Pläsäytetään vielä jatkoa hienosti alkaneelle Meksiko-teemalle. Satttui nimittäin niin mukavasti, että Helsingin reissullani Safkaa -kirjan julkkareissa, tai oikeammin niiden jälkeen, minä ja ystäväniVirpi saimme kuin saimmekin, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia pöydän Patronasta, tuosta meksikolaisravintolasta, jonka ovien takan olin jo kahdesti aiemmin käynyt kesällä kolkuttelemassa.
Ken ei vielä Patronasta tiedä, kerrottakoon, että se on meksikolaisravintola, joka jatkaa edeltäjänsä Cafe Nopalin viitoittamaa tietä eli ruokkii meksikonkaipuiset asiakkaansa rakkaudella ja hartaudella tehdyllä ruualla, jonka sanotaan saavan syntyperäisenkin palautumaan makumuistoihin äitinsä patojen -vai pitäisikö sanoa tacojen- äärelle. Tex Mex on OK, mutta älköön kukaan, KUKAAN sekoittako sitä aitoon meksikolaiseen ruokaan.
Ravintolasali oli lähes täysi, kun viiden maissa astelimme toivorikkaana sisään. Meille kerrottiin, että ruokailu ei onnistu, koska kaikki pöydät ovat varattuja. Olin varoittanut ystävääni, että paikan palvelunopeus on myös kiireettömän meksikolaista, ja kuinka ollakkaan, vielä kun tarjoilija kuuli, että meillä olisi vain 2h aikaa syömiseen, hän aivan kauhistui ajatuksen mahdottomuudesta. Ilmeisesti pettyneet kasvomme (ja maalaisuuteni) hellytti kuitenkin rouvan sydämen, ja hän lupasi, että ellei meitä haittasi ulko-oven edessä olevan pystypöydän jakaminen toisten asiakkaiden kanssa, ja tilaisimme hänen suosituksensa ja hän vielä välittäisi keittiöön terveiset, että saisimme ruokamme vähän niinkuin etuajassa, niin voisimme kokeilla. Jos olisin valmis myös siihen, että ateriontini saattaisi keskeytyä, junan lähtöajan lähetessä. Virpi lupautui jäämään maksamaan, jos kiire tulisi!Aivan uskomattoman ystävällistä. Ja lopulta kävi niin, että poistuimme ravintolasta superonnellisina, masut täynnä, laskun maksaneina ja erittäin otettuna hyvissä ajoin, ennen junan lähtöä.
Ja mitä me sitten söimme?
Alkuun jaoimme alkupalatarjottimen, jossa Guacamole, Ceviche, ananassalaatti ja niitä frijoles refritos, eli ihania papuja, kaikki tarjoiltuna paikan päällä valmistettujen tortillasipsien kanssa. Voi vietävä, kun oli hyviä. Samalla katseltiin kiinnostuneena korkeilta palleiltamme mitä ihania alkupaloja ja juomia muihin pöytiin kiikutettiin. Siis ei kateellisina, koska meidän omat olivat ainakin huppuhyviä.
Palan painikkeeksi, minä jouduin tyytymään cokikseen (olettehan kuulleet raide-juoppoudesta?) kun Virpi sammutti janoaan tällä ihanalla lime-olut-suolajuomalla, onko se nyt sitten Michelada vai Chelada?
Pääruuaksi teimme tarjoilijan ehdotuksesta myös pienen combon. Tilasimme molemmat 2 lammastacoa ja sitten vielä yhdet ylimääräiset possulla. Lihat olivat pitkään hautuneita, mureita ja pieniksi revittyjä. Meksikolaiseen tyyliin, tacoissa oli minimalistisesti vain lihaa, pikkiriikkisen sipulia, korianteria ja taisi olla retiisiä sekä kullekin tacolle oma limelohko päälle puristettavaksi.Tortillat kotitekoisia ja maissista, tietenkin.
 |
| lampaat- ehdin jo heittää päälle vähän tomaattia |
Lusikka oli kuitenkin heitettävä soppaan tacojen kanssa tarjoillun jumalaisen lammasliemen kera. Jos hyvästä ateriasta on nostettava yksi ylitse muiden, se olisi ehdottomasti, vaikkakin yllättävästi, tämä liemi. Kuolatkaa, te korianterin ystävät! Tätä on pakko yrittää myös kotona.
Saatan olla, omista meksikon kytköksistäni johtuen, hiukan puolueellinen meksikolaisen ruuan arvostelija.
Hyvän, ellei peräti erinomaisen palvelun tunnistan kuitenkin keittiön maantieteellisistä ulottuvuuksista huolimatta ja me todella saimme sitä tänä keskiviikkona Patronassa.
En voi kuin lämpimästi suositella kaikkien meksikolaisten ruokien ystäville ja niille, jotka haluavat kokeilla miten aito meksikolainen eroaa "meksikolaisesta". Tee pöytävaraus ja varaa runsaasti aikaa, nauti seurasta , ruuasta ja juomista pitkään. Ei meksikolaisillakaan ole kiire.
