Ja kuka äyriäisiä rakastaa....

Minä, minä, MINÄ! Mutta valmistettua niitä tulee älyttömän harvoin. Kaksi syytä; aina kallista ja aina pakasteesta. Ravintolassa sen sijaan innostun yleensä tilaamaan kalan tai lihan sijaan äyriäisiä, mikäli niitä on tarjolla. Kaiholla muistelen isäni savustamia mitä lie ubersuuria jättikatkarapuja Dhakassa...ei ollut muuten mitään 5 ravun syöntilimiittiä ja itse kalatorilta haettuna taatusti tuoretta.

Hellmann's haastoi blogirinkiläisiä maistamaan majoneesivalikoimaansa ja laatimaan jonkun majoneesin kanssa nautittavan reseptin. Heti chillimajoneesia maistettuani tiesin, että nyt muuten täytyy saada jotakin ravunpyrstöjä grilliin tai savustimeen. Ihan maistoin yhdistelmän suussani. Mä olen sen verran amerikkalaiseksi jäänyt vaihto-oppilasvuoden vaikutuksena (silloinhan sitä ollaan hyvin vaikutusalttiissa iässä...), että majo muutenkin kuuluu tiettyihin juttuihin; ranskiksiin, tonnikalakerrosleipiin ja ihan muihinkin kylmiin kerrosleipiin (tiedättehän, toisella siivulle majoneesia ja toiselle sinappia, just sitä kukertavan keltaista...). mun salaiseen kasvisdippiohjeeseen....
Vaikka itse tehty majoneesi onkin onnistuessaan pala taivasta, en minä sitä lähde tekemään kuin erikoistapauksessa, kyllä  se aitoamerikkalainen majoneesinmaku tulee just tästä Hellmann'sin purkista.

Siispä tiikeriravunpyrstöt marinadin kautta vartaaseen, lisukkeeksi aivan huippuhyvät mangovartaat ja hiukan salaattia ja majoneesivalikoima esille! Ohje on häpeilemättömän yksinkertainen, mutta kuka sanoi, että herkullisen täytyisi olla monimutkaista.

Grillatut tiikerirapu- ja mangovartaat chillimajoneesin kera
2:lle

200g kuorimattomia, raakoja tiikeriravunpyrstöjä
1 dl öljyä
1 tl sesamöljyä
2 valkosipulinkynttä
Chipotle-mausteseosta myllystä
suolaa
2 limeä
1/2 puntti korianteria
1 kypsä mango

Tarjoillaan Hellmann´s chilli- ja valkosipulimajoneesien kera

Liota puisia grillitikkuja vedessä muutama tunti, vaikka katkeavat ne kumminkin.

Sulata tiikeriravunpyrstöt suuressa astiassa kylmää vettä, n. 15 min. Leikkaa saksilla sulaneiden rapujen kuoret selkäpuolelta auki ja poista suolenpätkä. Jätä kuitenkin kuoret paikoilleen.

Laita puhdistetut ravut kulhoon ja valmista ravuille marinadi sekoittamalla yhteen öljyt, 1 limen mehu, pilkotut valkosipulinkynnet, hiukan suolaa ja esim chipotle mausteseosta. Anna muhia tunnin verran. Pujota ravut neljään vartaaseen.

Kuori mango ja leikkaa siitä sitten  kiven suuntaisesti kahdet paksut siivut molemmilta puolilta. Tai kuinka nyt saat. Pujota vartaisiin.

Grillaa molemman lajin vartaat kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli, niin että ravut kuorineen muuttuvat vaaleanpunaiseksi. Purista mangovartaiden päälle vielä limen mehua, ripottele korianterisilppua ja hiukan sormisuolaa, myös rapuvartaiden päälle passaa samat aineet.

Käy kuorimaan ja herkuttele dippaamalla ravunpyrstöt chilimajoneesiin, joka on juuri sopivan pikanttia, ei missään nimessä polttavan tulista. Hellmann'sin miedosti valkosipulinen majoneesi sopii myös kaveriksi.

Ja pakko vielä sanoa, että mango on myös hävyttömän hyvää grillissä!

Ja suussa!

Yhteistyössä Hellmann's

No nyt on Fresh!

Mä oon kuulkaa syönyt viikon lounassalaatteja! Fresh Servant kutsui muutamia ruokabloggaajia (Keltaisessa keittiössä, Tyrniä ja tyrskyjä, Jotain maukasta) ja julkkiksia (Pipsa Hurmerinta, Lotta Backlund ja Saija Palin) tutustumaan salaattivalikoimaansa ja lähetti kotiin kymmenen erilaista salaattiannosta. Täytyy tunnustaa, että en ole ostanut lounassalaatteja, kotona ollessa se nyt tuntuu vain jotenkin hassulta (luterilainen ajatusmaailma"Jokainen salaatinlehti on sinun itsesi repimän..." jyllää). 

Avoimin mieli ja tyhjin vatsoin, lähdin innolla kuitenkin maistelemaan salaatteja.Yllättävää itselleni oli, että niistä oikeasti tuli täyteen ja että annokset maistuivat nimensä mukaan tosi tuoreilta. Lemppareitani olivat mm. lohi ja katkarapucesarsalaatit.

Maisteluun oli myös lisätty hiukan haastetta. Meidän tulisi tuunata joku salaateista uuteen muotoon yhdistämällä se muihin raaka-aineisiin. Ehkä vaikein haaste ikinä!

Tiesin heti Fresh-tuoteperheeseen tutustuttuani, että vaikka sainkin vapaat kädet tuunata salaattia mieleni mukaan, halusin säilyttää ehdottomasti sen parhaimmat ominaisuudet. Helppous, nopeus, kätevyys. Tuunaus pitäsis olla helposti toteutettavissa ja se pitäisi olla myös mukaanotettavissa, vaikkapa kesäiselle retkelle raikkauden siitä kärsimättä. Ehdottomasti halusin ekologisesti hyödyntää kaikki salaattipakkauksessa olevat raaka-aineet mielekkäällä tavalla ja siten, että ne kätevimmin todella onnistuvat pakkauksen avulla, ei irtotavaroina ostelemalla.

Rakastan aitoa meksikolaista mexmexiä ja myös amerikkalaistyylisempää texmexiä. Siksi kana taco -salaatti päätyi itsestään selvänä valintana tuunauksen alle. Herkullisen salaatin tuunasin vielä paremmaksi lisäämällä mukaan meksikon makuja: avokadoa, tomaattia, punasipulia, korianteria ja limeä. Tortilloista tein syötävät tarjoiluastiat, jotka on helppo valmistaa etukäteen. Voit ottaa Fresh-salaattirasian, tortillakupit ja muut aineet sekä veitsen vaikkapa piknikille, jossa näyttävästi valmistat salaatin pilkkomalla kasvikset ja jakamalla ne salaattikippoihin yhdessä Fresh-ainesten kera. Juustokastike ei ole pakollinen, mutta se tuo mukaan hiukan tulisuutta ja on sitä paitsi sairaan hyvää. Sen voi valmistaa etukäteen kunhan et jämäytä sitä kylmälaukkuun.

Lopputuloksena ihanan herkullinen ja näyttävä ateria pienemmälläkin porukalle helposti.

Hetkessä tortillakipot
2:lle

Ihana piknikeväs tai vähän spesiaalimpi lounashetki

•Fresh LounasHetki kana-tacosalaatti
•2 isoa maissi-vehnätortillaa
•1 iso tomaatti
•1 avokado
•½ punasipuli
•½ limen mehu
•1 dl tuoretta korianteria

Juustokastike
•1 pkt cheddar sulatejuustoviipaleita
•1 tlk ranskankermaa
•1 dl jalapeñoviipaleita silputtuna

Etsi molemmille tortilloille n. murokokulhon kokoinen uuninkestävä kulho ja painele lätty kulhon pohjalle niin, että siitä muodostuu kuppi. Paista 175 asteisessa uunissa n. 8 min. Irrota varovasti jäähtymään ritilälle.

Kuori ja viipaloi sipuli mahdollisimman ohuesti, silppua korianteri, kuutioi tomaatti sekä kuorittu avokado. Purista avokadon päälle limemehu. Sekoita ainekset yhteen Fresh-salaatin(salaatti, maissi, kurkku, juusto, kana) ja – salaatinkastikkeen kanssa.

Valmista juustokastike sulattamalla juustoviipaleet pienellä lämmöllä ranskankerman kanssa pienessä kasarissa. Lisää silputtua jalapeñoa maun mukaan.

Kokoa salaatti syötäviin tortillakippoihin jakamalla pohjalle salaattiseos, jonka päälle valutat juustokastikkeen ja ripottelet lopuksi Fresh-salaattipakkauksessa olevan tortillasipsipussin.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.. Puolita  tortillalätyt, niin ne ovat juuri sopivan kokoisia muffinssipellille.

En todellakaan panisi pahakseni, mikäli joku pakkaisi picnikkorin ja veisi mut näillä eväillä kesäretkellä. Lisäksi mukaan vain juomaa ja jälkkäriksi vaikka muutama mansikka. Tai ehkä kirsikoita.
Sitä odotellessa, hop, hop kamppanjasivuille, josta löytyvät kaikkien osallistujien ihanat herkut. Sieltä käsin pääset myös äänestämään suosikkiasi tykkäämäällä FB:n kautta.

Kampanja on toteutettu yhteistyössä Fresh Servant Oy:n kanssa, joka valmistaa mm. Fresh Hetki -lounassalaatteja. Yhtiö toimii Pietarsaaresta käsin, joten meikäläisellehän tämä on varsinaista lähiruokaa!

Blogimiittipyyttö

Jaa, että mikä?
Pyyttö on vanha eteläpohojalaanen sana ja tarkoittaa kutsua. Meillähän ei ketään muutenkaan kutsuta kylään tai kahville vaan käsketähän; " Mä käskin ne kylähän huomenillalla."

Blogimiitiksi taas kutsutaan tilaisuutta, jossa useampi toisilleen tuttu tai tuntematon (tässä tapauksessa) ruokabloggaaja kokoontuu yhteen kokkaamisen, syömisen, juomisen ja iloisen seuranpidon merkeissä.

Blogimiitti on siis luvassa Seinäjoella, lauantaina 29. kesäkuuta ihan meillä kotona. Seinäjoellehan tuovat junat kätevästi kaikkialta, uskaltaisin jopa väittää, ettei Helsingistä tänne ole yhtään sen pitempi kuin täältä Helsinkiin. Majoitus onnistuu meillä ensiksi paikan varanneille, jos ei nyt aivan sänkyjä riitä, niin patjalla ainakin, ja pihalle sopii kyllä telttailemaan. Myös paikalliset hotellit varmaan suostuvat majoittamaan...(katsopa hotelli Alma, jos kaipaat vaihtelua ketjuihin).

Tuot siis paikalle itsesi ja jotain herkullista (tai kokeellista) syötävää. Erityistä teemaa ei ole, mutta eiköhän siksi riitä Suomen kesä. Käytössä on kaasu- ja hiiligrilli, sähkösavustin, rasvakeitin, normi uunit ja liedet ja muut peruskeittiökoneet. Talo tarjoaa ilmaiset lipstikat!

Ajattelin että jos 15 aikaan kokoonnutaan  niin siinä on kivasti aikaa laittaa ensin ruuanlaittoruokaa(alkupaloja), jotta jaksamme laittaa sitten kunnon pääfiestan (ja jatkaa aamuun asti)vähän myöhemmin. Sään suosiessa on tarkoitus ruokailla ja muutenkin viettää aikaa terassillamme. Peräti yhden blogimiittikokemuksen perusteella tiedän, että pöydässä notkuvat herkut ylittää määrällisesti vain naurun määrä!

Tilaisuus on siis emäntänsä kaltainen, eli rento ja mutkaton,jännittämään ei tarvitse tulla. Luultavasti jonkin asteiselta viime hetken kaaokseltakaan ei vältytä, viittaan nyt edelleen emännöintiin. Mutta hauskuus ja hyvä ruoka on taattu.

Ohjelmaahan ei tälläisissä tilaisuuksissa tarvita, mutta luvassa on kuitenkin ainakin keittiöpyyhebingo. Ja mahdollisesti jotakin pientä tanskankielistä performanssia...

Rohkeimmat voivat vahvistaa osallistumisensa kommenttilaatikkoon, mutta minua voi lähestyä myös nannablogi(miukumauku)yahoo.com sähköpostilla.  Laitan sitten yhteisen ketjusähköpostin osallistujille. Jokatapauksessa, nyt siis on aika vahvistaa osallistuminen, jotta pöydän ääressä olisi tarpeeksi tuoleja.

Tilaisuus on K18.

...se mikään tilaasuus oo !

Mutta nyt on sitten ainakin kutsu esitetty kaikille ruokabloggajakolleegoille.

Ei tartte kenenkään ainakaan sanua, että Mua ei eres käsketty!

Lipstikkapesto. IIIHHHANA!

En ollut kyllä asiasta ensinnäkään varma, mutta nyt tiedän mihin saan tuhlattua lipstikkaani. Lipstikkapesto olikin niin hyvää, että sitä täytyy kokeilla kalan, pastan, possun, lampaan ja uusien pottujen kanssa ainakin. Tänään tarjoilin sitä pariloidun kanan ja kasvisten kanssa.

Minä kun vasta tulin sisään kylvämästä kasvimaataani, joudun jonkun aikaa odottelemaan myös yrttisatoa. Siksi ihan ottaa päähän, kun lipstikka puska on jo rinnan korkuurella ja välillä tuntuu, että ei oikein osaa sitä käyttää. Joo, joo, olen minä tehnyt lipstikkakeittoa ja jopa lipstikkajäätelöä, mutta nuokin ovat vähän sellaisia kerrankesässä elämyksiä, hyviä kylläkin. Luulen, että tämä pesto kantaa hiukan pidemmälle.

Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä (väljästi ajatellen)
2 valkosipulinkynttä hienonnettina
reilu1/2 dl pinjansiemeniä
 reilu1/2 dl parmesania (tai pikkulapsen nyrkin kokoinen kimpale)
1dl hyvää oliiviöljyä (kannattaa maistaa ettet lyö pestoon mitään kitkerän makuista vanhaa öljyä...)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Koska minä olen minä, laitoin kaikkia aineet kerralla  tuollaiseen pikkutehosekoittimeen ja annoin koneen vääntää. En tiedä kannattaisko juusto vaikka raastaa ensin, mutta menipä tuo noinkin.

Lopuksi sitten maistoin vielä ja lisäsin vähän  suolaa ja mustapippuria.

Uskomatonta kuinka hyvin liperin voimakas maku liittoutui peston muiden ainesosien kanssa.Vielä tekovaiheessa maistelin liperin lehtiä ja olin varma, että lopputuloksesta syntyy fiasko.

Lipstikkapeston kaveriksi heitin pannulle  kuumaan oliiviöljyyn broiskun sisäfilepaloja ja toissapäivän grillatuista possuvartaista ylijääneet pikotut kasvikset; paprikaa, punasipulia, kesäkurpitsaa ja jokunen herkkusienikin näkyi olevan. Broisku kypsäksi ja suolaa ja pippuria koko komeuden mausteeksi, lautaselle keoksi ja päälle isosti lipstikkapestoa. Menin sitten keittämään vielä riisiäkin ja siihen sotkettu lipstikkapesto: nam! Mistä sainkin idean, että teen tabouleh tyylistä salaattia, korvaan yrtit lipstikalla... ehdinköhän huomenna.

Mutta teille kaikille, joilla on pääsy lipstikkapuskille, tehkää tätä!
Ja nyt juuri taitais olla ihan hyvä aika pakastaakin lipstikkasatoa talven varalle.

Apua, raparperimehuapua!

Viime kesänä tein erittäin onnistunutta raparperimehua. Tänä vuonna kadun, etten jostakin himpuran syystä muka "keriinny " postaamaan sitä. Kun kuviakin olis ollut. Nyt en nimittäin enää oikein tarkalleen muista kuinka se tehtiin. Enkä muista mistä reseptin alkuperäisesti löysin. Olen yrittänyt googlata kaikella tavalla raprperimehuja, mutta ihan sitä samaa en tunne löytäväni.

Koska raparperi, tuo varhaiskesän hapokas valtiatar on mitä parhain raaka-aine mehuun, lopputulos lienee mainio millä tahansa reseptillä. Voitte arvata siis miksi minä tykästyin juuri tähän reseptiin, ahkera luonteenlaatuni kun lienee jo tullut tutuksi... Taikasanat ovat tietysti helppous ja vaivattomuus. Siis jotenkin näin se meni:

Rarperimehuresepti sinnepäin

Ota esille 10 litran muovisanko. Ota 15 - ehkä - raparperinvartta ja pilko ne parin sentin paloiksi sankoon. Olisko ollut niin että n. puoli sankoa tulee pilkottua raparperia. Oisko se tuon verran varsia?

Sitten pari, kolme sitruunaa. Voit ohuesti suikaloida kuoren keltaisen osan sankoon, mutta jätä laittamatta kitkerä valkoinen. Kuori se pois sitruunan ympäriltä ja viipaloi sitruunat renkaiksi sankoon.

Seuraava osio hoituu melko kätevästi vedenkeittimen avulla, mutta onnistuu toki kattilankin avulla. Täytä sanko kiehuvalla vedellä. 

Seuraavaksi voit peittää sangon vaikkapa harsolla, ja jättää se tekeytymään vuorokaudeksi. Vai oliko se kahdeksi?

Ai niin sokeri. Muistelisin että sitä tulee n. desi per litra. Tai sitten puolta vähemmän. Ja koska se lisättiin? Heti kiehuvan veden kanssako? Minulla on sellainen  tunne, että se lisättiin vasta mehun seisotuksen ja siivilöinnin jälkeen, mehu kuumennettiin uudelleen kattilassa ja sokeri lisättiin (mikä kuulostaa kyllä ihan vähän työläältä).

Joka tapauksessa, ennen pullotusta mehu siivilöidään ja sokeroidaan kuumentaen tai sitten ei, jos se sokeri oli lisätty jo aikaisemmin. 

Mehua voi jättää jääkaappiin viikon varaksi, loput säilöin pakastamalla.

Ja mehun sai juomakuntoon lisäämällä vielä hiukan vettä sen mukaan, kuinka hapokasta haluaa.

Sen kyllä sanon, että jos tämän mehun teossa pitää näin hirviästi tehdä ajatustyötä, alkaa mehun pointti olla kaukana alkuperäisestä (helppous, vaivattomuus). Siksi ilahdunkin suunnattomasti, mikäli joku vinkkaa mulle oikean reseptin (juuri tämän) mehun tekoon. Olis paljon kivempaa tehdä mehua ilman aivoja. Luulen kyllä, että tulosta saattaa syntyä millä tahansa variaatiolla.

Niin minäkö tätä tein? Viime kesänäkö?

Tsekkaa myös uusin keittiöhöyryjä!

Kesä ja jäätelö

Hellettäkin on jo pidellyt viikon...enää hyttyset puuttuu...

Maitotyttö ja ihana Naapurintyttö ovat syntyneet 2 viikon välein.

Molemmilla näyttää löytyvän Maitojäätelöhammas!

 Ihana kesä! Ihana jäätelö!

Bologna; ei vieläkään juoden vol II

Slow food- yhdistyksen opas suosittele keskustan laidalta pientä 29 paikkaista Osteria Bottegaa.

Osteriassa valmistetaan rakkaudella aitoa emilialaista ruokaa. Paikka täyttyi hetki saapumisemme jälkeen ja pöydät täyttyivät välittömästi edellisten lähdettyä. Italialaiset tuntuvat pitävän ravintolaan jonottamista ihan asiaankuuluvana. Hyvin koruttomasti ja lähes skandinaavisesti sisustettu paikka on toiminut muistaakseni 8 vuotta ja ennen tätä omistajalla oli 2 Michelinin tähden ravintola vaimonsa kanssa.

Salissa hääri kielitaitoinen rouva, itse isäntä ja nuori apupoika, keittiön puolella oli kuulemma saman verran väkeä. Ensimmäinen paikka muuten, jossa olen ollut, jossa käsilaukulleni tuotiin oma matala pallinsa, vaikkei se mikään Prada olekaan.

Antipasteissa on jokaisella lihalla oma annoksensa, mutta saimme pyydettäessä yhdistelmän, johon oli laitettu culatelloa, Parman kinkkua, mortadellaa ja pancettaa, joka oli muuten isännän tekemää. lautasella oli myös parmesania ja melonia. Kaikki mielettömän makuisia. Meitä ohjeistettiin myös syömisjärjestyksessä, ensin siis culatello, joka on käsittääkseni näistä arvokkain, sitten prosciutto ja muulla järjestyksellä ei sitten niin väliä.

 Niinkuin huomaatte, me emme malttaneet olla syömättä aina koko helahoitoa läpi, Rouva suositteli minulle  Tortellini in brodo di capone , joka on yksi perinteisistä annoksista, joista ravintola on kuuluisa. Eivät pettäneet. Kuinka yksinkertainen voi olla näin hyvää?
Sen sijaan IsoHoon Tortellini di ricotta, burro& salvia  oli jostain syystä käsittämättömän kuiva annos ja me kun odotimme niin sitä salviavoita... onneksi IsoHoon annos oli vain puolikas, jonka hän sai kun epäili vatsansa vetävyyttä.

Pääruuaksi tilasimme Costoletta di vitella in osso alla Petroniane,sekin maakunnan perinteistä avotulella valmistettua, parmankinkulla ja parmesanilla päällystettyä ohueksi nuijittua vasikkaa. 

Jonka kanssa pohjalainen otti tietenkin perunaa.

 
Jälkiruuaksi otin la Zuppa Inglesen, jota olin halunnut maistaa aina Master Chef italianjakson katsottuani. Ei ollut ihan minun juttuni.
IsoHoon sambucca ja espresso taisivat laskea paremmin.
Lysti kustansi viineineen 98 euroa ollen matkamme kallein illallinen, mutta laatu ja palvelu ovat hyvinkin sydämellisen suosituksen arvoiset, huolimatta kuivista tortellineista ja jälkkärijärkytyksestä.

Olin tehnyt päätöksen, että jätän kaikki michelintähtiravintolat (joita Bolognassa on käsittäkseni useita) yms. väliin, ihan syystä, että en ollut ehtinyt tehdä "kotitöitä". Jotain twistiä halusin kokeilla minäkin ja löysimmekin Bologna -lehden artikkelin avulla, ihan hotellimme kulmilla (Tre Vecchi, voin suositella, loistava sijainti via dell'Indipendenzalla, kohtuuhinnat, tosi siisti...ja varsinkin jos tykkäät, että kaikki televisionraameista lähtien on maalattu kultamaalilla ;D) aika tuoreen ravintolan E' Cucina Leopardi joka on TV-kokki Cesare Marrettin uusin. Lehdessä luki "eccentric" TV Chef ja mietin mitä sillä mahtoivat tarkoittaa. Nyt kotona googlailin hiukan ja käykääpä ihmeessä kurkkaamassa herran kuvia! Tuon kalakuvan jälkeen olisi saattanut käydä kuin Riikalle Tsukijin kalatorilla...

Illallisvaraus ei onnistunut ihan vuorokauden varoitusajalla, mutta kehottivat tulemaan lounaalle 12.30. Hyvä niin sillä puolituntia myöhemmin ei paikkoja enää ollut. Johtui varmaan erinomaisesta ruuasta ja loistavasta hinnasta. Antipasti, primi, secondi, dolci ja espressot + viinit ja vedet kahdelta kustansivat yhteensä 40 euroa.  Menussa oli muutama vaihtoehto, jotka tarjoilija suullisesti esitti.
paikka oli lofttyyppinen, henkilökunta nuorta ja epävirallista, meininki reippaan rentoa. Oli pakko kertoa, että olin palkintomatkalla ja nehän heti luuli, että oon joku suuri cheffi! sanoin kyllä vaatimattomasti, että ihan amatööri vaan...

 Alkuun Mozzarellaa ja melonia, sekä viikonlopun paras leipäanti, focaccia.

Loistavat pastat molemmilla; IsoHoolla alla Norma eli munakoisolla ja mulla ricottaraviolit, joissa nyt sitten oli sitä voita reilummin ja ihana hernepyre.

 Arvatkaa kenen pääruoka oli sitä kalaa? LOL!

Minä halusin artisokkaa ja kanaa.

Jälkkärinä hedelmiä

tai suklaa Fondant.

Tämä kevyen lounaan jälkeen menimme ihan kevyelle illalliselle. Broccaindosso on jälleen pieni osteria, jossa sinua syötetään kunnes sanot, että nyt riittää. Konsepti sekin. Mitään kylttiä ravintolaan ei ole, kunhan on aukko vain muurissa. Tänne oli löytänyt myös Pata puolisoineen, oli hauska lukea heidänkin kokemuksiaan. Paikassa ei siis ole ruokalistaa, vaan -jälleen italiaksi- tiedustellaan juotko, valkoista, punaista vai kuohuvaa ja vesi kuplilla vai ilman. Sitten aletaan kantaa pöytään alkupaloja, jos nyt laskuissa pysyin niin sortteja oli 9.

 mm. perunaparmesanipyrettä pekonilla, friteerattua zucchinia, parman kinkkua, ricottaa ja hunajaa, salaattia, mozzarellaa, salciciaa, kasvisterriiniä paprikakastikkeella, jotain munakoisosta...
Kaikkia kun maistat, niin alkaa olla jo täysi olo.

 Sanoin, että ei kyllä jakseta kovin paljon pastaa, joten tarjoilija sanoi tuovansa vain kahta, lasagnea ja tortellinia. Lasagnekin oli aivan superhyvää, siinä oli nyt tietysti sitä kuuluisaa ragúta eli meikäläisittäin bolognese kastiketta, joka muuten nautitaan aina tagliatellen kera (ellei siis lasagnessa) ja joka ei ole ollenkaan sellaista tomaattista kuin me luulemme. Mutta hyvää on.

Seuraavaksi oli aika skipata pääruuat, ei vain pysty, niitäkin olis saanu maistella 5-6 eri lajia. Jällkkäriksi tuotiin suklaakakun palasia, iso kulhollinen mansikoita ja mascarponevaahtoa.

...niin ja amarettosuklaavanukasta ja suklaasalamia ja tuulihattuja ja suklaakastiketta...

Olihan kokemus! Suosittelen, mutta en tiedä millä mahalla sinne menisi. Vaikka ruokalistaa ja sitä kautta hintatietoja ei saa nähtäväksi, ei tarvitse jännittää. Koko tämä komeus maksoi kahdelta viineineen 60euroa. Jos olisimme syöneet myös lihat, käsittääkseni 10 per nuppi enemmän.

Kiitos kun jaksoitte "ruokailla" kanssani, taisin vähän innostua, ehkä jokaista leivänsiivua ei tarvitsisi selittää näin perinpohjin.

Näkeehän nuo kuvistakin (sunnuntai-lounas).!

Tää on se joka ei yrittänyt pussata mua!