LÄHINAUTABURGER

Koko perheen suosikki  kotigrillistä on hampurilainen.  Mikäs siis parempi valinta grillikauden avajaisiin kuin kunnon burger. Viime lauantaina keväinen sää hellitteli auringonpaisteisena ennen tätä tuoretta takatalvea. Oli aivan pakko grillata...

Takapihalla valmiudessa odottavat putsausta kamado ja kaasugrilli, aidon savumakuisen vivahteen  takia useimmiten valinta osuu nykyään kamadoon. Kamadon ylivertainen etu tavalliseen hiiligrilliin on ehdottomasti pitkä ja tasainen grillausaika.

Pääsin viime perjantaina pitkästa aikaa Rekoon. Tuntui hyvältä päästä ostamaan ja tukemaan tuottajia suoraan. Laidun Herefordilla oli tarjolla tuoreena uutta burgerlihaa, joka on kehitetty nimenomaan hampurilaisia varten. Hampurilaisjauhelihaksi sen tekee hyvin karkea jauhaminen ja korkea rasvapitoisuus (max 30%). Nämä molemmat edesauttavat burgerpihvin kypsymistä herkullisen meheväksi, ilmavaksi ja maukkaaksi.

Ihan pakko sanoa, että jauheliha oli kyllä hiukan hurjan näköistä, kun on tottunut teolliseen, hyvinkin sileäksi jauhettuun ja lähes rasvattomiinkin jauhelihoihin. Mutta lupauksensa se lunasti. Vältin ylimärääistä vaivausta, sen verran vain, että sain suolan ja pippurin sekoitettua mukaan. 

Käytän pihvien muotoilemiseen hampurilaisprässiä, se ei todellakaan oo mikään turhake. Sillä saa muotoiltua tasakokoiset ja kaunisreunaiset pihvit helpommin kuin käsin. Aion itseasiassa ostaa uuden ja isomman, se on ihan edullinen vehje, mulla on nimittäin vain sellainen muovinen Tupperware- prässi. Sekin toimii, mutta on kyllä suunniteltu paljon pienemmille pihveille. Sen takia painelin noita pihvejä vielä "vapaasti" käsin ja silloin ne reunat tahtoo aina "murtua auki".  

Grillasin reilunkokoisia, paksuja pihvejä (180 g?) niin, että ne olivat hintsusti medium. Kun ne olivat viittä vaille valmiit heitin päälle tuplajuustot sulamaan.

Testailin samalla kolmea juustoaakin. Tuossa on tuo ihan halpis cheddarmuoviläpyskä (jota useimmiten käytän) ja sitten mulla oli siivutettua Rainbow Hamburger-juustoa makuina Cheddar ja Red Chili. Kaikki toimivat ihan ok. Nyt alkoi tietysti omatuntoa kolkuttaa, että missäs kaikki kotimaiset hyvät juustot ovat, mutta nopealla käynnillä sitä tulee usein napattua jotain edullista ja kiinnostavan näköistä...paitsi kyllähän ne hollantilaisetkin osaa juustot tehdä.

Sämpylöotäkin löytyy oivallisia kaupasta, ei aina tarvitse itse tehdä alusta asti kaikkea. Suosikit on Vaasan ja Fazer tällähetkellä.

Lähinautaburger
Juustohampurilainen ilman turhia kikkailuja
6:lle
reilu kilo burgerjauhelihaa (karkeampi jauhatus ja suurempi rasvapitoisuus)
suolaa, mustapippuria
12 juustonsiivua (=tuplajuusto, tietenkin)

6 isoa hampurilaissämpylää
1/2 pussia jääsaalaattia 
2 tomaattia siivuina
1 punasipuli ohuina renkaina
suolakurkkuviipaleita
majoneesi
sinappi
ketsuppi

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja sekoita. Jaa liha kuuteen osaan ja muotoile niistä pihvit. Helpoiten onnistut hanpurilaisprässillä.

Grillaa pihvit. Käännä kun alapuoli on saanut kauniisti väriä ja grillaa sitten haluamaasi kypsyyteen. Laita lopussa pari juustosiivua sulamaan pihvin päälle,

Paahda hampurilaissämpylät (käytän paahdinta, grillissä poltan ne EVERY TIME).

Kokoa  hampurilaiset pöydällä tarjottavista aineksista. Eli kaikkea väliin pihvin kanssa.

Ja tästähän sitten vasta lähtee mielikuvutus liitoon. Vaihtele lisukkeita, juustoja ja kastikkeita niin paljon kuin halua ja tekointoa riittää, mutta ehdottomasti ihan näillä perusjutuilla tulee kyllä kotigrillissä erittäin erinomainen hampurilainen, jonka peittoajaa ei helpolla löydä!

Jos hampurilaiset on sydäntä lähellä lisää reseptejä löydät alla olevista linkeistä. Siinä on muutamakin ylihyvä sämpyläohje ja esimerkiksi nuo minicheddarhampurilaiset on oikeita herkkuja, taikinaan leivotaan sisään jo juusto! Ja ne voi tehdä isompanakin. Itseasiassa nuo reseptit on kaikki mahtavia. 

Taitaa olla hampurilaiset mun sydäntä lähellä!

Paras hampurilaissämpylä
chorizo-burger
Gochujang- hirvihampurilainen
Bulgurilainen
Minicheddarhampurilaiset
Perusburger grillissä
Nyhtöhirvipurilainen
Mun Kanajuustopurilainen  Apetina- sivuilla

HELPPO HERKKU: RIISISUKLAAPALAT KEKSIPOHJALLA

Riisisuklaapalat on taas yksi kiva leivottava lasten kanssa. Ei tartte uunia ja valmistus käy vikkelästi. Vaikeinta on odottaa tunnin verran riisisuklaan jähmettymistä. 

Meillä pääsi molemmat lapsoset osalliseksi tästä leipomuksesta. Maitotyttö9v. valmisti tämän mun kanssa ja Urho 15v. söi lähes kokonaan yksin. Jostain syystä Maitotyttö oli nimittäin sitä mieltä, että liian makeaa, mihin en nyt kyllä voi yhtyä, vaikka usein leivonnaisia liian makeiksi moitinkin. Mä olen riisisuklaan suuri ystävä ja Urho15v. kehui erityisesti oreo-pohjan herkullisuutta. Oreo-keksien sijaan voit käyttää myös normaaleja dominoja tai muita kaakaotäytekeksejä.

Raaka-aineita ei tarvita montaa. Mulle sattui samanaikaisesti intagramissa silmiin tämä Sweetest Menun resepti kun pähkäilin kuiva-ainekaapin puolittaisten pakkausten määrää. Siellä oli nimittäin sopivasti riisimuroja jäljellä, ne kun eivät tunnu enää puhuttelevan/puhuvan kulhosta omille lapsilleni. Mä aina yritän ostaa jotain ei sokerihuurrutettuja corn flakesejä (ne on mun oma lemppari murorintamalla) tai edes riisimuroja, mutta jälkikasvu haluaisi vain ostettavan tupla-suklaa-juusto-karamelli-nougatmuroja ja sellainen paketti haviääkin n. puolessatoista vuorokaudessa, koska niitä syödään sitten aamuisin, iltapalaksi ja snäckiksi vähän kuin kilpaa... Sama kun lapioisivat suuhunsa sokeria!

Mutta niitä ostetaan harvoin juuri siitä syystä. Paljon kivempia ne sokerittomat runsaskuituiset murot siellä kaapissa, jotka eivät kellekään kelpaa. Huokaus.

Tässä on myös maapähkinävoita! Siitäkin jää usein purkin pohjat kaappiin.

No, tämä resepti on sinänsä kyllä ihan puhdasta herkkua. Mutta välillä on syytä herkutellakin, eikös?

Riisisuklaapalat keksipohjalla

300g Oreo-keksejä
100 g voita
200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
1,5 dl maapähkinävoita
n. 7 dl riisimuroja

Tämä annos on täydellinen 20 x 20 cm kokoiseen kantikkaaseen vuokaan. Jos ei sellaista ole, voit tehdä pinta-alaltaan vastaavaan, vaikka keraamiseen tai lasiseen suorakulmaiseen vuokaan. Rypistä yksi leivinpaperiarkki (se helpottaa asettelua) ja laita se suojaamaan vuoan pohjaa ja reunoja. Saat valmiin riisisuklaalevyn nostettua helposti pois sen avulla.

Murskaa keksit muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimuruihin. Painele pohjaseos tasaisesti vuoan pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (mikrossa miedolla lämmöllä aina parikymmentä sekuntia kerrallaan, sekoita ja repeat).  Mulla oli kaapissa just 2x 200g 52% tummaa leivontasuklaata, joten käytin nämä levyt kahden erilaisen suklaan sijaan. 52%  suklaa on ihan helppoa syötävää vielä. Lisää sulaneeseen suklaaseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan varovasti riisimurot. Levitä riisisuklaaseos keksipohjan pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa n. 1h.

Nosta riisisuklaalevy vuoasta ja paloittele.

Herkuttele!

RUOKAA KORONAN AIKAAN

Food in the time of Corona. Mahtavaa, sain ujutettua jo toisen kirjallisen viitauksen blogiini 10 vuoden sisällä. (Niin, mikähän se toinen on? Sanokaa, ettei tämä kaikki ole turhaa? Kai joku tietää?)

Aika monella on sama juttu kuin itselläni, olen etätöissä kotona, ja lapset peruskoulun ääripäistä,  tokaluokkalainen ja ysiluokkalainen, käyvät etäkoulua. Lisäksi talouden vahvuuteen kuuluu kepo*(tietäjät tietää) IsoHoo, joka on toistaiseksi kotona merityöstä ja Meimitherottweiler.

Ja ruokaa tarvitaan. Harrastuksista "vapautuminen" tuo selkeästi lisäaikaa, jota voi käyttää vaikka leipomiseen, yksin ja yhdessä. Ruuanlaitto on ollut mulle aina mieluista, mutta kun se tarkoittaa 2 ateriaa arkisin joka päivä, on se töiden lomassa pakko hoitaa aika nopeasti, syöntiajathan ovat keskellä työpäivää ja sen päätteeksi... Siksi selkeät suomalaiset arkiruuat ovat nyt kovassa huudossa. Lapsenikin ovat jonkin sortin kranttuilijoita, Maitotyttö haluais syödä pelkkiä Mamanuudeleita (olivat muuten loppu ja piti ostaa Pirkka pikanuudeleita:...) ja Urho15v luultavasti vuoropäivinä noutokebabbia ja Mäkkäriä. 

Kotiruoan valmistuksessa on helppo onnistua  ja se on suhteellisen edullista, sitäkin täytyy ajatella näinä aikoina. 

En ole ehtinyt vielä olla kauhean suunnitelmallinen, mutta olen nyt kirjannut viikon ruokalistan ajatuksella mitä tuli syötyä ja se paljastaakin monta seikkaa: kalaa liian vähän, missä mun kasvisruuat on tällä viikolla (no viime viikolla oli kyllä 2x kalaa ja kasvissosekeittoakin).

Tässä teille vinkiksi 12 keittoa ja 12 arkista, nopeaa tai pienen valmistelun jälkeen itsekseen valmistuvaa ruokaa helpottamaan arjen ruokavalintoja. Nämä toivottavasti maistuvat erityisesti lapsiperheille. * merkityt ovat kasvista. Jätin nyt tahallani kaiken vähänkin eksoottisen pois, paitsi pika-phota en voinut vastustaa. Toki blogissani on toista tuhatta reseptiä näiden 24 lisäksi, että sukeltakaa sinne vaan, on siellä muutakin. Avainsanaluettelon kautta pääsee herkimmin kiinni haluamaansa.

Tämä listani tässä on kyllä melko sekalainen, puuttuu esim lihapullat, uunilohi, pasta bolognese, pasta carbonara joita meillä syödään säännöllisesti. Tässähän täytyy alkaa skarpata puuttuvien reseptien suhteen!

Keitot

• Kalakeitto  
• Lohikeitto
• Jauhelihakeitto
• Nakki/makkarakeitto
• Kasvissosekeitto *
• Gulassikeitto
• Kana-nuudelikeitto
• pikainen Pho
• Pinaattikeitto*
• Hernekeitto jauhelihalla
• Linssijuustokeitto*
• Meksikolainen kanakeitto

Vinkkejä keittopäivälle:

• tee iso kattilallinen, niin voit lämmittää sitä toisellakin aterialla
• supernopea ja oikein mainion makuinen keitto tulee kun ostat peruna&keittokasvikset pussin ja lisäät sinne nakit tai jauhelihan tai kalakuutiot...
• Oikaise eniten ja osta hernekeitto purkissa ja pinaattikeitto pakasteena

Arkiruoat

• Jauhelihakastike
• Tonnikala-perunavuoka
• Tex-Mex makaronilaatikko
• Chili sin chili
• Makaroonilaatikko
• Läskisoosi
• Parsakaali-pastavuoka*
• Risotto cabrese*
• Tonnikalasalaatti retrosti
• Karjalanpaisti
• Chop suye 
• Tonnikala-kerrosleipä

Vinkkejä arkiruokiin:

• Muista kiusaukset: pussi peruna-sipulisekoitusta ja mukaan jauheliha, tonnikala, kanasuikaleet, kinkkusuikaleet ja kerma/ruokakerma
• Broilerista saat nopeasti: paista ohuet leikkeet kokonaisina, kastikkeeksi riittää sitruunanpuristus, kylkeen perunat tai riisi, salaattia ja kasvista. Suikaleista saat hyvän kastikkeen pastalle/riisille/perunalle lisäämällä maustettuja kermoja tai tomaattimurskaa. Muista myös kokonaisena myitävät grillattavat broilerit.
• Mulla on salaatin kanssa hiukan paniikki aina kun se ei lisäkkeenä tahdo mennä alas: lapset syö kuitenkin mielellään aina pikkutomaatteja, kurkun, porkkanan ja paprikan paloja, eli niitä edes pöytään.
• Muista kaupan pinaattilätyt hätävaraksi.
• Ruuan ei aina tarvitse olla lämmintä. Tietääksen lämpötila ei tee siitä yhtään sen ravitsevampaa. Muista siis myös erilaiset kerrosleivät, patongit ja täytetyt pitat. Tokihan näihin voi laittaa myös lämpimiä aineita.
• Ai niin, ja suomalaistyyliset tex mex tortillat tai tacot, nehän laskee aina. Paista kanaa tai jauhelihaa väliin+ muut lisukkeet.
• Muistakaa kananmunat: aina voi tehdö munakkaita, frittataa jne.

Jaa-a. Onpas listauksella sekavuutta.

Oikeasti teinkin tämän postauksen vain siksi, että rakastuin tuohon otsikkoon. 

Mutta kerrothan, jos sait jotakin inspiraatiota. Minä alan päivittää noita puuttuvia  perusarkiruokareseptejä (no, Bolognesen julkaisin juuri IG:ssä ja onhan tuo Carbonarakin blogissa, mutta kermaversiona- hyvä sekin- olen vaan niin siirtynyt eteenpäin...)

Ai niin ja mitä meillä tuli syötyä tällä viikolla? Suunnittelematta ja sillä, että mies kävi kaupassa ja toi  a)jauhelihaa b)makkaraa c) kanansiipiä. Ihan tavallisilla mentiin.

Aamiaiset vaihtelevat voileipien, pikapuuron(ilmeisesti vain Maitotyttö syönyt), murojen ja jugurtin komboina.

Ma

Lounas: Spaghetti Bolognese

n. klo 5:n ruoka: kanasiivet ja dippi

Ti

Lounas: Kalakeitto

n. klo 5:n ruoka:Iso-Hoon tekemät Porilaiset kananmunalla

Ke

Lounas: Kippospagetit (maanantaisen kastikkeen tähteistä)

n. klo 5:n ruoka: Kanafajitakset

To

Lounas:Makkarakeitto

n. klo 5:n ruoka: Makaronilaatikko

Ja huomenna on perjantai. Näin se tullee menemään:

Pe 

Lounas: Ostin tänään viikonlopun kauppareissulla mulle ja Maitotytölle  tarjouslounassalaatit, 1.99. Äijät saa syödä torstailta jääneitä makkarakeittoa ja makaroonilaatikkoa

n. klo 5:n ruoka: Me niin haetaan kotiin Mäkkäriä, pizzaa tai sushia ja äiti heittää jalat kattoon. Saatan heittäytyä villiksi ja juoda zerocolaa.

Mutta viikonlopuksi onkin jo ihanat ja hitaammat ruokasuunnitelmat!

(*kepo ei liittynyt mitenkään kasvisruokiin, vaan viittaa pk-koirapiireissä tuttuun käsitteeseen eli kennelpoikaan. Kennelpoika taas on poikakaveri tai aviomies, jota raahataan mukana koiraleireille ja kisoihin ja jolle lankeaa monenmoiset avustajantehtävät. IsoHoo ei varsinaisesti koskaan edellisen koiran aikana ansainnut tätä nimitystä, mutta nyt kyllä vapaajaksollaan jo hoitaa Meimitherottweilerin lenkityksen hyvinkin itsenäisesti. Kiitos siitä.)

KATKARAPUTOSTADAT

Tortillasta saa kyllä monenmoista herkkua aikaan. Vaikka tostadoja. Ne ovat ihan rips raps rapeiksi paistettuja maissitortilloja, jonka pinnalle  sitten kootaan kaikenlaista hyvää: paistettuja papuja, nyhtökanaa tai -possua, salaattia, sipulia, salsaa, you name it. Mutta mun ja Natasiskon valinta huippuherkuksi ovat raikkaudellaan lyömättömät katkaraputostadat!

Meillä Suomessa kun syödään ja puhutaan tortilloista, tarkoitetaan yleensä amerikkalaiseen texmex-tyyliin pehmeitä vehnätortilloja. Meksikossa käytetään pääasiallisesti aina maissitortilloja, vain muutamassa ruokalajissa vehnäisiä, kuten esim. burritoissa ja fajitaksissa, jotka nekin ovat enemmän texmexiä-ruokia.

Tostada on ehdottomasti maissitortillasta valmistettu, vehnäisen uppopaisto ei tuo vain samaa crunchia eikä makua. Suomessa löytyy kauppojen hyllyiltä ainakin Old El Paso (hiukan teollinen maku) ja Nuevo Progreso -merkkisenä (nämä voivat olla gluteeniton hyllyssä), sekä pakasteena  kotimaisia Tortillas La Familia (hyvinvarustetuista kaupoista, ainakin K- puolella, pyydä tilaamaan) ja Dos Tecolotes -kaupasta helsingistä, mistä nämä omat siniset maissitortillat ovat (joo, on olemassa sinistä maissia). Vaaleat on Tortillas La Familian.

Tostadojen päälle voi siis kasata monenlaista herkkua, mutta nämä katkaravut on  meidän suosikki. Tostadoista saa hyvin rakennettua vaikka tostada-baarin, kerää täytteet kippoihin ja paistaa tortillat etukäteen rapeiksi. 

Meillä oli ihanaa meksikolaista Salsa Valentinaa (Dos Tecolotes -kaupasta sekin), se on melko etikkaista  chilikastiketta, johon kehittää aika helposti riippuvuuuden. Yksi suosittu tapa Meksikossa sen käyttöön on valmiiden pop cornien maustaminen, meillä on Natasiskon kanssa nykyään aina kastiketta mukana pienemmässä pullossa elokuvissa. Jos sulla ei ole tätä, etkä pääse ostamaan, niin Tabascolla on nykyään green jalapeno sauce ja chipotle sauce, joissa on samaa etikkaista tyjyä, mutta ihan voit käyttää myös ostettua tai itsetehtyä salsa verdeä tai rojoa.

KATKARAPUTOSTADAT

4:lle

12 maissitortillaa

1/2 l neutraalia öljyä

1- 2 avokadoa muussattuna (tähän voit käyttää myös niitä avokadopakastekuutioita)

1 prk ranskankermaa

jäävuorisalaattia pienenä silppuna

pico de gallo

tai

pieneksi silputtua tomaatti, sipulia, korianteria

250 g katkarapuja sulatettuna (ne ihan pienetkin käy tähän)

1 avokado kuutiona tai ohuina siivuina

3-4 limeä lohkoina

paljon tuoretta korianteria

Salsa Valentina - kastiketta (tai tabascon green jalapeno tai chipotlekastike) tai muuta lemppari meksikolaista maustekastiketta

Valmista tortillat kuumentamalla öljy pienen kattilan pohjalla. Paista jokainen tortilla yksitellen kerran kääntäen rapeaksi ja kullanväriseksi n. 20 sek. Nosta valumaan talouspaperille.

Rakenna tostadat voitelemalla tostada reilusti joko ranskankermalla tai muussatulla avokadolla (haluat ehkä lirauttaa vähän limeä ja suolaa joukkoon). Nostele päälle sopiva kourallinen katkarapuja, pico de galloa (tai silputtua , tomaattia, sipulia ja korianteria. Viimeistele vielä ranskankermatostadat avodon paloilla, lemppari salsalla, korianterilla ja puritamalla lime lohkosta mehut päälle.

Syödään käsin. Sopii alkupalaksi, noutopöytään, iltapalaksi, mutta myös ihan pääateriaksi.

Varsin helppoa herkkua, ja aivan hullun hyvää!

JÄTTIMÄINEN KANELIKIERRE

Mitäs teillä leivottiin viikonloppuna? Tiedän, että aika moni innostui  maailman mehevimmistä mokkapaloista, kiitos kaikista viesteistä eri kanavissa. Kiva tietää, että innostin jopa enskertalaisia hommaan.

Leipominenhan on yleensä terapeuttista. Paitsi silloin kuin niin sanotusti piparit palaa, sitäkin sattuu aina välillä. Useimmiten silloinkin siitä seura vaan ohimenevä harmitus ja ehkä runsasta käryä, muttei mitään, mitä ei uusintaotolla pystyisi korjaamaan. Leivonta selvästi kasvattaa siis luontoa.

Ihana on upottaa kädet taikinaan ja tuntea kuinka sitko pikku hiljaa muodostuu ja taikinan rakenne muuttuu pehmeän kimmoisaksi.  Ihana on mittailla aineksia vatkauskulhoon ja vielä ihanampaa rapsia kulho kaiken päätteeksi.

Mulla olisi muutama leivontajuttu tuossa odottamassa toteutusta (pääsiäismuffinit Maitotytön kanssa, pupukakku, ihanan kuuloinen italialainen leipä, sämpyläreseptin tuunausta, karjalanpiirakat vielä kun tarkenee lämmittää uunin, vadelma-vaniljaviinerin kokeilu, punaherukkasacher ja hitto soikoon, oon nyt niin innostunut noista onnistuvista mokkapaloista... ja aina voi tehdä suklaahippupikkuleipiä, aina!).

Hyvistä suunnitelmista huolimatta leivonta jäi nyt viikonloppuna väliin kun varaston siivous otti omansa. No, hyötynsä siinäkin.

Ja yksi parhaista jutuista leipomisessa on tietenkin se herkullisten leipomusten nauttiminen ja kotiin levittäytyvä huumaava tuoksu. Siitä innostuvat kaikki!

Pullan leipominen on ehdottomasti se perus ja paras juttu. Minä teen yleensä AINA korvapuusteja, koska ne vaan on, käsittämättömän parhaita. Viikko sitten oli käsissä litra päiväysvanhaa maitoa ja sitä parempaa hävikinestämis- pullanleivontainspiraatiota ei olekaan. Yritin keksiä jotakin muuta kuin korvapuusteja tällä kertaa, ja tein jättimäisen kanelikierteen. Oikein hauskaa  vaihtelua.

Tässä teille ideaa.

Mittakaavana paremman puutteessa fiskarssit

Jättimäinen kanelikierre

2, 5 dl verran pullataikina (tästä resepti 7,5 dl, samalla  vaivalla leivot vaikka korvapuusteja tai jotain muita pikkupullia vähän pakkaseenkin.
huoneenlämpöistä voita
hienoa sokeria
kanelia
mantelilastuja/raesokeria
kananmunaa voiteluun
vaaleanpunaista tomusokeria ja tilkka sitruunamehua tai vettä

Kaukitse hyvin noussut taikina n. uunipellin kokoiseksi suorakulmioksi.

Voitele reilusti voilla ja ripottele pinnalle reilusti kanelia ja sokeria ja halutessasi myös mantelilastuja (Nyt käyttöön ne komeron pohjan hävikkilastut). Leikkaa n 3- 4cm levyisiä nauhoja taikinasta. Ala rullata ensimmäistä soiroa  rullan keskustaksi ja siitä sitten aina edellisen soiron loppuessa jatka uudella, kunnes kaikki on käytetty.

Anna nousta vielä 20 min peiteltynä, voitele kananmunalla ja koristele mantelilastuilla/ raesokerilla. Paista 200 asteen uunissa n. 20 min. eli kauniin väriseksi ja kypsäksi.

Tee tomusokerista tahna lisäämällä ruokalusikalliseen nestettä tarvittava määrä tomusokeria paksuhkon mutta pursotettavan tahnan aikaansaamiseksi. Pursota.

Mulla näkyy olevan useampi pullafilosofinen juttu blogissa. Käy lukemassa näitä hyvän mielen pullajuttuja.


Pullan leipomisen tärkeydestä
Alaston leipuri
Kanelsnurret
Korvapuustia  ja muutakin pullaa
Nyhtönisu
Pulla. Ei mulla muuta

HERKKURANSKIKSET MUKULASELLERISTÄ JA DUKKAHSTA

Käsittämättömän hyviä! Dukkah- seoksessa kieriskelleet ranskikset nimittäin. Eikä mitkä tahansa ranskikset vaan mukula- eli juuriselleristä valmistetut, joissa itsessäänkin on jo ihanan pähkinäinen maku.

Meillähän tuo äkkiruma juuresmötkäle tunnetaan useimmiten valmiina lohkopalana, visusti muoviin käärittynä, vähän rumasti leikkauspinnoiltaan tummentuneena, pakkopalana jota ostamme äidin tai jonkun muun viisaan oppien mukaan sulostuttamaan keittojamme ja sinnekin kätkemme sen hyvin pieneksi pilkottuna. Onneksi olen saanut tutustua kokonaiseen juuriselleriin sittemmin. Se on aivan uskomattoman ihanaa, maanläheistä ja aromaattista esmes kokonaisena uunissa paistettuna ja voilla silattuna. Sopii paistoksiin ja pyreeksi ja raakanakin raasteeksi ja salaatteihin, keittoihin (however, tuo tummumisdilemma on olemassa, siispä palat heti pilkkomisen jälkeen kylmään, sitruunalla maustettuun veteen).

Olin vähän, että tehdäkkö vai eikö tehdä ranskiksia, sillä perunasta poikkeava tärkkelyspitoisuus saa selleriranskikset käyttäytymään eri lailla kuin peruna. Ne kyllä kypsyvät kuten peruna sisältä, täyteläisen kuohkeaksi ja pehmeäksi, mutta vähän kuin bataattikin, ei niistä ulkokuoreltaan rapeita saa. Mutta se maku, se maku, se vaan on niin herkku, että näitä ahmii aivan himona, vaikka ovatkin sellaista puolivetelää sorttia.

Ehdottomasti suosittelen. Niinkun E-H-D-O-T-T-O-M-A-S-T-I!

Reseptiin törmäsin Victoria's Table -blogissa.

Ja aika simppelihän tämä on. Selleriranskiksen pehmeää ulkokuorta on keksitty rapeuttaa dukkahilla. Jouduin korvaamaan siinä alkuperäisen hasselpähkinän saksanpähkinällä, koska en yllätyksekseni löytänytkään komerostani hasselpähkinää. 

Mä en oikein osaa muuta tässä toistella, kuin voi mikä maku! Kai te pikku hiljaa uskotte. Ja jos teillä on sama ongelma kun minulla, että normikaupastani ei pyynnöstä huolimatta saa kokonaista mukulaselleriä, niin tsekatkaa Lidl. Siellä ruukaa olla! 

Dippailuun kannattaa panostaa tällä valkosipulisella majoneesin ja jugurtin yhdistelmällä. Mahtava makuyhdistelmä kaiken kaikkiaan, tämä dippi, dukkah ja mukulaselleri (Tulihan maku mainittua?).

MUKULASELLERIRANSKALAISET  JA DUKKAH
n. 2:lle

dukkah
1 dl saksanpähkinöitä (tai hassel)
2 rkl seesaminsiemeniä
2 rkl korianterinsiemeniä
2 rkl kuminansiemeniä

ranet
1 mukulaselleri
2 rkl öljyä
4 rkl dukkah'a
suolaa

dippikastike
2 rkl majoneesia
1 dl maustamatonta jugurttia
1 valkosipulinkynsi
(halutessasi silppua mukaan tuoreita yrttejä)

Valmista ensin  dukkah, tuo ihana itämainen kuivadipattava seos. Paahda pähkinät ja rouhi ne morttelissa. Yhdistä muut mausteet ja rouhi nekin morttelissa ja sekoita pähkinöiden kanssa.

Kuori selleri ja leikkaa se ensin kiekoiksi ja siitä noin sormen levyisiksi soiroiksi, eli ranskiksiksi. Sekoita niihin kulhossa öljy,  ripottele suolaa ja lopuksi pyörittele ne dukkahissa (eli liää 4 rkl dukkahia kulhoon).

Levitä toisistaan irrallaan uunipellille  leivinpaperin päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. En alkanut käännellä välissä.

Valmista dippi sekoittamalla majoneesi jugurttiin ja puristamalla mukaan valkosipulinkynsi. Sekaan sopivat yrtitkin, mikäli sinulla sattuu olemaan. Tästähän saa ihan mahtavan vegaanisen annoksen kun korvaa vain dipin osaset lemppari-vegaanisilla tuotteilla.

Tarjoile mukulaselleriranskikset vastapaistetun kuumina dipin kera.
On ne hyviä( *maku)!

Tiesitkö muuten, että mukulasellerissä on vähemmän hiilihydraatteja ja kaloreita kuin perunassa? Siinä on runsaasti myös C- ja K-vitamiineja, tärkeitä mineraaleja, antioksidantteja ja tietenkin paljon kuitua!

HIRVIGULASSI

Mulle tulee tästä kuvasta niin lämmin ja kotoisa olo. Täydellisestä lifestyleruokamikälieneefiiliskuvasta puuttuu vaan pullo punkkua. Mutta ehkä se oliskin vähän feikkiä, meillä kun juotiin tämänkin gulassin palan painikkeeksi ihan maitoa, niinkuin aina arkena. 

Toki sakean keiton pohjasta löytyy myös punaviiniä. Löytyy paprikaa, tuoreena ja kuivamausteena, sipulia, juureksia ja ihanaa hirvenpaistia (löysin vielä pakkasesta ylivuotisen, itse sinne perkaamani jonkun sortin paistinpalan, jossa luki joku pala 575 g), porkkanaa, juuriselleriä, perunaa, tomaattia murskana ja pyreenä. Niistä syntyy ehkä maailman ihanin soppa, hirvigulassi.

Olen jo aiemmin julkaissut jauhelihasta valmistetun gulassin ohjeen, mutta jostain syystä tämä meidän perheen bravuuri, hirvigulassi on jäänyt paitsioon. Hienoksi tämän ruuan tekee myös se, että se maistuu yhtä lailla arki-iltana, ratsastuskilpailujen keittolounaana kuin vähän paremmassakin pöydässä. Yhtään silmiäni räpäyttämättä tarjoaisin sitä myös hienona juhlaruokana talvisissa juhlissa. Näin olen myös tehnyt ja muistaakseni vinkannut muutamalle muullekin, jotka ovat ihmetelleet mitä ruokaa juhlissaan tarjoaisivat.

Bonuksena tulee mieleen ihanat laskettelulomat Itävallan Alpeilta, viikon aikana tulee lounaaksi vedettyä lämmittävän tuhti Gulaschsuppe aika monta kertaa. Se on aina varma valinta.

Kotoani saan aina hirvenlihaa, joten se on mun suosikki tähän parempaan versioon. Perinteinen liha on toki nauta, mutta maistuu se vaikka possusta ja jauhelihastakin. 

Nyt, kun eletään näitä merkillisiä aikoja, mun sisällä on herännyt joku primitiivinen kokkaushimo, tekis mieli vaan koko ajan tehdä ruokaa. No onneksi saa, ainakin kerran päivässä!

Hirvigulassi
6:lle (ainakin)

2 rkl öljyä

n. 500g hirvenpaistia tai jotakin haudutettavaa palaa kuutioituna
1 iso sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 porkkanaa kuutioituna
1 nyrkinkokoinen pala mukulaselleriä kuutioina
1 paprika paloiteltuna
2- 3 tl mietoa savupaprikajauhetta
1 tl hottia paprikajauhetta (tai vähän cayennea)
2 lasia punaviintä
1 dl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 lihaliemifondia
1, 5 l vettä (tarvittaessa enemmän)
2 laakerinlehteä
1/2 kg kiinteää perunaa, kuorittuna ja kuutioituna
suolaa, mustapippuria
ripsaus sokeria
hienonnettua persiljaa
smetanaa tarjoiluun

Paloittele liha ja perunat aika samankokoisiksi paloksi, porkkanat, paprika ja selleri voivat olla hiukan pienempiä. Mun keiton palat ovat aika reiluja, usein gulassikeiton liha ja perunasattumat ovat aika pieniä kuutioita.

Kuumenna öljy ja ruskista lihat kahdessa erässä (rautapata on ihana tässä hommassa).Suolaa ja pippuroi.

Pienennä lämpöä ja lisää sipuli ja valkosipuli kuullottumaan, niiden pehmittyä lisää porkkana ja juuriselleripalat sekä paprika.

Lisää mausteet, sitten nesteet ja anna padan hautua 2 tuntia liedellä miedolla lämmöllä. 

En koskaan suurusta keittoa millään jauhoilla, poristessaan se saostuu ihan itsekseen. Veden määrä riippuu vähän, mutta pidä huoli, että keittomainen koostumus säilyy vettä lisäämällä tarpeen mukaan. 

Jos lihat tuntuvat pehmeiltä ja kypsiltä, lisää perunat ja keittele vielä puoli tuntia. Tarkista maku. Ripsaus sokeria pyöristää tunnetusti tomaattisten ruokien makua.

Ripottele vähän virkistystä pinnalle hienonnetusta persiljasta ja pehmennä gulassin mausteista poltetta (riippuu toki paljonko hottia paprikaa keittoon tupsahti) lusikallisella smetanaa tai ranskankermaa.

Thank you Hungary, merci Hongrie, douze points!

COCTEL DE CAMARONES - MEKSIKOLAINEN KATKARAPUCOCKTAIL

Onko tämä nyt sitten suomeksi katkarapucocktail, tuo kasarivuosien, tai ehkä jo aikaisempienkin, suosittu alkuruoka, joka välillä rakennettiin myös avokadon puolikkaan sisään? On muuten varmaan ensimmäisiä tapoja kun olen avokadoa maistanut.

Nooh, ei ehkä ihan, sillä tämä ruoka on edelleen huippusuosittu alkupala esimerkiksi Meksikossa, ja kyllä tähän muutama koukku liittyy. Ehkä hyvä suomennos olisi meksikolainen katkarapucocktail - coctel de camarones. Lisäänpä sen tuonne otsikkoon.

Tähän aamuun herättiin jotenkin - jopa lapset - varhain, hyväntuulisina ja levänneinä, ehkä syy oli ihanassa auringonpaisteessa, joka hellitteli jo aamusta ja kimalteli valkoisilla lumipinnoilla, jonka eilinen tunnin, parin pyry ehti levittää. Herätin sitten myös siskoni piiiitkälle mettälenkille MeimiTheRottweilerin kanssa ja mistäs muusta me puhuttiin kun ruuasta (no onneksi vähän muustakin).  Tämänkin ruoan opin taas siskoltani. Olin kyllä ensin, että joo ei todellakaan, kun kuulin, että siihen tulee ketsuppia, mutta noin vain siskoni ylipuhui ja lähdettiin kaupasta hakemaan katkarapuja.

Yllättävän vaikea resepti toteuttaa täällä pohjolassa, itseasiassa. Coctel de camarones tarjotaan lasista, siinä on runsaasti katkarapuja ja vielä runsaammin ketsuppia tomaattista lientä, näissä kuvan cocktaileissakin saisi olla ehkä jopa enemmän, opasti siskoni, mutta vähän kuvausteknisistäkin syistä en halunnut ottaa kuvaa tomaattimehusta ja vakuutella kuvatekstissä, että joo, kyllä siellä pinnan alla luuraa myös katkiksia.

Eli se kastike on se juttu. Siihen nyt tulee melkein puolet sitä ketsuppia ja puolet sitten clamato- mehua (tästä ne ongelmat nyt alkaa), jota en ole kuuna päivänä tiennyt olevankaan (pieni aaninki kuiteskin, että meksikolaisessa kaupassa, Dos Tecolotes'issa saattaisi olla). Clamato, clam + tomato, on siis sokerilla, simpukan mehulla (?)ja MSG:llä (!!!) maustettua tomaattimehua, ihan yleisesti käytössä Meksikossa, Usassa, Kanadassa, sitä käytetään maustamaan äyriäiskeittoja (clam chowder), risottoja ja se on raaka-aine myös useassa drinksussa. Clamatoksi ei nyt pystytty lauantai-aamun ratoksi muuttumaan, mutta ostettiin tomaattimehua, jota duunattiin kalafondilla (äyriäisfondin puuttuessa). Close enough, eikö vaan?

Liemi maustetaan vielä Worcesterin kastikkeella ja erityisesti  Salsa Valentinalla, joka on meksikolainen aika kipakka ja etikkainen salsa ja koska siskollani oli sitä, tiedän ihan varmasti, että sitä saa Dos Tecolotesista (ja niiltä voi nykyään tilatakin). Ellei ole, korvaisin ehkä tabascolla, tai chipotle tabascolla (ei ole kyllä ollenkaan sama, mutta  se on niin hyvää...), nehän on ainakin etikkaisia. Tuo Salsa Valentina on tajuttoman koukuttavaa, kun sitä ripottelee poppareiden pinnalle, nykyään vakioeväs aina kun käyn siskoni kanssa elokuvissa (koska luulen, että siskolla on tällä hetkellä ainoat Salsa Valentina -varastot ÄÄSjoella).

Cocktail tosiaan haarukoidaan/lusikoidaan tuolta kupista ja liemen voi lopuksi hörpätäkkin. Tarjoilussa voi käyttää rapeita tortilloja, tostadas, mutta oikeasti, niiden kanssa pitäisi tarjota paperinohuita, hengettömiä ja mauttomia saltine- keksejä.

Netistä impattu kuva saltine-kekseistä eli soda crackereistä. Tunnistat ne myös tuosta "katkoviivasta", millä saat räsäytettyä keksin kolmeen osaan. Onko tuttuja?

Siinä me sitten siskon kanssa tiirattiin suolakeksihyllyä cittarissa ja pähkäiltiin mikä olis lähinnä oikeaa, sillä muuten kuulemma koko katkarapucoctail ajatus on pilalla. Päädyttiin kaikista ohuimpiin ja hengettömimpiin vesikekseihin (pintasuola puuttuu). Ei kyllä ollenkaan sama, sanoi lähisukulaiseni.

Onneksi kaikki muut asiakkaat oli vessapaperihyllyllä.

Sitä paitsi löysin myös saltine DIY - reseptin, joten kai pitää seuraavaksi kokeilla leipoa itse näitä mauttomuuksia kotona.

Naa, oliko muuta huomioitavaa? Ehkä ei, mutta täytettyäni kolme annosmaljaa ja sommiteltuani kuvan, takaseinän uunipelti kippasi ja keilasi kaiken yhtä  pellille kaatunutta lukuunottamatta terassin lattialle (eli lattialautojen väliin...). 

Natasisko oli ruokapalkalla pitelemässä armottoman auringonvalon estämiseksi varjoa asetelman yllä ja sai aitiopaikalta  todistaa pohjalaista tyyneyttä, silloin kun se osuu kohdalleen.

Oikeesti, ei ainuttakaan kirosanaa, vain syvä henkäys talvisäässä ja kävin tekemässä uuden satsin! Ihailin jopa itse itseäni!

COCTEL DE CAMARONES - MEKSIKOLAINEN KATKARAPUCOCKTAIL

500 g kuorittuja katkarapuja (saa olla niitä pieniä, isompia pitää pilkkoa
2 tomaattia, pieneksi pilkottuna (poistin siemenet)
1/2 hopeasipuli hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
1/2 puskaa tuoretta korianteria hienonnettuna

liemi
1dl limen mehu2
2 dl ketsuppia
3 dl tomaattimehua johon sekoitat 
1/2 tl äyriäis/kalafondia (nämä voi siis korvata Clamato-mehulla, mutta ehkä sitä ei ole - sinullakaan!)
2 rkl Salsa Valentinaa (tai jotakin mielellään etikkaista hot saucea)
1 tl Worcesterin kastiketta
1dl limen mehu
1 tl sellerisuolaa
1tl suolaa 
1tl mustapippuria

tarjoiluun
kuutioitua avokadoa 
(saltine) suolakeksejä (eli mahdollismman ohuita ja mauttomia)

Sekoita cocktail yhdistämällä kaikki aineet, ensin katkaravut ja vihannekset, niiden päälle limen mehu ja sitten muut kastikkeen aineet. Anna maustua kylmässä 15 minuuttia. 

Tarkista maut ja säädä kastikkeen aineksia tarpeen vaatiessa. Kastike on vähän, hapokas, vähän makea, vähän polttava, vähän suolainen, raikas kaiken kaikkiaan...

Nostele annosmaljoihin, asettele pinnalle avokadokuutiot, limen siivu ja tarjoile keksien kanssa kylmän raikkaana.

Teenkö jotain eri lailla ensi kerralla? No skippaan ainakin sen vaiheen kun kaadan annosmaljat lattialle... ja sitten kuutioin mukaan sellerin varsia, nyt illalla, ajan kanssa reseptejä googlaillessani, huomasin, että moni käyttää reseptissä myös selleriä (minulla oli vain sellerisuolaa) ja vanhana Bloody Mary - fanina satun ymmärtämään, että sehän tähän sopii kuin nenä päähän!

Ihanaa, taas yksi uusi Meksikon aarre!