About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuruuat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuruuat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. syyskuuta 2010

Tulipunainen tattikeitto


Bloggaajien keskuudessa järjestetään kuukausittain kuukauden ruokahaaste, josta vastaa järjestelyiltään ja aiheeltaan aina edellisen kuukauden yleisöäänestyksen voittaja. Tähän asti olen seuraillut takavasemmalta, mutta koska kaikenlainen osallistuminen ja mittelöinti on mielestäni periaatteessa tosi mukavaa niin rohkenenpa nyt laittaa oman soppalusikkani hämmentämään syyskuun ruokahaastetta. Syyskuun haasteesta vastaa tällä kertaa Siskot kokkaa, yksi lemppari blogeistani.

Lyhyehkösti tiivistettynä syyskuun aiheena oli alkupala ja osa annoksen aineista oli omin kätösin hankittava metsästä. Tai ainakin piti olla mukana siellä (esim. lintumetsällä tms). Omalta kohdin oli siis ruksattava kaikki lihaa/metsästystä vaativat  pois ja koska syyskuussa käsittääkseni alkaa olla villiyrttien ja muiden kasvannaistenkin h-hetki ohi, jäi minulle siis karkeasti ottaen marjat ja sienet jäljelle. Ja niistäkään en ole IKUNA löytänyt mitään kanttarellia tai suppilovahveroita tai muita "herkkusieniä". Ja olishan se kivaa jos vielä keksisi jotain vähän uutta, mielenkiintoa herättävää...

Eli eilen sitten rottweiler ja koppa kainaloon ja lähimetsään sieneen. Metsä tosiaan alkaa ihan talomme takaa, ja sitä riittänee ihan eksymiseen saakka, en tosin ole koskaan paria tuntia kauemmaksi kävellyt, rajat siis eivät ole tulleet vielä vastaan. Metsä on aika märkää mäntymetsää, varsinkin kun se muutama vuosi sitten raiskattiin pikkuhakkuualueilla sinne sun tänne, vedellä täyttyneet puolen metrin syvyiset traktorin jäljet on ihania! (sanoo Pote the rottweiler). Osaksi siellä on sitten aina suuriakin kallionmuodostelmia.

Aikaa oli tosi rajallisesti, ja pikakäynti tuotti seuraavan tuloksen :


Eli rouskuja, joitain tatteja (nummi-,kangas,- voitatti), sekä ihanana yllätyksenä otin ja törmäsin noihin etualalla näkyviin herkullisiin vaaleisiin orakkaisiin (3 tähden ruokasieni), joista taistelin koirani kanssa, sekun alkoi rouskuttaa niitä maasta käsin suurella halulla (yritti myös myöhemmin käydä jo koriin poimituilla).

Haasteen ainesosaksi valikoituvat tällä kertaa tatit, koska ajattelin, että niitä jokainen löytää vaivattomimmin. Inspiraation lähteenä selailin WSOY.n paksua Hulluna sieniin -kirjaa, jossa lie yli tuhat sienireseptiä. Ja sieltä lähemmin punajuuri-tattikeittoa josta jätin kuitenkin 3 ainesosaa pois, lisäsin 3 uutta, sekä muutin juliennetyyppisen keiton sosekeitoksi...

Tulipunainen tattikeitto
 ainakin 4:lle, jonsei 6:lle

3 pientä  punajuurta pieninä suikaleina
1 porkkana pieninä suikaleina
2dl suikaloitua kaalia
rypsiöljyä
1 silputtu sipuli
4 dl pilkottuja sekalaisia tuoreita tatteja
1 l kasvislientä (kuutio vain veteen....)
2 dl punaviiniä
2 reilua lorausta calvadosta (tai konjakkia tai madeiraa, meillä nyt sattui olla tämä auki.)
suolaa
valkopippuria
2rkl tomaattipyrettä
1/2 sitruunan mehu

tarjoiluun
silputtua persiljaa
paahdettuja ruisleipäkuutioita (reissarit 2x paahtimeen ja kuutioi)
smetanaa

Hauduta punajuuri, porkkana ja kaali pehmeäksi tilkassa öljyä.

Paista tatit sipulin kera ja lisää  juuresten joukkoon. Lisää keittoon kasvisliemi ja anna kiehua miedolla  lämmöllä. Lisää tomaattisose ja mausta suolalla ja valkopippurilla.

Soseuta keitto, jonka jälkeen ohennat ja maustat sen viinillä ja alkoholilla. Anna kiehua vielä jonkin aikaa. Tätä keittoa ei nähdäkseni voi pilata liialla keittämisellä, kunhan vaan lisäät nestettä tai muuten huolehdit ettei se mene liian paksuksi. Lisää sitruunamehu lopuksi.

Tarjoile paahdettujen ruisleipäkuutioiden, persiljasilpun ja smetana-nokareen kanssa.

Hieno aloitus vaikka hirvipaisti-päivälliselle!



Joten tälläinen tästä siis tuli. En halunnut tällä kertaa mennä siitä mistä aita on matalin, eli käyttää jotain sulatejuustoa tai kermavalmistetta keittopohjassa. Niillähän saa todella helposti todella hyvää. Mutta kyllä tässäkin keitossa se jokin oli.

Tähän loppuu virallisesti ensimmäinen ruokahaaste-osallistumiseni, mutta on vielä sanottava, että tänään söin loput keitosta lounaaksi vähän muunneltuna eli prätkääsin sekaan purkillisen 3 juuston ruokakermaaja persiljan sijaan käytin ikifavoriittiani korianteria... no nythän se vasta hyvää olikin!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Ätienpäivämenu 2010 eli 4 herkun ateria



Tänä vuonna kotini ruokapöydän ääressä istui 3 äitiä: mumma, miniä ja tytär. Ja menu muodostui yllättäen neljäruokalajiseksi, koska ensijaiseksi alkuruuaksi suunnittelemani parsa oli vähän epävarma kaupassa olleen onnettoman valikoiman takia ja oli varauduttava vaihtoehto b:hen. Kun parsaa kuitenkin löytyi, en malttanut olla toteuttamatta myös b vaihtoehtoa. Eikös äitienpäivän kuulu äitien nauttia; minä nautin sekä ruuanlaitosta että syömisestä.

Äitienpäivämenu 2010

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi,
uuniperuna ja pinaattia paahdettujen pinjansiemenien kera



Jokiravunpyrstöjä oli pakasteessa, siitä alkoi b-alkuruuan kehittely. Aikuisia oli 5 syömässä.


Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä
1dl oliiviöljyä
1/2 dl valkoista balsamicoa
1 limen mehu
3 valkosipunkynttä kuorittuina,ohuina viipaleina
1/2 chiliä hienonnettuna
mustapippuria,
suolaa
reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

marinoituja artisokansydämiä (Lidl)
salaattivalikoima (pinaatti, punamangoldi, rucola)

Sulatin jokiravut yön yli jääkaapissa, huuhdoin ja valutin siivilässä. Yhdistin marinadin aineet ja sitten jokiravut marinaadiin muutamaksi tunniksi.

Lautasille kourallinen salaattia, ravut ja artisokansydämet. Very simple.

Rapujen kanssa nautimme Nuutti-veljeni leipomista kuohkeista sämpylöistä (tai vaihtoehtoisesti rieskoista, mutta nautinto ei ehkä ollut täysin kuvaava sana niille). Ravut tuoksuivat ja näyttivät ihanilta, maussa olisin saanut toimia vähän rohkeammin, lisää limeä/sitruunaa/chiliä, jäi vähän turhankin laimeaksi. Alkuruuista siis parsa vei tällä kertaa pitemmän korren. Vaikka noilla sämpylöillä oli ihana pyyhkäistä loput jokirapumarinadit lautaselta....
Alkuruuan kanssa nautimme vissyä ja (joo, kyllä!) cokista... kuvan viini Iso-hoon viinikaapista odotti  pääruokaa.

Hirvestä
Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi, uuniperuna ja paahdettuja pinjansiemeniä pinaatin kera

Leipovien velipoikien lisäksi siunattuja olkoot myös metsästävät isit(omani siis), jotka turvaavat aina syksyisin perheen herkkuhetket vuodeksi eteenpäin. Lapsuudenperheessäni kaikki rakastavat hirvenlihaa. Ihan hirveästi. Nautinnon huippu on tietysti hirven sisäfile nopeasti valurautapannulla paistettuna. Se vain on maailman parasta lihaa. Kauaksi siitä ei kyllä jää ulkofilekään, ainakaan vasan. Kuten tämä 900g kaunotar.


Leikkasin sen parin sentin pihveiksi, ja menin näyttämään sille grilliä. Kaiken (lasten) varalta olimme vielä ostaneet possun sisäfileen  jonka otin pikku noiseteiksi leikattuna mukaan.
Ei marinadeja, ei mausteita, vain öljyllä sivelty lihan pinta, kuuma parila ja minä.

Ja sitten ei hetkeen keritäkään ajatella, puhua tai muuta kun hosun atulojen ja lastan kanssa etsien täydellistä paistoaikaa. Vati kuumenee grillin sivulla ja folio odottaa vieressä.



Pöydässä odottivat jo lautasille nostetut uunissa kypsyneet rosamundat ruohosipulilla maustetun ranskankerman kera, sekä yksinkertainen lisuke pinaatista ja paahdetuista pinjansiemenistä öljyllä ja balsamicolla maustettuna. Hirven ulkofile saa pintaansa pyörätykset suola ja pippurimyllystä sekä maustevoinapin.

Maustevoi

200g voita
6 valkosipulinkynttä puristettuna
puntti persiljaa hienonnettuna
mustapippuria
sitruunapippuria
sitruunanmehua

Sekoita pehmenneeseen voihin muut ainekset. Muotoile pötköksi voipaperin päällä, kiedo siihen, sitten folioon, vielä muovipussiin ja sitten pakastimeen. Sieltä leikkaat sitten sopivan määrän paloja pöytään.
Tämä maustevoi on niin yksinkertainen mauiltaan, mutta oikeasti aivan paras!



Liha oli juuri sopivasti medium, suussa sulavaa täydellistä ihanaa hirveä.
Ja kyllä me äidit nautimme!

Rakkaat terveiset Niko, Maarit, Ilona, Kasper, Nata,Uli, Hannu ja Janette. Olisittepa olleet kanssamme! Liha ei olisi kylläkään riittänyt...