hyviä. Ota äkkilähtö aasiaan ja mausta inkiväärillä, chilillä, valkosipulilla soijalla tai kalakastikkeella ja mirinillä.
• Kermainen kastike perustetaan  kermaviiliin, majoneesiin, jugurttiin tai ranskankermaan  tai niiden yhdistelmiin. Kirkkaan kastikkeen tavoin sekin tarvitsee happoa ja mausteita, suolan ja sokeriripauksen  lisäksi sillekin sopii hyvin dijon  ja valkosipuli (puhun nyt pienistä määristä, toki valkosipulia voi valkosipuliin hullaantunut laittaa rankemmallakin kädellä. Itse kyllä pidän tuosta kohtuukäyttäjän roolista. Melkein kaikkeen, mutta useimmiten aina niin, ettei se koskaan nouse dominoimaan. Tuoreet yrtit ovat ihania myös kermaisissa kastikkeissa.

Mulla on kyllä yllättävän paljon sanomista makaronisalaatista ihmiseksi, joka niitä harvoin syö. Ja kun näitä tähän kirjoittelin, niin oikein inspiroiduin ja tuli monta toteuttamisideaa mieleen.

Tässä reseptini perus kinkku- makaronisalaattiin. Siitä tuli oikein hyvä ja herkullinen. Hyvät ainekset ja hyvä kastike. Jaksoin syödä useampana päivänä hyvällä halulla.Voi olla, että arvioidut määrät ovat vähän sinneppäin, koska en kirjoittanut näitä  tehdessäni muistiin. Herneitä saattoi olla koko pussillinenkin eli 200 g. Mutta tehkää niin kuin silmämääräisesti hyvältä näyttää. Kannattaa muistaa, että kun on paljon erilaisia aineksia, niin niistä tulee yhteensä yllättävän reilu määrä.

Kinkku-makaronisalaatti

5 dl keitettyä makaronia
1 pieni punasipuli hienonnettuna
100 g pakasteherneitä
150 g hyvää savukinkkua, (kuutioitua, rouhetta, suikaletta)
1 pieni maustekurkku kuutioituna
1/2 punainen paprika kuutioituna.
1 dl silputtua ruohosipulia

Se kastike:
1/2 dl majoneesia
1/2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl valkoviinietikkaa
 2 tl (dijon)sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Sekoita salaatin ainekset toisiinsa. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita kastike salaattiin.

Anna maustua ainakin muutamia tunteja, mieluummin yön yli.

Olipa helppoa!

ÄITIENPÄIVÄKSI OMA PORO

Minulla on ollut ilo toteuttaa tämä postaus vaikuttaja auttaa pro bono - yhteistyössä Reindeer Journey'n ja Indieplacen kanssa.

Tässä on Pumba. Lapin Hakuna Matata. Nuori vuorsa, eli kolmevuotias poikaporo. Seurallinen velikulta, koirien kanssa keväthippaa leikkivä. Ensimmäisenä talvenaan pieni ja heikkokuntoinen vasa, joka pääsi erikoistarkkailuun ja - hoitoon, reipastui ja pääsi kuin pääsikin aloittamaan rekiporokoulun.

Pumba on kooltaan pieni, mutta luonteeltaan oikein ihmisrakas, utelias ja ystävällinen. Se on aina ensimmäisenä ihmistä vastassa ja söpönä poikana ottanut itselleen porokoulun maskotin roolin.

Supersöpis Pumba on meidän perheen uusin tulokas. Me nimittäin adoptoimme sen. 

Antakaas kun kerron:

Kuukausi sitten meidän perheen piti olla odotetulla Levin reissulla. Reissaamme niin paljon pikaluistelun merkeissä talvella kotimaassa ja ulkomaillakin, että aikaa Lapin matkailuun ei tahdo löytyä, vaikka ollaankin innokkaita laskettelemaan koko perhe.

Tuli korona ja lopun tiedättekin. Loman peruuntuminen otti tietysti jokaista perheenjäsentä pattiin kovasti, mutta isossa kuvassa se on olematon juttu. On terveyttä, on työtä (no, itseasiassa Iso-Hoo on lomautettuna) ja kalenterissa paljon tilaa, mahdollisuus ikään kuin vaivihkaan vähän hidastaa elämää ja keskittyä oleelliseen.

Ravintolat ja matkailuyrittäjät. Yllättäen heilahtanut korona-korvapuusti on lennättänyt useimmat päin seinää. Vahvimmat ja energisimmät jaksavat ideoida selviytymiskeinoja, neuvotella vuokrista, järjestellä henkilökunnan asioita. Selviytyä edes osasta juoksevista kuluista poikkeustilan aikana. Jokainen tarina on erilainen ja inhimillinen, selviytymissabluunoita ei ole. Osa ei jaksa, vaikka välttämättä jaksamisella tai halulla ei ole asian kanssa kauheasti tekemistä. Pystysuoraa muuria on vaikea nousta ylöspäin paljain käsin tai edes apuvälineiden kanssa.

Reindeer Journey on lappilainen perheyritys n. tunnin matkan päässä Rovaniemeltä pohjoiseen. Se on aito porotila, jossa porot laiduntavat vapaana ympäri vuoden. Porotila järjestää räätälöityjä retkiä ja kursseja, joiden kivijalkana on aidon porotilan konstailematon arki ja juhla. Puhdas villi luonto, ympäröivä hiljaisuus ja vuodenaikojen kierron mukaan vaihtuvat porotilan askareet luovat puitteet joiden tarjoamia elämyksiä myös suomalainen kaipaa (sen täytyy olla geeniperimässä).

Reindeer Journey on lanseerannut  vuoden vaihteessa hienon aineettoman lahjan, poron adoption. Voit yksin tai yhdessä adoptoida vuodeksi valitsemasi poroveijarin (sillä veijareilta ne hulvattoman hauskojen esittelytekstiensä perusteella todellakin vaikuttavat). Aineettomien lahjojen listoilla, jos verrataan nyt vaikka kuun kraaterin ostamista tai puun adoptoimista (no sekin on kyllä aika bueno metsänsuojelun tukeminen), niin tässä on monella tapaa hieno lahjaidea, monessa perheessä kaivataan omaa lemmikkiä, ja oma poro, vaikka vähän etäadoptionakin, on kiva idea. Saat adoptiotodistuksen ja pääset oman porosi yksityisille sivuille seuraamaan sen elämää kuvin ja tarinoin. Pari kertaa vuodessa adoptoijille järjestetään tapaaminen tilalla ja toki voit sopia vierailuretkestä myös silloin kun olet tuolla suunnalla käymässä.

Minä ja Maitotyttö ollaan adoptioporosta tosi innoissamme, Maitotyttö omista söpöysnäkökulmistaan  ja minä eritoten myös siksi, että näin saan mahdollisuuden tukea suomalaista yrittäjää, jonka toimintaan koronapoikkeustila on  radikaalisti vaikuttanut tänä keväänä. Pieni pala lappia ja oma poro, parasta matkatonta matkailua, hitaamman ja ympäristöystävällisemmän matkailun edistämistä. Lahjan voi lähettää minne tahansa päin maailmaa, yrityksellä on hienot sivut myös englanniksi.

Pumballa oli jo näin komeat sarvet ennenkuin kevättalvella ne pudotti.

En malta olla mainitsematta parista muustakin persoonasta, joita adoptioporojen listalta löytyy:

Herra Näkkälä

"Isäporo. Ei tee töitä. Vetää talvet lonkkaa ruokapisteen tuntumassa. 

Herra Näkkälä osaa ottaa elämän juuri sopivan rennosti, turhia hötkyilemättä. Talvisin se vetää lonkkaa ruokapisteen tuntumassa, näkemättä tarpeetonta vaivaa arkensa suhteen. Kesäisinkin se majailee useimmiten lähellä kotia, hyvän räkkäsuojan äärellä.

Rykimäaikana syksyisin Herra Näkkälä ryhdistäytyy ja hoitelee kunnialla asiaan kuuluvat rykimähommansa. Reilun kuukauden ajan se elvistelee komeana ja vahvana metsän kuninkaana omaa parttiotaan tiukasti varjellen. Rykimän loputtua se palaa kipin kapin kotiin lepäämään.

Pari kuukautta vuodesta Herra Näkkälä on komea ja sarvekas hirvas, metsien uljas kuningas. Muun ajan se on ilmiselvä porojen Homer Simpson."

Juro

"Sympaattinen jääräpää, jonka opinpolku rekiporoksi oli työntäyteinen.

Juro on jääräpäinen, mutta sympaattinen nuori rekiporo. Luonteeseen viittaavan nimensä Juro sai jo ensimmäisenä talvenaan. Se on perusluonteeltaan aika kesy ja tuttavallinen, mutta erityisesti talutettuna kulkeminen vaati siltä huomattavasti tavanomaista enemmän opiskelua. Vasana pienikin narusta vetäminen sai Juron välittömästi joko pötkähtämään makuulle tai haraamaan kaikin voimin vastaan.

Juron koulutus kysyi pitkämielisyyttä, aikaa ja erityisesti tämän poropojan persoonaan perehtymistä. Lopputuloksena Jurosta kuoriutui kuitenkin kelpo rekiporo ja sen kouluttajista aimo annoksen osaavampia tekijöitä. Kun kouluttaja oppi ymmärtämään Juroa, oppi Juro rekitöihin. Se valmistautuu parhaillaan elämänsä ensimmäiseen työsesonkiin."

Aika velikultia!

Ja tässä ihan tuore kuva nuppopäisestä Pumbasta. Sanotaanko poroista nuppopää?

Porotilan juttuja on kiva käydä lukemassa ja avartamassa samalla tietoutta perinteisestä pohjoisen elinkeinosta. Mitä tarinoita ja mikä sanasto! 

Oma adoptioporo on ihana lahja vaikka äitienpäiväksi. Me äidithän usein toivotaan lahjaksi maailmanrauhaa tai vähintään kilttejä lapsia. Niihin verrattuna adoptioporo on kyllä paljon konkreettisempi vaihtoehto. Tai hanki poro ilahduttamaan kummipoikaa tai siskontyttöä tai pohjoisesta etelään muuttanutta tai ystävää maailmalla.  Hyvän mielen saa kaupan päälle, tuethan lappilaista elinkeinoa ja matkailua tänä vaikeana aikana.

Sitten kun päästään, mennään tervehtimään Pumbaa ihan paikan päälle!

Postauksen kuvat ja osa teksteistä on lainattu Reindeer Journey'n sivuilta. Postaus on toteutettu pro bono yhteistyönä, tila lahjoitti meille kuitenkin valitsemamme adoptioporon vuodeksi. Voit seurata näitä symppiksiä otuksia myös  instagramissa @reindeerjourney tai @reindeerjourneysuomi.

RUOKAA KORONAN AIKAAN VI

Postauksessa puhutaan tuotenäytteinä saaduista tuotteista.

Ruokaviikon avauskuvaksi passaa hyvin grillauskuva, sillä Paha Poika aka Bastard kamadogrillini kuumeni ainakin neljästi. Työ- ja koulupäiviä vappuviikolle kertyi vain neljä. Kaikkea ylimääräistä herkutustakin oli, jätskiä, sipsiä, karkkia, mumman munkkeja, simaa.

Ma

lounas 

Koululaisten noutolounas oli tänään porkkanapihvit ja muusi. Millään en muista, mitä söin itse, ehkä Maitotytön jämät? Muistaakseni annoksessa oli peräti 3 pihviä.

klo viiden ruoka

Illalla porukka hajaantui syöminkien suhteen. Iso-Hoo ja Maitotyttö söivät kaupan verilättyjä, minä perulaisen kalapadan loput ja Urho sulatti harkkojen jälkeen itse tehdyn lihapiirakan pakkasesta  ja laittoi väliin pari nakkia. 

Kävin hakemassa näytepaketin Atrian kesän uutuuksista illalla ja se aikalailla rytmitti meidän tämän viikon ruokia. Mun mielestä on fiksua, että näytteet näin kotikeittiössä suunnitellaan oikeasti ateriaksi, tulevat sillä lailla aitoon koekäyttöön.

TI

lounas 

Lapsille muusi ja uunisei. Maitotyttö kutsui tätä sinappikalaksi(?), eikä suostunut syömään. Urho taas kehui, että nyt oli erikoisen hyvää ruokaa. Lämmitin Maitotytölle pinaattilätyt ja söin itse Maitotytön annoksen. Että ei menis haaskeelle. (Koin tehneeni uhrauksen.) 

klo viiden ruoka

Maitotytön ruuanvalmistusvuoro. Pakka alkaa levitä käsistä. Likka jossain tekemässä jotain, mutta ei ruuanlaittoaikaan asemissa. Grillasin Noita XXXL Colorado kanan fileepihviä kuten olin luvannut ja tein tytön suunnitteleman parsakaaliriisin lisukkeeksi. Oli mehevät kanapihvit ja molemmat lapset tilasivat näitä uudestaan, eli varmasti tulee löytymääm meidän kesän ruokalistalta. Nämä marinadit on kyllä kehittyneet, nopeuttaahan tämä nyt huomattavasti ruuanvalmistusta, varsinkin kun se usein tapahtuu ex tempore, eikä ole tullut laitettua kanaa marinaadiin ajoissa. Marinoimaton kana on aika haasteellinen maustettava grillissä, ainakin tällainen mehevän paksu.

KE

lounas

Koulun makkarakeitto näytti oikein hyvältä. Olis maistunut mullekin juustonäkkärin ja maidon kanssa. Kylkiäisenä lähetettiin vielä mandariini. Mutta siis tänään ei tarvinnut uhrautua. Minä taisin jättää lounaan väliin ja olin sitten iltapäivällä jo hyvin nälkäinen ja vihainen.

klo viiden ruoka

Pahantuulinen kokki ei todellakaan taida olla avain onnistuneeseen ruuanlaittoon. Lähtökohta oli ihan hyvä, mulla oli sitä hyvänmakuista jauhelihaa ja riisiä jäänyt lihapiirakan täytteestä ja ajattelin jatkojalostaa ne johonkin meksikolaiseen enchilada ta burrito-tyyppiseen. Vehnätortilloja ei kuitenkaan ollut, vähä mietin tekaisenko itse, mutta se jäi vähäiseksi miettimiseksi. Maissitortilloja, sinisiä, oli mutta epäonnistuin niiden lämmityksessä, sain ne rikki ja kuiviksi, eikä mulla ollut kyllä salsaakaan mihin olisin niitä kastellut. Lihatäytteeseen lisäsin kidneypapuja ja vihreää paprikaa, pinnalle ranskankermaa, tomaatteja ja juustoraastetta, mutta mikään ei pelastanut tortillavuokaani. Minä söin kyllä vielä annoksen seuraavanakin päivänä lounaaksi, mutta valitettavasti ja oikeasti, oli kyllä liian kuivaa. Aina ei voi onnistua.

Oon alkanut herkutella tällä Dalgona-kahvilla, johon tavallisen maidon sijaan pistän tuota Juustoportin Hyvin sokeroimatonta kaakaojumaa, siinä on myös kauraa seassa. Mun ykkösherkku näin koronaikaan. Myös lapset haluaa.

 TO VAPPUAATTO

lounas

Riisiä ja kanaa. Tämä on koulun ruuista Urhon ykkösherkku. Odotettu oikein, että koska sitä tuloo. Urho meinas kyllä että Maitotytön koulun keittiön resepti (josta nämä haetaan) oli erilainen kuin Lyseon. Tiedä sitten häntä. Maistoin ja oli kyllä hyvän makuinen. Maitotyttö kieltäytyi toistamiseen syömästä lounastaan. Ruoka ei kuitenkaan mennyt tällä kertaa parempiin suihin, koska se lojui pöydällä niin kauan. Sääli.

klo viiden ruoka

Urhon ruoanlaittovuoro. Kävin sytyttämässä Urholle kamadon (ensi kerralla täytyy opettaa myös se) ja sen kuumennettua annoin grillattavat ja ohjeet. Urhon herkkua on kanavartaat ja nyt meillä oli noita Atrian merisuolattuja vartaita ja firecracker kanapaistipaloja. Lisukkeksi grillissä kuumeni valmiit parmesanilla ja valkosipulilla maustetut grilliperunat.

Urho selvis ensi grillauksestaan mainiosti. Nuo perunat olivat aivan älyttömän hyvän makuisia, mulla ei vaan tahdo antaa luonto periksi ostaa noin valmista tuotetta (kun pitää olla niin kokki). Mutta jos sorrun, sorrun noihin. Kanat olivat mehukkaita ja hyvän makuisia ja kanojen puuvartaat tarpeeksi paksuja. Koneellinen seivästys ei kyllä ollut osunut aivan kohdilleen ja osa paloista ei ollut vartaassa. Mutta muuten nopea vaihtoehto just vaikka Urkkia ajatellen. Ja grilli maustoi ihan tarpeeksi näitä marinoimattomia vartaita.

Ruuan päälle maisteltiin vielä vappuaaton kunniaksi Lidlistä ostettuja pakastechurroja. Yllättäen maistuivat lapsille.

Vappupäivänä heräsin kuudelta, koska halusin  tehdä kaksi vappukoria läheisille. 

Vappupäivän kori

Inkiväärisima

Vadelmasima

Espanjalainen perunatortilla

Nuudelisalaatti

Schiacciata

Artisokkatahna

Nisusiat

Korin herkkujen lisäksi sai kukin sitten vaikka grillata lihaa tai makkaraa. Meidän perhe sai mummolassa lisäksi grillattua kanaa, makkaraa ja kasviksia.

Ajatus hyvä kymmenen, mutta vadelmasima ei ollut lainkaan makeaa, tortillaan tuli pikkuisen liikaa suolaa ja kahdesta schiacciata leivästä onnistuin polttamaan toisen. 

Mutta sen sanon, että nisusiat oli täydellisiä. Mumman omenahillolla täytettyjä.

LA

Grilli kuumeni jälleen. Laidun Herefordin raa'at jauhelihapihvit  paistuivat hampurilaisiin. Tällä kertaa kokeilin karamellisoida punasipulin. Lisukkeena eilistä nuudelisalaattia ja kaapin päältä pölyttymästä pelastetussa Airfryerissa rapeutettuja pakasteranskiksia.

Ja jälkkäriksi aikuisille ohrapirtelö! Se on kuulkaa herkkua. Lapsille normi suklaaversio.

Illalla isä ja poika paistoi vielä noita Atrian ohuita sinappi-hunaja kaslerpihviä ja perunatortillaa. Minä olin ratsastamassa, niin en päässyt maistamaan.

SU

Maitotyttö olisi halunnut, että teen aamiaiseksi taas pilvimunia, mutta tyytyi sitten munakokkeliin. En vielä uskaltanut maustaa sitä maapähkinävoilla mutta se on  to do-listalla.

Sain houkuteltua Maitotytön  reilun 6 km metsälenkille ja sen jälkeen olikin hyvä taas kuumentaa grilli. 
Atrian Viljaporsaan fileepihvit ovat nyt kätevässä maustamispussissa. Lihat ei siis loju päiväkausia marinadissa vaan pakkauksen marinadi "rullataan" sinne lihapakkaukseen puoli tuntia ennen paistoa. Lue pakkauksen ohjeet, se onnistuu juuri niin kuin ohjeet sanovat. 

Näin se viiikko 18 hurahti, kolmella vapaapäivällä. Viikonloppu tuntui tavattoman pitkältä, mutta ei kumminkaan kun eihän se paljon eroa muista päivistä. Vähemmän työtä tietokoneella, enemmän ruuanlaittoa ehkä. Meillä ei ole kummoisia vapputraditiota, varmaan 15 vuotta on useimmiten ollut koiraleiri ja sitä ennen aina huippukova työviikonloppu ravintolassa. 

Muistan aina sen erityisen kolean vapun 90-luvulla Vaakunahotellin aulabaarissa LouLou'ssa, kun keski-ikäinen lakkipää, joka tuli noutamaan kuumaa rommitotiasanoi, että on se likka hyvä, että oot lukenut sen verran, että oot päässyt sisätöihin.

Hyvin todennäköisesti mulla oli kuitenkin useampi ällä plakkarissa kuin hänellä.

Ai että vieläkin kaihertaa.

Seuraava Ruokaa koronan aikaan VII valaiskoon, myös kaappien tyhjennys/siivousprojektia. Tällä kertaa ei tämän kummempaa. Heti kun keskittyminen herpaantuu, meillä syödään lihaa, lihaa, lihaa... 

MEKSIKOLAISTA LAMMASTA KAMADO-GRILLISSÄ

Barbacoa  de borrego on tämän ruuan meksikolainen nimi. Barbacoa on itseasiassa ruuanvalmistustapa, jossa liha haudataan maakuoppaan hiilien kera paahtumaan, hyvin samaan tapaan kuin meidän rosvopaistimme. Sanomalehtien sijaan paisti kääritään agaven lehteen (banaaninlehteäkin voi käyttää), jouduin siis oikomaan mutkia ruuanvalmistuksessa ronskiin tyyliin, enkä pelkästään roudan takia.

Barbacoa de borrego (borrego tarkoittaa siis lammasta) on Meksikossa juhlaruokaa, jota tehdään silloin kun kokoonnutaan yhteen (eli ei korona-aikaan). Ruokaa voi tarjoilla useammassa osassa: samalla valmistuu herkullinen lammasliemi/keitto ja lihan voi sitten nauttia tacojen kanssa.

Minä pähkäilin, että kamadogrillin pitkään hautuvat olosuhteet voisi olla mainio valmistustapa tälle ja sellaista versiota lähdin sitten toteuttamaan muutama aika takaperin eli pääsiäissunnuntaina.

Kamadon hoidellassa valmistuspuuhat oli aikaa valmistaa myös tuoreet maissitortillat. Sain äitiltä lainaksi tortillapressin, mutta minähän olen käynyt opastuksen ihan käsinkin tehtävään tyyliin(resepti maissitortilloihin täällä).

Barbacoassa liha kypsytetään liemipadan päällä (joo edelleen siellä kuopassa, siellä on niitä agaven lehtiä ja märkää kangasta suojana ja lopuksi vielä maata, niin kuin meilläkin), jonka höyryissä se pysyy mehevän mehukkaana. Minä siis pähkäilin, että laitan rautapadan suoraan kamadon pesään hiilille ritilän alle ja paistin siihen ritilälle padan yläpuolelle. Pata höyrystää lihaa ja sieppaa lihasta valuvat aromit ja nesteet. Muutaman kerran lisäsin pataan vähän nestettä. Ja hiilten sekaan heitin jotakin savupuupalaa. Hienoa punaista savurengasta lampaan pintaan tulikin.

Lihana mulla oli tuollainen luuton paisti, taisi olla vähän alta pari kiloa.  Se sai sitten vain pintaansa suolan. Meksikossahan ne tekee kaikkia osia ja yleensä koko eläimen kerralla (lammas, vuohi). 

Liemestä löytyy mm. sipulia, porkkanaa, perunaa ja kikherneitä.

Kun se vielä viimeistellään ennen ruokailua tuoreella korianterilla ja limellä, niin se on aivan järkyttävän hyvää. Liemeen pilkoimme mukaan myös kypsää lampaanlihaa tarjoiluvaiheessa.  Tämän kertainen lammas tykkäsi siitä erityisesti. Lammasbarbacoa lihastani tuli ehkä aavistuksen verran kuivaa. Ensi kerralla täytyy pitää vielä matalampi lämpötila ja asettaa liha tuohon liemen päälle suoraan tai kääriä niihin banaaninlehtiin. Mutta kyllä tästä hyvää tuli näinkin, mutta ei vielä ehkä täydellisen hekumaisen suussa sulavaa tacojen täytteeksi.

BARBACOA DE BORREGO - MEKSIKOLAISTA LAMMASTA
 4-6:lle
 1 iso peruna kuorittuna ja kuutioituna
 2 porkkanaa kuorittuna/pestynä ja kuutioituna
 1 sipuli kuorittuna ja viipaloituna
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja pilkottuna
1 tuore vihreä chili suikaloituna
4 rkl keittämätöntä riisiä
1 tlk kikherneitä
3 laakerinlehteä
1 rkl oreganoa
n 1, 5 kg lampaanpaisti, luuton(jos luu niin sitten vaan painavampi pala)
1 rkl merisuolaa
1,5 l vettä

Tarjoiluun
hienonnettua korianteria
silputtua hopeasipulia (valkoinen salaattisipuli)
limenlohkoja
2.3 lämpöisiä maissitortilloja/syöjä
lempisalsaasi

Laita pataan peruna, porkkana, sipuli, valkosipuli, chili, riisi ja kikherneet ja mausteet. Kaada päälle 1, 5 l vettä. Aseta pata suoraan savustuslämpötiloissa olevan kamadon hiilille, syvälle pesään. Hiero lihaan suola ja laita se padan yläpuolelle ritilän päälle. Käännä paistia n. kerran tunnissa. tarkista, että padassa on koko ajan runsas liemi ja anna kypsyä 3-4 h nyhdettävän pehmeäksi.

Lihan voit valmistaa myös uunissa. Laita silloin pataan tuollainen metallinen höyrytysritilä jonka päälle laitat lihan ja kannen päälle. Mikäli kansi ei mahdu, tee foliohuppu. Kokeile vaikka 150 lämpötilaa.

Tarkista liemen suola ennen tarjoilua ja revi tai tai leikkaa paisti pienemmiksi paloiksi.

Tarjoile lientä lihalla höystettynä. Muista laittaa pinnalle tuoretta korianteria, hienonnettua sipulia ja purista limelohkosta mehua päälle.

Tacojen kanssa tarjoillaan sitten vielä lihan ja edellä mainittujen lisukkeiden kanssa  myös salsaa. Tein kahdenlaista: ihan perus  punainen salsa fresca ja toinen salsa borracha, eli juopunut salsa, siihen tulee kuivatuista chileistä tehty tahna pohjalle ja vähän olutta sekä huikka tequilaa mukaan ja se tarjotaan meksikolaisen juuston kanssa, tässä fetan.

Ateria nautittiin  ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Sain huolettomasti alku- ja pääruuat tavallaan erikseen ja yhtäaikaa. Kokoonnuimme nimittäin neljän perhekunnan voimin sisarusteni kanssa etäillalliselle. Sehän sujuikin mahtavasti ennakkopeloista huolimatta ja vietettiin oikein tervetullut pari tuntia yhteisen vaikkakin erillisten pöydän/pöytien ääressä(lisää juttua dinneristä täällä).

Kamojen virittelyä. Suora näkymä veljeni  vielä tyhjään pöytään.

Kesällä ehkä sitten sitä kuoppaa kaivamaan.

Laitan tähän vielä aitomeksiko-logon. Vaikka paljon jouduin soveltamaan, niin kyllä tämän ruuan sydän on ihan sitä Meksikoa itseään.

SCHIACCIATA - UNELMIEN LEIPÄ

Voihan se olla, että kyseessä on vahingonlaukaus. Että kerran vuosisadassa tähdet oli kohdallani oikeassa asennossa ja uunista tuli ulos leipää, jonka kuorelle, maulle, ja rakenteelle tekis mieli antaa aivan täydet pisteet. Että en pysty toistamaan tätä onnistumista. Mutta perjantaina aion kokeilla.

Tässä leivonnan huumassa ja buumissa jokainen kokee onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä, viime aikoina useimmat juttuni ovat tuottaneet suurta tyydytystä (no, kinderpiirakka oli ehkä sittenkin liian makeaa). Se, mihinkä ihmisillä tuntuu juuri nyt olevan aikaa ja tarmoa, on juuri juurileivonta. Minäkään en ole tässä poikkeus, vaikka en ole päässyt kyllä  viime viikolla roskiin heitettyä taikinan alkua pitemmälle. Olen varsinainen juurentappaja: tanskalaisen huippukokin hellästi kasvattama ja mulle lahjoittama juuri, Iisalmen Pirkon, armoitetun ruisleivän leipojan antama juuri, ICA:sta ostetut juuret, juurileipomosta ostetut juuret, omatekemät juuriviritelmät omenasta tai hapanruisleivän muruista tai hapankorpun muruista, kaikki tapettu eikä ruumiita ole löydetty.

Minä kyllä haluaisin kovasti ja olen teoriassa kovin lukenut, mutta en nyt vain tahdo päästä vauhtiin. Viime viikot olen kateellisena ihastuneena seurannut instagramissa ystävieni jumalaisen näköisiä juurileipiä. - Hups, heti eka kerralla tuli täydellinen! Tai - Minulla on tuo juurileivonta niin hyppysissä, että näiden lähes päivittäisten limppujen lisäksi on tosi näppärää leipoa myös pulla, pannukakut, sima ja perunalaatikko taikinajuureen.

Katsokaa tätä leivän rakennetta! Minussa siinä on juuri oikeanlaista kuplintaa. Paahtuneessa kuoressa on myös oikean ohuinen rapsakkuus ja sisältä leipä on pehmeän sitkasta, pieni määrä ruista tuo siihen armoitettua makua, niinkuin taikinanesteen jugurtti ja sopiva määrä suolaakin. Leipä on ohut laatta, sitä syö sorkoina vaikka dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon, mutta se on tarpeeksi paksu myös halkaisuun, jolloin se on omiaan kaikenlaisiin täytettyihin eväs- ja piknikleipiin. Ja siis vetelin kyllä myös pelkällä voilla. Aina vaan oli leikattava uusi siivu. Ja taas.

Leipä, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen reilu kuukausi sitten, on kotoisin Toscanasta ja nimeltään Schiacciata (Lausutaan  skiaTSAAta, ainakin Volterran kylän murteella). 

Minä löysin reseptin seuraamastani Lady and the Pups- blogista, joka on sekoitus mystisen kiehtovia kuvia, tarinoita ja reseptejä. Mystisen kiehtova luonnehtii siis sekä kuvia, tarinoita että reseptejä.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös mittasin leivonta-aineet grammalleen, koska blogissa niin voimakkaasti siihen kehotettiin. Oli nimittäin kosteusprosentit laskettu ihan prosentilleen. Vaikka se minulle onkin hepreaa, niiin alistuin leipomaan joka gramman ohjeistuksen mukaan.

Ja tulos on historiaa! Tai no, ehkä tuo liioittelua, mutta pirun hyvä ainakin!

SCHIACCIATA

330 g vettä
60 g maustamatonta jugurttia
385 g vehnäjauhoja
75 g ruisjauhoja (tai tattarijauhoa)
9 g hienoa merisuolaa
4 g kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita yleiskoneessa tai sähkövatkaimen taikinakoukulla vesi ja jugurtti. Lisää jauhot, suola ja hiiva ja sekoita hitaalla teholla kunnes hyvin sekoittuneet. Nosta sitten yleiskoneen tai vatkaimen tehot keskinopeuden paremmalle puolelle ja jatka sekoittamista 12-15 minuuttia. Taikina on alussa todella märkää ja tarttuvaa, mutta viimeisten minuuttien aikana se kehittää sitkon, joka saa sen silkkimäiseksi ja irtoamaan pohjasta ja reunoista.

Kun lopetat sekoittamisen taikina tarttuu heti takaisin reunoihin, mutta irtoaa siististi nuolijalla rapsiessa. Sekoittamiseen suositellaan koneen käyttöä. Käsille kova vaiva.

Peitä kulho leivinliinalla ja kokota huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi, n 1,5 - 2 tuntia (tai jääkaapissa aina 24 h asti).

Laita uunipellille leivinpaperi ja sen koko pinnalle reilusti jauhoja. Kumoa taikina kulhosta tähän. Taittele lempeästi taikinan sivureunat 1/3 osaa kaksinkerroin suorakaiteen muotoon (leivän koko on n. 25x30 cm, pitkä sivu n. uunipellin mittainen).

Jauhota leivän pinta taas reilusti ja peitä leipä tuorekelmulla ja liinalla. Kohota taas kaksinkertaiseksi 45 min - 1h.

Esilämmitä uuni täysille tai 300 asteeseen. Käytä kiertoilmatoimintoa, jos on.

Poista liina ja kelmu. Painelle keskisormien rystysillä  (tai siis sormen päästä toinen nivel) taikinaa lempeästi levittäen leipää ulospäin muotoonsa, käytä jauhoja jos tarvit. Leivän paksuus on n. 2cm. painele sitten  samoilla nivelillä leipään kuoppia (pohjaan asti) n. 5  cm välein, ettei leivän kuori ala pullottamaan uunissa.

Suihkuta leivän pinnalle suihkupullolla ohut vesikerros ja ripsauttele pinnalle oliiviöljy.

Paita uunin keskitasolla 12 -17 minuuttia kunnes kuori on kauniin tumma ja vähän "rakoilla". Anna jäähtyä ritilällä 30 min.