Arki ja elonkorjuu

Sainpas minä otsikon kuulostamaan raskaalta ja melkein surulliselta.
Eihän se syksy sitä ole. Vaikka moni pakokauhuilee kesän päättymistä ja syksyn myötä arjen rutiineihin palaamista on meitä toisenlaisiakin, niitä jotka vastaanottavat syksyn raikkauden ja kirpeyden hellesäiden jälkeen avosylin. Joille syksy merkitsee joka vuosi uutta pientä alkua elämässä ja joiden kesänvarastoimat energiat aktivoituvat sitä tarmokkaammin mitä pimeämmäksi illat käyvät.

Kasvimaani oli tänä(kin) vuonna koko ajan luonnollisen kastelun piirissä. Luulen, että helle rankaisi pahiten tilliä, se jäi tänä vuonna niin kituisaksi ja olemattomaksi, ettei rivistä ole voinut taittaa ainuttakaan vartta mausteeksi. Porkkana, punajuuri, sipuli ja valkosipuli ja mangoldi sekä salaatti ovat rehottaneet luotettavasti, vaikka kylvinkin maani vasta kesäkuun puolessa välissä. Korianteri kasvoi silmänräpäyksessä kukintovaiheeseen, niin etten ehtinyt hyödyntää lehtiköitä lähes ollenkaan. Onneksi on lehtipersilja. Lisäksi rucola on jotakin hyvin erikoista lajiketta, tummaa ja voimakaslehtistä, vai onkohan se ylipäätään rucolaa? Mysteeri ovat myös maallani ilman tukea rehottavat pavut? Kuka ne sinne laittoi ja koska? Jaakko?

Ensi vuoden muistettaviin asioihin kirjataan kasvimaan osalta kunnon kyltitys, kai se on uskottava, että rivin päähän taitellut siemenpussit eivät maalla merkkinä menesty. Joka vuosi jaksan uskoa, että ensi vuonna teen kaiken paremmin. Eihän tätä muuten jaksaisikaan. Tontin toisella laidalla perunat jäivät tänä vuonna istuttamatta, sen sijaan maa-artisokka varsia rittää. Jonnekin on kadonnut Ailan minulle lähettämä piparjuuri. Ja sen kun piti olla niin helppo kasvi. Mansikkamaani oli tuttuun tapaan melko kitsas. Yhteensä 50 taimesta varmaan tosi pieniä ruppuja  ehkä max. 8 litraa.

Viiniarjapuskat ja karviainen sen sijaan olivat satoisia. Molemmista mustista sain 2 sankoa ja yhdestä punaisestakin 2 sankoa. Ja karviasestakin lähes  sangon. Niistä on nyt sitten keitelty mehuja ja pakastettu kokonaisina. Hilloja en keittele, kun ei mulla ole viileää säilytystilaa, enkä viitsi pakastella. Niitähän voi keittää purkin kerrallaan tarvittaessa. Omenoita tulee jokunen.

Olipa sato sitten suuri tai laiminlyöty pieni, omasta maasta nostettuna, poimittuna tai kerättynä sille antaa erityistä arvoa.

Erityisen arvon kannattaa antaa myös kaupan avainlippu, design from Finland, ruokaa omasta maasta joutsenlippu ja muille kotimaisuutta korostaville tuotteille joiden käytössä olen skarpannut ollessani mukana Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjassa. Sinivalkoisia tuotteita suosimalla jokainen voi kantaa kortensa kokoon ja olla luomassa lisää työpaikkoja Suomessa. Jo kymppi lisää kuukaudessa kohdennettuna suomalaisiin tuotteisiin meiltä jokaiselta loisi 10 000 uutta työpaikkaa.

Näinä Putin-juuston aikoina moni ehkä on havahtunut elintarviketeollisuuden haavoittuvaisuuteen. Suomalaisen ruokatuotannon elinvoimaisena pitäminen vaatii meiltä jokaiselta valintoja. Sen pelastaminen Putin -juustoa hamstraamalla ei ole ehkä se kestävin tie, varsinkin jos se on pois joltakin muulta kotimaiselta juustonvalmistajalta. Arkipäivän valintojen perään, jokaisena päivänä, kuulutan minä.

Arjen valinnoissa auttaa se pikkuinen merkki. Kesän grillauksien jälkeen alkaa pikkuhiljaa sisäruokintakausi, mikä meillä tarkoittaa arkisin nopeita keittoja, kastikkeita perunalla riisillä tai pastalla tai jotakin laatikkoruokaa. Niin kuin äiti haluaisikin tuoda pöytään sen paahdetun punajuuren yrttitsatsikin kera on kakistelemattoman illallishetken rauhaksi useimmiten valittava peruskotiruokaklassikoita. Koska muuten teit viimeksi nakkikastiketta ja muusia tai nakkikeittoa? Takuuvarmoja nakkeja(hi-hi) molemmat. Niistä innostuu isikin. Hk on yksi monista Sinivalkoinen jalanjälki- kampanjaan osallistuvista elintarvikealan yrityksistä.  Sen lihatoimituksista vastaa n. 5000 kotimaista sopimustuottajaa ja työntekijöitä  löytyy 2572. Noin tarkalleen.

Koulun ja päiväkodin päästyä hyvään vauhtiin on myös aika päivittää niin liikuntavarusteet kuin syyskelin vaatteet ja kengät. Aikaisiin aamuihin saa pyöräilevälle koululaiselle etsiä jo hanskat, eikä pieni Käpykololainen tule enää tulevasta viikosta selviämään ilman sadevaatekertaa. Meillä päivitykseen kuuluu myös kierrätys. Ihana Reiman sadesiili asu on ostettu aikoinaan Urholle, nyt se palautui Maitotytölle Elli- serkulta, luulen että kaunis kuosi tulee kulkeutumaan Maitotytön jälkeen vielä Eino-serkulle ja vastasyntynellee Ellin ja Einon pikkuveljelle. Ainoastaan kurahousujen kumpparikumminauhoja uusitaan tämän tästä, kiitos ihanan mumman.  Ja pitäsikö sanoa kiitos Reiman jonka laadukkaat tuotteet  mahdollistavat perimysjärjestyksen sisarukselta toiselle. Reima osallistuu kampanjaan ja vaikka tänään senkin kuten useimpien tekstiilituotteiden ompelutyö on siirretty ulkomaille, työllistää esimerkiksi Reima Suomessa sata henkeä suunnittelun, kaavoituksen ja markkinoinnin parissa. Design from Finland, niin se on.

Tärkeintä ja  samalla vaikeinta syksyssä on riittävän levon saanti. Iltaisin ei millään meinaa ymmärtää mennä ajoissa nukkumaan, kun koulu- ja päiväkotipäivän jälkeen iltakellot tuntuvat soivan turhan aikaisin. Ja niin ne soivat aamullakin. Onneksi aamun valoisuus antaa vielä hetkisen piristystä herätykseen.  Kääriydytään sitten viikonloppuna muutamaksi ylimääräiseksi tunniksi ihaniin suomalaisiin peittoihin ja tyynyihin. Familon  on kotimaisine, testattuine avainlippumerkittyine hyvinvointituotteineen (peitot, tyynyt, sängyt) mukana kanssamme  sinivalkoisessa kampanjassa. Familon on tuttu suomalaisille jo vuodesta 1966.

Sen lisäksi, että kuljet tarkkana kaupoilla voit osallistua kilpailuun , kerätä virtuaalisesti sinivalkoisen ostoskorin ja yllättyä sen työllistävästä vaikutuksesta. Osallistut 3000 € ja lukuisten tuotepalkintojen arvontaan. 

Kampanjalla löytyy myös oma facebook-sivu. Olethan jo tykännyt?

Kokit ja Potit - Hannele muistuttelee ihan näistä samoista asioista omassa blogissaan  ja kehottaa syysretkelle. Syksyhän on ehkä eväsretkien parasta aikaa. Poislukien pulkkamäkiretket, keväiset luontoretket ja kesäiset heinäpeltoretket....

Yhteistyössä Suomalaisen Työn liitto

Parasta kesässä: SYÖMINEN!

Ainakin sitä joutuu voi tehdä säässä kuin säässä, ulkona, sisällä, luonnossa. Grillata, savustaa, keittää perunoita, käyttää uunia tai usein vaan pilkkoa tuoreet ainekset vaikka rapsakaksi salaatiksi.

Onko jotain ihanampaa kuin kesäaamiainen omalla terassilla, maitoperunat tai tuore, savustettu kala? Yksin nautittu lounassalaatti kaikilla lemppareilla tai meluisa ateria suurella joukolla muutamaa lasiakin kallistellen. Kesäateria vaan on parasta kesässä (siis mähän olen syksy ja talvi-ihminen, ehdottomasti, mutta ruoka-aika on kyllä kesällä!).

Meillä syötiin tänään terassilla ukkosmyrskyjen rauettua äiti, isä ja lapset. (Tai siis me toimimme syöjinä...)

Leipaisin 8 vehnätortillaa (ajattelin pääseväni helpommalla kuin maissitortillojen kanssa kun ei ole sitä prässiäkään), tein papuperunasalaatin ja tortillan väliin paistoin pari naturellia ohutta kanaleikettä grillissä ja viereisellä keittolevyllä ruskistin maustamani jauhelihaseoksen, grillasin paprikan ja sitten piti vielä tietenkin olla guacamolea.

Jauhelihaseokseen olin saanut inspiksen tv-kokki Chuckien Meksikon jaksosta, aineita ei ollut vaan kaikkia, mutta toteutan joskus sen alkuperäisenkin ohjeen. Tästäkin tuli superhyvää.

Vehnätortillat
8 kpl

4dl vehnäjauhoja (Myllyn Paras)
1,5 dl vettä
2 rkl öljyä

Vaivaa kaikki ainekset voimakkaasti taikinapallukaksi, lisää hiukan jauhoja, jos tuntuu liian löysältä eikä ala muodostua taikinapalloa.
Jaa kahdeksaan osaan ja kauli jauhotetulla alustalla mahdollisimman ohueksi lätyksi. 

Paista tulikuumalla pannulla molemmin puolin ruskeapilkulliseksi ja siirrä välittömästi muovipussiin, jottei muutu kuivaksi koppuraksi. Kääri pussi vielä leivinliinaan.

Chipotle-jauheliha tortillan sisään
4:lle
400g naudan jauhelihaa (Atria)
0, 5 dl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/2 tl savupaprikaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl juustokuminaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1 hienonnettu chipotlechili (säilyke)
1tl suolaa
mustapippuria

Vaivaa kaikkia aineet käsin tasaiseksi massaksi ja paista paistinpannulla kypsäksi. Tarjoa tortillojen täytteenä guacamolen ja vaikka lempparisalsasi kera. Muista korianteri ja purista vielä limeä päälle.
Hermoilin (turhaan) jauhelihan tulisuutta ja grillasin vielä muutaman broiskun ohutleikkeen lapsille ja viipaloin valmiiksi.

Vaikka meidän kesäinen ateria oli tänään hyvin meksikolaishenkinen, mä olen kyllä oikeasti taas muistuttamassa teitä Sinivalkoisesta kampanjasta, jonne olen teitä Kokki-Pottilan Hannelen kanssa aikaisemminkin haastanut. Nyt kannattaa käydä osallistumassa huippukilpailuun  , mikäli et ole vielä sitä tehnyt. paljon, paljon sinivalkoisia palkintoja.

Sinivalkoisuus ei siis tarkoita sitä, että pitää vääntää pelkkää kesäkeittoa, kyllä vaikka MyllynParas vehnäjauhot vääntyy tortilloiksi leikiten.  Atrian lihoja tulee helposti valittua Cittarin lihaosastolta, valikoimaa nimittäin on, niistä helpoista uuniin työnnettävistä, joiden jälkeen pitää teeskennellä tiskaamista (jos muistatte mainoksen...) myös aivan naturelleihin tuotteisiin ja vielä tosi läheltä meikäläistä, nytkin broisku oli Yli-Kiviniemen tilalta tuosta Jalasjärveltä. Vaikka mä oon niin kokeilunhaluinen, että kärryyn eksyy kyllä vähän kaikkien suomalaisten lihatalojen tuotteita vuoronperään, on Atria mulle se kotoonen juttu.  Kyllä minä automaattisesti vaikka grillimakkaran ostossa  Atriaa nappaan. Mulle makkara tarkoittaa Itikan käristeitä ja Helapäälenkkiä. Mun makkarat. Paitsi siis Itikka on nyt Atria ollut jo kauan.

Ja se sinivalkoisuus tarkoittaa siis sitä, että otetaan silimät kätehen ja suositaan kotimaista  ruokaostoksillakin, jos valintatilanne on. Muistakaa, että jos jokainen ostais kympillä kuussa enemmän suomalaista (eikä lie vaikeeta), ollaan mukana luomassa 10 000 uutta työpaikkaa. Eihän tälle voi kun peukuttaa.

Ateria sai arvoisensa, hyvin sinivalkoisen päätöksen punavalkeasta ulkoasusta huolimatta, sillä meidän mettissä ei ole varsin vielä kypsiä mustikat. Mutta oman maan mansikat antavat pientä satoa, Miten ne onkaan noin kippuraisia ja rösöisiä, mutta maistuvat niin parhailta, melkein kuin metsämansikalta.

Tälläisen rapeanjäätelöisen nopsan jälkkäriherkun tekaisin.
Voit tehdä sen pikkuvuokiin tai yhteen isoon. Muropohjassa on sen salaisuus, jos ootte unohtanut, se on kakkupohjaa herkumpaa, ainakin mun suussa. Murotaikinahan on tosi helppo tehdä itse, tosin mikään ei ole niin helppoa kun ottaa pakkasesta sulamaan MyllynParas murotaikinaa...

Helppoa ja herkullista mansikkapiirakkaa

12 pikkuista tai 1 iso
1 pkt MyllynParas murotaikinaa (pakaste)
1 pkt Ingmannin vaniljakermajäätelöä
Mansikkaa, mansikkaa, mansikkaa

Sulata murotaiikna ja painele piirasvuokien pohjalle. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä. Leikkaa jätskistä  ensin paksuja siivuja ja muotoile ne pyöreämmiksi pikku piirakoille, ison piirakan päälle voit vain kuutioida keoksi.

Sitten peratut ja  puolitetut mansikat päälle oman taiteellisen näkemyksen mukaan. Pikkupiiraassa nuo ulkoreunalle pistetyt siivut pitävät jätskin hyvin sisällä. Kävin nimittäin kaikessa rauhassa saunomassa ja söin vielä viimeisen saunasta tultuani, eikä jätski ollut yhtään valunut. Ihan vaan keittiön pöydällä oli.

Kuvan karvaiset sormet ovat kuitenkin IsoHoon. 

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liito

Kun Ahti EI suo antejaan

Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.

Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.

Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.

Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.

Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?

Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 

Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.

Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!

Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto

Eka grilliin ja päälle sitte chimichurriii!

Ottakaa koppi mun ajatuksenjuoksusta. Lopputulos palkitsee.

Natasiskon synttäreillä siskoni sanoi, että Chimichurrikin olis ollut hyvää grillaamamme naudan kanssa. Ihan samaa olin ajatellut minäkin. Kertoi myös, että Meksikossa oli kerran saanut chimichurrikastiketta tarjottuna pizzan kanssa. Ja tietenkin mielettömän hyvää oli ollut.

Hmmm. Kesä, grilli, pizza, olut. Grilli, joo, muttei pizzakiveä. Ja laiskuutti. Aina jaksa sitä pizzataikinaa (no siinä nyt kyllä ei OIKEASTI oo mitään vaivaa). Mutta jos on vaikka hirveästi syöjiä, niin helpotetaan vähän. Nyt saa kaupasta myös vähän paksumpia vehnätortilloja, jotka sopivat mainiosti tälläiseen avomallin quesadillaan tai pizzatortillaan. 

Pari  pointtia kokemuksen äänellä. Grilli saa olla miedolla, tortillat palavat pohjasta hyvinkin äkäisesti. Jos vahinko pääsee tapahtumaan, ota vaan uusi tortilla,  laita palaneen päälle ja käännä. Kun nostat palaneen pois ovat täytteet uudella tortillalla.

Miedolla grillatessa päälliset saisivat olla "kypsiä". Paista siis chorizo ensin pannulla, samoin mm. herkkusienet ja paprika.

Osan täytteistä, rucola , avokado, yrtit, ilmakuivatut kinkut yms. kannattaa laittaakin vasta grillatun tortillan päälle tarjoiluvaiheessa. 

Jossa vaiheessa lisätään sitten sen huippusilauksen antavaa Chimichurria päälle.

Reilusti, kuten kuvista näkyy.

Chimichurri

2 punttia lehtipersiljaa
1/2 puntti korianteria
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviinietikkaa
2 valkosipulinkynttä
1/2 tl suolaa 
1 tl sokeria
1 tl savupaprikajauhetta

Laita kaikki ainekset korkeaan kulhoon ja sekoita blenderillä tuusannuuskaksi. Valmis! Paitsi, että viihtyy jääkaapissa tasaantumassa yönkin yli, paranee vaan.

Chimichurrista on monenlaista versiota, tämä on yksi. Alunperinhän se on argentiinalaisten grillimestareiden lihakastike, mutta se sopii erinomaisesti myös kalalle ja kasviksille. Eiliset uudet perunat tänään vartaassa grillattuna ja syöntivaiheessa chimichurria päälle. Todella nam!

 
Koko grillaus idea lähti Sinebrychoffin kesäkampanjasta, jossa olusille pitää löytää kavereita grilliin. (Muiden ideoita pääset lukemaan tästä) No sehän on todella helppoa. Mikä nyt ei oluen kanssa sopisi? Tähänkin olisi mainiosti voinut parittaa vaikka meksikolaista Coronaa, mutta kun näin Budweiser-tölkin, olin jo niin pitkällä omissa nostalgioissani, että It's Bud for me, vai miten se meni?

Joka tapauksessa, tälläiselle texmex-henkiselle tarjottavalle istuu tosi hyvin amerikkalainen vaalea  ja kevyt lager. 

Avomallin tortillat grillissä ja Chimichurria

Pohjat
4 paksua vehnätortillaa
250g pehmeää buffala Mozzarellaa
rasia kirsikkatomaatteja

Lisäksi:

raakachorizoa pannun kautta
punasipulia

tai 

herkkusieniä ja paprikaa pannun kautta

tai 

limevalkosipulikatkarapuja (pirkka)

tai

ihan mitä keksit

Puolita tomaatit, revi mozzarella ja lisää muut haluamasi aineet.

Grillaa miedossa grillissä kunnes juusto sulaa, ehkä 3-4 minuuttia.

Tehkää monta erilaista ja leikatkaa 4 osaan tai jokainen duunaa oman lempparin. Tärkeintä, että päälle kaadat reilusti chimichurria.

Mun Budweiser- nostalgioinnit juontaa juurensa Michiganin vaihto-oppilasvuodelta, jossa ensimmäisen 1/2 vuotta asuin perheessä, joka harrasti belgialaisten työhevosten kasvatusta. Me kuljettiin pari ensimmäistä kuukautta suurin piirtein näyttelystä toiseen, vähän kuin sirkuslaiset, samat perheet ja hevoset vain vaihtoivat paikkakuntaa. Hevoset olivat joko Belgians, Percherons tai Clydesdales, kaikki lempeitä jättejä, joita puunattiin enemmän kuin missejä kisoissa. Vuosi huipentui Toronton Royal Winter Fair'ssä , jossa esiintyi mm. hurmaava  8-hevosen valjakko eli Budweiser Hitch (Mä kyllä muistelin, että hevosia olis ollu peräti 12, mutta ehkä alitajuntani on alkanut liioitella).Tiedättekö, tuo valjakko kääntyy vaikka pennin ympäri.

Vaikka en mä nyt tainnut kyllä (oikiasti, äiti!) 16- vuotiaana sitä kaljaa kittailla, niin ehkä näiden hevosten takia Budweiser tuotemerkki jysähti päälle kuin lekaharkko. Mulla oli (ja on vieläkin jossain varastossa) esim. Budweiser-tölkki puhelin. No haloo, siis lankapuhelin, kännyköitä ei oltu vielä edes aavistettu silloin.

Nyt kun sain olutlähetyksen ja nostin sieltä vuosien jälkeen Budweiserin käteeni...

 Juu, olis mulla näitä, muistoja!

Yhteistyössä Sinebrychoff

Olen suomalainen

On päiviä jolloin on hieno herätä ja tietää olevansa suomalainen. Sitten on aamuja, jolloin on vielä hienompaa olla suomalainen.
Ja se, kumpi aamu kulloinkin koittaa, taitaa olla aivan sieltä suomalaisen omasta päänupista kiinni.

Onnea hienosta MM- hopeasta 2014 kiekkoleijonat!

Toukokuuta on vielä viikko jäljellä ja minä tyttö olen leireillyt lasten kera jo 6 vuorokautta. Vapun aikaan hyytävissä olosuhteissa (oliiviöljy kiinteässä olomuodossa leirikeittiössä) varmaan 40 rottweilerin kanssa ja viime viikonloppuna beach-tunnelmissa pikaluisteluleirityksessä. Ensimmäisessä oli mukana (kuten joka leirillä) Suomelle viime vuonna Rottweilereiden MM-kisoissa joukkuekultaa voittanut koirakko ja jälkimmäisessä vierailivat myös olympiaedustajat.

Suomen lipun korkealla pitäminen, meikäläisen toimesta, löytää kyllä omimmat ilmenimismuotonsa aivan jostakin muusta kuin urheilusuorituksista. Olen oikein ylpeä siitä, että saan olla mukana  loppuvuoden  Suomalaisen Työn liiton Sinivalkoinen Jalanjälki-kamppanjassa.

Kampanja kamppanjoi suomalaisten tuotteiden ja  sitä myöden suomalaisen työn puolesta. Jos kukin meistä lisäisi kotimaisten tuotteiden ostamista kympillä kuukaudessa, loisi se 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Käy allekirjoittamassa oma kympillä kuussa-sopparisi, osallistut myös kampanjassa mukana olevien yritysten tuotepalkintojen arvontaan.

Ruokapuolella suomalaisuuteen on helpoin kiinnittää huomiota. Jotenkin suomalainen tuottaja ja maatalouden arki on sen verran mummolassa kasvaneelle sydäntä lähellä, että vaikkapa maitotuotteissa kotimaisuus on tärkeä valintakriteeri. Luulenkin, että parhaiten pystyn itse petraamaan ja lisäämään suomalaisen työn tukemista "tavarapuolella". Etsisi ihan oikeasti sitä avainlippua tai joutsenmerkkiä tai muuta suomalaisuuden tunnusta.

Sillä silmällä lähdin sunnuntai-iltapäivä ostoksille lähikauppaani Cittariin tekemään muutamia pakollisia ostoksia (lue wc-paperi). Ikkunanpesu on vielä edessä, niin kuin muukin kevätpuunaus, kesä kun pääsi yllättämään ja siivousainevarasto finaalissa. Leivinpaperirulla pääsi tekemään myös loppumistempun. Mutta siis suomalaisen tuotteen kiilto ja tietoinen valinta silmissä:

Wc- paperi. Ei vaikeaa. Ja sitä paitsi, Lotus passaa meidän perheessä kaikille pepuille (juu, perheessämme asuu yksi wc-paperi-fanaatikko, ja se en ole kyllä minä. Paitsi kotimaisuuden osalta.)
Merkitkin löytyy.

Lapsille muuten hauskaa kauppatekemistä; nyt pitäisi saada leivinpaperia, etsikääpäs mulla semmoinen, jossa on suomalaisuuden merkki.

Leivinpaperi oli oikeasti loppu. Eskimo on tuttu ja turvallinen valinta. Samalla tarttui mukaan extravahvaa foliota kesän extravahvuutta vaativiin grillauspuuhiin. Hyvä tuote, on normikokoa isompaakin. Ai niin, ja jääpalapussejankin otin, Urho9v saa täyttää ne kesäjuomia varten, kun varaston pakkasessakin on taas tilaa. 

Pesuainepuolella menin bezeeerk!  Miten voi olla tälläisiä siivoustuoksuja? Villiherukka, valkoapila, lime, sitruuna, en kestä, näistähän vois tehdä melkein ruokaa! En ole minkään kukkaisbukeen tai laventelin ystävä, mutta koska olemme aivan onnekkaasti (ja kiitän siitä myös perheemme ex-rottweilereita) allergiavapaa perhe enkä mitenkään yliherkkä tuoksumaailmalle, en voi sille mitään, että valitsen aina jotakin sitruunaa, limeä, omppua... ja nyt vielä valkoapila ja villiherukka. Kiilto- cleanilta löytyy kyllä näppärästi koko siivousarsenaali ja kyllä, myös hajusteettomana. Hei, varustelu kuntoon niin siivouskin maistuu!

Jos nyt oletetaan, että ikkunat on pesty ja neliöt puunattu, uunissa paistuneet korvapuustit ja muutenkin uurastettu (tämä toki tänä sunnuntaina vain teorian tasolla), niin lopuksi on aika kääntyä ihan sinne itseensä. Ennen kassoja on vielä kosmetiikkahylly ja suomalaista työtä tukee vuorenvarmasti Lumenen osastolla.  Siellä oli tullut tosi herkullisen värisiä, Suomen luonnosta ammentavia  vartalonhoitotuotteita. Lakkaa, kuorivana geelinä ja kosteuttavana voiteena sujahti kärryyn.

Tuntuuko mainonnalta? No kamoon! Niin on tarkoituskin. Suomalaisen työn puolesta. 

Muista, 10 000 työpaikkaa vuodessa, vain lisäämällä 10 kuussa suomalaisten tuotteiden ostoa. Toivottavasti kampanja herättelee meissä kaikissa Suomessa valmistetun tuotteen ostoshimon.

Jollen minä vielä vakuuttanut niin käy katsomassa Kokit ja Potit- blogissa mitä sieltä on löydetty.

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto