About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 16. elokuuta 2017

REHELLISEN HIFISTELYN KYRÖ DISTILLERY COMPANY


Siinä on, yrttiä poikineen. Eikä mitä tahansa yrttejä vaan Napue-ginin yrttejä, klassisia giniyrttejä ja sitten ne, jotka tekevät Napuesta Napuen. Kyrön ruisviskitislaamon viereiseltä pellolta kerätyt mesiangervot vaikka. 

Tuota ihanaa tapettia  taas löytyy keväällä Kyrö Distilleryn pihapiiriin kunnostetusta 10 hengen vierastalosta.  Saimme kutsun tutustua Kyrö Distilleryn rukiista villiintyneeseen maailmaan pienen bloggaajaporukan kesken. Tunnelmallisessa, uutta ja vanhaa sisustuksessaan tyylikkäästi yhdistävässä vierastalossa vieraita odotti Lapuan Kankurien pellavalakanat ja - pyyhkeet ja tervetulotoivotuksena kunkin sängyn päällä, no, ne tavalliset, mitä niitä nyt tapaa olla; suklaata, tummelia ja alastomia miesten pyllyjen kuvia.


Koko Kyrö Distillery Companyn toimintaa, ihan yhtiön kirjatuiksi arvoiksi asti, leimaa huumori ja rehellinen hifistely. Työtä ja unelmia toteutetaan rohkeasti ja ahkerasti ja jopa pikkutarkasti, muttei koskaan ryppyotsaisesti. Sen aistii jokaisessa työntekijässä, iloinen hehku tulee sisältä ja yhteisestä päämäärästä, ei pelkästään ginin tai ruisviskin huuruista. Ja se viskihän on muuten valmista NYT.




Taisi olla kolmas kerta kun sain perusteellisen kierrätyksen ja oppia juoman valmistuksen jaloon taitoon, yhtiön tarinaan ja eteläpohjalaiseen, mulle niin niin  tuttuun ja rakkaaseen sielunmaisemaan. Napuen taistelua unohtamatta. Yksi perustajista, Miko Heiniluoma on supersuuri paikallishistoriafriikki ja tämä akkalauma hiljeni kuuntelemaan jälkiruuaksi karismaattisen rauhallista kertomusta. Taistelusta ylivoimaa vastaan, jonka lopuksi jäljelle jääneet kyröläistalonpojat mahtuivat yhdelle penkille istumaan.



Bloggaajakollegat ovat kirjoittaneet vierailusta ja kokemastaan, suosittelen lukemaan erinomaiset jutut useammlta kantilta loppuun lisäämistäni linkeistä. 



Isäntänä vierailulla toimi Tonto. Ihan silla lailla lujan ystävällisellä otteella meitä eteenpäin luotsaten tarinaa aukaistiin  pala palalta, ensin tislaamokierroksella, sitten Juurella- ravintolan tarjoamalla erinomaisella illallisella, tuotteiden maistelulla ja oman ginin tekotyöpajassa. Tonton oma tarina liittyy Kyröläisten huimien tarinoiden joukkoon. Vai mitä sanotte nykyisestä ravintolapäälliköstä ja Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskuksen aktiivista, jonka ensi kosketus taloon tuli sähkömiehen roolissa. Aika pitkä matka siihen, että nyt söimme myös Tonton kasvattamaa savustettua lammasta. 








Niin monta tarinaa, niin monta kohtaamista. Niin paljon hyvää juotavaa ja ainakin yhtä paljon erinomaista ruokaa.

Aamupäivällä ennen lähtöä katoimme yhteistuumiin vierastaloon vielä loistavan brunssin ja saimme Distilleryn väestä muutaman vieraankin. Meidän ruokabloggajaporukkakin koostuu sellaisista rehellisistä hifistelijöistä, pakko käyttää tuota ihanaa termiä. Brunssilla ei todellakaan tyydytä leikkelepaketin aukaisuun vaan Nelle on raahannut etelästä mukanaan pienoisen kamado-grillin, jonka savun tuoksuu herään; papuja ja pekonia. Veera, tuo nainen jolta Hot Red Chili Peppers tilasi äskettäin porkkanakakun Suomen keikallaan, paistoi ison pinon pannukakkuja ja olihan siinä vaikka ja mitä muuta.






KYRÖFEST - VIIKONLOPUN TÄRPPI
Minä en sitten tänä kesänä ole käynyt lähifestivaaleilla; en Provinssissa, en Tangomarkkinoilla, Solar Soundissa, Vauhtiajoissa, Power Truck-tapahtumassa, Vanhan Paukun festivaaleilla enkä Keskisen Vesan viiskymppisillä HIMin jäähyväiskeikka(kiertueella). En kyllä kauempanakaan, en Ruisrockissa, Porijazzissa, Himoksen iskelmäfestivaaleilla, en Tuskassa, en Flowssa.

Mutta tiedänpä sellaisen rehellisen hifistelyn Kyröfestin, jossa saattaa olla, että suotuisten tähtien alla heilun muiden mukana ensi lauantaina.
Ilmeisesti hienossa kesäsäässä ensi lauantaina tiivistyy Isokyröön tislaamon pihamaalle joukko hienoja ihmisiä, esiintyjiä, ruokaa ja tunnelmaa. Ja tiivistyy varmaan vaikka sää olis huonompikin.

16:00 Kyröfestin portit aukeavat
16:30-17:30 Jaakko Laitinen & Väärä raha 
17:30-18:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
18:00-19:00 Sakia
18:00 Napuen neito -monologi, ravintolatila
19:15-19:30 Ylätysesiintyminen
19:30-20:30 RelaxTrio
20:30-21:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
21:00-22:00 Get Me
22:30-23:30 BlueStone
00:00-01:00 Pirulainen

Bändien väliajoilla viihdyttää
DJ Matti Airaksinen 

Hilpeyttä ja oudoksuntaa luomassa vime vuonna äärimmäisen suosittu Yleishyödyttömät Pahoinvointipalvelut, jotka toteuttavat alueohjelmaa iloksesi.

Napuen neito - on Marika Sampio-Utriaisen luoma hahmo Napuen taistelun jälkeisestä elämästä naisnäkökulmasta. Sukella historian syövereihin intensiivisessä monologissa, joka avaa aluetta, jolla me parhaillaan nautimme festivaalitunnelmasta.



Kyröfestistä lisää fb:stä tai KYRÖFEST tapahtumasivulta.
Esiintyjistä esimerkiksi kannattaa käydä youtubeilemassa tuo Laura Moisio ja Pirulainen. Ihan mielettömiä.

Ruoka on festariruokien ehdotonta toppia ja juoma nyt sanomattakin.

Mä olen niin ylpeä, että meillä on rohkea Kyrö Distillery Company täälä Etelä-Pohjanmaalla. 
Mä olen niin iloinen, että sain järjestää heidän kanssaan keväisen bloggaajatapahtuman.
Superonnellinen ystäväni Hanna, Veera, Nelle, Merituuli, Jenni, Minna, Saara, että tulitte kokemaan kyröläisen vieraanvaraisuuden.
Tämä on nyt melekeen oscar-puhe, mutta kiitos Kyrö Distillery ja väki, Tonto, Miko ja Annika. Kiitos lakeuksien rehellisesti paras lähiruokaravintola Juurella ja sen pirskahtelva pikkusisko Äärellä ja keittiömestari Joni Pukkinen.
Kiitos kamut kun tulitte ja parannettiin pienesti maailmaa.
Ainut mikä kaduttaa, etten lähtenyt yöllä Merituulen kanssa Napuen muistomerkille, enkä päästäny Merituultakaan.
Mutta kun oli jo pimiäkin.

Hannan soppa blogikamujen kanssa Isoskyrös

Ku Ite tekee Minna ...eli Kuite

Ginihifistelijä Merituuli Sillä Sipuli

Siskot Kokkaa Nelle, originally from Etelä-Pohjanmaa

Liemessä Jenni ja Iso-Kyrö

Viimeistä murua myöten Saara valmiiksi jo Kyröpaita päällä


Aikaisemmin olen  kirjoittanut tämän jutun ja tämän Kyrö Distillerystä.
Löytyy se Napuetonicin reseptikin.





lauantai 12. elokuuta 2017

RAPEAT KUKKAKAALITACOT


KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/K-RUOKA

Kun kasvisruuasta puhutaan, istun ehdottomasti samoilla kärryillä sipsikaljavegaanien kanssa. Mulle tuo termi tarkoittaa, ettei kasvisruokaa syödä pelkästään sen terveellisyyden takia. Maailmaakaan en ole vielä kunnostautunut pelastamaan ihan vegaaniuteen asti.

Mutta tunnettehan te minut; tuo sipsikalja (tai mun tapauksessa kyllä sipsikola) osuus se vetoaa eniten. Miksi höyryttää kukkakaalia kun ne voi myös paneroida rapsakoiksi ja upottaa kuumantuliseen juustokastikkeeseen?




Kasvikset vaan on niin parasta just nyt, kun syyskesän satoa keräillään. Enkä mä tokikaan upota kaikkea kermaan ja suolaan ja voihin, oon itse asiassa myös tuon höyrytyksen ystävä, niin kuin paahtamisen ja grillauksenkin. Mutta joskus vaan pitää saada jotakin sellaista vähän sotkuista ja sormin syötävää, jossa on paljon, paljon juustoa.


Näissä kukkakaalitacoissa sitä saa valuttaa letulleen ihan oman mielen mukaan. Kukkakaaleista tuli todella hyviä ja rapsakoita uunissa ilman mitään uppopaistamisia ja niistä tulee myös sopivan tuhti täyte. Sitten vaan loput lempilisukkeet mukaan. Uskaltaa tarjota kyllä kelle vaan. Ei nämä mitään vegaaniruokaa oo, mutta vegaanisen juustokastikkeen tekoon löytyy kyllä ohjeet netistä.


RAPEAT KUKKAKAALITACOT
4:lle


n. 500 g kukkakaali
2 munaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 limetin kuori
1 tl suolaa
1 tl savupaprikaa
1 tl jeeraa
1/4 tl cayenne
½ tl mustapippuria
3 rkl öljyä
12 kpl vehnätortilloja, small

Pinnalle
1 avokado
3 tomaattia
1 hopeasipuli
1 ruukku korianteria
2 limettiä lohkoina

1. Paloittele kukkakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi.

2. Riko toiseen kulhoon kananmunat ja vatkaa niiden rakenne rikki. Mittaa toiseen kulhoon vehnäjauhot, limetinkuori ja mausteet. Upota kukkakaalit pienissä erissä ensin kananmunaan ja kierittele sitten jauhoissa. Nosta leivinpaperilla vuoratun uuninpellin päälle.

3. Paista 200° uunissa kauniin kullanruskeiksi n. 20 minuuttia. Puolessa välissä pirskottele öljy kukintojen päälle, ja kääntele niitä hieman.

4. Valmista juustokastike kuumentamalla pinnoitetussa kasarissa juusto ja kerma. Mausta lopuksi hienonnetuilla jalapenoilla ja halutessassi voit lisätä hieman savupaprikaa.

5. Hienonna tomaatti ja sipuli. Irrota avokadon hedelmäliha ja kuutioi se. Hienonna korianteri.
6. Kuumenna tortillat pakkauksen ohjeiden mukaan. Aseta tortillalle rapeita kukkakaaleja, juustokastiketta, tomaattia, sipulia, avokadoa ja korianteria. Kullekin syöjälle on varattu 3 tortillaa. Purista päälle loppusilaukseksi limenmehua.


Ihana, uusi kasvisruoka. Poimikaa ne kukkakaalit nyt vaan sieltä hevi-osastolta kärryynne, kun ne just nyt sieltä niin kauniisti killittää. Lisää reseptejä monipuoliselle kukkakaalille ja sen muille kaalikavereille löytyy pilvin pimein K-Ruokasivustolta. Sinne on hirmu herkun varsiparsakaalireseptin laatinut 



Mutta kukkakaalitacot! Ihana kasvisruoka! Ai niin. Sen mä jo sanoin!





torstai 10. elokuuta 2017

AASIALAISTA GRILLAUSTA


Kuuman kesän grillauskausi ei ole vielä ohi, ehei. Kun työt ja koulu taas kutsuu, valmistuu grillissä ateriat suhteellisen nopeasti arkisinkin. Varsinkin kun raaka-aineet ja on laitettu marinoitumaan ja maustumaan edellisenä iltana.

Tämän postauksen reseptit löytävät tänään torstaina Lännen Median tuottamien lehtien ruokatorstai-sivuilta (luettelo lehdistä täällä). On kyllä sanottava, että  kaiken kaikkiaan grillistä nousi juttua varten kokoelma tämän kesän parhaimpia grillauksia.

Eli hyvät naiset ja herrat; seuraa grillaajan häpeilemättömät houkutusteksti ja -kuvaosio:


Aasia on tietysti melkoisen laaja käsite ja niin sitä halusinkin käsitellä. Reseptien ainekset marketeista saatavilla. Aika umpimähkäisesti valitsin reseptejä eri suunnilta, mutta selvää oli tietysti, että korealaista täytyy olla mukana. Korealaiset kananpalat edustavat myös sitä tulista osiota, mutta halutessasi, marinadin voi jakaa kahtia ja jättää toisesta chilitahna pois, jos kaikki eivät ole tottuneet mausteiseen ruokaan. 

Lähetin puolet grillaamastani annoksesta vanhemmilleni ja sain isältäni paluupostissa seuraavan puolueettoman arvion:

Erinomaista korealaista. Ei saa ravintolasta tätä tasoa!



Kiinalaista char siu possua on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään. Sille on ominaista punaisena kiiltävä tahmea pinta ja hiilillä grillaamisen savuinen aromi (kiitos bastard!), mehevä possu sopii syötäväksi sellaisenaan, mutta myös vaikka nuudelikeittoihin. Meillä täytettiin seuraavana päivänä sillä vietnamilaiset Bahn Mi- leivät. Tässä ruuassa maut tulevat aivan muualta kuin tulisuudesta ja parhaimmillaan se on mehevistä, rasvaisista ruhon-osista valmistettuna.


Munakoiso vaan rocks. Ja se innostuu sitä enemmän mitä enemmän se saa pintaansa mausteita. Superherkullinen resepti, jonka  juuret juontavat setsuanin maakuntaan, joten voit arvata mitä pippureja maustekastikkeesta löytyy. Must-kokeilu, munakoison ystävät.


Lohi-resepti iski minuun. Tällä, jos millä saa vaihtelua kalaruokien repertuaariin, onnistuu muuten myös pannulla tai uunissa. Toinen päämausteista on tuttavallisesti tilli, joka ei ole mikään oma keksimäni lisä vaan oikeasti sen runsas käyttö oleellinen osa tätä vietnamilaislähtöistä reseptiä. 

Toivottavasti en toista itseäni, mutta tätä vaan on pakko kokeilla, superherkullinen.


Piti sitten vielä tehdä pikavartaita jättikatkaravunpyrstöistäkin ja satay-kastikkeet sivuun. Tällä kertaa sataysta tuli himpskatin tulista. Myös scampien marinadi oli extra maustuva ja tuoksuva. Hyvä avaus aterialle, koska eihän näistä täyteen tuu....


Mitäs grillaatte ensimmäisenä?

torstai 3. elokuuta 2017

ME KASVISSYÖJÄT



Päivä oli ehkä tämän kesän harmaimpia, mutta me Emmin kanssa täytettiin se kasvisgrillailulla, iloisella naurulla ja aivan mahdottomalla puheenpöhinällä. Samalla syntyi pieni video.



Paikalla meitä oli siis kaksi asiantuntijaa, Foodwestin markkinatutkija Emmi Penttilä ja oman elämänsä asiantuntija minä-itte. Emmi on juuri toteuttanut kiinnostavan kasvisruokatutkimuksen kuluttajien kasvisruokatottumuksista ja -mieltymyksistä, joten kyllähän meillä juttua riitti.



Ja yllättäen - tai no kenelle se nyt mikään yllätys oli- molempien paheeksi paljastui sellainen runsas ja rehevä kasvisruoka, jota syödessä ei tule eläinkunnan proteiineja todellakaan ikävä. Juustoon kyllä sorrutaan.

Koska tämän vuoden heinäkuun lämmöt on varmimmin löytyneet grillin äärestä, minäkin sytyttelin Bastardini ja pilkottiin se täyteen torilta valikoituneita  kauden kasviksia. Niistä syntyi tuhti ja herkullinen lounasleipä yhdessä vihreän papumantelitahnan kanssa.

Erikoismaininta vielä tahnalle!

Leivän viimeisteli vuohenjuusto. Koska mä voin!


Grillatut kasvisleivät  vuohenjuustolla ja vihreällä papumantelitahnalla
4 kpl
1 rapea maalaispatonki
erilaisia kasviksia:
sipulia
paprikaa
munakoisoa
kesäkurpitsaa
porkkanaa
öljyä
suolaa
pippuria
1 pieni pötkö vuohenjuustoa

Vihreä papumantelitahna
1 tlk  isoja valkoisia papuja suolaliemessä, valutettuna
100 g kuorittuja manteleita
1-2 valkosipulinkynttä
1/2 ruukkua basilikanlehtiä
3 rkl öljyä
1/2 sitruunanmehu
suolaa
mustapippuria
ohenna tarvittaessa vedellä

Viipaloi kasvikset n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Kesäkurpitsan ja munakoison siivut kannatta leikata hiukan vinottain, niin niistä saa kookkaampia kuin pelkät pyöreät lantit. Kookkaampi on helpompi grillata. Halkaise porkkanat pituussuuntaan, sipulit kuinka parhaaksi näet. Pyörittele kasvikset öljyssä. Grillaa kasvikset välillä käännelleen. Kunnon väri tuo myös ihanan paahteisen katkeron maun kasviksiin.  Suolaa ja pippuroi lopuksi. Tee leivinpaperista ja foliosta grillipelti ja grillaa sen päällä viipaloitu vuohenjuusto.

Surauta  tahna blenderissä tai sauvasekoittimella. Kaikki ainekset vaan yhteen ja lopuksi säädät suolan ja pippurin. Hyvän makunsa lisäksi myös kauniin väristä. Ja nopeatekoista. Tämä kannattaa valmistaa ensimmäiseksi, ennen grillausta

Leikkaa patonki 4 osaan ja halkaise  palat. Voitele palat reilusti tahnalla, käytä koko tahna 4 leipään. Asettele tahnan päälle grillattuja kasviksia iloiseksi sekamelskaksi. Ja lopuksi se viettelevä vuohenjuusto.



Tästä ei taida kasvisleipä paljon parantua.
Ihanaa, Emmi kun olit vieraanani!



maanantai 31. heinäkuuta 2017

CONEY ISLAND HOT DOGS


Urhonyt13v:n sukusynttäreillä tarjoillaan aina hot dogeja. Kerran olin suunnitellut jotakin muuta ja siitäkös haloo nousi. Eli hodareita sitten.

Se on kyllä onneksi mitä ihanin (lue helpoin) tarjoilu. Silloin kun aika ei anna periksi, koko hodaribuffan voi koota kaupan aineksista. Ja ihan perus on tosi jees ja maistuu kaikille. Mitään määrää ei ole myöskään variaatioiden määrälle (menikö tuossa lauseessa nyt kaikki ihan fiksusti?). Voi aloittaa siitä, että ostaa erilaisia makkaroita ja lisukkeilla saa tietysti vaihtelua. On meillä ollu sinne itsetehtyjen sämpylöiden (haloo, oon ruokabloggari, pakko tehdä, ammatin varjopuolia...) väliin laittaa nyhtöpossuakin, välillä on tuullu vietanamista ja välillä koreasta. Ja aina lapsille se perussetti varmuuden vuoksi. 

Ootteko huomannu muuten, että lasten hodarit tai hampparit tms. on yllättävän monen aikuisen valinta!

Soperra siinä sitten, että niin nämä oli lapsille... (haloo, kyllä meillä oikiasti saa kaikki syödä mitä haluaa...)


Sunnuntaina meillä oli aivan perushodarit. Kylläkin jumalaisilla ruokabloggaajan sämpylöillä, jotka tein vanhaan piimään ja niistä ruotsalaisista jauhoista joihin sorruin kaupassa kun niissä luki, että kevätvehnän vastajauhettuja jauhoja erityisesti hapanjuurileiville, joista tulee erikoiskuohkea ja pehmeä  leipä (kyllä ne ruattalaiset osaa) ja lupaus vielä lunastettiin!

Mutta ihan pienellä twistillä saatiin pöytään myös Coney Island Hot Dogit.


Moni yhdistää hot dogit ja Coney Islandin Nykiin ja Brooklyniin. Ja kyllähän hodarit ja N.Y vähän niinkun kuuluu yhteen. Mutta Coney Island Hot Dog on kyllä jotakin aivan muuta. 

Juuret juontaavat Detroitiin ja Michiganiin (ja tämäpä hauska, koska on mulle tutuin osavaltio, asuin 2 h päässä Detroitista) ja 1900-luvun alkuun, juuri Suomen itsenäistymisen tienoille 100 vuotta sitten. Kreikkalaiset siirtolaiset alkoivat tarjoilla ravintoloissaan hodareita, joihin kasattiin päälle pavutonta chiliä eli jauhelihakastiketta, raakaa sipulia ja keltaista sinappia (sekä juustoa, se saattaa olla myös indianalaisten lisäys), siis sen perusnakin päälle. Coney Island nimi tuli kai ravintolaketjusta, joka noita hodareita tarjoili.

Chilissä käytettiin usein mukana naudanlihan lisäksi myös jauhettua sydäntä. Minäpä tein sen soosin hirvenjauhelihasta. Ilman sydäntä tällä kertaa kun en viitsinyt alkaa jauhamaan. Sydäntä olis pakkasessa vielä.


Coney Island Hot Dogs

Soosi
Tästä söi 15, joista puolet lapsia

1 rkl öljyä
500 g hirven tai naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. dl tomaattipyrettä 
2 tl jauhettua chiliä
1 tl suolaa
1/2 tl maustepippuria
1/2 tl sinappijauhetta
1/2 tl jeeraa
1/2 tl kanelia
1/4 tl cayenneä
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 l vettä

Hot dog sämpylöitä tarpeellinen määrä (pitkiä tai lyhyitä)
Perusnakkeja, pitkiä tai lyhyitä sämpylän mukaan
2 hopeasipulia hienonnettuna
Kirkkaan keltaista Amerikan sinappia
Raastettua keltaista cheddaria

Ruskista jauheliha padassa öljyssä. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli ja lisää mukaan ruskistuksen loppupuolella. Älä polta!

Lisää kaikki mausteet, tomaattipyre ja vesi. Anna kiehua hiljoilleen 1-2 h, sellaiseksi aika sakeaksi kastikkeeksi.

Höyrytä, keitä, tai grillaa nakit. Lämmitä sämpylät.

Kokoa Coney Island Hot Dog avaamalla sämpylä, asettamalla siihen nakki, nakin päälle kauhallinen soosia, sitten tosi paljon hopeasipulia, spruuttaa amerikansinappia pitkin ja poikin ja lopuksi voit vielä viimeistellä  raastetulla cheddarilla.

Se on siinä! 




sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI


NEKTARIINI-mozzarella on mun mieleinen salaatti ja kyllä olen tehnytkin sitä moneen kertaan tänä kesänä. Se on supernopia vaan repiä kulhoon ja maku on kyllä suuta hyväilevä. Olen tarjonnut salaattia grillattujen lihojen lisäkkeenä. Juuri sopiva täydennys raikkautta ja pehmeyttä.

Muista vaan ostaa sellaista käsin revittävää pehmeää mozzarellaa, ainakin Pirkalla on hyvä ja yleisesti saatavilla. Hedelmät voi olla myös persikkaa ja yrttejä ja salaattilaatuja voi vaihdella. 

Että tartteeko tähän edes reseptiä? Laitetaan nyt suuntaa antavaa, koska tämä on niin hyvä yhdistelmä, että muistatte, että tälläistäkin voi tehdä.


NEKTARIINI-MOZZARELLASALAATTI

paria salaattilaatua
4-5 nektariinia
2 palloa mozzarellaa
tuoretta basikaa
valkoista balsamikoviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa 
pippuria

Revi lautasella salaatit, sitten revi/leikkaa pestyt nektariinit ja valutetut mozzarellat. päälle yrttejä ja pirskotus hyvää öljyä, balsamicoa ja hiukan öljyä ja pippuria.

Luulen, että tämä oli juuri postausten nopeusennätys, mutta nopia on salaattikin. Ja ihan pakko saada tämä pois systeemistäni tänne ennen ensilumia!

torstai 27. heinäkuuta 2017

POSSUNKYLKEÄ GRILLISSÄ


Se on justiinkin yhtä hyvää miltä se näyttää. Suunnattoman mehevää, mausteista, ihanan rasvaista possun luutonta ja rustotonta kylkeä. Sain jo keväällä lahjakortin Atrialta heidän uuteen lihakauppaansa verkossa, lihat tilasin kotiini toimitettavaksi vasta 12. 7 kun ajattelin että sitten on sopivasti aikaa grillailla.

Tilasin komean 4 kg luuttoman ja rustottoman possunkyljen. Sellaisia komistuksia en ole ainakaan meidän kauppojen tiskeillä nähnyt. Pakko munkin oli se laittaa puoliksi ja grillata peräkkäisinä päivinä. 

Ai että oli hyvää.

Possunkylkeä saa mieluusti grillailla pitkään ja hartaasti epäsuoralla lämmöllä. Se onnistuu kyllä niin kaasugrillillä kuin tavallisella hiiligrillilläkin, mutta mun tämän kesäinen onneni on tietenkin tuo Bastard-grilli, eli kamado joka tekee asioista paljon helpompaa lämmönsäätelymahdollisuutensa ansiosta eikä hiiliä tarvitse lisäillä pitkänkään grillauksen aikana. Hiilistä tarttuu ihanasti savun makua, folioon voi heittää mukaan myös savustuslastuja.

Lihan hieroin pelkällä kuivamarub- seoksella, tällä kertaa kaapista löytyi Poppamiehen valmis seos. Rubia pitää olla sitten todella runsaasti, siitä tulee pitkään grillatessa ihana kaarna lihan pintaan. Rubin voi tehdä itse helposti ja vaikka ison lasipurkillisen kerrallaan, mutta aika käteviä ovat nuo valmiit rubitkin, eikä tarvitse ostaa kymmentä eri maustetta erikseen. Tietysti on keittiöitä, joissa löytyy jo kaikki mahdolliset mausteet ostettuna ja silloin kannattaa rub tehdä itse, käyttää kaikki jämät ja mausteet menevät näin kiertoon kaapin pohjalta vanhenemasta! Netistä löytyy kyllä ohjeita.



POSSUNKYLKI GRILLISSÄ

2 kg luutonta rustotonta ja nahatonta possunkylkeä
Reilusti kuivamausteseosta, tässä Poppamies RuB for burgers and ribs
Nelisen tuntia aikaa

Vetelin vähän vinoviiltoja possun läskiin ja sitten hieroin possun yltäympäriinsä maustesoksella. Olen pahoillani etten osaa sanoa tarkkaa määrää, tai no, sain tuon 200 g pussin riittämään juuri ja juuri 4 kg.

Sytyttelin pahan pojan hiilet, ja 20 minuutin kuluttua grilli oli valmis. Laitoin grilliin keraamisen lämmönjakolevyn, jota käytetään miedoissa lämpötiloissa kun halutaan epäsuoraa kypsennystä. Grillin lämpötila oli n. 120-130astetta. Käänsin lihan n. puolen tunnin välein ja kypsennin sitä n. 4 tuntia.  Ilmaukot saavat olla melkoisen pienillä, ettei lämpötila pääse nousemaan.

Liha saa mielellään vetäytyä foliossa grillauksen jälkeen. Sitten leikataan poikkisyin siivuiksi tai pienemmiksi paloiksi. 



Ensimmäisenä päivänä liha oli grillissä hiukan kauemmin (koska vieraat unohtivat tulla!) ja aivan super ylikypsää. Se tarjoiltiin meksikolaishenkisten lisukkeiden ja kanavartaiden kanssa 2 lapsiperheen illalliseksi.



Seuraavan päivänä en ehtinyt pitää lihaa aivan tuota 4 tuntia, vaan pikemminkin kolme. Se oli edelleen hurmaavan kypsää leikattavaa siivua (ensimmäinen kuva), muttei ehkä niin ihanan hajoavaa kuin edellisenä päivänä.



Bastard -grilli on testissä maahantuojalta.
Possukylki on Atrian lahjoittama.

tiistai 25. heinäkuuta 2017

JUUSTOINEN KANAHAMPURILAINEN


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Mun hampurilaishulluus on tullut varmasti jo selväksi. Bastard-grillin tuoma puuhiilien maku-lisäys tänä kesänä ei oo ainakaan laimentanu intoa.

Mutta vaihteluakin täytyy olla ja variaatioita grillaukseen löytyy kyllä loputtomasti, ihan vaikka mentäis pelkällä hampurilaisilla.

Tällä kertaa aloin tuunailla broiskun jauhelihaa. Paahdoin paprikaa ja punasipulia, joka kyllä näköjään unohtui pois reseptistä. 



Pihvit pysyvät mehevinä ja makua piisaa kun pihvitaikinan salainen ase on Apetina-juusto, my favourite. Enää raikas kastike ja se on siinä!


 Resepti löytyy kielellä jos toisellakin Apetina.fi -sivustolta.  Ja nyt, tämän viikon ennustetun helleaallon kourissa ulkona grillailu on kyllä ihan parasta.

(Täällä Nanna Rintala, Maaninkajärvi,  25.7.2017,klo 11.50 lämpöasteita +13 C)


Muita hampurilaisia:

Paras hampurilaissämpylä
chorizo-burger
Gochujang- hirvihampurilainen
Bulgurilainen
Minicheddarhampurilaiset
Perusburger grillissä
Nyhtöhirvipurilainen

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com

lauantai 22. heinäkuuta 2017

LEGOLAND - SINNE JA TAKAISIN


Jokin Tanskassa kiehtoo minua. Nostalgisina muistan lapsuuden telttareissut, shoppailut Strögetillä (onko se tanskalainen vinoviiva o lopetettu?) matkalla Saudeihin, lukiossa järjestämäni luokkaretken, vierailun vaihto-oppilasystäväni Lisbethin luona Ærø'n saarella (nyt löytyi øøkin), sen kesäillan kun söimme puutarhassa vastanostettuja katkarapuja paahtoleivän kanssa vatsat pinkeiksi, onpa sinne suuntautunut pari matkaa blogiinikin liittyen.

Ainakin 8 vuotta olen suunnitellut perheen lomareissua Tanskaan, mutta on ollut vähissä lomat ja vähissä rahat tai jonnekin muualle menoa ja tänä vuonna päätin, että nyt sinne sitten mennään. Onhan se Legolandikin nyt lapsia ajatellen parhaillaan ennen ensimmäistä ehtoollista.



Kummasti aika kultaa muistot hyvin nopeastikin ja nyt tuntuu siltä, että matka oli tosi onnistunut, vaikka hämärästi muistan suunnitelleeni matkan aikana blogiotsikoita tyyliin Helvetillinen perheloma tai Kohta alkaa joltakin legot tippua

Perinteistä matkareissuvinkkijuttua tästä ei ehkä tule, mutta kenties, joku tiedon murunen tai ottakaa opiksenne - vinkki.

Lensimme Helsingistä Köpikseen iltakoneella. Heräsin anivarhain ja kerrankin olin pakannut jo eilen, koska minulla oli vielä töitäkin tuona aamuna. Tarkistin vielä kaikkien passit. Maitotytön passi oli sitten vanhentunut puolitoista vuotta sitten. Poliisin nettisivut olivat kaatuneina aamun varhaisina tunteina, mutta niin onnellisesti (long story in short) siinä kävi, että noudettiin lentokentän ärrältä sinne toimitettu Maitotytön tuore viiden vuoden passi.



Olenko sanonut, että lapseni ovat vähäsyömäisiä? Syötiin kentällä ennen koneeseen nousua ja ensimmäisenä Maitotyttö koneessa kertoi olevansa nälkäinen. Mutta ei, koneessa ei käy käteinen. Vain luottokortit, muttei Diners, mikä meillä on. -Jospa piirreltäisiin, Maitotyttö, jospa piirreltäisiin!

Perillä hyökkäämme heti Burger Kingiin. Olen varannut koko reissun ajaksi kaikki yöpymiset Scandic-hotelleihin syystä, että Iso-Hoon työsuhde-etuna on erittäin edulliset hinnat. Vähän googlailin Airbnb vaihtoehtoja, mutta tämä oli meille edullisin yöpyminen. Ekat kolme yötä ollaan 13 km Köpiksen keskustasta Ljyngbyyssä. Takkuan uudehkon One plus puhelimen kanssa ensin 1/2 h kun en saa kaikkialla pohjoismaissa samaan hintaan-nettiäni käyttöön kun roaming ei ole käytössä ja mistä se otetaan käyttöön?; sitä vaan ei löydy mistään eikä millään logiikalla. Lopulta googlaan IsoHoon puhelimella, että miten saan omani toimimaan. Seuraavat puolituntia yritän ostaa puhelimellani netistä 3 vrk city passia, olen katsonut, että se on edullisin tapa pendelöidä, varsinkin kun lapset tulevat mukaan ilmaiseksi. Mutta ei anna ostaa, ei millään eikä kenenkään kortilla. Päätän, että mennään sitten vaikka pummilla, koska olen ymmärtänyt, ettei näitä saa automaatista. Tsekkaan vielä automaatin ennen metroa ja onneksi sielä sittenkin myidään niitä (ostan sen sillä samalla kortilla joka ei äsken käynyt) ja onneksi ostan, koska juuri ennen klo 23 viimeisellä asemalla meidät tarkastaa lipuntarkastaja.


Terveisiä kaikki merenkulkijaystäväni: Charlottenburgin Taidemuseon seinällä oli aika hieno teos. Joo on ne, pelastusliivejä.

Viimeinen ja viimeinen asema... Helevetin kätevä Journey Planner kehottaa meitä poistumaan asemalla X, josta 40 m bussipysäkillä josta jatkamme kohteeseen.  Neljä väsynyttä matkalaista, laukut, pimeä, vesisade, autio asema; ainut mikä puuttuu on se bussipysäkki, jota ei koskaan löydy. Astelemme johonkin suuntaan tihkusateessa  mä nyt luulin, että sä osaat sinne hotelliin syytöksien sadellessa, ei me voida täälä lasten kanssa kulkea keskellä yötä. No ei varmaan voidakaan, mutta kun on pakko. Minä nieleskelen ja yritän pitää zeniä yllä, koska Tämähän on heti alkuun pieni seikkailu lapset, eikö olekin... Onneksi tyhjää katua kurvaa jostakin taksi jonka onnistumme viittelöimään luoksemme.



Matkassa on aina joku häirikkö, joka ravaa edestakaisin. Mä en tiennyt, että meidän lapset on noin huonosti kasvatettuja!
Koko Köpis-viikonlopun olen hukassa noiden yleisten kanssa. Reittiopas kyllä hienosti aina kertoo reitin, mutta en millään pysy perässä että vaihtoehdoista juna, S-juna, metro ja bussi kuvake raiteilla liikkuvasta välineestä ja vieressä kirjain M ei tarkoitakaan metroa vaan S-junaa... totuuden nimissä on sanottava, että meneillään on joku raideliikenteen uudistus ja ilmeisesti myös poikkeusjärjestelyjä. Joka tapauksessa tunnen itseni idiootiksi. IsoHoon mielestäkin olen idiootti.


Sillat oli melko tiukkoja!
Lauantaina ollaan niin väsyneitä, ettei ihan päästä heti matkaan varsinkin kun lapset juuttuvat hotellin alakerran ostoskeskukseen. Olin vähän ajatellut retkeä Lousiana nykytaiteen museoon, mutta hylkään sen sitten kun en uskalla ehdottaa muille 30 km junamatkaa. Junailemme itsemme kaupungille, ostamme sateenvarjot ja etsiydymme Nyhavn'iin ja n. tunnin venekierrokselle, jonka aikana päästään näkemään kuuluisat linnat ja kirkot sieltä vedestä päin. Näemme jopa pienen merenneidon takaapäin. Varmaan aika monet ovat nähneet edestäpäin ainoastaan. Oikeasti venekierros oli hyvä päätä hipovien matalien siltojen alituksineen. Parasta tässä päivässä lasten mielestä kuitenkin tähän mennessä kiskalla nautitut hodarit elikkä polsenit ja jaloissa muruja metsästävät pulut.



Me ei sielä sitten kuljeta koko ajan missään sun paikoissa varoituksesta huolimatta olin ja onneksi olin tehnyt pöytävarauksen Gorilla -ravintolaan. Juhlittiin vähän miesten heinäkuisia synttäreitä. Super- rento, yksinkertaisen huippu ruoka (söimme 10 ruokalajin maistelumenun lapset omat ruuat) ja todella hyvä palvelu. Varauksemme oli jo  17.30, mutta illan virkku Maitotyttö kertoi kesken kaiken olevansa TOSI väsynyt. Tarjoilijatyttö veti muitta mutkitta 2 tavallista tuolia vastakkain, kuin ennen vanhaa. Laitoin mun takin tyynyksi ja Maitotyttö veti ainakin tunnin tirsat. 



Lapset ihastui alkupalana tilaamiinsa kotitekoisiin sipseihin

Lapset ja minä otettiin alkudrinkit. Kun kerrankin. Täs kohtaa en ollu köyhä enkä kipee. 

Onneksi oli tartaria

ja riimiä

yksi väsynyt matkustaja-a

Kiitos, että sain syödä hyvää ruokaa, kiitos.

Melkein sain syödä toisenkin kerran. Olen ottanut tavaksi kivassa ravintolassa kysyä henkilökunnalta mikä on heidän oma suosikkipaikkansa. Meidän ihana tarjoilija kertoi pitävänsä Plutosta. Viimeisenä iltana palatessamme Köpikseen, hotellista olis ollut vartin ajomatka, Plutossa olis ollut tilaa, mutta lapset ilmoittivat, että ei, he haluavat olla hotellissa.

Päärautatieasemalla illalla en millään löydä oikeaa raidetta. Ei me voida näin myöhään lasten kanssa täällä matkustella, ei tää oo kyllä lapsille tämä tämmöinen kaupunkiloma. 

Sunnuntaille olin ajatellut Kansallismuseota, mutta sitä ennen käytäisiin lapsuudessani minut vaikuttaneessa Madame Tussaudin vahakabinetissa. Vähän kevyttä ensin ja sitten jaksetaan keskittyä laadukkaampaan. Paitsi, että Madame Tussaud on lopettanut toimintansa Köpiksessa v. 2011. 

No mentiin sitten sen sijaan Ripley's believe it or not - museoon, joka nyt ei ehkä ole ihan hintansa väärtti, mutta sitä en mainostanut lapsille, jotka välillä katselivat mustavalkoisia valokuvia kaksipäisestä vasikasta ihan mielenkiinnolla. Lisäksi Maitotyttö on kertonut kaikille matkasta kysyneille, että kävimme taidemuseossa. 


Hattarakin voi olla unelmien täyttymys

Ei me sitten käyty sielä kansallismuseossakaan kun en jakanu kuunnella sitä kitinää, että koska mennään sinne Tivoliin ja kellokin oli jo aika paljon ennenkuin saimme heitettyä lounaaksi kitaan KFC kanat. Nää on liian mausteisia, en haluu syödä.



Tivoli on kuitenkin hurmaava paikka, Kööpenhaminan sydän, niin kaunis kuin muistin. Lapset viihtyivät laitteissa tappiin asti, vaikka aika hienoa olivat myös riikinkukot, karpit ja kädestä syövä lokki. Ja ihan ensiksi onnistuttiin näkemään Tuhkimo-baletti.


Tivolissahan on monentasoista ravintolaa tähdillä ja ilman. Me sitten päädyttiin tähän koko perheen laivaravintolaan. Mua jäi vähän kutkuttamaan se kahvila kun sillä oli niin ihana nimikin; Cakenhagen
Illan päätteeksi jo tavaksi muodostunut seikkailu hotellille. Taaskaan ei vaihtopaikassa (ja miksi se reitti oli joka kerta eri?) löydetty oikeaa raidetta ja  40 min kotimatka venyy kahdeksi tunniksi. Jopa Urho "haluun pelata läpi yön"12v. loihee lausumahan Äiti, sä et kyllä voi valvottaa meitä joka ilta näin.


Tässä vaiheessa ei vielä nukuta.
Aamulla soittelen autonvuoraamoihin, kun en asiaa ehtinyt Suomessa hoitaa. Kiva Pontus Avisista lupaa mulle 1/2 h päästä (ei ollu just soittaessa toimistolla) tarjouksen 4 vrk autosta, jonka voin palauttaa lentokentälle. Mille kentälle, se vielä kysyy. No Kastrupiin tietenkin. 

Pontus soittaa, vähän on huonosti autoja. Pientä ja edullista oon pyytäny, Pontuksella nyt ois vaan tämä maasturi, joka oli kyllä hinnaltaan reilusti yli mun budjetin. Maasturiksi kai aika halpa. Mutta siinä sitten kun puhutaan, en muista kuinka, selviää, että Pontus-poika soitteleekin minulle RUOTSIN Ljungbystä ja minä olin siis Tanskan Ljyngbyyssä. Tästäkään en voi syyttää aviomiestäni, mutta googlea ainakin syytän.

No meidän pikku Opel Mokka löytyi lopulta miellyttävään hintaan Europcarilta ja käytiin Fisketorvetissa vielä ennen lähtöä hiukan kiertelemässä jonka jälkeen löysimme itsemme jostain tietyömaaruuhkasta, joka pidensi matkaamme pari tuntia. Odenseen saavuimme yöksi. Hotelli oli erikoisesti jollain tehdasalueella, että Odense jäi itseasiassa näkemättä.



Olihan nämä nyt mielettömiä.

Halusin näyttää lapsille hiekkaa, hiekka on Tanskassa aika kaunista. Sinne oli vaan vähän ajamista, koska päätin, että mennään länsirannikolla Sondervig'iin josta olin lukenut. Syötiinkö me sielä taas jotkut makkaraperunat, paitsi minä en syönyt. You know, mielenosoituksellisesti.


Rannoilla muuten järjestetään turisteillekin ruohotupsujen istutustalkoita. Ettei hiekat lähtisi kävelemään. Minähän vastasin Yo- reaalissa maantiedon jokerikysmykseen aiheesta eroosio.



Mieletön se oli kuitenkin se ranta, kunhan ensin sinne löydettiin. Lapset kasteli aalloissa ensin vaatteensa ja vaihtoivat sitten uikkareihin. Olin aistivinani oikein aitoa iloa sielä aalloissa. Minä nautin ainakin suolaisesta merituulen tuoksusta. Tänne voisi tulla lomalle.

Ei noissa aalloissa kyllä leipäkivien heittely onnistu



Hyvä että käytiin rannalla. Oikein hyvä.



Lähellä olisi muuten must paikka käydä, lounaskin olis riittänyt. Nimittäin Paul Cunninghamin luotsaama Henne Kirkeby Kro. Paulhan on tuo keittiömestri, jota alunperin pyydettiin vetämään Nomaa. Paul kuitenkin valitsi toisin ja tekee ymmärtääkseni aika rehellisen hyvää ruokaa ilman turhia pipertelyjä.

Mainitsemisen arvoista tässä kenties on, että kahden Michelinin tähden arvoisesti.

Olisimme varmaan käyneet lounaalla, jos olisin osannut laatia matkasuunnitelman toisin, mutta ravintola ei ollut tiistaisin auki. 



 Palasimme takaisinpäin Koldingeen, jossa Legolandia lähin Scandic sijaitsee, taas keskellä jotain autokauppoja, vajaan 40 km päässä. Tässä Scandicissa oli muuten ravintolapalvelu kehitetty huippunopeuteen. Paljon lapsiperheitä paikalla, eikä kenenkään tarvinnut odottaa mitään. Toki lasten seisova pöytä oli laskullamme 4 kertaan, mutta se sitten hyvitettiin  myös tuplasti.




Legoland on Legoland. Päivä oli jo kivan kesäinen ja kiersimme kaikki laitteet. Ihan mahtavaa, että Maitotyttö aka Hurjapää pääsi 120 cm ylittäneenä joka laitteeseen vanhempien kanssa. Ja kyllä siellä ihan hurjiakin vuoristoratoja oli. Parhaimmissa käytiin pari kertaa. 

Pienoismallit ovat upeita. Odotin myös hirveästi jälleennäkemistä Titania - nukkekodin kanssa, piti oikein alkaa googlailemaan, että missä se on. No sekin on siirretty jonnekin Egeskovin linnaan ja jos olisin tämän ehtinyt googlailla , niin oltaisiin muuten tultu Egeskovin linnan kautta. Titania oli ihana.


Lisää kuvateksti

Sanomattoman onnellinen Maitotyttö ystävineen. Viereen oli rakennettu kokonainen Heartlake City, voitteko kuvitella
Lättylounas ja iltapäivän hampurilaisateriat kustansivat sitten 100 euroa. Minusta melko kallista, kun ei edes hyvää. Legolandissa on joka puolella kyllä picnicpöytiä, eli voi hyvin tulla omissa eväissä. Meidän hotelleissa ei ainoassakaan ollut jääkaappia huoneessa, niin se oli vähän vaikeasti toteutettava se eväspolitiikka. Mutta asiaa kannattaa siis suunnitella paremmin!

Viimeinen päivä vietettiin Lalandiassa, hitsin isossa trooppisessa vesipuistossa, jossa oli vesiliukumäkiä lähtöön jos toiseenkin. Yksi oli tosi hurja, enkä sitten mennyt mihinkää muuhun enää sen jälkeen. Mutta oli se aika hieno, jos on vesipuistotyyppiä. En ole. Melu on kauhia. 

Ajoimme Köpikseen. Maitotyttö oli ostanut uivan Viana barbien Fisketorvetista, mutta tietenkään sen ekan hotellimme jälkeen seuraavissa ei ollut kylpyhuonetta, jossa olis saanut kokeilla. Katoin, että Sydhavnissa on ja kysyin respassa onko meillä semmoinen huone. Joo on. No eipä ollutkaan ja menin sitten takas respaan kun olin ensin kieltänyt ketään koskemasta mihinkään. Hotelli oli kuulemma aivan täynnä, respa mietti hetken ja sanoi sitten että antaa meille jonkun suiten. Kylpyamme oli iso. Uitettiin sitten Vianaa. En mä sinne Plutoon olis halunnukkaan.

Scandic'eissa on muuten kaikis sama lista.

Ja kuulkaas, ihan ilman kommelluksia ajettiin lentokentälle ja auton palautus sujui tosi mutkattomasti. Enkä muista, että meillä olis siinä mitään muutakaan erikoosta tapahtunu.

Nyjjo kotona! Kuinka meni, noin niinkuin teirän mielestä?