About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

FISH&CHIPS KOTITYYLIIN

Kaupallinen yhteistyö; K-Ruoka

Pitäisi tehdä sellainen viikkoruudukko-ruokalista jääkaapinoveen helpottamaan arkea. Oon päätynyt sellaiseen versioon, jossa nyt, kun meidän perheessä on jo Maitotyttö -eskarilainenkin oppinut lukemaan, olisi iso läjä sinitarralla kiinnitettäviä kartonkikortteja, johon on kirjoitettu helppoja ja suosittuja ruokia arkeen. Niistä voisi sitten hahmotella kuukauden kerralla suunnitelmaa päivän sapuskaksi. 


Eipä tuota vielä näy meidän jääkaapin ovessa, mutta onhan tämä nyt jo puoliksi tehty ainakin, koska ajatuksen tasolla. Ajatelkaa, koko ruokasuunnitelma visualisoituna ja helpottamassa arkiaivojen ylikuormitusta! Kaikki parhaimmat arkiruuat. Esimerkiksi kalapuikot. Onko parempaa arjen kalapelastajaa pakkasesta, vaikka muusin kera?



On myös kalapuikkoja ja kalapuikkoja, ja siksi oon aina ikionnellinen, kun onnistun ostamaan just semmoiset rapeakuoriset, sisältä valkeat, koska niitä harmaamössöisiäkin on tavattu joskus kun sortuu uusiin kokeiluihin. Aika rohkeasti uskallan tarttua aina Pirkka-tuotteisiin. Ajattelen, että ne on jotenkin valittu henkilökohtaisesti mun perheelle. Hinta ja laatu kohtaa ja siihen voin luottaa.

Kalapuikot tein tällä kertaa fish&chips tyyliin. Eli paistoin puikot pannulla ja samaan aikaan kaveriksi tikuiksi pilkotut perunat ja porkkanat. Dippikastike mukaan ja lapsetkin innostuvat, kun päästään syömään koko ateria sormin; se on aina varma herkun merkki.

(Note to self: huomenna ruuaksi jotain sitkeää ja leikattavaa, että lapset oppivat syömään myös veitsellä ja haarukalla.)


Pirkan uudet gluteenittomat kalapuikot täytti täydellisesti meidän perheen kalapuikkokriteerit. Lisäksi ne täyttävät myös gluteenitonta ruokavaliota toteuttavan kriteerit. Ja kala lisäksi MSC merkittyä, eli kestävän kalastuksen kriteerit täyttävää.

Yhden paketin 10 kalapuikkoa riittää mulle ja lapsille kun IsoHoo on merillä, mutta 2 pakettiakin menee kyllä helposti, kun kaikki ollaan paikalla.


Kotoinen kalakori

3:lle
valmistusaika 25 min
1 pkt Pirkka gluteeniton kalapuikko
3 isoa perunaa
3 porkkanaa
1 rkl öljyä
1 prk kermaviiliä
½ kurkku
avokado
1 tl Pirkka Wasabi-tahnaa
1 rkl Sushi-inkivääriä (gari)
½ tl sokeria
½ sitruunan mehu
2 rkl hienonnettua tilliä
suolaa mustapippuria
1-2 punaista paprikaa

Kuori porkkanat ja leikkaa porkkanat ja perunat ohuiksi tikuiksi. Pyörittele öljyssä ja paista n. 220 ° C kypsiksi.

Paista kalapuikot pannulla tai uunissa pakkauksen ohjeen mukaan.

Valmista kastike sekoittamalla kermaviilin joukkoon kuutioitu kurkku ja avokadon kuutioitu hedelmäliha. Lisää wasabi, hienonnettu inkivääri, tilli, sokeri ja sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Suikaloi paprika. Asettele kalapuikot sekä peruna- ja porkkanatikut paprikan kera annoskulhoihin tai isoon tarjoiluastiaan ja jaa avokado-kurkkukastike syöjien kesken.


Nyt kun tässä vinkaillaan, arkirumban lisäksi täytyy vielä nostaa esille harrastussalsa. Melkein joka päivä täytyy jommalle kummalle lapsista pakata evästä mukaan. Pingu-luistelukerhon ohjauksen ja luistelutreenien väliin tai Oiva-taidekerhon välipalahetkeen. Maitotyttö varsinkin on parhaassa pillimehu-iässä. Löysin juuri uutuustuotteen, Luomu täysmehun, ja vielä kotimaassa valmistetun.
Ei oo lisättyä sokeria ja maut on ihanat, päärynä-omena ja mustikka-vadelma. Siis luomu, ei lisättyä sokeria, kotimainen. Need I say more.



Kannattaa muutoinkin aika ajoin kurkata Pirkka-uutuudet, sieltä pukkaa kivoja tuotteita koko ajan.

Ja kuten huomaatte mun osalta pitkään jatkunut  K-Ruoka -yhteistyö jatkuu kuukausittain myös vuonna 2018. Toimin erityisesti Pirkka-lähettiläänä, joten reseptini löytyy usein myös Pirkka-lehdestä. Pesti on mitä mainioin, sillä kuten Pirkka- tuotteet, olen minäkin mutkaton, helppo ja turvallinen. Lisäyksenä, että Pirkka-tuotteet ovat lisäksi helppoja (käyttää).

Tsekkaa myös muut 4 mahtavaa K-Ruoka -bloggaajaa!

Kaupallisessa yhteistyössä

torstai 11. tammikuuta 2018

JAFFAT TULLOO!


...ja jaffojen vanavedessä kaikki muutkin sitrukset: greipit, veriappelsiinit ja -greipit, mandariinit, klementiinit, satsumat ja pomelot. Myös sitruunat ja limet houkuttelevat painavan mehukkaina. Se on sesonki nyt! Sesonki  tarkoittaa, että ne ovat parhaimmillaan ja edullisimmillaan, mikä on aina vähän lottovoittoyhtälö, mutta tässä asiassa pitää paikkansa.

Nyt kuuluu sitruksia vähän hamstratakin. Osta iso pussi luomulaatua ja pane tulemaan suolaan säilöttyjä sitruunoita (tai tee limecurdia), se on herkku joka ylevöittää maullaan minkä tahansa ruuan. Sain Tanskassa kerran maistaa useamman vuoden oleentuneita sitruunoita. Herkku oli Chefin aarre ja sitä annosteltiin maistettavaksi hammastikun kärjellä. 

Säilötyistä sitruunoista tulette kuulemaan epäilemättä enemmänkin kun saan batchini valmiiksi. Kannattaa laittaa siis oma tulemaan, että on sitten mitä käyttää.

Tässä ollaan aika klassisella linjalla. Sitruunapasta on supemaukas ja superin helppo. Kokeile myös sitruunarisottoa. Sekin vie kielen (ja nälän ja sydänsurut ja jalat alta

Sain vapaat kädet etsiä aiheen vuoden alun Lännen Median ruokasivustolle, eikä sitrustusten kanssa tarvinnut empiä yhtään. Nämä esittelemäni reseptit ovat ilmestyneet tänään ainakin Turun Sanomissa, Kalevassa, Aamulehdessä ja Hämeen Sanomissa.  

Oli muuten hauska, että kun etsin (viittä vaille deadline tietenkin) kuvattavaksi veriappelsiineja, olivat ne molempiin isoihin ketjuihin tulossa juuri seuraavana päivänä. Onneksi Minimanista löytyi sitten. Veriappelsiinien sesonki on nimittäin intensiivisen lyhyt, mutta ah, niin mehukas. Tiesitkö, että tuo punainen väri tuo niihin myös ekstraterveysvaikutuksia?


Aamiaiseksi siis chiavanukasta sitruksilla. Jugurtti, sitrukset ja rouhittu pellava onnistuu myös.


Kirjolohifileen pökkäsin aromatisoitumaan ja kypsymään sitruspedille. Todella maukas vaihtoehto sille sun jollekin toiselle uunilohireseptille. Vaihtelu virkistää! Ja varsinkin sitrukset virkistää!


Pomelo on mulle itselle parin vuoden takainen uusi sitrustuttavuus. Sen hedelmäliha on jotenkin jännän tuhti, vähän niinkuin omena melkein. Maku on miellyttävä, ei yhtään liikaa mitään, ei liian hapan, makea, kirpeä, mehukas (sekin on ärsyttävää kun kuorit/syöt appelsiinia ja mehu virtaa pitkin kyynärpäitä). Pomelosalaatti on taas thairuokalaji jota ilolla tuunasin vähän suomiystävällisemmäksi. Kun ei niitä kuivattuja katkarapuja niinkun  löydy ainakaan meidän marketista. Ja ken kestää, lisätköön enemmän chiliä!



Joku vuosi sitten tein jännää Nigellan klementiinikakkua, jossa klementiinit keitetään kuorineen kakun raaka-aineeksi. Siis tätähän on tehtävä tänäkin sesonkina. Herkkua oli myös tämä hiukan bruleemainen sitrustorttu, tein vain aavistuksen liian pieneen vuokaan ja pohja jäi siksi turhan paksuksi. Voit olla viisaampi ja panostaa ohueen pohjaan. Täyte erittäin mainio!

Ja meinaan kyllä raijata isot pussit sitruksia kotiin joka kauppakerralla. Olen tosi, tosi huono syömään ja kuorimaan, vai pitäiskö sanoa kuorimaan ja siksi syömään appelsiineja, mandariinit vielä menee. Tästä voisin tehdä kyllä parannuksen. Mutta voi taivas miten rakastankaan veivata aamulla, päivällä ja illalla sähkö(koska se auttaa, käsin ei taas viittis/kerkiäis)sitruspuristimella jonkun mehusekoituksen. Tuoremehupurkit saa jäädä kauppaan. Lusikoin yleensä myös sen kuitumössön puristimesta suuhuni, joten kaikki hedelmän kuidut eivät mene hukkaan. Tiedättehän keskustelun kokonainen appelsiini versus tuoremehu?

Mutta joo, sitrukset on kyllä piristävintä tähän aikaan vuodesta. Sitten on vielä se tammikuun aurinko, mutta se onkin jo toinen juttu!

maanantai 1. tammikuuta 2018

MAKUJA 2017


Mikä vuosi 2017!

Paljon tapahtui sellaista mitä ei olisi vuoden alussa uskonut; musta tuli tv-kokki, meille tuli koiranpentu ja täytin 50! Tuota jälkimmäistä en usko kyllä vieläkään.

Vuosi oli superkiireinen ja tekisi mieli sanoa myös superraskas: perheen luotsaaminen ja monenlaiset työkuviot ja tehtävät väsyttivät ja kiristivät pinnaa, samaan hengen vetoon on sanottava, että lapset ja inspiroivat työt ovat olleet myös vuoden parasta antia, henkireikä ja pelastusrengas. En kehtaa valittaa vuoden raskaudesta (vai valitinko jo?): olen selvinnyt vielä nukkumalla ja saanut itseni myös ylös sängystä, vaikka välillä vaivalloisesti. Perhettäni ei ole kohdanneet suuret menetykset, avioerot tai onnettomuudet, ollaan terveitä ja tasaisen tyytymättömiä aina johonkin asiaan. Mitä siis akka valitan!



Yksi henkireikä ja ilon ja inspiraation lähde 2017 vuonna olivat Makujen aamu - ja Makujen viikonloppu -ohjelman kuvaukset 8 kuukauden ajan. Aika huikea 27 jakson oppimatka televisiotyöhön, oikeastaan päästiin vasta pintaa raapaisemaan kun aika kylmiltään sinne kameran eteen joutui. Sain upean työparin kameran eteen, Marcos Goissin, joka on mua sekä puolta nuorempi että puolta lahjakkaampi, ihana tyyppi, nöyrä ja itsevarma yhtä aikaa, kertakaikkisen suloinen nuori mies.

tämä oli kesän ulkojakso, jossa molemmat kameramiehet kuvasivat käsivaralta
Meidän ympärillä hääri työryhmä, joka tietysti meille  Marcosin kanssa tuli erityisen läheiseksi, meille kun tämä tilanne oli  ainutlaatuinen ja ennenkokematon. Silti oli mukava vipana kuvauskerralla kuulla kameramiesten juttelevan, että tämä oli mukava ja rento projekti, työ, jota oli kiva tehdä. Pääsiassa kameraa käyttelivät Tapsa ja JG, JG käsivaralta ja Tapsa sitten fiilisteli lähikuvia sellaisen liikkuvan mikä lie robottimaisen järkäleen kanssa. Hauskaahan tietysti on silloinkin kun kamerat eivät laula (ja varsinkin silloin), etenkin kun nämä molemmat luottokuvaajamme olivat ihan yhtä innostuneita ruuasta kuin me muutkin. Olli-Matti hoiti ohjauksen ja leikkauksen ja testasi kotonaan varmasti enemmän reseptejämme kuin kukaan muu, senkin yhden mozzarellakanani, johon oli painovirhepaholaisena jäänyt reseptiin desi etikkaa... ja reseptillä mentiin...

Sain ohjelman kautta myös huippu työkeikkoja, tässä kokataan Habitare- messuilla
Oli hieno oppia myös kuulemaan sinne korvanappiin jo puolesta sanasta menikö hyvin vai persiilleen. Vähä niinkun ohjaajan hengenvedosta, että otetaanko uusiksi vai oliko menestyslaini. Tai kyllähän sen jo yleensä ittekkin tiesi. Pahinta olikin se " no, OK..." 

Tuotantoyhtiö Mediahubin osalta ohjaksia piteli käsissään upea Pia, kiitos Pia tsempistä joka ikinen kerta. Tässä kohdassa myös Maailman Luonnosäätiö kiittäisi Piaa, jos tietäisi millä pieteetillä Pia organisoi ylijäämäruuan kierrätyksen.

Parasta oli maistelu ja syöminen joka välissä. 
Ja kerronko salaisuuden? Oltaisiin oltu aikataulujen (kaiken) kanssa aivan pulassa, ellei Teresan työpari Johanna Helsinki Food Companysta olisi pieniny ja pilkkonu (ja sheivannu ja blendannu) meille koko ajan esivalmisteluja (ja siivonnut jälkiämme), Johanna myös kuvasi annokset nettiin ja yritti lähettää epätoivoisia telepaattisia viestejä mulle kameran toiselle puolelle "Älä unohda suolaa, et muistanu leivinjauhetta...".

Ja sitten oli tietysti Teresa Välimäki, joka tsekkas meidän reseptit ja organisoi ruokaostokset Johannan kanssa, viimeisteli aikataulutuksen, eli vastasi tästä koko sisällöstä ja siitä ettei hänen tv-kokkilöytönsä sano, että kylläpä tämä kaakku haisoo (hyvältä). Ilman sinua, ei olisi ollut minua ja Makujen aamuja 2017. Kaikki sanat on vähän niinkuin turhia. Siksi hali. Hali ihan kaikille!

Kuisman kesäinen burgeri oli taas yksi napakymppi-annos

Haluan tähän viime vuoden saldosta linkata teille vielä omasta mielestäni parhaimpia Makujen Aamu- reseptejä. Jaksot ovat ainakin vielä katsottavissa Katsomosta (Makujen viikonloppu). Kiitos myös teille, jotka olette ohjelmaa vahingossa tai tarkoituksella seuranneet ja kiitos kaikista terveisistä ja positiivisesta tsempistä niin tutut kuin tuntemattomatkin. Rauhallinen ääneni ja pohjalainen puheenparsi on vetänyt monet TV:n ääreen katsomaan, että kuka ja mitä. Kiitos kun katsoitte!

Sillä kuten kaikki hyvä, tämäkin tuotantokausi on nyt paketissa. Eikä jatkosta ole näillä näkymin tietoa. Haluaisin kerttoa teille kumminkin vielä yhden tarinan, sellaisen mikä sai minut kyynelehtimään valtoimenaan ohjelman loppukaronkassa. Kiitos Olli-Matti, että jaoit tämän kertomuksen, tässä mun sanoin:

Me oltiin Kuisman (Marcosin) kanssa sitä mieltä, että oltais hauskoja ja rentoja keittiössä yhdessä ja ehdotettiin voisko vipa jakso kuvat sillä lailla. Tietysti tämäkin on taas uutta ja erilaista verrattuna yksinkokkaukseen, mutta riski päätettiin ottaa.
Aiheena jouluisat leivonnaiset, minä tein Joulumisua ja Kuisma Mumminsa ohjeella taatelikakkua. Innostuttiin siinä myös lähettelemään terveisiä, Kuisma Taatelikakku-mummilleen, minä Kortesjärven mummalle ja sitten myös edesmenneelle Oravan mummalleni, mummalle, joka on suunnattoman rakas ja erityinen, (olen mummolassa asunut lapsuuteni ensimmäiset vuodet ja vielä ensimmäiselle ja toisellakin luokalla ja taas ysillä ja lukion ekalla, yhteensä kymmenkunta vuotta).

O-M kertoi kuinka leikkasi ohjelmaa seuraavana päivänä. 8-9 minuutin ohjelmasta meidän terveisemme, jotka saimme kestämään minuutin verran, veivät aivan liikaa aikaa ja O-M leikkasi kohdan päättäväisesti pois. Ohjelman valmistuessa muotoonsa häntä alkoi kuitenkin kaduttaa, joulu tulossa ja ne terveiset olivat niin aidot ja sympaattiset (ei meillä toki ikinä ollut mitään käsikirjoituksia), että hän päätti, että kyllä hän ne sinne ohjelmaan änkeää, leikataan ja nipistetään sitten kaikkialta muualta, että saadaan mahtumaan.
Näin O-M sitten tekikin. Hyvillä mielein hän tarkasti sitten ohjelman keskelle lisäämäänsä terveistenlähetyspätkää. Ihan siinä terveisten lopussa minä sanon jotenkin että "...ja terveisiä myäs Oravan mummalle, tuonne yläkertaan" ja viittaan kädelläni ylöspäin. Heti tuon jälkeen leikkaamon näyttöruudulle, O-M  silmien eteen  ilmestyy yksi sana keskelle ruutua: 

KIITOS

O-M lyö nopeaa kädellään näyttöruudun pimeäksi ja koneen pois päältä. "Mistä (TAIVAASTA) tuo tuli?"

O-M sanoi istuneensa kymmenisen minuuttia koneen edessä pystymättä tekemään yhtään mitään, vähän polvia heikottaen ja kädet epävarmana. KIITOS?

En tiedä osasinko välittää tämän kertomuksen teille, tässä ja nyt, mutta meidän porukan se kyllä pysäytti. Kaikkeen löytyy tietenkin rationaalinen selitys: Kiitos- sana löytyy kuin löytyykin jostakin ohjelman lopputeksteisteistä (kiitos Gigantti?)Mutta se miten se "itsekseen" hyppäsi tuossa tilanteessa tuohon kohtaan oli mysteeri myös leikkaamossa. Ei ne nuon yleensä mee.

Minä tietenkin uskon, että sain parhaimman palautteen ikinä ja viestin mummaltani. 

En tiedä.

Habitaressa kokkailin mm. suklaapikkuleipäpeltiä. Tiedän nyt, että pellillinen voi kadota valonnopeudella. (The Force was with us?)
 Tässä vielä linkit 12 suosikkireseptiini. Jäi kyllä monta hyvää pois.
















 Kiitos hianosta vuodesta 2017! 
Teirän Nanna

...ja terveisiä mummalle!






torstai 21. joulukuuta 2017

JOULUINEN RUOKATORSTAI


Vielä ennätti muutama jouluinen resepti tänään ilmestyviin Lännen Median sanomalehtiin. 

Hain inspiraatiota vähän muilta mailta, sillä lailla, että ruuat helposti sujahtavat myös omien jouluruokiemme joukkoon.

Meksikolainen joulusalaatti on just tälläinen ja oma suosikkini. Sitä tarjoiltiin  myös syntymäpäivilläni tämä vuonna ja se on ihanan makean rouskuva.



Ruusukaali ja granaatinomena ovat molemmat hyviä juuri nyt.  Oiva lisuke myös joulun ajan pöytään ja muulloinkin. Pekonilla, tietenkin.



Porkkanalaatikko kallistuu idän suuntaan kun puuro korvataan mantelijauheella ja mausteeksi pukataan lusikallinen tahinia. Ei huono muutos, mutta taatusti erilainen kuin perinteinen.



Ja se suuri lihaisen pöydän VAIHTOEHTO. Kalkkuna. Hedelmäinen aprikoosikastike ja pähkinäinen täyte.

Lpuksi vielä perinteinen Melanderin puuro. Itselle aivan uusi makoisa tuttavuus. Maistuu kyllä läpi vuoden. Eikä pala pohjaan. Ainakaan kovin helposti.


Reseptit löutyvät 21.12.2017 Lännen Median tuottamilta ruokasivuilta: Aamulehti,Satakunnan KansaLapin KansaKainuun Sanomat ja Pohjolan SanomatIlkka ja Pohjalainen sekä Turun SanomatKalevaKeskipohjanmaaHämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

perjantai 8. joulukuuta 2017

100 JAUHELIHARESEPTIÄ


Kaupallinen yhteistyö, Atria

Jauheliha. Sehän se on kotikokin rakkain ystävä. Helppo ja turvallinen, silti miljoonasti muuntautumiskykyinen. Atria otti ja pisti 100 jauhelihareseptiä samoihin kansiin. Jauhelihakirjan reseptiikasta vastaavat Atria 100 Nuorta Kokkia -ohjelmassa vuosien saatossa mukana olleet, niin osallistujat kuin luennoitsijatkin. Reseptin kirjoittajista löytyykin aikamoinen kavalkadi tunnettuja  ja ansioituneita; vaikkapa Henri Alen, Ari Ruoho, Alex Nurmi, Arto Rastas, Sasu Laukkonen, Teresa Välimäki, Kari Aihinen ja Aki Wahlman. Jauheliha yhdistää kokkaajia huippuravintoloista kotikeittiöihin. 



Jauhelihasta on kerrankin tehty ylellisen kaunis opus, Jauhelihakirja, (sinne pukinkonttiinkin passaava, hyvä lahjavinkki!) Reseptit on jaoteltu arkeen ja juhlaan. Ja voi että niitä riittää! Kirja inspiroi sekä Vähemmän Kokannutta, että Keittiössä Viihtyvää. Reseptit löytyvät myös Jauhelihapaketin Pyörittelijälle, sille joka kernaasti kokkaisi jauhelihasta jotakin muuta, mutta päätyy aina jauhelihakastikkeeseen tai lihapulliin.

Jotka sinänsä on ihan parhaita jauheliharuokia.



Vaikeuksia tuotti ensimmäisen testireseptin valinta. Arki-juhla jaottelun lisäksi kirja esittää hienosti myös niin suomalaisia jauheliharuokia kuin muiden maiden keittiöistä napattuja. Intiaa, Italiaa, Meksikoa, Aasiaa... Jauheliharibsit ja korealainen kaalisalaatti on ehdottomasti kokeiltava, samoin espressochili ja shawarma. Mahtuu mukaan muutama mielenkiintoinen hampurilaisreseptikin, uusia twistejä on kiva kokeilla. Bataatti-jauhelihavuoka meksikolaisittain on takuuvarmasti koko perheelle maistuvaa. Tai vuohen Gruyerellä maustetut jauhelihapihvit.  Kirjasta löytyy myös hyviä käyttökohteita broilerin jauhelihalle. Kana-skewersiä riisinuudeleilla, kookoskanawokkia, kana-korianterisalaattia...


Ville Koppelomäen jauheliha-herkkusienirisotto oli  ensimmäinen valintani. Ajattelin täyteläisen risoton maistuvan koko perheelle, niinkuin maistuikin. Samalla sain muistutuksen, kuinka ihanan umamilta paistetut herkkusienet maistuvatkaan. Jauheliha risotossa toi retroisia muistoja koulun köksän tunnilta.

Mulla on aina myös pakkasessa jauhelihaa, sen parempaa varasuunnitelmaa ei olekaan, silloin kun ei keksi mitään kokattavaa. Jauhelihasta keksii aina, ja nyt Jauhelihakirjan myötä vielä 100 x helpommin.


Klikkaa kuva suuremmaksi niin pääset lukemaan reseptin
Kun sain kokkauskaverikseni vielä Maitotytön, tuli ruuasta pelkästään positiivista elämystä. Eikä se tosiaankaan ollut vanha kunnon jauheliharisotto, vaan ihan 2.0.



ARVONTA:
Jauhelihakirjan voit saada omaksesi myös hyvällä arpatuurilla. Vinkkaa kommentteihin oma jauhelihasuosikkisi ja osallistut painotuoreen kirjan arvontaan. Kommentit 14.12 mennessä. Katso arvonnan säännöt. Lataamalla ilmainen Arilyn- mobiilisovellus, pääset fiilistelemään kirjan resepteistä tehtyjä videoita.





torstai 7. joulukuuta 2017

SARJASSAMME BEST KEPT SECRETS




Kaupallinen yhteistyö HOK Elanto ja Viinimaa

Ravintolalounas. Olen niin kyllästynyt laitosmaisiin buffetlinjastoihin ja pitkän linjan ala carte-  lounaisiin on harvoin aikaa tai varaakaan. Onnistunut välimalli siis enemmän kuin kiinnostaa. 

Arvostan hyvän yksinkertaista ruokaa kivalla pikku twistillä ja varsinkin arvostan sitä kun se tehdään tilauksesta ja kannetaan pöytään. Minut kutsuttiin katsastamaan Helsingissä (jossa nyt en ihan varteensa hyppää lounailla) Citykäytävässä sijaitsevan Sports Academyn lounas. Olin ihan, että minäkö, sporttinen? joo, siitähän on tosiaan tullut monta kertaa kuljettua ohi...vaan enpä kulje enää.


Kyllä, se on ihan oikea sportti-baari, täynnä isoja kuvaruutuja ja hiukan sellainen ysärilookki pubisisustus, mikä on oikeastaan aika rentoa ja mutkatonta. Mutta että ne tarjoavat ihan himpskatin hyvää ruokaakin, lounaallakin. Ei mitään salaattipöytähömpskötyksiä vaan lounaan lisukesalaattikin rakennetaan keittiössä. Pääruoka kootaan kulloinkin listalla olevista pääruoka-aineista, lisukkeista ja kastikkeista mieluisiksi. Ja palvelu pelaa!

Normityöpäivä: Lounasvideontekoa. Mahtava työsuhde-etu; ruoka!

Tällä kertaa söin  mehevän paistetun lohen kasvispedillä. Oikeasti lounasihanuutta löytää lautaselta vastapaistetut napakat vihannekset. 

Lohen kanssa maistoin Ruffiano Lumina Pinot Grigio valkkaria, oiva suositus sillekkin. Videolle tallentui ammattilaisottein tehty viinilasin pyörittely. Not! Mutta tiedän mistä tykkään.



Sain herkullisen lounaan reseptin myös kotiin viemiseksi ja kotonakin fiilistelin vielä  annosta ja kuvasin (ja join) viiniä. Pinot Grigio on ihana valkkarirypäle ja tykkään siitä oikein kirpsakkaan kylmänä; mineraalisena ja sopivan hapokkaana, vaikka siitä kyllä löytyy  sopivasti myös hedelmäisyyttä ja yrttejä.


Pakkaan olla vähän kaksijakoinen ravintolakäynneissäni ja tapauskohtaisesti löydän itseni aina jommasta kummasta ääripäästä. Valitsen kodin ravintolan sijaan, koska saan siellä aika usein parempaa ruokaa ja huomattavasti edullisemmin kuin ravintolassa (vaikkei kotonakaan aina onnistu), mutta toisaalta rakastan koluta ravintoloita, uudet makuelämykset ja inspiraatiot omiin kokkauksiin ovat useimmiten lähtöisin jonkun ruokaa rakastavan keittiömestarin luomuksista. Parhaat ravintolat tarjoavat elämyksiä, joihin kotikokin ammattitaito ei vaan taitu.



Paistettua lohta ja kasviksia lime-jogurtin kera
(neljälle)
 4 palaa lohta (á n. 150 g)

Kasvikset
280 g porkkanaa
220 g kirsikkatomaatteja
220 g sipulia
220 g neulapapuja
suolaa
mustapippuria

Kastike
7 mintun oksaa
3 limen mehu
2-3 valkosipulinkynttä
250 g turkkilaista jogurttia
½ tl suolaa

Puolita porkkanat pitkittäin ja leikkaa pitkiksi vinoviipaleiksi. Esikypsennä keittämällä tai höyryttämällä muutama minuutti ja jäähdytä. Jätä kuitenkin puruvaraa! Puolita kirsikkatomaatit. Kuori ja suikaloi sipuli. Jos neulapavuissa on mustuneita päitä, leikkaa ne pois. Sekoita kasvikset keskenään.

Valmista kastike. Nypi mintusta lehdet ja hienonna kevyesti. Purista limestä mehu ja hienonna valkosipuli. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Paista lohta ensin kuumalla pannulla nahkapuoli alaspäin muutama minuutti, jonka jälkeen siirrä lohet 200-asteiseen uuniin nahkapuoli ylöspäin. Paista noin 5-9 minuuttia palan paksuudesta riippuen. Paista sillä aikaa kasvikset pannulla öljytilkassa kuumiksi ja rapeiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kasaa kasvikset lautasille ja nosta lohipalat kasvisten päälle. Aseta kastike kauniisti annokseen, mutta älä kuitenkaan peitä rapeaksi paistunutta nahkaa. Viimeistele halutessasi rucolalla ja sitruunalla.



 Ja arvatkaapa mitä? Kotiannos oli herkullinen, mutta oliko se parempi kuin Joonaksen Sports Academyssä  minulle valmistama?

 No ei!

Tiivistettynä siis Sports Academyn lounas yllätti! Kelpaa kelle vaan. Paikalliset hop, hup, lounaalle ja erikoisvinkki meille Helsingissä vieraileville maalaisille vieraspaikkakuntalaisille, jotka aletaan olla eksyneitä siinä 50 m päässä rautatieasemasta. No, siitä Citykäytävästä löytyy paikka, johon on helppo pysähtyä lounaalle. Anteeksi, HYVÄLLE lounaalle.





keskiviikko 6. joulukuuta 2017

ONNEA SUOMI 100!


Onnea ihana Suomi 100v!

Juhlapäivän kunniaksi listasin 100 suomalaista ruokasuosikkiani arjesta ja juhlasta. Koska lista on henkilökohtainen, siltä puuttuu suomiruoka-inhokkini verilätyt ja maksalaatikko, sekä rusinoilla että ilman. Ruuat eivät välttämättä ole myöskään suomalaisia siinä mielessä, että alkuperäinen saattaa löytyä muualta, mutta kuitenkin (ollut) vakiintunut suomalaiseen ruokavalioon. Selvästi etnot lempiruuat jätin pois. 

Suositummuusjärjestys on mahdoton esittää, siksi listaan vain siinä järjestyksessä kun mieleen tuloo.

Mitä tärkiää lisäisit omaan listaasi?

  1. mätileipä
  2. paistetut silakat
  3. savulohi
  4. paistetut ahvenet
  5. lohikeitto
  6. pinaattikeitto
  7. jauhelihakeitto
  8. makkarakeitto
  9. nakkikeitto
  10. nakkistroganof
  11. juustohampurilainen sulatejuustolla grilliltä
  12. nuotiomakkara
  13. hirvikäristys
  14. hirven routapaisti
  15. pihvit hirven fileestä
  16. riisipuuro
  17. mannapuuro
  18. mansikkakiisseli
  19. tiikerikakku
  20. läskisoosi
  21. joulukinkku
  22. jauhelihakastike
  23. pellillinen pitsaa
  24. lihapiirakka
  25. lihakeitto
  26. kesäkeitto
  27. tilliliha
  28. ruisleipä
  29. saaristolaisleipä
  30. korvapuusti
  31. ankkastukki
  32. piparkakut
  33. lusikkaleipä
  34. makaroonilaatikko
  35. nyhtöpossu tai porsaan uunilapa
  36. voi
  37. piimä
  38. viili
  39. kananmuna-anjovisleipä
  40. salmiakki
  41. karjalanpiirakka ja munavoi
  42. lakritsa
  43. lätyt
  44. ressu eli uunipannukakku
  45. voisilmäpulla
  46. hernekeitto
  47. näkkileipä
  48. valkosipulisilakka
  49. sinappisilakka
  50. paistetut perunat
  51. piimävelli
  52. kotijuusto ja lakkahillo
  53. lakkatäytekakku kinuskilla
  54. suklaamannapuuro
  55. mämmi
  56. savustettu lampaanviulu
  57. karjalanpaisti
  58. kiuasmakkara
  59. verileipämaito
  60. maitoperunat
  61. graavilohi
  62. graavisiika
  63. vispipuuro
  64. kalakukko
  65. lanttukukko
  66. kaalikeitto
  67. sienisalaatti
  68. mustikkamaito
  69. voileipäkakku
  70. mokkapalat
  71. lenkkimakkara
  72. paistetut porsaankyljykset
  73. uudet perunat ja voi
  74. rosolli
  75. lihapullat ja muusi
  76. puolukkahillo
  77. palapaisti ja keitetyt perunat
  78. savukinkku
  79. paistetut uunijuurekset
  80. unelmatorttu
  81. puolukkarahka
  82. ruispuolukkapuuro
  83. paistetut muikut
  84. silli
  85. mansikkakaakku
  86. joulutortut
  87. naurisrieska
  88. aladobi
  89. haukimureke
  90. kanaviillokki
  91. jauhemaksapihvit
  92. paistettu maksa
  93. maksakastike
  94. laskiaispullat
  95. lindströminpihvit
  96. pinaattilätyt
  97. raparperikiisseli
  98. madekeitto
  99. sienimuhennos
  100. kinkunrasvaan dipattu ruisleipä
En unohtanut listalta joululaatikoita tai kaalikääryleitä, ne nyt vaan ei mahtuneet mun sataseen, vaikka kaikki hyviä ovatkin.

ONNEA SUOMI 100!

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

BURRITOKULHO CON QUESO FRESCO


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Jos ei kaamosta piristä meksikolaistyylinen, ihanasti  värikäs ja tuoreen maukas meksikolaishenkinen burritokulho, niin ei sitten kyllä varmasti mikään muukaan! Ainakin haluan ajatella, että hyväntuulen ruoka saa myös minut hyvälle päälle, värit piristävät ja raikkaat maut tuovat uutta potkua päivään.

Kyllä näin on! 

Valitettavan paljon vaan on tuota piristystä ja energialisää tänä syksynä kaivannut. Miten voi helppo elämä tuntua välillä näin raskaalta?

Onneksi ollaan vielä tasolla, jossa vaikka yön aikana satanut valkea lumi tai päiväkodin pihalla tuntemattomalta äidiltä saatu kommentti:"Voi onko se sinun se ihana Urho?" (Urho on pienten Pingu-luistelussa ohjaajana), riittää nostamaan mielialan niin, että jaksaa taas yhden päivän eteenpäin.

Ja kyllä siihen jaksamiseen riittää myös kulhollinen hyvää ja kaunista ruokaa. 


Apetina on vaihtanut pakkaustensa ulkonäköä syvän siniseksi ja tuonut markkinoille myös uuden meksikolaistyylisen Queso Fresco-juuston.  Tämä hyvin mieto juusto, joka on vähän kuin sekoitus ricottaa ja intialaista paneeria, murustellaan useimmiten annosten päälle, mutta ainakin Apetinan versio soveltuu erinomaisesti myös pannulla paistettavaksi. Ja koska tuollainen ristikkoinen paistokuvio on kaunis juuston pinnassa, innostuin paistamaan juuston palasina murustelun sijaan kulhon komistukseksi.

Käy kurkkaamassa resepti Apetinan sivuilta.



maanantai 20. marraskuuta 2017

MAISTAN JO JOULUN




Kaupallisessa yhteistyössä Atria. Sen ansiosta postaus sisältää herkullisen reseptin Bravuuri Porsaan Juhlapaistiin ja pikaisen helppoihin mutta herkkuihin juhlanappeihin.

Joulu tulee, itse asiassa nopeammin kuin ehdin kinkku sanoa. Tiedän, että aaton vastaisena yönä paketoin vielä lahjoja pikkutunneille, enkä todellakaan siksi, että aikani olisi kulunut kaappien siivoamiseen. Minun tapauksessani aika on on yksinkertaisesti vain kulunut kaikissa joulunalun pikkupuuhissa, joiden suon menevän sen hillittömän siivoilun edelle. On lasten joulujuhlia ja joulunäytöksiä, tonttutonni -pikaluistelukisat, ratsastajien pikkujoulu, glögikierros naapuruston terasseilla, lasten joulukalenterien täyttö ja viime tippaan jätetty joulukorttishow.

On ruoan suunnittelua, kokeilua ja miettimistä. 


Olen superperinteinen jouluihminen, enkä voisi kuvitella omaa jouluani ilman kinkkua ja laatikoita. Välttelen kaikkia joulupöytiä joulun alla, napakymppijouluna maistan perinteistä kinkkua ja laatikoita joulupöydässä vasta ensimmäistä kertaa. Ei varmaan teitä yllätä, että meillä kinkku paistetaan aina aattoyönä, sen hurmaava tuoksu tuo jouluaattoaamuna joulun.

Useimmat jouluni perinteet ovat lapsuudesta tuttuja ja omille lapsillekin sitä haluaisi luoda tutun ja turvallisen joulun muistot. Ei, minä en itsekään lapsena suostunut maistamaan ainuttakaan laatikkoa, enkä haaveillut löytäväni bestseller-sillireseptiä joulupöytään, vaikka nykyään joulu tuntuu pyörivänkin juuri niiden ympärillä. Muistutan itseäni, etten anna tonttulakin kiristää, meni lasten lautasilta joulupöydässä suuhun sitten vaikka pelkästään sinappia ja perunaa.

Se jouluruoka, että ollaan yhdessä, on kaikkein tärkeintä. Ja jos ei voida olla yhdessä juuri jouluaattona, niin sitten jonakin muuna päivänä. Annetaan joulun perinteiden rennosti venyä ja paukkua. 

Joulupukilta toivon itselleni ihanian jouluruokia avarakatseisuutta joulupöydän laadintaan, Hyvä-ruoka-parempi- mieli -tyyliin ja jokaiselle teistä joulun bestsellersillireseptiä omannäköistä, rentoa joulupöytää, jonka tarjottavat valmistanut jaksaa istua hymyssä suin pöytään itsekin. Atrialta voi hakea sen perinteisimmän kinkun, joka kypsyy ruiskuoressa mun leivinuunissa tai sitten piirun verran rennomman ja helpomman joulun. Reseptit löytyy.

Vaikka jotain tälläistä:


Kolmen kaalin Savupossu
6:lle
n. 1,5 kg Bravuuri Porsaan juhlapaisti
600 g rosamunda-perunaa
250 h savojinkaalin lehtiä
250 g punakaalia suikaloituna
200 g lehtikaalia ruodittuna
2 rkl öljyä
1 dl saksanpähkinöitä
1 rkl vaahterasiirappia
½ granaattiomenan siemenet
suolaa, mustapippuria
kastike
1 rkl dijon-sinappia
½ dl oljyä
2 rkl Balsamicoviinietikkaa
 1 tl Herbs de Province- mausteseosta
1 tl sokeria
½ tl suolaa, mustapippuria

Poista etiketti Juhlaporsaanpaistista, älä poista tai avaa pakkausta vaan laita se 3 h 150° C uunin alatasolle. Poista pakkaus ja siirrä possu nesteineen foliovuokaan. Savusta savustuspöntössä tai grillissä miedolla lämmöllä 1 h. Voit myös jatkaa kypsennystä vielä tunnin uunissa. Anna vetäytyä 15 min.

Lohko pestyt perunat kuorineen, kierittele öljyssä (1 rkl) ja mausta. Paahda 200° c napakoiksi, noin 20 min. Pyöräytä kaalit öljyssä (1 rkl) ja lisää uuninpellille perunoiden kanssa ja paista 10 min. Suolaa ja pippuroi.

Paahda saksanpähkinät pannulla vaahterasiirapin kanssa, nosta jäähtymään ja rouhi karkeasti. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset.

Kokoa salaatti isolle tarjottimelle yhdistämällä kaalit ja peruna, pähkinät, granaattiomenansiemenet ja lopuksi kastike. Nosta Juhlapossu keskelle ja viipaloi.


Nopeat juhlanapit
6:lle
12 ruisnappia
6 rlk Jogurttinen Sitruuna-Tilli Perunasalaattia
6 rkl Jogurttinen Omena-Inkivääri Punajuurisalaatti
50 g Vuoluhärkä
50 g Kylmäsavulohi
hiukan tuoretta tilliä ja persiljaa

Nostele 6:lle ruisnapille lusikallinen perunasalaattia ja toiselle 6:lle punajuurisalaattia. Rullaa kylmäsavulohi ja pätki rullasta 6 pientä ruusua, jota nostat perunasalaatin päälle. Koristele tillille. Nosta punajuurisalaatin päälle pala vuoluhärkää ja koristele persiljalla.


Kaupallisessa yhteistyössä Atria





sunnuntai 19. marraskuuta 2017

SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT, MÄ ANTAUDUN


Kaupallisessa yhteistyössä Apetina

Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan  vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).

Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"

Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne  hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).


Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla ainakaan pariin jouluun vielä), niin pienenä kertauksena, että kukkakaaliwingsit ovat vähän niinkuin kasvisversio, tai helposti vegaanikin, tulisista kanansiivistä. Se on aika hassua, että ne melkein näyttävätkin wingseiltä ja onnistuessaan ovat juurikin yhtä rapean mehukkaita ja himoittavia. Ihania!


Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!


Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis  Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme.