VESIMELONI- GAZPACHO

Just nyt ei kärsitä helteestä. Pidetään aivan perus-Suomen kesää. Sataa ripsauttelee, tuulikin on vilipoosen sorttinen. Siihen saumaan uppoaa sopivasti ihanan raikas ja VIILENTÄVÄ gazpacho vesimelonista. 

Vaikka nyt esimerkiksi saunan jälkeen.

Jos nyt talvipakkasiin verrataan, niin onhan se gazpacho eli espanjalaislähtöinen kylmänä tarjottava kasviskeitto kuitenkin ehdottomasti kesäruokaa, vaikka vähän viileämpänäkin päivänä. Ihan täydellinen kesävierasmenu muuten, gazpacho-shotit alkuun ja grillissä valmistettu paella päälle. Sangriaa kannuun ja jo lähti illanvietto käyntiin.

Gazpachoa olen perusreseptin lisäksi valmistanut mm. mansikoista ja auringonväristä keltaisesta paprikasta ja kesäkurpitsasta. Nyt kokeilin vesimelonista ja maku oli todella hyvä! Muutenkin tämä on helppo valmistaa, ei mitään keittämisiä, senkun surauttaa ainekset keitoksi.Viihtyy jääkaapissa ja maut vaan syvenee, jos valmistaa jo edellisenä päivänä. Fetajuustosta tein tuohon päälle tuollaisen suolaisen cremen. 

Se, ystäväiseni, oli juurikin se piste siinä iin päällä.

Apetinalle työstämääni reseptiin pääset suoraan klikkaamalla tästä. Jos jostain syystä haluat reseptin norjaksi, sekin onnistuu tästä. 

Anteeksi. En vain pysty olla olematta!

KATKARAPU-ANANAS-PALMUNSYDÄNSALAATTI JA HUNAJA-KANELIKASTIKE

Huh, olipa siinä nimellä komeutta ja pituutta! Itse salaatti on vähän vaatimattoman kalpea ulkonäöltään, mutta juuri sopivan kepeä alkupalaksi. Varsinkin kun pääruoaksi oli tuhtia Feijoadaa. Mauissa löytyy kyllä hauskaa eksotiikkaa, parsanmakuiset palmunsydämet olivat ainakin omassa keittiössäni uusi raaka-aine ja koskas ootte tehneet viimeksi salaattiinne hunaja-kanelikastiketta?  

Minäpäs tein nyt, kun houkuttelevalta kuulosti. Sain sopivasti Urtekramilta uusia mausteita kokeiluun. Mikä yhteensattuma, että sieltä tuli sekä  tässä reseptissä tarvittavaa sinappijauhoa, että kanelia. Tuo Aito kaneli on nyt todellakin sitä "oikeaa" ceylonin kanelia, eikä cassiasta valmistettua, mitä lähes kaikki myytävät kanelit ovat. Aidon kanelin kumariinipitoisuudet ovat vähäiset verrattunat cassiasta valmistettuun kaneliin. Ja kumariinihan on, jos nyt oikein hysteeriseksi ruvetaan, myrkkyä, googlailkaa itse lisää. Maku oli myös mahtava verrattuna maustekaappini muihin kanelipurkkeihin (joo, mulla saattaa olla useita, viimeksi kun etsin jotain, löysin mm. 5 erillistä pussia jauhettua korianteria, ilmeisesti suosikki kun luulen sen aina olevan loppu).

Muutenkin laitan isot peukut Urtekramin luomumausteille, purkitkin on sopivan ruffeja ja tuolla pimeässähän ne mausteet parhaiten säilyy. Vaikka mausteet on kyllä tarkoitettu käyttöön, ei säilytykseen!

Brasilialaisista vielä sen verran, että alkupaloiksi sopivat pilkkupurtavat on usein brasilialaisessa keittiössä kaikkia pikku piiraita ja uppopaistettavuuksia, joten ilahduin kun löysin tämän lisukesalaatin, jolla aloitettiin brasilialainen teemaruokailumme.

Huomatkaa pöydässä myös kukot, nuo Brasilian kansallislinnut!

No ei kai, kun oli vaan pääsiäinen.

KATKARAPU - ANANAS - PALMUNSYDÄNSALAATTI
4 annosta
1 pieni ananas kuutioituna
250 g keitettyjä, valutettuja jättikatkarapuja
400g purkki palmunsydämiä, valutettuina ja ohuesti viipaloituna,
kourallinen mintunlehtiä silputtuna
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna
iso kourallinen rucolaa

HUNAJA-KANELIKASTIKE
 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl sinappijauhetta
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl mustapippuria
4 rkl siiderietikkaa
4 rkl Auringonkukka/rypsiöljyä

Aloita kastikkeesta. Vatkaa hunaja, kaneli, sinappi, suola ja pippuri paksuksi tahnaksi. Vatkaa vaiheittain ensin etikka ja sitten öljy joukkoon.
Kokoa salaatti  sekoittamalla ananas, katkaravut, palmunsydämet, minttu ja persilja isossa kulhossa. Lisää rucola ja puolet kastikkeesta hellävaroen. Jaa annoksiin ja lisää loput kastikkeesta. 

 Ohje mukailtu Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä-kirjasta

Ja nyt, ohjetta tässä sisälukiessani hoksaan, että minähän tein kastikkeen aivan päin pyllyä. Laitoin vain kaikki ainekset kannelliseen lasipurkkiin ja ravistin, mikä on muuten lemppari keittiömetodini. Olisikohan niin, että tuolla reseptissä kuvatun lailla vaiheittain etikan ja öljyn lisäämällä kastike emulsioituu eri tavalla? Ohps... 

No ei se mitään, hyvää oli näinkin, melko tujua kyllä kun etikkaa saman verran kuin öljyä. Ja sen AIDON kanelin muuten maistoi!

Kuvissa olevat Urtekramin  uutuus-luomumausteet saatu tuotenäytteinä.

Pikku herkkupiiras pääsiäiseen

Pääsiäinen, ihan parasta aikaa. Miettikää nyt, kuinka monta mahdollisuutta yhteisille aterioille! Omassa perheessäni pääsiäiseen kuuluu pitkät pyhät vapaata koulusta, töistä ja harrastuksista. Lähiperhe kokoontuu Seinäjoelle, ei tarvitse lähteä edes matkustamaan. Kunhan nauttii pääsiäisperinteistä, trullittelusta, valakioista  ja hyvästä ruoasta. Oi mämmi, oi nyhtölammas, oi ihanat yhteiset (meluisat) ateriat!

Sekin on ihanaa, että pitkiin pyhiin voi keksiä monenlaista menuta. Lankalauantain trullittelun lumoissa ei ehdi pekonipastaa tai keittoa kummempaa ja illalla pääsiäisvalakialla maistuu käriste. Pääsiäissunnuntait istutaan sitten herkutellen pitkän kaavan mukaan. Ja vielä pitkäperjantaillekin saa ruuat suunnitella.

Päädyin tekemään tälläisiä pikkupiiraita, jotka sopivat lehteviksi alkupaloiksi salaattipedillä, tai ihan vaan juhlavimmiksi sormisyötäviksi illalla. Brunssille myös oikein passelit. Blogiringin ja Atrian Kulinaarikamppiksessa saimme vapaat kädet suunnitella jotakin vähän juhlavampaa Atria Kulinaari - leikkeistä. Atrian Kylmäsavukinkku on mun lemppari nykyään leivänkin päällä (ihanan ohuella leikkeellä saa leivälle paljon makua), joten se valikoitui raaka-aineeksi tähänkin. Uutuus Liekitetty Porsaanfile sopii myös tähän hienosti savuisalla klangillaan.

Juhlavan ja hienon makuisen tarjottavan valmistus ei tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista, vaikka  parhaat suupalat joskus antavat niin ymmärtääkin. Käytin pohjana valmiita voitaikinalevyjä, jotka helpottavat hommaa suuresti. Saa keskittyä näpertelyyn. Paritin kylmäsavukinkun punahomejuustolla, joka on tällä hetkellä superlempparini, mutta tähän sopii kyllä juusto kuin juusto, kova tai pehmeä. Paina vaan juustokuutiot ihan pohjalle, ne mielellään sieltä sulaessaan lähtevät pulppuamaan. Se ei haittaa, murustele sitten vaan ylisulanut, jäähtynyt juusto takaisin piiraiden päälle.
Yrttiöljy tuo särmää ja raikastaa koko piirakan.

Kylmäsavukinkku - punahomejuustopiiraat

4-6:lle

100g Atria Kulinaari Ohuen Ohut Kylmäsavukinkku

150g punahomejuustoa

 6 kpl /500g voitaikinalevyjä

 2 rkl pinjansiemeniä

lisäksi esim. hunajamelonipaloja, kirsikkatomaatteja, parsannuppuja

Yrttiöljy

1 dl pippurilla maustettua oliiviöljyä

½ ruukkua basilikaa

½ ruukkua lehtipersiljaa

½ ruukkua rucolaa

1 valkosipulinkynsi

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

Ota voitaikinalevyistä muotilla 12 ympyrää ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pilko juusto 12 osaan ja paina palanen keskelle jokaista voitaikina-pyörylää. Painele osaan pyörylöitä parsannuppu, osaan halkaistu kirsikkatomaatti tai molemmat. Paista uunin keskitasossa 225 asteessa 15–17 minuuttia.

Valmista yrttiöljy sekoittamalla kaikki ainekset sauvasekoittimella sileäksi.

Kiepauta kunkin paistetun piiraan päälle siivu tai kaksi ohuen ohuita kylmäsavukinkkuviipaleita. Voit kietaista kinkun sisään myös meloniviipaleen. Viimeistele piiraat nokottamalle päälle yrttiöljy ja kuivalla pannulla paahdetut pinjansiemenet.  Rapistele piiraiden päälle myös uuninpellille valunut rapeaksi paistunut juusto. Tarjoile salaatin ja meloninlohkojen kanssa alkupalana tai juhlavana pikkuruokana.

Ja mitä jäljelle jää? No, oman koekeittiöni perusteella ei montakaan murua. Muut Kulinaarikamppis reseptit löytyvät täältä. Ja Atrian Kokkaamosta paljon paljon lisää inspiraatiota ruoanlaittoon.

Yhteistyössä Atria Kulinaari

GINI - BLINI

Että sellaasia sitten tuli. Gini -blinejä. Täälä Etelä-Pohjanmaalla on kyllä aistittavissa pientä ginisyyttä ilmapiirissä, mistä lie johtuu?

Itseasiassa kaikki lähti siitä kun olin kutsunut ystäväperheen ruokakylään ja hoksasin, että nyt olis hyvä hetki paistaa edes yhdet (isot) blinit jälkiruoaksi. Koko blinikausi kun on mennyt tänä vuonna ohi. Ja kyllähän niitä nyt kerta vuoteen on saatava. Pakkasessa oli iso purkki Lappajärveläistä siianmätiä. Asia oli sillä selvä.

Etsin luottoreseptini sijaan jotain nopeampaa, koska se yön yli taikinan hapattaminen oli liian myöhäistä lauantai-aamuna. Inspiraatio löytyi HS:n vanhasta kunnon Ruokatorstai-raamatusta, jota innostuin muutenkin sitten selaamaan. 

Tein blinit siis tattariblinien ohjeella, jossa kohdassa 4 neuvotaan: " rikasta makua halutessasi viinatilkalla" . Ainesosaluettelo määrittelee viinan vielä kirkkaaksi. No, ei tullut mieleenikään laittaa vaikka valkoista rommia, lähinnä ajattelin votkaa, kossua, kunnes silmäni pysähtyivät ginipulloon...no mikä ettei...kai sillä katajanmarjalla yhdet blinit maustaa...

Missä määrin  gini sitten blinejä jalosti? En voi väittää, että pystyin sen maun sieltä erottamaan, mutta sen voin sanoa, että hyvin hyviä ja hyvin aromaattisia näistä tuli. Kaupassa käydessäni muistin vielä lukeneeni jostain, että markkinoille on tullut valmista kirkastettua voita, vähän epäillen suunnistin tutkimaan voihyllyä ja niin vaan, siellähän oli Jokilaakson Ghee, kirkastettu voi. Vaikka voin kirkastaminen itse ei olekaan mitään rakettitiedettä niin ajan ollessa kortilla oli ihana napata valmis paketti ja käyttää voin kirkastamisaika vaikka eteisen kenkävuoren järjestämiseen, että vieraiden kengätkin löytävät paikkansa. Lisäksi ei tarvitse arpoa kuinka paljon sitä voita tarvitsee ja pahimmassa tapauksessa kesken blininpaiston aloittaa kirkastus uudelleen voin loppuessa.

Koska sitä  voita menee ja sitä tarvitaan, että blinit olisivat juuri niin päältä rapeita ja sisältä kuohkeita kuin ne parhaillaan ovat.  Ja se paisto oikeasti onnistuu vasta kirkastetulla voilla. Muu on käryyttämistä.Tuon gheen toivottaa muuten tervetulleeksi myös keittiöni intialainen osasto.

Gini-blinit
taikinasta tuli n. 12 kpl aika isoa bliniä

5 dl vettä
1/4 pakettia hiivaa
1 tl suolaa
2 tl sokeria
 5 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl kiehuvaa maitoa
2 keltuaista
2 valkuaista
1/2 dl giniä

paistamiseen kirkastettua voita eli gheetä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, sokeri ja tattarijauho. Jätä taikina kohoamaan liinalla peitettynä 2 tunniksi.

Sekoita kohonneeseen taikinaan kuuma maito ja keltuaiset. Nostata vielä 3-4 tuntia.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto taikinan joukkoon. Lisää gini. Seisota taikinaa vielä hetki ennen paistoa.

Paista taikinasta miedolla lämmöllä kirkastetussa voissa paksuja blinejä. Anna alapinnan kuortua, valuta sitten blini päälle sulaa gheetä ja käännä. Voissa ei voi säästellä.

Jos teet isommalle porukalle, eikä blinejä pääse syömään suoraan pannusta (tai siis pannusta lautaselle) laita uuni 100 asteeseen ja blinit ritilän päälle, jotta pysyvät lämpinä. Itse paistoin 3 pannulla kerralla.

Meillä tarjoiltiin blinit maailman parhaan lähimädin, silputun punasipulin ja smetanan kanssa. Lisäksi katoin hunajaa ja venäläisiä suolakurkkuja. Enkä kaivannut mitään muuta.

Juomakin osui nappiin, Riesling pärjää aina rasvaisen ja rapean blinin, mädin, smetanan ja sipulin melko vaativalle yhdistelmälle.

Graavilohiceviche

Olen aivan friikki lukemaan kaikenmaailman Teeseitse-joululehtiä ja ruokalehtien erikoisnumeroita aiheesta. Ja säästän tietysti kaikki tyynni seuraavaankin vuoteen. Täytyy kyllä sanoa, että tiettyä toiston makua alkaa olla ilmassa. Joka vuosi pitää joulun tienoilla kuitenkin testata jotakin uutta, ei aina välttämättä joulupöydässä, voihan sitä herkutella pienesti vaikka joka adventti.

Koti&Keittiö 12/2015 oli kaksi kalareseptiä, jotka olen jo kerinnyt testaamaan teidän puolestanne. Graavilohiceviche ihastutti ulkonäöllään mutta myös maullaan. Cevichehän oikeasti tehdään ihan raa'asta kalasta ja se kypsennetään sitrushapoilla (usein juhlissani tarjottu korianterilohi on sitten vähän niinkuin riisuttu malli cevichestä), tässä ihanan raikas kasvispikkelssi/salaatti raikastaa graavilohta. 

Sanoinko jo, että kaunis tarjottava.

Graavilohiceviche (resepti Koti&Keittiö)
6 annosta

300g graavilohta
1/2 fenkolia
1/2 kurkku
1/2 vihreä omena
1vihreä chili
3 limeä
1rkl sinapinsiemeniä
1-2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
rouhittua mustapipuria
lipstikkaa, lehtipersiljaa (tai minä panin tietenkin korianteria)

Leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.

Kuutio fenkoli ja kiehauta kuutiot nopeasti, valuta ja jäähdytä.

Kuutioi kurkku ja omena, hienonna chili. Sekoita kasvikset keskenään. Raasta hyvinpestyjen limehedelmien kuoret joukkoon ja purista myös mehut sekaan.

Lopuksi sinapinsiemenet, öljy, suola ja pippuri. Lusikoi kasvissalaatti lohiviipaleiden päälle ja koristele yrteillä. Anna maustua hetken viileässä ennen tarjoilua.

On aika näyttävä vähän isommallekin porukkalle tehtynä. Ylläoleva tarjotin tarjoiltiin ratsastusseuran pikkujouluissa (joissa puolet ihmisistä ei syö  kalaa... :)). 

Graavilohen voi myös silputa ihanan pieneksi ja sekoittaa kasvisten joukkoon ja nostella lusikalla vaikka nachojen päälle, kuten tehtiin samaan aikaan toisaalla erään kauniin ratsastajatytön gluteenittomissa ylioppilasjuhlissa.

Maistuu kaikin tavoin!

Tapas silakan ja söi sen (tapas-silakka)

Tämä rusinainen ja pinjansiemeninen silakkatapas on tarina siitä, kuinka mennyttä ei saa takaisin, kuinka parhaita hetkiä ei koskaan voi toistaa, kuinka tätä hetkeä pitäisi osata arvostaa sen itsensä ja ainutlaatuisuutensa takia.

Tarina vähän siitäkin, kuinka aika kultaa muistot.

Tai yksinkertaisesti tarina siitä, kuinka kadotin tämän h**vetin reseptin!

Eletään 90-luvun alkua, ehkä vuotta -93 tai -94. Minulla on synttärit, kuten joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan (...miten merkillistä!), edellisiltana olen ollut muistaakseni ratsastusseuran pikkujouluissa. Lunta on paljon, muistan sen siitä että tehtiin KankaanMinnan kanssa voltteja lumisiin ojiin. Tietääkseni en ole koskaan osannut tehdä voltteja (aika kultaa muistot?).

Seuraavana päivänä olen kutsunut syömään KankaanMinnan lisäksi toisen ystäväni, KakonMerjan ja äitini. En ainakaan muista, että muita. IsoHoo varmaan merillä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa mitä oikeasti tein ruuaksi, paitsi yhden ruokalajin muistan. Ja hauskinta on, että sen muistavat myös molemmat ystäväni ja äitini, Ollaan sitä ateriaa usein oikein kaiholla muisteltu. Ainut ongelma on, että tätä merkillisen hyvää ja kummallisen mieleenpainuvaa ateriaa ei kukaan muista tarkasti. Kaikki muistavat rusinat, pinjansiemenet, koska ne piti tehdä kahdesti kun poltin ensimmäisen satsin ja niiden omituisen yhdistämisen sardiineihin. Reseptin olin nähnyt jossakin aamuteeveessä. Tai mikä lie Tänään kotona?

Se kuulosti niin mielettömän absurdilta silloin, tölkkisardiinit, rusinat ja pinjansiemenet, lähes syömäkelvottomalta ja sitten se osoittautuikin vuoden parhaaksi ruokalöydöksi.

Mä olen niin miljoona kertaa googlaillut reseptiä, vaikka millä kielellä. Kun en vaan muista, kuinka se tehtiin. Oliko ne sardiinit uunissa? Oliko ne tomaattiliemessä? Miten voi unohtaa täydellisen? Vai oliko se vaan se hetki?( äiti, 2 tyttöystävää ja pieni krapula...vähän epäilen...)

Tiedän nykyään, että rusinat ja pinjansiemenet juurikin tuoreisiin sardiineihin yhdistettynä on ihan yleinen kompo tuolla välimeren maissa. Ihan sellainen pastakin on. Mutta ei, ei niistä mikään ole SE resepti. Mitä ihmettä siinä oli?

Epätoivoissani olen sitä yrittänyt jäljittää. Ei tämäkään ole SE resepti, mutta pirun hyvä silakka-tapas tuoreesta silakasta tehtynä. Nämä maut vaan menee yhteen. Minna ja Merja, mennäänkö tällä?

Silakka- rusina tapas

10:lle tapaspöydässä

1 rkl öljyä

1 fenkoli

2 valkosipulinkynttä

2 dl Sun Maid luomurusinoita

½ dl omenaviinietikkaa

1 tl suolaa

2dl pinjansiemeniä

400g silakkafileitä

vehnäjauhoja leivittämiseen (n. 3dl)

suolaa, mustapippuria

öljyä paistamiseen

1 dl silputtua lehtipersiljaa

Poista fenkolista uloimmat lehdet ja kova kanta. Siivuta se sitten mahdollisimman ohueksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. 

Kuumenna öljy ja pehmittele miedolla lämmöllä fenkolinsiivuja yhdessä valkosipulin kanssa.  Lisää rusinat, omenaviinietikka ja suola, jatka hauduttamista vielä 5 min.

Sillä aikaa paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla.

Suolaa ja pippuroi silakkafileet ja kääntele ne vehnäjauhoissa. Paista öljyssä paistinpannulla molemmin puolin kypsäksi.

Yhdistä pinjansiemenet ja rusina-fenkoliseos.

Nostele silakat tarjoiluvadille vierekkäin ja nostele rusina-fenkoli-pinjansiemenseosta lusikallinen kunkin silakan päälle. Viimeistele lehtipersiljalla.

Osallistun reseptillä Sun Maid -reseptihaasteeseen, jossa SINÄ pääset äänestämään lempireseptiäsi alempaa kuvaa klikkaamalla. Minä sain ilmaiset rusinat.

My Angels' Eggs

Amerikkalaiset syö ihan hulluna Deviled eggs:ejä, tuollaisia mausteisella seoksella täytettyja kylmiä kananmunanpuolikkaita. Niitä tarjoillaan alkupaloiksi vieraille, kirkkolounailla (siinäpä vasta amerikkalainen traditio teille), ja yleensä kaikenmoisissa kokoontumisissa ja pot luck eli nyyttärikekkereillä. Eikä tuo ole mikään ihme, ne on oikeasti huippuhyviä, helppotekoisia ja loputtomiin muunneltavissa. Jotenkin ne vaan ei löydä itseään tänne pohjoiseen reseptiikkaan samalla fortella kuin merten takana.

Mun on tarkoitus ollu tehdä näitä Pirun munia koko kesä ja nyt vihdoin olen tässä, kun aika käy vähiin ja kokkaillaan viimeisiä omien tyttöjen munia ja niistä pitäisi tehdä jotain spesiaalia, ihan niin kuin oman omenapuun muutamasta omenasta tai parista tämän kesän punajuuresta. Tunne-arvoa, you know?

Deviled eggs nimitys on vanha ja se viittaa ruuan mausteisuuteen. Mun pääni kääntyi kuitenkin Angel eggs:ien puoleen kun avasin uuden Richard McCormick'in Pariisi -keittokirjaan. Richard oli versioinut ihanat Angels eggs (siis mikä kieliopillinen hirviö on tämä nimi? Angel eggs, Angel's eggs ja Angels' eggs, joo, mutta Angels egg?) Nimi viittaa kahteen asiaan, siihen, että enkelin munissa käytetään usein terveellisempiä, kevyempiä täytteitä ja tietenkin palaamme jälleen niihin kirkkolounaisiin. Ei kai sitä piruakaan siellä saa turhaan huudella? Syödään mieluummin enkelin munia.

Ja mulle tämä nimi tietysti kolahti henkilökohtaisesti. Tiedättehän, meidän tytöt...

Ohjetta on muokattu alkuperäisestä kaapista löytyvien ruokatavaroiden mukaan.

Angel eggs - täytetyt kanamunanpuolikkaat kahdella täytteellä
12+12

12 munaa

Keitä kananmunat laittamalla ne kattilaan ja peittämällä vedellä. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä ja anna seistä 10 min. Koputa sitten munien kuoret kevyesti pöydän pintaa vasten rikki ja laita muutamaksi minuutiksi jääveteen odottamaan. Kuori munat, halkaise pituussuunnassa. Poista keltuaiset puristamalla munaa kevyesti ( tai kaivamalla varovasti pikkulusikalla...). Asettele valkuaispuolikkaat odottamaan täyttöä ja jaa keltuaiset kahteen kulhoon.

Skagen-täyte

6 keltuista (edellä keitetyistä munista)
100g katkarapuja
3 rkl wasabimajoneesia(Saitaku)tai 1 tl piparjuurta ja 3 rkl majoneesia
1/2 punasipuli
suolaa ja mustapippuria

Hienonna ja sekoita ainekset yhteen keltuaisten kanssa. Keltuaiset voi murskata haarukalla.

Punajuuritäyte

6 keltuaista kuten edellä
100g keitettyä , raastettua punajuurta
1 tl dijonsinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl majoneesia
1/2 punasipulia hienonnettuna 
suolaa ja mustapippuria

Sekoita taas kaikki aineet tahnaksi. Pursota tai lusikoi täytettä kukkuroilleen kananmunanpuolikkaiden syvennyksiin. Koristele vaikka mädillä, cayennella, retiisinsiivuilla, ruohosipulilla tai muilla yrteillä.

Pari huomiota vielä. Täytteistä tuli aika rouheita ilman sauvasekoittimia, joten lusikointi on hyvä vaihtoehto. Punajuuri kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta jäähtyneenä, väri pysyy paremmin sisällä.

Sain tosissani hifistellä meidän tyttöjen munia tätä tehdessä. Skageniin tuli aivan upea väri johtuen keltuaisten kauniista väristä. Paistettiin viime viikolla lättyjä ja tiedättekö, niistäkin tuli ihan keltaisia! Ainut kohta missä taisin muutaman kerran puhua pirun munista oli kuorintaoperaatio. Ne munat vaan on niin tuoreita, että kuori ei meinaa millään irrota valkuaisesta.

Ja ihan pirun hyviä. Oikeestaan taivaasta. Enkelin munia.

Pariisi- kirja fiilistelee ensin -yllätys, yllätys- Pariisilla ja siirtyy tarjoamaan sitten modernimmaksi muokattuja, mutta mutkattomia reseptejä klassikoista McCormickmaiseen tyyliin. Seuraavaksi mun sormia syyhyttää äyriäisperunagratiini.  Mintunvihreä väri keittokirjalle on aika rohkea valinta, kun ei oo kyseessä mikään passionforbaking-opus. Mutta lopulta aloin tykätä. Kokkaa oma resepti kirjan sivuilta, ota kuva ja häsää instagrammiin #RMCPARIISI ja #KIRJA ja voit voittaa Pariisin matkan. Aikaa on vuoden loppuun.

Kirja saatu arvostelukappaleena.
Myös Saitaku Wasabimajoneesi testissä.

S'more mansikka

Some more mansikka. Ei kai mansikkaa voi olla liikaa?

Just nyt miä oon vähä väsyny. Huamatkaa, että pohjalaisen täytyy vaihtaa murretta pystyäkseen myöntämään asian. Ei mitään kroonista kuitenkaan, kunhan on viikko mennyt nopeasti ja tänään juhlittu ja laitettu Urhon 11v, synttäreitä aamuviidestä asti.

Ai niin ja mansikkareseptihaastejuttu sai jatkoaikaa ja tässä taas ollaan viimeisenä päivänä asialla. On kylläkin keitelty juhliin tänään mansikkamehut ja tehty mansikkapistaasibrita, että eilen illalla siis ihan laatikollisen perkasin tätä päivää varten. Että jos ne reseptitkin kerkiääs... JA ETTÄ MIHINÄ VÄLIS? Väsymys ei vaikuta ainoastaan muistikapasiteettiin vaan myös siihen luovempaan aivolohkoon.

Mutta niinkuin jo mansikkasavulohitacojen kohdalla, otan mansikkani mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman mansikkana. Ja vuohenjuusto tai mozzarella ja mansikka on mieletön yhdistelmä, tiedän, mutta kun sen tietävät jo kaikki muutkin.

Tyhjää leikkaava pääni päätyi siis Back to the USA, leirinuotiolle missä minäkin tutustuin aikoinani perinteiseen leiriherkkuun, S'more ('cause ya gotta have s'more!)
Grillattu vaahtokarkki vedetään tikusta irti kahden keksin avulla, väliin on ujutettu myös suklaapala. No miksipä ei myös mansikkaa? Gourmet S'more.

S'more mansikka
1 kpl
2 kpl neutraaleja keksejä
1 pala tummaa suklaata
1 iso vaahtokarkki
1 iso mansikka halkaistuna tai kaksi pientä

Grillaa vaahtokarkki tikun nokassa avotulella tai huijaa kuten minä ja käytä tohotinta. Aseta keksin päälle suklaa, suklaan päälle mansikka, mansikan päälle sulava vaahtokarkki, kanneksi toinen keksi, purista keksit yhteen ja vedä niin, että vaahtokarkki jää väliin mutta tikku irtoaa. Nauti välittömästi. 

Mullahan oli sitten vielä alkuruoka avoinna ja sitä varten laskeuduin Pohjois-Amerikasta aina Meksikoon asti, jossa ruokahalun herättäjänä ja alkupalana tarjotaan usein chili-lime hedelmiä. Ehkä hiukan pelkistetympi alkupala, mutta sopisi upeasti hellepäivän grilli-illan aloitukseen.

Chilimansikat
2:lle

10-20 mansikkaa viipaloituna
1/2 limen mehu
1/2 tl suolaa
1/2 tl jauhettua chiliä
15-20 krassin lehteä

Asettele mansikat annoslautaselle. Purista päälle limen mehu ja ripottele suola ja chili mansikoiden pinnalle. Asettele pippuriset krassinlehdet kauniisti sinne tänne.

Mansikat voi tarjota myös yhteiseltä vadilta, jolloin kirpeät herkut haarukoidaan suoraan suuhun. Toisessa kädessä jotain ihanan kylmää juomaa, tässä tapauksessa -yllätys, yllätys- äänestäisin olutta.

Resepti osallistuu haasteeseen, jossa Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto etsivät maistuvinta marjareseptiä Pipsa Hurmerinnan avustuksella.

Keskinkertaista parempaa alkupalaa

Äitienpäivänä kesäfiilikset ottaa viimeistään vallan. Tuli sitten vaikka räntää. Tänään paistaa onneksi ihanasti aurinko, sekä taivaalta, että äidin sydämessä Maitotytön ja Urho10v:n rakkaudenosoituksista.

Iltapäivällä kokoonnutaan oman äitini luo syömään ja alkupaksi vien tämän suloisen ja keveän annoksen. Mansikat, mozzarella ja basilika on herkullinen yhdistelmä salaatissa, mutta vaihtelun vuoksi on kiva tarjotakin maut  Mansikkacazpachon ja mozzarellavartaiden muodossa. Superkaunista ja superhelppoa. Juustoportin minimozzarellapallot tai Helmimozzarella on juuri oikian makuusta tähän.

Manzikkagazpacho ja mozzarellavartaat
6:lle

gazpacho
500g tuoreita mansikoita
2 isoa, kypsää tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 valkosipuli
1/2 punainen paprika
1/2 sitruunan mehu
1 tl ruokosokeria
2 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

vartaat 
120g Juustoportinminimozzarellapalloja tai Helmimozzarellaa
tuorerra basilikaa

Pilko mansikat, tomaatit, sipulit ja paprika pieniksi paloiksi. Laita ne blenderiin tai kulhoon jossa  voit soseuttaa ne sauvasekoittimella. Lisää sitruunamehu ja sokeri ja  soseuta. Painele sose terässiivilän läpi, jotta saat sileää, juomakelpoista keittoa. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Laita kylmään odottamaan. Keittoa voit myös tarvittaessa jatkaa kylmällä vedellä tai voit sekoittaa mukaan jäämurskaa ennen tarjoilua.

Laita pikkuisiin vartaisiin vuorotellen mozzarellahelmiä ja basilikaa.

Kaada ihanan hapokas ja raikas mansikkacazpacho tarjolle kauniisiin laseihin ja asettele makuelämyksen kruunaavat mozzarella-basilikavartaat lasien päälle.

Juustoportti on varsinainen lähimeijeri  mulle. Onneksi sen tuotteet ovat nykyään kattavasti tarjolla kautta maan. Perheyritys ei ole pahemmin melua itsestään pitänyt, vaan on antanut palkintoja niittäneen juustovalikoimansa puhua puolestaan. Ja kyllä ne ihanat vuohenjuustot, Viinitarhurin juusto ja muut ovat ystäviä saaneetkin (Voisitteko kuitenkin harkita vuohen-chili juuston ottamista uudelleen tuotantoon? Se nimittäin oli parasta ikinä!).

Tänä keväänä olette saattaneet törmätä Vapaan lehmän maitoon. Pikkuisen lehmäfriikkinä (lue rakastan lehmiä!)
otan ilolla vastaan tämän uuden kategorian, joka sijoittuu jonnekin tavallisen maitotuotannon ja luomukriteerien väliin. Juustoportin maito kerätään lähitiloilta n.10km säteellä, pienemmäksi ei voi hiiljalanjälki enää paljon tulla.

Vapaan lehmän maitoa löytyy tällä hetkellä maidon lisäksi kermana, kermaviilinä ja AB-jugurttina. Kuluttajana mulle maidon ylivoimainen tuoreus näkyy huikean pitkinä parasta ennen päiväyksinä. Kiitos vaan siitäkin.

Juustoportti on myös meidän reissupysähdyspaikka, vaikka se vain 35km päässä kotoa onkin. Mennessä haetaan tuliaisjuustot ja tullessa omat! Tämä kuva meidän surullisenkuuluisalta viime elokuun Turun reisuulta kun ajoin lasten kanssa Hämeenkyröön asti huomatakseni, että Turun kämpän avaimet jäivät Seinäjoelle. Ei muuta kun takaspäin. Onneksi pikkuveliNuutti  tuli vastaan ja saatiin vaihdettua avaimet Juustoportilla. Ja Mitotyttö pääsi harjoittelemaan lypsämistä! Paras puuhaparkki!

Juustoportilla ne vastustaa keskinkertaisuutta. Asiat voi tehdä aina pikkuusen paremmin. Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Meijeri sai toteutettua unelmansa vapaan lehmän maidosta. Vapaan lehmän maito ei vaan maistu paremmalta. Se on ihan eri asia!

Juustoportin tarina sai alkunsa Keski-Kasarin tilalle viisikymmentä vuotta sitten tuodusta friisiläishieho Isabellasta. Sen maidosta valmistettiin erinomaista leipäjuustoa... ja siitä se sitten lähti...

Yhteistyössä Juustoportti
Käy tykkäämässä Facebookissa

Simpukkaa ja viiniä kerrakseen

Olipas hienoa löytää uusi, helppo ja jopa edullinen alkuruokasuosikki tai tapaspöydän sankari. Pääsiäissunnuntain menun aloitti, heti dukkahin jälkeen, gratinoidut vihersimpukat, joita on pitänyt tekemäni jo pitkään. Lauantaina katselin kalatiskillä hetken ainokaista sinisimpukkapussia, mietin mahtaako olla kuinka moni säilynyt pitkäperjantain yli, käännyin kannoillani ja otin pakastehyllystä 3 puolenkilon vihersimpukkarasiaa, simpukathan on jo kypsennettynä kuorenpuolikkaassaan, eli säästyin jynssäys/kypsytysoperaatiolta, ja lopputuloksen maussa en ainakaan tätä pakasteoikaisua erottanut. Eli suosittelen. Rasia maksaa 5.99 ja meille olis riittänyt isolle porukalle kaksikin.

Gratinoidut vihersimpukat
4:lle

500g vihersimpukoita kuoressa, pakaste
1 pkt karkeaa merisuolaa

Maustevoi
50 g huoneenlämpöistä voita
2 isoa valkosipulinkynttä puristettuna
1 dl tuoretta basilikaa hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu 
2 tl sriracha chilikastiketta / tai voit hienontaa mukaan tuoreenkin chilin
mustapippuria

Gratiini
1/2 dl Panko-korppujauhoja
1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

Anna vihersimpukoiden sulaa yön yli jääkaapissa, valuta ne hyvin ja katso vähän, ettei niihin jää lohjenneita teräviä kuorenkappaleita. Kaada suolapaketti uuninpellille niin saat hyvän pedin simpukoille, missä pysyvät tukevasti selällään.

Sekoita kaikki maustevoin aineet tahnaksi. Sipaise kunkin simpukan päälle hiukan maustevoita ja aseta makaamaan suolapedille. 

Sekoita gratiinin ainekset. Jaa gratiiniseos jokaiselle simpukalle. Ei paljon. 

Gratinoi 225 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia. Tarjoile heti leivän ja hyvän viinin kanssa.

Ja hyvää viiniä, jos koskaan on Parés Baltàn Brut b Cava, joka on 
juuri niin hyvää kuin espanjalaiset cavat parhaimmillaan ovat. Ihanan ryhdikäs kumppani just näille vihersimpukoille.

Silläkin ilveellä, että menetän kaiken uskottavuuteni viinien saralla, paljastan, että lähdin kollaamaan viinikaappiani aivan ilman ideaa, mitä menun kanssa tarjottaisiin. Kyllä minulla sopivia juomia olis, sen tiesin. Parés Baltàn viineihin päädyin kuitenkin siitäkin syystä, että niiden simppelin yksinkertaisten etikettien väri oli niin pääsiäiseen sopiva! (älkääkä yhtään muikistelko siellä, kuinka moni teistä ei ole koskaan ostanut viinipulloa etiketin/ulkonäön perusteella?)

Päätin nimittäin siinä viinikaapilla, että menuuta jatketaankin tällä kertaa valkoviinin parissa (sitruunainen maitokana).  Ja jos nämä pullot eivät ole keväisiä, niin näyttäkää mulle keväisempi. Parés Baltàn viinitalon viinit ovat luomuviinejä Penedèsin alueelta, vuonna 1790 perustettu ja tällä hetkellä viininvalmistuksesta vastaavat perheen poikien nuoret vaimot.  Uusissa Savia Viva Familia Blanco Xarel-lo pullojen etikettien takana on suloinen tarina.

Joan ja Maria Angeles Cusinè avioituivat, ostivat matkailuauton ja lähtivät kiertämään Scandinaviaa, rakastuivat Suomeen, sen luontoon, ihmisiin ja ruokaan (!) 9 kk kuluttua syntyi heidän ensimmäinen lapsensa....

Jotain Maukasta-Mari onkin tainnut viini tilalla vieraillakkin, toivottavasti itsekkin pääsen paikan päälle joskus tutustumaan.

Viini olisi ehkä parhaimmillaan kalan kumppanina, mutta kyllä me nautimme siitä myös kanan kanssa. Se on kuiva ja pirtsakan hapokas, tuoksussa ja maussa on kyllä myös aimo annos hedelmäisyyttä. Olimme kaikki aivan fiiliksissä (huom. emme siis juovuksissa, tämä oli perheateria) ja minua meinasi alkaa itkettämään kun luin tarinaa Suomen ystävistä pullon takaa muille.

Vaikka sainkin pilattua menuni risoton, isäni kiitteli lähtiessään vielä monta kertaa ihanasta ja taas niin erilaisesta (lue = muista valmistaa aina ruokia, jota et ole koskaan aikaisemmin kokeillut, valitse viinit ulkonäön perusteella...) pääsiäispyhän ateriasta.

Ai niin ja sen vielä haluan mainita, että olin kasannut sohvapöydälle "ruuanodotus" lukemiseksi valikoiman uusia keittokirjojajni, koska tiedän, että kaikki perheessäni (no ehkä tähtikokkiamme äitiäni lukuunottamatta) tykkäävät niitä selailla. Isäni ihastui Hannele Kojon eli Omenaminttublogin Yrttiherkut keittokirjaan ja mainitsi ainakin 7 kertaa, että Todella hyvä kirja! Että sillä lailla Hannele! Olen kyllä samaa mieltä.

Osa viineistä  saatu maistettavaksi maahantuojalta.

Lihapullat luumu-anchosilauksella

Sunsweetin Luovasti luumusta- reseptihaasteessa oli mahdollisuus kokata läpi vaikka kaikki ateriakategoriat. Siksipä minunkin on postattava vielä tämä toinen reseptini, jonka lihapullat osallistuvat tapas-henkisesti alkuruokien kisaan.

Olen vähän intaantunut lihapullista viime aikoina. Niitä on superhelppo varioida, yleensä maistuvat kaikille (no meat- versio on vielä testaamatta) ja lisäksi nopeita ja helppotekoisia. Harmittaa vietävästi, että en ole vieläkään löytänyt sitä paperilappua, jossa on Maitotytön synttäreille valmistamieni za'atar-kanapullien ja BBQ-cheddarpullien ohje. Mutta tässä taas uusi versio, aikuisempaan makuun nämäkin, pintaglaseerin ancho antaa kivan lämpöisen takapotkun kahviaromeineen, jota luumu kivasti komppaa. Luumu löytyy myös itse pullasta pieninä sattumina. Hyvin monikerroksinen lihapulla kuten supermaistaja PikkuveliNuutti asian ilmaisi. Se oli kehu.

Kuivatut luumut sopivat kyllä mukaan moneen, kunhan muistaa lähteä sieltä kiisselin ja torttujen mukavuusalueelta pois. Ihan turhaan muuten lähes unohtunut, että se on yksi ihanimmista täytekakkujen täytteistä. Vapise mansikka-mascarpone-liivate hässäkkä! Näihin luumuihin ei ole muuten lisätty sokeria myöskään. Meillä luumut olivat lapsuudessani aina sairavuoteen vakioeväs, nykyään pussi kannattaisi heittää mukaan vaikka treenikassiin. Urho, aion opettaa sinut luumunsyöjäksi!

Luumu-Ancho lihapullat
n.24 kpl

1 kuivattu ancho-chili
1/2l vettä
400g sikanauta jauhelihaa (60/40)
1 dl panko-korppujauhetta
1 muna 
1tl suolaa
1 rkl kuivattua oreganoa 
5 valkosipulinkynttä
200g Sunsweet kuivattuja luumuja
2 rkl hunajaa
1 rkl punaviinietikkaa


Laita Ancho-chili kulhoon ja kaada sen päälle kiehuvaksi keitetty vesi. Anna liota sen aikaa kun teet lihapullia.

Sekoita käsin taikinaksi jauheliha, korppujauho, muna, suola, oregano ja noin 1/3 luumuista, jotka olet pilkkonut mahdollisimman pieniksi. Purista mukaan myös 2 reilun kokoista valkosipulinkynttä.


Muotoile taikinasta 24 lihapullaa leivinpaperin päälle uuninpellille ja paista kypsiksi 200 asteessa n. 15-20 minuuttia (saatat joutua halkaisemaan yhden testipullan).

Ota ancho -chili vedestä. Säästä vesi. Irrota kanta, heitä pois ja pilko chili hiukan pienemmäksi. Halutessasi voit käyttää myös vain puolet chilistä. Heitä paistinpannulle, keskilämmölle, ancho, luumut, liotusvesi, kuoritut ja halkaistut valkosipulinkynnet ja hunaja ja keittele hiljakseen 15 minuuttia. Lisää punaviinietikka. Laita korkeaan kulhoon ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Mikäli liian paksua, voit lisätä kiehuvaa vettä.

Anna lihapullille loppusilaus kierittelemällä ne luumu-ancho-kastikkeessa ja kuumentamalla paistinpannulle. Tarjolle vietäessä voit ripotella päälle vaikka korianteria. 

Vinkki: Sunsweet- luumuja nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta, mutta myös yksittäispakatut Ancho-Chilit (Santa Maria) pitäisi löytyä isompien markettien maustehyllystä. Jos et saa niitä käsiisi, voit tehdä reseptin myös käyttämällä muutama chipotle-chili, joita myydään säiluketölkissä, yleensä texmex-osastolla.

Luumut reseptiin tarjosi Sunsweet.

Oi lauantai-ilta ja luumut!

Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.

Kuuma Camembert ja konjakkiluumut

4:lle

250g kiekko camembert-juustoa

200g Sunsweet kivettömiä luumuja

1 dl kuorittuja manteleita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua

2 rkl hunajaa

1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.

Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.

Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.

Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.

Queso Fundido

Sulanutta juustoa. Queso fundido. Tähän voisi oikeastaan tuikata pisteen ja väitetyn intiaanien vanhan sananparren - olen puhunut.

Sillä juustoruuat on tosi hyviä kehumattakin. Valitettavan harvoin sattuu kohdalle enää uusia juustotuttavuuksia, mutta nyt sellainen onni osui kohdalle Blogiringin yhteistyökamppanjassa Valion ja Eila kotijuuston kanssa. Se on taas hyvin merkillistä, sillä tuota kotijuustoa on valmistettu jo 50-luvulta. Nyt voin vain ihmetellä, miksei sitä ole koskaan näkynyt meikäläisen ostoskorissa. 

Syytän äitiä.

Ja äiti, sinä ilahdutkin tästä, mitä kohta kerron. Valion kotijuusto on nyt siis Eila kotijuusto, joka tarkoittaa, että tuote on täysin laktoositon. No se vielä mitään, koska meille laktoosittomuus ei ole vaatimuksena useinkaan ruokapöydässä (mikä onni). Mutta äiti, sillä on sydänmerkki ja rasvaa löytyy vain 9%, silti siitä saa maukkaita siivuja leivälle, silti sitä voi käyttää ruuanlaittoon mozzarellan tapaan. Ja se on tietenkin myös Hyvää Suomesta, täydellisen kotimainen.

Queso Fundido on meksikolainen alkupala/pikkusyötävä, jossa pelkistetyimmillään sulanut juusto ja ehkä hiukan chorizoa kauhotaan vehnätortillalätyn väliin. Kuvissa näkyvät totopos- maissilastut eivät annokseen kuulu oikeasti, eikä ne sulaneen juuston kauhomista tahdo rikkoutumatta kestääkään. Rajan pohjoispuolella, missä iloisesti lavennetaan ja levennetään meksikolaisen yksinkertaisen kotiruuan sanoma texmex -ilotulitukseksi, voi juustokiposta löytyä runsaasti tavaraa tomaateista paprikoihin. Ei maistu pahalta sekään. Minä otin hippusen mukaan sipulia ja paprikaa, hukuttamatta kuitenkaan meksikolaisuutta. Sen sijaan ruokaan on helppo hukuttaa myös kaikki muut jääkaapista löytyvät juustonkannikat, Eila vain tykkää seurasta.

Queso fundido
2:lle

1 rasia Valion Eila kotijuustoa (250g)
1 raaka-chorizomakkara (n. 70g)
1/4 sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/4 vihreää paprikaa hienoksi kuutioituna
1/4 tuoretta chiliä hienonettuna

Pinnalle tuoretta silputtu paprikaa. Myös savupaprikajauhe tai jeera maistuu annoksen pinnalla.

Raasta/murenna juusto.  Eila kotijuusto juoksee  karkean raastinterän läpi lähes itsestään. Nosta raastettu juusto siivilään, jossa turha hera voi valua pois.

Paista pannulla chorizo kypsäksi murenoksi. Siirrä sivuun ja kuullota sipulit, paprika ja chilit chorizon rasvassa.

Ota sopivankokoinen, tähän annokseen n. blinipannun kokoinen valurautapannu tai vaihtoehtoisesti pieni pyöreä keraaminen vuoka. Ripottele puolet juustosta pohjalle, sen päälle chorizo, sipulit ja paprikat, pinnalle vielä loput juustosta.

Sulata juusto nauhamaisen venyväksi uunissa 175 asteessa n. 15 minuuttia.
Koristele silputulla korianterilla ja nauti vehnätortillan välissä välittömästi.

Lisää Eila-reseptejä löytyy niin Valion sivuilta kuin Blogiringin kampanjasivuilta.

Yhteistyössä Valio