About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

VOHVELIT GOES KREIKKA


Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Vastapaistettu, kuuma ja pinnaltaan sopivan rapea vohveli on aina tervetullut meikäläisen lautaselle. Ei muuten kauaa siinä viilene. Tuoreet mansikat tai vaikka pakastetut vohvelin päälle ja kermavaahtoa loppusilaukseksi...kyllä te tiedätte mistä puhun.

Sattumoisin mun erikoisheikko kohtani ovat kaikki suolaiset herkut, ja niinpä vohveleissa kiehtoo kokeilla erilaisia suolaisia yhdistelmiä. Edelleen tulikuumina ja rapeina hetkeksi lautasella lepäämässä, mutta joo, ei todellakaan mansikoilla ja kermavaahdolla!


Reseptini näihin hyvin kreikkalaishenkisiin ihanuuksiin löydät tästä linkistä Apetina.com sivuilta. Sain Wilfan tuplavohveliraudan testattavaksi ja nyt täytyy sanoa, että käyn aivan kuumana vohvelinpaistoon. Lyhyelläkin matikalla on aivan päivänselvää, että homma hoituu puolet nopeammin kuin ennen. Aamulla tai illalla. Nämä kyseiset vohvelit käyvät vaikka lounaasta. Wilfaa en voi kuin kehua näin alkutuntumalta; mikä paistolaatu!

Vai onko se sittenkin perushyvän taikinan ansiota?


lauantai 22. huhtikuuta 2017

PRINSSIN SINAPPIMUNAT



Olen lukenut jo useaan otteeseen Sanna Mansikkamäen ja Pia Ingbergin kuvankauniin ja houkuttelevan MUNA-kirjan. Vielä en ole ehtinyt kokkailemaan siitä, vaikka kananmunia rakastankin ja meillä niitä käytetään päivittäin. Omien kesäkanojen munat ovat vertaansa vailla, mutta Seinäjoen Rekosta olen löytänyt nyt hyvän erinomaisten luomumunien toimittajan, Katteluksen Kuortaneelta. Pääsiäisrekoon olin jotenkin luullut tilaavani, enkä sitten ollutkaan, mutta onnistuin kuitenkin  saamaan 3 x 24 munaa, ne olivat sellaisia ihan pieniä nuorten kanojen munia, jos joukossa oli isompi, niin niissä oli melkein aina kaksi keltuaista! 

Tapaan lukea iltaisin jaksaessani keittokirjoja, uusia ja vanhoja taas yhä uudelleen ja nyt tartuin ihanan Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjaan. Anna on vähän kuin Ruotsin Mysi Lahtinen, kirja pursuaa hyväksikoettuja mutkattomia, mutta suurella maulla toimitettuja reseptejä. Kirja aukesi kuin pääsiäistaian vaikutuksesta Muna- osiosta, Annalla riitti reseptejä: "Munarasiassa piilee lukemattomia mahdollisuuksia!"

Oon niin samaa mieltä.



Lukuisista ohjeista nappasin  pääsiäismaanantaipöytään Prinssin sinappimunat. Eipä ollut tullut mieleeni alkaa kuorruttamaan keitettyjä munia.  Olin hankkinut Rekosta myös Kalaliike Eljas Santalalta paljon kehutun Savustetun aurakirjolohen, lämmitin sitä hiukan uunissa, tein perunat, parsasalaatin ja prinssinmunista tuli savuiselle aurajuustolohelle sopivasti myös kostuketta. Rekosta olin ostanut myös kurikkalaisen Leipä Taivaan ihanaa hiivatonta ruislimppua ja voi pojat kun meillä oli selkeän yksinkertainen ja helppo mutta herkullinen myöhäinen pyhälounas.




PRINSSIN SINAPPIMUNAT
3-4:lle
resepti mukailtu Anna Bergenströmin  Joka kokin keittokirjasta

4 kpl 8 min munia (pehmeä keltuainen, munat kiehuvaan veteen 7-8 min)
2 dl vastaraastettua juustoraastetta
1-2 rkl dijon sinappia
1/2 dl  ranskankermaa
1/2 dl maitoa
voita vuoan voiteluun mustapippuria, ruohosipulia

Voitele uuninkestävä pieni vuoka, Kuori ja halkaise munat ja aseta ne vuokaan kupera puoli ylöspäin.

Sekoita juustoraaste, sinappi, ranskankerma ja maito. Pudota kastikenokareita munien päälle ja muualle vuokaan. Rouhi päälle mustapippuria. Nyt huomaan, että ohjeessa lukee 1 2 dl juustoraastetta, mutta se ei voi olla oikein. Pakko olla väliviiva kateissa, ainakin olen sitä mieltä. Toista litraa juustoraastetta ja 4 munaa kuulostaa liian villitä. 2 dl oli sopiva määrä. Voin toki olla väärässä, mutta näin tein. Reilu 2 korkeintaan.

Gratinoi 225-asteisessa uunissa 10 min.

Ripottele päälle hienonnettua ruohosipulia.


Voisiko se olla 12 dl juustoraastetta????

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

SIMPPELI JA HERKULLINEN PARSA-KANAPASTA





Tämä simppeli mutta herkullinen parsa-kanapasta on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka -sivuston kanssa.

Tykkään hirveästi vihreästä parsasta. Sitä ei juurikaan tarvitse käsitellä tai kuoria ja kunhan et innostu ylikypsentämään sitä, ei sen kanssa oikeasti voi mennä vikaan. Paitsi takaraivoon on jäänyt tietysti kummittelemaan jostakin Bridget Jones -elokuvasta se järkyttävän sininen parsakeitto, tyttö kun keitti parsat reteesti niputettuina, sinisine kuminauhoineen päivineen.

Mulle parsan sesonki alkaa heti kun eurooppalaiset parsat saapuvat kauppoihin. Parsanippujen vihreä kauneus houkuttelee nappaamaan kärryyn nipun jos toisenkin. Ja reseptejä parsalle löytyy pilvin pimein, vaikka tuolta K-Ruoka.fi sivustolta. Kaikki kanasta, luki huhtikuun K-ruoka lehden kannessa ja sisältä löytyi sivukaupalla ihania ohjeita aiheesta. Siitä minäkin annoin itseni inspiroitua ja yhdistin parsan ja kanan takuuvarmaksi koko perheen pastaksi. Ei voimakkaita mausteita, hiukan vaan ihanaa sitruunaisuutta, parmesanin umamia, parsan rouskuvia paloja ja suussa sulavaa kanaa. Simppeli ja herkullinen parsa-kanapasta on ehdottomasti yksi top-reseptejä, joita tämä äiti pystyy perheelleen arkena nopeasti toteuttamaan.

Ja parsa. On se parasta. Jotenkin aina talven aikana ehdin unohtaa kuinka supersuper ihanalta se maistuu. Ja sitten tulee kevät ja parsa. Enkä enää ymmärrä kuinka koskaan saatoin unohtaa!



PARSA-KANAPASTA
4:lle
1 nippu (500g) tuoretta vihreää parsaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
1 pkt (480g) broilerin ohutleikkeitä
1 sitruuna
3 dl Pirkka parhaat parmesania raastettuna
350g trofie kuivapastaa
suolaa
mustapipuria 
1 ruukku rucolaa


1. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Voit käyttää myös esim. penneä tai farfallea.
2. Katkaise parsoista puumaiset tyvet, n. 5 cm. Pätki parsa. n 2 cm paloiksi, nypyt voit jättää pitemmiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, freesaa öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 min. Paloittele broileri suupaloiksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsa ja paista vielä muutama minuutti. Mausta raastetulla sitruunankuorella ja ½ sitruunan mehulla.
3. Pastan kypsyttyä ota talteen 3 dl keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita se broilerin ja parsan joukkoon. Sekoita mukaan myös raastettu parmesaani ja keitinvesi ja sekoita ne niin kauan, että ne sulautuvat kastikkeeksi.
4. Tarkista maku ja sekoita mukaan rucola


Paras tänä vuonna oppimani parsa vinkki on muuten se, että kun tulen kotiin parsanipun kanssa, pätkäisen puuvarret pois (ja poistan siniset kuminauhat), huuhtelen parsat ja upotan ne isoon kulhoon tai vuokaan, jossa on jääkylmää vettä. Oikeasti jääkylmää, tänne tulee heittää ne pakkasessa olevat klönttiintyneet jääkuutiokimpaleet. Annan niiden rauhassa uiskennella tunnin tai pari ennen ruuanlaittoa ja parsat kiittävät esiintymällä sen jälkeen uskomattoman jäntevinä, raikkaina ja rouskuvina. Jos parsat ovat päässeet jo vähän nuukahtamaan, tällä tempulla taiot niille melkein uuden elämän!



Ihanaa parsakevättä! Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kotimaisia parsoja!

Tsekkaa myös 



lauantai 15. huhtikuuta 2017

NOKINEN SAVULOHILAUTA


Lankalauantaina olin päättänyt nostaa savustetun lohen pöydälle. Näin ihanan idean Tastespottingissa ja päätin heti toimia kopiokissana. Alkuperäisessä kokonainen lohifile valmistettiin uunissa, joten tämä onnistuu aivan hyvin kotona ilman savustintakin.

Ja voi olla, että savustimen kanssa ei niin onnistukkaan, ainakin jos unohdut pilkkomaan aineksia, etkä laita mitään munakelloa soimaan ja sitten kun muistat on vastassa musta savulohi. Mietin jo, että pitäisikö tätä kutsua kenties nokiloheksi tai Cajun-loheksi, vähän niinkuin tapahtunutta peitellen, mutta onneksi musta pinta ei ainakaan hirveästi vaikuttanut makuun ja lohi hupeni laudalta liukkaasti. Ja kun kuvaukseen ei pääsiäisvieraiden kanssa pysty oikein heittäytymään, mietin jo uudelleen ottoa joku toinen kerta (mutta te voitte käydä katsomassa tuosta ylemmästä linkistä kuinka kaunis tämä ruoka voi olla ja kuinka kuvauksellinen...) mutta sitten ajattelin, että nää, kuka nyt mitään uusintaottoja. Paitsi tätä ruokaa tehdään varmaan toistekkin. Ihana kesäruoka myös  ja kiva tarjoiluidea isommallekkin porukalle.

Reseptin nerous on tietysti se, että voit laittaa laudalle lohen kaveriksi mitä vaan ja jokainen syöjä ottaa juuri sitä mitä haluaa syödä. Ja tekijä halusi tietysti syödä kaikkea, koska oli laudalle latonut kaiken mitä mieli teki.



SAVULOHILAUTA

Vastasavustettu lohifilee (tai uunissa paistettu)
Vihreitä salaatinlehtiä
keitettyjä kananmunia
tomaattia
punasipulia
oliiveja
paistettuja herkkusieniä
uunissa paahdettua vihreitä parsoja
avokadoa
paistettua pekonia
sitruunanlohkoja
limenlohkoja
kurkkua 
täytettyjä pikkupaprikoita (Pirkka)
fetaa
korianteria, ruohosipulia tai muita yrttejä

Ota iso iso leikkuulauta ja laita halutessasi sille leivinpaperi, kiinnität sen lautaan kätevästi öljyllä. Laita savustettu tai uunissa paahdettu (tai grillattu) lohifile laudan keskelle. Pilko muut ainekset haluamallasi tavalla ja asettele ryhmittäin lohen ympärille. Salaatinlehdet ripottelin alimmaiseksi koko laudan ympäri.

Eikö oo herkullisen näköinen?
Eikä muuten petä, siis ulkonäkö!

Lauantain trullittelut saatiin myös kunnialla loppuun. Lapset serkkuineen loikoo sohvalla ja nautiskelevat laiskana saaliista. On se kumma mikä määrä pikkumasuun mahtuu suklaamunia!

Illalla vielä  jännitysmomentti, syttyykö kokko. Aika monta senttiä pyryttänyt nimittäin.



torstai 13. huhtikuuta 2017

PARSAA, PARSAA, ENEMMÄN PARSAA


Parsaista pääsiäistä!

Parsa on juuri sitä mitä pääsiäismenu kaipaa. Sesongin ykkösvihannes on lupaus kesästä, vihreydestä ja tuoreudesta. Joka talvi ehdin unohtaa sen ainutlaatuisen rehevän maallisen maun joka makuhermoille leviää ensi puraisulla. Joka ikinen kerta mietin, että kuinka olin unohtanut, että tämä on näin hyvää. Vaikka parsaa on saatavilla ympäri vuoden, en sitä osta ennen kuin maalis/huhtikuulla kun eurooppalainen parsa saapuu kauppoihin. 

Sitten aletaankin odottaa ruotsalaista ja jos olen oikein onnekas, alkukesästä saan käsiini myös nipun kotimaista parsaa. Se nautitaan pelkän voisulan kanssa.


Pääsiäinen on kyllä ihmisen parsaista aikaa! En helpostikaan halua matkustaa pääsiäisenä minnekään, ainakaan nyt kun lapset ovat vielä trullittelu-iässä. Kotoilu ja sisarusten perheiden kanssa kokoontuminen, hyvästä ruuasta nauttiminen, melkein parempaa kuin joulu! Lankalauantai on tosi tärkeä perinnepäivä. Aamupäivällä lapset kulkevat trullittelemassa ja illalla kokoonnutaan tietysti pääsiäisvalakialle. Toivon, että Urholle ja Maitotytölle jää vahva muisto tästä Etelä-Pohjanmaalla edelleen elävästä perinnöstä.

Minä muistan Oravan mummolassa kun esiin kaivettiin ja päälle puettiin punainen toppatakki, se oli siinä tuvan komeros mihinä mumman ja papan navettaverhakki, käveltihin illan pimetes pihatöyrä navetan ohitte alahan, kylätiän ylitte, siälä toisella pualen  tiätä, pellol lairas oli meirän oma isoo kokkoo, sinne oli jo viikoolla miähet ajanhet rankoja ja riskuja, syrämenä tais olla jotaki vanhoja raktorin renkahia, ne paloo hyvi ja kaua ja komiasti. 

Tapas olla vielä lunta, mutta paikka paikoon pelloolla jo ruskeeta plänttiä.  Ei menis montaa viikkua kuj joki tulis ja nousis peittämhän joenviaruspellot tiänki ylitte ja aina sinne asti mihinä mä nys seisoon vaharaten valakiaa. Kerra muista, että isä oli tuanu joukossansa rakettia, kuinka ne pääsiääsehen kuuluu, sitä en osannu silloon piänenä likkana kyseenalaastaa ja viäläkää en ymmärrä. Siinä sitte seisottihi ja kattothi ku liaskat tanssi poloskaa ja musta sakia savu yhtyy johonakin jumalattoman korkialla yhthen kaikkien muitten oravalaasten valakiootten kans. Niitoli varmaha kymmeniä, piänes kyläs. Meiräv valakia oli kyllä mum miälestä komeemmasta päästä. Mä pirin mun piänellä lapaasen peittämällä kärellä mumman kärestä. Molin piäni ja onnelline ja mun punaanen toppatakki haisi kotoosasti navetalle.



Tämä postaus lähti kulkemhan nyt aivan omia teitänsä, kun aloin muistella, kielikin muuttui murteheksi, niin ettei meinaa saada takaasin ollenkaan. Ehkä tuo olisi teille kuitenkin vähän raskasta luettavaa, tuo mun lapsuuteni kieli. Täälä junas jo alkavat kattolla hullua akkaa, joka naputtaa punaasta läppäriä, ja pyyhkii kyyneleetä kasvooltansa. Ne vaan tuloo ja nokkuu alahan. 

Vahvoja, tunnepitoosia muistoja. Eikä oo eres nästyykiä.

xxxx(täs kohtaa mä ryhyristäyryn)xxx

Tänään on taas sellainen päivä, että saatte kaikissa maakuntalehdissä nauttia mun tekemistä resepteistä kiirastorstain kunniaksi. Sieltä löytyy ohje uuniparsan maustamiseen ja rapeana rouskuvaan parsacesariin. Valkoinen parsarisotto on muuten oiva lampaan kylkeen, tai sitten ihan vaan omana ruokalajinaan

Ja tuo parsabenedict on taivaasta!



Kannattaa siis napata kaupasta mukaan parsanippu tai pari (per pää!) Kyllä sille sijaa löytyy pääsiäispöydästä. Ja reseptit tosiaan löytyvät tänään Lännen Median tuottamista maakuntalehdistä.

Parsaista pääsiäistä!


Lännen Median osakaslehtiä ovat Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Kainuun Sanomat ja Forssan Lehti.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

kakut ja piirakat

Hienompi nimi tälle kasvimaakakulle (tai onko tämä pikemminkin torttu?) olisi varmasti primööri-kakku. Se kuulostaa niin hienolta, että kakun kanssa varmasti pitäisi nauttia kristallipikarillinen marjalikööriä. Juhlistaa satokauden varhaisvihanneksia. Kasvimaakakun paras sesonki on keväästä myöhäissyksyyn, koska kyllähän tämä on myös erinomainen sadonkorjuukakku. 

Lämpimästi suosittelen ympäri vuoden myös kaikkien uskollisten hortonomien, kasvimaa-kotikasvattajien ja wanna be-sellaisten erilaisten merkkipäivien juhlistamiseen (tämä on kakku myös siis ystävilleni vaikka Kivistöön, Kokki-Pottilaan ja Sauvajyväselle).


suklaakakku

Meillä kasvimaakakusta tuli Maitotytön ja mun yhteinen arki-illan nopea projekti. Olin luvannut kutsua lapsellisia ystävänaisia koolle Pomp de Lux - kutsujen merkeissä (mallisto oli muuten paras koskaan ja nykyään koot jatkuvat 170 cm asti. Mikä ihme siinä onkaan, että netistä selatessa vaatteet vaikuttavat vaan ihan kivoilta, mutta esittelijän esitellessä erilaisia yhdistelmiä ja kun itse pääsee hipelöimään kangasta, malliston houkuttelevuus saa kertakaikkisesti siivet alleen. Ja näin sanoen, en ole sitten minkäänlaisessa kaupallisessa yhteistyössä ko ketjun kanssa. Mutta hyvää on kiva levittää.)

Pongasin tämän mua syvästi liikuttaneen kakunkoristeluidean Allt om Mat-lehdestä. Siinä koristelun sai syvään vuokaan valmistettu kotitekoinen jäätelö. Minä ajattelin heti kakkua. Multainen kasvimaakoristelu synnytti ajatuksen juustokakkumaisesta tai moussetyypisestä kakusta ja muistin iskän ostaneen minulle joskus neliömallisen irtoohjavuuankin, joka olisi täydellinen tähän.

Aikaa ei kuitenkaan ollut liivatteilla leikkimiseen, eikä sen paremmin kotitekoisen suklaamoussen tekoon eriteltyinä keltuaisineen, ainakaan jos mielin siivota wc:n edustuskuntoon ja kantaa ylimääräiset takit saunaan piiloon eteisen naulakosta. 

Ja niin tuli kasvimaakakusta tälläinen: 


kakut ja tortut
Lisää kuvateksti

MAITOTYTÖN KASVIMAAKAKKU

70 g voisulaa
180 g digestive keksiä
3 pussia (eli 1 ja 1/2 pakettia suklaamousseaineksia, tässä Blå Band)
3 dl kermaa
3/4 pkt Oreo-keksejä
pienet määrät keltaista, punaista, vihreää, valkoista ja ruskeaa marsipaania (kaupoissa myydään semmoista pakettia, jossa näitä kaikkia)

Murskaa kaulimella muovipussissa digestivet muruiksi ja sekoita yhteen  voisulan kanssa. Vuoraa irtokakkuvuoka pohjasta ja reinoilta tuorekelmulla. Vuoraa 2 palasta, puolet ja puolet, jotta saat sitten vedettyä kelmun pois valmiin kakun alta. Painele muruseos tiiviisti vuuan pohjalle.

Valmista suklaamousse ohjeen mukaan, tässä tapauksessa 3 pussillista vatkattiin 5 minuuttia 3 desiä kerman kanssa (ohjeessa maito). Levitä mousse varovasti pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna tekeytyä viileässä 1/ 2 tuntia.

Muotoile marsipaanista (makusyistä käyttäisin tässä ehdottomasti marsipaania) omat primöörit. Porkkananoranssin saat tietenkin yhdistämällä keltaista  ja punaista. Meillä muotoiltiin Maitotytön kanssa porkkanoita, retiisejä, kukkakaalia ja keräsalaattia. Älä unohda espanjalaista tappajaetanaa! Mullan alta kurkisteleva vaaleanpunainen kastemato olisi myös ollut helluinen ja kertonut erityisen mehevästä mullasta.

Anna oreokeksipaketista yksi kullekin apulaiselle maisteltavaksi ja murskaa loput samaan tapaan kuin digestivit. Oreokeksien täyte tekee murskasta ihanan märän mullan näköistä. Levitä oreomulta suklaamoussekakun pinnalle ja asettele primöörit nättiin riveihin. Irrota kakku vuuasta ja vedä kelmut varovasti irti. 

Älä unohda valmistaa omaa kasvimaakylttiä. Ahneimmat voivat käyttää tekstiä KEEP AWAY!



suklaamousse

Kasvimaakakun arvosteluosiossa taputan vielä erityisesti itseäni selkään. Vaikka oioin tortunteossa mutkia niin, että rapa roisku, enkä ollut yhtään varma kakun onnistumisesta, siitä tulikin superihyvä, ei yhtään makea. Kaupan valmismousse ajoi asiansa todella hyvin ja digestivepohja tuo siihen ripauksen suklaata aina tukevaa suolaisuutta. Sen 4 pussin olis hyvin voinut valmistaa tähän. Kakku jäi  nyt torttumaisen matalaksi, mutta mitäs siitä.

Ja suloisin oli tietysti oman pikkuleipurin ylpeys onnistuneesta projektista! ( Liekö äidin projektityön vaikutusta, Maitotyttö tulee kertomaan mulle tämän tästä kuinke heille ön NaapurinLinnean kanssa joku projekti meneillään).

Onnea kaikenlaisiin kevään kasvimaaprojekteihin! Tämä on ainakin yksi vaivattomimmista toteuttaa. Ja varma sato, etanasta huolimatta!


lauantai 8. huhtikuuta 2017

NOPEIN IKINÄ: TERIYAKILOHI JA PAK CHOY


Ja nopeinta sen kuuluu ollakkin, jos kokkausaikaa on kaapista odottaviin suihin vain 20 min. Näin on muuten juurikin tänään: Helsinki, Teurastamo, Kellohalli, What's Cooking Helsinki - näytöskeittiö kello 16, tänään Herran vuonna 2017 ja huhtikuisena lauantaina, pieni bloggaaja (ei kirjaimellisesti), kaksi kalaa ja jonkin verran pak choyta.

Viime vuonna tein suuren suosion (koska herkullisia) saaavuttaneita korealaisia lihapullia ja tällä kertaa piti miettiä, että mitä ihmettä tekisin...huomasin koko ajan päätyväni nerokkaisiin vegeruokiin ja vekkuleihin leivonnaisiin, mutta koska niillä on omat näytöskeittiönsä ja minä olin ilmoittautunut maustamiskeittiöön, piti jotain aiheeseen liittyvää keksiä.

Tähän reseptiin päädyin, koska:

  • Tässä tosiaankin jujuna on maustaminen; helppo teriyakikastike, joka soveltuu myös vaikka kanalle
  • Lohen siis voi maustaa muutenkin kuin tillillä ja sitruunalla
  • Koska kalaa pitäisi syödä useammin eikä vaihtoehtoisia lohireseptejä ole koskaan liikaa
  • Koskan nälkäkiukku on pelottavaa, ja 20 minuuttia on arkena ruuanlaiton maksimi, tai homma leviää käsiin. Jopa äiti alkaa kiukkuilla
  • Pak choy ei ehkä ole vielä aivan tuttu vihannes kaikille
  • Ajattelin klaaraavani tämän näytöskeittiön paineessa
  • Ja näitähän kaikki on aina vailla; nopeita ja simppeleitä reseptejä

Mikään tulinen resepti tämä ei ole, sillä lailla ihan perheystävällinen, suolaa on tietysti soijan ja kalakastikkeen muodossa ihan kotitarpeiksi asti.

Saman tyyppinen, mutta tulisempi versio on sriracha-lohi. Jos mahdollista, se on vieläkin yksinkertaisempi, mutta potkumpi. Jos ei tarvitse miettiä mausteisuutta, pilko tähänkin kastikkeeseen chiliä.



Nopea teriyakilohi ja pak choy

2:lle

300 g lohifilettä 2 annospalana
1 tl sweet chili-kastiketta
1 tl hunajaa
1 tl seesamöljyä
1 rkl miriniä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl raastettua inkivääriä
2 isoa pak choyta
1 rkl kasvisöljyä
2 tl seesamöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 rkl kalakastiketta
0,5 dl vettä

pinnalle
1 rkl seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita sweet chili-kastike, hunaja, seesamiöljy, mirin, soija ja inkivääri keskenään. Laita lohi uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Laita uuniin 10 minuutiksi.

Leikkaa pak choyn tyvestä pala niin, että saat lehdet erilleen. Kuumenna öljy pannulla tai wokissa ja freesaa valkosipuli pehmeäksi. Lisää pak choy ja paista veteläksi. Kaada vesi, seesamöljy ja kalakastike päälle, sulje kansi ja anna höyrystyä 5 min.

Paahda seesaminsiemenet.
Kokoa annos laittamalla lautaselle tai kulhoon pak choy, sen päälle lohi ja lopuksi seesaminsiemenet ja korianteri. Joku unohti näissä kuvissa seesaminsiemenet...


No paas kattoen kuinka mun käy. Saako jokainen katsoja oman annoksensa? :) Näytöskeittiöihin ja ilmaiseen yleisötapahtumaan kannattaa saapua koska tahansa 12-17 välillä. Viimeisenkin tunnin aikana on  vielä kolme kovaa kokkaajaa. Ja sitä ennen? OMG!


perjantai 7. huhtikuuta 2017

KUKA TULEE? WHAT'S COOKING HELSINKI

Ja joka tulee, tulkoon huomenna.

Yleisöystävällinen ja ilmainen tapahtuma järjestetään Helsingin Kellohallissa huomenna klo 12- 18, What's cooking Helsinki.  Me bloggaajat osallistumme aamupäivällä seminaareihin, mutta klo 12 ovet avautuvat kaikille. 

Kolme näytöskeittiötä tuo non-stoppina yleisölle 20 minuutin kokkausnäytöksiä, laidasta laitaan. Onko joku muu kuin minä  sun suosikkibloggarisi uskaltautunut lavalle? Tsekkaa ohjelma täältä.



En pysty vastustamaan näytöskeittiöitä. Oon saanut olla lavalla Sara La Fountainin ja Akseli Herlevin kanssa ja välillä ihan yksin. Aina on ollut kivaa. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Ja mitään en lupaa. Paitsi Lohta ja Pak Choyta.


Viimeksi olin Sarkamessujen lähiruokatorilla opettamassa Janne Katajalle piimävellin tekoa. En tiedä kuinka se oikein meni, mutta piimävellin lomassa ehdin mm. tanssia häävalssia toisen juontajan kanssa.  Ja laulaa luikautin pitkäpiimäisen?n biisin. Mikään näistä ei ollut käsikirjoituksessa (missä käsikirjoituksessa?), ilmeisesti keittiötriomme oli melkoinen hulluuden inspiraatio, sillä lopulta Janne Kataja seisoi myös päällään.





Viime vuonna WCH-tapahtumassa sain kokkailla korealaisia lihapullia ihan primetime, heti puolenpäivän jälkeen. Nyt olen lieden äärellä 16.00. Toivottavasti yleisö löytää vielä paikalle, viime vuonna viimeiset näytökset olisivat voineet saada hiukan enemmän yleisöä.

Sitä tässä nyt jännitetään. Tulkaa siis paikalle, tutustumaan myös Teurastamon alueen ravintoloihin, vaikka lounaalle. Ja paikalla on myös bloggaajien (lähinnä kaikuvausrekvisiitta) kirppis.

Nappaa essun kulmasta, nähdään!

...ja anteeksi nämä näytöskeittiökuvat vuosilta -12 ja -13. En nyt löytänyt muutakaan.


lauantai 1. huhtikuuta 2017

MAITOTYTÖN APRILLIPILA


Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.



Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.


MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).


Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.


lauantai 25. maaliskuuta 2017

AAMUN MUNAT: TEXMEX MIGAS


Aamiainen on päivän paras ateria. Otsassani lukee, että oon aamiaislyyli. Aamiaisella voi syödä paljon tai vähän (no, on kyllä ihmisiä, joille on olemassa vain yksi vaihtoehto, mutta ei nyt aleta osoittelemaan itseä ketään tässä sormella), terveellisesti vihermehuillen ja kokojyväillen tai ihastuttavan syntisesti kierien pekonissa ja vaikka suklaakakussa jos siltä tuntuut (arvaa tuntuuko?).

Jos multa joku kysyy, minkä kansan nimeäisin ykköspallille parhaimman aamiaiskansan kisassa, tiedän heti, HETI vastauksen. Se on meksikolaiset. Niiden aamiaismunillakin on tuhat ja yksi tarinaa, eronneista munista farmarin erikoisiin. Lähes kaikista ruuista, oli sitten vaikka enchiladoja, burritoja, tamalesia tai tacoja voi valmistaa aamiaisversion. Munaa löytyy lähes kaikista ja tortilloja. 

Ja aina maistuu sairaan hyvältä. Miten se vain toimiikin niin hyvin. Vaikea kuvitella, että mua huvittais syödä vaikka karjalanpaistia paistetulla kananmunalla aamiaiseksi, tai edes makaroonilaatikkoa (molempia ruokia peukutan muilla aterioilla- karjalanpaistia ilman munaa kylläkin).



Koska olen alkanut ymmärtämään meksikolaista keittiötä, olen alkanut aika tiukasti erottaa sen texmexistä. Koko texmexhän on tietysti amerikkalaisittain inspiroitunut versio meksikolaisesta, usein hiukan överimpi, mutkia oikovampi, annoksissa on enemmän tavaraa kuin vastaavissa meksikolaisissa, mutta makujen kirjo on meksikoa köyhempi, kaikissa texmex annoksissa on sama tuttuus.

En tosin ole koskaan kieltäytynyt myöskään texmexistä, sillä hyväähän se on. Herkullista!  Tämän päiväinen munakokkeli texmex Migas -resepti  on reilusti texmex. Huevos con migas löytyy myös meksikolaisena versiona, joka on simppelimpi. Tällä kertaa valitsin juustoisemman  texmex-tien.


TEX MEX MIGAS

 3:lle
 
5 maissitortillaa
öljyä paistamiseen
6 munaa
1 (puna)sipuli hienonnettuna
1-2 tuoretta jalapeñoa hienonnettuna
1/2 vihreä paprika pieninä kuutioina
1/2 punainen paprika pieninä kuutiona
2 dl kuutioitua tomaattia/kirsikkatomaattia siemenet poistettuna
3 dl juustoraastetta (tässä Juustoportin vuohen gr)
1 dl hienonnettua korianteria
suolaa, pippuria

tarjoiluu, avokadokuutioita, lisää juustoraastetta, limenlohkoja

Leikkaa tortillat paloiksi (n. postimerkin kokoisiksi, muodolla ei väliä). Voit käyttää myös hiukan kuivahtaneita. Ehdottomasti toivon sinun läyttävän kuitenkin maissitortilloja, muuten maissin olennainen maku jää puuttumaan. Paista tortillalastut kullanruskean rapeiksi ja nosta talouspaperille valumaan.

Vatkaa munat haarukalla kulhossa kunnolla rikki ja lisää n. 1/2 tl suolaa ja jätä odottamaan. Tässä on taas kyse kemiasta, luin että päinvastoin kuin usein kehotetaan, munat kannattaisikin suolata heti. Suola vaikuttaa proteiniin linkittymiseen, mutta samalla ilmeisesti jotenkin suojaa niitä niin, ettei vesi pääse haihtumaan, eli munakokkeli ei kuivuisi yhtä herkästi. Siis suolaan munamassan.


Pehmittele sipulia miedolla lämmöllä paprikan ja jalapeñon kanssa pannulla n. 5 min. Lisää sitten tomaatti ja puolet tortillalastuista. Paista vielä muutama minuuttia ja lisää sitten munat ja juustoraaste. Liikuttele munamassaa pannulla kuten munakokkelia tehdessäsi. Nosta pannu pois levyltä kun kokkeli näyttää kiinteältä, mutta vielä märältä, emme halua tehdä nyt kuivaa kokkelia. Sekoita mukaan loput tortillalastut ja korianteri.

Tarjoile korianterin, extrajuuston ja limelohkojen kera.



 Migas tarkoittaa muuten muruja.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

KAURAPUUROKOHOKAS


Mä puhun nyt viikonlopun aamiaisesta. Ajatus ei ensimmäisenä lähde rientämään kaurapuuron suuntaan. Kun se on niin arkista ja jotenkin, niin hyvää kun se sokerisen voisilmän (tai jäätelön!) kanssa onkin (joo, mä osaan syödä kaurapuuronkin epäterveellisesti, missä ne sokeroimattomat marjat on?), niin kumminkin siinä on joku ihme takaraivolohkon pakkopulla- fiilis. Eli pakkokaurapuuro. Häpeän syvästi, että olen huono kaurapuuron syöjä. Vaikka periaatteessa siitä tykkäänkin, sokerisen voisilimän kanssa (oonko se vaan minä, vai tuntuuko teistäkin, että mun ajatus kiertääkö jotenkin kehää?).


Mutta jo heräsi mielenkiinto, kun alettiin puhua kaurapuurokohokkaasta. Tämä on muuten oiva hävikistä herkuksi ruoka, sillä jos teet sen viikolla syömättä jääneestä puurosta, ei vaivaa ole viikonloppuna enää nimeksikään (ihmevalkuaiset ilmeisesti vatkaantuvat itsestään?)

No kumminkin.
Herkkupuuroa, marjoja ja rouhittua pähkinää.
Eihän tätä voi vastustaa.
Soppeli myös brunssille.
Alkuperäinen resepti Food&Wine (tässä muokattu).


KAURAPUUROKOHOKAS
n. 4-6:lle, muusta tarjoilusta riippuen

2, 5 dl isoja kaurahiutaleita
7, 5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
hiukan suolaa 
tai vastaava määrä tähteeksi jäänyttä puuroa eiliseltä

2 rkl tummaa sokeria
3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl  marjoja (pakaste)

pinnalle
3 dl tuoreita marjoja (käy ne pakastekkin, ei vain yhtä kaunis)
1-2 dl rouhittuja pähkinöitä, mantelia
tomusokeria 


Laita uuni n. 190 asteeseen.

Keitä puuro lisäämällä maitoon kaurahiutaleet ja hauduttamalla kypsäksi, n. 15 min. Ota levyltä, mausta suolalla ja anna hiukan jäähtyä.
Tai
Käytä tähteeksi jäänyttä puuroa.

Mausta puuro sokerilla, vatkaa puuron joukkoon keltuaiset. Sekoita mukaan myös pakastemarjat.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti puuron joukkoon. Laita puuro uuniinkestävään, voideltuun keraamiseen vuokaan tai valurautapannuun. Myös yksittäiset annosvuoat ovat kivoja.

Paista n. 30 min, kunnes kohonnut ja kauniin kullanruskea pinnalta. Paistoaika riippuu myös valitsemastasi astiasta paljon, mutta anna reilusti väriintyä pinnalta, ei ainakaan minulla kuivunut yhtään liikaa (pakastemarjat?).

Ota uunista ja heitä päälle marjat, rouhitut lempipähkinät ja tomusokeria, koska tämä ei ole makeaa ollenkaan. Vaahterasiirappi on tietysti myös hyvää. 

Ja sen kohokas saa reilusti lässähtää, siinä marjanheittovaiheessa, ei makua haittaa.

Eli ei mitään suorituspaineita!


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

VAIN YKSI RESEPTI - JA ARVONTA


Jos aiot testata vain yhden tämän kirjan resepteistä, anna sen olla tämä.

Jos kirjan tekijä loihevi näin lausumaan, niin minä olen kyllä ensimmäinen ottamaan vinkistä vaarin. Erja Ariela Säkkinen on bloggaajakaverini Andalusian auringosta; ihan mahdottoman taitava sanankäyttäjä, useammallakin kielellä,  ruuallarakastaja (kuten minäkin), ja taitavaksi valokuvaajaksi kehittynyt maailmankiertolainen jonka matkatarinat kuvaavat elämää ja ruokalistoja Andalusiasta Pohjois-Afrikan kautta Lähi-Itään. Ja nyt tuore esikoiskeittokirjailijatar, kun WSOY julkaisi Arielan Andalusian auringossa - kulinaristiretkiä Jerezistä Jerusalemiin. 




Kirja on kaunis, värikäs ja täynnä hurmaavia tarinoita  ja huomioita alueilta. Reseptit eivät päästä välttämättä kokkaajaansa kaikkein helpoimmalla, mutta ne kyllä palkitsevat tuoreudellaan, ihan kodin perusreseptikokoelma kirja ei nimittäin todellakaan ole. Paitsi jos nyt satu olemaan vaikka Sevillasta, Jaffasta, Tangerista tai Betlehemistä kotoisin.  Ja joku aina on. Nämä  annokset on jonkun syyrialaisen perheen lohturuokaa, vaikka yhtä eksoottisia meille kuin aladopi heille (mistähän mä tuon vertauksen vetäisin?).

Nykyään innostun keittokirjoissa tarinoista reseptien välillä. Kirjan reseptimaailma tuo itsellekin muistoja Lähi-Idän ruuista, mutta se mikä saa hyppimään tasajalkaa riemusta on se, että kirjasta löytyy niin monta reseptiä nevö hööd- osastolta. Ruokalajeja, josta en oo kuullukkaan, saati sitten maistanut.  Mikä ihana kolaus kaikkien keittiöiden asiantuntija-itsetuntooni, niin virkistävää!





Ja se resepti mihin alussa viittasin on Shish Barak. Koskaan kuullutkaan näistä lammastäytteisistä tortellinin tapaisista jauhonyssyköistä, jotka kypsennetään jugurttiliemessä. Ja kun Ariela vielä vakuuttaa nyyttien olevan järkky hyviä: Jos aiot testata vain yhden tämän kirjan resepteistä, anna sen olla tämä.
Ei mulla ollut mitään muuta mahdollisuutta. Ainoastaan kaduttaa se, että valitsin reseptin, jonka teko-ohje on pitempi kuin beduiinin teltan masto. Nyt joudun sen tähän kopioimaan. Ja on yö.

Mutta resepti. Se oli eksoottinen, maistuva, täyttävä ja taatusti jokun palestiinalaisperheen suosikkiateria. Eikä mitenkään monimutkainen pituudestaan huolimatta. Tietysti tottumattomat sormet saivat nyyttitehtaaseen uppoamaan melkein tunnin, mutta vaiva palkittiin syömisvaiheessa.

Ai niin ja katumus numero 2: Keiton pinnalle piti ripotella za'ataria ja minä unohdin!!!! 


SHISH BARAK
resepti Erja Ariela Säkkinen: Andalusian auringossa
 4-6 :lle n. 52 (sain kyllä 10 enemmän, johtunee muotin koosta)

Taikina
5 dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1/2 dl öljyä
2- 2 1/4  dl  vettä

Täyte
1 sipuli hienonnettuna 
1 1/2 tl bokharat-mausteseosta
250 g lampaan jauhelihaa
1 1/2 tl kuivattua minttua
3/4 tl suolaa
Paistamiseen
muutama rkl ruokaöljyä

Kastike
1 kg turkkilaista jugurttia
2 dl vettä
3 rkl öljyä
3 isoa valkosipulinkynttä
3 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna
1/2 sitruunan mehu
1 tl suolaa
1 tl mustapippria

Tarjoiluun
Za'ataar mausteseosta
paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta korianteria

Valmista taikina. Sekoita jauhot ja suolakeskenään. Lisää öljy ja sekoita murumaiseksi. Lisää vesi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Hiero muutama rkl (kyllä kai 1 riitti?) ruokaöljyä taikinan pintaan. Jätä lepäämään peitettynä ja valmista sillä välin täyte.

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota sipuli, lisää mausteseos ja muutaman minuutin päästä jauheliha, minttu ja suola. Kypsennä 10 min.

Jaa kuoritaikina 4 osaan ja pidä muut osat peiton alla kun työstät yhtä. Ota muotilla (pieni juomalasi?) n. 6 cm (mulla muotti 5cm) ympyröitä ohueksi kaulitusta taikinasta.
Täytä n. tl täytettä ja nipistä kiinni puolikuuksi. Käännä alareunan sakarat sakarat nyytin taakse ja nipistä kiinni. Peittele kunnes valmiita kypsennykseen.

Kaada kastikkeen jogurtti ja vesi kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes seos alkaa kuplia. Kuumenna öljy pienellä pannulla ja kuullota siinä korianteri ja valkosipuli.

Sekoita sitruunamehu jogurttiin. Lisää valkosipuli-korianteri-öljyseos ja mausta.

Lisää taikinanyytit ja kypsemnnä 20 min hiljaa poreillen.

Ripottele päälle za'ataria, pinjansiemenet ja korianteria. Tarjoa sellaisenaan tai riisin kera.

(anteeksi, lyhentelin reseptin käänteitä hiukan laiskuuksissani, täydellinen resepti löytyy kirjasta, mikäli ilmaisin jotain ei ymmärrettävästi.)



Onnea Ariela onnistuneesta kirjaprojektista! Olet liittynyt upeiden bloggaaja-keittokirjailijoiden joukkoon. Resepti, tekstit ja kuvat!

Kommentoipa oma tervehdyksesi Arielalle sunnuntaihin 26.3 mennessä tähän postaukseen. Arvon kommentoijien kesken yhden kappaleen tätä kaunista kirjaa. Kirjan toimittaa kustantaja.

P.S. Unohdin mainita, että on erityisen vikkelä huumorintajussaan tämä Ariela. Siitä oon aina tykänny hänen teksteissään!

P.S.P.S ettei nyt syntyisi mitään väärinkäsityksiä, niin tästä kirjasta kokeillaan vielä useampaa muutakin reseptiä

P.S.P.S.P.S  mustapippuria, paprikaa, jeeraa, korianterinsiemeniä, neilikkaa., muskottia, kanelia, kardemummaa = Bokharat

Kirja on arvostelukappale kustantajalta

maanantai 20. maaliskuuta 2017

SANNAN RUOKAKASSI PELASTI NANNAN


Juhuu! Nyt se on täällä meilläkin. Kun kiire painaa päälle, avun arjen ruoka-ongelmiin tuo kotiin kannettava Sannan ruokakassi resepteineen. Postaus on kaupallinen yhteistyö Sannan ruokakassi -palvelun kanssa.


Ihan ei ostokset mahtuneet yhteen paperikassiin, muovipussi kantoi loput

Kassin purku: äitin pieni joulu keskellä arkea

SANNAN RUOKASSI

Sannan ruokakassi oli kyllä varsinainen viikon pelastus.  Koko perhe tuli kotiin samana maanantai-iltapäivänä; Urho ja minä Viking Race -kisareissulta Hollannista (jiihaa, Urho sijalla 7. maailman suurimmassa nuorten luistelukisassa), IsoHoo meriltä ja Maitotyttö mummolasta ja Turun reissulta, kaapit ammottivat tyhjyyttä ja tavallinen get together- nahinointi kotiinpääsyn kunniaksi oli odotettavissa (vrt. lauman järjestäytyminen). Täydellä vatsalla nahinointikin on mukavampaa, ja samoilla saranoilla kotiin toimitettu ruokakassi pelasti illan ja koko tulevan kiireisen kaikki-työt-rästissä-viikon.  

Ja kyllä, ruokabloggaaja ei hänkään välty arjen kurimukselta. Joskus on kertakaikkisen vaikea edes EHTIÄ miettimään, mitä tänään syötäisiin. Ei tahdo eikä jaksa. Mäkkäri, here we come ja omatunto soimaa.

Ruokakassinkaan avulla ei päästy ihan auvoiseen koko perhe kokkaa yhdessä -tilaan. Mutta äiti kyllä niin kiittää ja kumartaa, että sai kantaa pöytään kotona valmistetun aterian joka ilta; ihan vielä nautinkin siitä, että joku oli tehnyt ajatustyön ja ostokset puolestani.

Jauhelihapizza maistuu koko perheelle, sitä oli twistattu ihanasta lähi-idän suuntaan mausteilla, tuoreella oreganolla ja valkosipulisella jugurttikastikkeella. Iso-Hoon suosikki. Pohja tuli kätevästi tuubista ja oli hyvä!

MISTÄ SITÄ SAA?

Yleensä nämä ruokakassi-palvelut toimivat vain pääkaupunkiseudulla, mutta Sannan kassia toimitetaan myös Tampereen, Turun, Lahden, Vaasan ja Jyväskylän alueelle. Ja tänne Seinäjoelle. Jippii! Sanna Ruokakassi-sivuilla voit kokeilla postinumeron avulla oletko toimitusalueella.




Pussissa oli 4 illallista, yksi niistä oli tarkoitettu riittämään 2 päivälle. Tässä pussissa se oli kana hapanimeläkastikkeessa täysjyvä-jasminriisillä.

ONKO NIITÄ ERILAISIA ERI TARPEISIIN?

Kasseja löytyy eri kokoisia, perhekassia, pikakassia ja gluteenitonta. Itse testasin 5 päivän 4 hengen ruokakassin. Reseptit olivat houkuttelevia ja  kassien sisältö laadukasta. Vain esimerkiksi kotimaista lihaa: kassistani löytyi pientilapossua, luomujauhelihaa, Naapurin maalaiskanaa ja juurekset ja kasvikset olivat kotimaisia tomaatteja ja sokeriherneitä lukuunottamatta. Olen niin hassu, että minusta tuntui aivan kuin joulupukki olisi käynyt purkaessani kasseja. Joka ikinen päivä oli kiva tulla stressittömästi kotiin kun tiesi, että ruokatarvikkeet ja resepti odottavat valmistajaansa.


Oma ja Maitotytön suosikki oli norjalainen laadukas turska. Ei muuta kun leivityslinjakäyntiin.


MITES NE RESEPTIT SITTEN?

Kauniin reseptivihon reseptit olivat toimivia ja  kerrankin tuli kokeiltua jotain muuta kuin mitä itse olisi ensimmäisenä keksinyt (tai kun ei olisi, niin Mäkkäri...). Ruoka-annoksista jäi meillä myös lounaiksi tähteitä, lapsemme kun ovat vähäsyömäisiä, ruokaa riittää kyllä 4 hengen perheelle vaikka mukana olisi pari suurkuluttavaa teinipoikaa. Kotona ei tarvinnut olla erikoisia aineita, perusmausteita, öljyä jne. Jopa sipulit olivat pussissa.


PLUSSAA JA PLUSSAA

Summa summarum, + lista on pitkä:

+ ajansäästö
+ suunnitellut ruuat koko viikolle
+ reseptit houkuttelevia, toimivia ja helppoja toteuttaa
+ ei tarvinnut kuluttaa energiaa ruokakaupassa
+ tuotteet huolella valittuja, mm. luomua mukana, ei bulkkiruokaa
+ monipuolista, myös kasvikset olivat mukana joka aterialla
+ ei eineksiä
+ suunnitelmallisuus minimoi hävikin
+ hermojen säästö
+ tulee kokeiltua uutta

miinusmerkkilistalla:

 - öö, tähän on vaikea keksiä mitään, väittäisin, että edes hinta ei ole kallis, hyvällä suunnittelulla kun ei tarvitse ostella ylimääräistä, eikä hävikkiä synny
- että vielä ei ole mahdollisuus tilata esim. vegekassia
- jos on kovasti ruokarajoitteita, oikeita tai keksittyjä


Yksinkertainen annoskaunotar, supernopeakin, possunfilepihvit risonilla

TESTAA RUOKAKASSI ALENNUSKOODILLA

Eli kyllä mä nyt suna kanssa kokeilisin tätä. Mummot, papat ja kummit, on muuten loisto lahjaidea lapsiperheelle! Ja jos et ole kassin toimitusaikana 16.30-21.00 maanantaina kotona, kassi jätetään sovittuun paikkaan. Kassin tilaus on periaatteessa jatkuva (em. joka toinen viikko), mutta voit koska tahansa muuttaa/perua tilauksen tai lopettaa sen kokonaan 7 vrk ennen kassin toimitusta.

Ensimmäinen kokeilukassi on naurettavan halpa, siihen saa vielä lisäksi multa alennuskoodin AITINIRESEPTIT17,  jolla höylääntyy hinnasta ylimääräiset 8€ lisää pois.

Olisi hienoa kuulla kommenteissa teidänkin kokemuksia, jos ja kun innostutte kokeilemaan. Sen verran on tullut työhuoneessa tätä kassiviikolla ylistettyä, että ainakin työhuonekaverini Heli odotti kuin kuuta nousevaa tätä postausta koodeineen, jotta pääsee tilaamaan.

SANNAN RUOKASSI sivulta löytyy kaikki tarvittava tieto. Älä unohda alennuskoodia!

... harvoin samassa postauksessa muuten juhuu, jippii ja jiihaa!


Kaupallisessa yhteistyössä Sannan Ruokakassi