Lapsiperhe Turussa

Mumma, lapset (11 ja 4) ja minä oltiin tänäkin vuonna minilomalla Turussa. Natasiskoni katoaa nimittäin kesäisin Kuubaan joten tarjolla on ilmainen majoitus Martin kirkon kupeessa sijaitsevassa yksiössä. Patjat vintiltä vielä lattialle niin neljä henkeä mahtuu mainiosti. Lasten kanssa on kiva matkustella juuri sen takia kun ilo otetaan irti kaikesta pienestäkin: Kerrostalon rappukäytävässä on kiva juoksennella, postiluukusta voi kurkistella sisään ja ulos (siis omaan asuntoon), vintin verkkovarastossa on ihan hitsin pelottavaa ja pihan leikkipaikalta sisään tullessa on hauska huutaa ikkunan alla, että -Äitiii, heitä avaimet (ei kai me oltu häiriöksi kellekkään)? Natasiskolla ei ole myöskään TV:tä, eli iltariehujen jälkeen uni kutsui.

Tällä kertaa olimme reissussa kolme yötä. Torstaina lähdimme puolilta päivin ja perille päästiin puoli viiden aikaan. Olin tehnyt meille treffit syömään ystäväni Roosan kanssa, jota en ole nähnyt vissiin taas 9 vuoteen. Roosa, samoin kuin poikansa Ronni ovat töissä ihan keskustassa Cantina Aztecassa. Cantina Azteca on vissiin jo toistakymmentä vuotta vanha turkulainen texmex ravintola, mutta uudet omistajat ovat pitäneet sitä puolisentoista vuotta. Listalla on paljon mausteisia pataruokia, meksikolaisella otteella, lainaten muualtakin Latinalaisesta Amerikasta ja sinetöimällä kaikki skandinaavisella silauksella.  Söin karitsaburriton joka oli tuhti ja maukas, tosi bueno. Cantinan sisustus oli vähän ehkä kliseinen, mutta ruoka yllätti olemalla tosi tosi maukas!

Seuraavana aamuna, joka sattui olemaan Urhon syntymäpäivä, ajoimme Naantaliin ja jakauduimme kahteen porukkaan. Viime vuonna olimme jo porukalla Muumimaailmassa, enkä halunnut Urhoa sentään pakottaa sinne 11v. syntymäpäivänään. Kuvitelkaa mikä muisto, kaverit viettää synttäreitään keilaradalla, Duudson Activity Parkissa, Power Parkissa, elokuvissa... no mites sä, Urho, 11v.? - No, muumimaailmassa...

muumikuvat sattuneesta syystä kesän 2014 reissulta

Maitotyttöhän ei ollut viime vuoden jälkeen muusta puhunutkaan, joten hän lähti tapaamaan kavereitaan sinne Mumman kanssa. Ja vain kaksi kertaa oli ollut kadoksissa. Muumihelvettimaa taitaa olla jo käsite sinänsä, kallis nähtävyyshän tuo on ja raskaaksi saattaa joskus muumimaailmapäivä käydä osallistujien iänkin takia, plussina täytyy pitää, että siellä on kuitenkin eläviä esityksiä (viime vuonna katsoimme kaksi kertaa sen mainion, jossa Haisuli varasti Vilijonkan helminauhan, joka kaivettiin lopulta Haisulin nenästä, ja kun Vilijonkalle kerrottiin löytöpaikasta , tarina jäi aina kesken Vilijonkan pyörtyessä...) ja hahmot kulkevat yleisön seassa. Viime vuoden paras oli ehdottomasti Haisuli, joka oli kovasti aktiivinen keppostellen lasten kanssa, tämänvuotinen roolinvetäjä oli ollut vähän nihkeämpi, eikä Haisulia ollut muutenkaan näkynyt, mistä Maitotyttö ol hiukan pettynyt.

Urhon kanssa seilattiin  Muumimaailman edustalta ala-kouluikäisille tarkoitetulle Väskin Seikkailusaarelle. Saaren kiertämällä löytyy 21 eri leikkimielistä tehtäväpistettä, tasapainoilua, labyrantteja, kullanhuuhdonta, vaijerikeinua yms, loppupäästä löytyivät kuitenkin parhaat, jousiammunta ja kalliokiipeily. Jousiammunnassakaan ei ollut enää jonoa, joten päästiin ampumaan useamman kerran.

Ja yksi parhaimmista paikoista oli puolivälin etappi. jossa monenlaista kotieläintä pihapiirissä. Urho otti kännykkäni täyteen possu- ja kanavideoita pikkusiskolle näytettäväksi. Paikalla oli myös nuotio ja kioskista ostetun Hot Dogin pitikin itse lämmittää. Tikkupullaakin oli tarjolla. Luulen, että omiakin eväitä sai syödä.

Illalla ehdittiin Turkuun vielä treffaamaan ottopoika Ulia, joka oli valinnut meille  huomaavaisesti ruokapaikan ihan majapaikkamme nurkan takaa. Sloppy Joe tarjoilee Cal-Mexiä ( Cal for California) Sloppy joeta, burgereita, taco- salaatteja, burriittoja, hodareita, pirtelöitä, kaikki hervottoman kokoisia annoksia ja sämpylöistä asti itse tehtyjä. Erittäin nopea keittiö erikoisplussana, vaikka perjantai-iltana kuuden jälkeen paikka alkoikin olla viimeistä paikkaa myöden täynnä.

Urhon toivomuksena oli päästä shoppaamaan reissulla. Menimme siis Hansakortteliin. Koska Pizzarium. Ihan vaan H&M riitti meidän lapsille, minä kävin Akateemisesta hairaamassa Urholle ekan Harry Potterin ja itselleni Donna Hayn. Ja sitten Pizzariumin pizzaa. Pohjassa maistuu tosiaan 72 h kohotus. Onneksi olkoon Helsinki, saatte ikioman pizzariumin kuun vaihteessa.

Viime vuonna  taidettiin olla Turun reissussa 5 päivää, mutta silloin meitä hellikin ihana helle ja koko reissun suosikiksi nousi, mikäpä muukaan kuin Samppalinnan maauimala, taidettiin viettää siellä 3 pitkää päivää. Parasta  tietenkin hyppytornit. Tällä kertaa Samppalinna lämmitetyt altaat pelastivat hiukan tuulisen lauantai-iltapäivän.

Lapset sai  pitkän päivän jälkeen toivomuksestaan kämpillä iltaruuaksi lihapullat ja muusit, minä hain äidille ja mulle vietnamilaista Vaimomatskun suosittelemasta Pho Ngonista. Kaikki tyytyväisiä. Urho oli mulla hakureissulla mukana googlemaps-navigointitulkkina, kuten koko reissun ajan ja bongasimme matkalla "Suomen suurimman karkkikaupan". Lomalla saa ja kuuluukin olla just niin villi, että lähdettiin sitten vielä kahdeksan maissa illalla lasten kanssa ostamaan kunnon mässypussit. Luultavasti se ei edes heilauttanut meidän melko raskasta lomaruokailua suuntaa tai toiseen terveellisyyden kannalta. Oli meillä aina voikkareita, juomista, hedelmiä ja keksejä eväänä pitkin päivää, ettei koko lomasyönti aivan näihin mainittuihin rajoitu.

Sunnuntaina heräsimme lohduttomaan sateeseen, hylkäsimme Samppalinna-suunnitelmat ja päätimme tutustua keskiaikaiseen Turkuun Aboa Vetus & Ars Nova eli Historian ja nykytaiteen museon opastetulla 90min. lasten kierroksella. Museossa pääsee näkemään kaupungin alta kaivettuja keski-aikaisen Turun raunioita.

Museossa sai kokeilla miltä tuntu olla keskiaikaisessa koulussa ja kirjoittaa vahataululle.

Ja ennen kotialähtöä vielä yhde kuumatt kaakaot. Koska sade.

Lapsiin iski myös pikakierros nykytaiteen museossa, etenkin Anna Breu- työryhmän teos, jossa ihmisruumiin palasia löytyi riepoteltuna pitkin huonetta ja kaiken kruunasi viheltävä ja pierevä (luit oikein) takka.

 Viime vuonna oltiin jo sillä mainiolla vaikkakin todella pitkällä  (3h, Maitotyttö oli vasta 3,5v) Koiramäen lasten kaupunkikierroksella, jossa tutustuttiin Turun linnaan, purjelaiva Sigyyn ja käsityöläismuseoon. Suosittelen kyllä näitä ohjattuja juttuja, niistä saa paljon irti.

Jos nyt joku on jaksanut lukia tänne asti, niin kerron vielä, että suurta hilpeyttä lapsissa aiheutti alastomana juokseva Paavo Nurmen patsas. Urho kyllä tähdensi, että patsaalle on varmasti tosi vaikea tehdä vaatteita. Päivittäin kun sen ohi kuljimme useammankin kerran, tuli nyt ainakin suomalainen urheilun suurmies ja The Flying Finn,  maailman urheiluhistorian legendaarisin juoksija  tutuksi lapsille. Olkoonkin, että lapsilleni hän tulee olemaan luultavasti ikuisesti Paavo Nurmi, pippelipoika.

møf

Møf on vajaan vuoden ikäinen ravintola Aarhusissa, Tanskan sydämessä. Tanskan toiseksi suurin kaupunki on pullollaan hyviä ravintoloita. Michelin tähti 2015 on myönnetty kolmelle ravintolalle ja suositusmaininta peräti yhdelletoista. Møf on yksi näistä, hieno saavutus ravintolalta, joka avattiin vasta viime syyskuussa.

Mutta kun ravintolaan astuu sisään ja nauttii aterian, ymmärtää kyllä syyn. Ruoka on herkullista ja ravintolan sympaattinen omistajapariskunta Kristine ja Michell saavat asiakkaan tuntemaan itsensä odotetuksi vieraaksi keveän skandinaavisessa, lämpimän tyylikkäässä ravintolasalissa. Pienen ravintolan sydän on vielä pikkuruisempi avokeittiö, jota reunustaa 8-asiakaspaikkainen tiski, jossa mekin saimme aitiopaikalta seurata annosten valmistelua ja jutella suloisen Katrinen kanssa. Omistajapariskunta on hirmu nuori, alta kolmikymppinen, mutta kaikesta näkee, että uraa ravintolassa on jo pitkästi takana. Ja ruuanlaittoon suhtauduttiin kunnianhimoisesti. Kun kuvasimme annoksiamme, Michellkin jo turhautui lausumaan, että se kuuluu syödä. Nyt.

Minä eksyin møffiin ollessani kesäkuun loppupuolella Arlan vieraana alkaneen Apetina Taste Team yhteistyön pohjalta. Pari päivää kestäneen vierailun ohjelma oli tiivis, mutta onneksi norjalaisen Elin Larsenin ja minun täytyi jäädä Aarhusiin vielä kolmanneksi yöksi lentojen takia, ja meille jäi siis vapaa ilta lauantaille. Perjantaina olimme viettäneet koko päivän kokaten upean kokin ja persoonan Mads Nobron Beta-ravintolassa. Heti saavuttuamme kysyimme Madsilta ravintolasuositusta seuraavaksi illaksi ja Mads lupasi kertoa heti meille sopivan paikan, kunhan tutustuu persooniimme (mä olen nyt muuten kuulemma Madsin lempparisuomalainen, hän kylläkin tuntee ainoastaan yhden toisen- sori Klaus Kurki...-, paitsi menetin vaihtelevasti ja nopeassa tempossa suosikkiasemani kun en osannut suikaloida kaalia tarpeeksi ohuelti tai käsittelin hapanleipätaikinaa liian kovakouraisesti). Jossain parsan kuorinnan ja raakojen katkarapujen maistelun (kuorilla ja ilman) välissä hän sitten huudahti, että nyt tiedän teille sopivan ravintolan, se on  møf. Mads hoiti meille pöytävarauksen, onneksemme joku oli tehnyt peruutuksen.

Ravintolan kuukausittain vaihtuva menu koostuu aina kolmesta vaihtoehdosta kussakin ruokakategoriassa. Valmiiksi koottu 3 ruokalajin menu kustantaa 295 tanskan kruunua( just alle 40€), eli täälläkin kuten monessa muussakin tanskalaisessa ravintolassa on mahdollista nauttia erinomaisesta ruuasta todella kohtuulliseen hintaan. Ruoka keskittyy sesongin makuihin, nojaa tanskalaiseen ruokaperinteeseen, ammentaen kuitenkin vaikutteita myös muualta euroopasta. Hyvistä raaka-aineista huolella ja rakkaudella valmistettua, raaka-aineita kunnioittavaa ruokaa. Semmoista, että kun Kristine sanoi jälkiruuan olevan tanskalaisia mansikoita, kurtturuusua, marenkia ja kermavaahtoa, hävettää sanoa, että ajattelin hohhoijaa tämä on niin nähty. Jälkiruoka oli kuitenkin yksi elämäni upeimman makuisista.

Alkuun pikku snacksit

Jos siis kiertelette Tanskaa ja päädytte Aarhusiin, käykää ihmeessä Møffissä. Aarhushan on lähellä vaikka Billundia ja Legolandia.

Kampasimpukkaa, hummerimajoneesia, mummon kurkkua, jauhettua mustaa valkosipulia

Møf er ikke en fin restaurant, lukee heidän omilla sivuillaan. Olen ihan samaa mieltä. Møf on upea ravintola, ilman kikkailuja ja krumeluureja. 

Tässä ihanassa annoksessa oli viiriäisen rintaa ja reisiconfit, purjoa, parsaa, uusia perunoita, purjotuhkaa

Ja mitä tarkoittaa ravintolan tanskalaisittainkin hiukan humoristinen nimi? No tanskalainen possu sanoo kuulkaa møf møf.

Törkeän huono kuva, mutta niin ihanat maut! ruusunlehtisuikaleita, mansikoita, poltettua marenkia....

Jos tässä nyt olisi Kivistön Liisa suomentamassa niin kai hän sanoisi röh, röh. Siis Röh.

Foodiet Gotlannissa

Symbolisoikoon tämä hampurilainen sitä, että kyllä me syötiinkin. Ja nähtiin, koettiin ja opittiin. Rakastuttiin Gotlantiin joka iikka. Minä lisäksi tähän Tuplajuustohampurilaiseen.

Saavuimme pienellä ruokabloggaaja-porukalla perjantai-illalla sen verran myöhään, että aloitimme ketjuravintoloimalla. Clarion hotellimme Kitchen&Table oli kuitenkin juurikin paikallaan kun kävimme läpi viikonlopun ohjelmaa. Marcus Samuelssonin, tuon Ruotsin lahjan Manhattinille kehittelemässä menussä löytyi monenlaista purtavaa...ja me tietenkin tilasimme vähän kaikkea. Vähän kaikki oli mainion makuista ja mun pääruokani, tuo hampurilainen, oli todella hyvä ja ihanasti medium.

Kokonaisuudessaan viikonloppu keskittyi kuitenkin vahvasti saaren omaan ruokatarjontaan ja tuona samaisena viikonloppuna torilla juhlittiin kauden ensisatoa  Primör Premier'iä. Mikä Gotlannissa on sitten niin kutkuttavaa foodie-vinkkelistä? 

No siellä tuotetaan vaikka parhaat parsat. Kasvatetaan sahramia. Syksyisin kolutaan mannut tryffeleiden perässä. Puhumattakaan jostakin normi uusista perunoista, mansikoista, kevätkaalista. Ja ne laitumilla laiduntavat lampaat ja lihakarja. 

Villinä kaikkialla vihertävä Ramslök eli Karhunlaukka, jota on ihan kaikkialla, paitsi silloin juuri kun olisimme halunneet pysähtyä poimimaan sitä. Tai käärmeenlaukkaa, skogslök.

Olin aivan pyörällä päästäni kun törmäsimme jatkuvasti lajeihin joista en ollut kuullutkaan. Kun käsintehdyn suklaan sisällä on Slånbär'iä eli oratuomen marjaa. Tai sahramipannukakkujen kanssa syödään Salmbär'iä eli sinivatukkaa. 

Pikkuisen pökerryttävää opin ja uutuuden huumaa.Ymmärrättehän? Samaan aikaan tuttua ja eksoottista.

Ja kaikkialla ympärillä on meri antimineen. Torin laidalla sijaitsi pikkuriikkinen ravintola Bakfickan, jonka kalaisa tarjonta on sitä mitä se parhaimmillaan voi olla. Annokset lähes uivat pöytään.

Jos minun pitäisi valita yksi asia, mitä eniten kadehdin ruotsalaisilta, luulen, että se olisi savustetut katkaravut. Mikäli sinulla on mahdollisuus päästä apajille, älä koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä!

Hiukan jäi kaivelemaan myös se kuinka pääruokani silakat saattoivat olla niin suuria. Kuva ei tässä kyllä tee oikeutta. 

Paikan kalakeitto

ja kampasimpukat

olivat myös mainiot, vaikka voiton taisi viedä isäntämme Jonaksen kampela-annos kevätkasvksineen. Siitä ei tietenkään ole kuvaa. Ruokabloggarillakin koittaa se hetki kun on ruvettava syömään....

Saimme maistella myös eksentrisen kuuloisen juustonvalmistajan Stafvan juustoja.

Välillä piipahdimme ihanissa Visbyn putiikeissa.

Kränku Te & Kaffe on valittu vuoden 2015 ruotsalaiseksi pikkukaupaksi

Ja sitten oli tietenkin Fika. Rahvaanomaisesti sanottuna päiväkaffen aika. Leva oli just oikea paikka sille kaupungin ulkopuolella. Fikamme sisälti mm. upeaa unelmatorttua, ihan samannäköistä kuin suomalainen, mutta taikinassa oli aivan erilainen upea sitko. Ja palat olivat julmetun kokoisia.

julmetun kokoiset palat tuossa oikealla....

Sisääntultaessa törmäsi ensimmäisenä upeaan limppurivistöön ja kuivuvaan karhunlaukkaan.

Melkein uskallan kokeilemattakin suositella paikan lounasta, ihan vain fika-kokemuksen ja ulkonäön perusteella.

Ajelimme vuokra-autolla ympäri saarta tilalta toiselle. Krusmyntagården kasvitarha oli pysähtymisen arvoinen jo ihan maisemien takia.

Lilla Bjers maatilalla viihdyimme tovin jos toisenkin, puiden katveessa emäntä kertoi meille maatilasta, elämästä, maanviljelyksestä, ravintolasta ja sattumuksista, jotka ovat tuoneet perheen tähän hetkeen ja luoneet Lilla Bjersin kesäravintolasta yhden saaren suosituimmista. Perhe kasvattaa parsaa, mansikkaa ja joulukuusia, kaikkia ekologisesti. Tarina tempasi mukaansa aitoudellaan ja sillä, että tunnelma oli niin läsnä ja todellisen konstailematon. Ja lapset tekivät viereisellä nurmikolla sirkustemppuja.

Aika moni meistä innostui hamstraamaan Gårdsbutikista siemenperunoita, rohkeimmat jopa parsanjuurakoita. Joiden ostamatta jättämistä saattaa joku nimeltä mainitsematon tämän jutun kirjoittaja katua.

Ljugarnissa sijaitsi matkan kulinaarisin lounas ihastuttavassa kasvihuonemiljöössä; Smakrike Krog & Logi.

Paikan parsakeitto oli jumalaista. Alan muuten katsella ihan uudella silmällä kirveliä. En ole jotenkin koskaan oikein osannut käyttää sitä, mutta sekä Ruotsissa että Tanskassa se tuntuu olevan kovassa huudossa.

Rapean kylmän valkoviinin kera nautimme  maissikanaa ja primöörejä. 

Jälkiruuan siirryimme nauttimaan puutarhaan. Tämä oli kevään ensimmäisiä kohtaamiani kesäisiä päiviä muuten. Seura, ympäristö, kesäinen päivä ja kaikki yhdessä nähty ja koettu sulautuivat tässä vain yhdeksi ihanaksi onnen hetkeksi. Sellainen mökkilaiturionnenhetki.

Parin tunnin kuluttaa lounaasta oli aika vielä viimeisen ateriahetken kun kokoonnumme ihanaan lättylään Creperie & Logi fiilistelemään Gotlantia vielä ennen kotimatkaa. Paikka jossa on näin kaunis lattia ei voi olla huono.

Toki paikkaa voi suositella myös tarjonnan perusteella, ei pelkästään lattian.

Mitä tässä enää voi sanoa? Gotlanti täyttää foodie-turistin vaatimukset. Kuin myös luontomatkailijan, pyöräilijäturistin, keskiaikaharrastajan, puutarhainnostuneen, Peppi Pitkätossu-fanin, lampaantaljanmetsästäjän, politikoinnista innostuvan tai dekkareita ahmivan matkustavaisen lomahaaveet.  Tänne voi tulla myös perhematkailemaan, pariskuntamatkailemaan ja jopa krebaamaan (siis sehän on sitä kreisibailausta, eikä minun kuuluisi tietää siitä yhtään mitään / luultavasti tavasinkin sen väärin).

Ja toden totta, me pikkufoodiet painoimme viikonloppuretkemme jokaisena iltana päämme ajoissa kiltisti Clarion- hotellimme tyynylle ja ihanalle lampaantaljalle.

Jos kiinnostuit, lisää kaikenlaista tietoa löytyy VisitSwedenin sivuilta.

Ihanat bloggaajakollegat ovat kirjoittaneet omat matkajuttunsa, vaikka kävimme samoissa paikoissa, osa onnistuu aina olemaan asiallisempia...

Gotland Food Tour del 1

Gotlantiin on helppo hullaantua

Gotlanti – täydellinen kesälomakohde 

Bakfickan- Lounaalla Gotlannissa

Gotlannista on moneksi

Gotlanti

Hullu vaimo

Tutustumismatkalle upeaan Gotlantiin sain kutsun VisitSwedeniltä.