About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 15. helmikuuta 2018

SWEETS FOR MY SWEET

Kaupallinen yhteistyö: Apetina
...Tapas for my loved ones.

Tai jotakin. Tässä hurahtaa nuan vaan ohi laskiaiset ja ystävänpäivät ja hääpäivät ja tällä menoa ihmettelen kohta pääsiäisenkin ohikiitävyyttä.

No tapas onkin sellaista hetken ruokaa. Oikia hetki olis näille ollut ehkä eilen.



Ihania aineksia yksinkertaisesti toteutettuna. Miettikää nyt; juustoa ja viikunaa, näpäkästi etanapannun koloissa.

Erityisen rakastettavia tapaksia on ne, jotka voi syödä sormin. Siksi filotaikinarullat on just parhaita. Ja granaattiomenansiemenet, rakkausruokaa nekin.


 Rakas-Tapas reseptit löytyy Apetinan sivuilta. Hemmotelkaa jotakuta!



Kaupallinen yhteistyö: Apetina.

tiistai 13. helmikuuta 2018

KOKKAA POSSUJEN KANSSA

 Kaupallisessa yhteistyössä Atria

Monenmoisessa tilanteessa olen ollut kokkaamassa, koiraleirin jäätävänkylmässä köökissä lapaset kädessä (tosi kätevät, ei tarvi pannunlappuja; toisaalta hiukan hankalat pilkkoessa), Gigantin parkkipaikalla kolmella erilaisella grillillä yhtäaikaa useammalle sadalle hengelle (oliko lähes 700?), hevosvaelluksella nuotiolla keskellä Niinisalon ihania kangasmetsiä omalle seurueelle, Kalevan kierroksen soppatykkinä (ilman soppatykkiä), tai Miljoonahevos- tapahtuman upeasti varustellussa (iteppähän suunnittelin...) telttakeittiössä. Ja onhan noita, erikoisia tilanteita, erikoisia ja erinomaisia kokkailuja. Välillä on tehty sikahyvää ruokaa, välillä helmiä sioille.

Jonkun aikaa sitten oli jälleen aika eksoottinen kokkauspaikka ja asetelma. Atria lanseerasi Antibioottivapaan sian(- ja naudan)lihan tammikuussa ja soittivat josko  siihen liittyen laittaisin Honkalan tilan showroomin avajaisten lehdistötilaisuudessa 30 hengen lounaan.

Showroom on uuden sikalarakennuksen yhteyteen  rakennettu pitkänomainen, viihtyisästi sisustettu tila, jonka koko toisen pitkän sivun leveydeltä avautuvat isot ikkunat sikalaan. Näin yleisö pääsee vaivattomasti seuraamaan possujen elämää, ilman suojahaalareita, desinfoitumisia ja liikaa häiriköimättä possujen rauhaa.

Siinä niitä on,  maailmalla harvinaisia siansaparoja. Suomalainen  ja ruotsalainen possu saa pitää muista maista poiketen saparonsa. Sikojen kokonaisvaltainen hyvä hoito takaa sen että stressianturina toimivat saparot ovat possuillamme terveitä ja hyväkuntoisia.

Lounas oli tiistaina ja Honkalan tilan possut matkustivat muutaman kilomerin matkan Atrian teurastamolle ja iltapäivällä mulla oli jo kaksi muhkeaa sianniskaa. Aikamoinen lähiruokaketju. Tuo antibioottivapaus on hieno ja ainutlaatuinen asia maailmanlaajuisesti. Atria on jo vuosia panostanut läpinäkyvyyteen ja vastuullisuuteen ja heidän tuotteidensa jäljitettävyys on kehitetty huippuunsa. Se myös kommunikoidaan asiakkaalle. Lihapaketin kyljessä lukee tilan nimi, josta liha on lähtenyt. Antibioottivapaus kontrolloidaan niin, että jokaiselle possulle laitetaan korvaan nappi. Mikäli possua joudutaan jostain syystä lääkitsemään antibiootein, poistetaan myös nappi korvasta. 

Showroomin seinätaulut kertovat vierailijoille lisää faktoja. Ja yksi ihana, kekseliäs yksityiskohta oli lattiaan maalattu räsymatto. Kuvan pystybaarit raijattiin tilaisuutta varten, oikeasti räsymattojen päällä seisoo ladonovesta tehty patinoitunut pöytä. Kaunis.





Lounaan ajaksi seinälle pääsi myös laatimani menu. Halusin menussa tuoda esille suomalaista, yksinkertaista lähiruokaa, enkä voinut keksiä Honkalan possunniskalle parempaa valmistustapaa kuin oman leivinuunini pehmeä lämpö.

Lisukkeeksi tein punajuuriohraton, ohrassa on riisiä syvemmät maut ja se toimii hienosti kotimaisen punajuuren kanssa. Siihen vielä paahdettuja palsternakkasiivuja ja kevyt pakollinen vihreä. Paikallisen Pirjon Pakarin ylihyvä tattarileipä vielä tarjolle, voin kera, tottakai.

Päädyin rakentamaan aina kolme annosta kerrallaan valmiiksi lautasille. Lautasmittarilla (kuinka monta lautasta oli syöty tyhjäksi) ateria taisi saada ihan täydet lukemat tai sitten paikalla olevat olivat skipanneet aamiaisen.


No arvaa, ehdinkö siinä annoksia kuvaamaan? Yksi annos pyydettiin vielä lopuksi kokoamaan kuvattavaksi...äsh..siitä tuli ennemmin keko kuin annos, jäljellä olevat possun siivut olivat aikamoisen hajonneita. Mutta tämähän olikin minä kokkaamassa eikä mikään Masterchef. Maku edellä ( ja se lautasmittari on kyllä aika raaka totuudentorvi).



Kahvin kanssa vielä muhevan mehevää porkkanakakkua!

Kiitos Atrialle luottotehtävästä, oli oikein sikamainen keikka.



Kaupallisessa yhteistyössä Atria

torstai 8. helmikuuta 2018

KOREA(LAINEN) KEITTIÖ


Talviolympialaiset 2018. Pyeongchang. Kuinka supernoloa, jos kirjoitin sen väärin! 

Lapsuudestani muistan, kuinka tärkeää oli vahdata ja jännittää joka ikinen hiihtomatka, koulussakin oppitunnit saivat väistyä tämän tärkeimmän tehtävän tieltä. Myös mäkihyppy ilman muuta ja taitoluistelu olivat erityisseurannan alla. Jossain Lahden MM-kisojen surullisenkuuluisissa katastrofitunnelmissa ravistelin kuitenkin penkkiurheilijan viitan harteiltani lähes kokonaan. Mitäpä noista.

Vaan kyllä se olympiahuuma taas nousee. Erityisjännitettäviä on kaiken lisäksi kaksi oman seuran pikaluistelijaa; Elina Risku ja Pekka Koskela. Onhan se nyt aivan eri asia  jännittää Elinan puolesta kun Maityttö starttaa tänä iltana Seuran Mestaruuskisoissa Elinan ensimmäinen kisapuku yllään, tai  hurrata Pekalle, joka viime kaudella tsemppasi Urhoa just oikeassa paikassa tahmeasti kulkeneen startin jälkeen. Ja Suomessa on nämä pikaluistelupiirit sen verran pienet, että Mika Poutala on tietysti meidän perheen mitalisuosikki numero 1. Jopa yli rajojen täytyy hiukan tsempata, koska Puolan pikaluistelijajoukkueen valmentaja on meidän oma Niemisen Tuppu, Urhon idoli hänkin. JaUrhon Pirjo-valmentaja teki 10 vuotta töita Elinan kanssa.

Mutta kuten mulle pakkaa tyypillisesti käydä, olen vähän sivuraiteilla näissä olympiajutuissakin. Esimerkkinä, että olen ottanut selville kuinka Pyeongchang oikeasti lausutaan ja  harjoitellut sitä. Korealainen ruoka taas on  yksi mun tuoreemmista ruokarakkauksista, kylläkin jo usean vuoden ajan, joten kun mietittiin tämän kevään Lännen Median ruokasisältöjä ja itselle oli sopivasti osunut tämä 8.2, jossa olisi kyllä hienosti voinut linkittää  sivut myös laskiaiseen tai ystävänpäivään, niin ehdotin, että kai me nyt kuitenkin korealaista, olympialaisten kunniaksi.


Tänään saatat törmätä siis sanomalehtesi sivuilla  Nyt on koreaa! ruokasivuun, jossa kuvat ja teksti Nanna Rintala. Sieltä löytyy nyt resepti Japchae'hin, josta tuo ylin kuva. Annos on herkullinen ja kaikin puolin vegaani. Alkuperäinen tehdään läpikuultavista bataattinuudeleista, kerropa jos olet törmännyt niihin jossakin aasialaisessa kaupassa. Tässä ne on korvattu lasi eli glassnuudeleilla, joka valmistetaan mungpavun tärkkelyksestä. Näitä löytyy kyllä tavallisesta kaupasta.

Tuossa yllä on Dakdoritang, eli korealainen kanapata. Korean persoonallisessa keittössä onkin hauskaa, että muista aasialaisista  poiketen niistä löytyy myös perunaa. Tai no, onhan sitä esim, intialaisessakin kokkauksessa ja sillä suunnalla. Ainakin gochujang-chilitahnasta tuleva maku on jäljittelemätön.



Korealaisessa keittiössä viehättää  myös se, että usein ruoka valmistetaan  pöydän keskellä paistolevyllä tai hot pot-kattilassa. Mikäs sen sosiaalisempaa. Pöydästä voi koota sitten lempilisukkeensa, tuossa ylhäällä Pajeori, kevätsipulisalaatti ja ssamjang-kastiketta.




Samgyeopsal-gui, paistetttua porsaan "raitalihaa", on just tälläinen koko jengin ajanviettoruoka.

Toivottavasti vakuutuitte mun korealaisesta ruokarakkaudesta. Tämän päivän Lännen Median lehdissä siis kyseiset reseptit ja vähän asiaa korealaisen keittiön ainksista muutenkin. En väitä olevani mikään korealaisen ruuan expertti, innostunut vaan, ja välillä mutkia joutuu vähän reseptien kanssa oikoa, että ne onnistuisivat kotonakin. Mutta kysykää ihmeessä jos joku asia  tai esim, jonkun aineksen askarruttaa. 
"You are like the Ambassador of Korean Food in Finland", sanoi minulle Korean suurlähettilään  kutsuilla kerran joku (korealainen).
Tämän talletin sydämeeni.

Netissä on myös ilmaiseksi ladattavissa suomenkielinen tosi kattava BAP korealainen keittokirja, jonka on julkaissut Korean Tasavallan suurlähetystö täällä Helsingissä. Oikea kulttuuriteko! 

Tästä blogista löytyy myös lisää korealaista tai sinnepäin reseptiikkaa: 





Siinä tusinan verran testailtuja reseptejä. Blogistaniasta löytyy myös Pöytä koreaksi- blogi, jolla lienee sanansa sanottavana, autenttisen korealaisen valmistuksessa.

맛있게 드세요

(se on hyvää ruokahalua, mutta ei aavistustakaan kuinka se lausutaan...)

maanantai 5. helmikuuta 2018

#RUOKATRENDIT2018




Postaus on vastikkeeton promootio Yhteisvastuukeräykselle.

Tiedättekö mikä on 2018 kuumin #ruokatrendi ja päivänpolttavin kysymys?  
Se ei ole mehevimmän burgerin metsästys, eikä korealaisen ruuan trendikkyys tai uudet reseptit pomelolle. Se ei ole fast food eikä liioin slow food. Ja vaikka kuinka toivoisin, se ei taida olla lähellekään Kaikki äitini reseptit.

Kuumin #ruokatrendi 2018 on oikeasti se, että ruokaa ei ole. Enkä tarkoita sitä, että kun eilen illalla tultiin luistelukisamatkalta kymmenen maissa illalla, huomasin, että meillä ei ole yhtään leipää aamuksi. Minä nappasin autonavaimet käteen ja kipaisin hakemaan lähikaupasta ja asia oli sillä hoidettu.

Suomessa on nimittäin oikeasti yli 470 000 ihmistä, yksinäisiä ja perheitä, vanhuksia, lapsia, ihan tavallisia kansalaisia joiden tulotaso ei riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen. Jos en nyt väärin ole ymmärtänyt, sitä kutsutaan köyhyydeksi. Silloin joudutaan oikeasti karsimaan, karsimaan ja karsimaan, ei vain harrastuksista, matkoista, vaatteista ja materiasta vaan ihan perusjutuista, vaikka juuri ruoasta.

Yhteisvastuu-keräys 2018 taistelee köyhyyttä ja nälkää vasten sekä Suomessa ja muualla maailmassa.

Sodat ja luonnonolosuhteet ovat edesvaikuttaneet siihen, että miljoonat ihmiset kärsivät nälästä ja kunnon ravinnon puutteesta.

Huomaan, että äitini minun on tosi vaikea ajatella näitä asioita ja kirjoittaa tästä aiheesta. Olisi helpompi vaan kirota sitä ettei omassa aamiaispöydässä ole tänään ollenkaan paahtoleipää ja siirtää muiden hätä pois mielestä. Tosi paljon helpompaa.

Ei tehdä kuitenkaan näin.
Yhteisvastuu 2018 keräyksen avasi eilen keräyksen suojelija Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö. 

Osallistutaan keräykseen kaikki kykymme mukaan ja tehdään maailmasta millisti parempi paikka.



Suomessa Yhteisvastuukeräys 2018 avustaa yhdessä diakonirahaston ja seurakuntien kanssa vaikeaan elämäntilanteeseen joutuneita. Maailman katastrofi- alueilla avun vie perille Kirkon Ulkomaan apu. Molemmissa syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta.