Jäätelökesän viimeinen päivä

Se saattaa olla tänään. Seinäjoki kylpee suloisessa syyskuisessa lämpöaallossa. Sen kunniaksi kaivoin pakastimesta viime viikolla sinne laittamani kirsikkajäätelöpuikot, kuvattavaksi ja maistettavaksi. 

Tästä piti tulla oikein jäätelökesä.  Annan Hella&Herkku puodista löytyi jo varhain keväällä juuri oikeanlaiset perusmuotit ja 100kpl puutikkuja. Olisi siinä varaa toteuttaa monenmoista jäätelöideaa, niin lapsen suuhun kuin aikuisenkin makuun. Mutta sitten se kesä vain meni. Ilman ainuttakaan jäätelöntekoa. Ostotikuilla. Onneksi niitäkin on.

Mutta kun haluat päästää luovuutesi valloilleen, kaiva esiin inspiraatioksi jäätelöreseptit ja lataa oma makuyhdistelmäsi. Näissä harvoin voi mennä vikaan. Eikä kai kukaan ole vielä kieltänyt jäätelöntekoa talvellakaan.

Olof unelmoi kesästä ja lämpimistä haleista. Niin varmaan nämä mun jäätelöpuikotkin. Tai tikkujäätelöiksihän näitä meillä sanotaan. 

Minä tekaisin NaapurinUllan tummemmista kirsikoista syntisen hyvän hillokkeen  ja sekoittelin sen ranskankerman kanssa jäätelöksi. Näin suurinpiirtein sanottuna.

Kirsikkajäätelötikut aka Kirsikkajäätelöpuikot

Kirsikat
1 l tummia pihapuun kirsikoita, kivet poistettuna
1 dl Amarettoa
500g hillosokeria

Kuumenna kirsikat ja Amaretto kuumaksi, lisää sokeri ja keittele n. 10-15 min hilloksi. Anna jäähtyä.
Tätä tulee liikaa, mutta syö loput ylellisellä aamupala-paahtoleivällä tai pannarin kanssa. On nam.

Jäätelö

1 dl kulutusmaitoa
 2 rkl hunajaa
1 1/2 dl glugoosisiirappia (löytyy normikaupasta)
400g ranskankermaa

Kiehauta maito, hunaja ja glugoosisiirappi. Anna sitten jäähtyähuoneenlämpöön. Sekoita joukkoon ranskankerma ja lopuksi varovasti haluamasi määrä kirsikkahilloa (ja haluat aika paljon, 2-3 dl). Mitä vähemmän sekoitat, sitä kauniimman raidallista saat.

Nostele jätski muotteihin (minulla 6 kpl, mutta annoksesta olisi tullut ainakin 8, mä vain lusikoin loput suuhuni "raakana" eli näin hoidettiin kerralla kotiin kesäisen jäätelönsyönnin kilovajaus. Nimim. ei oo sitten paino pudonnut....). 

Viimeistely 
40g tummaa suklaata
Anna pakastua tikuiksi. Nokottele sulatettua suklaata valmiiden puikkojen  päälle irrotettuasi ne muotista.

Muistele jäätelökesää.

Kirsikkapiirakka Ameriikan malliin

My star spangled pie! Sinuun leivoin kaikki ihanimmat amerikkalaiset piirakkakliseet. Mummo Ankan, Agentti Dale Cooperin ja Seurakunnan Potluck Lunchin. Rähjäisen Dinerin ja ruokakaupan kirsikkapiirakkatäytesäilyketölkeistä notkuvat hyllyt. Luulitko tosiaan, että U.S.A on hampurilaisia, ranskiksia ja limonaadia jättiannoksina? Ei, ei, kyllä se on  Mash, Gravy and Biscuits, Pork Roast tai Chicken. Ja jälkiruuaksi Pie; Apple Cherry Pie.



Kaikki lähti tietenkin siitä kun kirsikkapuuni antoivat tänä vuonna notkuvan sadon ja ihmettelin mitä niistä valmistaisin. Osuin tekemään peri-amerikkalaista piirakkatäytettä, joka oli superhyvää, mutta jota pikku viinerini vetivät vain ihan marginaalisen vähän. Niinpä uskaltauduin sitten kokeilemaan tuota amerikkalaista klassikkoa, josta en ollut liiemmin koskaan piitannut, mutta jota tuo ihana kirsikkatäyte pakotti nyt omin käsin kokeilemaan.

Amerikkalainen piirakkataikina on aika simppeli murotaikina, ilman munaa ja hyvin vähäisellä sokerinmäärällä. Ainesten tulee olla jääkaappikylmiä valmistettaessa ja olisi ihan hyvä jos taikina saisi levätä jääkaapissa seuraavaan päivään. Minä olen niitä kaulitsemisen välttelijöitä, joka yleensä painelee sormin taikinat vuoan pohjalle, mutta nyt oikein kaulitsin. Piirakan päällisen vaihtoehtoja on useita, mutta perinteisimmät ovat varmaan ihan umpikuori, johon on säteittän leikatty ilmaukot, tai sitten ristikko. Minä ihastuin tähtimuotilla otettaviin pikkutähtiin, onhan se nyt paljon helpompaa kuin kumpikaan noista edellisistä. Ja aika söpistä. Ainut ongelma oli niiden voitelu. Tähdet kannattaisikin voidella ENNEN täytteen päälle asettelua.

Amerikkalainen Kirsikkapiirakka

pohja
2 1 /2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1rkl sokeria
225g jääkaappikylmää voita
2-5 rkl jääkylmää vettä

täyte
n. litra itsetehtyä kirsikkapiirakantäytettä, Suomesta löytyy myös säilyketölkissä olevaa Cherry Pie Filling isojen markettien amerikka-hyllystä.

1 kananmuna voiteluun

Voit tehdä taikinan käsin tai yleiskoneessa. Tässä oletus käsin.
Sekoita kuiva-aineet ja nypi sitten sekaan kylmä, pieneksi kuutioitu voi. Taikinaa ei tule työstää liikaa, siihen saa jäädä näkyviin hiukan voiklimppejä. Kun ainekset alkavat olla kasassa,  lisää jääkylmää vettä lusikka kerrallaan, kunnes saat  (tarttuvan) taikinapallon. Jaa taikina kahdeksi palloksi, ympäröi tuorekelmulla ja pistä jääkaappiin mielellään seuraavaan päivään.

Kaulitse toinen jääkaappikylmä taikinapallo hyvin jauhotetulla alustalla hyvin jauhotetulla kaulimella ympyräksi. Jauhoja tulisi olla niin paljon, että taikina pysyy liikkuvana alustalla koko ajan. Älä myöskään kauli edestakaisin, vaan koko ajan keskeltä ulospäin.
Kauli ympyrä piirakkavuokaa (n. 22cm) suuremmaksi ja nosta sitten kaulimen avulla vuokaan, niin että reunat roikkuvat yli. Trimmaa reunat hiukan vuokaa suuremmiksi. 

Tässä vaiheessa voit antaa pohjan tekeentyä ja viilentyä jääkaapissa tunnin verran.

Kaada pohjan päälle herkullinen kirsikkatäyte.

Ota toinen taikinapallo ja valmista siitä muotilla pieniä tähtiä, joita nakkaat sitten täytteen päälle vähän limittäin. Voisi olla kätevää jos voitelisit päällypuolen ennen täytteelle nostamista.

Lopuksi kääntele piirakan reunat sisäänpäin ja kuvioi aaltomaisiksi sormin tai sitten haarukalla painelemalla. Voitele reunat ja tähdet ellet ole sitä vielä tehnyt.

Paista 220 asteessa 15 minuuttia unnin keskitasossa, alenna lämpä 190 asteeseen ja paista n. tunti. Suojaa reunat lopuksi foliolla, mikäli ne alkavat tummua, minun ei tätä kyllä tarvinnut tehdä.

Ja nyt tulee vaikein kohta: Anna piirakan jähtyä vähintään 4 tuntia.
Piirakka tarjoillaan kylmänä ranskankerman tai jäätelön kanssa.

Tämä piirakka ei todellakaan ole makea vaan jotenkin happamen suloinen. 

Piirakkaa on ihan pieni pala jäljellä. Vierailulla ollut Mrs. Brown otti sitä laskujen mukaan kolme kertaa. Eikä ihan pieniä paloja.

Tämän jutun ainoa oikea lopetus on tietysti Laura Palmerin murhatutkimukset , jossa puhuttiin koko ajan piirakasta.

Martsipaanikiisseli vatuilla

Oikeasti tämä on mesiangervo-maissikiisseli tai maitokiisseli, miten vain. Halusin aloittaa mesiangervokokkailut jollakin superyksinkertaisella, jossa mesiangervon ihanan mantelinen maku uutetaan maitoon, silloin ei voi mikään mennä vikaan.

Eikä mennytkään, ihana paksu ja mantelinen kiisseli suli suuhun tuoreiden vadelmien kanssa. Ja mielikuvitus lähti lentoon kohti uusia reseptejä.

Mesiangervokiisseli vadelmien kera
4:lle

6 dl kulutusmaitoa + hiukan lisää
1 rkl kuivattua mesiangervoa tai pikkutukku tuoretta
1/2 dl sokeria
3/4 dl maissijauhoja (tärkkelystä)
3-4 dl vadelmia


Sekoita mielellään pinnoitetussa kattilassa, maito, sokeri ja mesiangervo. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa 10 min koko ajan sekoittaen. Siivilöi mesiangervo pois maidosta. Laita maito takaisin kattilaan.

Sekoita maissitärkkelykseen niin paljon maitoa, että saat juoksevan nesteen. Kaada maissi ohuena nauhana maidon joukkoon koko ajan sekoittaen ja keitä sekoittaen miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Kaada annoskulhoihin. ripottele hiukan sokeria päälle kuorruttumisen ehkäisyksi ja laita viileään jäähtymään. Ennen tarjoilua jaa kippoihin tuoreet vadelmat.

Mikä mantelikiisseli. Hieno maku. Voi olla, että vähempikin mesiangervo riittää, mutta ei ollut mielestäni liikaa tämäkään.

Ja Maitotyttö tietysti tarkisti nuuhkaisten, että kiisseli varmasti tuoksui martsipaanilta.

Ja tuoksuihan se.

Koldskål on tanskalaisen hellepäivän herkku

Mä olen niinkuin säästelly tämän reseptin postausta kuumalle kesäpäivälle, tämä herkku kun kuuluu erottomattomasti tanskalaisten hellepäiviin. Mutta sattuneesta syystä, teille passannee jos julkaisen sen vaikkapa juuri nyt. Enkä edes viitsi sanoa, että niitä hellepäiviä odotellessa. (Minä oon ihan tyytyväinen, tuo sää kun on sama kaikille.)

Koldskål on siis sujuvalla tanskallani suomennettuna kylmä kulho, ja herkku tarjoillaankin virkistävän kylmänä. Piimän ja sitruunan raikkaus on ihanan pirtsakka. Jotenkin panisin tämän suomalaisittain jälkiruokien (puurot ja kiisselit) kastiin, mutta tanskalaiset syövät ihan lounaaksi tai vaikkapa iltapalaksi. Perinteisin tapa on nauttia koldskål Kammerjunker-pikkuleipien kera, mutta mansikat ovat kuten tietysti muutkin marjat, myös soppeli lisä. Samoin kaikki pinnalle ripoteltavat mueslit, siemenet ja hiutaleet. Minä päädyin aitojen Kammerjunkerien puutteessa murustelemaan murokeksejä mansikoiden kaveriksi.

Koldskålia saa ostaa kesäsesongin ajan maitopurkkiin pakattuna ihan valmiina kaupasta (siis tanskanmaalla), mutta itse sekoittaminenkin on ihan helppoa. Tutustuin tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan kesäruokaan kesäkuisella Tanskanreissullani Arlan vieraana. (Käyppä tutustumassa Apetina.com sivustoon, kivoja reseptejä usealla kielellä ja ihan mahtava Makutiimi...)

Kylmä kulho tuntui tosiaan olevan tanskalaisille rakas, sillä se innosti paikalliset puhumaan ihan lämpikseen herkun eri tarjoilutavoista ja omista suosikki-nautiskeluhetkistään. Ja kylläpä tuo suomalaisen kesäviilin ystävällekin maistui, vaikka ei tässä viilin kanssa olla kyllä missään tekemisissä. No, paitsi maidon kautta tietenkin.

Koldskål
4:lle

2 keltuaista
1/2 litraa maustamatonta jugurttia (rasvaa3,5%)
1/2 litraa piimää (ei myöskään rasvatonta)
1+1 rkl sokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 rkl sitruunamehua tai maun mukaan

Vatkaa keltuaiset ja 1 rkl sokeria käsivatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Yhdistä vaniljasiemenet toiseen ruokalusikalliseen sokeria ja lisää keltuaisvaahtoon. Vatkaa mukaan jugurtti myös parissa erässä ja lopuksi piimä. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Säilytä Koldskål jääkaapissa ja tarjoile vaikka marjojen kanssa. Perinteinen makumaailmaa onnistuu parhaiten käyttämällä normaalirasvaisia maitotuotteita.

Kyllä mä sittenkin voisin ottaa pari päivää hellettä, että pääsisin syömään tätä autenttisessa ympäristössä!

S'more mansikka

Some more mansikka. Ei kai mansikkaa voi olla liikaa?

Just nyt miä oon vähä väsyny. Huamatkaa, että pohjalaisen täytyy vaihtaa murretta pystyäkseen myöntämään asian. Ei mitään kroonista kuitenkaan, kunhan on viikko mennyt nopeasti ja tänään juhlittu ja laitettu Urhon 11v, synttäreitä aamuviidestä asti.

Ai niin ja mansikkareseptihaastejuttu sai jatkoaikaa ja tässä taas ollaan viimeisenä päivänä asialla. On kylläkin keitelty juhliin tänään mansikkamehut ja tehty mansikkapistaasibrita, että eilen illalla siis ihan laatikollisen perkasin tätä päivää varten. Että jos ne reseptitkin kerkiääs... JA ETTÄ MIHINÄ VÄLIS? Väsymys ei vaikuta ainoastaan muistikapasiteettiin vaan myös siihen luovempaan aivolohkoon.

Mutta niinkuin jo mansikkasavulohitacojen kohdalla, otan mansikkani mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman mansikkana. Ja vuohenjuusto tai mozzarella ja mansikka on mieletön yhdistelmä, tiedän, mutta kun sen tietävät jo kaikki muutkin.

Tyhjää leikkaava pääni päätyi siis Back to the USA, leirinuotiolle missä minäkin tutustuin aikoinani perinteiseen leiriherkkuun, S'more ('cause ya gotta have s'more!)
Grillattu vaahtokarkki vedetään tikusta irti kahden keksin avulla, väliin on ujutettu myös suklaapala. No miksipä ei myös mansikkaa? Gourmet S'more.

S'more mansikka
1 kpl
2 kpl neutraaleja keksejä
1 pala tummaa suklaata
1 iso vaahtokarkki
1 iso mansikka halkaistuna tai kaksi pientä

Grillaa vaahtokarkki tikun nokassa avotulella tai huijaa kuten minä ja käytä tohotinta. Aseta keksin päälle suklaa, suklaan päälle mansikka, mansikan päälle sulava vaahtokarkki, kanneksi toinen keksi, purista keksit yhteen ja vedä niin, että vaahtokarkki jää väliin mutta tikku irtoaa. Nauti välittömästi. 

Mullahan oli sitten vielä alkuruoka avoinna ja sitä varten laskeuduin Pohjois-Amerikasta aina Meksikoon asti, jossa ruokahalun herättäjänä ja alkupalana tarjotaan usein chili-lime hedelmiä. Ehkä hiukan pelkistetympi alkupala, mutta sopisi upeasti hellepäivän grilli-illan aloitukseen.

Chilimansikat
2:lle

10-20 mansikkaa viipaloituna
1/2 limen mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl jauhettua chiliä
15-20 krassin lehteä

Asettele mansikat annoslautaselle. Purista päälle limen mehu ja ripottele suola ja chili mansikoiden pinnalle. Asettele pippuriset krassinlehdet kauniisti sinne tänne.

Mansikat voi tarjota myös yhteiseltä vadilta, jolloin kirpeät herkut haarukoidaan suoraan suuhun. Toisessa kädessä jotain ihanan kylmää juomaa, tässä tapauksessa -yllätys, yllätys- äänestäisin olutta.

Resepti osallistuu haasteeseen, jossa Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto etsivät maistuvinta marjareseptiä Pipsa Hurmerinnan avustuksella.

Tiramisu

Aaah, Tiramisu, miten sinua rakastankaan! Sillä lailla melkein vinksahtaneesti, etten ikinä halua tehdä sinua sokerikakkupohjasta ja epätoivoisesti yritän vältellä kaikki vadelma-, sitruuna- ym fusionmisut. Tiramisun täytyy olla  sopivasti mokkainen, kaakaoinen, pehmoinen olematta mössöinen. Ja myös sopivasti alkoholinen, kuten eilisillan ruokavieraat huokailivat, olin kuulemma erityisesti onnistunut alkoholin tasapainossa.

Tiramisun autuus avautui minulle parikymppisenä Saksassa Ebertin perheen Au Pairina ja siitä seuraavat 10 vuotta en pystynyt koskaan ohittamaan annosta jälkiruokalistalla tai kahvilan vitriinissä. Sen jälkeen voisin melkein sanoa, että olen pyrkinyt välttämään sitä ravintolan listalla tai konditorioissa, sillä harvoin saa kotitekoisen vertaista tiramisua maailmalla. Liian makea, liian kuiva,liian viinainen... varmasti erinomaistakin saa, mutta kun ei varmasti tiedä, jätän mieluummin tilaamatta.

Tiramisun valmistukseen ei onneksi tarvita erikoistaitoja tai -välineitä. Sen voi koota lähes millaiseen vuokaan tahansa ja ennen tarjoilua kaikki virheet siivilöidään tummalla kaakaokerroksella peittoon. Lisäksi sen voi (ja pitää) valmistaa hyvissä ajoin ja se sopii niin aterian päätteeksi kuin vaikkapa kahvipöytätarjoiluun kevään juhliin. Reseptejä googlaillessa aineitten suhteen löytyy melkoisesti variaatiota, mutta olen jo pitkään luottanut Fanni&Kanelin reseptiin, jonka takana löytyy hänen ystävänsä Giulian sukuresepti. Ja kuten (italialaisissa) perheresepteissä aina, tiramisustakin löytyy sympaattinen muistisääntö: 1 muna per 100g mascarponea per rkl sokeria. Näin reseptiä on helppo muunnella. Samoin pienen suklaalisän olen napannut tästä reseptistä. Sen sijaan alkoholin kohdalla olen heittänyt kaikki periaatteet nurkkaan. Vino Santo tai Marsala lienevät autenttisempia kostuttajia, mutta koska niitä tuskin koskaan kaapistani löytyy, olen mieltynyt Amaretton ja konjakin sekoitukseen tai toisen puuttuessa ihan jompaan kumpaan.Ja käytän ne nimenomaan keksien kostutukseen kahvin kanssa (jota minulla kuluu huikeasti enemmän, vaikka vain nopeasti kastan keksit), en muna-mascarpone seoksen maustamiseen.

Tiramisu
10:lle

5 munaa
1 dl sokeria ( tämä on siis sama kuin 5 rkl)
500 g mascarpone- tuorejuustoa
300 g Savoiardi- keksejä
4 dl vahvaa jäähtynttä kahvia tai espressoa
2,5 rkl amarettoa
2,5 rkl konjakkia
tummaa kaakaojauhetta
tummaa suklaata

Riko kananmunat eritellen keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset sokerin kanssa vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon mascarpone. Vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi ja kääntele vaahto keltuaisseokseen. 

Laita valitsemasi vuoan pohjalle ohut kerros munamascarponeseosta. Raasta päälle tummaa suklaata. Kastele savoiardi-keksit yksi kerrallaan kevyesti kahvi-viinaseoksessa (ne kyllä pehmenevät sitten misun sisällä) ja lado vierekkäin vuokaan. Laita uusi kerros seosta, raastettua suklaata ja toinen kerros keksejä. Mielestäni kaksi kerrosta keksejä on sopiva. Lopuksi loput massasta päälle ja tiramisu jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mielellään yön yli. 

Ennen tarjolle vientiä siivilöi päälle reilu kerros tummaa kaakaojauhetta.

Ahhh, Tiramisu, miten sinua rakastankaan!

Puolukkaposset ja kinuskikastike

Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.

Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.

Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.

Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.

OMG mikä juustokakku!

Ihan helpottaakseni sua edes pikkuisen, kärkeen ostoslista: osta paketti digestive-keksejä, voita, 600g maustamatonta tuorejuustoa, kermaviilipurkki, vaniljatanko, 7 munaa ja purkki lemon curdia ( sitruunatahnaa, löytyy hillohyllystä). Oletan, että sokeria ja vehnäjauhoja löytyy kotoasi ja muuta ei tähän tarvitakkaan. 

No paitsi sokerilämpömittari, nyt tehdään nimittäin italialaista marenkia. Tai sitten pelaat hiukan uhkapeliä ja käytät Ikean digitaalista mittaria, niinkuin minä. Sellasella pyörepäisellä sian niskaan painettavalla vanhanajan mittarilla en uskalla taata onnistumista. Ai niin ja jos välineurheillaan, niin tohotinkin pitäis olla, sellanen bruleen polttaja, niitä löytyy myitävänä  nykyään klasusta cittariin. Sillä sai uskomattoman kauniin pinnan. Vähän yritin pursotella, mutta sekään ei ollu mun juttu. Lopulta sotkin marenkia haarukalla keskeltä. Sokrumittari voi olla hivenen vaikeampi löytää normikaupasta.

Resepti löytyi Lantliv Mat och Vin 1/2015 lehdestä ja se on Roy Fares nimisen (komean ) mestarileipurin käsialaa. Hieno idea yhdistää perinteinen juustokakku ja sitruuna-marenkipiirakka.
Yksi ihanimmista jutuista reseptissä oli että siinä oli grammamäärät insinööreille ja toiset mitat meille pulliaisille. Oikeasti kakku on helppo, mutta tekeminen täytyy aloittaa jo edellisenä päivänä mieluiten. Eli ei ihan tekasin kakun- kakku.

Sitruunainen marenki-juustokakku
12 palaa

Pohja
200g digestive-keksi murua (14 keksiä)
30g sokeria (2rkl)
100g voita

Laita uuni 180 asteeseen kiertoilmatoiminnolle. Jauha keksit hienoksi muruksi. Sekoita mukaan sokeri. Sulata voi ja sekoita sekin keksinmuruihin. Painele sormin pohjamurut 22 cm irtopohjavuoan pohjalle ja noin 3-4cm ylös reunoille. Paista 10 minuuttia. Ota pois uunista ja anna jäähtyä kokonaan.

Kakun sisus
600g maustamatonta tuorejuustoa
180g sokeria (2 dl)
1/2 vaniljatanko
25g vehnäjauhoja ( 2 1/2rkl)
175 g kermaviiliä (1 3/4dl)
110g munia (2)
15g keltuaista (1)  
n. 200 g sitruunatahnaa eli lemon curdia

Nosta uunin lämpö 200 kiertoilmatoiminnolla. Vispaa tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi. Puolita vanniljatanko ja krapaa siemenet juustomassaan. Lisää vehnäjauho ja vispaa 3-4 minuuttia.

Lisää mukaan kermaviili ja sitten muna yksi kerrallaan, välillä vatkaten ja lopuksi keltuainen. Kaada seos pohjan päälle irtopohjavuokaan, ei haittaa vaikka massa nousee yli reunojen. Paista 10 minuuttia keskitasolla. Äläa avaa uuninluukkua, pudota vain lämpö 110 asteeseen ja paista  45 minuuttia lisää. Sammuta uuni ja anna juustokakun muhia vielä 20 minuuttia jälkilämmössä.

Anna jäähtyä ja säilytä jääkaapissa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli. 

Italialainen marenki
130g munanvalkuaista (4)
75g vettä (3/4dl)
210g sokeria (2 1/2dl)

Levitä ensin sitruunatahna kakun pinnalle ja anna tekeytyä viileässä 30 min. Valmista sitten marenki.

Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Keitä sokeri ja vesi lämpömittarin kanssa 121 asteeseen. Kesti muuten aika kauan siitä vielä kun alkoi kiehua. Älä siis turhaan sekoittele/jäähdyttele. Kun liemi saavuttaa lämpötilan kaada se ohuena nauhana munavaahtoon samalla kun vispaat (yleiskoneella tai säkövatkaimella) valkuaisia täydellä teholla. Käännä sitten tehot pienemmällä ja vatkaa kunnes marenki on viilennyt. (Opin uuden sanan ruotsia:ljummen!)

Levitä (tai pursota) marenki kakun päälle. Polta sitten kaasupolttimella rohkeasti vaaleanruskeaksi.

Kakku sopii hillittömän hyvin pääsiäiseen, jotenkin sitruunaisen makumaailmansakin takia ja siksi kun on monta päivää aikaa kokkailla. Ei tämä oikeasti työläs ollut kuitenkaan. Ja tyylikäs on. Ja hyvä. Melko makea loppupeleissä kuitenkin. Mutta siksipä riittoisa. Ja sanoinko jo että kaunis.

Oi lauantai-ilta ja luumut!

Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.

Kuuma Camembert ja konjakkiluumut

4:lle

250g kiekko camembert-juustoa

200g Sunsweet kivettömiä luumuja

1 dl kuorittuja manteleita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua

2 rkl hunajaa

1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.

Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.

Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.

Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.

Friteerattuja viikunoita mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera

Kuulostaako joka-mamman-reseptiltä? No, itseasiassa, ei tässä mikään ole erityisen vaikeata, eikä myöskään erityisen aikaa vievää. Sen kummemmin kuin esimerkiksi lätynpaisto. Kokonaan toinen juttuhan on sitten se, alatko keekoilla tälläisten reseptien kanssa vai paistatko suosista niitä lättyjä; onhan se nyt vähä niinkin, että ihan peruslättyjä on lopulta aika vaikea lyödä laudalta millään jälkiruualla.

Vaikeinta tässä reseptissä on kypsien, eli siis pehmeiden, sisältä syväntummanpunaisten, maultaan ja tuoksultaan makoisten viikunoiden löytäminen. Lähes mahdotonta. Omani olivat kyllä ihanan pehmeitä, sinänsä valmiin oloisia, mutta siinä makukysymyksessä eli tärkeimmässä olisi kyllä toivonut reiluhkosti lisää intensiteettiä. Piti laittaa sitten paljon hunajaa.

Erikoiskehut kaikilta syöjiltä sai tällä kertaa frityyri, joka oli kuulemma (ja myönnän itsekin) erityisen keveä ja rapsakka ilman häivähdystäkään rasvaisuudesta. Olisko kuohkeuden salaisuus se nesteenä käytetty soodavesi, jonka tein sodastreamerillä ja sillähän saa halutessaan aikaan tosi hapokasta?

Friteerattuja viikunoita mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera
4:lle

3-4  ruoretta, kypsää viikunaa
4 rkl granaattiomenan siemeniä
3rkl juoksevaa hunajaa
8 rkl mascarpone-tuorejuustoa

neutraali öljy friteeraukseen

Frityrsmet (on frittitaikina suameksi)
 2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa 
1 1/4 tl leivinjauhetta
1 1/2 dl hiilihapotettua vettä.

Leikkaa viikunat lohkoiksi (niitä ei siis mitenkään kuorita, sanon varmuuden vuoksi, jos olet ekoja kertaa laittamassa tuoreita).
Puolita granaattiomena ja pitele puolikasta kerrallaan alhaalla korkealaitaisessa kuhossa ja paukuttele selkäpuolelle puukauhalla, niin siemenet irtoilevat siististi).

Sekoita frityyrin aineet paksuhkoksi lättytaikinaksi.

Lämmitä öljy 180 asteeseen.  Upota viikunanlohko kerrallaan frityyriin ja uppopaista kullankeltaiseksi öljyssä. Ei haittaa vaikka taikinaa hiukan valuu, pelkät taikinannokareetkin ovat hyviä. Nosta viikunalohkot valumaan talouspaperille.

Aseta lautaselle 2 rkl mascarponea, sen päälle viikunalohkoja, valuta päälle hunaja ja roiskaise ympärille granaattiomenansiemenet.

Tarjoile heti.

Meillä nämä siis tämän menun  hyvänä lopetuksena. Resepti on ruotsalaisesta Gourmet- lehdestä 1/2014 kokki Olle Tagessonista kertovasta artikkelista. Resepti on kuitenkin alunperin Zuni Cafe nimisestä Judy Rodgerssin kirjasta.

Näistä mulle mikään sano mitään.

Lättyihiminen....

SEIS! TÄMÄ ON JOULUJÄÄTELÖ...

...sanoo Hellapoliisi, sillä Hellapoliisin Katin resepti tämä on. Sen löysi ja valmisti aatoksi MunKälyni. Etsittiin hyvin lapsiystävällistä jälkiruokaa ja sitähän tämä olikin. Sekä vaivaton. Kova sana jouluna siis kaiken kaikkiaan. Marttahenkisyys oli iskenyt kälyynikin ja alkuperäisen reseptin maustemäärällä hän teki  tuplamäärän  eli 2 litraa jäätelöä ja kovasti oli tavaraa siinäkin, kuten kuvasta näkyy. Meillä toinen tehtiin laktoosittomana ja toinen ehdottomasti laktoosia janoaville (hymiö) aitomaito-versiona.

Hellapoliisin Joulujäätelö
6 annosta

1 pötkö Domino Vaniljatäytekeksejä
1 litra vaniljajäätelöä
1 tl piparkakkumaustetta
n. 2 dl vadelmia /tai muita marjoja)
n. 10 pientä marenkia murustettuna

Rouhi kaulimella keksit muovipussuin sisällä muruiksi. Vatkaa vaniljajäätelö (pehmennyt)  sähkövatkaimella ja jaa kahteen osaan. Lisää toiseen piparkakkumauste. Vuoraa 1 1/2 l kakku tai jäädykevuoka tuorekelmulla ja jaa vuokaan kerroksittain dominomurut, jätski, marjat, murustetut marengit ja piparimausteinen jäätelö. Suojaa jäätelö kelmulla ja laita pakkaseen muutamasta tunnista yön yli.

Säilyy pakkasessa hyvänä useamman viikon.
(Alkuperäinen Hellapoliisin resepti)

Mulla oli ilo tavata  Jaakolan Kati eli Hellapoliisiin viime vuonna pariin otteeseen. Tiesitkö että ahkera rouva on Suomen myydyin keittokirjailija? Hänen kirjojaan on myyty, sen tiedän, toistasataa tuhatta kappaletta ainakin.  Virallisia tietoja en löytänyt mistään, mutta näin kertoi kustantajan edustaja jo viime keväänä. Katin tuotannosta löytyvät mm. mainiot kirjat pikkukokeille ja -leipureille, useampaan lahjapakettiin olen sellaisen kääräissyt.

Mitäs tässä nyt muuta? Hyvä Kati!

Mutta koska jouluaiheiset postaukseni lienevät viime vuoden osalta olla likimain tässä. Pistetäänpä arkistoon vielä the joulupukkikuva 2014:

Vuoden viimeinen kiusaus

En pystynyt vastustamaan. Oli pakko leipoa. Haluaisin muuten nähdä sen ihmisen, joka pystyy vastustamaan tämän syömistä. Ollaan taas superamerikkalaisuuden äärellä. Kuuden kerroksen Red Velvet-kakussa on inhimillisesti ottaen kaikkea aivan liikaa. Kakkua  tehdessäni mietin, että suomalainen perusmartta jakaisi tämän saman päällystemäärän keveästi neljälle piirakalla, ja sittenkin olisi vielä reilusti.

Niin, mitään keveäähän tässä ei ole. On vain yltäkylläisesti mehevyyttä, makeutta ja kondensoidun maidon ja pekaanien yhtymisen tuottamaa rapeutta. Juuri passeli piirakkaöveri vuoden viimeiseen päivään. 

Kuuden kerroksen Red Velvet- palat

16 palaa

3 dl vehnäjauhoja

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1/2 tl leivinjauhetta

1/8 tl suolaa

100g  huoneenlämpöistä pehmeää voita

1 3/4 dl sokeria

1 muna

1 rkl punaista nestemäistä elintarvikeväriä

3 dl (120g) kookoshiutaleita

175g tummia suklaahippuja

100g valkoisia suklaahippuja

3dl (eli yks tölkki) makeutettua, kondensoitua maitotiivistettä

125g pekaanipähkinöitä  karkeasti rouhittuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Rypistä leivinpaperi palloksi ja vuoraa sillä sitten 23x23 browniesvuoka. Leivinpaperin avulla saat kakun nostettua myös kätevästi vuuasta. 

Sekoita keskenääm jauhot, kaakao, vanilliini, suola ja leivinjauhe. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Vatkaa mukaan kananmuna. Lisää punainen väri ja lopuksi kuivat aineet ja sekoita taikinaksi.

Levitä hyvin tahmea taikina tasaiseksi käyttämääsi vuokaan nyrkkia myöten. Paista  8 minuuttia.

Ota piirakka uunista ja ripottele sen päälle ensin, kookoslastut, sitten tumma suklaa ja valkoinen suklaa. Kaada maitotiiviste tasaisesti koko piirakan päälle ja lopuksi peitä piirakka pekaanipähkinöillä. Paista piirakkaa vielä 35 minuuttia ja ota sitten uunista, anna jäähtyä 2 tuntia ennen leikkausta ja tarjoilua.

Piirakka on siis vaivaton tehdä vaikka ainesosaluettelo pitkä (ja kallis). Jos teet erilaisessa vuossa kiinnitä paistoaikaan huomiota + / - . Vaikka vuokakoko saattaa vaikuttaa pieneltä, siitä saa leikattua 16 reilua palaa, rikkaat palat voi helposti vielä puolittaakin, niin tyydyttävää piirakka on. Paitsi jos haet niitä övereitä.

Ainekset löytyvät marketin leivontahyllyltä, Sekä Pirkalta että Dr Oetkerilta löytyy nykyään noita suklaahippuja leivontaan. Olen muokannut alkuperäistä reseptiä vastaamaan pussikokoja. Tuossa reseptissä on peräti seitsemän kerrosta, koska siinä on sekä tummia, maitosuklaa että valkoisia suklaahippuja.

Päivä teki piirakan valmistuessa loppuaan ja oli pakko kuvata/ leikata vielä kuumaa piirakkaa. Mutta jäähdyttäminen todellakin kannattaa.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2014. Jatketaan reippaina vuoteen 2015!

Headquarters toivottaa asukkeineen Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Oma kakku = Paras kakku = Suklaakakku

Kun saa itte leipua kaakkunsa, niin saa sellasen kun haluaa!

Halusin pienen, koska inhoan jääkaapissa tilaa vieviä kakunrippeitä. Enkä edes tykkää hirveästi täytekakusta. Halusin suklaata ja kirsikkaa, pikaversiomuunnelman lempparistani, Schwarzwälder Kirchtortesta. Ja halusin päälle paljon nonparelleja, koska tiedän, että joku halusi osallistua niiden päälle laittamiseen.

Kakku tehtiin uhkarohkeasti ilman reseptiä, ja pohja onnistui, vaikka en leivonnassa tätä metodia kellekään suosittelekaan. Vältin myös kaikki vaahdotukset, ihan käsipelillä ja yhdessä astiassa tehty pohja. Testasin ekaa kertaa syksyllä (Mastermarkilta) saamaani Levúen pientä 15cm silikonireunaista kätevää leivontavuokaa ja siihen olisi kyllä mennyt ehkä muna tai parikin lisää. Tästä kakusta söi kuitenkin 6 aikuista ja 4 lasta aivan soppelit palat, vaikka se pieni olikin.

Nannan suklaakirsikkakakku
pieneen 15 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan

pohja
150 g voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
3 munaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
100g sulatettua tummaa suklaata

täyte ja pinta
hapankirsikoita liemessä
1 prk ranskankermaa
3dl kuohukermaa
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Aioin ensin vaahdottaa voin ja sokerin, mutta eihän minulla ollut kuin jääkaappikylmää voita ja hups, mikropehmitys meni pieleen ja tuli voisulaa. Sekoitin siis voin ja sokerin ja lisäsin munat yksitellen hyvin vatkaten. Kaikki kuiva-aineet sekaisin ja lisäys taikinaan, lopuksi sekoita mukaan sulanut suklaa. Voitele 15cm pikkuvuoka ja paista 180 asteessan. 40 minuuttia.

Halkaise jäähtynyt pohja kahtia. Korkeamman pohjan voisi leikata kolmeen osaankin. Irtolaidallinen vuoka on kätevä, koska voit käyttää laitoja myös tässä kokoamisvaiheessa ja vetäytymisessä niin saat kompaktin kauniin muotoisen kakun. 

Aseta siis pohja vuokaan uudelleen ja kostuta kirsikoiden liemellä. Asettele pohja sitten täyteen vieri viereen hapankirsikoita.  Vatkaa kermavaahto vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa ranskankerma, joka antaa kermavaahdolla aivan uuden ja täyteläisen ulottuvuuden, mausta vaniljasokerilla ja sokerilla varovasti haluaamasi makeusasteeseen. Levitä kermavaahtotäytettä reilusti kirsikoiden päälle ja nosta kansi päälle. Kuten kuvasta näkyy kakkuni kansi on kupera, mutta eipä tuo haitannut. Kostutin vielä kannen ja levitin reilusti kermaseosta päälle. Ja sitten viileään odottamaan tarjoiluhetkeä, joku kansi, ettei kerma ota jääkaapista makuja, itselläni  oli huippusää terassisäilytykseen.

Tarjolle tuotaessa rouhi  päälle suklaata ja/tai anna pienten kätösten ripotella mielinmäärin nonparelleja. Kerrankin.

Kakku maistui juuri siltä kuin halusinkin. Äiti sanoi, että tämä on juuri sellaisen makuinen, kuin joskus pääsee kunnon kahvilaan ja iskee kakunpalan himo, niin tälläistä sitä haluaisi.

Syömisen lisäksi vähintään yhtä hauskaa oli leipominen. Ja rapsiminen. Miksi sitä teilläpäin sanotaan?

Ainut epätoivonhetki oli kun ruuan jälkeen odotettu kakku vihdoin tuotiin pöytään. Eikä päästykään heti syömään kun piti laulaa. Ja puhaltaa kynttilä. Ottaa valokuva.

Eino, joka muuten ainoana sai santsiannoksen, vaipui epätoivoon. Kuinka KAUAN vielä pitää odottaa?