MAISTAN JO JOULUN

Kaupallisessa yhteistyössä Atria. Sen ansiosta postaus sisältää herkullisen reseptin Bravuuri Porsaan Juhlapaistiin ja pikaisen helppoihin mutta herkkuihin juhlanappeihin.

Joulu tulee, itse asiassa nopeammin kuin ehdin kinkku sanoa. Tiedän, että aaton vastaisena yönä paketoin vielä lahjoja pikkutunneille, enkä todellakaan siksi, että aikani olisi kulunut kaappien siivoamiseen. Minun tapauksessani aika on on yksinkertaisesti vain kulunut kaikissa joulunalun pikkupuuhissa, joiden suon menevän sen hillittömän siivoilun edelle. On lasten joulujuhlia ja joulunäytöksiä, tonttutonni -pikaluistelukisat, ratsastajien pikkujoulu, glögikierros naapuruston terasseilla, lasten joulukalenterien täyttö ja viime tippaan jätetty joulukorttishow.

On ruoan suunnittelua, kokeilua ja miettimistä. 

Olen superperinteinen jouluihminen, enkä voisi kuvitella omaa jouluani ilman kinkkua ja laatikoita. Välttelen kaikkia joulupöytiä joulun alla, napakymppijouluna maistan perinteistä kinkkua ja laatikoita joulupöydässä vasta ensimmäistä kertaa. Ei varmaan teitä yllätä, että meillä kinkku paistetaan aina aattoyönä, sen hurmaava tuoksu tuo jouluaattoaamuna joulun.

Useimmat jouluni perinteet ovat lapsuudesta tuttuja ja omille lapsillekin sitä haluaisi luoda tutun ja turvallisen joulun muistot. Ei, minä en itsekään lapsena suostunut maistamaan ainuttakaan laatikkoa, enkä haaveillut löytäväni bestseller-sillireseptiä joulupöytään, vaikka nykyään joulu tuntuu pyörivänkin juuri niiden ympärillä. Muistutan itseäni, etten anna tonttulakin kiristää, meni lasten lautasilta joulupöydässä suuhun sitten vaikka pelkästään sinappia ja perunaa.

Se jouluruoka, että ollaan yhdessä, on kaikkein tärkeintä. Ja jos ei voida olla yhdessä juuri jouluaattona, niin sitten jonakin muuna päivänä. Annetaan joulun perinteiden rennosti venyä ja paukkua. 

Joulupukilta toivon itselleni ihanian jouluruokia avarakatseisuutta joulupöydän laadintaan, Hyvä-ruoka-parempi- mieli -tyyliin ja jokaiselle teistä joulun bestsellersillireseptiä omannäköistä, rentoa joulupöytää, jonka tarjottavat valmistanut jaksaa istua hymyssä suin pöytään itsekin. Atrialta voi hakea sen perinteisimmän kinkun, joka kypsyy ruiskuoressa mun leivinuunissa tai sitten piirun verran rennomman ja helpomman joulun. Reseptit löytyy.

Vaikka jotain tälläistä:

Kolmen kaalin Savupossu

6:lle

n. 1,5 kg Bravuuri Porsaan juhlapaisti

600 g rosamunda-perunaa

250 h savojinkaalin lehtiä

250 g punakaalia suikaloituna

200 g lehtikaalia ruodittuna

2 rkl öljyä

1 dl saksanpähkinöitä

1 rkl vaahterasiirappia

½ granaattiomenan siemenet

suolaa, mustapippuria

kastike

1 rkl dijon-sinappia

½ dl oljyä

2 rkl Balsamicoviinietikkaa

 1 tl Herbs de Province- mausteseosta

1 tl sokeria

½ tl suolaa, mustapippuria

Poista etiketti Juhlaporsaanpaistista, älä poista tai avaa pakkausta vaan laita se 3 h 150° C uunin alatasolle. Poista pakkaus ja siirrä possu nesteineen foliovuokaan. Savusta savustuspöntössä tai grillissä miedolla lämmöllä 1 h. Voit myös jatkaa kypsennystä vielä tunnin uunissa. Anna vetäytyä 15 min.

Lohko pestyt perunat kuorineen, kierittele öljyssä (1 rkl) ja mausta. Paahda 200° c napakoiksi, noin 20 min. Pyöräytä kaalit öljyssä (1 rkl) ja lisää uuninpellille perunoiden kanssa ja paista 10 min. Suolaa ja pippuroi.

Paahda saksanpähkinät pannulla vaahterasiirapin kanssa, nosta jäähtymään ja rouhi karkeasti. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset.

Kokoa salaatti isolle tarjottimelle yhdistämällä kaalit ja peruna, pähkinät, granaattiomenansiemenet ja lopuksi kastike. Nosta Juhlapossu keskelle ja viipaloi.

Nopeat juhlanapit

6:lle

12 ruisnappia

6 rlk Jogurttinen Sitruuna-Tilli Perunasalaattia

6 rkl Jogurttinen Omena-Inkivääri Punajuurisalaatti

50 g Vuoluhärkä

50 g Kylmäsavulohi

hiukan tuoretta tilliä ja persiljaa

Nostele 6:lle ruisnapille lusikallinen perunasalaattia ja toiselle 6:lle punajuurisalaattia. Rullaa kylmäsavulohi ja pätki rullasta 6 pientä ruusua, jota nostat perunasalaatin päälle. Koristele tillille. Nosta punajuurisalaatin päälle pala vuoluhärkää ja koristele persiljalla.

Kaupallisessa yhteistyössä Atria

SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT, MÄ ANTAUDUN

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina

Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan  vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).

Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"

Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne  hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).

Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla ainakaan pariin jouluun vielä), niin pienenä kertauksena, että kukkakaaliwingsit ovat vähän niinkuin kasvisversio, tai helposti vegaanikin, tulisista kanansiivistä. Se on aika hassua, että ne melkein näyttävätkin wingseiltä ja onnistuessaan ovat juurikin yhtä rapean mehukkaita ja himoittavia. Ihania!

Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!

Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis  Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme. 

HIRVI SYDÄN PASTRAMI

Hirvi <3 pastrami. Varsinkin hirvensydänpastrami. Ja kylläpä tuohon aika hienot maut tuli, jos noin niinku itte itteni kehun. Sehän on kyllä tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Numero ykkönen bloginkirjoitusvinkeissä on aina se, että löydä oma juttusi, ja keskity siihen. Minä vaan en pysty. Tykkään sekopäisenä pomppia asiasta toiseen. Valmistaa perinteisesti hernekeittoa tai läskisoosia, eksoottisia ruokalajeja, ihan tavallista, välillä tehdä mättöä tai leipoa tai yrittää jotakin aivan liian vaikeaa. Kertoa myös jo vähän unohdetuista herkuista siinä missä kauden trendikkäimmistä. Kokeilla toisten reseptejä ja sitten taas kehitellä omia.

Olla ensimmäinen joka postaa  hirvensydän pastramista.

Lupasin edellisessä sydänpostauksessa myös kertoa sydämen käsittelystä tarkemmin nyt, eli seuraavalla kerralla.

SYDÄMEN KÄSITTELY

Lähtöpiste, kieli ja pari sydäntä, kaikki taitavat olla vasoilta tällä kertaa, odottavat käsittelyä. Toki isäni oli jotakin roippeita näistä jo leikannut, ainakin halkaissut sydämen auki, että voi olla, että saat käsiisi karumpaakin tavaraa. Liotin sydämiä mahdollisimman kylmässä vedessä ja kuivasin sitten hyvin, että pääsin eroon veriroiskeista.

Sydän on tosi tiivistä ja tiheäsyistä lihaa ja oikeastaan hyvin miellyttävää käsittelyn kannalta kunhan saat kaikki suonet poistettua. Sydämen rasva on tiivistä ja pureskelukelvotonta, melkeinpä kovaa ja se tulee ensinnä poistaa huolellisesti kokonaan. Jostain luin,  että sydämen rasva olisi erinomaista paistorasvaam vähän ankanrasvan tapaan, mutta enpä tuota alkanut kokeilla.

Avaa sydän ja poista sen pinnalta kaikki kalvot ja suonet ja mitä ylimääräistä löydätkään. Taisin ottaa hiukan ronskillakin kädellä, mutta mieluummin niin, kuin saada syödessä joku suonensisäinen yllätys omaan suuhun.

Lopputuloksena minulla oli kaksi miellyttävää palaa kimmoista, erittäin siistiä lihaa.  Miksi toinen sydän on tummempi kuin toinen, on minulle mysteeri, ken tietää voi kertoa. 

SYDÄMEN VALMISTUS
Sydän keitetään usein mausteliemessä kolmisen tuntia ja siivutetaan sitten leikkeeksi kielen tapaan. Mureaa on ja maukasta, keitetyn kielen voi myös savustaa. 

Sydämestä saa myös oivaa jauhelihaa, tämä on minulta vielä kokeilematta, mutta uskon kun Sauvajyvänen puhuu riistaa. Hän aikoi tehdä myös sydänkäristystä, joka minullakin kävi mielessä. Sydämen leikkaaminen erittäin ohuiksi lastuiksi ja hauduttaminen käristykseksi on luultavasti joka lailla täydellinen valmistustapa.

Sydäntartar sitten. Kun pyörittelin siistittyä sydäntä, leikittelin ajatuksella ja luulen, että se olisi ollut erinomaista. Mutta en vielä uskaltanut. Kun kerroin valmistaneeni sydämiä ruotsalaiselle projektikolleegalle ja chefille, hänkin sanoi ensimmäisenä: Tartar. Eli ehkä ensi vuonna.

Jenkkilästä löysin videon, jossa jäppinen valmisti rakkaalleen ystävänpäivänä pikaisesti paistettua sydäntä. Video oli kyllä mielestäni jotenkin tunnelmaltaan enempi halloween kuin valentine, enkä ehkä haluaisi tuota ateriaa minulle valmistettavan ainakaan hääpäiväni. Liian Hannibal Lecter. Silti vakuutuin, että sydämeen löytyy myös toinen tiehye, tuon pitkällisen keittämisen ja hauduttamisen sijaan. 

Ja näin myös on. Paistaminen ja ja purukumiksi muuttuminen on kuitenkin aivan sekuntipeliä. Mutta jos minäkin onnistuin, onnistut sinäkin. Mieleen tuli hyvin paljon kyyhkynrinta. Ja tähän meni siis ensimmäinen sydän.

Pastramia en ole ikinä valmistanut yhtään mistään, mutta ihan ennakkoluulottomasti lähdin soveltamaan pastramireseptiä hirven sydämeen. Pastramireseptejä löytyy googlailemalla niin naudan, kauriin kuin hirvenkin sydämestä

Pastrami on siis tuollaista savustettua suolalihaa, joka on tosi suosittua esim. New Yorkissa leipien täytteenä.

PASTRAMI HIRVEN SYDÄMESTÄ

1 puhdistettu hirvenvasan sydän (samalla vaivalla tekis kyllä useampiakin)

liemi
3 l vettä
2,5 dl karkeaa merisuolaa
1,5 dl fariinisokeria
kanelitanko
2 palaa kuivattua inkivääriä
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tähtianis
1 laakerinlehti
1  kokonainen valkosipuli halkaistuna

Kiehauta liemen ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Jäähdytä kylmäksi. Upota sydän kylmään liemeen,käytä painoa, että saat sydämen pysymään nestepinnan alla. Anna maustua ja suolaantua kylmässä n. 5 vrk/+ tai - pari päivää.

Nosta sydän liemestä ja  taputtele kuivaksi. Paahda mausteseos-rubin ainekset niin, että pannulta tulee hyvät hajut. Ota pois liedeltä ja hiero sitten vahva kerros  rubia sydämen pintaan. Siitä tulee lihaan mustanpuhuva kaarna kypsennyksen aikana.

rub
1/2 dl korianterinsiemeniä (rouhittuna)
2 -3 rkl mustapippuria myllystä

Savusta mahdollisimman miedossa lämmössä (alle 100), kunnes sisälämpötila on 65 C astetta.

Anna vetäytyä käärittynä ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Mulla tämä savustus kamadossa tällä kertaa hurahti hiukan liian nopeasti, kun se pääsi vähän kuumaksi, mutta silti tuli hyvää. 

Monissa resepteissä suositellaan laittamaan savustimeen myös vesiastia, että pastrami pysyy mehevänä. Tai sen kypsyttyä sitä vielä höyrytetään ennen kuin leikataan. Olispa ihana tässä siivutuskone, mutta jouduin vetelemään nyt vain veitsellä. Tälläisen lihan pitäisi säilyä hyvin jääkaapissa, mutta en päässyt sitä testaamaan kun annoin puolet isälle.

Seuraavan kerran tee tämän rohkeammin ja itsevarmemmin. Pastrami on kaiken kaikkiaan niin hyvää, että saatanpa kokeilla tehdä sitä myös naudanrinnasta. Mitään vaikeaahan siinä ei ole. Sydämen voi myös keittää suolaliemen jälkeen 3 h, mutta silloin jää tietysti ihana savuaromi pois. Nyt se oli tunkeutunut hyvin koko lihan läpi.

Sellaanen pastraami!

SIENISALAATTI SUPPILOVAHVEROISTA JA PERUNARÖSTI

Kuka rakastaa sienisalaattia? Sitä suolarouskuista tehtyä, jota ilman joulupöytäkin on pikkuusen vajaa.

Mä nostan molemmat käret ylähä, ja hypin tasajalakaa, niin paljon mä siitä tykkään. 

Blogistanian parhautta on se, että aina joku on keksiny koittaa jotakin yksinkertaasta asiaa vähän eri lailla. Tinskun keittiössä oli mietitty, että mitäpäs jos voisi skipata sienten liottamisen (ja kenties jopa suolasienien tekemisen, jos olet itse nekin salaattia silmälläpitäen väsännyt) ja tehdäkin salaatti tuoreista suppilovahveroista. Niitäkin taitaa vielä nytkin löytyä mettistä, mutta en näe mitään syytä, miksei nämä onnistu myös pakastetuista. Suppilovahveroissa on samanlainen vahvan sieninen maku kuin rouskuissakin, joten sipulin  ja hapankermojen kanssa tästä salaatista tuli aivan oikia fiilis.

Lounaaksi se vääntyi kuin paistoin alle pannuröstin. Unelmoin aina noista Sveitsin rösteistä, lapsena ostettiin kaupasta sellainen perunasäilykepurkki, joka paistettiin röstiksi (siis Sveitsissä) ja se oli niin mun lapsuuden herkkuruokaa. Oon yrittäny löytää Saksasta tai Itävallasta tuota purkkia, vaan en oo löytänyt. Ehkä pitää lähteä sitten sinne Sveitsiin.

Sen verran laiskotti, että ajattelin kokeilla röstihommia pakastelokeron perunasipulisekoituksesta. Hyvän makuista tuli ja tietysti nopeammin valmistui kuin perinteisellä metodilla. Itte olisin kyllä laittanu reilummin sipulia. Se jäi myös ehkä hiukan irtonaiseksi, vaikka yritin painella sen lastalla tiiviksi kakuksi. Sitä myöten tietysti kääntäminenkään ei mennyt aivan yhtenä palana kuin Stromsöössä.

Mutta mitä nuita epäonnistumisia vatvomaan.

SIENISALALAATTI SUPPILOVAHVEROISTA JA PERUNARÖSTI

Sienisalaatin ohje suurin piirtein täsmälleen Tinskun keittiöstä

1 l tuoreita halkirevittyjä suppilovahveroita (tai  vajaa 1/2 l  pakastettuja)
1 iso keltasipuli
200 g ranskankermaa tai smetanaa , tai puolet kermaviiliä
1 pieni valkosipulinkynsi muserrettuna
suolaa ja mustapippuria

500 g perunasipulisekoitusta
voita ja öljyä paistoon

Laita putsatut, halkirevityt (tai pakastetut) sienet kuivalle pannulle ja paistale omassa liemessään n. 5 min. Siivilöi ja jäähdytä.

Silppua sipulit ja hienonna sienet. Sekoita molemmat ranskankermaan/smetanaan/kermaviiliin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Laita jääkaappiin viilentymään ja tekeytymään.

Paista röstiperunat voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta rapean kullanruskeaksi. Kääntäminen sujuu teoriassa kattilan kannen tai lautasen avulla.

Rösti alle ja sienisalaatti päälle. Että nam nam.

Vielä pitää sanottua, tuosta halkirevityistä sienistä, että tinskulta opin tämän näppärän suppisten siivoamisen, Kun repäisee sienet käsin pituussuunnassa kahtia, pääsee putsaamaan kaikki havut ja männynkävyt. Myös sieltä salaisesta solasta!

SUOMALAINEN SIKA KIINASSA

Kaupallinen yhteistyö:Atria

No ei, tämä postaus ei käsittele lomamatkaa(ni) Kiinaan, otsikosta huolimatta. (Koska a) it nevö häppend b) suomalaiset ei sikaile.) 
Pääsin fiilistelemään kiinalaista iltaa täälä kotimaassa Atrian vieraana ja aivan parhaassa seurassa. Siinä kuulkaa pannut kuumeni suit sait kun alettiin wokkailemaan.

Kiinasta meille rahdataan yhtä sun toista tilpehööriä ja tingelitängelia. On aivan hyvä, että paluupostissa Suomesta lähetetään jotakin myös takaisin. Ja se joku on kuulkaa nurmoolaanen sika. Ihan vartavasten kiinalaisille leikattuna, kaikkine gurmee-paloineen; kiinalaiset arvostavat kokonaisia sianpäitä, sorkkia ja saparoita. (Tiesittekö muuten, että esim eu-sialta on saparo katkaistu jo pikkupossuna? Asian kieltävästä direktiivistä huolimatta, sitä noudattaa ilmeisesti vain Suomi ja Ruotsi).

Kiinalaiset syövät puolet koko maailman tuotetusta sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Atria sai vientiluvan Kiinan viime vuoden lokakuussa, ensimmäiset lihat lähtivät kohteeseen elokuussa ja loppuvuonna viennin arvioidaan nousevan yli 3 miljoonaan kiloon. Suomalaiset arvot, puhtaus, laadukkuus ja luonnollisuus puhuttelevat myös kiinalaista, laatutietoista kuluttajaa.

Sika on tärkeä ja arvostettu eläin kiinalaisessa kulttuurissa. Siitä kertoo jo sekin, että kiinalainen, kotia tarkoittava merkki koostuu kahdesta osasta: katto ja sika. 

Me pääsimme virittäytymään kiinalaiseen tunnelmaan kalligrafian kautta. Oppaanamme toimi Saana Virtanen joka on opiskellut niin kiinankieltä kuin kalligrafíaakin paikan päällä.

Huopakankaan päälle levitetty riisipaperi, paksut pensselit ja mustekupit aseinamme kuuntelimme tarkasti missä järjestyksessä viivat tulee vetää ja missä kulmassa kyynerpään kuuluu olla, tai pensseliä pitävien sormien. Sen voin sanoa että jos joku pitää puikoilla syöntiä vaativana, niin pensseliä pitävän käden ote se vasta onkin kiinalainen!

Kaikki, jotka ovat kuulleet, kuinka sujuvasti puhun tanskaa, huolimatta etten kyseistä kieltä varsinaisesti puhu sanaakaan, saattavat arvata etten malttanut olla kysymättä kuinka esimerkkilauseemme oikein lausutaan. Ja perään tietysti kokeilemaan. Ihan kuulosti melkein oikealta!

Kiinalainen ruokakulttuuri sitten. Tutustumisen arvoinen ja sellaisena ehtymätön, niin paljon enemmän kuin pelkkä  geneerinen kiinalainen buffet lounasravintolassa. Olen aina tykännyt kiinalaisesta ruuasta, vaikka en sitä kovin syvällisesti ole tutkinutkaan. Seinäjoella on jo parinkymmenen vuoden ajan muuten toiminut erinomainen kiinalainen ravintola Shuang Long. "Mikä ruoka?", on  se melko reippaasti lausuttu tervetulotoivotus, jonka jokainen paikan päällä käynyt varmaan muistaa. Ollaan tultu vuosien saatossa tuttavallisiksi ihanan omistaja-rouvan kanssa ja nykyään kysymystä seuraa myös ystävälliset tiedustelut kuinka lapset voivat, onko mies merillä ja kenties kohteliaisuus uudesta kampauksesta (tästä voisi päätellä, että käyn ainoastaan yksin syömässä kiinalaisessa?). 

Viime vuosina olen löytänyt mm. sichuaninpippurin, sen maku on erityinen, polttava ja koukuttava yhtä aikaa. Hoisin -kastike on lemppariani ihan perus grilliribsien päällä, kuivakaappini haaveilee enää oikeastaan kiinalaisesta mustasta viinietikasta ja shaoxing-riisiviinistä. Sitten voisin valloittaa koko kiinalaisen keittiön!

No luultavasti en tämän elämän aikana. Kantonilainen sanonta kuuluu, että kaikkea mikä kävelee, lentää tai ui voi syödä. Kiinan monimuotoisen ruokakulttuurin voi jakaa karkeasti ilmansuuntien mukaan neljään toisistaan poikkeavaan alueeseen: Kantonin, Pekingin, Sichuanin ja Sanghain keittiöihin.  Yhteistä kaikille on maun, hajun ja ulkonäön yhdistäminen harmonisesti jokaiseen annokseen. Raaka-aineet paloitellaan kauniisti nopeasti kypsyviksi tikuiksi. Kotitalousopettaja Kati Lindfors oli suunnitellut meille ihan kunnianhimoisen menun, jota pääsimme kokkailemaan. Se taisi noudattaa kiinalaista perinnettä tarjota aterialla yhtä monta ruokalajia, kuin pöydässä on vierasta?

Kiinalainen illallinen

Rapeaksi paistettua lihaa ja vihanneksia

Kanaa Kung Pao

Rapeaksi paistettuja ruskeita noodeleita ja possunsuikaleita

Kevätsipulileipäset

Kiinalaiset nyytit

Lihapullia tahmeassa riisissä

Kiinalaisittain keitetty riisi

Friteeratut hedelmät

Jasminitee

Pääsin wokkaamaan ja kokkaamaan possua ja noodeleita. Bambukorissa höyrytetyt lihapullat menevät täälä kotona kokeiluun, samoin kevätsipulileipäset, ovat minulle aivan uutta. Ihan ylpeänä voin sanoa, että ruoka valmistui Atrian koekeittiössä nuavvaan, kun me paikalle kutsut bloggaajat käärimme hihat ja köytimme essut ympärille. 

 
PAISTETTUJA RUSKEITA NUUDELEITA JA POSSUSUIKALEITA

250 g munanuudeleita

400 g possun ulkofilettä tai kassleria

6 kuivattua kiinalaista sientä liotettuna

1,5 dl maapähkinä- tai maissiöljyä

4 hienonnettua valkosipulinkynttä

5 kevätsipulia 2,5 cm:n vinoviipaleina, valkoiset ja vihreät osat erikseen

1 paksoi

180 g (1 pussi) pavunituja

marinadi:

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1,5 rkl soijaa

mustapippurirouhetta

1 rkl puolikuivaa sherryä

1/2 rkl perunajauhoa

2 rkl vettä

kastike:

1 rkl perunajauhoa

3 dl lihalientä tai sienten liotusvettä

1/2 tl suolaa

2 rkl soijaa

1 rkl osterikastiketta

1. Keitä 7 dl vettä ja keitä nuudelit siinä kypsiksi (noin 4 minuuttia, tarkista kypsennysohje pakkauksesta). Laita sienet veteen likoamaan.

2. Valuta nuudelit siivilässä ja jäähdytä kylmällä vedellä. Jätä nuudelit kuivahtamaan. Voit leikellä nuudeleita hieman lyhyemmiksi, se helpottaa ruoan tarjoilua. 

3. Leikkaa possunliha tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Mittaa päälle marinadin ainekset ja sekoita niin, että marinadi tarttuu kauttaaltaan lihojen pintaan. Marinoi 15-30 minuuttia.

4. Ota sienet pois liotusvedestä (Säästä liotusvesi) ja purista ne kuiviksi. Leikkaa sienet mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

5. Tee kastike: sekoita perunajauhot ja tilkka lihalientä kulhossa. Lisää loput aineet, myös loput lihaliemestä ja sienten liotusvettä niin, että kastiketta on yhteensä 4 dl.

6. Kuumenna 0,5 dl öljyä suuressa paistinpannussa. Lisää nuudelit ja paista niitä sekoitellen pari minuuttia. Kaada nuudelit pediksi tarjoiluastialle.

7. Kuumenna pannu taas kuumaksi ja lisää 2 rkl öljyä. Lisää valkosipuli ja kohta perään sipulin valkoiset osat. Sekoita muutaman kerran. Lisää lihasuikaleet, sekoita ja kääntele, kunnes ne vaalenevat. Lisää viini ja jatka sekoittamista. Lisää sitten sienet ja puolet sipulin vihreistä osista. Kääntele hyvin sekaisin ja siirrä odottamaan.

8. Lisää loppu öljy ja kuumenna pannu taas kuumaksi. Laita pannulle paksoi ja pikapaista pari minuuttia. Lisää sitten pavunidut ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Siirrä lihasuikaleiden kanssa odottamaan.

9. Alenna lämpöä ja kaada pannuun hyvin sekoitettu kastike. Keitä sitä hiljalleen minuutin verran. Lisää kastikkeen joukkoon lihasuikaleet ja kasvikset. Kun kaikki ainekset ovat kuumenneet hyvin, kaada seos nuudeleiden päälle.

Ihana Peggy leipoi ja paistoi meille kevätsipulileipäset

Ruoka maistui ja juttu lensi. Taisi siinä olla puhetta jo seuraavasta kerrastakin, lupasimme olla mukana Voita ja Suolaa -Mikan kanssa jos Atria innostuu isännöimään bloggareita paikan päällä Nurmossa (vaihtoehtoisesti saatan myös suopua Kiinan-matkaan...)!

Juttua löytyy myös muiden paikallaolleiden blogeista:
52 weeks of Deliciousness
Peggyn pieni punainen keittiö
Voita ja suolaa
Kulinaari

Kiitos Atria! Always a pleasure!

Mun taidon - tai taidottumuuden- näyte. Sana on ONNI

PAREMPAA MÄTTÖÄ

On torstai ja Lännen median ruokaliite koostuu tänään resepteistäni. Hyvä päivä!

Varsinkin kun tarjolla on ruokaa, jota ei syödä pöydässä haarukalla ja veitsellä, vaan mieluusti tellun edessä, korttipelipöydässä, soffalla tai seisten saunabileissä. Ja sormin. 

Pitää siis olla ranet eli ranskalaiset. Ja koska ubertrendikäs on toinen nimeni, teen ne ranskalaiset kurpitsasta.  En usko enää kaiken kokeilemani jälkeen uuniin mitä tulee bataatti- ja kurpitsraneihin.  Uskon liotukseen, tärkkelyksen lisäykseen pinnalle ja ennenkaikkea ÖLJYYN!

Oikein rapsakat sipulirenkaat sentään onnistuvat uunissakin.

Mättömarkkinoilla täytyy aina lainata rapakon takaa. Lihapullasliderit on niinkuin miniminihampurilaisia mutta valmistuvat kerralla vuuassa ja minimini on muuten toisinpäin iniminim naminami!

Luuttomat wingsit on nykyään niin mun juttu. Paras tahmakatike vaan päälle.

Ja sipsit. Nekin pitää itte vääntää, vaikka sitten vanhasta ruisleivästä.

Ihan vaan sen takia, että ne on ittetehtynä niin hyviä, sekä siinä saa myös kultaisena hohtavan Hävikistä herkuksi - mitalin kimaltamaan rintapieleensä, siihen rinnuksille valuneen dippisoosin viereen. 

Mitäs söit sohvalla!

Reseptini 2.11.2017 luettavissa seuraavista lehdistä: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti

TACOS DE LENGUA - HIRVENKIELITACOT

Hirvenkielitacot. Itseasiassa hirvenvasankielitacot, mikä lienee mahdollisesti vielä herkullisempaa kuin tuo ensin mainittu. Joka tapauksessa, aikalailla parasta  mihin kielen voi laittaa, jos multa kysytään (rautakaide pakkasasella - ei mitään jakoa...).

Pakko nyt tunnustaa, että edelleen olen vähän niin ja näin tuon kielen kanssa, koska ajatuksen tasolla se pikkuriikkisen mua aina vaan ällöttää. Maun tasolla olen sitä jo niin monesti maistanut, että tiedän sen olevan herkullisen maukasta ja suussasulavaa, silti  mulla on aina vähän joku esto päällä kun syön sitä. Mutta ihan senkin nimissä, että kun lihaa kerran syödään, niin kaikki ruhonosat tulisi hyödyntää, jatkan itseni koulimista. Ja ihan itse tämän keitin ja laittelin, eikä se nyt niin ällöä ollut. Ja kun vielä paistoin palaset rapeapintaisiksi, se ällötys loppui aikalailla siihen. Mulla on toivoa.

Mexicossa eläimestä osataan edelleen hyödyntää kaikki. Silmät (en pysty!) ja kaikki mitä muuta herkkua päästä löytyykään; kieli tietenkin yksi. Hirvenkieltä, saati hirvenvasankieltä siellä tuskin on saatavilla, mutta tämä resepti Mexicossa on alunperin toteutettu  tietenkin naudankielestä. Joten jonsei sulla nyt  satu olemaan hirvenkieltä, niin käytä sitten naudankieltä. 

Ruoka on nopea ja helppo, kunhan ensi käsittelet kielen, eikä siinäkään ole mitään vaikeaa. Paljon käytetyn ruumiinosan liha tarvitsee vain pitkän keittoajan muuttuakseen houkuttelevan pehmeäksi.

TACOS DE LENGUA - KIELITACOT HIRVENVASANKIELESTÄ
4:lle
1 hirvenkieli tai vasankieli
1 iso sipuli
4-5 valkosipulinkynttä
2 rkl suolaa
1 rkl kokonaisia mustapippureita
2 laakerinlehteä
1 rkl kuivattua oreganoa

12 maissitortillaa
salsa verde-kastiketta
hienonnettua sipulia
avokadoa
retiisiä
fetajuustoa
limeä
tuoretta korianteria

Kielen käsittely

Huuhtele kieli kylmällä vedellä puhtaaksi. Laita se kattilaan ja kaada kylmää vettä niin, että se reilusti peittyy. Kuumenna kiehuvaksi. Kuori pintaan nouseva vaahto ja lisää mausteet; suola, lohkottu sipuli, veitsenlappeella  litistetyt kuoritut valkosipulinkynnet, suola, mustapippuri, laakerinlehdet ja oregano. Anna porista hiljalleen 3 tuntia. Meksikossa tätä nopeutetaan yleensä valmistamalla kieli painekattilassa.

Nosta kieli liemestä ja anna hiukan kuivahtaa. Irrota kielestä nahka ja leikkaa pois alapinnalla juuressa oleva kohta jossa kieli kiinnittyy suuhun, ihan vaan siisteyden vuoksi. Nahka irtoaa parhaiten lämpimänä, joten aloita irrottaminen heti kun pystyt sitä käsittelemään.

Kelmuun kääritty, keitetty kieli säilyy jääkaapissa viikon verran. 

Pataan valmis kieli

Vastakeitetty kieli

Ja näin irtoaa nahka

Tacoja varten viipaloi kieli.

Paista kielen siivuihin voissa kaunis paistopinta.

Kuutio viipaleet. 

Aloita tacojen kokoaminen lämmittämällä maissitortilloja 4 tortillan pinoissa kääntelemällä hiukan öljytyllä pannulla aika miedolla lämmöllä etteivät rapsakoidu. Löysin just muuten uuden tulokkaan maissitortilla- markkinoilla. Old El Pasolla on nyt 100% maissitortilla, joka ei ollut kovin kuiva edes, mikä välillä vaivaa maissitortilloja. Meillä se ainakin löytyy gluteenittomien hyllystä. Saahan se sielläkin olla, mutta miksei sitä laiteta texmex hyllyyn myös, menekki olisi varmaan moninkertainen! 

Kokoa tacot laittamalla lämpimälle tortillalle kieltä ja salsa verde- kastiketta. Hyvä salsa verde löytyy esim. Pirkka tuotemerkin alta, meksikossa valmistettu. Itse valmistettaessa kun tarvitaan tomatilloja, joita en ole näillä seuduin tavannut.

Sitten lisäät vaan omia suosikkitäytteitäsi. Tässä avokado tuo kermaisuutta, ohuet retiisinsiivut ja silputtu sipuli kirpakkuutta, murusteltu feta suolaisuutta ja pehmeyttä. Viimeistelyyn rutosti korianteria ja puristus limestä.

Aika täydellistä!

Sormen heristysosiossa muistuttaisin vielä, että taco on parhaimmillaan silloin kuin täytteittä ei ole liikaa, eikä liian montaa lajia. Maut pääsevät oikeuksiinsa. Meksikossa hyvin usein riittää salsa, sipuli, korianteri ja lime.  Kokeile kuule itte, niin tiedät mistä puhun.

Ja tämä oppi on ihan äitin peruja. Meksikolaisen äitin (kiitos Mirna!).

Nauttikaa! 
Tacot on ihan paras paikka kielelle!

Vaikka teinkin tämän hirven kielestä!