About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Koko kesä kanoja


Kesäkanoja. Kesäkuun alussa meille muutti 4 kaunotarta (Late, Pate, Elsa ja Äänekäs). Ilmajokisia maatiaiskanoja, hyvinkin vapaana kasvaneita. Kuherruskuukausi on nyt takana ja kanat ja niiden metkut sukeutuneet osaksi arkipäivää. Pöytäkirjoihin haluaisin kirjattavan, että minä olisin halunnut pienen pikimustan kanan, mutta Urho10v, halusi Laten (nimi muutettu kanan muuttaessa meille, yläkuvassa) ja loppu parven kanoista oli sitten valittava suurempien konfliktien välttämiseksi samasta parvesta, jonka ainoa musta oli juuri alkanut hautomaan.



Latea meille suositeltiin hyvin lapsirakkaana ja kesynä. Late ei kuitenkaan tykkää toisten kanojen tipuista, joten Laten muuttaessa meille ajateltiin kaikkien osapuolten hyötyvän.



Late on toinen Urhon kanoista, viisas ja ahne vai menikö se toisinpäin ja äärettömän rohkia. Sekä varsinainen linssilude, kuvia selaillessani huomaan Laten keimailevan 80% kuvissa. Late tekee asiat aina vähän toisin kuin muut ja uskaltaa todellakin tallata omia polkujaan.



Kanat (ylä- ja alakuvassa yllättäen Late), tottuivat meihin ja trampoliinilla hyppimiseen ja muuhun meuhkaamiseen yllättävän nopeasti. Totutteluviikon jälkeen uskalsimme päästää ne ulos tarhasta. Ja saatiin takaisinkin. Ollaan sitä mieltä, että Late ja Elsa tunnistavat nimensä.



Kanaparvemme on yllättänyt meidät sosiaalisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Toden totta meillä asuu 4 aivan erilaista tyyppiä. Joista siis yksi on varsinainen linssilude.



Vaalein kanoista on tietenkin nimeltään Elsa. Elsa on nokkimisjärjestyksessä pahnanpohjimmainen ja tällä hetkellä pienoinen murheenkryyni. Se nimittäin supsutteli mahahöyhenensä veks, eli ajeli mahansa niinsanotusti kananlihalle, mikä on merkki siitä, että kana on aikeissa ryhtyä hautomaan. Ja sitten se totisesti alkoi hautomaan. Mitä me emme tietysti halua, koska se ei päästä muita kanoja munimaan munimiskoppiin, istuu munien päällä, nostaa metelin kun munat käy hakemassa ja melkeinpä nokkii (Elsa, tuo kanoista lempein...).




Meidän valmiselementteinä ostettu kanakoppi on sekä menestys että fiasko. Munintapesän kanat ottivat heti omakseen, mutta eivät sen sijaan suostu yöpymään matalilla orsillaan sisäosassa. Hädissäni työnsin sitten harjanvarren  tarhan yhteen nurkkaan, jotta saavat totuttaa orrella-istumis-itseään.

Tälläisillä kotimaisilla maatiaiskanoilla on kuulemma vahvat kananvietit. Ne ovat hyviä lentämään, halutessaan tulevat yli 2m aidasta, kovia munimaan, kovia hautomaan, kuopsuttamaan ja kylpemään.



Siksi  parvi suuntaa välittömästi ruusupenkkiini kun päästämme ne irti pihamaalle. Kaivautuvat syvälle ruusujen juuriin ja pörhistävät höyhenpeitettä niin, että multa pääsee kulkemaan joka rakosesta. Silminnähden nautinnollinen hetki. Yläkuvassa etualalla Äänekäs, toinen Urhon kanoista, joka on varsinainen diktaattori ja viimeisen sanan sanoja ja meidän mielestämme se on kasvanutkin puolta isommaksi kun muut meillä oloaikana. Äänekäs on ollut tuoreen nimensä veroinen kuulemma jo pienestä pitäen. Se asettui syntymäkotinsa emännän syliin yhtään pyristelemättä vaan kotkotus-motkotus ei tauonnut hetkeksikään. 



Jotta semmoisia ne ovat; Late, Pate, Elsa ja Äänekäs. Hyvin määrätietoisia kuten alakuvan Laten ja Paten ohimarssista jo nilkan asennosta näkee. Parvi on pärjännyt hyvin ilman kukkoa, niitäkin olisi saanut, ilmaiseksi, ja olivat tosi kilttejä, mutta säälimme naapurustoa. Anoppilaan nimittäin ottivat kukonkin joka on hyvin ihmisystävällinen ja syö Urhon kädestä siinä missä kanatkin. Tai sitten Urho on kanakuiskaaja. 


Hyvänmakuisia munia tulee nykyään päivittäin 3-4, kyllä se pienen perheen munissa pitää. Kakkumunat ostan erikseen kun ei näin tuoreet tahdo vaahtoutua. Kalenterin nurkkaan merkitään joka päivä päivän munasaldo. Pikkasenhan nämä sitoo, hoitaja on löydettävä reissuun lähtiessä, siksipä reissut ovatkin vähissä. Mutta onpa omia, onnellisten kanojen munimia munia. Ainakin mä luulen, että ovat onnellisia, vaikka se yksi jaksaa koko ajan motkottaakkin.


Syksyllä, kun olen kokenut, itseoppinut kesäkanatarhuri (tai siipikarjatilallinen, kuten tonttimme on nyt rekisteröity), lupaan kirjoittaa KESÄKANA ABC:n ja jakaa kaiken oppimani kesäkanojen pidosta; luvista, "asunnosta", " ruokinnasta yms. kanojen mielenterveyttä koskevasta ja tietooni saatetusta.

Ehkä sitä ennen vielä jokunen hassu juttu kanojen maailmasta, jos niitä sattumuksia eteen tulee. Tässä vaiheessa kuitenkin 2 jo oppimaani:

1. Kanat eivät tarvitse munimiseen kukkoa!
2. Kanat kakkaa tosi paljon (pakollinen kakkajuttuosasto, ilman emme selviä päivääkään, kysykää vaikka 4v. Maitotytöltä. Myös pissa, pimppi ja pippelihuumori kukoistaa tällä hetkellä. Piereskelyähän meillä harrastettiin myös ennen lapsia...)

Arvaa kuka?

14 kommenttia:

  1. Otuksista tykkäävänä sanon tietenkin, että oi, kuinka ihania! Voisikohan kerrostalon pihaan ottaa kanoja, olisi talon eläkeläistädeille seuraa muutakin kuin toisensa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat on osoittautuneet paljon kiinnostavimmiksi kuin ikinä uskalsin odottaa edes!

      Poista
  2. Ihana Late ja muutkin tiput.Tuo että kanat eivät munimiseen tarvitse kukkoa olikin uutta minulle.Onpas jännää;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, et oo ainoa, tääsä on käynyt ilmi,että tosi monella on sama käsitys!

      Poista
  3. Kanakuiskaaja :D! Meidän kesäkanat Liehtalassa karkasivat metsään, siinä olikin salapolisiityötä seurata kun ne hiippailivat ihan muina kanoina munimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän on pakko täs asuntoalueella pitää aika tiukka kuri kun päästetään ne irti. Eilen kyllä Äänekäs katosi vartiksi johonkin ja paniikki jo meinas syntyä ihmisten keskuudessa, mutta sitten se yhtäkkiä olikin taas siinä....

      Poista
  4. Meillä on ihan ympärivuotisesti kanoja ja onhan ne hauskoja otuksia. Paitsi silloin kun kylpevät vastaistutetussa kukka penkissä tai paskovat terassille. Mukavaa kanakesää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jos asuisimme pikkasen syrjemmällä, laittaisin heti ympärivuotiset "kesäkanat"!

      Poista
  5. Voih, tämä nostaa minun kanakuumetta entistä korkeammalle. Meillä vaan ei pihaan mahdu edes pientä koppia, enkä oikein vois sitouttaa isää mökille kanoja hoitamaan minun puolesta. Mutta niin tahtoisin muutaman kanan. Ja luimupupulle tiedoksi, juuri kuulin tuttavalta, että heidän kerrostalopihassa on kanoja. Olivat pyytäneet luvan kaikilta ja sitten tehneet ne viralliset jutut ja nyt on useampi kana tepastelemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa harmi. Minä olin kanoista salaa haaveillut jo useamman vuoden. Viime kesänä setäni alkoi yksissä suvun rippijuhlissa puhumaan kanoista Urholle ja minä sitten lipsautin että olen kans aina haaveillut... muuta ei tarvittukaan. Lupasin kanat seuraavaksi kesäksi ja koko talvi on suunniteltu, nimetkin oli jo valmiina. Alunperin piti ottaa kuusi kanaa, se minun pieni musta olisi ollut nimeltään Hjördis ja Iso Hoon kana taas Rambo (älä kysy! Ehkä hän on vain tottunut vahvoihin naisiin...).

      Keväällä lapset, varsinkin Urho ei olisi millään jaksanut odottaa, mutta koittihan se kanapäivä vihdoin!

      Poista
  6. Riemastuttava kanajuttu! Näitä tarinoita lisää, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No katsellaan jos niistä jotakin jutunjuurta...

      Poista
  7. OI hitsi, ihan kade. Ei taitaisi mennä läpi meidän rivitaloyhtiössämme - ainakaan se kukko. Niin, ja samaa huumoria kuullaan meillä koko ajan. Toto 4v on päässyt samaan tahtiin isoveljiensä kanssa (koska se kausi loppuu?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne pientä mekkalaa osaa kanatkin pitää, kukon kiekumista en minäkään uskaltanut naapurisovunlle koittaa.

      (kiitos lasten alapäähuumorivertaistuesta!)

      Poista