Parsaista pääsiäistä!
Parsa on juuri sitä mitä pääsiäismenu kaipaa. Sesongin ykkösvihannes on lupaus kesästä, vihreydestä ja tuoreudesta. Joka talvi ehdin unohtaa sen ainutlaatuisen rehevän maallisen maun joka makuhermoille leviää ensi puraisulla. Joka ikinen kerta mietin, että kuinka olin unohtanut, että tämä on näin hyvää. Vaikka parsaa on saatavilla ympäri vuoden, en sitä osta ennen kuin maalis/huhtikuulla kun eurooppalainen parsa saapuu kauppoihin.
Sitten aletaankin odottaa ruotsalaista ja jos olen oikein onnekas, alkukesästä saan käsiini myös nipun kotimaista parsaa. Se nautitaan pelkän voisulan kanssa.
Pääsiäinen on kyllä ihmisen parsaista aikaa! En helpostikaan halua matkustaa pääsiäisenä minnekään, ainakaan nyt kun lapset ovat vielä trullittelu-iässä. Kotoilu ja sisarusten perheiden kanssa kokoontuminen, hyvästä ruuasta nauttiminen, melkein parempaa kuin joulu! Lankalauantai on tosi tärkeä perinnepäivä. Aamupäivällä lapset kulkevat trullittelemassa ja illalla kokoonnutaan tietysti pääsiäisvalakialle. Toivon, että Urholle ja Maitotytölle jää vahva muisto tästä Etelä-Pohjanmaalla edelleen elävästä perinnöstä.
Minä muistan Oravan mummolassa kun esiin kaivettiin ja päälle puettiin punainen toppatakki, se oli siinä tuvan komeros mihinä mumman ja papan navettaverhakki, käveltihin illan pimetes pihatöyrä navetan ohitte alahan, kylätiän ylitte, siälä toisella pualen tiätä, pellol lairas oli meirän oma isoo kokkoo, sinne oli jo viikoolla miähet ajanhet rankoja ja riskuja, syrämenä tais olla jotaki vanhoja raktorin renkahia, ne paloo hyvi ja kaua ja komiasti.
Tapas olla vielä lunta, mutta paikka paikoon pelloolla jo ruskeeta plänttiä. Ei menis montaa viikkua kuj joki tulis ja nousis peittämhän joenviaruspellot tiänki ylitte ja aina sinne asti mihinä mä nys seisoon vaharaten valakiaa. Kerra muista, että isä oli tuanu joukossansa rakettia, kuinka ne pääsiääsehen kuuluu, sitä en osannu silloon piänenä likkana kyseenalaastaa ja viäläkää en ymmärrä. Siinä sitte seisottihi ja kattothi ku liaskat tanssi poloskaa ja musta sakia savu yhtyy johonakin jumalattoman korkialla yhthen kaikkien muitten oravalaasten valakiootten kans. Niitoli varmaha kymmeniä, piänes kyläs. Meiräv valakia oli kyllä mum miälestä komeemmasta päästä. Mä pirin mun piänellä lapaasen peittämällä kärellä mumman kärestä. Molin piäni ja onnelline ja mun punaanen toppatakki haisi kotoosasti navetalle.
Tämä postaus lähti kulkemhan nyt aivan omia teitänsä, kun aloin muistella, kielikin muuttui murteheksi, niin ettei meinaa saada takaasin ollenkaan. Ehkä tuo olisi teille kuitenkin vähän raskasta luettavaa, tuo mun lapsuuteni kieli. Täälä junas jo alkavat kattolla hullua akkaa, joka naputtaa punaasta läppäriä, ja pyyhkii kyyneleetä kasvooltansa. Ne vaan tuloo ja nokkuu alahan.
Vahvoja, tunnepitoosia muistoja. Eikä oo eres nästyykiä.
xxxx(täs kohtaa mä ryhyristäyryn)xxx
Tänään on taas sellainen päivä, että saatte kaikissa maakuntalehdissä nauttia mun tekemistä resepteistä kiirastorstain kunniaksi. Sieltä löytyy ohje uuniparsan maustamiseen ja rapeana rouskuvaan parsacesariin. Valkoinen parsarisotto on muuten oiva lampaan kylkeen, tai sitten ihan vaan omana ruokalajinaan
Ja tuo parsabenedict on taivaasta!
Kannattaa siis napata kaupasta mukaan parsanippu tai pari (per pää!) Kyllä sille sijaa löytyy pääsiäispöydästä. Ja reseptit tosiaan löytyvät tänään Lännen Median tuottamista maakuntalehdistä.
Parsaista pääsiäistä!
Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Kainuun Sanomat ja Forssan Lehti.
