Mustikkapiirakka - sellaanen pullaanen

Onhan sitä monia tapoja teherä mustikkapiirakkaa. Jopa monia erittäin hyviä tapoja. Mutta mun suus ei kyllä mikään vedä vertoja pehmeän mehevälle pullataikinapohjaaselle mustikkapiirakalle. Ja kylmä lasi maitoa tai vaihtoehtoisesti Sauvignon Blanc 2013, no ei kai!  Se on kuulkaa rakkautta.

Ikäväkseni on sanottava, että harvoihin huonoihin puoliini kuuluu marjastusinnon puute. En tiedä, mikä siinä viiraa, rakastan metsässä kulkemista ja sieniä etsiskelen suurella mielenkiinnolla, mutta se marjojen poiminta, siinä kohtaa valitettavasti tökkää. Kyllä osani olen marjametsässä kulkenut, mumman kanssa haettiin valokit, mustikat ja pualukat ja kyllä oma äitinikin koko perheen metsään valjasti marisemaan. Taru kyllä kertoi, että jo tuolloin, Maitotytön ikäisenä Oravan mumman kanssa, mumma hoiti noukkimisen ja minä etsiskelin pienen korttelini kanssa sopivaa mätästä tai kannonnokkaa, jossa vois huilata. Mummolan Vahti-koirakin taisi noukkia enemmän marjoja kuin minä, ja jos jotakin korttelinpohjalle joskus sainkin niin luultavasti lopulta Vahti tökkäsi sekä Likan että korttelin nurin.

Aikuisiällä en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta itseäni marjametsään pakottanut ( ja pitääkö yhren ihmisen nyt kaikkia mestaroora?), joten tunnustan, omat mustikkapiirakkani mustikat oli noukkinut joka muu ja ostin 2l melko suolaiseen hintaan tänään REKO- tuottajien torilta. Mutta hyvä näin, Mimma-tätini oli nimittäin muutama päivä sitten julkaissut instagrammissa kuvan omasta mustikkapiirakastaan ja siitä lähtien olin haaveillut omasta.

Olisittepa nähnyt sinertävän hymyni tänään illansuussa, maitolasillisen ja kahden piirakkapalan jälkeen. Just niin hyvää kuin muistinkin, tai ehkä vielä parempaa. Tein 0,5 l taikinan ja pyörittelin lapsille pellillisen korvapuusteja samaan syssyyn (4 jäi syömättä). Voit siis puolittaa ohjeen mikäli haluat vain pellillisen piirakkaa, 2,5-3 dl taikina rittää hyvin. 3dl jos haluat ruudukot, ilmankin pärjää, mutta tee toki, komian tähären. Käytin pullanleivontatavoistani poiketen erikoisvehnäjauhoja puolikarkeiden sijaan ja jäin miettimään olisko se ollut erikoispehmeän pohjan salaisuus? En ole koskaan oikein päässyt selville mitä jauhoja mihinkin pitäisi käyttää.

Mustikkapiirakka pullapohjalla
Koska olen vaatimaton ihminen, en sano, että maailman paras, mutta kyllähän te tiärätte....

0,5 l kädenlämpöiseksi lämmitettyä maitoa
1 pala (50g) tuorehiivaa
2 dl sokeria
1  (oman kesä)kananmuna
1 tl suolaa
2 tl kardemummaa
15-16 dl erikoisvehnäjauhoja (no kyllä ne puolikarkeatkin käy)
175g pehmeää voita

pinnalle
1,5l  tuoreita mustikoita
2 dl sokeria
1 rkl perunajauhoja ( pakastemustikoiden kanssa 2)

voiteluun  rikkivatkattu kananmuna

Sekoita lämpöisen maidon joukkoon murennettu hiiva, sokeri, suola, kananmuna ja kardemumma. Lisää vähän kerralllan vehnäjauhoja sekoittaen sileäksi taikinaksi, lopuksi lisää pehmeä voi. Jätä taikina mahdollisimman pehmeäksi ja löysäksi, vähän venyväiseksi, ei mitään tömäkkiä taikinapalloja tästä. Anna nousta 45 minuuttia liinan alla vedottomassa paikassa.

Kumoa taikina hyvin jauhotetulle alustalle  ja vaivaa taikina kokoon, voit tässä käyttää vielä lisää jauhoja, jos tarttuu liikaa. Tämä annos taikinaa oli siis tupla eli leikkaa taikinasta puolet piirakkaa varten, jonka sitten painelet hyvin leivinpaperin päälle uuninpellille. Leivo jotakin muuta toisesta puolesta.

Sekoita mustikoihin perunajauho ja 1 dl sokeria ja kaada marjat pohjan päälle, jätä n. sentti reunoja vapaaksi. Pyörittele halutessasi jäljellä olevasta taikinasta ohuet narut ja asettele ristikoksi piirakan päälle.

Voitele reunat ja ristikko (kesä)kananmunalla ja paista piirakkaa keskitasolla 20-25 min 200 asteessa.

Ripottele toinen desi sokeria kuuman piirakan pälle uunista otettaessa.

Ja sitten onkin jäljelle vaan se raskahin homma. Syäminen. 
Ei näläkäänen tiärä kuinka häjy on syänehen olla.

Paitsi tämän piirakanpalan jälkeen oli pelkästään hyvä olla. Leikkasin isot palat ja vein naapureillekin. Kun lapset tosiaan veteli vaan niitä korvapuusteja. *huokaus*