KOKKAA POSSUJEN KANSSA

 Kaupallisessa yhteistyössä Atria

Monenmoisessa tilanteessa olen ollut kokkaamassa, koiraleirin jäätävänkylmässä köökissä lapaset kädessä (tosi kätevät, ei tarvi pannunlappuja; toisaalta hiukan hankalat pilkkoessa), Gigantin parkkipaikalla kolmella erilaisella grillillä yhtäaikaa useammalle sadalle hengelle (oliko lähes 700?), hevosvaelluksella nuotiolla keskellä Niinisalon ihania kangasmetsiä omalle seurueelle, Kalevan kierroksen soppatykkinä (ilman soppatykkiä), tai Miljoonahevos- tapahtuman upeasti varustellussa (iteppähän suunnittelin...) telttakeittiössä. Ja onhan noita, erikoisia tilanteita, erikoisia ja erinomaisia kokkailuja. Välillä on tehty sikahyvää ruokaa, välillä helmiä sioille.

Jonkun aikaa sitten oli jälleen aika eksoottinen kokkauspaikka ja asetelma. Atria lanseerasi Antibioottivapaan sian(- ja naudan)lihan tammikuussa ja soittivat josko  siihen liittyen laittaisin Honkalan tilan showroomin avajaisten lehdistötilaisuudessa 30 hengen lounaan.

Showroom on uuden sikalarakennuksen yhteyteen  rakennettu pitkänomainen, viihtyisästi sisustettu tila, jonka koko toisen pitkän sivun leveydeltä avautuvat isot ikkunat sikalaan. Näin yleisö pääsee vaivattomasti seuraamaan possujen elämää, ilman suojahaalareita, desinfoitumisia ja liikaa häiriköimättä possujen rauhaa.

Siinä niitä on,  maailmalla harvinaisia siansaparoja. Suomalainen  ja ruotsalainen possu saa pitää muista maista poiketen saparonsa. Sikojen kokonaisvaltainen hyvä hoito takaa sen että stressianturina toimivat saparot ovat possuillamme terveitä ja hyväkuntoisia.

Lounas oli tiistaina ja Honkalan tilan possut matkustivat muutaman kilomerin matkan Atrian teurastamolle ja iltapäivällä mulla oli jo kaksi muhkeaa sianniskaa. Aikamoinen lähiruokaketju. Tuo antibioottivapaus on hieno ja ainutlaatuinen asia maailmanlaajuisesti. Atria on jo vuosia panostanut läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja heidän tuotteidensa jäljitettävyys on kehitetty huippuunsa. Se myös kommunikoidaan asiakkaalle. Lihapaketin kyljessä lukee tilan nimi, josta liha on lähtenyt. Antibioottivapaus kontrolloidaan niin, että jokaiselle possulle laitetaan korvaan nappi. Mikäli possua joudutaan jostain syystä lääkitsemään antibiootein, poistetaan myös nappi korvasta. 

Showroomin seinätaulut kertovat vierailijoille lisää faktoja. Ja yksi ihana, kekseliäs yksityiskohta oli lattiaan maalattu räsymatto. Kuvan pystybaarit raijattiin tilaisuutta varten, oikeasti räsymattojen päällä seisoo ladonovesta tehty patinoitunut pöytä. Kaunis.

Lounaan ajaksi seinälle pääsi myös laatimani menu. Halusin menussa tuoda esille suomalaista, yksinkertaista lähiruokaa, enkä voinut keksiä Honkalan possunniskalle parempaa valmistustapaa kuin oman leivinuunini pehmeä lämpö.

Lisukkeeksi tein punajuuriohraton, ohrassa on riisiä syvemmät maut ja se toimii hienosti kotimaisen punajuuren kanssa. Siihen vielä paahdettuja palsternakkasiivuja ja kevyt pakollinen vihreä. Paikallisen Pirjon Pakarin ylihyvä tattarileipä vielä tarjolle, voin kera, tottakai.

Päädyin rakentamaan aina kolme annosta kerrallaan valmiiksi lautasille. Lautasmittarilla (kuinka monta lautasta oli syöty tyhjäksi) ateria taisi saada ihan täydet lukemat tai sitten paikalla olevat olivat skipanneet aamiaisen.

No arvaa, ehdinkö siinä annoksia kuvaamaan? Yksi annos pyydettiin vielä lopuksi kokoamaan kuvattavaksi...äsh..siitä tuli ennemmin keko kuin annos, jäljellä olevat possun siivut olivat aikamoisen hajonneita. Mutta tämähän olikin minä kokkaamassa eikä mikään Masterchef. Maku edellä ( ja se lautasmittari on kyllä aika raaka totuudentorvi).

Kahvin kanssa vielä muhevan mehevää porkkanakakkua!

Kiitos Atrialle luottotehtävästä, oli oikein sikamainen keikka.

Kaupallisessa yhteistyössä Atria

MAISTAN JO JOULUN

Kaupallisessa yhteistyössä Atria. Sen ansiosta postaus sisältää herkullisen reseptin Bravuuri Porsaan Juhlapaistiin ja pikaisen helppoihin mutta herkkuihin juhlanappeihin.

Joulu tulee, itse asiassa nopeammin kuin ehdin kinkku sanoa. Tiedän, että aaton vastaisena yönä paketoin vielä lahjoja pikkutunneille, enkä todellakaan siksi, että aikani olisi kulunut kaappien siivoamiseen. Minun tapauksessani aika on on yksinkertaisesti vain kulunut kaikissa joulunalun pikkupuuhissa, joiden suon menevän sen hillittömän siivoilun edelle. On lasten joulujuhlia ja joulunäytöksiä, tonttutonni -pikaluistelukisat, ratsastajien pikkujoulu, glögikierros naapuruston terasseilla, lasten joulukalenterien täyttö ja viime tippaan jätetty joulukorttishow.

On ruoan suunnittelua, kokeilua ja miettimistä. 

Olen superperinteinen jouluihminen, enkä voisi kuvitella omaa jouluani ilman kinkkua ja laatikoita. Välttelen kaikkia joulupöytiä joulun alla, napakymppijouluna maistan perinteistä kinkkua ja laatikoita joulupöydässä vasta ensimmäistä kertaa. Ei varmaan teitä yllätä, että meillä kinkku paistetaan aina aattoyönä, sen hurmaava tuoksu tuo jouluaattoaamuna joulun.

Useimmat jouluni perinteet ovat lapsuudesta tuttuja ja omille lapsillekin sitä haluaisi luoda tutun ja turvallisen joulun muistot. Ei, minä en itsekään lapsena suostunut maistamaan ainuttakaan laatikkoa, enkä haaveillut löytäväni bestseller-sillireseptiä joulupöytään, vaikka nykyään joulu tuntuu pyörivänkin juuri niiden ympärillä. Muistutan itseäni, etten anna tonttulakin kiristää, meni lasten lautasilta joulupöydässä suuhun sitten vaikka pelkästään sinappia ja perunaa.

Se jouluruoka, että ollaan yhdessä, on kaikkein tärkeintä. Ja jos ei voida olla yhdessä juuri jouluaattona, niin sitten jonakin muuna päivänä. Annetaan joulun perinteiden rennosti venyä ja paukkua. 

Joulupukilta toivon itselleni ihanian jouluruokia avarakatseisuutta joulupöydän laadintaan, Hyvä-ruoka-parempi- mieli -tyyliin ja jokaiselle teistä joulun bestsellersillireseptiä omannäköistä, rentoa joulupöytää, jonka tarjottavat valmistanut jaksaa istua hymyssä suin pöytään itsekin. Atrialta voi hakea sen perinteisimmän kinkun, joka kypsyy ruiskuoressa mun leivinuunissa tai sitten piirun verran rennomman ja helpomman joulun. Reseptit löytyy.

Vaikka jotain tälläistä:

Kolmen kaalin Savupossu

6:lle

n. 1,5 kg Bravuuri Porsaan juhlapaisti

600 g rosamunda-perunaa

250 h savojinkaalin lehtiä

250 g punakaalia suikaloituna

200 g lehtikaalia ruodittuna

2 rkl öljyä

1 dl saksanpähkinöitä

1 rkl vaahterasiirappia

½ granaattiomenan siemenet

suolaa, mustapippuria

kastike

1 rkl dijon-sinappia

½ dl oljyä

2 rkl Balsamicoviinietikkaa

 1 tl Herbs de Province- mausteseosta

1 tl sokeria

½ tl suolaa, mustapippuria

Poista etiketti Juhlaporsaanpaistista, älä poista tai avaa pakkausta vaan laita se 3 h 150° C uunin alatasolle. Poista pakkaus ja siirrä possu nesteineen foliovuokaan. Savusta savustuspöntössä tai grillissä miedolla lämmöllä 1 h. Voit myös jatkaa kypsennystä vielä tunnin uunissa. Anna vetäytyä 15 min.

Lohko pestyt perunat kuorineen, kierittele öljyssä (1 rkl) ja mausta. Paahda 200° c napakoiksi, noin 20 min. Pyöräytä kaalit öljyssä (1 rkl) ja lisää uuninpellille perunoiden kanssa ja paista 10 min. Suolaa ja pippuroi.

Paahda saksanpähkinät pannulla vaahterasiirapin kanssa, nosta jäähtymään ja rouhi karkeasti. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset.

Kokoa salaatti isolle tarjottimelle yhdistämällä kaalit ja peruna, pähkinät, granaattiomenansiemenet ja lopuksi kastike. Nosta Juhlapossu keskelle ja viipaloi.

Nopeat juhlanapit

6:lle

12 ruisnappia

6 rlk Jogurttinen Sitruuna-Tilli Perunasalaattia

6 rkl Jogurttinen Omena-Inkivääri Punajuurisalaatti

50 g Vuoluhärkä

50 g Kylmäsavulohi

hiukan tuoretta tilliä ja persiljaa

Nostele 6:lle ruisnapille lusikallinen perunasalaattia ja toiselle 6:lle punajuurisalaattia. Rullaa kylmäsavulohi ja pätki rullasta 6 pientä ruusua, jota nostat perunasalaatin päälle. Koristele tillille. Nosta punajuurisalaatin päälle pala vuoluhärkää ja koristele persiljalla.

Kaupallisessa yhteistyössä Atria

SUOMALAINEN SIKA KIINASSA

Kaupallinen yhteistyö:Atria

No ei, tämä postaus ei käsittele lomamatkaa(ni) Kiinaan, otsikosta huolimatta. (Koska a) it nevö häppend b) suomalaiset ei sikaile.) 
Pääsin fiilistelemään kiinalaista iltaa täälä kotimaassa Atrian vieraana ja aivan parhaassa seurassa. Siinä kuulkaa pannut kuumeni suit sait kun alettiin wokkailemaan.

Kiinasta meille rahdataan yhtä sun toista tilpehööriä ja tingelitängelia. On aivan hyvä, että paluupostissa Suomesta lähetetään jotakin myös takaisin. Ja se joku on kuulkaa nurmoolaanen sika. Ihan vartavasten kiinalaisille leikattuna, kaikkine gurmee-paloineen; kiinalaiset arvostavat kokonaisia sianpäitä, sorkkia ja saparoita. (Tiesittekö muuten, että esim eu-sialta on saparo katkaistu jo pikkupossuna? Asian kieltävästä direktiivistä huolimatta, sitä noudattaa ilmeisesti vain Suomi ja Ruotsi).

Kiinalaiset syövät puolet koko maailman tuotetusta sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Atria sai vientiluvan Kiinan viime vuoden lokakuussa, ensimmäiset lihat lähtivät kohteeseen elokuussa ja loppuvuonna viennin arvioidaan nousevan yli 3 miljoonaan kiloon. Suomalaiset arvot, puhtaus, laadukkuus ja luonnollisuus puhuttelevat myös kiinalaista, laatutietoista kuluttajaa.

Sika on tärkeä ja arvostettu eläin kiinalaisessa kulttuurissa. Siitä kertoo jo sekin, että kiinalainen, kotia tarkoittava merkki koostuu kahdesta osasta: katto ja sika. 

Me pääsimme virittäytymään kiinalaiseen tunnelmaan kalligrafian kautta. Oppaanamme toimi Saana Virtanen joka on opiskellut niin kiinankieltä kuin kalligrafíaakin paikan päällä.

Huopakankaan päälle levitetty riisipaperi, paksut pensselit ja mustekupit aseinamme kuuntelimme tarkasti missä järjestyksessä viivat tulee vetää ja missä kulmassa kyynerpään kuuluu olla, tai pensseliä pitävien sormien. Sen voin sanoa että jos joku pitää puikoilla syöntiä vaativana, niin pensseliä pitävän käden ote se vasta onkin kiinalainen!

Kaikki, jotka ovat kuulleet, kuinka sujuvasti puhun tanskaa, huolimatta etten kyseistä kieltä varsinaisesti puhu sanaakaan, saattavat arvata etten malttanut olla kysymättä kuinka esimerkkilauseemme oikein lausutaan. Ja perään tietysti kokeilemaan. Ihan kuulosti melkein oikealta!

Kiinalainen ruokakulttuuri sitten. Tutustumisen arvoinen ja sellaisena ehtymätön, niin paljon enemmän kuin pelkkä  geneerinen kiinalainen buffet lounasravintolassa. Olen aina tykännyt kiinalaisesta ruuasta, vaikka en sitä kovin syvällisesti ole tutkinutkaan. Seinäjoella on jo parinkymmenen vuoden ajan muuten toiminut erinomainen kiinalainen ravintola Shuang Long. "Mikä ruoka?", on  se melko reippaasti lausuttu tervetulotoivotus, jonka jokainen paikan päällä käynyt varmaan muistaa. Ollaan tultu vuosien saatossa tuttavallisiksi ihanan omistaja-rouvan kanssa ja nykyään kysymystä seuraa myös ystävälliset tiedustelut kuinka lapset voivat, onko mies merillä ja kenties kohteliaisuus uudesta kampauksesta (tästä voisi päätellä, että käyn ainoastaan yksin syömässä kiinalaisessa?). 

Viime vuosina olen löytänyt mm. sichuaninpippurin, sen maku on erityinen, polttava ja koukuttava yhtä aikaa. Hoisin -kastike on lemppariani ihan perus grilliribsien päällä, kuivakaappini haaveilee enää oikeastaan kiinalaisesta mustasta viinietikasta ja shaoxing-riisiviinistä. Sitten voisin valloittaa koko kiinalaisen keittiön!

No luultavasti en tämän elämän aikana. Kantonilainen sanonta kuuluu, että kaikkea mikä kävelee, lentää tai ui voi syödä. Kiinan monimuotoisen ruokakulttuurin voi jakaa karkeasti ilmansuuntien mukaan neljään toisistaan poikkeavaan alueeseen: Kantonin, Pekingin, Sichuanin ja Sanghain keittiöihin.  Yhteistä kaikille on maun, hajun ja ulkonäön yhdistäminen harmonisesti jokaiseen annokseen. Raaka-aineet paloitellaan kauniisti nopeasti kypsyviksi tikuiksi. Kotitalousopettaja Kati Lindfors oli suunnitellut meille ihan kunnianhimoisen menun, jota pääsimme kokkailemaan. Se taisi noudattaa kiinalaista perinnettä tarjota aterialla yhtä monta ruokalajia, kuin pöydässä on vierasta?

Kiinalainen illallinen

Rapeaksi paistettua lihaa ja vihanneksia

Kanaa Kung Pao

Rapeaksi paistettuja ruskeita noodeleita ja possunsuikaleita

Kevätsipulileipäset

Kiinalaiset nyytit

Lihapullia tahmeassa riisissä

Kiinalaisittain keitetty riisi

Friteeratut hedelmät

Jasminitee

Pääsin wokkaamaan ja kokkaamaan possua ja noodeleita. Bambukorissa höyrytetyt lihapullat menevät täälä kotona kokeiluun, samoin kevätsipulileipäset, ovat minulle aivan uutta. Ihan ylpeänä voin sanoa, että ruoka valmistui Atrian koekeittiössä nuavvaan, kun me paikalle kutsut bloggaajat käärimme hihat ja köytimme essut ympärille. 

 
PAISTETTUJA RUSKEITA NUUDELEITA JA POSSUSUIKALEITA

250 g munanuudeleita

400 g possun ulkofilettä tai kassleria

6 kuivattua kiinalaista sientä liotettuna

1,5 dl maapähkinä- tai maissiöljyä

4 hienonnettua valkosipulinkynttä

5 kevätsipulia 2,5 cm:n vinoviipaleina, valkoiset ja vihreät osat erikseen

1 paksoi

180 g (1 pussi) pavunituja

marinadi:

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1,5 rkl soijaa

mustapippurirouhetta

1 rkl puolikuivaa sherryä

1/2 rkl perunajauhoa

2 rkl vettä

kastike:

1 rkl perunajauhoa

3 dl lihalientä tai sienten liotusvettä

1/2 tl suolaa

2 rkl soijaa

1 rkl osterikastiketta

1. Keitä 7 dl vettä ja keitä nuudelit siinä kypsiksi (noin 4 minuuttia, tarkista kypsennysohje pakkauksesta). Laita sienet veteen likoamaan.

2. Valuta nuudelit siivilässä ja jäähdytä kylmällä vedellä. Jätä nuudelit kuivahtamaan. Voit leikellä nuudeleita hieman lyhyemmiksi, se helpottaa ruoan tarjoilua. 

3. Leikkaa possunliha tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Mittaa päälle marinadin ainekset ja sekoita niin, että marinadi tarttuu kauttaaltaan lihojen pintaan. Marinoi 15-30 minuuttia.

4. Ota sienet pois liotusvedestä (Säästä liotusvesi) ja purista ne kuiviksi. Leikkaa sienet mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

5. Tee kastike: sekoita perunajauhot ja tilkka lihalientä kulhossa. Lisää loput aineet, myös loput lihaliemestä ja sienten liotusvettä niin, että kastiketta on yhteensä 4 dl.

6. Kuumenna 0,5 dl öljyä suuressa paistinpannussa. Lisää nuudelit ja paista niitä sekoitellen pari minuuttia. Kaada nuudelit pediksi tarjoiluastialle.

7. Kuumenna pannu taas kuumaksi ja lisää 2 rkl öljyä. Lisää valkosipuli ja kohta perään sipulin valkoiset osat. Sekoita muutaman kerran. Lisää lihasuikaleet, sekoita ja kääntele, kunnes ne vaalenevat. Lisää viini ja jatka sekoittamista. Lisää sitten sienet ja puolet sipulin vihreistä osista. Kääntele hyvin sekaisin ja siirrä odottamaan.

8. Lisää loppu öljy ja kuumenna pannu taas kuumaksi. Laita pannulle paksoi ja pikapaista pari minuuttia. Lisää sitten pavunidut ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Siirrä lihasuikaleiden kanssa odottamaan.

9. Alenna lämpöä ja kaada pannuun hyvin sekoitettu kastike. Keitä sitä hiljalleen minuutin verran. Lisää kastikkeen joukkoon lihasuikaleet ja kasvikset. Kun kaikki ainekset ovat kuumenneet hyvin, kaada seos nuudeleiden päälle.

Ihana Peggy leipoi ja paistoi meille kevätsipulileipäset

Ruoka maistui ja juttu lensi. Taisi siinä olla puhetta jo seuraavasta kerrastakin, lupasimme olla mukana Voita ja Suolaa -Mikan kanssa jos Atria innostuu isännöimään bloggareita paikan päällä Nurmossa (vaihtoehtoisesti saatan myös suopua Kiinan-matkaan...)!

Juttua löytyy myös muiden paikallaolleiden blogeista:
52 weeks of Deliciousness
Peggyn pieni punainen keittiö
Voita ja suolaa
Kulinaari

Kiitos Atria! Always a pleasure!

Mun taidon - tai taidottumuuden- näyte. Sana on ONNI

POSSUNKYLKEÄ GRILLISSÄ

Se on justiinkin yhtä hyvää miltä se näyttää. Suunnattoman mehevää, mausteista, ihanan rasvaista possun luutonta ja rustotonta kylkeä. Sain jo keväällä lahjakortin Atrialta heidän uuteen lihakauppaansa verkossa, lihat tilasin kotiini toimitettavaksi vasta 12. 7 kun ajattelin että sitten on sopivasti aikaa grillailla.

Tilasin komean 4 kg luuttoman ja rustottoman possunkyljen. Sellaisia komistuksia en ole ainakaan meidän kauppojen tiskeillä nähnyt. Pakko munkin oli se laittaa puoliksi ja grillata peräkkäisinä päivinä. 

Ai että oli hyvää.

Possunkylkeä saa mieluusti grillailla pitkään ja hartaasti epäsuoralla lämmöllä. Se onnistuu kyllä niin kaasugrillillä kuin tavallisella hiiligrillilläkin, mutta mun tämän kesäinen onneni on tietenkin tuo Bastard-grilli, eli kamado joka tekee asioista paljon helpompaa lämmönsäätelymahdollisuutensa ansiosta eikä hiiliä tarvitse lisäillä pitkänkään grillauksen aikana. Hiilistä tarttuu ihanasti savun makua, folioon voi heittää mukaan myös savustuslastuja.

Lihan hieroin pelkällä kuivamarub- seoksella, tällä kertaa kaapista löytyi Poppamiehen valmis seos. Rubia pitää olla sitten todella runsaasti, siitä tulee pitkään grillatessa ihana kaarna lihan pintaan. Rubin voi tehdä itse helposti ja vaikka ison lasipurkillisen kerrallaan, mutta aika käteviä ovat nuo valmiit rubitkin, eikä tarvitse ostaa kymmentä eri maustetta erikseen. Tietysti on keittiöitä, joissa löytyy jo kaikki mahdolliset mausteet ostettuna ja silloin kannattaa rub tehdä itse, käyttää kaikki jämät ja mausteet menevät näin kiertoon kaapin pohjalta vanhenemasta! Netistä löytyy kyllä ohjeita.

POSSUNKYLKI GRILLISSÄ

2 kg luutonta rustotonta ja nahatonta possunkylkeä
Reilusti kuivamausteseosta, tässä Poppamies RuB for burgers and ribs
Nelisen tuntia aikaa

Vetelin vähän vinoviiltoja possun läskiin ja sitten hieroin possun yltäympäriinsä maustesoksella. Olen pahoillani etten osaa sanoa tarkkaa määrää, tai no, sain tuon 200 g pussin riittämään juuri ja juuri 4 kg.

Sytyttelin pahan pojan hiilet, ja 20 minuutin kuluttua grilli oli valmis. Laitoin grilliin keraamisen lämmönjakolevyn, jota käytetään miedoissa lämpötiloissa kun halutaan epäsuoraa kypsennystä. Grillin lämpötila oli n. 120-130astetta. Käänsin lihan n. puolen tunnin välein ja kypsennin sitä n. 4 tuntia.  Ilmaukot saavat olla melkoisen pienillä, ettei lämpötila pääse nousemaan.

Liha saa mielellään vetäytyä foliossa grillauksen jälkeen. Sitten leikataan poikkisyin siivuiksi tai pienemmiksi paloiksi. 

Ensimmäisenä päivänä liha oli grillissä hiukan kauemmin (koska vieraat unohtivat tulla!) ja aivan super ylikypsää. Se tarjoiltiin meksikolaishenkisten lisukkeiden ja kanavartaiden kanssa 2 lapsiperheen illalliseksi.

Seuraavan päivänä en ehtinyt pitää lihaa aivan tuota 4 tuntia, vaan pikemminkin kolme. Se oli edelleen hurmaavan kypsää leikattavaa siivua (ensimmäinen kuva), muttei ehkä niin ihanan hajoavaa kuin edellisenä päivänä.

Bastard -grilli on testissä maahantuojalta.

Possukylki on Atrian lahjoittama.

ROSVOPAISTIN TEKO-OHJEET JAOSSA

Juhannus tulossa.
Miten olis vanha kunnon rosvopaisti?

Tänään torstaina vinkit rosvopaistiin löytyvät Lännen Median tuottamina maakuntalehtien teemasivuilta. Ihan itte oon teille väsännyt. Siis Aamulehti, Forssan Lehti, Hämeen Sanomat, Ilkka, Kainuun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjalainen, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa  ja Turun Sanomat.

Se kuulkaa kummasti hitsaa juhannuksenviettooporukan yhteen kun aamusella aloitetaan kuopan kaivuulla.

Ja sitten mallaillaan, vuorataan tiilillä tai kivillä puille tulipesä maan uumeniin.

Luvassa on tuntikaupalla nuotion roihua.  Ihan pakko on jossakin vaiheessa valmistaa ruuanvalmistusruokaa.

Lihat kapaloidaan moninkerroin odottamaan laskemista uunin kuumaan syleilyyn.

Viisaammilta, kuten vaikka Appi-ukolta kysellään välillä neuvoa.

Ja pitkän päivän päätteeksi voi posse kokoontua  ihanalle aterialle. Mehevä, hajoavaksi kypsynyt liha syodään yksinkertaisten tykötarpeiden kera. 

Nautitaan hartaasti yhteisestä saavutuksesta, makuelämyksestä, joka on siinä kohtaa parasta ikinä. Kaiken sen nuotiolla kyykistelyn jälkeen vaivansa väärtti.

Pysähdytään ihailemaan Juhannusyötä. Sitä, jota ei oikein yöksi raaski kutsua. Kun meillä on se valo. 

Lopuksi kömmitään aittaan vattan viereen maata. Ellei olla ruispellolla kirmaamassa juhannustaikoja tehden. 

Itte valittisin sen helpomman tien. Siis 7 yrttiä tyynyn alla. Ja ehkä jonkun allergialääkkeen.

SAVUSTETUT RIBSIT

Rakastan ribsejä. Se on pakko myöntää. Luun kaluaminen puhtaaksi rasvaisesta, maukkaasta, hajoavan pehmeästä lihasta, jonka pintaa tahmainen maustekastike peittää, siellä täällä vähän kaarnaksi kovettuneena, on ihmisen parasta kesäpuuhaa.

(note to self: Varaa aina pöytään hammastikkuja!)

Ribsien valmistuksessa löytyy jos jonkinlaista koulukuntaa, esikeitetään, paahdetaan uunissa (minä), sous vide-metodilla; kaikki pyrkivät kuitenkin sinne samaan herkulliseen päämäärään.

Kauan olen odottanut, että pääsisin kokeilemaan ribsien valmistamista slow and low-periaatteella, aidoilla hiilillä alusta asti. Sateinen lauantai tarjosi oikeastaan optimaalisen grillaussään. Bastard hehkutti tasaista lämpöä kun harjoittelin uusia grillitaitojani, hikoilla ei tarvinnut, ei sään eikä grillin käytettävyyden takia. En ole siis mikään expertti kamado-grillin kyydissä, mutta tutustutaan pikkuhiljaa, opitaan enemmän kun pääsen testaamaan kaikkia sen tarjoamia monipuolisia ominaisuuksia. Nyt on tietysti päällimmäisenä sen hieno lämmönsäätökyky ja se kuinka sillä saa kypsennettyä pitkään ja hartaasti ihan samalla hiilipesällisellä. 

2-2-1 metodilla sain aikaan alta aikayksikön pöydästä katoavia ribsejä. Tässä 5 h tekniikassa ribsejä savustetaan ensin 2 h, sitten haudutetaan foliossa toiset 2 h ja viimeinen tunnin aikana niiden pintaan harjataan lemppari glaseerauskastike ja viimeistellään rapsalla ja maistuva kuori. 4 ensimmäistä tuntia kuluu leppoisasti, savustuksen aikana grilliä ei saisi edes avata. Kun vain huolehtii ilma-aukkojen avulla oikeasta lämpötilasta, ei niitä panosvöitä tarvitse käydä tosiaankaan kyttäilemässä. Bastardin isoista grillihiilistä tulee mukava savu-aromi jo itsessään, mutta ensi kerralla koitan lisätä sitä vielä sopivalla savupuulla. Nyt minulla oli vain lastuja. Ja folioveneessä hiilien päällä ne eivät kauhean kauaa jaksaneet savua generoida.

BASTARD-SAVUSTETUT RIBSIT
4:lle - 6:lle (jos muutakin grillattavaa)

3 kg viljaporsaan spareribs

keltaista amerikan sinappia

mausterub ribseille
1dl  merisuolaa
1 dl ruskeaa sokeria
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
2 rkl savupaprikaa
1 rkl chilijauhetta
1 rkl cayenneä
1 rkl jeeraa
1 rkl jauhettua korianteria
1 rkl kuivattua timjamia

Sekoita ainekset keskenään.

Hoisin-grillauskastike

1 1/2 dl hoisinkastiketta 
1/2 dl japanilaista soijaa
1 rkl mustapippuria myllystä
1 dl tummaa muscovadosokeria (tai fariini)
1/2 dl punaviinietikkaa
1 pieneksi hakattu tuore chili siemenineen
Keitä aineksia kokoon n. 1/2 h.

Poista ribsisirivistön luisemmalta puolelta kalvo ujuttamalla veitsi kalvon alle, sitten sormet ja vedä varovaisesti  kalvo irti.

Sekoita mausterubin ainekset. Jos rubbia jää, säilytä sitä vaikka kannellisessa lasipurkissa. Kaupoista löytyy myös valmiita kuivamausteseoksia, voit hyvin ostaa sellaisenkin.
Ruiskauta ribsirimpsun päälle hiukan sinappia, levitä se sitten käsin yltäympäriin ja sen päälle hiero mausteet. Sinappi ei lopputuloksessa maistu, mutta saa mausteet kiinnittymään pintaan. Toiset antavat ribsien maustua yön yli, minä kyllä tein saman tien grilliin.

Ja sama käsittely tietenkin molemmille puolille.

Bastard kannattaa sytyttää 1/2 h ennen grillausta ainakin. Lado  isot hiilet grillin pohjalle. Sytytysnestettä ei saa koskaan kamadossa käyttää, mutta sen sytytyspiipun puutteessa hiilet syttyvät helposti pienen sytytyspalan avulla. Yksi tikku riittää... Sekä ylä-että ala-aukko ja ensin tietysti grillin kansikin auki, että saat grillin syttymään, sitten säätelet luukkuja sulkemalla lämpötilan niin, ettei se nouse yli 110 celsiusta. Grillin lämpömittarissa on hyvin jaoteltu, mikä lämpötila sopii mihinkin toimintoon.
 Asettele hiilien päälle myös savustuspuut, mikäli sinulla sellaisia on tai savustuslastut foliokuoressa.  Laita myös joku folioastia tai folio sen alalevyn päälle  nappaamaan rasvapisarat ennen niiden putoamista hiilille.

Kun grillaat tälläisiä isoja grilliluumääriä on ribsiteline ehdoton, jotta saat kaikki mahtumaan grilliin. No eihän mulla sellaista vielä ole, mutta nokkelana (ja epätoivoisena tyttönä) keksin, että jossain yläkaapissa mulla on metallinen paahtoleipäteline ja sen avulla sain panosvyöt grilliin pystyasentoon. Kyllä aika tavaran kaupittoo!

Luukku kiinni, lämpötilakontrolli ja kaksi tuntia, sitten ribsit foliopakettiin, ihan vaan päälletysten ja paketti samoille miedoille lämmöille seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Kahden tunnin päästä huomaat kuinka luut alkavat nousemaan pehmeästä lihasta ja voit aloittaa viimeistelygrillauksen.

Nosta grillin lämpötilaa grillausmoodille avaamalla alaluukkua nyt ainakin, sivele ribsien pintaan haluamaasi grillauskastiketta ja grillaile varovasti vielä ainakin puolisen tuntia. Tässä kohtaa täytyy olla varovainen, ettei käräytä kastiketta pintaan. Vuoraan yleensä styroksisen kylmälaukun sanomalehdillä ja voipaperilla, siellä ribsit pysyvät hyvin lämpimänä, kerralla ne eivät sovi pintagrillattavaksi kaikki.

Hoisin-maustekastike valmistetaan keittelemällä kaikkia aineksia kokoon n. 1/2 h miedolla lämmöllä. Minä testasin paria muutakin kastiketta samalla, mutta ei oo kyllä mun hoisinin voittanutta! Tässäkin kohtaa on helppo vähän oikaista ja käyttää halutessasi valmiskastiketta, varsinkin jos olet lempparisi löytänyt. On niitä hyviäkin.

Minä oon kans lempparini löytänyt. Se on tämä paha poika-lurjus, Bastard. 

Ja mä niin tiedän mitä grillaan seuraavaksi.

Pizzaaa!!! Täytyy saada ensin klassikot alta pois, että pääsee keksimään uusia.

Bastard- grilli on saatu testikäyttöön maahantuojalta.

KUUBALAINEN ILLALLINEN JA BISTEC DE CERDO

 

Iltana eräänä päädyimme kokkailemaan Natasiskon kanssa kuubalaisia ruokia. Kuubalainen ruoka on vähän sellainen hassu juttu, että jos olet ollut turistina Kuubassa (and this is only hearsay), saattaapi olla, ettei maa ole tehnyt sinuun varsinaisesti vaikutusta mitenkään kulinarismin kehtona. Kuubalainen ruoka on aika simppeliä, usein hyvin samoihin raaka-aineisiin perustuvaa, eikä turisteille suunnatut ravintolat loista tähteyksillään.

Paras kuubalainen ruoka kokataan tietysti kuubalaisten kodeissa. Löysin juuri jonkun kuubalaisen kokkausryhmän facebookista ja sen mottona oli, että "In heaven, all the cooks are Cuban!" Erinomaista kuubalaista ruokaa siis ilmeisesti on.

Meidän illallinen muodostui ainakin mainioksi. Olen osan resepteistä jo käynyt läpi. Maniokki, yuca con mojo oli aivan uudenlainen tuttavuus ja suurena sitrusten ystävänä rakastuin sipuliseen limekastikkeeseen. Jaoin kanssanne myös ohjeen congrí'in, tuohon kuubalaisen peruskauraan, eli riisin ja papujen yhdistelmään, joka maistuu niin paljon enemmältä kuin, no, riisi ja pavut.  Paistelimme myös tostones ja plátano maduro frito, nämä ovat siis keittobanaaneista valmistettavia, toiset raaoista, toiset kypsistä, mikäli olette ihmetelleet joskus, että mikä on keittobanaanin oikea kypsyys, niin voin kertoa, että kaikki, sillä raa'asta ja kypsästä valmistetaan vain eri ruokia.

Okei, saatte reseptit. Mutta ei vielä tässä postauksessa. 

Kuubalaisessa salaatissa ei yleensä ole varsinaista salaattia, koska sitä ei ole saatavilla, vaan vadille viipaloidaan ohuita siivuja kypsiä tomaatteja, avokadoa tai sipulia tai vaikka kahta näistä. Juuri joulun aikaan avokadot olivat esimerkiksi Kuubassa kalliimpia kuin Suomessa. Sitten lotrataan päälle hillittömästi öljyä ja puristetaan taas vähän limeä ja siinä se. Tälläinen Ensalada de tomate, aguacate y cebolla mekin tehtiin. Sipulit on kyllä ihan väärin pilkottuja, ne sais olla sellaisia soiroja. Nyt ne taivaalliset kokit varmaan heristelee mulle sormia sieltä pilven reunalta.

Mutta jos olette valmiit tämän kertaiseen reseptiin, niin se olkoon Bistec de cerdo eli possunleike. Kuubalaiset tykkää syödä lihaa ja usein tarjolla on edullisia, sitkeämpiä ruhonosia. Ohueksi lehtipihvimäiseksi nuijittu possu on tyypillinen liharuoka ja simppelille 3 ainesosan marinadilla  possunpihveistä tuli aivan älyttömän hyviä. Se on taas se lime! Kuubalainen väsää tämän jostakin kinkusta, mutta kannattaa varmaan käyttää possun ulkofilettä, joka on helpoin liha tähän.

Bistec de cerdo, kuubalainen porsaanleike
4:lle

n. 600 g porsaan ulkofilettä
2 limeä
4 valkosipulinkynttä
suolaa

Leikkaa liha 4 osaan ja nuiji lehtipihvimäisen ohuiksi (Voit leikata 4 paksua pihviä ja halkaista ne "kirjaksi" ja nuijia tai helpommalla pääset jos teet vaikka 8 palaa ja nuijit ne yhtä ohuiksi mutta kooltaan pienemmiksi pihveiksi. Mä tein jotakin tätä väliltä, nuijin halkaistut pihvit isoiksi ja paistamisen jälkeen päädyin leikkaamaan ne puoliksi...)

Suolaa pihvit molemmin puolin ja voi siihen ripauksen pippuriakin laittaa. Laita ne sitten laakeaan astiaan, purista päälle limen mehu ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Kääntele tässä marinadissa ja anna marinoitua puoli tuntia.

Paista pihvit paistinpannulla kypsiksi molemmin puolin, pari minuuttia per puoli.  

Teet näitä seuraavan kerran kun mietit mitä kivaa tekisit ulkofileestä, muuta kuin kuivaa uunifilettä (siihen en anna reseptiä, vaikka muutaman kerran oon onnistunut siinäkin). Aivan ihana maku ja vaan muutamalla mausteella. Valkosipuli, suola ja lime. Possu rakastaa teitä! Minä myös (älkää kuitenkaan tehkö tästä mitään loogisia päätelmiä...)! 

Suosittelen kuubalaista iltaa vaikka tällä meidän menulla. Sillä Sipulan väki on kirjoittanut muutaman jutun Kuuban reissultaan, suosittelen lukemaan, jos haluat päästä tunnelmaan.

Salsakokeilusta ei kuulemma jäänyt kummoista kerrottavaa.

Minä taas kyselin siskoltani, että mitäs rommia siellä ruuan kanssa juodaan ja toivorikaana zero-fanina ehdottelin Coca-colaa. No sitä nyt ehkä viimeksi, tuumasi Natasisko.

Hups!