IDEOITA KARMEISIIN HALLOWEEN JUHLIIN

Saatan vähän kuulua siihen porukkaan, joka harmittelee kaikenmaailman amerikkalaisuuksien rantautumista tänne Härmään. Toisaalta, meillä on vietettyä Halloween juhlia lasten myötä ainakin 10 vuoden verran ja meninhän minä naimisiinkin ystävänpäivänä. Että turha kai tässä esittää mitään hurmahenkistä kekriläistä, vaikka vähän mieli tekiskin joskus.

Halloween on erikoisen ihana juhla kun siinä saa hullutella ja hassutella ja leikitellä myös kauhulla. Ja kuten useimpiin juhliin, tähänkin voi liittää mukaan ihanat ruokatarjoilut. Joskus ajattelin, että pukeutuminen ja varsinkin uudet alusvaatteet tekevät juhlan; tuon ajatuksen olen hylänyt aika päiviä. Kyllä se on ruoka, ruoka ja ruoka. Oli sitten Halloween tai juhannus. 

Aluksi pidettiin Halloween juhlia Urhon kaverijengille tässä kadulla ja viime vuodet Maitotyttö on kutsunut omat kaverinsa päiväkodista ja sittemmin koulusta juhliin. Tänä vuonna katsoimme viisaaksi juhlia perheen kesken ja meitä olikin viime lauantaina 12 henkeä Halloweenin henkeen pukeutuneena. Siskoni ja veljeni perhe, mumma (pappa oli hirvimettässä) ja me. Tämäntyylistä sakkia.

HALLOWEEN-JUHLIEN TARJOTTAVAT

Meillä oli ensin ruokapöytä ja sitten herkkupöytä. Kuvia otettiin kiireessä ja vähässä valossa sekä kännykällä että kameralla, vaikkei laatu ole kaikissa kummonen niin saattenvarmaan ajatuksesta kiinni. Ideat tarjottaviin löytyivät googlailemalla amerikkalaisia Halloween reseptejä, en ole mitään linkkejä laittanut, koska jokaiselle näistä löytyy useita tekijöitä.

Karmeimmista karmein tarjottava, olosuhteet huomioiden, olivat lepakonsiivet! Etsin niitä varten kuvan mukaisia kokonaisia siipiä marinoimattomina, mutta ilokseni en löytänyt niitä vaan Atrialla oli niitä inkivääri-seesamimarinaadissa. Pääsinpä helpolla ja  ne osoittautuivat myös jumalattoman hyvän makuisiksi. Ne olivat niin elävästi lepakonsiipiä muistuttavia, että pienempiä lapsia oli hiukan vaikea motivoida edes maistamaan. Omasta mielestäni päivän paras tarjoilu!

Lepakonsiivet

2 kg Atrian inkivääri-seesamimarinoituja kokonaisia kanansiipiä

1 tuubi Dr Oetkerin mustaa elintarvikeväriä

Kaada kanansiivet isoon kulhoon ja pursota musta värituubi perään. Käytä avuksi vaikka kahta isoa ruokalusikkaa ja kääntele ja vääntele siipiä kulhossa niin, että musta väri levittyy tasaisesti kaikkialle. Tässä menee hiukan aikaa, mutta kahdelle kilolle riittää kyllä 1 tuubi.

Paista siipiä 250 asteisessa uunissa n. 30 min. Tykkään, että koipien pitää olla todella kypsiä ja nahan vähän rapsakkaa, ei mitään lillua. Siksi paistoaikani on vähän pitempi kuin paketin ohjeistus. Mustasta kanastalepakosta on haastava tietää, koska se palaa, mutta paista silti rohkeasti ja käytä myös nenääsi apuna kypsymisen arvioinnissa.

PENNYWISE THE CLOWN

Kasviksista sai rakennettua karmaisevan, It elokuvasta tutun klovnihahmon. Tai sai  ja sai, mutta ainakin yritettiin. Tunnistattekin vihannekset varmaan tuosta kuvasta.Näille olis kiva juguriin tehty ranchdippi, mutten ihan keriinny.

Alunperin oli tarkoitus tehdä pääruuaksi verinen silmämunaspagetti, mutta päädyin lopulta enemmän noutopöytätyyppisiin naposteltaviin.  Lihapullat kuitenkin kuuluivat asiaan. Olisihan noitakin voinut vielä stailata ketsupilla.

SILMÄMUNA-LIHAPULLAT

Tee normaali lihapullataikina ja paista ne uunissa. Ennen tarjoilua laita jokaiselle lihapullalle  pala juustoa liimaksi ja silmänvalkuaiseksi (tarkemmin ajatellen neliö ei ole ehkä kuvaavin ratkaisu tähän). Leikkaa paprikatäytteisistä oliiveista siivuja ja aseta ne juuston päälle silmän keskiosiksi. Lämmitä/kiinnitä pikaisesti uunissa.

Kurpitsanaama-quesadillat olivat mielestäni hyvä idea, mutta jos paistoit myös reikäpuolen, kuviointi katosi. Kannattaa ostaa tähän myös niitä kaikkein pienempiä minitortilloja, jotka voi tarjoilla sellaisenaan, eikä näitä medium kokoisia, joita sitten jouduttiin leikkelemään osiin, mikä vähän vesitti ideaa.

KURPITSANAAMA-QUESADILLAT

24 minivehnätortillaa

1iso tlk Taco- salsaa (tykkään itse Old El Paso Chunky salsasta, medium)

300g keltaista cheddaria raasteena

Leikkaa 12 tortillaan saksilla kurpitsanaamakuviointi. Ne ovat päällypuolia. Laita alapuoli kerrallan kuivalle keskilämmöllä olevalle pannulle, levitä lusikallinen  salsaa ja sopivasti juustoraastetta, lopuksi reikänaama kanneksi. Paista yhdeltä puolelta ainakin niin, että juusto sulaa

Oksentava kurpitsa taitaa olla oikea klassikko. Guacamole on paras oksennus, mutta vaikka kuvassa ei näy, niin  kurpitsan sisällä on sopivan kokoinen kulho, jossa löytyy Pico de galloa.

OKSENTAVA KURPITSA

1 pienehkö kurpitsa

guacamolea 

pico de gallo

tortillasipsejä

Leikkaa kurpitsaan kansi ja kaiva liskalla siemenet ja pehmeä sisus pois. Koverra toiselle puolellekurpitsalle suu ja tuollaiset oksennusponnistus silmät. Sovita sisälle joku pieni kulho ja laita sinne pico de gallo. Laita kurpitsa tarjottimelle ja levitä guacamole tulemaan suusta. Asettele ympärille tortillasipsit...nyt kun katson kuvaa, niin kannattaa laitta ensin reunoille sipsit ja sitten vasta oksennus, näyttää paremmalta varmaan niin. 

Silmämunat on amerikkalaisten suurin painajainen ilmeisesti, ainakin niiden erilaisten versioiden määrästä päätellen. Natasisko löysi ja toteutti nämä

MOZZARELLA -PARMANKINKKU SILMÄMUNAT

Pieniä mozzarellapalloja (mutta ei minejä/helmiä)

tuorejuustoa

jotain ilmakuivattua kinkkua

tuorejuustoa

paprikatäytteisiä oliiveja

Valuta mozzarellapallot. Leikkaa oliivit viipaleiksi ja parmakinkut kapeammiksi suikaleiksi. Käyttäen tuorejuustoa liimana, kiedo kunkin silmamunan ympärille tuo verinen lihanriekale ja aseta oliivisiivu silmän mykiöksi. Liitä aina kaksi silmämunaa toisiinsa hammastikulla niin saat silmäparin (ja enemmän syötävää).

HERKKUPÖYTÄ

Herkkupöytään löysivät tiensä Veriset täytekeksit.

Maitotytön toteuksessa keksit levitettiin ensin leivinpaperille ja pintaan ruiskittiin kaupan valmista punaista sokerikuorrutetta.

Suklaamousse oli viety hautuumaalle. Maitotyttä vatkasi valmisjauhosta mousset, pinnalle murusteltiin suklaakeksistä irtomultaa, hautakivet valmistuivat kekseitä ja Maitotyttö muotoili ihana kurpitsat yhdistämällä keltaista ja punaista marsipaania.

Karkit on tykätty ja emännälle helppo  herkkupöydän osio. Vieraatkin toivat niitä tullessaan. Parhaat halloween karkkilöydöt tehtiin Lidlistä ja Tigerista. Tigerista löytyi muutenkin kaikkea ihanaa rekvisittaa tarjoilupöytään.

Toinen edullinen paikka oli Rusta, mistä ostettiin mm. kasvomaalit ja nuo ihanat Happy Halloween foliopallot, jotka maksoivat vaan 2.99! Haettiin eilen jo ensi vuodeksikin, olivat niin hienot meidän mielestä

Karmeinta tässä kuvassa on ehkä tuo sininen maitotölkki, jonka kahvinjuojat ovat läväyttäneet pilaamaan kattauksen.

Tein Tigeristä hankittuun pääkallosilikoonimuottiin myös mutakakun. Siitä ei olekaan kuvaa, mutta sellainen kyllä oli. Lisäksi oli vielä poppareita ja ja juustonachopalloja, koska ne ovat niin kurpitsan värisiä.  Tein myös Tigerista hankittuun sydänmuottiin punaista jelloa, mutta se ei kerinnyt hyytyä. Hyvä niin, koska se olikin aivan väärän väristä ja osoitti, etten tiedä ihmisanatomiasta mitään, koska 11/12 paikalla olijoista oli sitä mieltä, että kyseessä olivat itse asiassa aivot.

Ihania olivat myös Tigeristä hankitut, lähinnä pikku vampyyreille ensiavuksi tarkoitetut veripussit. Koska ainuttakaan vampyyriä ei ollut paikalla, päästettiin lapset veren makuun. Nyt niiden suonissa virtaa mumman mustaviinimarjamehu! 

Iso osa koristeluista oli edellisvuosina hankittu. Mutta aina sitä jotain uutta kaipaa.

Maitotyttö suunnitteli pitkään ja hartaasti naamiaisasua ja minä autoin sitten toteutuksessa. Aika vekkuli idea. Muromurhaaja oli vissiin Maitotytön mielestä hauska idis jo ihan sellaisenaan, toki mä sitten kerroin hälle yhteýdestä muihin sarjamurhaajiin.

Minä en ole vuosiin uskaltanut maskeerata itseäni, koska  The Naama herättää edelleen sen nähneissä kauhunsekaisia muistoja.  Olisi kiva joskus käyttää ihan vaikka 10 min. maskeeraukseen, mutta koska yleensä menen vasta suihkuun kun vieraat saapuvat, niin jostain on tingittävä. Tästäkin maskista saisi hienon kun ei tarttisi vain sutaista.

Porukan yllättäjä taisi kuitenkin olla oma äitini. Hän oli ehkä kummitus, mutta muistutti niin elävästi Lumikin pahaa äitipuolta vanhaksi (noita)akaksi naamioituneena, että oli pakko laittaa poseeraamaan omenan kanssa.

Maskeerauksen vaikuttavuutta lisää, se että äidilläni on oikeasti erittäin runsas tukka.

Meillä ei ollut tällä kertaa erikoista ohjelmaa, aika meni syödessä ja muistellessa vanhoja kauhukokemuksia. Ja pelattiin me vielä ruumisarkku viestikapulana Laiva on lastattu-peliä.

Hurjan ihanat oli juhlat ja nämä tarjoilut olivat aika vaivattomat (kun koko päivän kokkasi). Tai ainakin vaivattomat sellaiselle, jonka ei tarvitse yrittää samalla myös siivota kotiaan ja ulkoiluttaa hevosta ja koiraa. I say!

Onneksi Maitotyttö ja Natasisko olivat hyvänä apuna ja äiti vielä loppusiivouksessa. 

Olisi kiva kuulla, jos löysitte inspiraatiota omiin juhliinne. Myös kekrikokemukset käy.

Happy Halloween!

Halloweeniä muilta vuosilta

Hämppismunakkaat ja mokkapalat (ja The Naama)

Verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvat

Halloweenjuhlista juttua

Kurpitsasämpylät

Pan de muerto

TARINAA LEPPÄROUSKUSTA

 

Pakko kertoa teille tästä tämän syksyn uudesta sienituttavuudestani, leppärouskusta, vaikka lumi jo peitti maan täällä meillä.

Leppärousku on verraten yleinen sieni, näin sanotaan, mutta sen käyttöä haittaa se, että sitä rakastavat myös sienikärpästen toukat. Tai minkälie hyttysten, ylipäänsä se on yksi suosituimpia "vallattuja" sieniä. Kun leppärouskun tapaa, se kannattaa halkaista. Jalka on aika usein menetetty, samoin ihan lakin keskiosa, mutta hyvällä tuurilla siitäkin saa säästettyä osan lakkia.

Oma tutustumiseni tapahtui  syyskuun lopulla Pajulahden urheiluopistolla, missä oltiin Maitotytön kanssa pikaluisteluleirillä. Kotiinlähtöpäivänä ohjelmassa oli halukkaille Fat bike- pyöräilyä, mutta minua kiinnosti sen verran erilainen metsä, että lähdin sinne pariksi tunniksi katsomaan, olisiko minulle mitään uutta annettavaa. 

Kovin kauas en tainnut päästä, ja ensin tuntui, että eihän täälä ole mitään (=sienestyspaniikki), kun muistin, että sienestys ei oo hätäsen hommaa, pitää pysähtyä.

Ja näin onkin. Kun hidastaa, hengittää syvään ja alkaa katsella metsää uusin silmin, alkavat sienetkin näyttäytyä*. Samalla metsä tekee takuuvarmaa terapiatyötä työstressin vaivaamalle tai muuten liian kiireiselle. Verenpaine laskee. Sehän on tutkittu. Sen myös tuntee. Mä luulen, että juuri se tunne on se "sienionni" eikä niinkään saaliin määrä. Ehkä siksi olen myös ehdottomasti suuntautunut sienestykseen marjastuksen sijaan. Vaikka mustikassa tai puolukassa kokee  metsän rauhaisan vaikutuksen, on se silti jotenkin ykstotisen työlästä. Pakkaa nimittäin olla, että ensimmäinen mustikka ei ole toista kummempi.

Olin sellaisessa vähän melkein niittypohjoisessa metsänreunassa, puron vieressä. Siitä oli harvakseltaan muutama rivi isoja kuusia, vähän aukeaakin kuusien jälkeen ja toisella puolella sitten kuusi- lehtipuumetsää. Kävelin sitä kuusikon laitaa (kun en halunnut eksyä) ja aloin pikkuhiljaa hahmottaa pienen pieniä kangassieniä (eli siis kangasrouskuja) lehtien seasta. Ja haaparouskuja, muutama karvalakkikin siellä oli. Sain niitä kivan saaliin. Lähempänä kuusia alkoi sitten olla huomattavasti kookkaampia, oranssinsinertäviä sieniä. Minulle aivan uuden näköinen. Tutkin sitä ja olisin heti sanonut, että joku rousku, mutta sienestäpä ei tullutkaan valkoista maitoa, josta aina varmistun rouskuista. Sen sijaan, sieniä siinä käpälöidessäni alkoivat sormenikin muistuttaa porkkanoita, niin vahvasti sienen väri tarttui.

Sienikirjaa ei ollut mukana ja yritin googlailla ja ladata jonkun sovelluksenkin, mutta ei niistä löytynyt apua. Jos itse haluat tutustua sieneen tarkemmin, Luontoportin sivuilta löytyy hyvä kuvaus.

Pohdin mitä tehdä ja sitten muistin biologi ja uniikin Perinnepata- keitraaja Lehtosen Päivin tuolta Turun puolesta (ihanin Päivi laittoi mulle syyslomalla Turussa mukaan ruisleivän juurenkin). Ja ihan niin kuin ihmiset alkavat aina kertoa vapaa-ajallakin lääkärille vaivoistaan, minä muistin Päiviä tuolla oheiselle videolla.

Vastaus tuli nopeasti ja melkein nolotti - mutta ihan oikeasti- minä en tuota sientä tuntenut! Se oli siis leppärousku, joka on herkullinen sieni, jonka saa heittää suoraan pannulle ilman ryöppäämistä.Voi oppia ikäni kaikki. Keräsin niitä reilun kauppakassin pohjan,aika moni jäi siihen kun sienen valloitus oli suoritettu jo jonkun muun toimesta.

Että minä olin onnellinen. 

Kuusien läheisyyden takia oletan sienien olevan kuusenleppärouskuja. Lähiserkku Männynleppärousku on vielä aavistuksen herkullisempi (väittävät). Minua eniten hämäsi sienen nimi, leppärousku, jonka meikäläisen logiikalla tarkoitti, että sieni olis jollain lailla lepän kumppani. Leppä kuitenkin loisti poissaolollaan näissä maisemissa.

Vastaus löytyi jälleen kerran meidän kauniista kielestämme. Leppä on muinaissuomalainen hurmetta elikkä verta  tarkoittava sana (oranssi maitoneste muuttuu lopuksi sinertäväksi/viininpunaiseksi). Nimi tulee siis tästä verenväriseksi muuttuvasta maitiaisnesteestä. Sen voi myös ajatella viittavaan lepän väriin, joka on puun sisällä hiukan oranssiin vivahtava, aivan kuten tämä reilusti porkkanaan (tai no, leppään) vivahtava sieni.

Kotiin ajellessamme asettelin sienikassin nätisti viimeisenä tyhjään tilaan  takakonttiin. Olimme toisen lapsi-vanhempiyhdistelmän kyydillä ja  he vielä kävivät etsimässä takakontista jotain laturinjohtoa. Kun neljän tunnin ajomatkan päästä kurvattiin meidän pihaan, niin siinähän se oli, jonkun reppu mossautettuna sienikassin päälle...

Joten kokemuksesta voin kertoa, että leppärousku on herkkä sieni, jonka maitiaisneste nopeasti sinistää osumaa saaneista kohdista. Ei se kyllä sienen makuun ja käyttöön vaikuta, paitsi ulkonäöllisesti melko ikävä.

Sienet ovat nyt alkumaisteluita lukuunottamatta pakastettu paistamisen jälkeen. Täytyy sanoa, että kauniin makuinen sieni. Mulla on nyt pakkasessa yksi pakastelokerollinen suppilovahveroa, lampaankääpää ja leppärouskua, joten tänä talvena saadaan herkutella varmaan sienikeitoilla, - muhennoksilla ja kastikkeilla. Lampaankääpä ja leppärouskua olin ajatellut laittaa myös ihan pizzan päälle tai piirakkaan. Kuivattuna on sitten vielä suppista ja kaverilta saatua  edellisvuosien tattia ja mustatorvisientä. Ne Pajulahden muut pikkurouskut ryöppäsin ja sain ison tölkin suolasieniä (Bring it on, Christmas! Sienisalaatti omasta saaliista!).

Tuntuu, että sieniasiat ovat ihan mallillaan. Sienionni.

RIISTARESEPTIT SYKSY 2020

Maistuisko lempeän mausteinen hirvipata? Sellainen, jossa pitkään haudutettu liha hajoaa pehmeästi ja täyteläiset aromit valtaavat koko suun. Ravitsevat mieltä ja ruumista.

Tämä lempeän mausteinen hirvipata on juuri sellainen. Kaneli ja inkivääri maustavat hirvenlihan aivan uuteen kuosiin ( ja todella sopivaan!) kotimainen lanttu, ja kuivatut luumut ja aprikoosi tuovat sopivasti makeaa täyteläisyyttä.

Riistareseptini, muun muassa tämä hirvipata, löytyvät tänään maakuntalehdistä joihin Lännen Media tuottaa sisältöä. Käy lukemassa ja nappaamassa talteen!

Hirven jauhelihasta tein Metsämiehen pihvejä. Ujutin taikinaan runsaasti sieniä ja paistoin päälle kerrankin riittävästi sipulia. Bataattimuusi kylkeen ja kyllä syksyn harmaus unohtuu.

Riistaa metsäessäni, muistin Pukkisen Jonin, joka nykyään vaikuttaa keittiömestarin hommissa Kyrö Distilleryn ravintolassa ja nuavvaan Jonin (vanhempien) pakkasesta löytyi mulle peuranvasankoipi. Kiitos, oli mahtava päästä kerran peurankin pariin.

Viulu kannattaa yrttimarinoida yön yli ja pitää huoli siitä ettei se pääse kuivumaan, minä käytin paistopussia uunissa tämän takia. Paistomittarikin on hyvä kaveri tässä. Samassa uunissa paistui kokonainen mukulaselleri (niin nam!) joka sitten vaan siivutetaan tarjolle.

Sesongin (joka on juuri nyt!) ihanista ruusukaaleista tuli raikas salaatti kylkeen.

Tuhdit liharuuat huutaa makeaa lopetusta. Ja makeampaa kuin valkosuklaafudge ei ehkä olekaan. Halusin kokeilla sen maustamista tuoreilla marjoilla ja mikäs sen parempi makean kumppani kuin hapokas ja kirpiä puolukka.

Ihan varoituksena, että tuoreesta marjoista tehtynä tämä on ehkä aavistuksen sottaista syötävää. Mutta hyvää. Ja makiaa. Siis lopetus!

Muutaman vuoden takaisessa hirvireseptijutussani löytyy lopussa mahtava linkkikokoelma mun hirviresepteihini. Ihan itte suasittelen!

Ja jos etsit riistareseptejä, käy Sauvajyväsen blogissa. On hirveä, peuraa, kyyhkystä ja vaikka mitä.